Siperia opetti

Eilen oli vuoden todennäköisesti viimeisin pelinjohdollisen kunnianhimon täyttämisyritys. Peli kesti koreat yksitoista tuntia, josta ensimmäiset viisi meni yleisessä säheltämisessä ja loput kahdeksan sitten valmistellun seknaarion läpiviemiseen.
Kaikesta säheltämisestä huolimatta pelikerta oli ihan onnistunut, tapahtumat sljuivat sopivasti, haastetta oli mutta ei liikaa (ja johtuen Hetan älynväläyksestä sitä meinasi olla liian vähän). Myöskin metafyysisesti tärkeä ja peruuttamaton askel otettiin.
Ikuisessa Aamunkoittossa olen tyytyväinen useisiin asioihin. Ensinnäkin asiat tapahtuvat limittäin, ei pelkästään peräkkäin.
Toisekseen EPH-hahmoja on kertynyt jo hyvä kirjasto ja heidän tekosensa vaikuttavat enemmän tai vähemmän hahmojen elämiin. Myös hahmojen elämässä tapahtuu kehitystä, jopa ilman sitä että asiat tapahtuisivat ilmaiseksi. Vapauden ja velvollisuuksien tasapaino vaikuttaa pelillisesti toimivalta. Ja vaikka eph-hahmoja onkin jo kertynyt, uusia ja tärkeitäkin voi yhä esitellä.
Kampanja itsessään on edennyt toisin kuin aivan alunperin kaavailin. En kuitenkaan katso että suunta olisi huonompi kuin alkuperäinen, kyseessä on ehkä enemmän korjausliikkeistä tapahtunut suunnanmuutos. Tehdyt muutokset ovat avanneet uusia ovia ja vielä nytkin kampanjan pääpuu voi saada aivan uuden oksan jonkin skenaarionkirjoitusvaiheessa havaitsematta jääneen, mutta yhtä kaikki kiistämättömän loogisen, tapahtuman seurauksena.
Pidän IA:sta kampanjana, sitä on mukava suunnitella ja pelauttaa. Kiitos tästä kuuluu myös kampanjan pelaajille.

Akateeminen elämä on syvältä

Eilen oli konferenssi, jossa oli esitys. Esitys meni hyvin ja jutustelu oli sekä hyödyllistä että mukavaa. Sain jätettyä varmaan ihan kohtuullisen artikkelin, jolle on sitten toinenkin julkaisukanava, jos se ei mahdu tuohon artikkelikirjaan. Sittenpähän on enemmän aikaa kirjoittaa sitä. Mieluusti sen artikkelikirjaan saisin, sillä sieltä sen todennäköisemmin löytävät ne, jotka ovat nimenomaan tästä aiheesta kiinnostuneita, siis yliopistopolitiikan kieroudesta ja itseään toistuvuudesta. Keskeisenä ideana siinä tuntuu olevan se, että olemme tehneet samaa juttua jo 50 vuotta eikä se ole toiminut koko sinä aikana, joten tehdään samaa vielä vähän. Nyt vain hieman säälittää uudessa järjestelmässä aloittavat opiskelijaparat, joiden pitäisi a) opiskella putkitutkinto b) samalla hankkia kansainvälistä kokemusta ja avittaa kansainvälistä liikkuvuutta c) saada työkokemusta, koska nopea työllistyminen on tullut keskeiseksi tavoitteeksi sekä d) lisääntyä opiskeluaikana, kuten sosiaaliministeri tässä äskettäin sanoi artikkelissaa "opiskelijat hankkimaan lapsia" tai jotain sinne päin. Ja kaikki tämä seitsemän vuoden aikana. Tosin sen lasten hankinnan varmaan voi laittaa niille kahdelle vuodelle, jolloin EI saa opiskella, joten yhteensä 9v aikana. Ja tietenkään tukia ei todennäköisesti koroteta. On se mukavaa se, vai mitä?

Oma akateeminen ärsytykseni johtuu monesta tekijästä: a) jokseenkin harmittaa, itse asiassa aika paljonkin, se, miten kauan referee-lausuntoja saa odottaa. Kunnes ne tulee, ei voi korjata artikkelia ja lähettää toiseen lehteen. eli yhden saaminen julkaistuksi kestää vuosia, jos sittenkään onnistuu. b) Amerikkalaisiin lehtiin ei meidän alalla edes kannata yrittää. Sen meille sanoi suoraan eurooppalaisen kasvatustieteellisen tutkimusseuran johtaja. Ne perkeleet vaativat viittauksia vain amerikkalaisiin tutkijoihin. Lisäksi olen alkamassa havaitsemaan sen, että brittilehtiinkin voi olla aikalailla mahdotonta päästä, koska ne ovat samanlaisia kulttuuri-imperialisteja. ei sillä väliä, että jotakin termiä on käytetty britti-lehdessä tai että se kuvaa hyvin suomalaista järjestelmää. Jos se ei ole juuri oikea termi, mitä siis britit käyttävät, negatiivista palautetta tulee suoraan. No, tämä purkaus ei johdu referee-lausunnosta vaan tuttavalta, joka lukaisi artikkelini. Pitäisi löytää jostain suomi-britti koulutusta kuvaava sanasto. Tai sitten Rikun ehdotuksesta lähettää termikyselyn laitoksen listalle, johon voi sitten lisätä termejä, joita tietääkin ja ehkä laitosten tutkijoiden kesken voisimme jotenkin pärjätä paremmin ulkomaisissa julkaisuissa. Meidän johtajalta, joka aina on panostanut nimenomaan suomalaisiin julkaisuihin, tuli ukaasi, että alkakaahan kirjoittaa ulkomaisiin lehtiin, jotta laitos näyttäisi paremmalta. Älkää lähettäkö vihapostia tämän purkauksen johdosta. En aio sitä lukea.

Sellainen vinkki: älkää lukeko työpostejanne perjantai-iltana, jos haluatte säilyttää mielenterveytenne ja rauhalliset illuusionne viikonloppuna. Vinkki koskee siis samanlaisia neurootikkoja kuin minä olen. Jos tiedän jonkin asian olevan rikki, haluan korjata sen heti. Siinä menee viikonloppu.

Muuten se ei sikäli haittaisi, sillä olen doktrinoitunut hyvin tutkija-henkeen, jossa ei ole koskaan lomaa eikä milloinkaan pääse irti töistään. MUTTA sunnuntain jälkeen näen Rikun vasta perjantaina illalla, joten jonkinlainen yhteinen ajanvietto voisi olla näin yhteiselon kannalta edullista.

Kolme artikkelia referee-kierroksella. Kolme konferenssia tänä vuonna. Kohta suoritettu sivuaineopinnot, jotka siis suurin osa oli tänä syksynä. Jossain välissä väitöskirjakin on edennyt hieman. Alkaa olla se olo, että haluaisi sen pois pöydältään, jos vain löytäisi jostain sen ajan, että sitä ehtisi oikeasti tehdä. Tämä tarve alkaa olla niin voimakas, että kaikki lomat ja viikonloput ja muut enemmän tuntuvat ahdistavan kuin ilahduttavan. On sellainen neuroottinen tarve tehdä ja tehdä ja tehdä. No, keho jossain vaiheessa joka tapauksessa pysäyttää kuin tiiliseinään, joten kai pitää oppia olemaan vähemmän neuroottinen ja nauttia niistä viikonlopuista ja lomista, joita on.

Chinese water torture over

Viimeinkin se kiinalainen skootteri, joka on aiheuttanut minulle aikalailla vaivaa ja ahdistusta, on myyty. Saimme vielä aikalailla pyyntöhinnan, koska pystyin pysymään hiljaa aikalailla velmun ostajan edessä. Pyysi kypärää kaupan päälle ja vielä hinnan alennusta. Eihän sellainen sovi. 50e olin laittanut mielestäni sellaiseksi keskusteluvaraksi, mutta 10e riitti. Piti vain muistuttaa, että puhelimessa puhuimme täydestä hinnasta ja sitten olla hiljaa, kun mies valitti kaikista niistä vioista, jotka tulivat edelliseen skootteriin. ei sellaisella vehkeellä kannata ajaa niin kovaa kuin hän ilmeisesti oli ajanut. Sain nimet kaikkiin papereihin, joten hän ei voi missään vaiheessa sanoa, ettei tiennyt, mitä osti. Ja nimen myöskin siihen, että osti "as is". Eli pilkunviilauksen tarkka myyntisopimus, rahat minulla ja skootteri poissa. Kaiken kaikkiaan loistava tilanne.

Sen jälkeen kävin vielä katsomassa naapurin ponia, jolla oli ihan oikeasti valkoinen huutomerkki tummassa kyljessä. Lisäksi ostin paria erilaista juustoa läheiseltä juustotilalta. Pelaajat voivat päästä olemaan vapaaehtoisina koekaniineina.

Työn saralla tänään alkoi konferenssi, johon olen ilmoittautunut. Huomenna on oma esitykseni. Piti kuitenkin tehdä taktinen valinta. Kaksi kipeää ja huonoa päivää tai yksi hyvä päivä, hyvä esitys ja parempi artikkeliehdotus. Kaikenlaiset artikkelit ja opinnot tulevat nyt väitöskirjatyön tielle, mutta osa niistä on pakollisia ja loput hyödyllisiä näin jatkoa ajatellen. Silti...

No, nyt jatkan taukoa ja sitten taas töihin.

Tarkennuksia musikaaliasiaan

Satua ja itseäni tarkentaen missä ja millä kielellä mikäkin näistä mainituista musikaaleista on nähty.
Phantom of the Opera - Her Majestys Theater Lontoo (englanninkielinen)
Cats - Lahden kaupunginteatteri (suomenkielinen)
Sound of Music - Uudenkaupungin teatteri (suomenkielinen)
Rebecca - Helsingin kaupungintatteri (suomenkielinen)

tärkeä korjaus

Edellisessä postissa viittasiin Sound od Music-musikaaliin erinomaisena. Näin siis todellakaan ei ollut. Tarkoitin Phantom of the Opera. Tärkeää korjata tällaiset olennaisuudet =). Nyt vielä sen pätkän korjaus.

Rebekka

Auditiivisena henkilönä kerron siis hieman enemmän kyseistä musikaalista. Rikun linkittämillä sivuilla voi kuulla ehkä musikaalin vaikuttavimman laulun, mutta se kuulostaa tai ainakin kuulosti merkittävästi paremmalta itse musikaalissa kuin tuolla sivustolla.

Harvoin olen lähtenyt mitään taidemuotoa edistävästä tilanteesta tai tilaisuudesta aivan haltioituneena. Tosiaan Phantom of the Opera oli sellainen. Uskon, että Cats alkuperäisenä olisi ollut sellainen. Ilman ennakkoluuloja menin sitten katsomaan Rebekkaa, koska muuta ei ollut juuri silloin tarjolla ja halusin viedä Rikun Helsingin kaupunginteatteriin. Ja poistuin sieltä aivan haltioissani. Meinasin ärjähtää taksikuskille, joka kehtasi soittaa muuta musiikkia häiriten auditiivista muistiani kokemuksesta. On hyvin harmi, ettei tuosta tehdä suomalaista soundtrack-versiota, sillä ostaisin sen hyvinkin korkealla hinnalla. Pidin sen verran, että pohdin nyt sen saksankielisen version ostamista, vaikken sanaakaan saksaa ymmärrä.

Tosiaan harvinaisesti musikaalissa tapahtui taustalla kaikenlaista, mitä yleensä ei löydä musikaaleista. Hotellissa taka-alalla ihmiset juttelivat, tapasivat ystäviään jne. Juoni oli hieno ja vielä jälkikäteen tajusi, miten hieno se oikeastaan oli. Päälaulajat olivat aivan loistavia ja koskettavin kappale tosiaan oli Rebekka. Se toistui kyllä, mutta tunnetasoltaan ja laulajan äänestä johtuen se aiheuti ainakin minussa odottamattoman voimakkaan tunnereaktion.

Yleensä ainakin joku laulaa jotain nuorin vierestä. Näin ei käynyt kertaakaan. Kaikki sivuosissakin olevat osasivat ihan oikeasti laulaa hyvin. Ei pahaa sanottavaa koko hommasta. En tiedä, miten tilanteen kokee, jos menee katsomaan sen odottaen loistavaa esitystä, mutta olemme kyllä ajatelleet kokea senkin homman. Eli aikomuksena on mennä katsomaan kyseinen musikaali uudelleen.

Omasta kulttuurimaustani voin sanoa seuraavaa: ooppera on hieno, mikäli se on traaginen ja/tai muuten sisältää voimakkaita tunteita. Musiikillisesti operetti tai musikaali on minulle sopivampi, mutta senkin on hyvä olla ainakin jollain tavalla traaginen. Baletti on hienoa, jos tekijät osaavat hommansa (tämä tietenkin sopii kaikkiin). Näytelmät voivat olla humoristisiakin tai traagisia. Farsseista en pidä enkä myöskään koomisista oopperoista (olkoon se sitten se minun ennakkoluuloni, mutta myös kokemus). Näyttelyt... riippuu valtavasti näyttelystä. Selkeästi minulle tärkeää kuitenkin on kokea kaikkea tämänlaista ilman merkittäviä taukoja välissä. MAtkustaa voin.
Lisäksi, jos kokemus on huono, sitä voi aina antaumuksella haukkua. Tai jos se on hyvä, niin tunne melkein menee hiljaisen haltioitumisen puolelle. Siksi onkin vaikeaa avautua tunteesta, jonka Rebekka aiheutti. Se vain oli kaikilla tavoilla kaunis ja sitä ajatellessa jälleen tavoittaa saman haltioitumisen tunteen.

Se on vielä ohjelmistossa 2v. hääpäivänä, joten olemme ajatelleet mennä niillä main sitten katsomaan kyseisen musikaalin uudelleen.

Kaiken kaikkiaan. Suosittelen kokeilemaan niitäkin taiteen kohteita ja esityksiä, josta ei ole tarkempia tietoja tai kokemusta.

Rebecca ja vähän muutakin

Perjantaina kävimme Sadun kanssa helsingin kaupunginteatterissa kokemassa musikaalin Rebecca. On sanottava että jälleen kerran odotusten puute oli todella palkitsevaa kun esitys oli kaikin mahdollisin puolin aivan mahtava. Kolme päälaulajaa onnistuivat erinomaisesti, erityisesti Rouva Danvers, mutta muissakaan esiintyjissä ei ollut mitään mistä en olisi pitänyt.
Tarinan juoni oli hyvin rakennettu ja se kantoi läpi koko esityksen, hahmot olviat uskottavia ja suurelta osin pidettäviä, ainoastaan niljaisin hahmoista oli hieman yliniljainen, mutta ainakin häntä pystyi helposti inhoamaan.
Istuimme ensimmäisen rivin keskellä, orkesterimontun kohdalla, ja mietin etukäteen ettei paikka ehken ole paras mahdollinen. On myönnettävä että kun päätapahtuman taustalla tapahtui useissa joukkokohtauksissa todella paljon mielenkiintoisia juttuja, olisi pari riviä taempana ollut mukava istua, mutta ainakin esiintyjien ilmeet kerrankin näkyivät.
Lavasteet olivat upeat ja niiden vaihtuminen hoitui todella tyylikkäästi. Valot häiritsivät meitä poikkeuksellisen harvoin, muistaakseni vain neljä kertaa saimme silmillemme täyslaidallisen, eli siltäkin osin suunnittelu oli onnistunut.
Mutta lyhyestä virsi kaunis. Menkää kokemaan Rebecca, esitys oli samaa tasoa kuin Phantom of the Opera Lontoossa Her majesty's Theatre:ssa. Kaunis, koskettava, traaginen. Loistava.

Muina tapahtumina lumipyry tuli ja ilmeisesti meni, aamulla auton kyljessä oli puolen metrin kinos, mutta onneksi pelkääjän puolella. Pystyin siis ajamaan auton pois pihasta ja jättämään kinokset jälkeeni, ajokeli oli hyvä aivan toimiston nurkille asti jossa oli hanget korkeat nietokset ja ennätin jo miettiä että tähänkö tämä nyt jäi, parinkymmenen metrin päähän pääovesta... Huomiselle luvassa lumitöitä, muuten ne voisi tehdä tänään mutta pelauttelen JD:lle ja Tommille Turussa.
Sain loputkin koivuhalot sisään ennen lumipyryä, nyt on kaikki puuvarastot täynnään poltettavaa ja talvesta nauttiminen voi alkaa. Viikonloppunakaan ei tarvitse pitkästä aikaa poistua kotoa, joten luvassa vähän rennompaa menoa seuraavat viikot. Siis vapaa-ajan puolesta. Töiden puolesta jäljellä on vielä noin 5000 kilometriä ja palavereja niin Helsingissä, Kajaanissa, Lahdessa kuin Kemissäkin.

Viime viikolla vietin työaikaani Terveydenhuollon tietosuojan ajankohtaisseminaarissa Seinäjoella ja Asiakkaan kohtaaminen projektityössä koulutuksessa Kirkkonummella. Mahtui mukaan vielä yksi ihan oikea palaveripäiväkin, mutta pääosin olin siis oppimassa uutta. Seinäjoella uuden oppimista taphtui vain vähän, mutta onneksi sentään edes vähän. Kirkkonummella päädyimme koulutuksen neljänntenä päivänä asioihin joissan en enää ole omimmillani, joten sieltä opin selvästi enemmän.

Kissat ovat vallanneet sylit jälleen, se on todella mukavaa. Yleensä ei kestä kauaakaan tuoliin istahtamisesta kun sylissä on 1 - 2 kissaa. Sadulla eilen parhaimmillaan kolme mustaa kissaa kerrallaan sylissä. Noki viettää aikaansa makuuhuoneessa, eikä ole niin syliytyvä, ellei sitten mene makuuhuoneeseen. Silloin saa Noen jakamattoman huomion osakseen.

Kaikin puolin meillä menee hyvin, Satu varmaan raportoi tarkemmin Rebekasta ollen meistä enemmän auditiivinen henkilö.

Yksin kotona

Riku lähti viiden maissa kohti Seinäjokea. Hän tulee huomenna illaksi kotiin. Muistini toiminta on sikäli mielenkiintoista, että vaikka olemme nyt yhdistäneet kalenterin, niin silti jatkuvasti unohdan hänen ohjelmansa. Ehkä hiljalleen opin tarkastamaan asioita välillä sieltäkin enkä toistuvasti kysele miesparalta, mihin hän on milloinkin menossa.

Heräämisen ajoitus oli tänään kyllä aivan nerokas. Heräsin noin ehkä viisi minuuttia kellon sointia aikaisemmin kamalasta painajaisesta ja herätin Rikun. Unessa Riku kuoli/oli kuollut ja tajutessani unessa, miten käsittämättömän hirveää se olisi, heräsin itkien. Joskus painajaiset ovat kovin ikäviä. Ongelmallista on se, että kun sattuu ja mitä enemmän sattuu, sen enemmän painajaisia ja sitä ikävämpiä painajaisia näen.

Olemme hiljalleen tulleet siihen lopputulokseen, että syksy ei vuodenaikana ole minun kunnolleni lainkaan sopiva. Sattuu enemmän. Kesä sen sijaan on erinomainen. Keväästä en muista ja talvea ei näillä leveysasteilla ole.

Vanha skootteri on palannut korjauksesta ja mennyt virallisesti myyntiin. Ensin toivoin siitä kohtuullista hintaa. Nyt tavallaan toivon, että joku vain veisi sen pois, eikä tarvitsisi sitäkään enää miettiä.

Väitöskirja edistyy hitaasti mutta hitaasti. Lähetin tänään kolme lukua ohjaajalleni luettavakseni. Kielioppi on todennäköisesti järkyttävää, mutta asiavirheet, puuttuvat tiedot tai liialliset tiedot niistä kyllä näkyy. Nyt enää teoria ja tulosluvut sekä tietenkin ne johdannot ja pohdinnat. Kun ottaa huomioon, että puolet haastatteluista ovat vielä koodaamattomia, edes siis ensimmäistä kertaa, näyttää "maaliskuussa ohjaajalla"-aikatauluni jokseenkin optimistiselta. No, se on aina sallittua, kunhan vaan ei tapa itseään siinä prosessissa.

Puutarha on viimein kokonaisuudessaan talvikunnossa. Herkät kasvit on suojattu, ruusut leikattu jne. On jokseenkin huojentavaa, ettei sitä tarvitse enää miettiä. Nyt voin sateisina iltoina touhuta talon korjaamisen ja sisustamisen kanssa. Esim. on yksi hirsiseinä pestävänä, parit karmit maalaamatta, listoja laittamatta jne. Mutta nämä etenevät väitöskirjan ehdoilla. Eli hitaasti ja hitaasti =).

Hyvin täällä menee. Kissat auttavat ja ovat todella suloisia. Toiset lihovat ja toiset toivottavasti laihtuvat. Syliin on aina joku tulossa ja työpöydälläkin usein on joku pitämässä seuraa. Uuteen skootteriin pohditaan myyjän kanssa talvirenkaiden mahdollisuutta. Se laajentaisi käyttömahdollisuuksia valtavasti.

Nyt takaisin töiden pariin. Niitä riittää =)

Quantum of Solace

Eilinen sujui rattoisasti Pippurimyllyssä Raimon isänpäiväateriaa syödessä (minä valloitin urheasti talon pihin 250g painoksen, Satu joutui myöntämään tappionsa saman pihvin 160g pikkuserkulle) ja ilta vastaavasti Bondia katsastellessa.
Voisin todeta elokuvan olleen parempi kuin kuvittelin mutta kyllä selvästi huonompi kuin Casino Royale. Bondia viedään edelleen nykytoimintaelokuvien genreen, väkivalta on kovaa, rajua ja sekavaa. Sivullisiin sattuu ja koko leffan aikana bond taisi murjaista vain yhden vitsin. Toiminta oli kuitenkin ihan ammattitaitoisesti toteutettu ja kun leffa pääsi vauhtiin noin puolenvälin paikkeilla loppu oli oikein nautittava. Pidin pääsivunaisen hahmoa elokuvan parhaana antina, Bondinkin kokemuksiin tuli sitä kautta aivan uudenlaista kaikupohjaa. Kannattaa katsoa ja mieluiten siten että Casino Royalen näkemisestä ei ole kulunut kahta vuotta. Kyllähän tämä aika selvästi on Casino Royalen ei-itsenäinen jatko-osa.
Poliittista analyysiäkin harrastettiin. Kohtuullisen onnistuneesti myöskin.

Pelejä ja matkustusta

Viime postista onkin jo aikaa. Viikko sitten pelautun perjantaina ja lauantaina Mikolle ja Suville Kultheaa, peli ei edennyt ihan niin pitkälle kuin olisin toivonut, mutta hyvään alkuun päästiin kuitenkin. Sunnuntaina olikin sitten IA:n 123B:n vuoro joka teknisistä syistä jouduttiin pelaamaan ennen IA123A:ta joka taas aiheutti omanlaisiaan aikatauluongelmia.
Pelintäyteisen viikonlopun jälkeen oli vuorossa työntäyteinen viikko. Maanantaina ajoin aamulla Turkuun sisäiseen palaveriin jonka jälkeen lähdinkin kohti Kuopiota ollakseni seuraavana aamuna valmiina asiakaspalaveriin. Tiistain palaverit menivät odotetusti, keskiviikkonja ja torstaina olikin sitten vuorossa asiakaspäivät. Oma esitykseni oli vasta torstaina aamupäivällä, mutta keskiviikkona päädyin esityksen pitämisen lisäksi pitämään asiakaspalaveria ja olemaan muuten vain menossa mukana. Tiistaina kävimme työkavereiden kansa syömässä Musta Lammas nimisessä ravintolassa, jossa ruoka oli erinomaista ja kun hyvän alkupalan jälkeen tuli erinomainen pääruoka jonka jälkeen jumalainen jälkiruoka ei parantamisen varaa oikeastaan edes ollut. Aterian päätteeksi nautiskelin 15-vuotiasta rommia. Ravintolassa oli tarjolla 25-vuotiastakin, mutta sen vuoro oli vasta keskiviikkona jolloin jouduin järkytyksekseni toteamaan että XO-konjakki maistui pehmeämmältä kuin 25-vuotias rommi. Tosin se 15-vuotiaskin maistui pehmeämmältä kuin se 25-vuotias.
Torstain esitys meni oikein mukavasti, esityksemme alussa minulla ja kanssaesittäjälläni (esitys oli tosin minun tekemäni) oli pieni (kolmen minuutin) komediaesitys siitä miten huonosti asiat voisivat olla. Tämän jälkeen esitimme puolessa tunnissa koko kansallisten palveluiden käyttöönottoprojektin perusterveydenhuollon organisaation näkökulmasta. Epäilen ettei sitä tarkalleen ottaen odotettu :) Esitys sai erittäin paljon positiivista palautetta, jopa enemmän kuin odotin.
Torstaina lähdin ajelemaan kohti kotia lounaalta, eli jätin jälkimmäisen puoliskon päivän ohjelmasta kokematta. Olin kuitenkin päätökseni johdosta kotona jo seitsemältä sen sijaan että olisin ollut kotona kymmeneltä. Perjantaina pitikin sitten mennä taas toimistolle sisäiseen palaveriin jonka jälkeen lähdin käpälämäkeen jo kahdelta.
Tmä päivä on mennyt ihmetellessä ja puita kantaessa (halkoja sisään navettaan ulkoa kasasta) ja pelaillessa Resident Evil 4:sta Wiillä. Peli on aika ahdistavan pelottava jo helpolla vaikeustasollakin. Olen nyt noin viiden tunnin pelaamisen jälkeen päässyt tason 2-2 loppuun. En tiedä yhtään paljonko pelattavaa on, mutta ehken se riittää joululomaan asti.
Kissat ottivat minut hyvin vastaan pitkähkön poissaolon jälkeen, nokikin tuli syliin ja piki on ollut vieressä ja Nöpö on ollut innosta soikeana heti kun tulee mahdollisuus leikkiä :O Valitettavasti olen vain turhan väsynyt tekemään mitään kovin kauan kerrallaan, joten kissatkin ovat joutuneet tyytymään vähempään kuin olisivat halunneet.
Ainiin. Yhden asiakaspalaverin jälkeen tein tiedettä; koejoukkoni perusteella useammalla suomalaisella on HST-kortti kuin Facebook-tili. Saattaa olla että jatkotutkimuksissa ilmenee koejoukon olleen vähemmän kuin edustava otus populaatiosta.

Avioliitto on ikuista

Eilen vaihdoimme vaihteeksi kulttuurille ja kävimme katsomassa Linnateatterin esityksen Avioliitto on ikuista. Kahdella näyttelijällä ja kahdella avustajalla toteutetut 10 henkilöä poikkesivat toisistaan riittävänä merkittävästi sekä maneerien, puheen että vaatetuksen osalta. Näytelmän tyylilaji oli Farssi ja se se kyllä olikin. Loppua kohti meno yltyi aivan päättömäksi kohellukseksi, mutta sentään loppu oli useimmille hahmoille ihan riittävän onnellinen. Avioliittoa ja sen ongelmia onnistuttiin käsittelemään kuitenkin hyvin laajasti eri henkilöhahmojen välisten suhteiden kautta.

Ennen teatteria kävimme katsastamassa Sadun uuden skootterin, se oli oikein sievä ja kaikin puolin järkevämmän oloinen peli kuin edeltäjänsä. Jos hyvin käy niin ennätän käydä tänään hakemassa sen kotipihaan, Satu on sekä kipeä että mahdollisesti hieman flunssainen, joten hänestä ei hakijaksi ole.

Talvi on tullut Laitilaan, aamulla oli 4 astetta pakkasta enkä vieläkään ole oppinut laittamaan autoa johdon päähän iltaisin. Ikkunoita skrapatessa tein jälleen pyhän lupauksen siitä että huomenna sekä lohko- että sisätilalämmitin tekevät autoni ja minun yhteisestä aamusta vähemmän ankean. Talvirenkaat ovat nyt alla ja kesärenkaiden pintaa jäljellä hävettävän vähän. Uudet kesäkumit tarvitaan alle ensi keväänä, mutta ne voisi ostaa varastoon jo nyt jos luottaisi siihen ettei talouden alamäki jatku ja renkaiden hinnat ylipäätään käänny laskuun kevääseen mennessä. En luota talouteen, joten renkaat taitavat jäädä syksyltä hankkimatta.

Noki ja Piki pääsivät eilen käymään eläinlääkärissä, jossa Sadulle kerrottiin että tulkaa takaisin kahden vuoden päästä. Rokotus olikin yhä voimassa. No, ei varmaan tee kissoillekaan pahaa että välillä häkkiin ja autoon mennään muuten vaan eikä se johda mihinkään pahaan tai kivuliaaseen. Pikkuiset(?) jäivät kotiin odottelemaan ja rouskuttamaan uutta ruokaansa.
Kokeilimme kalapohjaista kuivaruokaa kissoille ja Piki alkoi taas kaljuttaa mahaansa, epäily on että Piki olisi kala-allergikko, siksi vaihdoimme ruoan taas kanapohjaiseen. Parin viikon sisällä pitäisi taas olla huomattavissa Pikin maha-alueen karvoittumista ja jos niin käy niin kala-allergia on aika validi diagnoosi. Eläinlääkärin mukaan tosin leikattujen kollien mahakaljuisuus on aika normaalia.

Huomiselle suunniteltu Quantum of Solace lykkääntyy nyt myöhempää ajanjaksoon Sadun kunnon vuoksi. Yritin mennä perumaan varaustamme, mutta minulle sanottiin ettei varausta edes ole olemassa. Erikoista. Olisi se voinut huomenna harmittaa lippuluukulla puoli tuntia ennen elokuvan alkua kuulla että ei teillä mitään varausta ole...

Päärynälettuja ja bensiiniä

Elämässä pitää olla hyvää ja pahaa, päärynäletut ovat hyviä ja bensan maku suussa pahaa. Halpisskootteri lähti huoltoon maanantaina jätettyään Sadun tien päälle keskiviikkona. Sen tankki piti tyhjentää ennen huoltoa, joten vanha kunnon lippo käyttöön. Imaisin itse pari suullista ja lähdettyäni viemään meillä viikonloppuna vierailleita Tainaa ja Mattia linja-autolle, Satu joutui imaisemaan kolmesti ennen kuin tankki tuli tyydyttävän tyhjäksi.
Nyt vehje on huollossa, kauppias ei suostu purkamaan kauppaa joten myynemme skootterin edelleen. Onhan siinä nyt sentään vielä 9 kuukautta takuuta jäljellä ja uskoisin että laite ihan toimii, muttei sillä uskalla Satua tallille päästää.
Alkuviikko on mennyt matkustellessa, tänään on etäpäivä ja koska torstain palaveri peruuntui, loppuviikko toimistolla. Perjantaina on vuorossa Quantum of Solace ja tänään illalla Avioliitto on ikuista (Linnateatterissa).
Sadulla on menossa huono kausi, eikä sitä auta se ettei Satu taas oikein osaa ottaa rennosti, tuossa vieressä tekee töitä parhaillaankin, mokoma.
Viikonloppuna luvassa Kultheaa Suville ja Mikolle sekä IA-duo Sadulle ja Hetalle. Maanantaina lähdenkin sitten aamulla töihin ja palaa torstaina ilta-myöhään.