Villa Issikka

Taas töissä

2012-02-13T19:19:00.002+02:00

Tänään palailin työpaikalle ristiriitaisin tuntein, vaikka onkin kiva olla taas niin terve että pääsee pois sängystä, on suunnittelematon viikon poissaolo kuitenkin iso asia kolmen suuren projektin ollessa herkässä vaiheessa. Sain kuitenkin kaikkien tilanteen selville ja kahta jopa saatettua eteenpäin (kolmas vuorossa huomenna aamupäivällä) ennen kuin koin olleeni tarpeeksi tehokas yhdelle päivälle ja suuntasin kotiin.
Huomenna on vuorossa viikon ainoa reissupäivä, käväisen syömässä herkkuja Järvenpäässä ja väitän sitä työnteoksi (eli projektin päättäjäiset). Keskiviikkona pääsen piirtämään itseäni organisaatiokartalle ja torstaina on vuorossa viikon ainoa etätyöpäivä. Perjantaina olenkin sitten, pitkästä aikaa, vapaalla.
Eilen pelasimme Sadun kanssa pitkästä aikaa Scrablea, jotenkin muistikuvissa on että kun viimeksi sitä koetimme, olivat sanat lyhyitä ja yksinkertaisia. Tällä kertaa, molemmissa peleissä, sanat olivat pitkiä ja välillä yllättäviä. Toisessa pelissä sain kokoon melkein 300 pistettä.

Poskiontelotulehdus

2012-02-09T10:23:00.002+02:00

Tänään oli vuorossa vierailu tth:ssa. Lääkäri otti minut vastaan reilun 10 minuuttia myöhässä ja heitti ulos arviolta viiden minuutin päästä ennätettyään tässä välissä diagnosoida molempien poskionteloidun tulehduksen. Minulle määrättiin antibiootteja ja pari päivää sairaslomaan, lisäksi sain uuden reseptin silmätipoille.
Viimeisimmästä poskiontelotulehduksesta on niiiiin monta vuotta etten enää muistanut oireita, paineen tunne päässä, ohimoiden ja poskionteloiden kohdalla olisi voinut vihjata siihen että lääkärissä olisi kannattanut käydä aikaisemminkin, sen sijaan että omahoitona makaa sängyssä ja juo paljon lämmintä (joka toki sekin on paljon parempi kuin särkylääkkeen nappaaminen ja töihin meno).
Ensi viikolla on odotettavissa töihinpaluu ja eiköhän tässä pari kriisia ennätä maanantaiksi kypsyä. No, sitä ennen on vielä ainakin kolme päivää peittojen alla ängyn tai sohvan pohjalla teetä ja mehukeittoa nautiskellen.

Plääh

2012-02-08T11:34:00.002+02:00

Olo on melkein yhtä surkea kuin eilenkin, nuha on vähenemään päin, mutta muuten ei kehitystä mihinkään suuntaan (paitsi että kroppa alkaa protestoimaan pian viikon kestäneestä sängyssä makaamisesta). Huomenna täytyy mennä työterveyteen valittamaan oloa kun omaehtoiset sairaslomapäivät tulevat tänään täyteen.
Samaan aikaan kaksi kohtuullisen kokoista projektia on saavuttamassa kliimaksinsa ja niitäkin pitäisi valvoa ja johtaa. Ja isompien projektin lisäksi työjonoon kertyy jatkuvana virtana pikkuasioita...
Saisi loppua taas tämäkin tauti.

14/20

2012-02-07T21:31:00.002+02:00

14 tuntia takana ja 20 vielä edessä - opetusharjoittelua siis. Kaikki kolme luentoa on tullut pidettyä ja jokainen luento oli edellistä menestyksekkäämpi. Viimeinen oli jo ihan oikeasti hyvä, massaluennoksi harvinaisen vuorovaikutuksellinen ja opiskelijoissa ajatuksia herättävä. Demotkin ovat lähteneet ihan mukavasti käyntiin. Olen ensimmäistä omaa demoani vetänyt jo neljä kertaa (8t) ja kolme (6t) on vielä jäljellä. Sitten vaihtuu demo, jota on siis 14t eli 7 kertaa. Opiskelijat ovat mukavia ja pidän ohjaajistani. Aiheet, joista opetan, ovat mielenkiintoisia. Demoryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia, joten koskaan ei alussa oikein tiedä, minkälainen kerta tällä kertaa on kyseessä. Se tekee hommasta mielenkiintoista. Pelkkää hyvää siis. Aikaa vievää hommaa tämä kyllä on. Aloitan aamulla ja lopetan nukkumaan mennessäni ja viikonloput menevät myös. Ehkei aikaa ihan niin paljon mene, mutta siltä se juuri nyt klo 21.40 tuntuu, kun on koko päivän tehnyt töitä noin klo 09.00 lähtien lähes ilman ruokatunteja. Onneksi tämänlaista rankkaa aikaa on vain kaksi viikkoa ja nautin lähes joka hetkestä.

Varmaankin pelkkä flunssa

2012-02-07T19:16:00.003+02:00

Sunnuntaina lihaksia ja niveliä kolotti milloin mistäkin, eilen olo oli jo niin hyvä että piti aidosti pohtia jaksaisinko tänään ajaa Kuopioon ja takaisin. Onneksi päätin että en jaksa, koska tänään olo on olltu taas aika kauhea. Nenä on vuotanut ainakin 100 nenäliinallisen verran ja lisää on tulossa, ajatus liikkuu hyvin hitaasti ja jähmeästi ja pää on sekä "täynnä" että hitusen kipeä. Ilmoitin siis itseni sairaaksi vielä huomiseksikin. Ellei olo kodene on torstaina joko lähdettävä lääkäriin tai pidettävä etätyöpäivä. Näistä etätyöpäivä on todennäköisempi, koska se on fyysisesti kevyempi suoritus.
Toivottavasti tämä flunssa noudattaa nuhan osalta syksyistä kaavaa jolloin niistin 150 nenäliinaa päivässä ja sitten nuha loppui. Nenä alkaa olla jo aika punainen, eikä varmaan kestä toista samanlaista niistopäivää tähän perään.
Sähköposti ei kunnioita sairaslomaa, enkä oikeastaan kunnioita itsekään koska osallistuin tänään reilun kolmen tunnin puhelinpalaveriin. Vaikka palaveri koostui omalta osaltani vain alle tusinasta puheenvuorosta, oli muiden kuuntelemisessa ja asioiden käsittelyn seuraamisessa niin paljon tekemistä että olo oli palaverin jälkeen melkoisen uupunut.
Ajatus ei liiku. Parasta siis lopettaa kirjoittamisyritykset tältä erää.

(in)flu(e)nssa

2012-02-05T08:23:00.002+02:00

Perjantaina oloni kehittyi heikompaan suuntaan ja eilen iltapäivällä alkoi jo kuumekin nousta, tänään aamulla on ollut parempi olo, mutta nyt päätä alkaa taas jomottamaan. Sentään ennätin käydä suihkussa hyvän olon aikana.
Viime viikolla oli useampikin palaveri josta olisin voinut influenssan tai flunssan saada. Ilmeisesti tärppäsi.
Olo on joka tapauksessa ollut melko kamala, lihaksia särkee yksi kerrallaan, lämpötilanveihtelut (kehon) aiheuttavat kylmää ja kuumaa oloa, mikään asento ei oikein ole hyvä, ajatus ei kulje ja päähän sattuu. Satu on sankarillisesti huolehtinut minusta tekemällä ja kantamalla ruokaa ja teetä. Kissat ovat auttaneet toimimalla lämpöpattereina (josta on puolet ajasta iloa ja puolet ajasta harmia). Tänään pakkasen pitäisi laskea vauhdikkaasti, jolloin saamme ilmalämpöpumpun taas töihin, se tuleekin tarpeeseen kun sisään kannetut puut on melko tehokkaasti poltettu eikä minusta oikein vielä ole lisää tuomaan.

Ajokeli

2012-02-03T17:04:00.004+02:00

Tänään käväisin Järvenpäässä. Vaikka ajomatkallani satuin vain sadealueen reunalle, tahtoi auto vain sutia liikennevaloista lähdettäessä. Kun liikkeelle oli päästy, matka sujui toki mukavasti, onneksi äkkipysähdyksiin ei ollut tarvetta.
Radion kuuntelu paluumatkalla oli käytännössä mahdotonta, koska muutaman minuutin välein tiedote liikenneonnettomuudesta katkaisi normaalin lähetyksen. Ensin sain kuulla Kehä III:sen olevan tukkeessa länteen ja sitten itään päin. Pian tuli sitten tieto varsinaisesta pommista, noin sadan auton ketjukolari lahdenväylällä.
Jos ajaisin navigaattorin ohjeiden mukaan, olisin yrittänyt mennä kehäkolmoselle ja kun se olisi ollut tukossa, jatkanut lahdenväylälle. Onneksi olen jo oppinut kulkemaan Kehätietä hyväksikäyttävää reittiä, joten selvisin tästä huonosta kelistä ja kolarisumasta kuvitteellisella säikähdyksellä.
Lohjan jälkeen ajokeli Turun suuntaan oli suorastaan loistava, asfaltti oli kuiva ja näkyvyys esteetön.
Eilen iski päänsärky, tänään olo on muuten vain heikentynyt pitkin päivää. Lihaksia jomottaa, olo on väsynyt ja kurkku on käheä. Jos influenssa aikoo iskeä, niin olisi se toki huonommankin ajan voinut valita, vaikka ensi viikolla onkin puhelinpalavereita vaikka muille jakaa ei autoilla tarvitsisi Turkua kauemmas kuin tiistaina kun matka veisi minut Kuopioon asti.

Pakkanen

2012-02-02T18:54:00.003+02:00

Pikku pakkanen on saapunut Laitilaankin, reilu 20 astetta ollaan oltu miinuksen puolella muutaman päivänä ajan, valitettavasti ensimmäisenä näistä tiukoista pakkaspäivistä olimme molemmat liikenteessä eikä taloa ollut siis lämmittämässä kuin ilmalämpöpumppu ja muutama sähköpateri. Viilenihän se siinä.
Eilen ja tänään on poltettu puuta sitten oikein urakalla, ilmalämpöpumppu on sammutettu (se lähinnä liikutteli ilmaa ympäriinsä eikä niinkään lämmittänyt) ja varastosta haettu lisää pattereita. Ei täällä nyt kuuma ole vieläkään (ainakaan salissa, tuvassa ollaan noin 25 asteen tietämillä) mutta ei nyt kylmäkään.
Peugeot on selvinnyt lyhyistä pysähdyksistä hyvin ja C4:kin on suostunut starttaamaan joten Satukin on päässyt liikenteeseen halutessaan. Pienimuotoisen ongelman autoilussa auheuttaa se että sulake ei kestä kahden auton yhtäaikaista lohkolämmitintä ja sisältilalämmitintä, joten autot saavat sähköä yksi kerrallaan. Se että minä lähden yleensä viideltä ja satu kymmeneltä on pitänyt tilanteen kuitenkin hallinnassa. Ensi viikolla on kuienkin aamuja jolloin molempien pitää lähteä liikkeelle kohtuullisen aikaisin joten saa nähdä miten silloin käy.
Kissat ovat viihtyneet kasoissa joissa on joko pelkkiä kissoja tai kissoja ja ihmisiä. Yöllä sängyssä lisälämpöä tuottaa karvainen kaveri ja ne jotka eivät mahdu, kerääntyvät omaksi kasakseen toisaalle. Nyt Sadun sylissä on Töpö ja minun jaloissani lämmittäjän virkaa hoitaa Piki.
Vielä pari päivää kestää huippupakkasia, sitten on luvassa pieni helpotus.

Taikaviulu Laitilassa

2012-01-27T08:52:00.003+02:00

Eilen tutustuimme Laitilan kulttuuriviikon tarjontaan ja kävimme katsomassa musiikkiopiston Taikaviulu-esityksen. Kyseessä oli musiikkiopiston lasten ja nuorten itse säveltämä, sanoittama ja sovittama esitys joka kertoi miten Paganini sai taikaviulun haltuunsa, siis eräänlainen prequel varsinaiselle Taikaviululle. Esitys kesti vain vähän reilun puoli tuntia, mutta oli erinomaisen piristävä. Kappaleet olivat toki melko lyhyitä ja vaikutteita oli otettu (tottakai) sieltä sun täältä, mutta kappaleet välittivät hyvin kunkin kohtauksen tunnelman. Sanoitukset olivat suorastaan nerokkaita, oivaltavia ja iskeviä.
Suosittelisimme, ellemme olisi olleet viimeisessä esityksessä. Ehdottomasti hintansa arvoinen esitys.
Autoni pääsee pois huollosta tänään. Kosteutta oli taas kertynyt turbon sisääntulevan ilman viilentumeen joka oli jämähtänyt jäähän. Tälä kertaa autoa sulatellaan koko yö lämpöpuhaltimen kanssa ja moottoria puhdistetaan niin että ilmankierto on parempi eikä märkää sontaa ole niin paljon herkkien osien lähettyvillä. Sain kuulla että Peugeotien lisäksi volkkareissa on ollut samaa ongelmaa. Ei lohduta.
Sentään ensi viikolla ei ole viittä, vaan vain neljä reissupäivää. Keskiviikkona ei tarvitse mennä Kuopioon, vaan saa hetken hengähdystauon.

Auto jäässä taas

2012-01-26T13:27:00.002+02:00

Eilen yritin taas palata töistä kotiin inhimilliseen aikaan, mutta Peugeot kertoi että jokin on jäässä taas, moottori ei saa ilmaa ja kierrokset on rajoitettu reiluun tuhanteen. Tällä kertaa en lähtenyt seikkailemaan liikenteeseen, vaan tilasin hinauksen joka saapui kuitenkin vasta vähän ennen puoli yhdeksää illalla. Satu haki minut huollon luota ja kotona olimme noin varttia vaille kymmenen. Auto odotttaa huollon pihalla että sen pariin päästään. Ensi viikolla olisi 4 - 5 reissupäivää, tällä viikollakin piti mennä Turkuun, mutta se taitaa nyt jäädä.
Tammikuun alussa tilaamamme Rahit ovat nyt valmiit ja toimitetaan meille huomenna. Hämmentävästi minuun on oltu yhteydessä niin Iskusta kuin rahtifirmastakin ja ehdoteltu eri aikoja. Teoriassa rahit ovat paikalla huomenna ennen puoli kuutta niin että ehdimme vielä kuudeksi Laitilan Kinoon katsomaan oopperataltiointia.
Työtetävien vaihdos on edennyt 99,99 % varmuuteen, itse asiassa enää jonkin firman sisäisen poppoon täytyy päättää että joo, aloitetaan projekti, jonka jälkeen sisäinen tiedotus voidaan pyöräyttää käyntiin ja aikataulu ilmestyy kuin tyhjästä valaisemaan elämääni. Joko maaliskuun alussa tai huhtikuussa jätän hellät jäähyväiset reissumiehen elämälle.

Opetusharjoittelu 2 - edistysraportti

2012-01-24T16:26:00.000+02:00

Nyt on kaksi ensimmäistä luentoa pidetty. Ensimmäinen luento oli viime keskiviikkona ja aiheena oli tilastollinen testaus. Tänään oli toinen luento toisella kurssilla ja aiheena oli NVivo-analyysiohjelman käyttö . Molemmat luennot ovat menneet varsin hyvin. Opiskelijat ovat kuunnelleet kiltisti (jälkimmäisellä paremmin kuin ensimmäisellä) ja olen jopa saanut kysymyksiä ja kommentteja (ensimmäisellä enemmän kuin jälkimmäisellä). Ehdottomasti positiivista on se, että olen tuntenut oloni kotoisaksi 100-120 opiskelijan edessä isossa luentosalissa ja luento on ollut enemmän puhetta kuin kalvosulkeisia. Tietenkin on myös kehitettävää. Voisin edetä hieman tehokkaammin. Tarkoitan tällä siis sitä, että minun on vaikea vielä hahmottaa, miten paljon aikaa mikäkin vie. Tämä on erityisesti ensi luentoa varten. Muuten loppuu silloin aika kesken. Toistaiseksi olen siis saanut kaiken olennaisen käsiteltyä.
Lisäksi voisin miettiä tasapainoa teorian ja käytännön välillä ja sitä, kummasta kannattaa aloittaa. Tänään aloitin teoriasta ja lopetin käytäntöön, minkä johdosta opiskelijat olivat lopussakin vielä hereillä. Mutta teoria olisi voinut merkitä enemmän, jos olisin aloittanut käytännöstä. Pitääpi miettiä.

Verenluovutusta

2012-01-24T16:22:00.003+02:00

Olen viimeinkin ylittänyt sen maagisen pisteen, jolloin olen riittävän terve luovuttamaan verta. Eilen Helsingissä Rikun kokouksen aikana käytin yhden hoitajan aikaa merkittävästi sillä, että selvittelimme tilannetta. Pitkällisen alkuhaastattelun ja lääkärin konsultaation jälkeen lopputulos oli, että kyllä, minä voin kontribuoida luovuttamalla verta. Olo ei edes merkittävästi heikentynyt ja itse luovutusprosessi kesti varsin lyhyen aikaa enää siitä, kun lupa myönnettiin. Täytyy kyllä sanoa, että olen hyvin iloinen, että Suomessa ollaan niin tarkkoja. Siitä syystä täällä voi turvallisin mielin ottaa vastaan verta, jos joskus sellaista tarvitsee.

Eilen mentiin

2012-01-23T20:52:00.002+02:00

Korkeasaareen. Kävimme vaihteeksi Helsingissä ja kun teatteririntamalla ei sunnuntaisin tarjottu mitään, pääsimme käydä eläintarhassa. Tällä kertaa poikkeuksellisen söpöjä olivat urosleijona joka äänteli ruokakuljetusta odottaessaan ja oli todellä pettynyt kun mönkijä meni häkin ohi ilman ruokatarjoilua. Manuli oli kolossaan ja sen pää täytti kolon pyöreän 'oven'. Sillä oli todella söpö ilme. Punapandanpoikaset telmivät keskenään ja erikseen. Saukko näytti meille miten lumesta nautitaan. Ja pr-ahma jolkutteli pitkin aluettaan ja jahtasi sinne eksyneitä variksia. Myös citykanejan järsineet ilvekset ja korokkeelle itsensä nostanut lumileopardi olivat sieviä.
Helsinki juhli myös kiinalaista uutta vuotta. Itse juhlallisuudet järjestettiin lasipalatsin aukiolla jonne oli kokoontunut laaja edustus suomessa toimivia yhdistyksiä joilla oli jotain yhteyttä Kiinaan. Katselimme ohjelmasta lauluesityksen, rumpuryhmän esityksen ja kahden lohikäärmeryhmän esitykset. Sitten pakenimme hotelliin lepäämään ja palasimme parahiksi näkemään Töölönlahdella järjestetyn ilotulituksen.
Ennen nukkumaan menoa tutustuimme vielä ravintolan tulevaisuuteen Bravuria (muistaakseni) nimisessä paikassa jossa ruokailija saa haltuunsa kortin johon lisätään eri pisteistä noudetut ruoat. Ei tarjoilijoita siis. Henkilökunta koostui kokeista ja baarimikosta.

Edelleen valoa tunnelin päässä

2012-01-17T14:15:00.002+02:00

Työtehtäviin tuleva muutos on 95% varma, tänä perjantaina jotkut palaveeraavat ja todennäköisesti sen jälkeen muutos on 99% varma. Seuraajaa etsitään, jopa talon sisältä on löytynyt vapaaehtoisia.
Näyttää kuitenkin siltä että siirto tapahtuu maalis- tai huhtikuussa. Ei enää helmi-maaliskuun vaihteessa kuten joulukuussa kuvittelin.
No, muutama kuukausi sinne tänne ei tässä konkurssissa paljoa paina, erityisesti kun viimeinen kuukausi sisältää käynnin kaikilla asiakkailla jotta kaikilla osapuolilla (asiakkailla ja seuraajalla) on yhtänäinen käsitys siitä mitä on kesken ja miten minkäkin asian pitäisi edetä.
No, alkuvuosi menee siis edelleen reissumiehenä, joskin olen onnistunut viime vuoden lopulla blokkaamaan uusita tehtäviä niin tehokkaasti että kun/jos muutama käynnissä oleva (alle 10) projekti valmistuu, olen käytännössä työtön :)

Opetusharjoittelu 2

2012-01-13T15:22:00.003+02:00

Seuraava opetusharjoittelu on alkanut. Aikuisopetukseen suuntautuvien opettajan pedagogisten opintojen toinen harjoitteluni on Turun opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä ajalla tammi-maaliskuu, jolloin opetan 4t luentoja luentosarjassa kasvatustieteen kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät ja 2t luentoja maisteriohjelman tilastokurssilla sekä 28t kyseisen kurssin demoja. Opetan siis kahdet demot, mutta demoryhmiä on seitsemän, joten siitä tuntimäärä. Tarkoituksena on vielä osallistua tentin tarkistukseen, mutta sen yksityiskohdista ei ole vielä sovittu. Harjoittelun läpäisyyn tarvitaan vielä 10-sivuisen päiväkirjan kirjoittaminen ja ainakin minulle on hieman epäselvää, mitä siihen päiväkirjaan pitäisi laittaa. Kai meille jossain vaiheessa kerrotaan.

Toistaiseksi olen seurannut opetusta, joka tosin on aika tuttua kauraa yliopistosta kuitenkin kun on kyse. Mieluusti kuitenkin näen, minkälaisille kursseille olen itse menossa opettamaan ja minkälaisia opiskelijoita. Ensi viikolla on ensimmäinen luento ja seuraava 24.pvä. Loput 30t opetusta ovatkin sitten viikoilla 6 ja 7. Toivottakaa kaikki onnea ja menestystä. Vaikka asia ja ympäristö on tutumpia, Norssin harjoittelu jätti jälkeensä epävarmuuden koskien koko tätä harjoittelija-ohjaaja -asetelmaa, joka heittää varjon tämänkin harjoittelun ylle.

Kissojen hoidot

2012-01-13T15:02:00.004+02:00

Kissoja on viime aikoina hoidettu. Ensin Nöpö sai hormonikapselin. Sitten viimeinkin otimme itseämme niskasta kiinni ja madotimme koko porukan ja eilen leikkasimme jälleen kynnet, kuten tietenkin teimme myös ennen madotusta. Jälkimmäisessä kynnenleikkuussa kuitenkin huomasi paljojen hoitojen seuraukset Pikin paetessa minua keittiön pöydän alle ja Nöpön paetessa sängyn alle. Lisäksi Tuiskun turkki paakkuuntuu vatsan alta pahasti näin talvella ja sitä pitää ajella turkinleikkurilla ja saksia.

Madotukseen: Käytämme matolääkkeenä pilleriä, joka pitää antaa kolmena päivänä peräkkäin. Lääke on hyvä ja kattava, mutta se, mikä ensimmäisenä päivänä tavallaan menee vielä järkytyksen avulla ei enää huvita toisena päivänä ja tavallisesti kohtaa merkittävää väkivaltaa kolmantena. Nyt jo ensimmäisenä päivänä Nöpö ja Noki totesivat, että saamme kyllä pakotettua lääkkeen heidän suuhunsa, mutta emme voi pakottaa heitä nielemään. Kissoja kävi hieman sääliksi, koska itselleen he sen vain vaikeammaksi tekivät. Tuisku puolestaan ei ollenkaan tahtonut avata suutaan ja hänellä muuten on hyvin terävät hampaat. Sasu, jonka kuvittelisi olevan hyvin hankala ja suoranaisen väkivaltainen sen sijaan on ehkä helpoin hoidettava, kunhan vain kyseessä ei ole kynnenleikkuu. Kissojen vastustusta rajoitamme kietomalla heidät peittoon siten, että vain pää näkyy. Se toimii loistavasti.

Toisena päivänä Riku muisti, että meillä on sellainen kätevä pikku apuväline, jolla saa tungettua pillerin suoraan kissan kurkusta alas ja se osoittautui loistavaksi näiden pillerien kanssa. Olimme sitä joskus aiemminkin kokeilleet, mutta silloin menestys ei ollut näin loistavaa. Nyt vehje ja pilleri sopivat toisiinsa loistavasti ja Riku sai ammuttua pillerin useimmiten suoraan ohi kielen ja nielemisrefleksin. Kissat vaikuttivat hieman hämmentyneiltä, kun asia meni niin helposti ja päästimme ne melkein heti irti. Nöpökään ei enää toiste pissinyt apuna käytetylle peitolle, joka tosin on edelleen turvassa eteisessä. Silti kolmantena päivänä saimme metsästää kissoja pöytien ja sänkyjen alta ja nyt sitten kynsien leikkuukin on hieman vaikeaa eikä Tuiskua yhtään huvittaisi antaa meidän hoitaa turkkiaan. Onneksi olemme isompia. Lisää madotuksen hauskuutta taas muutaman kuukauden päästä.

Kotiteatteri osa 1: Vahvistin

2012-01-13T10:29:00.002+02:00

Vuosia ajatuksissa siintänyt kotiteatteri otti ensimmäisen askeleensa kun hankin meille vahvistimen. Vahvisimen hankintaprosessissa oli oikeastaan vain yksi kriteeri, laitteessa täytyy olla kaksi hdmi-ulostuloa (siis telkulel ja tulevalle tykille omansa). Ensimmäinen hintakierros paljasti että toinen hdmi-ulostulo ilmestyy laitteisiin noin 900 euron hintaluokassa. Sitten koneboxin alennusmyynnistä löytyi Yamahan RX-V771 vahvistin viidelläsadalla. Ko 7.2-kanavaisessa härpäkkeessä on myös verkkoliitäntä (sillä pystyy kuuntelemaan verkon yli kotikoneelta löytyvää musiikkia ja nettiradiota), weppikäyttöliittymä, ipad-käyttöliittymä, ohjelmoitava kaukosäädin ja ominaisuuksia niin hirveästi että hitaampaa hirvittää. Toistaiseksi kaiuttimina toimii televisio, luultavasti kotiteatteri osa 2 onkin sitten kaiuttimet.

Ranskalainen ei selviä pakkasessa

2012-01-12T19:48:00.002+02:00

Auto siis, ihmisistä en tiedä. Minun Peugeot 307 keksi taas maanantaina kun olin viettänyt päivän toimistolla että pakkasta on ollut liikaa ja hän ei tahdo kulkea. Tämä samainen ongelma oli viime vuonna ensimmäisten pakkasten aikaan, silloin syynä oli turboon kertynyt kosteus joka oli jäätynyt. Tämä korjattiin poraamalla turbon pohjaan puolen millin reikä josta kosteus pääsee poistumaan. Kun turbo jäätyi, ongelma poistui moottorin lämmetessä, joten luottavaisena lähdin liikkeelle hitaahkosti kulkevalla ajoneuvollani. Ongelma ei poistunut, joten olin liikenteen haittana kahden ja puolen tunnin mittaisen kotimatkani (yleensä 1 tunti) ajan. Poliisikin kävi kyselemässä että mikä on hätänä, mutta pidättäytyi sakottamasta.
Tällä kertaa ilmanviilennin (tai jokin sen kuuloin mystinen härpäke joka tekee ulkoilmalle jotain ennen kuin se syötetään moottoriin) oli jätynyt umpeen, eli moottori ei saanut ilmaa. Se selittää toki auton käytöksen paremmin kuin hyvin, aika äkkiä sitä omakin suorituskyky laskee jos ei muista välillä hengittää. Auto oli pari yötä huollossa sulamassa ja kuivumassa ja minä käväisin Kuopiossa Sadun autolla, joka ei sekään tykkää pakkasesta (ei käynnisty jos on liian pitkään kylmässä).
Nyt on sekä pakkanen väliaikaisesti ohi että auton moottorin jäätyvät osat kuivatettu, joten melko turvallisin mielin voin taas jatkaa ajelua ympäri suomenmaan.

Erään aikakauden loppu

2012-01-09T07:44:00.005+02:00

60% tähänastisesta elämästäni on kulunut roolipelien parissa, suurin osa tuosta ajasta pelinjiohtajan roolissa. Nyt olen saavuttanut tilanteen jossa edellinen kampanjani on päättynyt ja uusi ei pysty alkamaan pelaajien puutteen vuoksi. Teoriassa minulla on edelleen käynnissä jo viime vuosituhannella käynnistämäni Kulthea-kampanja, mutta koska sen jäljellä olevilla kahdella pelaajalla ei ole aikaa peleille, täytynee sekin kuopata lopullisesti.
Eikä pelaamispuolella mene paljon paremmin, JD pelauttaa muille todennäköisesti vielä vuosia jatkuvaa Warhammer-kampanjaansa ja Mikko suoltaa sääntötestipelejä sen sijaan että keskittyisi varsinaisiin kampanjoihinsa (joista pelaan, vahvan teoreettisesti siis kun yhtää pelikertaa ei ole ollut tällä vuosikymmenellä, kolmessa). Huhut kertovat että Suvikin pelauttaa, mutta omakohtaista kokemusta asiasta ei ole.
Olo on outo. En oikein tiedä pitäisikö minun ryhtyä valmistelemaan pelejä seuraavalle sukupolvelle vai kääntää huomioni kokonaan roolipelikentän ulkopuolelle. Voisin Miken innoittaman kirjoittaa ajatuksistani kirjan "Insinöörin poika - erään valaistumisen anatomia" tai sitten voisin koettaa saada Deuxieme Bureaun (se toteutumatta jäänyt kampanja) tarinasta niin aikaan joko joukon novelleja tai kokonaisen romaanin.
Tai sitten jätän tarinankertojan-minälleni hellät jäähyväiset (joka, myönnettäköön, ei ole erityisen todennäköistä). Todennäköisesti noidatan Sadun neuvoa ja kirjoitan kampanjoita pöytälaatikkoon, odottaen sitä päivää jolloin pelaajani eläköityvät eivätkä enää jaksa edes pelata golfia. Olisihan se jo kansanterveystyötä että taistelisi vanhusten dementoitumista vastaan vetämällä roolipelejä vanhainkodeissa :)

Uusi olohuoneenjärjestys

2012-01-07T14:07:00.003+02:00

Vanha järjestys, se josta kerroin edellisessä postissa, ei kestänyt kovin kauaa ja nyt uusi olohuoneenjärjestys on todellisuutta. Tämä nimenomainen järjestys jossa Sohva on ilmalämpöpumpun edessä ja juoksumatto ja kuntopyörä ovat taustalla kahden nojatuolimem katsoessa suoraan televisioon vaikuttaa toimivimmalta tähän asti. Valtava tila joka television eteen edellisessä mallissa muodostui on poissa, mutta toisaalta telkkarikaan ei enää näytä mikroskooppisen pieneltä.
Saa nähdä kuinka kauan tämä järjestys kestää ennen kuin vielä paremmat ajatukset(tm) valtaavat alaa :)

Roolipelillisesti elän limbossa. Seuraavan kampanjan idea ja iso osa yksityiskohtia on valmiina, mutta epävarmuus siitä voinko koskaan ko peliä pelauttaa vaivaa mieltä. Parin potentiaalisen pelaajan pitäisi kertoa (toivottavasti) lähipäivinä miltä heidän aikataulunsa näyttävät. Jos sieltä tulee ei-oota voi kaksikymmentä vuotta kestänyt urani pelinjohtajana olla ohi. Perhana.

Paluu arkeen

2012-01-05T14:49:00.002+02:00

Vuoden 2012 ensimmäinen työviikko alkaa olla takana, lomalta paltessa minua odotti 217 uutta sähköpostia ja uusi matkapäivä tämän viikon tiistaille. Maanantai meni sähköpostia siivotessa, tiistai matkustaessa ja keskiviikon sekä torstain olen viettänyt etätöissä selvitellen mitä vuosi on tuomassa tullessaan.
Kotona olemme mullistaneet Salin sisustuksen siten että telkkari vaihtoi pihan puoleiselle seinälle ja sohva pakitti kiinni pellonpuoleiseen seinään. Nojatuolit vaihtoivat takapihan puolelle ja juoksumatto sekä kuntopyörä siirtyivät sinne missä nojatuolit ennen olivat. Muutoksen jälkeen telkun eteen jäi hyvää tilaa Wiillä pelaamiseen. Televisio tuntuu kutistuneen kun se on noin kolme metriä kauempana katsomopaikoista kuin ennen.
Kahden viikon tietokoneeton kausi toimi hyvin, sain joululomalla rentouduttua ja keskityttyä olennaiseen sen verran hyvin että luulen pyrkiväni melko lailla tietokoneettomaan kesälomaankin. Vähän aikaa täytyy varata laskujen käsittelylle ja sen sellaiselle toiminnalle, mutta muuten ilman konetta pärjäsi mainiosti. Aivoista pukkasi esiin ajatuksia jotka olin viimeksi saanut varmaan 10 vuotta sitten ja sen jälkeen unohtanut täysin.
Tämän vuoden aikataulut ja työtehtävien mahdollinen vaihtuminen ovat vielä melkoisen auki. Tammikuulle on tulossa näillä näkymin 7 reissupäivää joista ensimmäinen tosiaan on jo takana. Pieni loma on jo varattu Helmikuulle, mennemme käymään Sotkamossa kun Sadun opetukset on suoritettu. Tammikuussa on rentoutumisen puolelta luvassa visiitti korkeasaareen.

Uusi Vuosi 2012

2012-01-01T20:46:00.001+02:00

Vuosi vaihtui rauhallisesti. Kävimme päivällä Mikon ja Suvin kanssa syömässä Cantina Aztecissa ja sieltä menimme heille pelaamaan varsin pitkäkestoisen Talismaani-pelin Dragon lisäosalla. Myös Jari liittyi seuraamme. Lisäosa muutti peliä merkittävästi ja ainakin itse pidin,mutta pituutena se pääsi jo Arkhamin mittoihin. Ei haitannut,että Suvi voitti. Sen jälkeen pelasimme vielä pari Elder signia (Nyarlahotep ja Yig) kunnes vuosi 2011 oli saatettu kunnolla hautaan ja toivotettu vuosi 2012 tervetulleeksi. Molemmat pelit voitettiin ja uusi vuosi skoolattiin alkoholittomalla mustaherukkalehtikuoharilla. Kotiin ajoimme kauniin lumisen maiseman läpi hyvin hiljaisilla teillä. Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille Villa Issikan väeltä.

Jouluraportti

2011-12-29T00:28:00.001+02:00

Joulu on sujunut hyvin ja rauhallisesti. Aatonaattona kävimme Mikon ja Suvin kanssa Fransmannissa syömässä hyvää ruokaa ja katsomassa Sherlock Holmesin toisen osan, joka oli kohtuullisen huvittava, joskin olisi voinut pysyä 1800/1900-lukujen teemoissa, koska sieltäkin olisi löytyä kaikenlaista hyvin runsaasti.
Aaton vietimme hyvin perinteisesti. Aamupalan (karjalanpiirakkaa perinteisillä lisukkeilla) jälkeenlaitoimme aamupuuron tällä kertaa uuniin, koska induktioliedellä sen pohjaan polttaminen on suorastaan todennäköistä. Puuron jälkeen laitoimme kinkun uuniin ja menimme itse, pienen ruokalevon jälkeen, saunaan. Saunan jälkeen alkoi kinkun odotus, joka oli onneksi varsin kohtuullinen ja kinkkukin odottamisen arvoinen. Loppuilta meni ruokalevon ja joululahjoista nauttimisen parissa. Riku osti minulle Gilmoren tytöt-sarjan ja itselleen X-filesin. Minun Rikulle antamaan lahjaa pääsimme kokeilemaan joulupäivänä, kun pahin pömpötys oli hieman laskenut. Hankin hänelle pelin nimeltä Elder Sign, joka jatkaa Arkham Horrorin ja Mansions of Madness genreä, mutta on kevyempi sekä setupiltaan että kestoltaan. Säännöt ovat kuitenkin hieman monimuktaisia ensikahlaukseen ja pelasimme vaikeammin kuin olisi tarvinnut, mutta voitimme Nyarlathotepin muinaisen pahuuden silti tai pikemminkin estimme sitä nousemasta. Muuten joulupäivä meni leväten, x-filesia katsoen ja herkullista ruokaa syöden. Menestyksekäs joulupäivä siis :).
Tapaninpäivää vasten olevana yönä iski Suomen rannoille iso myrsky. Meillä alkoi sähköt räpsyä klo 03 lähtien ja kokonaan ne katkesivat kuuden maissa. Heräsin neljältä enkä saanut enää unta, joten katsoin läppäriltä Gilmoren tyttöjä. Me selvisimme myrskystä varsin vähällä. Sähköt olivat poissa kahdeksan tuntia ja senkin ajan saimme talon hyvin lämpimäksi molemmissa päissä olevilla puu-uuneilla. Sähköjen palattua syöksyin suihkuun, koska vanhemmat olivat tulossa. Illasta tuli varsin viihtyisä. Juttelimme kuulumisista ja lapsuuden hauskoista matkamuistoista syöden samalla jouluherkkuja. Vanhempien lähdettyä viihdytyksestä vastasi taas x-files ja, Rikun mennessä nukkumaan, Gilmoren tytöt.
Tiistaina aamulla Nöpö sai kissa-doping-kapselin niskaansa. Hänelle laitettiin vuoden kestävä biohajoava hormonikapseli niskaan eikä häntä saa siis enää viedä näyttelyihin. Koska häntä ei ole koskaan niihin viety tai edes aiottu, tämä ei ole ongelma. Nyt kuitenkin merkkaaminen ym. harmillinen käytössä pitäisi kuitenkin pysyä poissa vuoden verran. Ilta sujui tiistainakin hyvin miellyttävissä merkeissä, koska Taina ja Matti tulivat vierailulle ja jäivät yöksi. Pelasimme Mansions of Madness-pelä, jonka Riku voitti ja Elder Sign-peliä, jonka voitimme (vrs. Shub-Niggurath). Loppuillan vietimme mielenkiintoisten keskustelujen ja sähkökatkojen parissa. Suomeen iski seuraava myrskyrintama ja sähköt katkesivat taas, tosin tällä kertaa vain kolmeksi tunniksi.
Keskiviikkona lähdimme tänne Seinäjoelle, missä kirjoitan tätä ja laitan tämän bloggeriin, kun myrskyjen meille aiheuttama pitkäkestoisempi ongelma eli nettikatkos ratkeaa. Meillä oli kaunis hotellihuone Sokos Vaakunassa ja liput teatteriesitykseen Dance of the Vampires. Kyseinen teatteriesitys perustuu elokuvaan "the fearless vampire killers" ja kantaesityksen ohjasi vuonna 1997 Wienissä Roman Polanski. Musiikki muuten Jim Steinman. Tämän tietopaketin jälkeen itse asiaan: kannatti ehdottomasti lähteä provinssiin. Esiintyjät tekivät mielestäni erinomaista työnsä ja heidän lauluäänensä olivat hyvin vahvoja ja kauniita. Riku olisi halunnut kreivi von Korlockin äänen olevan enemmän viskinpolttama, mutta minulle kävi tämäkin hienosti. Lavasteet toimivat hyvin ja tanssijat liikkuivat kauniisti. Itse olisin toivonut jotain muuta laulua kuin "total eclipse of the heart", joka oli tosin uudelleenkirjoitettu näytelmään, mutta näin tunnetun kappaleen käyttämisessä on riski siitä, että se herättää esityksen kanssa ristiriitaisia muistoja, ajatuksia ja tunteita. Näin kävi minulla. Kokonaisuudessaan esitys tuntui löytävän kauniin tasapainon, jonka lopputuloksena oli kieli sopivasti hieman poskessa tehty esitys vampyyrigenressä, joka loppui kutsuun liittyä vampyyrien tanssiin ja unohtaa mainen moraali. Nyt sitten testaamaan yhden hotellin sänkyä ja huomenna kotiin.

Joulukirje

2011-12-21T20:50:00.000+02:00

Rikun vuosi on ollut varsin kiireinen. Hän on ajanut 60 000 kilometriä ja tehnyt 45 päivää ylitöitä. Näiden lisäksi hän on kokoustellut ja hoitanut muiden ihmisten ongelmia. Syksyllä hän pääsi käymään Sotkamossa, mikä oli hieno homma. Ja jos joku miettii, miksi Satu kirjoittaa tätä, niin se johtuu Rikun tietokoneettomasta joulusta. Hyvin on toistakseksi mennyt.

Itse aloitin vuoden työskentelemällä opetusministeriön projektissa ja lopetan sen toipuen opetusharjoittelusta. Mielenkiintoinen kokemus osoittautui melkoiseksi koettelemukseksi viime metreillä.

Pientä taukoa työskentelyyn molemmille tänä vuonna ovat tarjonneet matkat Berliiniin ja Prahaan. Molemmat tehtiin periaatteella, jossa matkojen sisältöä ei juurikaan suunnitella ja kaupungeissa tehdään juuri niitä asioita, joita silloin huvittaa tehdä. Tämä osoittautui hyvin menestyksekkääksi reseptiksi. Berliini osoittautui jopa niin mukavaksi, että sinne voisi muuttaa, jos jonnekin pitäisi Suomesta mennä.

Kissat voivat edelleen hyvin. Töpö ja Nöpö ovat syliytyneet, mikä on ollut suuren ilon aihe. Nöpö alkoi keväällä pissiä sisälle, mutta rauhoittui saatuaan nyt syksyllä hormonipiikin. Laitamme sille joulun jälkeen vuoden kestävän hormonikapselin, että hyvä trendi jatkuisi. Sasu on kotiutunut ja valloittanut erityisesti olohuoneen. Hän myös on osoittautunut varsinaiseksi ihmis-kissaksi, siis ihmisystävälliseksi kissaksi. Hän tulee kyllä etsimään ihmisiä, jos ihmiset eivät saliin tule. Hänkin tulee syliin ja pitää jostain syystä enemmän Rikun kuin Sadun sylistä. Tuisku puolestaan on opettanut meidät antamaan itselleen aamuisin pikkutilkan maitoa ja on alkanut haastaa Pikin asemaa talon isoimpana ja kovimpana kissana. Vielä ei poika ole onnistunut, mutta kova on yritys aina välillä.

Villa Issikka etenee hiljalleen, joskin nimenmuutoksesta pitäisi ehkä puhua nyt, kun tänne ei ole näillä näkymin, kai, niitä hevosia tulossa. Teetimme kesällä puutarhasuunnitelman ja näimme siitä ensimmäisen version ja lähetimme sen pieniin korjauksiin. Yläkerta on edennyt viimeksi syyskuussa, mutta näyttää jo enemmän sisätilalta kuin räjähtäneeltä remonttikohteelta. Robotti-imuri (navibot) on eriveikeä vekkuli eivätkä kissat enää yhtään hermoile sitä. Muutenkin kodille tekee hyvää, kun olen paremmassa kunnossa ja jaksan osallistua aktiivisemmin sen ylläpitoon.

Joulua aiomme viettää kotona rentoutuen ja nauttien toistemme seurasta. Opetusharjoittelusta oli se arvaamaton ilo, että olemme puhuneet paljon enemmän taas toisillemme, kun Riku ihanasti piti minua hereillä ajaessani autoa 8-tietä edestakaisin. Se on lähentänyt meitä entisestään ja odotan ainakin itse innolla sitä, että voimme olla hetken kahdestaan niin, ettemme ole ihan väsyneitä. Jouluna on vielä sekin etu, että kun olemme ennakkoon tehneet pakastimen täyteen ruokaa (arkkupakastin oli hyvä hankinta), niin joulun jälkeen ei tarvitse juurikaan ruokaa laittaa =).

Eli onnellista joulua ja talvipäivänseisausta kaikille teille sekä rauhallista uutta vuotta Villa Issikan väeltä!

Opetusharjoittelu 1 ohi

2011-12-21T20:10:00.003+02:00

Olen vältellyt tämän postin kirjoittamista, koska suoraan sanoen mieluummin unohtaisin koko jutun. Jotain haluaisin silti kirjoittaa tännekin.

Harjoitteluni voisi jakaa kolmeen osioon:

Opetuksen seuraaminen: hyvin mielenkiintoista ja antoi mahdollisuuden nähdä paljon sellaista, mitä ei enää sitten valmiina opettajana tule näkemään. Lisäksi, kun ei oikeasti tuota kokemusta peruskoulusta ole yhtään sitten oman peruskoulun jälkeen, opetuksen seuraaminen antoi edes jonkinlaisen kosketuksen siihen, minkälaista opetus alakoulussa (joo, sen nimi on taas alakoulu) nykyisin on. Kävin myös seuraamassa opetusta parissa muussa koulussa, koska kiinnosti nähdä erityisopetusta. Erityisopetuksen arkea on vaikea nähdä harjoittelukoulussa, koska siellä oppilaiden ongelmat ovat hyvin erilaisia.

Erityisopetus alakoulussa: Olin hieman alle viikon erityisopetuksessa alakoulussa. Opetin kolme tuntia ja toimin apuopettajana. Pidin kovasti tästä harjoitteluni osiosta. Käytännössä opetus oli enemmänkin tukiopetusta kuin erityisopetusta, mutta tunsin tarjoavani oppilaille jotain, mistä oli heille hyötyä ja sain myönteistä palautetta sekä heiltä että ohjaajaltani. Sain ohjaajalta myös palautetta, joka auttaa minua parantamaan opetustani jatkossa.

Opetus 2lk: Opetin matematiikkaa ja ympäristöoppia. Tunnit oli järjestetty kolmen päivän ajalle. Olin myös sanonut, että voisin auttaa oppilaita matematiikassa ruokavälitunnilla. Opettaja kuitenkin järjesti sen siten, etten sitten syönyt lounasta kolmeen päivään. Ihan tätä en ollut tarkoittanut. En tiedä johtuiko ohjaustyyli siitä, että ohjaaja halusi näpäyttää luokkaansa eksynyttä tohtoria, mutta hänen asenteensa oli se, että luokanopettajan pitää olla mystinen supersankari ja minusta ei siihen ole. Pienellä ohjauksella materiaalini olivat aktivoivia ja osallistavia ja niistä hän taisi pitää. Muuten positiivisin saamani kommentti oli, että joka päivä meni paremmin. Hänen suhtautuminen minuun toisaalta myös teki sen, että suoriutumisen ei ollut niin hyvää kuin se olisi voinut olla. Meidän pedagogiset näkemyksemme hyvästä opetuksesta myös erosivat. On kuitenkin hyvin vaikeaa hypätä aikuisten opetuksesta, jota sitäkään ei ole hetkeen tehnyt, alkuopetukseen. Olinkin hyvin huojentunut, kun harjoittelu loppui.

Nyt sitten pitää miettiä, haluanko opettajaksi ja minkälaiseksi opettajaksi, jos haluan. Keväällä on seuraava opetusharjoittelu, mutta se on aikuisten opettamista ja aihekin on tutumpi, joten eiköhän se suju. Ohjaajatkin ovat mukavia.

Ohi on, ainakin melkein

2011-12-15T09:30:00.002+02:00

Tänään alkaa suuri kokeiluni, miten internet-addikti selviää reilut kaksi viikkoa ilman tietokonetta. Olen käynyt kirjakaupoissa ja kirjastossa hakemassa luettavaa. Leipomista olen ajatellut harjoittaa, joulukin vienee osan huomiosta. Sadun kanssa on ollut puhetta päiväkävelyistä, ehkä käymme ihmettelemässä jouluhulinaa ensi viikolla Turussa. Sauna tarvinnee jouluksi myös lämmittää. Eli tekemistä tuntuisi riittävän jopa ilman tietokoneen tuomaa turvallisuuden tunnetta.
Tänä vuonna olen ajanut enemmän kuin kertaakaan aiemmin, tai ainakin laskutettavia kilometrejä on kertynyt enemmän kuin koskaan. Vuoden mittaan auton mittariin on tullut noin 60000 kilometriä lisää ja reilu 45500 on ollut laskutettavaa. Aika ja energia on kadonnut peugeotin ratin takana. Siitä huolimatta työjonossani on nyt 1 asia ja inboksissani on 7 viestiä (joista kolmeen liittyen palaveeraan tänään). Työvuosi on siis päättymässä kunnialla.
Ajatukset harhailevat, keskittyminen on mahdotonta. Lienee aikapoimun kautta menneisyyteen saapuneita vieroitusoireita. Tietokoneen lisäksi suljen Joululoman ajaksi myös puhelimen. Eli jos jollakulla on minulle asiaa, voitte käyttää Satua proxynä :)

Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta.

Ajoa ja ajokelejä

2011-12-08T11:48:00.002+02:00

Eilen tein pikavisiitin Kuopioon, heti matkan alkuvaiheilla pian Laitilan katuvalojen loppumisen jälkeen tielle ilmestyi kaksi peuraa, kitkoillakaan vauhdin hiljennyksessä ei ollut mitään ongelmaa, mutta peurat havaitsivat auton kun olin parin autonmitan päässä ja etummaisena ollut säntäsi eteenpäin kun perässä tullut teki täyskäännöksen ja palasi pöpelikköön omalle puolelleen tietä. Matkan varrella minut myös ohjattiin kertaalleen kiertotielle, kun rekka oli liukastellut ojaan ja sen siirtotyöt olivat käynnissä. Tämäkin tapahtui jo ennen Tamperetta.
Takaisin tullessa Tampereen jälkeen sankka lumipyry yllätti minut ja parinkymmenen kilometrin ajan lyhyillä näki paremmin kuin pitkillä valoilla ajaessa. Sitten lumipyry taittui.
Tänään pääsein sitten nauttimaan lumipyryn (ei ehkä saman, mutta kuitenkin) seuraamuksista kun pääsin toteamaan että varsinais-Suomeen annettu kelivaroitus oli varsin aiheellinen. Kaistan keskellä ja kaistojen välissä oli reilu annos sohjoa eikä ohituskaistoille ollut mitään asiaa. Kuvittelin että Raision kaksikaistaisen tilanne olisi toinen ja lähdin ohittamaan edelläni ajellutta hidalgoa, mutta kohtasin sitten oikein kunnon sohjorintaman ja auto käväisi sohjoliurussa. Sain kuitenkin auton hallintaani ja jatkoin matkaani tiiviisti oikeanpuoleista kaistaa käyttäen.
Turun moottoritiellä odotti 80 km/h rajoitus ja kakkoskaista oli hyvin heikossa kunnossa, jotkut rohkeat ajelivat silti kakkoskaistalla selkeää ylinopeutta. Ilmeisesti autot ja taidot sen sallivat kun ei ojissakaan autoja näkynyt.
Aikanaan nopesurajoitus nousi 100 kilometriin tunnissa, mutta ajo-olosuhteet vastaavasti heikkenivät siten että realistinen ajonopeus oli 60 kilometriä tunnissa. Näppärä tuo kelin mukaan vaihtuva noepusrajoitus :) Onneksi Lohjan tunneleiden jälkeen satoi jo ihan pelkkää vettä ja nopeuden saattoi nostaa normaaliksi, muuten olisi voinut tehdä tiukkaa päästä koulutukseen ajoissa.
Talvi on nyt sitten tullut eteläänkin, tai ainakin maanteille.

Vatruskoja

2011-12-05T20:24:00.002+02:00

Leivonta jatkui tänään Vatruskoilla. Olemme edellisillä kerroilla tehneet taikinasta liian löysää joka on johtanut kaikenlaisiin ongelmiin, tällä kertaa lisäsin vehnäjauhoa kunnes taikina irtosi kulhon reunoista. Tämä teki vatruskoiden muotoiluprosessista paljon kivuttomamman ja pian 16 vatruskaa menikin uuniin. Kun uuni kerran tuli lämmitettyä niin tein sitten myös lisää joulutorttuja, täytteinä omena- ja omenakanelimarmeladi.
Pakastimesta alkaa löytyö jo yhtä sun toista mukavaa itse tehtyä; on sämpylöitä, pullia, piimäkakkua, vatruskoja, joulutorttuja ja pizzaa. Huomenna on suunnitelmissa leipoa paimentolaispiirakoita ja, jos Satu intoituu käymään keskustassa sulatejuustoa ostamassa, porkkanakakkua.
Ylihuomenna on sitten paluu töihin, käväisen Kuopiossa arviolta 04.00 - 21.00 kestävällä reissulla. Torstaina on vuorssa koulutusa Helsingissä, matka vienee 05.00 - 19.00 välisen ajan. Perjantaina täytyy mennä Turkuun viettämään toimistopäivää, joudun ajamaan raportteja joita en jostain syystä saa ajettua vpn-putken yli ja viemään työporukan Lounaalle eArkiston käyttöönoton kunniaksi.

Presidentin suusta

2011-12-04T21:00:00.002+02:00

Epäoikeudenmukaisuus ei poista epäoikeudenmukaisuutta, sanoo Presidentti Halonen. Ei huono, mutta jotenkin vaikuttaa nollasummalausunnolta. Toki Halosella on takanaan lukuisia vuosia politiikassa, joten ei kai mitään nollasummaa enempää ole enää lupa odottaakaan.
Sentään istuva presidentti puhuu järkeä, vaikkakin itsestäänselvyyksiä, toivottavasti samaa on luvassa seuraajaltakin.

Leivontaa

2011-12-04T14:25:00.002+02:00

Eilen testasimme erilaisia tortuntäytteitä, jatkoon pääsivät omenamarmeladi ja omenakanelimarmeladi. Tänään on ollut vuorossa porkkanasäämpylöiden ja voisilmäpullien leipominen, ajatuksissa oli myös tehdä vatruskoja, mutta kolme tuoretta leivonnaista samana päivänä alkoi vaikuttaa yliampuvalta joten vatruskoja täytynee leipia vasta huomenna. Jo tämä neljän päivän loman alku on rauhoittanut minua suuresti (Satua ei niinkään, hän kun on tehnyt töitä koko viikonlopun) ja antaa toivoa sille että jouluna pääsen irti useimmista asioista jotka ovat mieltä viime kuukausina rasittaneet. Täysin tietokoneeton kaksi viikkoa lähestyy kuitenkin uhkaavasti, ainakin pitäisi osata valmistautua niin että tulostaisi olennaiset pelinkirjoittamiseen liittyvät asiat niin että voisi sitten tehdä muistiinpanoja ja kirjoittaa uutta edes kynällä ja paperilla (joka toisaalta tuntuu tuhlaukselta, olenhan siirtynyt paperittomaan toimistoon ja pelauttamiseen jo ainakin puolitoista vuotta sitten). Toisaalta tuntuu että ehkei tietokonetta tarvitsisi kuitenkaan kokonaan hylätä vaan voisihan sitä kohtuudella käyttää (klassinen riippuvuuden merkki :)
Eli tietokoneeton joululoma on tulossa. Harjoittelin eilen ei-digitaalista viihdettä lukemalla Ridto Isometsän Con Rit:in. Odotin jotain Sarasvatin hiekkojen tapaista, joten petyin pahasti. Romaanin neljässäsadassa sivussa käydään yksi keskustelu, luetaan muistiinpanoja ja tehdään sukellusretki. Jotenkin on sellainen olo että sivumäärä olisi voinut olla h u o m a t t a v a s t i vähäisempi ilman että mitään olisi menetetty. Kun kirjan lopussa vielä sanotaan että kirja on laajennus Seura-lehdessä ilmestyneestä kesäjatkokertomuksesta, epäilykset saavat vahvistuksen. Ei sivumäärän itsetarkoituksellisella lisäämisellä yleensä saavuteta parempaa lukuelämystä.
No, luettu on hänet. Seuraavana listalla on täysin tuntemattoman Justin Corvinin scifivampyyritarina Ensimmäinen siirtokunta ja sen jälkeen tulossa on uutta Kulttuuria Banksilta.

Missä voin käydä reputtamassa?

2011-12-02T13:04:00.001+02:00

Ja menetettyäni kansallisuuteni voinko lopettaa verojen maksamisen?
Kansalaisuustestin käyttöönoton harkintaatoivoo hallitukselta perussuomalaisten eduskuntaryhmä. Tässä ei oikeastaan ole kuin kaksi selkeää ongelmaa. Miten määritellään se minkä tietojen tai taitojen yhdistelmän omaava ihminen kelpaa suomalaiseksi ja mitä tehdään niille suomessa syntyneille jotka eivät täytä kansalaisen vaatimuksia (kuten, luultavasi, minulle).
Brittien järjestelmää en tunne mitenkään syvällisesti, mutta sen verran olet nettiä lukenut ettei sekään ongelmaton ole. Kun katsotaan mikä on suomalaisten mielestä tärkeää (siis mitkä lehdet myyvät) ei kansalisuutta varmaankaan saisi tietämättä montako kertaa Matti erosi Mervistä, ketkä jääkiekkoilijat (kaikki mainittava) ovat voittaneet MM-kultaa, mitkä olivat Häkkisen Mikan pisteet kun hän voitti formulan maailmanmestaruuden ja kuka BB-henkilö sekstaili kenenkin Idols-henkilön kanssa viikolla 47 vuonna 2010...
Ja vaikkei mentäisi ihan noinkaan pitkälle niin kulttuurin voi tappaa tehokkaimmin määrittelemällä millainen sen tulee olla. Samoin kansallisuuden voi tappaa määrittelemällä tiukasti mikä on ja mikä ei ole suomalaista. Yksikään suomalainen ei tule sopimaan arkkityyppisen suomalaisen kuvaan, joten sen kuvan voi yhtä hyvin jättää maalaamatta.

Tehokkuutta

2011-11-30T14:50:00.002+02:00

Aamuinen tehottomuus muuttui kuitenkin yllättävän tehokkaaksi työpäiväksi, olen saanut melko lailla kaikki työlistalla olleet asiat tehtyä ja sen lisäksi sähköpostin inboksissa on noin 240 viestiä vähemmän kuin aamulla oli.
En tiedä mistä energia kaikkeen tekemiseen tuli, olo on väsynyt ja niin se oli aamullakin. En muista että välissäkään olisin ollut erityisen pirteä. Nyt kun tämä työnteon vire vielä siirtyisi pelinkirjoitukseen niin Deuxieme Bureau olisi kirjoitettu ennen vuoden loppua =)

Tehottomuutta

2011-11-30T08:48:00.002+02:00

Vietin maanantaina tehottoman etätyöpäivän, tekemistä olisi ollut mutta energia riitti juuri ja juuri siihen että hoidin päiävn aikana eteen tulleet uudet asiat. Tämä johti päätökseen lähteä tiistaina toimistolle, viettämääntehokas toimistopäivä. Tämä onnistui osittain, päädtyin kyllä toimistolle, mutta työpäivän jälkeen tekemättä oli enemmän asioita kuin sen alkaessa.
Tänään on vuorossa uusi yritys tehokkaasta etätyöpäivästä, mutta ainakaan tähänastisten kokemusten valossa ei aikuta lupaavalta. Olen tehnyt muutaman nakin pois, myönnettäköön, mutta on sellainen olo että tekemättömiä töitä on edelleen varastossa enemmän kuin luulen.
On kuin pelinkirjoitusblokkini olisi valunut työasioihin.
Positiivisena puolena sain eilen pomon pomolta tietää tarkempaa aikatalua tehtävien vaihtumiselle. Nyt näyttää siltä ettäse tapahtuisi helmi-maaliskuussa, eli joudun reissaamaan vielä kolme kuukautta (joulukuu on onneksi melko vähätyöpäiväinen).

Ei matkaa Sotkamoon itsenäisyyspäiväksi

2011-11-28T17:07:00.002+02:00

Sadun opetuskuviot selvisivät, eivätkä ne mahdollista matkaa Sotkamoon itsenäisyyspäivän viettoon. Nyt sitten mietimme että rentoudummeko kotosalla vai käymmekö ehkä jossain etelä-Suomen kylpylöistä rentoutumassa. Voi kyllä olla että jos rentoutuu kotona, lämmittää vaikkapa saunan ja löhöä sängyssä, on rentouttavuus suurempi kuin ulkopaikkakunnalle muiden lomalaisten sekaan säntäämisisessä.
IA:n viimeinen pelikerta on yliviikon sunnuntaina. Siihen päättyy seitsemän vuoden kampanja. Seuraajakampanja valloittaa enenevissä määrin ajatusprosesseja jo nyt, saa nähdä millainen aloituskitka täytyy voittaa että siinä pääsee liikkeelle. Pelin perusrakenne on jo olemassa, teemoja olen miettinyt jonkin verran ja kaikenlaista oheissälää kertyy kovalevylle huolestuttavaa vauhtia. Sen sijaan tietyt kirjoitustyöt eivät ota sujuakseen, luultavasti olen vain ylirasittunut työnteosta ja tarvitsen kunnon tauon että aivot pystyvät päästämään irti isoista työelämään liittyvistä kokonaisuuksista ja sen sijaan syleilemään isoja kampanjaan liittyviä kokonaisuuksia.
Himottaisi hankkia pelautuskäyttöön älytaulu, mutta kun en kyseistä teknologiaa tunne, enkä ole erityisen luottavainen siihen että pelautus edes pääosin tapahtuisi Laitilassa, taitavat riskit olla sitä luokkaa että investointipäätös on viisainta jättää tekeättä.
Sen sijaan olen laskeskellut että saliin mahtuu mukavasti kolmisen metriä leveä kangas videotykkiä varten. Ja katseluetäisyys kankaaseen on reilut viisi metriä, eli elokuvankatselun ei edes kuvittelisi muistuttavan tennisottelun seuraamista.

IA: New World Order

2011-11-27T14:39:00.002+02:00

Eilisen pelikerran aikana hahmot yhtäällä vapauttivat epähuomiossa Nyarlahotepin kylvämään tuhoa rannikkoalueelle (ja peittelivät jälkiään lopulta tuhopolttamalla kartanon) ja toisaalla aloittivat lainsäädännölliset valmistelut joilla Eurooppa voi siirtyä seuraavalle vuosisadalle ilman suursodan välitöntä uhkaa. Ei ihan huonosti siis.
Seuraava pelikerta on IA:n ja samalla koko aamunkoitto-kampanjan viimeinen.
Kirjanpitoni mukaan ensimmäinen Aamunkoittopeliekrta (joka oli IA skenaario) pelattiin tammikuussa 2005. En ollut vielä tuolloin siirtynyt projektipäälliköksi vaan tein tasaista toimistotyötä ja tästä rohkaistuneena aloitin kolme rinnakkaista kampanjaa. Myöhemmin kaksi kolmesta kampanjasta päätyi hautaan minun jatkuvasti vaikeammiksi käyvien aikataulujeni ansiosta ja lopulta IA-pelikertoja ei ole ollut kuin ehkä yksi kuukaudessa.
Musta aamunkoitto anarkisteineen ja Hämärästä aamunkoitton uneksija-tutkimusmatkailijoineen eivät selvinneet kymmenenteen skenaarioonsa (pelikertoja oli toki jonkin verran enemmän) kun IA:n ensimmäinen tuotantokausi kattoi 30 skenaariota ja toinen kausikin 12. Lopulta IA:ssa toteutuivat myös melkein kaikki MA:n ja HA:n teemat vallankumouksineen ja unimatkailuineen.
Jotain alkuperäisestä hulluudesta kertonee että nyt kun IA:n toinen kausi ja samalla koko kampanja päättyy ollaan vasta alkuperäisen suunnitelman puolivälissä.
Ensi kerralla osaan paremmin. Taas. Tai sitten en...

3 viikkoa jouluun

2011-11-25T20:27:00.003+02:00

Ei, en laskenut väärin. Jouloma alkaa kolmen viikon kuluttua, kun ulkona on 10 astetta ja sataa vettä, voi loma olla niin lähellä joulutunnelmaa kuin tänä vuonna on mahdollista päästä. Ja näistäkin kolmesta viikosta keskimmäinen on itsenäisyyspäivän ansiosta suorastaan tynkä. Eikä näihin vajaaseen kolmeen viikkoon mahdu kuin viisi (5) reissupäivää. Alkaa siis näyttää siltä että selvisin vuodesta 2011 sekä hengissä että ainakin mielenterveyden rippeet tallella.
On vielä epäselvää lähdemmekö Sotkamoon itsenäisyyspäivän aikoihin. Sadun opintoihin kuuluu opetusta ja nyt ehdotetut päivät tekisivät matkasta mahdottoman. Asian selvittelyä jatketaan, eikäpä lopullista tietoa tarvita ennen ensi perjantaita.

Ha-haa!

2011-11-24T20:19:00.002+02:00

Lääkärissä käynti auttoi yskään pienellä viiveellä. Lääkäri totesi että ei ole tavatonta että mykoplasman oireet pahenevat antibioottikuurin alussa, mutta että oireiden pitäisi rauhoittua kuurin loppuun mennessä ja ellei niin käy niin eikun uudestaan lääkäriin.
Keuhkor kuvattiin, ei mitään huolestuttavaa siellä ja tulehdusarvotkin olivat ihan raja-arvojen puitteissa.
Autolla ajaminen pimeässä ja vesisateessa ei ole erityistä herkkua. Autolla ajaminen väsyneenä ei ole erityistä herkkua. Nämä elämän faktat hyvin ymmärtävänä päätin kokeilla josko nämä kaksi negatiivista muuttuisivat yhdessä positiiviseksi. Eivät muuttuneet. Ajelin kolmisensataa kilometriä pimeässä ja vesisateessa päättäen ajeluni lähempänä kello kahta yöllä. Kokemus ei ollut piristävä tai virkistävä tai miellyttävä. Mutta oli se sentään kokemus =)
Huomenna on luvassa toimistopäivä (jo ainakin toinen tässä kuussa) ja ylihuomenna IA-peli. Peliin valmistautuminen on olltu erilasiten skenaarioiden pohtimista ja miettimistä miten mikäkin toimija mihinkin täysin ulkopuoliseen (ja toistensa reaktioihin) reagoisi, mutta väysymys on ahdistanut minut toteamaan että seuraavasta pelistä tulee melko reaktiivinen. Hahmoilla on hyvä mahdollisuus saada kaapattua itselleen valta Brittiläisessä imperiumissa, hyvänä uutisena on se että sikälimikäli kuin tämä onnistuu, ei heillä liene enää aikaa sotkeutua mihinkään kovin triviaaliin ennen maailmanloppua (ja uuden syntyä)...

Köh-köh-köh

2011-11-22T09:44:00.002+02:00

Yskä on ollut ilonani, tai no ei suorastaan ilona mutta seurana, jo seitsemisen viikkoa. Työaikataulujen johdosta pääsin työterveyshuoltoon eilen ja siellä minut altistettiin säteilylle keuhkoröntgenin muodossa. Myös vertani otettiin talteen tieteellisiä kokeita varten.
Lääkäri oletti että minulla on mykoplasma, johon olen jo viikon verran syönyt antibiootteja (toinen viikko on vielä jäljellä), mutta saa tulokset tänään ja soittaa sitten kun aikaa löytää.
Työympäristöni on tänään muutenkin melko haastava, sähjöpostissa on jokin ihmeen viive jonka ansiosta postit saapuvat minulle puolesta tunnista puoleen vuorokauteen sen jälkeen kun ne on lähetetty. Puhelimeen ne tulevat oikeammassa rytmissä. Kun tämän lisäksi en oikein voi soitella pitkiä puheluita ennen kuin lääkäri on minut tavoittanut elän informaatiokuplassa. Minulla ei ole tarkkaan käsitystä siitä mitä ulkopuolella tapahtuu.
No, lääkärin kanssa täytyy keskustella siitä onko järkevää lähteä huomenna 17 tunnin työmatkalle ja jatkaa matkailua kolmen tunnin yöunien jälkeen uudella 10 tunnin työmatkalla...

IA: Regicide

2011-11-13T11:49:00.004+02:00

IA eteni taas vauhdikkaasti ja saavutti pisteen jossa joudun taas kerran heittämään roskikseen (lähes) kaikki aikaisemmat valmisteluni ja kirjoittamaan tulevaisuuden historian uudelleen. Hahmojen salaseura päätti jo toissa pelikerralla että Kuningattaren on aika poistua näyttämöltä ja viime pelikerran lopuksi suunnitelma pantiin täytäntöön. Kaiken kaikkiaan suunnitelma sujui jopa oletettua paremmin, koska Kuningattaren kuoleman lisäksi hänen tärkein liittolaisensa, Salisburyn markiisi, pidätettiin epäiltynä osallisuudesta Kuningattaren kuolemaan. Ja pidätyksenkin tekivät kuninkaallisen henkivartiokaartin sotilaat, Pilarin piti vain vähän vihjata.
IA:ssa eletään siis lopun hetkiä, kampanjaa on peliaikaa jäljellä enää seitsemän kuukautta, joskin sinä aikana hahmojen on vielä uudistettava imperiumin hallinto kruununprinssille (tai itselleen) uskollisilla toimijoilla (eli siivottava pois kaikki ne jotka Kuningatar onnistui altistamaan Atlantislaisen vaikutukselle) ja suojeltava paikkaa jossa Nyarlahotep valitsee seuraavat kasvonsa niin että valintavaihtoehdot rajoittuvat vain maailman kannalta suosiollisiin kandidaatteihin. Joitain henkilökohtaisia ongelmiakin on edelleen ratkaistavien listalla. Riippuen hahmojen toimien monimutkaisuudesta, IA:n loppuunsaattamiseen vaadittaneen vielä 1 tai 2 varsinaista pelikertaa ja 1 debrief-sessio. Onhan tätä peliä tullut vedettyäkin jo vuodesta 2005...

Luontoa ja erityisopetusta

2011-11-10T20:51:00.003+02:00

Ensin luontoraportti, joka jäi Rikulta kertomatta. Eli näimme kaikenlaisia luontoeläjiä, kun kävimme mökillä. Yhden lossin luona oravat juoksentelivat puusta toiseen. Näimme myös merikotkan (oletettavasti, kotka se ainakin oli), jota pienemmät linnut ahdistelivat. Mökillä näkyi paljon joutsenpariskuntia ja yksi haukkakin taivaalla lenteli. Veikeimpinä merenelävinä näimme paljon meduusoja, jotka ovat varsin kauniita. En tiedä, onko niitä Suomen merissä monia eri lajeja vai näinkö vain eri kehityskulun vaiheissa olevia meduusoja, mutta hivenen eroja oli sen lisäksi, että oli eri kokoisia meduusoja. Näiden lisäksi näimme paljon tavallisempiakin luonnoneläjiä, kuten lokkeja ja talitiaisia jne. Kaunis on Suomen luonto :). Kauniita olivat myös kipinät, joita tuli kylpypaljun hormista. Ne toimivat meille tähtitaivaan korvikkeina.

Muina uutisina: aloitin tänään harjoitteluni erityisopetuksen puolella Norssissa. Toimin apuopettajana. Itse opetus erityisopetuksessa on ensi viikolla. Pidän kovasti. Eniten tämä osa harjoittelustani tulee keskittymään 6lk matematiikkaan. Mutta jos olisin kirjoittanut tämän aiemmin päivällä, olisi tämä osa voinut olla pidempi. Nyt hieman jo väsyttää. Lisää tästä siis joskus toiste. Nyt nukkumaan.

Aivo toimii

2011-11-10T20:04:00.002+02:00

Tai aiis ainakin alitajunta. Jouduin tiistaina heräämään kello neljältä lähteäkseni kohti Kuopiota. Heräsin ties mihin aikaan keskellä yötä, enkä meinannut saada unta kun mietin mahdanko herätä uudelleen sitten kun kello lopulta soi. Sitten näin lyhyen painajaisen jossa heräsin kun kello soi 06:15, eli reilut kaksi tuntia myöhässä. Tämä uni vapautti mielen stressaamasta että heräänkö, kun en kerran ollut herännyt ja nukuin kuin tukki herätyskellon sointiin asti :) Hetki piti ihmetellä että miten kello on nyt vähemmän kuin se oli hetki sitten, mutta sain kuitenkin pääteltyä tapahtumien järjestyksen.
Tämän kun saisi jotenkin automaattiseksi reaktioksi aina kun on aikainen herätys tulossa.

Mökillä

2011-11-07T15:37:00.002+02:00

Lähdimme perjantaina aamuvarhaisella kohti Korppoota, viettääksemme pitkän viikonlopun Sadun vanhempien mökillä Elvsjössä. Matkalla kävimme konsultoimassa eläinlääkäriä Nöpön käytöksen johdosta ja Nöpölle on nyt varattu aika huomiseksi. Samoin kävimme ostamassa ruokaa viikonlopun tarpeiksi (ja jonkin verran liikaa...). Perillä mökillä olimme noin kello kahdelta, viitisen tuntia sen jälkeen kun lähdimme liikkeelle kotoa.
Kaikki tietokoneet olimme jättäneet kotiin, kuten myös (epähuomissa) kännykkälaturit. Kun tähän yhdistettiin nokialaiseni kyvyttömyys sammua ensimmäisenä iltana (se oli odottanut koko yön pin-koodia) niin olin aika lailla totaalisessa digitaalipimennossa. Sadun puhelimeen sopiva laturi löytyi mökiltä, joten emme olleet aivan vailla kykyä olla yhteydessä ulkomaailmaan.
Ensimmäisenä iltana lueskelimme Sadun isoisän elämästä, erilaista oli elämä ennen. Toisena iltana toivoimme tähtitaivasta nauttiaksemme siellä kylpypaljusta. Tähtiä ei näkynyt, mutta paljuilimme silti. Olimme jättäneet turhan paljon varaa vedenkorkeuden kanssa, joten päätimme paljuilla uudelleen sunnuntainta. Jopa valoisaan aikaan, kun taivasta ei ollut luvattu nähtäville asti vielä silloinkaan. Toinen paljuntäyttö sujui mallikkaasti, mutta täysi palju aiheutti virheen veden lämmön arvioinnissa ja päädyimme paljuilemaan samalla kun kamiina edelleen lämmitti vettä. Noin kahden tunnin paljuilun viimeisen puolen tunnin aikana vesi oli jo kehoa lämpimämpää (eikä se kylmää ollut aloittaessammekaan).
Kylpypaljuilun ohessa poltimme tulta takassa ja pelailimme dominoa ja yatsy:a, mutta emme shakkia (joka oli suunnitelmissa) koska krooninen väsymykseni esti aivojen toiminnan.
Rentouttavaa oli, nyt onkin edessä sitten taas varsinainen viikko. Huomenna lähden neljältä aamulla kohti Kuopiota, sitten on vuorossa kaksipäiväinen koulutus Helsingissä ja perjantainakin pitää vielä reissata.

IA edistymistä

2011-10-31T12:02:00.002+02:00

Lauantain pelikerralla tapahtui suurta edistymistä ja aikaa kului enemmän kuin suunnilleen vuoden muina pelikertoina yhteensä. Nyt huidellaan jo kampanjan viimeisen vuoden huhtikuussa. Myös pelikerta omnnistui päättymään (lähes) aikataulussa. Sain puserrettua kaikki tapahtumat päättymään melko tarkkaan keskiyöllä, mutta muutama keskustelu piti vielä käydä ja loputla peli päättyi kuitenkin reilusti ennen yhtä. Tämä sopi mainiosti yhteen sen kanssa että siirryimme kesäajasta talviaikaan ja sain tunnin lisää unta.
IA etenee vääjäämättömällä tahdilla kohti kampanjan päättymistä ja tämä on johtanut siihen että IA:n seuraajakampanja alkaa vallata ajatusaikaa (siis sitä mikä jää töiden ja töistätoipumiskoomaamisen jälkeen jäljelle). Tehtävien asioiden lista on julmetun pitkä ja havaitsen että nyt haluaisin viimeistelleä suuret linjat, mutta inspiraatio olisi näperrellä kaikkein pienimpien ykstyiskohtien parissa. Perhana.

Hyvien uutisten virtaa ei pysäytä mikään

2011-10-28T21:10:00.003+03:00

Joku saattaa vielä muistaa että TEPCOn, Japanilaisen ydinvoimayhtiön, ydinvoimala Fukushiman provinssissa kärsi lievästi voimakkaassa aallokossa vajaa vuosi sitten. Ydinsähkö on mielenkiintoinen tuote, sen rakennuskustannukset ovat valtavat mutta käyttökulut suhteellisen vähäiset ja tuotta taattu. Koska tämä businessmalli ei kuitenkaan riitä kattamaan mahdollisia vahinkoja, on Japanin hallitus nyt maksamassa TEPCOlle 120 biljoonaa jeniä, melkein 1,5 miljoonaa miljoonaa euroa siitä hyvästä että heidän omistamansa ja hallinnoimansa ydinvoimala teki asuinkelvottomaksi (siis ainakin vanhoilla neuvostoliiton standardeilla, länsimaiden standardeilla mitattuna toki voi olla ettei se niin paha paukku ollutkaan kun sattui kotikulmilla eikä voida syyttää kommunistien valuvikaista yhteiskuntamallia) suuria osia Japanin muutenkin melko ahtaasti asutuista saarista ja valuttaa edelleen radioaktiivista vettä mereen hälyttävällä vauhdilla.
Jos olisin taipuvainen sarkasmiin voisin todeta että olisin valmis ottamaan nuo rahat vastaan jopa ilman että aiheuttaisin valtavaa tuhoa. Eli Japanin hallitus, saa antaa rahaa kun teillä tuntuu löysiä olevan...

Pitäähän ne säästöt jostakin repiä

2011-10-28T14:42:00.002+03:00

Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen on selvästi joutunut pahaan välikäteen. Hänen vatimaton palkankorotuksensa täytyy kuolettaa jostakin. Onneksi suomesta voidaan erottaa 18 taloushallinnon henkilöä ja siirtää nämä työt Viroon ja Tsekkiin jossa tuntipalkka on mukavasti pienempi. Ja näiden irtisanomisten jälkeen jää kuittaamatta vaivaiset 100 000 euroa Joukon palkankorotuksesta. Hyvä Jouko, asiallisesti toimittu!

Perussuomalaiset haluaa lisätä asepelveluksen kestoa

2011-10-28T12:36:00.002+03:00

Perussuomalaiset haluavat lisätä varusmieskoulutukseen pakollisen 6 vuoden vankeusrangaistuksen. Vankeusrangaistus ollaan langettamassa terrorismikoulutukseen osallistumisesta. Tätä terrorismikoulutusta ei ole kovin hyvin selitetty, joten joudun olettamaan että se on koulutusta joka tähtää siihen että koulutukseen osallistuvalla on taidot väkivaltaiseen toimintaa yksilöitä tai ihmisryhmiä vastaan. Voin toki olla kovastikin väärässä, mutta olen aina kuvitellut että suomen puolustusvoimien koulutuksen tavoitteet ovat kutakuinkin samat. Toki voi olla että Perussuomalaiset rajaavat terrorismikoulutuksen jonkin ideologian mukaan, esimerkiksi että vain muslimi voi olla terroristi tai antaa terrorismikoulutusta.
No, valopilkkuna tässä on se että kouluttajat joutuvat jo nykyisen lainsäädännön mukaan kärsimään kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksen, eli jo tämän pitäisi riittää tuomaan valtavia säästöjä yhteiskunnalle kun kahdeksan yhdeksästä ikäluokasta vapautuu asepalveluksesta eikä armeijan vakituidellekaan henkilökunnalle tarvinne maksaa palkkaa vankeusrangaistuksen ajalta.

Tyhmä flunssa

2011-10-27T18:10:00.002+03:00

En ole vieläkään päässyt täysin eroon flunssastani, tänään päätin jädä sohvalle sen sijaan että olisin ajanut Helsinkiin koko päivän seminaariin. Päätös oli epäilemättä viisas koska sen lisäksi etten ole tarvinnut tänään lainkaan särkylääkkeitä, olen saanut tehtyä hirmuisen määrän paperitöitä ja jälleen kerran suunnilleen siivonnut sähköpostilaatikkoni.
Huomenna on vuorossa toinen seminaari, mutta se lähetetään kotisohvalleni livemeetingin avulla joten saan tyynnytellä flunssaa ihan rauhassa ja seurata seminaaria peittojen alta teekuppi kädessä. Ei kuulosta ihan pahalta sekään.
Viikonloppuna on luvassa IA:ta, joka tarkoittaa että sunnuntaina on sitten koomapäivä. Rmontti ei vain etene kesälomien välisenä aikana, ei tässä auta muu kuin hyväksyä tosiasiat. Loppuvuodelle on myös kertynyt sen verran runsaastu reissupäiviä ettei energiaa varmaan riittäisi ilman flunssaakaan.

Murha lailliseksi Suomessa?

2011-10-23T06:23:00.002+03:00

Jo 7 kansanedustajaa olisi valmis laillistamaan murhat suomessa. Tai tarkemmin sanottuna laajentamaan laillisen murhan määritelmää. Nytkin on laillista murhata ihmisiä jos vain ollaan ensin ennätetty kertoa aikeista ennakkoon toisen valtion johdolle, siis julistaa sota. Ja sodassa on se näppärä ominaisuus että silloin voi murhata sekä vihollisia että niitä omia kansalaisia jotka kieltäytyvät murhaamasta vihollisia. Mitenkäs muuten se sivistynyt länsimainen yhteiskunta pääsisi eroon väärin ajattelijoista.
Mutta vakavasti puhuen kukaan joka kannattaa kuolemantuomiota ei kyllä ihan oikeasti ymmärrä mistä puhuu. Yhdysvaltain niin kutsuttu oikeusjärjestelmä toki toimii koston voimalla, mutta jos nyt ei ihan jokaista virhettä joka ameriikan mantereella tehdään tarvitsisi toistaa Suomessakin. Kuolemantuomio ottaa pois tuomitun mahdollisuuden muuttua, mahdollisuuden tulla paremmaksi. Toki ymmärrän että poliitikkojen on varmasti hyvinkin vaikea käsittää että yksilävoisi muuttua ja kehittyä, mutta kyllä semmoistakin eduskuntatalon ulkopuolella tapahtuu. Suomen vankeihnhoitojärjestelmässä ollaan jo päästi paljon eteenpäin siitä kun vankila oli paikka jonne ihminen siirrettiin pois muita häiritsemästä, ei nyt kannata lähteä ryntäämään takaisin taaksepäin.
Sen sijaan että alettaisiin tappamaan väkeä, voitaisiin vaikkapa miettiä sitä miksi niitä väkivaltarikoksia tehdään. Tekevätkö niitä vain ja ainoastaan pahat ja parantumattomat vai onko taustalla mielenterveysasioita, päihteiden väärinkäyttöä tai väkivallan sivullisia vastaan suvaitseva suomalainen poliittinen kulttuuri (tällä tarkoitan siis sitä että suomalainen poliitikko ei ole pahemmin ääntään korottanut yhdysvaltain harjoittamaa valtioterroria vastaan, mutta miksipä olisikaan kun yhdysvallat on hyvä ja niiden öljyrikkaiden arabimaiden kaikki kansalaiset ovat islamofasisteja, vai mikä mahtaa tämän päivän poliittisesti korrekti termi eri kulttuurista tulevalle ollakaan).
On silleesti helppoa mennä aukomaan päätään ja sanomaan että joo, hei tapetaan noi tyypit. Mutta niin kauan kun ei omaa kykyä tuoda ketään takaisin kuolleista, kannattaisi ajatella vähän aikaa kauemmin ja pitää päänsä kiinni.

Flunssan kosto

2011-10-21T15:52:00.003+03:00

Reilu kaksi viikkoa sitten makasin sohvalla peiton alla flunssaisena. Tänään makaan sohvalla peiton alla flunssaisena. Perhana. Olin jo ennättänyt huokaista helpotuksesta kun tämän syksyn flunssa oli niinkin lievä ilmestys kuin se oli, mutta nyt näyttää siltä että tätä riemua on luvassa varmaan ainakin tämän viikonlopun verran. Muiltakin olen kuullut että syksyn flunssa menee pois ja tekee comebackin, joten eipä kai tässä mitään sen kummampaa taas ole kuin lepoa ja nesteiteä. Jos ajatella aikoo niin särkyläkkeillä pääsee tilaan jossa ei ihan yhtä selvästi huomaa aivojen täydellistä lamaantumista. Tai sitten piristyy niin paljon että jaksaa vaikkapa kirjoittaa blogiin sekavan selostuksen tilanteestaan.
Ei remonttia tälle viikonlopulle ja onneksi sain viime viikonloppuna kannettua sisään puita niin paljon että niillä lämmittelee vielä ainakin pari viikkoa...

Leonids ja muuta mukavaa

2011-10-20T17:50:00.003+03:00

Seisoin muistaakseni viime viikolla myöhään illalla ulkona tähtitaivaan alla kirkkaassa kuunpaisteessa ja odottelin tähdenlentoja (Leonids). Kuuntelin, miten tuuli humisi puissa, ja vaikka oli hieman viileää, ilma oli raikas ja miellyttävä. Vaikka taivaalla oli pilviä, pilvissä oli iso aukko, josta tähtitaivasta saattoi ihailla ja pitkälti tähtien ihailuksi se menikin, kun kuunvalo taisi peittää heikoimpia tähdenlentoja. Silti taivaalla näkyi useita kauniita vilauksia tähdenlennoista. Itse näin seitsemän sen noin 20min aikana, jonka ulkona seisoin. Se oli onnellinen ja rauhallinen hetki. Ihanaa oli myös sen jälkeen kömpiä Rikun viereen nukkumaan. Voitin kiusauksen painaa kylmän nenäni Rikun kylkeen ja annoin hänen nukkua sillä tiesin, että hänen tarvitsi herätä ajoissa.

Näitä onnellisia hetkiä on viime aikoina ollut itse asiassa enemmänkin.

Minun terveydessäni on tapahtunut kesällä muutos parempaan. Siihen on syitä, joihin en tässä mene. Lopputuloksena on kuitenkin se, että voin selkesti paremmin kuin vuosiin. Itse asiassa voisin sanoa, että näin hyvin olen voinut viimeksi vuonna 2006 eli ennen kuin terveyteni romahti. Tietenkin kunnossani näkyy joitain seurauksia näistä välivuosista, kuten se, että olen aivan rapakunnossa, mutta sekin korjaantuu nopeasti. Siitä voin sanoa sen verran, että kuntosali on kiva paikka ja pidän meidän kotona olevasta kuntopyörästä, joskin enemmänkin voisin sitä käyttää.

Tuntuu kuitenkin todella mukavalta, että nukun pääosin hyvin, syön tervellisemmin, painoni on pudonnut (joskin vieläkin se voisi...) ja suurimman osan ajasta voin ihan hienosti. Joten sitten tein vielä sen viimeisen hienosäädön, eli olen yrittänyt lakata puhumasta asiasta. Terveystilanteesta puhuminen oli tullut tylsäksi tavaksi. Tämä postaus onkin sellainen : näin voin, nyt minun ei tarvitse sitä sanoa henkilökohtaisesti ja voin olla asiasta aivan hiljaa.

Kummallista vain on, että nyt kun ei koko ajan satu, niin huomaa, miten ison tilan elämästä se on aikaisemmin vienyt. Aivan ihanaa on ollut täyttää sitä tilaa kaikella mukavalla. Opettajan pedagogiset opinnot ovat vieneet enemmän aikaa kuin olin ajatellut. Käytän sitä aikaa kuitenkin pääasiassa mielelläni, erityisesti harjoitteluissa, jotka ovat hyvin mielenkiintoisia. Olen myös aloittanut erityispedagogiikan perusopinnot Jyväskylän yliopistoon. Ne ovat tavattoman mielenkiintoisia. Ne ovat ne isot asiat. Pieniä on vaikka kuinka paljon. Ei voi muuta sanoa kuin että elämä on aikas kivaa.

Suomi valitsee suuntansa, kohti pimeää keskiaikaa

2011-10-20T17:45:00.002+03:00

Suomen eduskunta osoittaa taas kerran että Suomen maine jokseenkin liberaalina ja reiluna maana elää on ansaittu ainoastaa sillä että jossain on vielä epäoikeudenmukaisempia paikkoja. homoavioliittoja koskeva lakiehdotus ei ilmeisesti ole saamassa vaadittua määrää edustajia taakseen, joten lakiehdotus ei nouse lainkaan käsittelyyn.
Kaikille niille joille on vielä tässä vaiheessa epäselvää mitä maailmalle tapahtuu jos homot saavat avioliitto-oikeuden. Tapahtuu tasan yksi asia, homot alkavat mennä naimisiin keskenään. Maailma ei lopu, taivaalta ei sada tulta ja tulikiveä, suomi eu uppoa mereen, metsät eivät pala (ellei joku homofoobikko niitä sytytä). Ainoa muutos on se että homot alkavat solmia avioliittoja.
Ymmärrän toki että niille joilla ei ole minkäänlaista kykyä käsitellä muutosta, tämä voi olla liian kova pala purtavaksi. Onhan se nyt ihan eri asia kuin vaikkapa se että kapitalistinen talousjärjestelmämme on lipsahtanut fasismin puolelle (fasismi on talousjärjestelmä jossa voitot menevät yksityisille, mutta tappiot kansallistetaan. Kuulostaako tutulta?) tai että Jumalan valittu maa, pyhä ja siunattu amerikan yhdysvallat rauhannobelilla palkitun presidenttinsä johdolla käy parhaillaan laskentatavasta riippuen 7-11 sotaa.
Maailma nyt vain on niin hyvä ja täydellinen, että ei sitä voi lähteä pilaamaan antamalla seksuaalivähemmistöille ihmisoikeuksia. Niin.

Ärsyttävät autoilijatyypit

2011-10-20T17:18:00.003+03:00

Olen nyt opintojen puolesta ajanut lyhyessä ajassa samaa tienpätkää edestakaisin parituhatta kilometria ja siinä ajassa olen päässyt nauttimaan kaikenlaisten kuskien seurasta. Muutama autoilijatyyppi kuitenkin herättää muita enemmän huomiota. Osa ärsyttää ja osa pelottaa mutta kukaan näiden alla olevien tyyppien edustajista ei jätä ns. kylmäksi. Mitä väsyneempi itse on, sitä voimakkaampi myös oma reaktio on. Sitä on alkanut ymmärtää paljon paremmin sitä, miksi Riku joskus ärsyyntyy ratissa =). Sitä myös arvostaa paljon enemmän, että Riku ajaa eikä minun tarvitse. Mutta ne ärsyttävät autoilijat:

- Hidastelija: En nyt puhu siitä, että ajaa liikennerajoitusten mukaisesti. En puhu edes siitä, että ajaa vain vähän hitaammin, joskin sekin voi jo hieman ärsyttää, jos on tosi väsynyt tai päätä särkee). Hidastelija voi hyvin ajaa 70km/h satasen alueella ja parhaimmillaan vielä nopeus vaihtelee. Pahimmillaan tämä autoilijatyyppi on kuitenkin silloin, kun autoilija nostaa nopeutta aina silloin, kun pääsisi ohi kuten esimerkiksi ohituskaistalla tai pitkällä tyhjällä suoralla mutta sitten taas hidastaa, kun ohitusmahdollisuus on mennyt ohi. Erityisesti tämänlainen käyttäytyminen saa muissa aikaan seuraavan tyypin:

- Vaarallinen ohittelija: Vaarallinen ohittelija vähät välittää omasta tai muiden hengestä ja turvallisuudesta. Hän ohittaa keltaisen viivan ylitse, ylämäkeen, pienessä välissä, koska vaan. Hän ei välitä, vaikka pitäisi tunkea takaisin kaistalle niin, että takana tulevan tarvitsisi jarruttaa lukkojarrutuksella. Kunhan vain pääsee sen yhden auton enemmän eteenpäin. Pahimmillaan tämä on ruuhkassa ja jos ei ole ruuhkaa, on sellainen kohta, kun tällainen pääsee vauhtiin. Vaikka sanoin, että tällaisia syntyy yhteydessä hidastelijoihin, on tämä myös ihan itsenäinen autoilijatyyppi, joka ei tarvitse syytä olemassaoloonsa. Nämä pelottavat tiellä ja näitä on paljon kasitiellä. Yleensä havaitessani näitä, otan runsaasti etäisyyttä, koska yleensä he ovat vain ketjukolari, joka odottaa tapahtumistaan.

- Eteen tunkija: Tämä autoilijatyyppi saattaa odottaa risteyksessä ja katsoa kaikessa rauhassa tuloasi ja sitten tunkea eteesi niin, että jarrut vain laulavat, kun yrität välttää iskeytymästä sitä perään. Sitä aina toivoo, että tämänlainen autoilija löytäisi nopeasti kaasupolkimen ja kiihdyttäisi, mutta harvoin se tapahtuu tarpeeksi nopeasti. Ei se hyvät autoilijat riitä, että te ehditte siihen kaistalle. Kyllä teidän pitäisi varmistaa, että teidän takananne tulijat eivät suistu ojaan teidän takianne tai aja teidän peräänne. Eikä koskaan ole niin kiire, ettei olisi aikaa kohteliaisuuteen. Ja vielä lisäksi, kolari viivästyttää paljon kauemmin kuin hetken odotus.

- Kameran kohdalla jarruttelija: Nämä ovat suunnattoman rasittavia, koska siinä, missä edellä olevien toiminnassa näen tiettyä kieroa logiikkaa tai voin siihen sellaista päälle liimata, näiden toiminnassa ei sitä ole pienintäkään hiventä. Jos se edellä ajava, joka ajaa yhtä nopeasti, ei ole saanut kameraa välähtämään, ei se sinunkaan vauhtisi aiheuta toimia. Ei kamerat ole kostonhimoisia toimijoita, jotka vaanivat juuri Sinua hyvä jarruttelija. Jos ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti, voi ajaa kaikessa rauhassa. Voi jopa ajaa hivenen nopeusrajoitusten päälle. Ne välähtävät VAIN jos ajaa ylinopeutta ja silloinkin vain, jos niissä on kamera.

- Takavaloissa roikkuja: Tämäkin ärsyttää pitkälti sen takia, että tämä käyttäytyminen vaarantaa minun tieturvallisuuteni. Pimeällä lisäksi valot sattuvat silmiin. Mutta siis ei ole mitään syytä roikkua edellä ajavan auton puskurissa. Jos on ohittamassa, silloin voi juuri ennen ohitusta hetken siellä käväistä, mutta silloinkaan sitä ei tarvitse kilometrien ajan siellä roikkua. Jos ohitustilannetta ei tule, kuuluu jättäytyä hivenen jälkeen. Perässä roikkuva autoilija aiheuttaa flashbackin autokoulusta ja saa opettajan äänen toistamaan, että lisää turvaväliä edessä ajavaan.

Jotkut autoilijat ovat myös symbiooseja useammasta autoilijatyypistä, esim. eteen tunkija ja hidastelija ovat yleinen yhdistelmä. Takavaloissa roikkuja ja vaarallinen ohittelija on toinen yleinen yhdistelmä.

Tällä postauksella en yritä sanoa, että olisin itse mitkään täydellinen autoilija tai edes mitenkään hyvä autoilija. Minulla on omat ärsyttävät tapani ja sitten on ne automatkat, jolloin olen ärtynyt ja olisi ollut parempi, jos olisin jäänyt kotiin enkä ollenkaan siirtynyt auton rattiin. Olen vain koko syksyn ollessani auton ratissa ja miettiessäni kanssa-autoilijoitani miettinyt tämänlaisen postin kirjoittamista. Nyt sitten olen sen kirjoittanut. Toivon sen vähentävän omaa hiljalleen kehittyvää road-rageani ja pitävän sen aisoissa.

Turvallista autoilua kaikille ja miellyttäviä ajokokemuksia.

Aikamme sankari

2011-10-19T20:49:00.003+03:00

Ei siis Gary grandi vaan tietenkin Steve Jobs, nyttemmin edesmennyt muotoiluguru jonka johtaman yrityksen tuotteiden ylihinta on aivan samalla tasolla kuin niiden käytettävyys.
Tänään minulle kuitenkin lopulta selvisi miksi Steve on nostettu nykyajan pyhimykseksi, Jumalasta seuraavaksi. Steve nimittäin teki töitä vielä kuolemaansa edeltäneenä päivänä, joka on juuri se tapa jolla minun sukupolveni tulee toimimaan, tosin ehkä enemmän pakosta kuin omasta halusta. Onhan se yhteiskunnalle paljon parempaa ettei mitään turhia eläkkeitä tarvitse maksaa, joten it-nörttien ylijumala Jobs on nyt näyttänyt tietä omalla esimerkillään. Ole kuin Steve, tee työtä ja kuole.
En ole katkera, mutta kuitenkin...

Kodin äänet

2011-10-14T11:35:00.003+03:00

Satu on taas Turussa opiskelemassa, minä teen kotona etätöitä. Vielä hetki sitten vallitseva ääni oli puun palamisesta syntyvät räksähdykset ja poksahdukset sekä ilmalämpöpumpun tasainen hurina. Kissojen äkilliet säntäykset ja ryntäykset tuovat oman pikantin lisänsä kodin äänimaailmaan. Nyt kun robotti-imuri kiertelee taloa, peittää se alleen muut äänet, lukuun ottamatta kissojen äkillisiä säntäyksiä ja ryhnätyksiä kun imuri yrittää tulla liian lähelle.
Ellei päätä särkisi (varmaan lievä migreeni) niin olo olisi rauhallinen ja hyvä. Nyt se on rauhallinen ja kipuisa...

Vielä 10v jälkeenkin

2011-10-08T21:39:00.003+03:00

Riku yllätti minut ihanasti palatessaan taannoin Sotkamosta. Hän antoi minulle kauniin korun. Tämä on tapa, minkä varoitettiin loppuvan parin yhdessäolovuoden jälkeen (työkaverit joskus varoitti). Nyt olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta.

Taisi tilanne mennä jotenkin niin, että kysyin nauraen, että onko korujen tuominen jo loppunut ja Riku otti laatikosta kauniin lahjapaketin ja kysyi, että auttaako tämä.

Oli ostanut etukäteen ja piilottanut laatikkoonsa siltä varalta, että jos kuulostan puhelimessa yksinäiseltä ja surkealta, voi ilahduttaa minua sitten sillä tavoin.

Ihana on hän. Ei muuta voi sanoa.

Sämpylöitä ja pullia

2011-10-08T20:53:00.003+03:00

Viime keväänä teimme päätöksen siirtyä mahdollisimman pitkälle itse laivottujen tuoteiden käyttäjiksi. Sitten tuli kesä ja kuuma ja pelkkä ajatuskin uunin lämmittämisestä nosti hien pientaan. Sitten alkoivat työt sellaisella rytinällä ettei pahemmasta väliä. Nutta nyt, lopultakin, saimme taas aikaiseksi aloittaa leipomisen.
Teimme yhden taikinallisen sämylöitä (33) ja yhden taikinallisen voisilmäpullia (30). Tämä söi tehokkaastu kutakuinkin koko lauantain, aloitimme yhdentoista aikoihin ja viimeinen pelti tuli uunista ulos viideltä. Prosessia huomattavasti hidastaa se että kun teemme taikinan monitoimikoneella, on meillä vain koneeseen vain yksi kulho. Tämän prosessin hidasteen havaitseminen johti siihen että kävimme tilaamassa toisen kulhon koneeseen paikallisesta meiltä saa kaikkea kodinkoneliikkeestä.
Sämpylät ovat porkkanasämpylöitä ja sanoivat maailman karppaajat mitä ikinä tahtovat, tuoreen itseleivotun sämpylän voittanutta ei olekaan - ennen kuin ensimmäist pullat tulevat uunista :)
Oloni on normalisoitunut flunssan jäljiltä, vielä eilen oli työpäivän viimiset tunnut aika taistelua väsymystä vastaan, mutta tänään olen jaksanut touhuta jo ihan hyvin. Huomenna pitäisi kantaa lisää polttopuita sisään (niitä perhanoita kuluu kun lämmitämme sekä salia että tupaa aina kun satumme olemaan kotona hereillä vaaditut noin 5 tuntia) kun lämpötila on ilmeisesti painumassa pysyvästi alle 10 asteen.
Työpuolella minulle on ilmaistu että on olemassa mahdollisuus siihen että reissaaminen ympäri suomea vaihtuisi pitkäjänteiseen ja laajaan projektiin jonka ensimmäinen vaihe kestäisi 1-2 vuotta ja jos se tuottaa toivotun lopputuloksen, jatko joka tapauksessa useita vuosia. Toivottavasti toteutuu, on ainoa mitä voin tässä vaiheessa suoraan sanoa.
Remontti on ollut taas tauolla, viime aikoina pe-ma matkustamattomuus on toteutunut vain osittain ja lomailu sekä sairastelu ovat sitten huolehtineet lopusta. Ehkäpä kuitenkin taas kohta työ jatkuu sisäseinärunkojen osalta ja pääsen levyttämäänkin.

Ei enää flunssaa

2011-10-06T20:24:00.003+03:00

Ilmeisesti paranoidi suhtautuminen flunssaan kannatti, koska tänään sain jo pakerrettua täyden etätyöpäivän (vaikka sähköpostini poissaoloviesti mukaan olinkin edelleen sairaan) ja jälleen kerran siivottua lyhyen poissaolon aikana kriisiytyneen postilaatikkoni. Melkein luulisi ettei ole kestävää kehtystä se että jos ei ole postin ääressä kolmeen päivään, menee kokonainen yöpäivä postiruuhkan purkamiseen ja vielä toinen posteista löytyneiden nakkien toteuttamiseen.
Tänäänkin olo alkoi heikkenemään yhden aikoihin, mutta Ketorin Hot (ja ruoka) palautti virkeyden.
Huomenna vielä (etä)työpäivä, sitten taas viikonloppu. Sisäinen kalenterini on autuaan sekaisin kahden peräkkäisen rikkonaisen viikon takia, ensi viikolla kuitenkin paluu arkeen monellakin tapaaa kun luvassa on mm päiväretki Kuopioon.

Flunssa

2011-10-04T16:07:00.002+03:00

Eilinen työpäivä katkesi kesken kun huomasin että viikonlopun väsymystila mahtoikin olla flunssan ensioire. Tänään jäin kotiin ajatuksella että parempi lykätä palaveria kuin saada keuhkokuume. Ainakin huominen menee vielä lepäillessä.
Olo on heikko, ei surkea. Päätä jomottaa, lihaksia kivistää, väsyttää ja on kuin keho olisi jonkin muun. Ajatuksetkaan eivät kovin kirkkaasti kulje. Sen sijaan ei ole nuha eikä kurkku kipeä tai yskitä. Välillä on törkeän kuuma, välillä ei, mutta kuumetta ei ole.
Kai tämä oli odotettavissa kun about kahden kolmen viikon ajan jokaisessa palaverissa jossa olen istunut on joku sanonut olevansa sairaana, mutta olisin nyt tämän yhden kerran voinut jättää väliinkin...

Kissojen älykkyystesti

2011-10-01T20:55:00.001+03:00

Vaihdettiin Rikun kanssa sängyssä paikkoja, mikä aiheutti aika hassuja reaktioita kissoissa. Noki meni aika sekaisin. Ensin hän ei päässyt sänkyyn lainkaan, kun tuttua reittiä ei enää päässytkään Sadun luokse vaan tiellä oli Riku. Sitten hän kokeili toista reittiä ja lopulta seisoi meidän välissämme ja kehräsi hämmentyneenä. Hän yritti mennä Rikun syliin, mutta ei oikein mennyt asenteella, että tuohon kohtaan olen aina ennen mennyt syliin, mutta en Rikun syliin mene. Joten lopulta oli osin Rikun sylissä, mutta pitkälti vieressä.

Piki puolestaan löysi äänen perusteella Rikun hienosti, mutta ei hänkään osannut mennä viereen tai syliin, koska Riku oli väärässä paikassa, joten Pikikin tuli eri syliin kuin tavallisesti. Piki kuitenkin reagoi rauhallisemmin, koska käy välillä myös minun sylissäni.

Töpö selvisi vertailusta fiksuimpana kissoistamme. Hän katseli hetken yöpöydällä muuttunutta tilannetta, käveli Rikun yli ja köllähti pesemään itseään minun jalkoihini ennen kuin nukahti. Sievä kissa on hän. Tai sieviä ovat he kaikki, jotkut vain reagoivat muutoksiin paremmin kuin toiset.

Mansions of Madness

2011-10-01T20:39:00.003+03:00

Koepelasimme MoMin tänään Jarin, Mikon ja Suvin kanssa. Peli kesti kaikkiaan noin viisi tuntia, joka on ensimmäiselle pelille ikinä ihan kelvollinen aika. Yksi oma väärinkäsitykseni pelin alussa antoi pelaajille aika mukavan etumatkan jota en sittemmin pystynyt enää kuromaan kiinni. Toki lopussa kaikki hahmot kuolivat, mutta mokomat olivat sitä ennen pelastaneet maailman, eli kuolema ei ollut turha. Yksi hahmoista kuoli jopa pelin aikana ja loput kolme olivat käytännössä aseettomia, eli ei ihan hyvin mennyt heilläkään.
Hahmot tottelivat ohjeita ja pysyivät tiiviisti yhdessä porukassa, vaikka pariin otteeseen ryhmä haajaantuikin kahteen kahden hengen tiimiin. Tämä esti tehokkaasti hirviöiden yllätyshyökkäykset. Kun kaikki vihjeet vielä sijaitsivat samassa puolikkaassa karttaa ja hahmot päättivät aloittaa tutkimisen siltä alueelta oli pelin kulku alusta asti lähes ennalta määrätty.
Yhtä kaikki MoM oli ihan mukava kokemus, nyt kun säännöt on testattu ja unohdukset löydetty niin seuraava peli sujunee jo hyvinkin sulavasti. Suurta epätasapainoa sen paremmin tutkijoiden kuin keeperinkään suuntaan en havainnut, hyvllä yhteistyöllä tutkijoilla on ihan realistiset voittomahdollisuudet. Olettaisin että nelisen tuntia on hyvä varata aikaa peliin, alussa kun aikaa vääjäämättä palaa pelilaudan rakentamiseen ja tarkistuksiin.
MoMin jälkeen kävimem vielä Mikon ja Suvin kanssa Aztekissa syömässä. Herkkuruokaa oli siellä jälleen ja juustokakku oli jopa poikkeuksellisen ilmavaa.

Roboimuri

2011-09-30T16:38:00.002+03:00

Koekäyttö on takana ja kissojen reaktiot olivat hauskoja. Kun laitoin laitteen päälle Noki heräsi ja säntäsi saman tien ulos huoneesta. Piki lähestyi hitaasti liikkuvaa imuria häntä niin paksuna etten muista koskaan nähneeni, Sasu oli avoimesti utelias. Lopulta kissat totesivat että outo on tuo uusi kaveri ja keskimäärin kaksi kissaa tuijotti imuria missä se sitten liikkuikaan.
Imuri tuntuu toimivan oikein mukavasti, ei sen puhdistuskyky rajaton ole, mutta vähäkin auttaa. Se ei pudonnut kertaakaan pönttöuunin edessä olevaan poteroon ja jäi jumiin vain kolme kertaa ennen kuin lopulta kannoin sen takaisin latautumaan (akku ei ollut vielä aivan tyhjä, mutta melkein). Tänä aikana myös sen pieni pölysäiliö oli täyttynyt.
Kissat pitivät roboa epäilyttävänä ja hitusen uhkaavana (eli väistivät pois sen tieltä ja kipusivat korkeammille paikoille) mutta ei niin vaarallisena että pitäisi paeta yläkertaan tai talon alle. Näyttää siis siltä että sen uskaltaa jättää imuroimaan itsekseen kun lähtee kotoa pois, kuten esimerkisi huomenna kun Mansions of Madness korkataan Turussa.

Pirates!

2011-09-29T21:25:00.002+03:00

Joskus kun olin todella pieni, siis noin 12 vuotias, pelasin serkkujeni kanssa Pirates! nimistä peliä commodore 64:llä. Pelissä ajatuksena on omaksua piraatin rooli karibialla purjelaivapiraattien kulta-ajalla. Pelistä on nyt julkaistu iPad-versio jonka hankin omistukseeni. Nostalgia on vienyt mukanaan ja olen pelaillut Pirates!ia iPadilla parin illan ajan. Peli on esikuvalleen melko uskollinen, mutta jotain pieniä (osin turhia) uudistuksia on tullut. Harmittaa vain se että peli ...kele tuppaa kaatuilemaan aina kun olen saanut tehtyä jotain vähän enemmän työtä vaativaa.

Toisena asiana ostimme Samsungin robotti-imurin, joka istuu nyt vielä laturissaan. Huomenna aion käynnistää sen etätyöpäivän ilkosi ja katsoa mitä se touhuaa ja miten pahasti kissat hepuloivat. Kun se istuu kiltisti laturissaan kissoja ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vuoden (toivottavasti) pahin reissukuukausikin alkaa olla takana. Laskutettavia kilometrejä kertyi kuukaudessa reilut 5300 jonka päälle vielä vapaa-ajalla tehty Sotkamonmatka. Periaatteesa ei ole ihme että vähän väsyttää. Huomisen etätyöpäivän alkamista odottaa noin 170 lukematonta sähköpostia, joka on kertynyt viime torstaista alkaen. Tällä kertaa en siis voi edes olettaa että suuri osa posteista käsittelee vanhentuneita asioita.

Kissat ovat ottaneet minut poissaoloni jälkeen vastaan ilman murjotusta.

Lomalla

2011-09-27T11:50:00.002+03:00

Mukavasti sujuneen Welfare-ICT Forumin jälkeen ajoin Sotkamoon. Lauantaina oli vuorossa äidinpuolen serkkujen tapaaminen kummienoni mökillä Tipaksella (kylä Sotkamossa). Otin mukaani tapaamisen primus motorin Tiian ja hain Katin Sotkamosta ennen kuin suuntasin Tipakselle.
Mökki oli mukava vaikkei sitä oltukaan liitetty sen paremmin vesi- kuin sähköverkkoon. Aurinkopaneli latasi akkuja joilla sisätilat ja piha saatiin valaistua. En ollut osaa näitä serkuista tavannut varmaan 20 vuoteen ja paikalla oli ihmisiä (puolisoja) joita en ollut tavannut koskaan. Tapaaminen sujui mukavissa merkeissä, paljon puhetta, vanhojen muistelua. Hyvää ruokaa ja juomaa. Mökin lisäksi kompelksiin kuului toki oma, lammen rantaan rakennettu, savusaunakin jossa nautiskelimem löylyistä. En oikein kestä pitkää kuumassa oloa, joka johtaa minut ajattelemaan että Saharan lämpöhalvaus voisi kenties toistua toisaallakin, jos lämpötila nousee pitkiksi aikaa korkeammaksi kuin ruumiinlämpöni. Yhtä kaikki kävin heittämässä talviturkin (muistaakseni) lammen kymmenasteisessa vedessä.
Sunnuntai meni levätessä, joskin kokosimem Esan kanssa koirille uuden häkin navetan seinän viereen. Valmiista elementeistä häkki oli helppo koota, pohdin jo voisiko samoja elementtejä käyttää kissojen ulkohäkin rakentamisessa. Tiia poistui takaisin Helsinkiin iltakoneella.
Maanantaina otin vielä rennommin, kävimme äidin kanssa keskustassa viemässä rojua lajitteluasemalle ja hain Guru-piikkityynyn paikallisesta kodinkoneliikkeestä. Sen jälkeen katsoin laadukkaan elokuvan Rajaton (Limitless) ja vähemmän läädukkaat elokuvat World Invasion: Battle Los Angeles ja pettymyksen tuottaneen Musta Noita (Season of the Witch).
Tänään olen jatkanut elokuvalinjalla ja katsoin Librarian III (huono) ja Monsters:in joka oli itse asiassa ihan mukavaa katsottavaa. Illemmalla on luvassa isän 67-vuotiskakkua ja savusauna.
Satua ja kissoja on ikävä, töitä vähemmän. Yhtä kaikki huomenna odottaa herätys puoli kahdelta ja öinen ajomatka Helsinkiin palaveeraamaan ennen kotinpaluuta.

Aamuherätykset

2011-09-21T19:17:00.002+03:00

Minulla on viime aikoina ollut vaikeuksia nukkua ja tästä syystä minua ei olekaan merkittävästi haitannut se, että ehtiäkseni ajoissa opetusharjoitteluun, minun on tarvinnut herätä pian viiden jälkeen. Tällä viikolla tilanne kuitenkin tuntuu muuttuneen. Tiistaina 5.20 harkitsin ensimmäistä kertaa vakavasti, että olisin painanut pääni takaisin tyynyyn ja jatkanut unia. Silloin lohduttauduin kuitenkin sillä, että tänään saan nukkua pidempään. Nyt täytyy myöntää, että ei se 6.30 herätys nyt niin paljon paremmalta tuntunut. Huomenna sitten taas 5.15-5.45 herätys riippuen unirytmistä.

Meillä on vieläkin Axbo käytössä, joka herättää unirytmin mukaan puolen tunnin sisällä ennen kuin on pakko herätä (tai viimeistään kun on pakko herätä). Eli joko aamulla on ruhtinaallisesti aikaa tai juuri riittävästi. Mutta, kun haluaisi vielä vähän nukkua, siinä ei ole torkku-nappia. Eli pitää vain herätä ja sitten aamuteellä, kun on se ylimääräinen 30min, niin sitten vain kiroaa aamuheräämisen raskautta, kun on jo pimeää ja sänky on niin houkuttavasti aika lähellä ja kissatkin vielä nukkuvat, paitsi Tuisku, joka on jo käynyt hakemassa aamumaitonsa.

Illalla alkaa väsyttää jo seitsemän-kahdeksan maissa. Kun kotiin on tullut neljän-viiden paikkeilla, ei iltaisin mitään kovin ihmeellistä ehdi niinä päivinä, kun menee Turkuun.

Nyt vaan toivoisin, että saisin viimeinkin tietää, milloin minulla on se itse opetus. Osaisi suhtautua loppusyksyyn paremmin. Ehköhän sekin aika tosin vielä koita.

Fukushima, evakuoidaanko Tokio?

2011-09-20T08:55:00.004+03:00

Fukushimasta ei ole Suomen mediassa paljoa viimeisten kuukausien aikana kuulunut, tämä lienee loogista koska Suomen media (niin Yle kuin kaupallisetkin) tuntuvat harjoittavan hyvin vähän omaa uutistuotantoa ja olevan lähes täysin riippuvaisia englantilais-amerikkalaisista suurista mediataloista eikä ainakaan amerikkalaisen median kovan rahan uutisointiin sovi se että ydinvoiman ongelmista julkisesti puhuttaisiin. Toki Suomessakin ydinvoiman käyttöä halutaan lisätä, mikä on mielestäni edelleen ok kunhan ei pyritä saavuttamaan maksimaalisia säästöjä rakennusvaiheessa (kuten nyt siis tehdään). Halvalla ei synny hyvää rakennusteollisuudessa, mutta eihän se estä ydinvoimalatyömaallakaan yrittämästä.
Yhtä kaikki Japanissa ei Fukushimaa ole unohdettu, vaikka paikallinen hallitus onkin tehnyt kaikkensa lakaistakseen ongelmaa maton alle. Nyt kuitenkin japanilaiset säteilymittaukset ovat paljastaneet että Tokion alueella on mitattavissa säteilyarvoja jotka ovat yli kaksinkertaiset suhteessa siihen raja-arvoon jonka perusteella Tshernobylin evakuoinnit pari vuosikymmentä sitten toteutettiin. Lähde.
Jos Tokion evakuointiin päädytään, on se sellainen ihmisten joukkosiirto jollaista ei liene ihmiskunnan historiassa toteutettu. Suur-Tokiossa asuu yli 35 000 000 ihmistä, eli noin seitsemän kertaa koko Suomen asukasluku. Elleivät he voi elää Tokiossa, missä he voivat elää, mistä löytyy asunnot 35 miljoonalle, miten työpaikat siirtyvät, mistä löytyy toimistoja ja miten liikenneyhteydet järjestetään uusiin keskuksiin. Prosessi vaikuttaa niin valtavalta, niin mahdottomalta että on helpompaa antaa ihmisten elää edelleen Tokiossa, antaa heidän saada säteilyä ja antaa osan kuolla ennenaikaisesti säteilyn seurauksena.

Ensimmäinen viikko Norssissa

2011-09-18T16:36:00.004+03:00

Opetusharjoittelu on alkanut Norssissa eli Turun Normaalikoulussa Varissuolla. Niille, jotka eivät vielä tiedä, suoritan opettajan pedagogisia opintoja. Koska taustalla on kasvatustieteen opinnot, nyt pitää suorittaa enää vain opetusharjoittelu Norssissa ja keväällä aikuisoppilaitoksessa sekä kaksi teoreettista kurssia. Melko vähällä siis pääsen. Alun perin odotin suoraan sanoen kauhulla tätä syksyä, koska omasta kouluajasta on kulunut jo melkoisesti aikaa eikä muuta koulukokemusta ole. Melko heppoisin eväin siis olin menossa opettamaan. Nyt kuitenkin koen asiat hieman toisin. Meille on järjestetty ns. käytännön pedagogiikka-kurssi Norssissa ja saamme vapaasti seurata opetusta niin paljon kuin haluamme. Kun oma luokkamme selviää, meidän oletetaankin seuraavan sitä luokkaa, jotta opimme hieman tuntemaan oppilaita, jotta tiedämme missä kohtaa oppikirjoja he etenevät jne. Eli kun lopulta sinne luokan eteen päätyy, on siihen kohtuullisen varautunut. Ja oma opettaja on koko ajan luokassa. Harjoittelijaa ei saa jättää yksin luokkaan. Se on myös kilttiä. Norssissa myös oppilaat ovat varsin tottuneet harjoittelijoihin, koska heillä on niitä lähes koko vuosi. Toisin sanoen emme saa sitä kohtelua, mitä sijaiset saavat muualla. Joku voi kritisoida sitä, että parempi olisi, jos olisi ns autenttisempaa, mutta itse olen vain tyytyväinen pehmeämmästä laskusta koulumaailmaan. On vain hyvä, jos alussa on positiivisia kokemuksia.

Joten nyt sitten on ensimmäinen viikko takana. En ole vielä opettanut mitään enkä itse asiassa vielä edes tiedä, koska oma opetukseni tarkalleen ottaen on. Tiedän kuitenkin, mitä tulen opettamaan. Opetan tokaluokkalaisille pääasiassa matematiikkaa ja hieman ympäristöoppia (joulukuussa). Sitten opetan erityisluokalla todennäköisesti matematiikkaa (lokakuussa oletettavasti). Itse olen tähän hyvin tyytyväinen. Kouluharjoitteluksi nimetyn osion suoritan kuuntelemalla opetusta, toimimalla apuopettajana erityisluokalla ja ns. JOPO-luokalla eli joustavan perusopetuksen luokalla. Tähänkin olen hyvin tyytyväinen.

Käytännöstä: Norssin päivät ovat hyvin pitkiä. Jos haluan päästä sinne kahdeksaksi, herään yleensä hieman viiden jälkeen, jotta ehdin käydä suihkussa. Ajomatka kestää kuitenkin aamulla lähemmäs 1,5h kun otetaan huomioon parkkeeraaminen. Norssissa yleensä päivät ovat varsin tiiviitä, jos olen saanut järjestettyä ne kunnolla. Seuraan opetusta mahdollisimman paljon ja käyn mielenkiintoisilla luennoilla. Nyt on vielä ollut paljon erilaisia infoja ja eri ihmisten tapaamisia, koska jokaisen harjoittelu järjestetään hyvin henkilökohtaisesti hänelle sopivalla tavalla, joten se tarkoittaa monia tapaamisia joskus monenkin ihmisen kanssa. Minun pitää vielä tavata tokaluokan opettaja ja lokakuun alussa erityisluokan opettaja. Syömiseen jää yleensä varsin vähän aikaa. Laukkuun kannattaakin varata evästä. Erilaiset myslipatukat ja omenat ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi valinnoiksi. Lounaalle jää yleensä sellaiset ruhtinaalliset 15 min keskellä päivää. Toistaiseksi päivä on loppunut lähempänä neljää, jonka jälkeen ajan kotiin. Jos ruuhka ei ole paha, olen siellä hieman viiden jälkeen aivan puhki väsyneenä. Alan hiljalleen ymmärtää Rikun väsymystä paremmin.

Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että meille on tämänlainen mahdollisuus järjestetty. Tämä on nimittäin osoittautunut kiinnostavammaksi kuin kuvittelin, useammastakin syystä.

Muista kuulumisista: fyysisesti voin paremmin kuin vuosiin. Ainoana ongelmana on se, että nukun hieman huonosti. Sekin saattaa tässä ehkä jossain vaiheessa korjaantua. Tutkimustyön puolesta: Kävin yhdessä hyvin mielenkiintoisessa konferenssissa elokuun lopussa ja harkitsen toiseen konferenssiin osallistumista marraskuussa. Lisäksi yritän parhaillaan ylittää kirjoitusblokkia vaihtelevalla menestyksellä (ongelmana siis akateeminen kirjoittaminen). Toivottakaa onnea, sitä tarvitaan. Ensi viikolla sitten taas Norssiin tiistaina ja torstaina sekä yliopistolle keskiviikkona. Maanantai ja perjantai on näillä näkymin vapaapäivä, jolloin voin keskittyä kirjoittamaan artikkelia.

Roskaa säkkiin ja muuta elämää

2011-09-18T16:33:00.003+03:00

Alkuperäinen ajatus oli tilata vielä kolmas roskalava tälle syksylle, mutta kun puuroskan katoamisen jälkeen tavaraa tuntui olevan jäljellä kovin vähän, käytin osan tästä päivästä loppujen roskien jätesäkittämiseen. Kuusi säkkiä meni (enempää ei olisi ollutkaan) ja nyt jäljellä on enää huvin pieni määrä metallia ja lasia, jotka voi kantaa kierrätykseen. Kappas.
Tästä menestyksestä huumaantuneena roudasin lopultakin koivunrunkoja ulkoa sisään, Satu oli apuna vetämässä puita ylämäkeen.
Verottaja oli viimekin vuonna ollut kohtuuttoman ahne, minulle palautuksia luvataan 950 euroa ja Sadulle vaatimattoman 1850 euroa. Yhteensä saamme siis palautuksia melkein kuuakisittaisten palkkatulojen verran.
Työnantaja sen sijaan tekee elämästäni vaikeaa, tähän saakka olen saanut ohjattua matkakorvauksen suoraan erilliselle tilille. Nyt tämä malli muuttuu ja matkakulut maksetaan jatkossa palkkatilille. Perhana. Tässä joutuu siis käyttämään työaikaansa (vapaa-ajalla en suostu tekemään) siihen että vahtii joko korvaukset on maksettu ja sitten siirtämään niitä toiselle tilille.
Yritimme Sadun kanssa löytää yhteistä vapaa-aikaa sysksylle, päädyimme siihen että pyrimme pääsemään saareen marraskuussa ja minä otan vuoden kaksi viimeistä viikkoa vapaaksi (Sadulla opetusharjoittelu loppuu viikon 50 loppuun). Satu on viime viikolla käynyt Turussa lähes joka päivä ja on outo olo kun tunnistaa toisessa saman väsymyksen joka itseä vaivasi melkein koko kevään.
Puutarhasuunnitteliaj pitäisi kutsua käymään, mutta kun ensi viikon sääennuste lupaa sadetta, sadetta, sadetta, kovaa sadetta ja lisää sadetta, ei se tapahtune ennen lomaani. Kiire ei ole kova, mutta olisihan se mukava saada suunnitelmat valmiiksi ja sen jälkeen hinta-arviota toteutuksesta että tietää mitä niillä veronpalautuksilla tulee tekemään.

Kamaa kantoon

2011-09-17T17:30:00.002+03:00

Viime viikonloppuna täytin yhden roskalavan puujätteellä, torstaina saapui tonnin verran puuta ja lastulevyä joka piti heitellä nopeasti navettaan vesisadetta pakoon ja tänään olen täyttänyt toisen roskalavan puolilleen puujätteellä. On hyvä tehdä välillä fyysisiä juttuja, mutta jotenkin tuntuu siltä että se että ensin istuu viisi päivää autossa ja sitten tunkee muutaman tonnin verran puuta lavalle ei ole se kaikkein toimivin tapa liikkua.
Yhtä kaikki, ne hommat on nyt tehty. Nyt on tontilla tarpeeksi tavaraa yläkerran saattamiseen maalia / tapettia vaille vamiiksi. Paitsi ettei lattialaminaatteja ole vielä. Perhana. Ensi viikolla on luvassa ensin toimistopäivä, sitten kaksi matkapäivää ja sen jälkeen Logican Welfare-ICT Forum, eli tuttavallisemmin asiakaspäivät. Forumin jälkeen on vuorossa viikonloppu ja kaksi matkavapaapäivää josta palaan ensi viikolla töihin kahden matkapäivän merkeissä.
Satukin on aikonut raportoida elämästään myös tällä foorumilla, saa nähdä kuinka käy :)

Reissussa

2011-09-10T12:54:00.002+03:00

Syyskuun ensimmäinen reissuviikko on takana ja nyt on todettava että tämä ei reissaamisa perjantaisin tai maanantaisin on selvä parannus keväiseen toimintamalliin. Eilen olin aivan puhki, roskalava tuli pihaan ja yritin mennä heittelemään puutavaraa sen kyytiin, mutta jaksoin heittää kyytiin suunnilleen pari eurolavaa ja jo tuntui siltä että kuolema korjaa. Tänään sen sijaan täysin lavasta kolme neljäsosaa ennen kuin sade hääti minut sisään taukoa pitämään. Reissaaminen on pelkkää istumista, mutta siitä huolimatta siitä täytyy toipua. Ja kun sitä tekee tarpeeksi, ei yksi päivä edes riitä. Neljän päivän pitäisi ainakin riittää toipumiseen, toivottavasti ne mahdollistavat myös tuottavaa toimintaa...
Puuroskaa oli pihassa muistamaani enemmän ja nyt kun kasat alkavat hupenemaan niin pihan mittasuhteetkin tulevat paremmin esiin. Pihaahan on oikeasti aika paljon. Se oli vain jakaantunut kahteen lohkoon joiden välisen näkyvyydenkin kasat peittivät. Olemme hitusen erimielisiä erään koivun kohtalosta pihasuunnitelmassamme, mutta emmeköhän saavuta yksimielisyyden. Sentää asioita joista olemme samaa mieltä on paljon.
Päivitimme viime viikolla netin 2,5 megisesta 8 megaiseen ja hankimme samalla mokkulan lähinnä konferenssikäyttöön. Sen asentamisessa maciin olikin sitten omat ongelmansa ja nytkin käyttöliittymä on suorastaan erikoinen. Kone tunnistaa mokkulan read-only usb-muistiksi ellei erillinen softa ole käynnissä. Softassa itsessään on "connect" nappula joka ei toimi. Sen sijaan, kun softa on käynnissä, täytyy connect käynnistää macin omista modeemiasetuksista. Tähän ihmettelyyn meni pari päivää, mutta nyt mokkula toimii meidän molepien koneissa.

Ilmiliekeissä + Henrik ja Noitavasara

2011-09-04T20:28:00.004+03:00

Kulttuurintäyteiseen viikonloppuun kuului modernia tanssia. Ilmiliekeissä oli tanssiaeistys Turun palosta. Perjantaina etätyöpäivän päätteeksi ajoin Turkuun, kävin ostamassa puvuna ja joitain paitoja ja kohtasin Sadun ravintola Bossassa. Söimme maniokkilastuja ja erinomaisesti maustettuja lampaankyljyksiä jonka jälkeen tassuttelimme Pinellaan jossa Satu nautti jälkiruoaksi suklaafondantin minun tyytyessä teehen. Jälkiruoan jälkeen kipusimme tähtitornin naapuriin kesäteatteriin jossa Ilmiliekeissä esitettiin.
Osan esiintyjistä olimme jo nähneet Sadun Miekanhiojaisissa. Esitys oli ensimmäinen tanssiesitykseni koskaan joten vertailukohtaa on vähänlaisesti, mutta yhtä kaikki vaikuttava ja pidettävä esitys. Ainoana miinuksena oli huono varustautumisemme joka johtu pieneen paleluun näytöksen loppupuolella.
Ajoimme kotiin kahdella autolla, sain paremman lähdön ja olin kotona viitisen minuuttia ennen Satua.
Lauantain ohjelma piti miettiä uusiksi kun Ravintola Herman päätti ottaa ja lopettaa toimintansa. Onneksi satuimme perjantaina kävelemään Teinin ohi ja näimme sen listalla yön yli haudutettua karitsaa. Suuntasimme siis Teiniin jossa nautimme alkuruoaksi etanoita, pääruoaksi lammasta ja jälkiruoaksi omenatorttua. Lammas oli loistavaa, liha oli pehmyttä ja kastike oli erinomaista. Annoksen valkosipulut sulivat suussa ja juureksetkin katosivat parempiin suihin nopeasti. Peruna oli röstinmuodossa ja se oli ehkä annoksen heikoin osuus. Ei heikko silti sekään.
Syötyämme autoilimme Turun linnalle jossa meille neuvottiin parkkipaikka viereiseltä tyhjältä tontilta. Olin kuvitellut että esitys olisi linnan puistossa, siis nurmikentän puolella, mutta katsomo olikin rakennettu linnan sisäpihalle. Katsomo oli rakennettu hyvin, huonoja paikkoja ei oikeastaan ollut. Omamme olivat katsomon keskellä, oikean reunan tuntumassa.
Edellisestä esityksestä oppineena olin varannut mukaan kaksi ilmatäyttistä istuinalustaa, termosmukit ja termoskannullisen teetä. Tämä kaikki kulki mukana laukussa ja oli saatu jostain Logican tilaisuudesta. Paketti toimi hyvin. Kun lisäksi saimme esityksen järjestäjät lainasivat halukkaille peittoja en palellut lainkaan. Sadulla oli vähemmän vaatetta ja siksi enemmän kylmä.
Henrik ja Noitavasara esitteli Turun noitavainojen historiaa. Ruotsinkielisen kuoron esitystä tuki kaksikielinen tekstitys (paitsi silloin kun ei teknisen vian vuoksi tukenut). Tarina kulki mukavasti, laulu oli laadukasta. Itseäni hieman häiritsi että muslimien fundamentalismi piti erikseen nostaa esiin, kristillästä fundamentalismia kun on näinäkin päivinä tarjolla ihan riittämiin. Sen sijaan itse pidin lopusta, jossa esiintyjät kuorivat roolivaatteiden alta arkivaatteet ja näyttämön keskellä kaksi naista halasi toisiaan. Nykykirstittyjen vainon kohteet tuotiin esiin.
Silloin joskus kun teininä ensi kertaa Call of Cthulhun sääntökirjan kautta tutustuin Malleus Maleficorumiin en olisi osannut kuvitella että kyseisellä teoksella on merkittävä rooli ensimmäisesstä oopperassa (olkoonkin kansanooppera) jonka koskaan koen. Mutta näin kuitenkin oli.
Eriomainen esitys. Suosittelisin, mutta luulen että se loppui jo.
Tänään jatkoin väliseinärunkojen rakennusta yläkertaan ja kävi ilmi että olin laskenut tarvittavan puutavaran määrän aivan pieleen. Tilasin 133% lisää ja samaan tilaukseen laitoin seinälevytkin.
Huomenna alkaakin sitten syyskuu töiden puolesta oikein kunnolla. Tässä kuussa on 12 reissupäivää, enemmän kuin yhdessäkään kuussa tänä vuonna. Matkustamisen vastapainona on neljän päivän miniloma Sotkamossa, mutta sinnekään Satu ei pääse mukaan :(

Ukkonen

2011-09-02T11:40:00.003+03:00

Eilen oli syksyn ensimmäinen ukkonen täällä Laitilassa, se tuli yllättäen viileän päivän päätteeksi ja iski kutakuinkin ainoan salamansa aika lähelle meitä. Tämän seurauksena adsl-purkkimme otti ja kuoli.
Etsittyäni vanhaa purkkia ensin kaikkialta, löysin sen lopulta sieltä missä se ei ainakaan voinut olla ja sain palautettua netin ja pelastettua etätyöpäiväni.
Sähkönkulutuksemme oli kasvanut edellisestä mittauksesta 33%, mikä itse asiassa edustaa paluuta normaaliin. Yläkerran lämmittäminen hämmästyttävää kyllä kuluttaa siis sähköä. Nyt kun siitä on jo kuluja, olisi varmaan syytä alkaa saada myös hyötyjä...

IA IA

2011-08-29T14:24:00.002+03:00

IA pelikerta lauantaina polkaisi käyntiin kampanjan viimeisen vuoden ja kolme pelikertaa kestäneiden suunnittelujen ja sopimisten jälkeen koossa oli kattava paketti toimenpiteitä alkaen Kuningattaren salamurhan suunnittelusta aina houkutuslintuna toimimiseen saakka. Alkaa näyttää jo ihan hyvältä.

Töihinpaluu

2011-08-25T18:21:00.002+03:00

Tilannetta kuvannee parhaiten se ettei blogiin ole ilmestynyt päivitystä pariin viikkoon. Töissä on tapansa mukaan kiire josta seuraa se että kotona ollessa on väsynyt. Kierre on alkanut vajaat kolme viikkoa tiden alkamisen jälkeen. Poikkeuksellista on se että jotain pientä homeimprovementtia on kuitenkin tullut tehtyä. Ehkä tämä syksy ei mene aivan kankkulan kaivoon rempan kannalta katsottuna.
Yhtä kaikki olen töihin palattuani käynyt Kuopiossa, Jyväskylässä ja useita kertoja Helsingissä. Auton mittariin kertyy ilometrejä jotka matkakorvauksen ihmeen kautta muuntuvat euroiksi tilille. Satu on käynyt konferenssissa ja selvitellyt byrokraattisia sotkuja jorka liittyvät opintojen aloittamiseen.
Maanantaina, Sadun ollessa konferenssissa, kävin spontaanisti Sirkuksessa. Turun Logomossa esitettiin viimeistä kertaa Kvanttisirkus, turun AMK:n sirkuslinjan ja Yliopiston kvanttifysiikan tutkijoiden yhteisesitys. Eiväthän esiintyjien taidot olleet ihan samalla tasolla kuin vaikkapa Cirque Draculassa, mutta esityksen idea oli mahtava ja osa esityksistä loksautti leuan lattiaan.
Pelirintamalla IA ilmeisesti etenee ensi lauantaina, saattaa olla että käymme ennen peliä katsomassa purjelaivoja Aurajoella. Ensi viikonloppuna onkin sitten vuorossa kunnon annos korkeakulttuuria kun perjantaina on vuorossa balettia ja lauantaina oopperaa.
Päätä särkee. Sama tilanne oli eilen. EI hyvä.

Ulko-ovi

2011-08-13T18:45:00.002+03:00

Vanha ruskea, kulunut ja sanotaan suoraan että ruma ulko-ovemme vaihtui tänään uuteen valkoiseen ja ainakin vähemmän rumaan oveen. Huomenna on vuorossa eteisen sisäoven vaihto samanlaiseen oveen kuin mikä tänäänkin asennettiin. Tarkoitus oli vielä tänä viikonloppuna vaihtaa saunankin ulko-ovi, mutta se taitaa jäädä myöhempään ajankohtaan.
Oven asennus oli pohjimmiltaan melko hauskaa puuhaa, vanhan oven irrotus sujui ongelmitta, joskin talttaa jouduin käyttämään että sain naulojen kannat kaivettua puun sisästä. Satu auttoi asennusvaiheessa vatupassia käyttämällä.
Ensimmäinen työviikko meni nopeasti, ja väsyneesti. Kävin Kuopiossa keskiviikkona, mutta muuten vietin kaksi etäpäivää ja kaksi toimistopäivää. Kesäloman aikaiset sähköpostit on nyt perattu ja olen melkein tilanteen tasalla, ainakin tärkeimmät asiat ovat hoituneet.
Kesä vaikuttaisi olevan melko lailla ohi, kun keskiviikkona lähdin Kuopioon oli ulkona kahdeksan astetta lämmintä. Kun perjantaina lähdin Turkuun oli ulkona viisi astetta lämmintä. Olen jopa joutunut etsimään peiton sen sijaan että käyttäisin pelkkää pussilakanaa.
Kissat ovat alkaneet syliytyä ja olla läheisyyskipeitä oikein laumassa. Nöpökin on alkanut tulla syliin ihan spontaanisti ja saattaa jäädä syliin myös nukkumaan. Oikeastaan vain Töpö ja Tuisku eivät tule syliin edes kohtuullisen säännöllisesti.

Loman loppu

2011-08-07T18:45:00.002+03:00

Noin kahdentoista tunnin päästä olen Turun konttorilla ihmettelemässä miksei mikään toimi ja miksen muista yhtään salasanaa loman jäljiltä. Loma on ollut hyvä, työasiat ovat jääneet kauas taakse (joskin huomenna on vuorossa edestään löytäminen) mutta samalla alkava viikko on kaukana rennosta. Yleensä kesäloman jälkeen on ollut pari viikkoa käynnisteysaikaa, ei palavereja tai deadlineja odottamassa. Nyt minulla on kaksi reissupäivää ensimmäisellä työviikollani. Eikä kummankaan reissun keskellä odottava palaveri ole triviaali. Samaan aikaan täytyy saada käynnistettyä asioita ennen kuin omasta kalenterista ei enää löydy aikaa ja oletettavasti sähköpostiinkin on ollut jotain tunkua loman aikana.
Tänään siivoilin eteistä ja ulkoeteistä, nyt niissä mahtuu taas kulkemaan ilman suurempia pelkoja rojuvuoren alle jäämisestä. Sain myös toteutettua maalaustilan navettaan, eli keittiönlaatikoiden maalaus on valmis alkamaan. Toisin sanoen kesäloman jälkeen on olemassa remontin jatkamisvalmius, sen sijaan että olisi olemassa kaaos eikä energiaa lähteä sitä setvimään.
Olen myös onnistunut osallistumaan Space Empires V vuoropohjaiseen strategiapeliin, jossa on mukana lisäkseni 4 muuta. Pelin tekninen ongelma on se että se toimii vain windowsilla, eli minulla on käytettävissäni tasan yksi kone jolla pelata. Sama kone on myös Sadun työkäytössä ja on niin sanottua pöytämallia. Tämä tarkoittaa että minulla on mahdollista pelata vuoroja vain työpäivän jälkeen, jos siis satun työmatkalta palaamaan. Dominionsia pystyi pelaamaan kannettavalla, eli sen vuorot etenivät jos oli luppoaikaa palaverien välissä tai hotelliyöpyminen. Nyt ei siis käy niin.
Joka tapauksessa loma on ollut pitkä ja mukava. Loman puoliväliä merkanneesta Cirque Dracula:stakaan en muista enää juuri mitään ja on myönnettävä etten usko huomisen työpäivän olevan erityisen tuottelias...

Induktion ihme

2011-08-06T13:03:00.002+03:00

Keittiötekniikan päivitys on nyt saatettu loppuun kun vanha keraaminen lietemme vaihtui induktiolieteen. "Tiesin" että joutuisimme hylkäämään yhden kattilan ja yhden paistinpannun prosessissa, mutta ajattelin että ne pääsevät sitten kesäkeittiöön jossa kestänevät vähäisessä käytössä vuosia. Kävi kuitenkin niin että ainoastaan yksi paistinpannu ja kaksi kattilaa olivat induktiokelpoisia. Kesäkeittiön varustus kasvoi siis neljällä kattilalla, kahdella kasarilla ja yhdellä paistinpannulla. Joka on vähän overkillia. Eli jos joku kaipaa vähänkäytettyä kattilaa tai kasaria niin kertokaa, meiltä löytyy.
Lomakin lähestyy loppuaan, viimeinen viikonloppu on menossa. Olen vääntänyt vuorokausirytmiä työmoodiin reilun viikon ja nyt herään jo hienosti kuuden tuntumassa. En vain osaa vielä nukkua ennen yhtätoista. Tämä tarkoittaa että pari viimeistä päivää on kulunut koomatessa, sain siivottua yläkerrasta pois tavarat joita seuraavissa työvaiheissa ei tarvita ja lakaistua sekä imuroitua pölyt pois, mutta mitään tuottavaa en ole saanut periin päivään tehtyä. Luvassa olisi vielä ulkoeteisen tyhjennys tarpeettomasta rojusta ja järjestely, sen jälkeen voikin palata töihin. Toivon todella että syksyn reissuja vain ti-to toteutuu, tuolloin voisi jäädä energiaa pikkuiseen tekemiseen kotonakin.
Tuvan ja eteisen ikkuvat olen saanut kehystettyä, ja Tupaan on nyt pystytetty yrttikaappi (IKEAn vaatekaappi) johon odottelemme vielä lasihyllyjä. Kasvilamput pitäisi käydä jostain hankkimassa, mutta en oikein tiedä mikä olisi paras paikka niitä etsiä.
Raahasin myös vanhan Porin Matti kamiinan saunan eteiseen, sen hormiliittymä on neliskanttinen, hormissa olisi valmis pyöreä reikä. Koska en ole onnistunut mistään verkkokaupasta löytämään liitäntäpalaa, täytyy varmaan valaa kamiinalle jalusta ja suurentaa olemassa olevaa hormireikää. Löysin Porin Matin alkuperäisen asennus- ja käyttöohjeen kansallisarkiston kokoelmista, sen perusteella pienin porin matti kamiina (siis juuri se joka meillä on) painaa 170 kiloa. Ei ihke että sen siirtely on ollut hiukkasen raskasta.
Sisäulko-ovi ja uusi saunan ovi saapuvat maanantaina. Niiden asennus ajaa ohi muista töistä eli pitäisi tapahtua heti ensimmäisenä työn aloituksen jälkeisenä viikonloppuna. Olen myös opiskellut abloy-lukkojen asennusta. Kun ovet ovat paikallaan on meillä lopulta lukollisesti järkevä tilanne jossa yksi avain avaa kaikki lukot, niin talosta kuin navetastakin.
Kesäloman lautapelirintamalla olemme Jarin, Mikon ja Suvin kanssa voittaneet suuren Cthulhun Arkham Horrorissa, Sati päihitii kääpiöillä meidät muut Zanzibarissa ja minä voitin Starkilla Game of Thronesissa. Kesäloman roolipelimäärä jäi toivottua vähäisemmäksi pelien peruuntumisten vuoksi.

Mökillä

2011-07-21T19:58:00.003+03:00

Vietimme vajaan viikon Sadun vanhenmpien mökillä Elvsjössä Korppoossa. Ilmat olivat lämpimät, joskaan vesi ei. Rentouduimme, luimme, raunoimme, nautimme ilmoista ja minä kävin Raimon kanssa pienellä purjehduksella.
Merellä on rauhoittava vaikutus ihmiseen, tai ainakin meihin.
Nyt olemme palanneet kotiin jossa kissat ovat ottaneet meidät vastaan vaatien sylityksiä ja silityksiä. Huomenna saapuu puutarhasuunnittelija ja ylihuomenna on IA-peli. Sen jälkeen enää kaksi viikkoa lomaa jälkellä.

Cirque Dracula

2011-07-15T17:10:00.001+03:00

Kävimme eilen katsomassa ArtTeatron varietee-esityksen 'Cirque Dracula'. Kun kuulin sellaisen tulosta, tiesin heti, että halusin mennä sitä katsomaan. Iso osa sen esittäjistä on ollut Cirque de Soleilissa, joten uskoin jo etukäteen esityksen olevan laadukas enkä joutunut pettymään. Lisäksi luulen tämän olevan niin lähellä kuin mitä ikinä tulen pääsemään Cirque de Soleilia, joten pakkohan sinne oli mennä.

Jälleen huomasimme, että on tietty vaara istua lähellä lavaa, eli voi joutua osalliseksi esitystä. Tällä kertaa minä jouduin lavalle. Yleensä uhrina on Riku. No, osallistumiseni oli lyhyt ja kivuton ja sain halauksen vaivan palkaksi =).

Tarina oli tuttu Dracula ja se esitettiin kauniisti tuoden siihen hyvin taidokkaita esityksiä, kuten miekannielentää, ilma-akrobatiaa ja paljon muuta. Siinä jäi vain välillä ihailemaan, miten kauniisti ihminen voi liikkua, tai miten ihmeessä ihmisen keho voi noinkin vääntyä. Tai haukkoa henkeään, että miten tuokin voi onnistua. Unohtamatta naurua sillä siihenkin tarjottiin tilaisuuksia.

Esityksiä on vielä elokuunkin puolella, eli jos täällä päin maailmaa liikutte, suosittelemme. Joskin aivan lapsille ei kyseinen esitys ole suunnattu. Suositeltu ikäraja oli 13 ja esityksen nähtyäni täytyy sanoa, että olen sen kanssa aivan samaa mieltä (vaikken lapsista mitään tiedäkään). Lippuja voi ostaa lippu.fi:stä (muistaakseni).

Kattoa

2011-07-11T10:05:00.002+03:00

Parin päivän lepo teki terää ja eilen kattopaneelia asentui taas hyvään tahtiin. Yläkerrassa valiinnut kuumuus toki lopetti työn noin kahden ja puolen tunnin jälkeen, jona aikana olin juonut puolitoista litraa vettä. Satu kävi auttamassa pahimmassa väännössä, mutta muuten selvisin yksin. Tänään on tarkoitus jatkaa taas.

Kulthea

2011-07-09T20:49:00.004+03:00

Ties monenko vuoden tuon jälkeen pelautin tänään taas Kultheaa Villa Issikkaan saapuneille Mikolle ja Suville. Havaitsen IA:n syrjäyttäneen Kulthean niin totaalisesti mielestäni että minun piti kysellä asioita paremmin muistavilta pelaajiltani mitä hittoa pelissä oikein oli tekeillä. Sen jälkeen täytyi todeta että pelissä voi nyt tapahtua paradigmamuutos, eli asiat jotka olivat joskus jotain ovat nyt mahdollisesti jotain muuta eivätkä edes myönnä koskaan olleensa muuta kuin ovat nyt.
Peli itsessään koostui lähinnä jutustelusta ja hahmojen harjoittamasta suunnittelusta, pati asiaa pyörähti liikkeelle ja pelin hulluutta parhaiten edustava eph sai jälleen toteutettua yhden sekopäisen suunnitelmansa.
Peliin valmistautumisessa ei auttanut se ettei minulla pelauttaessani (kun asiat olivat mielessä) ollut älyä nimetä tiedostojani järkevästi. Kun tämä yhdistyi siihen että koneidenvaihtojen seurauksena kaikki Kulthea-tiedostoni olivat vakaasti sitä mieltä että ne on luotu 8.1.2010 (vuosia pelitauon alkamisen jälkeen sekin) oli kaaos valmis. Nyt olen saanut maailman tilan ehkä kutakuinkin hallintaani.
Saa nähdä milloin seuraa jatkoa. Seuraava sovittu peli on kesäloman ensimmäinen, mutta toiseksi tarkoitettu, IA.
Pelin ohessa grillasimme ja kokeilimme Sadun kanssa tehdä bramborakeja, tsekkiläisiä perunalettuja. Onnistuivat hyvin ja olviat helppoja tehdä. Mikon ja Suvin poistuttua paistoimme vielä murinppohjalettuja, joiden taikinasta saattoi puuttua 1 desi vehnäjauhoja (kolmesta desistä) koska taikina oli vetelää. Poisto onnistui kuitenkin ja maku on kohdallaan. Huomiseksi on sitten räippeitä.

Kattoa

2011-07-07T15:19:00.002+03:00

Yläkerran kattopaneelien asennus on alkanut, itse asiassa tämä on jo kolmas päivä jolloin asennuksia on tehty, mutta tämänpäiväinen rupeama vei paikalleen vain neljä viiden metrin kattopaneelia ennen kuin kädet yksinkertaisesti totesivat että älä edes kuvittele. Kun joutuu nostelemaan paneeleja hartiatason yläpuolelle ja pitämään niitä siellä ja vielä nostelemaan naulaintakin hartiatason yläpuolelle niin kädet väsyvät, erityisesti hartiat ja hauikset ovat kovilla. Rain vääntäminen ei ole ollut parasta valmentautumista tähän hommaan, joten aloituskunto on kyllä kehno. Sinällään paneeleja on loppujen lopuksi asennettavana niin vähän että lopetuskontokin tulee olemaan kehno...
Pettyneenä paneelien asennuksen tekemättä jäämiseen kävin pihamaan kimppuun. Revin joitakin yritteliäitä horsmia ja puuntaimia irti ja surruttelin sutten ruohonleikkurilla villiintynyttä pihaamme. Siimaleikkurillekin olisi kyllä käyttöä, mutta hän on suvainnut mennä rikki. Mietin vieä hankkiako uusi sähkökäyttöinen vai polttomoottorikäyttöinen.
Ulkona on taas kuuma...

Blogger hajotti blogimme

2011-07-04T22:33:00.007+03:00

Sen siitä saa kun käyttää ilmaisia blogisovelluksia. Ilmeisesti jonkin päivityksen jälkeen blogger hajotti blogimme. Yritykset saada se toimimaan ovat onnistuneet osittain, teksti on luettavissa mutta linkit eivät toimi eikä historiaa saa pahalla tahdollakaan näkymään tekstin vieressä vaan se näkyy tekstin alla.
Tämä on seurausta siitä että ilmeisesti about kaikki on nyt tehtävä bloggerin gadgeteilla, jotka eivät kuitenkaan suostu toimiaman kunnolla kaikissa layoutin osoittamissa paikoissa.
Koska tämäkään linkki ei todennököisesti toimi, ette voi seurata linkkiä ja saada selville äärijuutalaisten mielipiteistä...
Päivitys: Ylläoleva linkki toimii, eli voitte siis sitä seuraamalla tutustua (ääri?)juutalaisen rabin mielipiteisiin omasta ihmisarvostanne, mikäli kesämasennus ei ole muuten iskenyt. Sen sijaan vanhojen postien linkit eivät toimi ellei postia julkaise uudelleen. En tee.
Päivitys 2: Linkit ovat rikki vain kun katsotaan blogin etusivua, ei silloin kun katsotaan kuukautta, vuotta tai vain yhtä blogieaiintymää kerrallaan. Etusivulla vain historian kautta pääsee kuukausiin, vuosiin tai esiintymiin, ei esiintymän otsikosta (koska linkit eivät toimi). Ei hyvä.

yllättävän viileää

2011-07-02T16:31:00.002+03:00

Vaikka ulkona on lähes ennätyshelteet, on sisällä suorastaa yllättävän viileää. Siis alakerrassa. Termodynamiikan lakien mukaan kuuma ilma nousee ylös ja tästä syystä yläkerta on aivan törkeän kuuma. Alakerrassa lämpätila on noin 25 astetta, yläkerrasta en tarkkaa arvoa tiedä kun siellä ei ole mittaria, mutta varmasti ainakin 35 astetta.
Kävin tänään ostamassa hyttysverkkoa ja virittelin sitä molempiin päätyikkunihin, nyt on yläkerrassa läpiveto, sen kuvittelisi johtavan viilenemiseen, erityisesti kun ulkona on alkava ukkonen.
Tälle päivälel suunniteltu peli peruuntui yhden osallistujan kesäflunssan ansiosta. Pelipaikkakin oli kuulemme kovin lämmin, joka ei tee lainkaa hyvää minun yleiselle olemiselleni, joten voi olla parempi että hahmot ja pelaajat joutuvat kärsimään vain eph-hahmojen mielialanvaihteuista eikä sen lisäksi pelinjohtajan äksyilystä.
Grillikaasua on tullut tänä kesänä käytettyä enemmän kuin aikoihin. Täytyy investoida isompaan kaasusäiliöön kun taas joudun lähtemään täyttöretkelle.

Kotona taas

2011-06-30T21:44:00.002+03:00

Olemme päässeet hengissä takaisin kotiin. Kyyti hotellilta Prahan lentokentölle oli suorastaan etuajassa, ajomatka melko miellyttävä, lentokentällä lueskelimme kirjoja ja lento oli kuoppainen. Kotimatkan miellyttävyys heikkeni huomattavasti kun autoni ilmastoitilaite sanoi ettei enää viilennä ilmaa. Ilmeisesti siitäkin on kylmäaine lopussa, kuten Sadun autossa oli pari kuukautta sitten.
Kissat ovat suhtautuneet paluusemme stoalaisen tyynesti, kuten sopi odottaakin. Huomenssa Sadulla on täysi päivä, itse lähden mukaan Turkuun suuntautuvaan osuuteen toiminnasta. Voi olla että menemme leffaan, voi olla että käymme keskiaikamarkkinoilla.
Matkalla oli mukavaa, mutta on myös hyvä olla taas kotona.

Praha - Sadun raportti

2011-06-30T10:38:00.002+03:00

Muutama lyhyt sana ennen lähtöä lentoasemalle:
Kaupunki on kaunis ja olen hyvin iloinen, että pääsimme tänne käymään. Tämä paikka ei kuitenkaan herättänyt samanlaista oloa kuin Berliini eli ei täällä asua haluaisi. Liikaa turisteja ja vain ehkä vääränlainen paikka sille. Hotelli on kaunis, mutta sänky on varsin kova, mikä tekee sen, että olemme molemmat nukkuneet hieman huonosti.
Olemme nähneet paljon kaikkea kaunista, mutta valitettavasti linna jäi tällä kertaa kokematta. Kunto loppui molemmilta ja yksi päivä liian vähän oli aikaa. Tosin olemme tänäänkin hieman liian väsyneitä linnan näkemiseen. Siitä olisi pitänyt aloittaa, jos sen olisi halunnut nähdä. Kaupunki on kuitenkin täynnä kaikkea mielenkiintoista ja viehättävää. Olemme nähneet siitä raapaisun verran. Ehkä tulemme toistekin. suosittelemme matkakohteena.
Tältä matkalta emme lähetä kortteja, joten terveisiä kaikille Prahasta.

Praha, kolmas ja viimeinen päivä

2011-06-29T18:36:00.002+03:00

Aamulla heräilimme myöhään, mutta onnistuimme pääsemään hotelliaamiaiselle ennen kuin se loppui. Aamiaisen ja lyhyen levon jälkeen päätimme tutustua sekä Prahan julkiseen liikenteeseen että eläintarhaan. Metro toimii mukavasti, joskaan se ei pärjää berliinin metrolle, eläintarha taas oli lähestyttåävän kokoinen ja noin kolmessa tunnissa olimme nähneet kutakuinkin kaikki eläimet (tai ainakin niiden aitaukset) jotka tahdoimme nähdä. Käytimme myös eläintarhan "hiihtohissiä" siirtyessämme alemmalta tasolta ylemmälle. Kävelemälläkin olisi toki päässyt.
Kroppa alkaa kuitenkin olla sitä mieltä että jo riittää. Jalkapohjat huutavat tuskissaan kun edes ajattelee mukulakivettyjä katuja, tänään pitäisi kuitenkin vielä syödä ja lähistöltä löytyvä afgaaniravintola Kabul houkuttaa, saa nähdä jaksaako vieressä tuhiseva Satu herätä illalliselle.
Hotellihuoneessamme on mukavan kokoinen kylpyamme ja olemme molemmat käyttäneet tilaisuuden hyväksi. itse lopettelin juuri kylvyssä gaimanin interworld:in joka oli minun matkakirjanani, koska oletin etei se kestä lentoa pidemmälle ostin pari artemis fowlia tarjouksesta. Sadulla oli ukanaan vain työkirjoja, joten hän osti James Mayn pakibakirjab ja taivaan pilrit, minä luin pakinakirjaa koneessa(josta syystä lomakitja kesti näinkin kauan), Satu taas on lukenut lähes pelkästään työkirjoja tänne asti.
Jokabtapauksessa aikamme Prahassa alkaa olla lopuillaan. Mukavaa täällä on ollut, mutta toisin kuin berliinissä, en haluaisi asua täällä. Näkemämme Praha on ollut turistikaupunki hyvässä ja (erityisesti) pahassa, ehkei pitkä kateamaton historia ole kaupungille hyväksi...

Praha, toinen päivä

2011-06-28T21:33:00.006+03:00

Nin, siis selittääkseni eilistä selitystäni kirjoitusvirheiden määrästä, ipadin virtuaalinäppäimistössä ei ole lainkaan nuolinäppäimiä ja sanan keskelle on lähes mahdotonta saada kursoria tökättyä. Havaittujenkin virheiden korjaus on siis yleensä niin hankalaa että laiskuus vie voiton.
Joka tapauksessa tänään olemme kävelleet hieman lisää. Amulla kävelimme uuden keskustorin kautta vanhalle jonka reinalla sijaitseva muchanäyttely oli ensimmäinen kohteemme. Muchan art nuovo kauden lisäksi saimme nähdä varhaisempaa tuotantoa ja muchan ottamia valokuvia. Muchan jälkeen söimme kevyen kenttälounaan, katselimme toisen kerran tähtitieteellisen kellon toimintaa ja yritimme löytää sateenkaaren värisen sateenvarjon koska sen suojissa majailisi opas joka veisi meidät prahan alle, sen kellareihin. Emme löytäneet sateenvarjoa jotem Sadun ehdotuksesta turisti-infoon josta löysimmekin esitteen joka johdatti meidät kokoontumispisteelle. Prahan alapuolella kuulimme kaupungin historiasta ja saimme hetken paeta kuumuutta.
Palattuame pinnalle lähdimme suuntaamaan kohti kaarlensiltaa ajatuksella että syömme jotain matkalla. Onnistuimme eksymään ja kulkemaan hienon ympyrän beetheleminkirkon ympäri, mutta löysimme ihan kohtuullista ruokaa ja lopulta myös sillalle. Siellä ostimme liput 45 minuutin jokimatkalle ja siirryime veneeseen. Vene oli sympaattinen pieni keskimoottorinen purtilo ja meidän noin 10 hengen seurueemme lähti hyvää englantia puhuvan oppaamme opastamana vltavalle. Saimme kuulla uusintaa historiasta, mutta myös uusia asioita ja näimme myös kanavan ja toimivan vesimyllyn. Palattuamme maihin kävimme kaarlensillan museossa ja ylitimme sillan kolmannen kerran vierailumme aikana. Sillan toisella puolen katsastimme da vinci museon joka olinajatuksena parempi kuin toteutuksena, joskin osaa pienoisamalleista sai vapaasti käsitellä.
Museon jälkeen etsimme käsiime köysiratana mainostetun, mutta todellisuudessa tiiviisti maan pinnalla pysyttelevän rinnejunan, joka vei meidät puistomaiselle kukkulalle. Siellä paikallisilta neuvoja kysellen saavutimme peilitalon jossa oli hassupeailaihuone ja peililabyrintti. Nämä menneen ajan ihmeet koettuamme palasimme alas ja toteimme että emme syökään meksikolaista joka oli paikalliseem hintatasoon nähden hintavaa, vaan palaamme hotelimme lähistöltä ensimmäisenä iltana löytämäämme paikalliseen ravintolaan. Prazsky Most panimoravintola on vailla varauksia paras löytämämme ravintola. Se sijaitsee sen verran syrjässä pääkaduilta että joutuu luottamaan laadukkaaseen ruokaan ja hyvaään palveluun eikä henkilökunta alennu rosvoamaan turisteja kantamalla pöytään tilaamattomia lisukkeita. Suosittelemme.
Ruokailun jälkeen Satu lähti vielä ostamaan kuvakirjaa ja kortteja kun taas minä pääsin kerämään karmapisteitä opastamalla eksyneen venäläisen kanssaturistin takaisin oikeille raiteille.
Huomisen ohjelman suunnittelemme huomenna.

Praha, segwayllä ja kävellen (1. Päivä)

2011-06-27T23:11:00.003+03:00

Poikkeuksellisesti eilinen lentomme lähti iltapäivällä ja laskeutui illalla, olimme hotellissa melko tarkkaan kahdeksalta ja kotiuduttuamme melko kookkaaseen huoneeseemme, lähdimme etsimään syötävää. Kuljettajamme vinlkasi että kun etenee 50 metriä pois pääturistikaduilta ruoan hinta (okei, hän puhui oluesta) putoaa kolmannelseen. Tätä olutjintabarometriä tulkiten saavuimme pieneen ja persoonallisen tsekkiläistä ruokaa tarjoavaan ravintolsan. Satu otti lihaa kermakaatikkrella ja dumplingeilla, itse valitsin aian polven. Ruoka oli hyvää.ja ainan possua i vähintään riittävästi. Syötyämme palasimme hotelliin eksymättä matkalla ja painuimme pehkuihin.
Tänään, varsinaisena ensimmäosenä matkapäivänä, oli vuorossa loman ainoa aikataulutettu tapahtuma eli kolmen tunnin segwaykierros kaupungilla. Voimme todeta että berliinin segwayelämys voitti prahan segwayelämyksen kaikilta muilta osin kuin siltänettä segwayaaminen prahassa on extremeurheilua. Berliinin tasaisen asfaltin sijaan täällä oli loppu aton mukulakivistö, kapeikkoja ja kynnyksiä sekä melko jyrkkiä ylä ja alamäkiä. Selvisimme molemmat kunnialöa, mutta ainalin itse olin todella onnellinen siitä että olin jo käyttänyt tätä härveliä berliinissä ja opetellut sen metkut tasaisella maalla.
Sehwayn jälkeen suuntasimme vanhan kaupungin torille jossa oli markkinoiden viimeinen päivä. Säimme possua varaasta, makkaraa ja tuoreita peeunalasruja. Totesimme että muchanäyttely saa jäädä toiseen päivään ja palasimme hetkeksi hotellille antamaan jaloille kipeästi kaivatun lepohetken.
Hotellilta suuntasimme nukketeatteriin jossa näime oopperan don giovanni esitettynä kuuden nukketaiteilijan vpimin. Esitys kesti noin puolitoista tubti ja oli kyllä hauska mutta päivän rasitulser alkpivat jp tuntua joten esitykn jälkeen palasimme suorinta tietä takaisin hotellillemme lepäämään. Edessä on vielä kaksi täyttä päivää ja olemme bonganneet mielenkiintoista tekemistä vötavan molemmilta puolilta. Saa nähdä ennätämmekö edes eläintarhaan tällä kertaa...
Kirjoitusvirheiden jopa normaalia suuremmasta määrästä syytän ipadin virtuaalinäppäimistöä...

Muurinpohjalettuja

2011-06-24T22:37:00.003+03:00

Tänään oli aika vihkiä käyttöön muurinppohjalettupannu. Tein taikinan aamulla ja jätin sen odottamaan jääkaappiin, päivällä kun nälkä yllätti aloitin paistamisen. Ensimmäiset kolme lettua hajosivat käännetäessä josta opin että yritin tehdä liian valtavia lettuja. Viimeiset neljä lettua onnistuivatkin jo ihan hyvin, pientä repeilyä tapahtui mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin koossa. Herkkuja ovat muurinpohjaletut, eiköhän pannulle tule toistekin käyttöä. Nyt puuttuu enää loimutusmahdollisuus, sitten kesägrillikeittiö alkaisikin olla melko lailla valmis.
On loman toinen päivä, olo tuntuu vielä lähinnä viikonlopulta. Olen katsellut Napsusta äkkilähtöjä, joka on tavallaan tarpeetonta kun lentoliput Prahaan ovat jo taskussa. Toivottavasti Praha saa aivot ymmärtämään että ollaan lomalla ja nyt on varaa rentoutuakin.
Loman kestäessä täytyy hankkia axbo. Unirytmiä seuraava herätyskello on ainoa inhimillinen tapa herätä tällaiselle onnettomalle jonka vuorokausirytmin määrää se mille paikkakunnalle seuraavana aamuna pitäisi lähteä ajelemaan. Remontin osalta tälle kesälle tultaneen tilaamaan vielä pihasunnittelija joka kuuntelee toiveemme ja toivottavasti pystyy antamaan hyvät suunnitelmat ja kustannusarvion pihan laittamisesta.

Portaat ja grillausta sateessa

2011-06-23T21:17:00.002+03:00

Eilen olin apuna kun meille asennettiin portaat. Oletin asentajan saapuvan melko pian kahdeksan jälkeen, mutta olin jo yrittämässä soittaa toimittajalle puolenpäivän aikaan (puhelin oli varattu) kun auto ajoi pihaan. Portaiden asennus oli valmis puoli kahdeksalta illalla. Kissat ovat omaksuneet portaat hyvin, kaikki Sasua lukuun ottamatta vierailevat yläkerrassa säännöllisesti.
Tänään oli sitten vuorossa paluu lomalle. Ajattelin yhdentoista aikoihin käydä kaupassa ennen kuin kaikki muut ovat siellä. Ajatus oli muuten hyvä, mutta kaikki muut olivat saaneet saman ajatuksen. Ainakin kaupassa riitti vielä tavaraa, näyttää paikallinen marketinpitäjä uskovat että juhannuksena tännepäin suomea tullaan oikein joukolla, sen verran paljon normaalia enemmän tavaraa hyllyiltä löytyi. Ruokaostosten lisäksi käväisin ostamassa uudet siistit sandaalit ja valittamassa huonosti toimivasta headsetistä.
Kotiin palattuani oli aika grillata, satoi ja vaikka grilli onkin melko hyvin sateelta suojassa, grillaaja ei ollut. Onneksi silloin kun grillasin satoi vain vähän, pian syötyämme sade yltyi oikeaksi kaatosateeksi.
Tämän päivän ahkeroinnin tuloksena keittiön kaapeissa on taas ovet. Melko tarkalleen vuosi sitten ovet irroitettiin kesäremontin alkaessa ja nyt ne ovat palanneet paikalleen. Tila muuttui kyllä kerralla toisen näköiseksi. Nyt täytyy vielä maalata vetolaatikot ja pari koristepalaa, ehkä kesäloman aikana :)

L O M A

2011-06-21T15:43:00.002+03:00

Yllättävän täyteen pakatun ja kiireisen viimsein työpäivän jälkeen on koittanut ihana, kuuden ja puolen viikon tauko, töiden keskellä. Huomenna portaiden asennus, sitten juhannus, sitten Prahaan ja sitten onkin luvassa vielä viisi viikkoa aikatauluttamatonta onnea. Mietitty on Sotkamoa, Korppoota, Savonlinnan Oopperajuhlia ja Kålmordenin eläintarhaa mutta saa nähdä mikä tai mitkä (jos mikään) toteutuvat.
Joka tapauksessa työ on taakse jätetty ajatuksella että kaipa sen vielä joskus edestään löytää ellei joku muu ole loman aikana sitä loppuun saattanut (toivoahan aina saa).

Munamarkkinat

2011-06-18T16:22:00.004+03:00

Eilen olin hyperaktiivinen työläinen ja sain tehtyä kaikki eiliselle ja melkein kaikki maanataille aikatauluttamani työt. Kun samalla muutkin olivat aktiivisia ongelmanratkojia voi olla että saan pöytäni puhtaaksi ennen loman alkua.
Eilen myös grillailimme jälleen "rypsiporsas pippuri"a jossa liha on kyllä harvinaisen onnistuneesti maustettu.
Tänään maalailin ensin salin porrastolpan ja sen jatkoksi (lopultakin, joku voisi sanoa) keittiön kaapin ovia (huomiseksi jäi vielä taustapuolen maalaus). Ensimmäisen maalauskierroksen jälkeen olivat vuorossa Laitilan Munamarkkinat joissa hento vesisade helli meitä koko vierailumme ajan. Sade alkoi suunnilleen silloin kun markkina-alueelle saavuimma ja loppui kutakuinkin kun jätimme viimeisen teltan taaksemme. Samanlainen sää on tervehtinyt meitä ainakin viime vuonna. Ostimme perinteitä kunnioittaen loimulohta ja muurinpohjaletut sekä lakua ja saaristolaisleipää. Lisäksi mukaan tarttui joitakin pieniä puuesineitä. Tutustuimme myös kerrassaan luovaan puutahatuoliratkaisuun, mutta sen aika ei ole vielä tänä vuonna. Ehkä ensi kesänä.

Melkein ohi

2011-06-16T20:21:00.002+03:00

Reissupäivät ovat nyt keväältä takana, kolme työpäivää vielä ja sitten alkaa loma.
Pidempien reissuputkien jälkeen olo on väsynyt ja aikaansaamaton, onneksi(?) huomenna on vielä etäpäivä paperitöiden tekemistä varten ja vasta sitten tulee viikonloppu.
Ensi viikonloppuna on luvassa maalaushommia. Porrasaukon tukipylväs on maalattava ennen kuin portaat ensi keskiviikkona tulevat, keittiön kaappien ovet olisi kai jo syytä maalata, niin saisi heidätkin paikalleen. Samaan syssyyn voisi toki laittaa salin kattoon viimeisen paneelin paikalleen (se irtosi aukon tekemisen yhteydessä) ja voisihan toki salin komeron ovenkarmit ja ovetkin paikalleen palauttaa.
Sasu on ihan vallannut Salin, tai ei niinkään vallannut kun kyllä muutkin kissat saavat salissa olla, mutta laajentanut omaa mukavuusaluettaan Saliin saakka. Nytkin hän torkkuu sohvalla, uudella vakiopaikallaan.
Syksylle on jo ilmaantunut huolestuttavan paljon reissupäiviä. Olin suunnitellut aivotyötä syksyn alkuun kun loman jälkeen pitäisi olla aivotkin taas, mutta näyttää siltä ettei sille riitä aikaa. Täytyy siis suunnitella aivotyötä normaalin työnteon oheen, joka voi olla temppu ja kuinka se tehdään.
Onnellinen aika jossa meillä ei ole hallitusta sotkemassa asioita uhkaa loppua. Perhana. Belgiassa sentään on selvitty jo yli vuosi, kyllä Suomessakin olisi voitu.

Grilli kuumana

2011-06-12T14:59:00.002+03:00

Invwstoimme eilen uuteen grilliin ja koottuani sen varjossa, mutta kuitenkin kolmenkymmenen asteen lämpötilassa, koekäytetiin grilliä tällä kertaa kanan grillaamiseen. Tänään oli aamulla vuorossa possu ja kohta jatketaan toisella possulla. Viljaporsas pippuri on ollut kesän ehdoton ykkönen grillattavista. Loistavan makuinen oli hän. Suosittelemme.
Pimennysverhot ovat auttaneet nukkumaan. Satu ei enää herää neljältä ja minäkin nukun yli viiden.

Windowsin asentamisen vaikeus

2011-06-10T21:09:00.003+03:00

En nyt ihan hetkeen ole elätellyt kuvitelmaa että kun lopulta päsen eroon työwinkkaristani olisin asentamassa uutta ihan itse ostamalleni koneelle. Niin on nyt kuitenkin käymässä, tai voisi olla jos Windowsin lisenssin saisi jotenkin järkevästi ostamatta konetta samalla. Päivityslisenssejä myydään joka kioskissa, mutta kokonaista ensiasennusseiskaa on eeppisen vaikeaa löytää. Tämä toki vain vahvistaa teoriaani ettei kukaan oikeasti windowsia enää halua (tai siis että pc:tä on lähes mahdotonta ostaa ilman winkkaria) mutta on tämä silti outoa. Tilasin lopulta winkkarin verkkokaupasta, kai se joskus saapuu.
Niin, syy tähän mielenvikaisuutta lähentelevään käytökseen on se että kasvatustieteellisellä tieteenalalla käytetään ilmeisen paljon sovelluksia joista joko ei ole lainkaan mac-versiota tai mac-versio on varsin luovastihinnoiteltu. Satu saa siis kotiin koneen jolla voi tehdä työtä tutkimusten edelleensaattamiseksi.
Kuluneen viikon kolme viimeistä päivää menivät taas reissatessa ja seuraavan viikon kolme ensimmäistä päivää jatkavat tätä samaa teemaa. Vanhenin myös viikilla ja nyt kellotan 37 vuotta. Aina välillä tuntuu 137:ltä, muta olen sankarillisesti pitänyt syksyn kalenterini maanantait ja perjantait matkustusvapaina päivinä.
Sadun auton ilmastointi on huollettu ja asensin tänään pimennysverhot makkariin ja työhuoneeseen. Ilmalämpöpumppu on taas joutunut töihin, talo kun kuumeni parhaimmillaan 28 asteeseen.
Tänään taivaalle alkoi kertyä pilviä ja kävimme äsken ulkona nauttimassa lämpimästä kesäsateesta.
Satu on saanut paikan opettajan pedagogisista opinnosta Turussa, joka alkaa ensi syksynä. Sieltä tulee sitten opettajan pätevyys joka avaa kaikenlaisia mahollisuuksia työllistyä tutkimustyön ulkopuolella.
Olemme grillanneet tänä kesänä vasta kahdesti (kolmas kerta luvassa huomenna) ja jo nyt olen rutinoitunut. Lihaa, salaattia, grillattua tuoretta ananasta ja grillattua halloumijuustoa minulle. Sadulle halloumin sijaan grillattua maissia. Yhdistelmät toimivat loistavasti ja onhan siellä lihaosastolla sentään varaa testailla.
Kesäloman alkuun on vielä seitsemän työpäivää aikaa, sen loppuun sentään jonkin verran enemmän. Tänä vuonna uskon kuuden ja puolen viikon lomaan, viime vuokka köyhäilin viiden viikon lomalla. LOmaa varten olemme suunnitelleet Matkan Prahaan, yhden teatterinäytöksen ja kaksi IA-peliä. Menemme myön käymään Elvsjössä, mutta ajankohta on avoin. Saatamme käydä Sotkamossa. Kalenterin vapaus on ihana asia ja sielu lepää kun katsoo kokonaista kuukautta ilman suuria suunnitelmia.

IA - lopultakin

2011-06-06T19:19:00.002+03:00

Viikonlopun työrupeama söi arvioitua enemmän aikaa ja minut vapautettiinkin "varalle" vasta kello kolme sunnuntaina, samaan aikaan kuin IA:n piti alkaa. Alkusähläykseen ja grillailuun meni aikaa ja IA:n elikerta olikin tunnetun historian lyhyin, vain noin 5 tuntia. Siinä ajassa salaseuralaiset kuitenkin välttivät ryhtymästä kylmäverisiksi murhaajiksi ja saivat lisää niin valtaa ja mammonaa kuin vastuutakin. Kesäloman ajalle sovittiin kaksi peliä ja kymmenen aikoihin suuntasimme kohti kotia. Kotona tein vielä vähän lisää töitä (yey) ennen kuin romahdin sänkyyn puolen yön tietämillä. Tänään olikin vuorossa herätys kello kuusi ja lähtö kohti Nummelaa.
Todistin myös itselleni olevani aika yksinerktainen, kun en ole oikein missään vaiheess Laitilassa ennen 21.6 jolloin autoni katsastusaika umpeentuu yritin jo usuttaa Satua viemään autoni katsastukseen kunnes pomoni totesi että hän käyttää autoaan aina Nummen katsastusasemalla, kievenheiton päässä toimistosta. Niinpä etelästä palatessani ajoinkin katsastusasemalle ja autoni saatiin katsastettua odotellessani. Vuoden päästä seuraavan kerran sitten.
Belkinin laite palasi huollosta ja tällä kertaa se myös toimii. Verkko ei pätki ja routerkin suostuu palvelemaan laitteita. Vaikka verkonjako mac miniltä toimikin, en ole katkera. Nyt minin resursseja ei kulu verkonjakoon ja se saa antaa kaiken EyeTV:lle.
Helle on tulossa eivätkä vedet ole vielä lähelläkään uimalämpötilaa. Onneksi autossa toimii ilmastointi ja loppuviikon palaveritkin ovat luonteeltaan sen verran vapaita että voinen vaihtaa shortseihin.
Portaiden mitoittajan pitäisi tulla näinä päivinä, ellei huomenna kuulu mitään, täytyy soittaa perään. Loma alkaakin portaiden asennuksesta.

Moottorisaha laulaa

2011-06-03T10:42:00.002+03:00

Hetki sitten lopettelin moottorisahaamien talon sisätiloissa. Tulevien portaiden tieltä piti poistaa osa palkista joka kannattaa katun tukipuita. Turvallista työtä siis. No, palkki oli jo aiemmin tuettu pystypuulla ja nyt vain kiinnitin sivuttaistuen ennen sahaamista. Koska palkista lähti reilun metirn pätkä ja painovoimakin oli huomioitava sahasin ensin palkin melkein poikki molemmista päisä, sitten ruuvasin yläpuolella kannatinpuun jonka varaan palkki jäikin ruikkumaan kun sahaustyö valmistui. Sitten vain tukipuuta hyvöksikäyttäen kampesin irrottamani hirrenpalan yläkerran lattialle ja työ oli siivoiusta veille valmis.
Sahanpurua syntyi toki jonkin verran, mutta ei ihan hirveästi. Ikävintä oli että Nöpö oli ollut yläkerrassa aloittaessani sahaamisen ja oli piileksinyt kattopaneelikasan takana kunnes lopetin sahaamisen. Muiden kissojen olinpaikka olikin aloittaessa selvillä ja kun en Nöpöäkään yläkerrassa nähnyt, oletin hänen olleen talon alla.
Satu seilaa nyt kohti Maarianhaminaa, kävin eilen grillauksen päätteeksi heittämässä Sadun, Mikon, Suvin ja JD:n Turkuun ja käyn tänään noutamassa Sadun satamasta risteilyn päätteeksi. Voi olla että hirren sahaamisen ja Sadun noutamisen toteutus jää tämän päivän tuottavaksi työksi.
Tuottamattoman työn osalta olen parhaillaan tekemässä Mäcillä Ubuntun bootti-usb-tikkua joka ei taas ollutkaan ihan niin helppoa kuin se olisi voinut olla. Onneksi netissä on hyvät ohjeet lähes kaikelle ja Ubuntun sivuilla loistavat ohjeet kaikkeen Ubuntuun liittyvään. Pitää vain buutata PearC vielä kerran omana itsenään että voi varmuuskopioida siellä mahdollisesti majailevat tiedostot turvaan.
Verkkokauppa käsitteli asiakaspalautukseni huoltopyyntönä, todennäköisesti siksi että olin kirjoittanut vikailmoituskohtaan tekstiä. Se että olin lisäksi ruksittanut kohdan "Asiakaspalautus" ja antanut tilinumeroni ei paljoa prosessissa merkinnyt. Kokeilen siis huollettua Belkiniä ja kun sekään ei toimi palautan sen sitten uutena asiakaspalautuksena, tällä kertaa ilman vikailmoitusta.
Ensi viikolla on neljä matkapäivää, sitä seuraavalla viikolla kolme. Viimeisen puolikkaan työviikon olenkin aikeissa viettää ensimmäkseen etätyössä.

Kesä ja hullut jenkit

2011-06-01T17:43:00.004+03:00

Nyt on sitten virallisesti kesä ja tänään on kyllä olleet säätkin sen mukaiset. Auton ilmastointi (siis minun autossa jossa ilmastointi toimii, toisin kuin Sadun autossa) paiskii töitä täysillä estääkseen kuskia kuolemasta kuumuuteen.
Työviikkokin on melkein takana, minulla ei ole töitä perjantaina, mutta vastaavasti onkin sitten työpäivä lauantaina. Siitä onkin (onneksi) aikaa kun viimeksi olen viikonlopputöitä joutunut tekemään. Kerta vuodessa näitä jatkossakin tullennee.
Töissä ollaan palkkaamassa Ratkaisupäällikköä joka ei toimenkuvana ollut sellainen kuin kuvittelin joten en sitä paikkaa hakenut. Sen sijaan ehdotin että Ratkaisupäällikkö voisi omien hommiensa lisäksi touhuta vähän muutakin, jota tekemistä pomokin piti tarpeellisena mutta RP:tä vääränä tekijänä.
Huomenna korkataan grillikausi, perjantaina Satu lähtee piipahtamaan maarianhaminassa töiden puolesta (laiva sinne ja takaisin, ei kontaktia Ahvenanmaan maaperään), lauantaina minä painun Turun toimistolle koko päiväksi ja sunnuntaina on (jos suuri spagettihirviö suo) seuraava IA-peli. Sitten vielä kaksi ja puoli matkustuksen täyttänmää työviikkoa jota seuraa kuuden ja puolen viikon loma. Niin lähellä, mutta niin kaukana...

Rapakon takana alkaa pallo olla niin hukassa että pian siellä julistetaan epäisänmaallisiksi kaikki jotka tietävät missä (tai edes mikä) pallo on. Viimeisimpänä tekosyynä sodan julistamiselle ilmeisesti mitä tahansa valtiota kohtaan (koska sotaa on hankala julistaa yksilöitä kohtaan ellei kyseinen yksilö sitten ole muslimi) on se että valtion alueella on tietokone jota käyttää kokeilunhaluinen teini. Tai sitten Pentagon on lopulta kyllästynyt roskapostiin. Hankkisivat postinsuodatuksen...

Mac ja muuta tekniikkaa

2011-05-30T20:47:00.003+03:00

Viime viikolla ja osin viikonlopuna yritin saada Belkinin adsl/wifi/gigabit routeria toimimaan edes jotenkin. Lopulta sain adsl:n toimimaan kun yhtään laitetta ei oltu kytketty kaapelilla routeriin. SItten kävi ilmi että tuolloinkin adsl pätki yhteyttä jatkuvasti. Palautin vanhan purkin käyttöön, disabloin siitä langattoman verkon ja kytkin sen kaapelilla Mac Miniin jossa laitoin päälle ethernet verkon jakamisen langattomaan verkkoon. Nyt on sitten 150 megan langaton verkko joka riittää videon streamaukseen laitteiden välillä. Belkinin toimimaton purkki muuttui tarpeettomaksi ja lähtee asiakaspalautuksena verkkokauppaan huomenna.
Tänään sain käsiini myös uuden työkannettavani, eli 13" MAcbook Airin. Kaikki perusasennukset on nyt tehty, huomenna toimistolla saan vielä vpn:n kuntoon ja sen jälkeen saan tehtyä outlookiin (kyllä, outlook for mac!) firman postin toimimisen vaatimat asennukset. Sitten vielä citrix-kuvakkeet joiden kautta voin firman verkossa käynnistää IE:n ja epäpyhä liitto on täydellinen.
Seuraavan IA:n tielle kertyy uusia vaikeuksia, Satu sai kutsun akateemiseen happeningiin ruotsinlaivalle perjantaille jolloin pelin piti olla. Peli saadaan kuitenkin (ehkä, ellei uutta ongelmaa esiinny) järjestettyä tulevana sunnuntaina.
Helatorstaina on vuorossa grillausta Mikon, Suvin ja JD:n kanssa. Jotain lautapeliäkin tuolloin kokeillaan, mahdollisesti arkham horroria :)

Promootio, osallistujan näkökulmasta

2011-05-30T00:39:00.004+03:00

Pitäisi jo olla nukkumassa, mutta muutama sana promootiosta ensin sekä sen seuraamuksista.
Minua jännitti koko homma kovasti. Tästä syystä nukuin kolme yötä kovin huonosti. Huonosti nukutuilla yöllä oli seuraamuksensa. Mutta jaksoin kaikki tärkeimmät jutut kunnialla ja nautin suuresti koko jutusta. Kaikki ne pienet jutut, jotka ovat niin tärkeitä, kuten se, että promootioaktissa pitää olla tietyn väriset hanskat (naisilla mustat, miehillä valkoiset), miekat hiotaan shamppanjalla, kirkonkellot soivat koko sen ajan, kun kävelimme konserttisalista Turun tuomiokirkkoon jne. Se vain on niin ylilyövän hienoa. Jokainen yhteisö tarvitsee omat rituaalinsa ja tohtoripromootio on mitä suurimmassa määrin akateemisen maailman rituaali.
Promootio alkoi omalta osaltani jo torstaina aamulla, kun menin kuuntelemaan kasvatustieteiden tiedekunnan kunniatohtoreiden luentoja ja nautin suunnattomasti molemmista. Kari Uusikylä luennoitsi siitä, voiko tieteellinen luovuus elää akateemisilla markkinatoreilla (puhui asiaa, puhui hyvin ja huvittavasti) ja Simone Volet luennoitsi yhteisöllisestä oppimisesta yliopistossa (Collaborative learning at university: Cognitive, motivational and social challenges - mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja jälleen sain ideoita omaan tutkimukseen). Lounaan jälkeen kävin hakemassa Turun yliopiston lyyran ylioppilaslakkiini, jota tarvittaisiin lauantaina risteilyllä ja sitten hetkeksi lepäämään vanhempien luokse, josta sitten pikaisesti juoksinkin promootioaktiharjoituksiin konserttisaliin. Sitten taas hetkeksi lepäämään ja vaihtamaan vaatteita vanhempien luokse ja syömään, koska olimme epävarmoja illan ruokatarjoilusta (aivan turhaan, joskin aamupalan jälkeen on ihan hyvä syödä jotain ennen ilta kahdeksaa).
Miekanhiojaisissa oli mukava tunnelma ja olin hyvin huojentunut, kun viimein sain varmistuttua siitä, että miekkani on paikalla. Holmberg vakuutti kyllä, että asia on kunnossa, mutta en ollut saanut vastausta yliopistolta, joten en ollut asiasta täysin varma ennen kuin näin miekkani pöydällä, missä oli niitä aikas monta. Hiojaisissa oli muutama puhe ja täytyy sanoa, että kaikki puheet promootiotilaisuuksissa olivat hyviä, mikä oli hivenen yllättävää (ei ehkä pitäisi olla, mutta yllätti hieman kuitenkin). Aurinkobaletti esitti nykytanssia, joka kuvasi evoluutiota ja elämän kehittymistä erittäin hyvin ja kauniisti. Olen aikaisemminkin halunnut nähdä heidän esityksiään. Nyt haluan nähdä niitä entistä enemmän. Ruoka oli herkullista ja sitä oli varsin riittävästi. Miekan hiominen itsessään meni sujuvasti, kun paikalla oli kolme tahkoa. Näimme useita eri hiomistyylejä ja pidin kommentaatioista. Riku pyöritti kampea sopivan hitaasti (meidän tahkon kivi oli hieman vinossa ja liian nopeasti pyörittäessä olisi ollut vaikea saada sopiva kontakti miekan ja tahkon väliin - olimme melkein viimeisiä kun kerran kasvatustiede on nuorin tiedekunta, niin ehdimme tarkkailla tällaisia asioita) ja sain hiottua miekkani ja olin aivan turhaan huolissani siitä, että jotain roiskuisi puvulleni. Aivan niin paljon ei shamppanjaa roiskittu =). Lähdimme miekan hiomisen jälkeen kotiin antamaan Tuiskulle tippaa.
Perjantaina oli itse promootioakti ja olin varannut meikin ja ystävällisesti he hieman korjailivat kampaustanikin. Olin sitä hieman itse laittanut, mutta koska en ole siinä erittäin hyvä, ei se ollut niin hyvä kuin olisin halunnut. Kampauksen ei kovin erikoinen tarvinnut olla, koska suurimman osan päivää päässä oli sitten se hattu, mutta olin iloinen lopputuloksesta. Meikistä tuli hivenen turhan tumma, mutta ei se hullummalta näyttänyt. Sitten vain konserttisalille odottelemaan ja pääsin neuvomaan toista promovendia siitä, mistä hän löytäisi hanskat, jotka hän oli unohtanut (itse muistin koko hanskat vasta keskiviikkona mutta onneksi löysin kaapista). Itse promootio alkoi hieman myöhässä, koska Mauno Koivisto saapui ns. akateemisesti myöhässä (ja lähti pian saatuaan hattunsa ja miekkansa, itse asiassa humanistisen ja matemaattis-luonnontieteellisen hatutuksen jälkeen). Näin hänet hian läheltä, kun meidät oli siirretty odottamaan oven viereen. Hänen saavuttua kävelimme hiljalleen saliin. Ohjelma oli erilainen kuin olin odottanut. Äidin promootiossa oli kuorolaulua ja jäin kaipaamaan sitä, vaikka klassinen musiikki kaunista olikin, niin tunnelmaltaan kuorolaulu akateemisine teemoineen olisi ollut ehkä sopivampi. Mutta ilmeisesti sitä on ollut ainakin kahtena edellisenä kertana, joten ehkä haluttiin vaihtelua. Ehkä kyse ei ollut niinkään pettymyksestä kuin yllätyksestä. Olin varautunut suureen määrään akateemista paatosta eikä sitä ollut. Oli vaan kaunis, ja aikas pitkäveteinen tilaisuus. Hattuja annettiin yli 120 henkilölle yksi kerrallaan ja sehän kestää. Olimme lähes viimeisiä, mutta siitä huolimatta jännitti, kun lähdin hakemaan hattuani ja miekkaani. Muistin kuitenkin ottaa miekasta kiinni alapuolelta, siirtää sen vasemmalle puolelleni, ottaa diplomin oikealla kädelläni, kumartaa, kääntyä miekan puolelta ympäri, kumartaa yleisölle ja kävellä oikealta puolelta promovendeja takaisin paikalleni. Muistaakseni hymy oli aika herkässä siinä vaiheessa. Ja miekka painoi enemmän kuin kuvittelisi. Pian sen jälkeen tilaisuus loppuikin maamme-lauluun, jolloin usealle promovendille oli epäselvää, pitäisikö hattu ottaa päästä vai ei. Osa miehistä ei ottanut hattua pois päästä. Itse otin, mutta kun huomasin, että naiset eivät ottaneet, niin laitoin hatun takaisin ja sitten muistinkin, että eihän naisten hattuja pois tarvitse ottaa. Mutta olisihan sekin voitu meille kertoa, mutta olisihan se myöskin pitänyt tietää. Mutta eipä tuolla väliä. Sitten vain jännitettiin, sataisiko vai ei. Jos sataisi liikaa, emme pääsisi kävellen kirkolle vaan menisimme bussilla ja odotimme kovasti kulkuetta. Kun tulimme salista, ulkona satoi. Onneksi sade kuitenkin taukosi ja pääsimme kulkueessa kävelemään. En tiedä, miksi se tuntui niin hienolta, mutta se vain tuntui. Tuomiokirkon kellot soivat ja ääni koveni hiljalleen lähestyessämme kirkkoa. Muistan, kun olin katsomassa äidin promootiota ja ajattelin silloin, että joskus minäkin olen vielä tuossa ja nyt perjantaina tuo vuonna 2002 hiljaa mielessä esitetty toive, ajatus, unelma, toteutui. Ehkä se oli siinä niin hienoa.
En jäänyt itse jumalanpalvelukseen vaan menin lepäämään vanhempien luokse ja ryöväämään heidän ruokakaappiaan.
Illalla menimme Turun linnaan promootiopäivällisille. Illallisilla oli monta erilaista alkoholitonta viiniä, joista jotkut olivat aivan kamalia ja joku ihan kohtuullinen. Kuten Rikukin jo kommentoi, en voi itsekään käsittää, miten vielä voidaan tarjota Liptonin keltaista teenä ja vielä haudutettuna teenä! Se on jo loukkaus kaikkea teetä kohtaan. Mutta nämä ovatkin ainoat negatiiviset kommentit tiltaa kohtaan. Ruoka oli erinomaista. Puheet viihdyttäviä. Pöytäseura mukava. Puitteet kerrassaan mainiot. Aloin kuitenkin saada migreeniä illan mittaan, joten emme menneet enää tanssimaan vaan palasimme kotiin. Silti pääsin nukkumaan vasta lähempänä kahta.
Riku tosiaan ei tullut mukaan lauantain purjehdukselle, mikä mahdollisti sen, että saatoin keskittyä kontaktoitumaan kunniatohtori Simone Voletin kanssa ja olemmekin menossa lounaalle tiistaina. Menimme Lily-nimisellä laivalla Turusta Naantaliin ja matkan maisemat olivat hyvin kauniita ja seura loistavaa. Naantalissa söimme loistavan buffet-lounaan ja nautimme erinomaisen taikurin esityksestä. Oma vauhti alkoi jo merkittävästi hiipua. Onneksi sain ihmisiä kiinni puhelimitse ja näin varmistin sen, etten nukahtanut rattiin kotimatkalla.
Nyt promootio on ohi. Huomenna ilmoittaudun työttömyystoimistoon jälleen akateemiseksi työttömäksi. Joskus toiste se haittaisi enemmän mutta juuri nyt se ei haittaa. Ideoita on pää täynnä ja promootio herätti kipinän akateemiseen elämään, joka oli jo päässyt hieman sammumaan. Menin kuitenkin suoraan yliopistoon lukiosta ja aloitin väitöskirjan ennen kuin maisterinpaperitkaan oli kourassa. Hivenen sitten olin puhki, kun väitöskirja oli valmis ja tohtoroiduin ja jotenkin tuntuu siltä, että olen vasta nyt loppukeväästä toipunut siitä ja nyt pitkään vaivannut kirjoitusblokki alkaa väistyä. Nyt on uusia kontakteja, uusia mahdollisuuksia ja uusia suunnitelmia. En tiedä, mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta eiköhän kaikki järjesty, tavalla tai toisella. Promootio oli ainakin hieno.