IA, IA, Shub Niggurath!

IA meni eilen taas hitusen pitkäksi ja pääsimme Sadun kanssa kotiin vasta puoli kolmeksi, olo on kuin krapulan jäljiltä. Pelikerta eteni melko suunnitellusti varmaan noin puoleenväliin (eli melko lähelle järkevää lopetusaikaa saakka), joskin yllättäen pelikerran pääoperaatio tuottikin täydellisen lopputuloksen. Loppuaika kuluikin Tommin hahmon ihan pikkuista erhettä(tm) korjatessa. No, nyt kaksi hahmoa on efektiivisesti poissa pelistä pari kuukautta ja toiset kaksi hahmoa pääsevät yrittämään samaa sankarisuoritusta duon myötä, ehkä jo toukokuussa.
Tänään on onneksi etätyöpäivä, kello soi 07.55 ja pungersin ylös sängystä, kone aukeni ja päivän ensimmäinen sähköposti saapui 8.01. Työkannettavani on heikossa hapessa, viimeisten viikkojen aikana siihen on ilmaantunut vika vian perään ja nyt on jo kolme toisistaan täysin poikkeavaa säännöllisesti toistuvaa virhetilannetta joiden lisäksi koneen akku pääätti hajota kesken työpäivän viime viikolla. Windows kertoo akkua on 100 prosenttia, mutta kone itse vilkuttelee oranssia varoitusvaloa akkuindikaattorissa. Winkkarikin tietää, ja osaa kertoa kun kursorin vie akun varaustilanneindikaattorin päälle, että akussa on virhe eikä se toimi. Miksei se voisi näyttää 100% sijaa 0%? Minä vaan kysyn. Joka tapauksessa tyypilliseen tietotekniikkakarmaani kuuluu se ettei firmassa tällä hetkellä suosita kannettavan hankintaa, olemme siirtymässä Lenovoista Toshiboihin, mutta uudet Toshiba-mallit tuleat/tulivat juuri ja niitä saa tilata vasta myöhemmin. Kituutan siis kuolevan koneeni kanssa mahdollisesti kuukausia ennen kuin voin tilata uuden. Onneksi saanen 'lainattua' akkua vähemmällä käytöllä olevasta koneesta odotusajaksi...
Aamupalaakin voisi harkita, Satu nukkuu kuitenkin yhä, enkä tahtoisi herättää kolisemalla keittiössä. Viime viikon remonttivapaan jälkeen ainakin oikean ranteen patti on taas pienentynyt, mutta eilisen pelin jälkeen olo ei ole oikein remonttimyönteinen, voisihan sitä vaikka olla sahaamatta itseään käteen sirkkelillä. Voi siis olla että heittelen tänään kakkosnelosia ylös siinä vaiheessa kun Satu lähtee ratsastamaan ja sanon sitä remontiksi.
Alan olla liian vanha siihen että pelikerrat kestävät 13 tuntia. Toisaalta kun pelikertoja saa järjestymään vain kerran kahdessa kuussa, täytyy yrittää viedä asioita eteenpäin silloin kun on siihen on mahdollisuus.
Univaje laittaa pälpättämään...

Kuulumisia kaikenlaisesta

Kissat ovat sieviä. Niitä seuratessa ei tule koskaan tylsää. Joskin välillä on vaikea nukkua. Erilaiset kissakombinaatiot vievät yllättävän paljon tilaa.

Löysimme netistä vanhoja Top Gear - jaksoja, mutta nyt ne ovat poistettu sieltä paikasta, mistä ne löysimme. Oli kivaa niin kauan kuin se kesti.

Vointi on ollut kohtalainen, joskin töiden tekeminen takkuilee merkittävästi ja jälki ei ole kehuttavaa. Odottelen tietoa apurahoista ja tällä hetkellä minulla on vain kaksi (kolme, jos laskee yhteishakemuksen) hakemusta hakua vireillä. Omasta mielestäni idea on hyvä, mutta niinhän se aina meneekin.

Naapurin hevoset saivat häädön nykyisestä paikastaan, mutta uuden tilan meidän takakentältä. On kivaa käydä katsomassa niitä. Yritän lisäksi voittaa oman kauhuni ns. isojen hevosten kanssa työskentelystä. Tarkoituksena on mennä tällä viikolla yhden sellaisen selkään ihan vain tarkastelemaan tunnelmia. Muuten hevostelu menee hyvin. Daniel Sundinin valmennukset ovat vertaansa vailla ja hän on luvannut auttaa meitä löytämään sopivan issikan Ruotsista, koska Suomessa niitä ei oikein löydy. Siihen kuitenkin menee vielä hetki.

Tänään on tarkoitus koomata. Kummankaan olo ei ole erityisen aktiivisen toiminnan kannalla.

Flunssaa, leffoja ja vähän remonttiakia

Satu flunssaili pääsiäisen alun, joten suunniteltu remonttiputki jäi väliin, sen sijaan katselimme The Box:in, 2012:sen ja Coco avant Chanelin. Sunnuntaina kävimme suunnitellusti Turussa pelaamassa Arkham Horroria ja kohtasimme Abhothin joka sai meiltä köniinsä (joskin etupäässä yhden sääntöunohduksen ja toisen tulkintavirheen vuoksi).
Maanantaina pääsimme lopulta remontin makuun ja kävimme teippaamassa tuulesuojalevyjen saumoja (Satu) ja tekemässä eristeiden koolausrunkoja (Riku). Homma eteni joutuisasti ja päättyi kun ruuvarin molemmat akut olivat tyhjiä (toinen oli aika tyhjä jo aloittaessa). Illalla piipahdimme vielä Turussa katsomassa Liisa Ihmemassa 3d:n, joka oli aika paha pettymys. Juoni oli ennalta-arvattava, hahmot hengettömiä ja visuaalisuuskin kärsi liian nopeista kamera-ajoista. Ei hyvä.