Taas viikko takana

Viime viikko oli osin sairastelua (yskin lauantain ja sunnuntain niin tehokkaasti että maaantaina palleasta ei irronnut kuin pieniä puhalluksia tiistaina olin jo riittävän hyvässä kunnossa että saimme jatkettua Long live the Kingin suunnittelua), osin tehokkuutta ja osin tehottomuutta. Keskiviikkona ja torstaina sain jotain aikaan työrintamalla ja jotain pieniä saavutuksia pelinjohtoonkin liittyen. Perjantai sen sijaan oli väsynein päivä niin pitkään aikaan kuin muistan. Aamulla herätyskello soi ilman että sitä huomasin, Satu nousi sängystä ja kävi suihkussa minun edelleen nukkuessa, sitten Satu tuli herättämään minua ja sai istua sängyllä kymmenen minuuttia ennen kuin sain taisteltua silmäni auki.
Sama vireystila oli voimasa koko ttyöpäivän, sain edistettyä muutamaa asiaa, mutta innostuteesta työnteosta ei voinut puhua. Työpäivän jälkeen menimme tapaamaan Hanea ja Katriinaa, mutta sielläkin olin lähinnä uninen.
Tänään kävin vähän aikaa ulkona siirtämässä puuroskaa roskalavalle, mutta sitten yskä palasi ja pakenin sisätiloihin. Sadullakin oli yskää tänään.
Ensi viikolla olisi vuorossa tapaaminen ulkomaisten kollegojen kanssa ja yliviikolla on vuorossa terveydenhuollon Atk-päivät joissa omassa ohjelmassani on lähinnä ständillä seisoskelua.

Flunssa, taas

Jälleen kerran jokin flunssankaltainen nävertää puolustuksiani. Kaikki alkoi maanantaina kun kurkkuni kipeentyi iltapäivällä, päätin että tiistaina olen etätöissä ja lepään. Tämä suunnitelma toimikin hyvin, makasin sohvalla, lipitin kuumaa mehua ja olin aika lailla työkyvytön. Hoito tuntui kuitenkin tehoavan, keskiviikko ja iso osa torstaita meni hienosti, mutta torstai-iltana kurkkukipu palasi ja sen mukana tuli yskä. Perjantaina oli pakko olla konttorilla ja vieläpä melko myöhään kun puhelinpalaveri amerikkalaisten kanssa alkoi vasta viideltä. Kuudelta pääsin kuitenkin lähtemään kotiin ja koska liikennettä ei enää juurikaan ollut, selvisimme Sadun kanssa hengissä perille. Tänään kurkku ei ole ollut enää kovinkaan kipeä, vähän arka ennen päivän ensimmäistä kuumaa mehua, mutta yskä vaivaa ja lihakset kipuilevat.
Tämän on jo kolmas tauti tällä kaudella, syksyn kolmekuukautinen ja kevään viikon sairastaminen olisivat kyllä olleet enemmän kuin tarpeeksi.
Kaiken huipuksi joudun vielä tekemään töitä (todennäköisesti huomenna) koska en ollut enää ohjeidenkirjituskunnossa perjantain puhelinpalaverin jälkeen ja maanantaina tiimini jäsenistä on 80% töissä. Koska kyseinen maanantai itsessään edustaa noin 20% käytettävissä olevasta työajasta ennen seuraavaa tapaamista. olisi ihan hyvä että ihmiset voisivat tehdä jotain tuottavaa...

Poskiontelotulehdus

Tänään oli vuorossa vierailu tth:ssa. Lääkäri otti minut vastaan reilun 10 minuuttia myöhässä ja heitti ulos arviolta viiden minuutin päästä ennätettyään tässä välissä diagnosoida molempien poskionteloidun tulehduksen. Minulle määrättiin antibiootteja ja pari päivää sairaslomaan, lisäksi sain uuden reseptin silmätipoille.
Viimeisimmästä poskiontelotulehduksesta on niiiiin monta vuotta etten enää muistanut oireita, paineen tunne päässä, ohimoiden ja poskionteloiden kohdalla olisi voinut vihjata siihen että lääkärissä olisi kannattanut käydä aikaisemminkin, sen sijaan että omahoitona makaa sängyssä ja juo paljon lämmintä (joka toki sekin on paljon parempi kuin särkylääkkeen nappaaminen ja töihin meno).
Ensi viikolla on odotettavissa töihinpaluu ja eiköhän tässä pari kriisia ennätä maanantaiksi kypsyä. No, sitä ennen on vielä ainakin kolme päivää peittojen alla ängyn tai sohvan pohjalla teetä ja mehukeittoa nautiskellen.

Plääh

Olo on melkein yhtä surkea kuin eilenkin, nuha on vähenemään päin, mutta muuten ei kehitystä mihinkään suuntaan (paitsi että kroppa alkaa protestoimaan pian viikon kestäneestä sängyssä makaamisesta). Huomenna täytyy mennä työterveyteen valittamaan oloa kun omaehtoiset sairaslomapäivät tulevat tänään täyteen.
Samaan aikaan kaksi kohtuullisen kokoista projektia on saavuttamassa kliimaksinsa ja niitäkin pitäisi valvoa ja johtaa. Ja isompien projektin lisäksi työjonoon kertyy jatkuvana virtana pikkuasioita...
Saisi loppua taas tämäkin tauti.

Varmaankin pelkkä flunssa

Sunnuntaina lihaksia ja niveliä kolotti milloin mistäkin, eilen olo oli jo niin hyvä että piti aidosti pohtia jaksaisinko tänään ajaa Kuopioon ja takaisin. Onneksi päätin että en jaksa, koska tänään olo on olltu taas aika kauhea. Nenä on vuotanut ainakin 100 nenäliinallisen verran ja lisää on tulossa, ajatus liikkuu hyvin hitaasti ja jähmeästi ja pää on sekä "täynnä" että hitusen kipeä. Ilmoitin siis itseni sairaaksi vielä huomiseksikin. Ellei olo kodene on torstaina joko lähdettävä lääkäriin tai pidettävä etätyöpäivä. Näistä etätyöpäivä on todennäköisempi, koska se on fyysisesti kevyempi suoritus.
Toivottavasti tämä flunssa noudattaa nuhan osalta syksyistä kaavaa jolloin niistin 150 nenäliinaa päivässä ja sitten nuha loppui. Nenä alkaa olla jo aika punainen, eikä varmaan kestä toista samanlaista niistopäivää tähän perään.
Sähköposti ei kunnioita sairaslomaa, enkä oikeastaan kunnioita itsekään koska osallistuin tänään reilun kolmen tunnin puhelinpalaveriin. Vaikka palaveri koostui omalta osaltani vain alle tusinasta puheenvuorosta, oli muiden kuuntelemisessa ja asioiden käsittelyn seuraamisessa niin paljon tekemistä että olo oli palaverin jälkeen melkoisen uupunut.
Ajatus ei liiku. Parasta siis lopettaa kirjoittamisyritykset tältä erää.

(in)flu(e)nssa

Perjantaina oloni kehittyi heikompaan suuntaan ja eilen iltapäivällä alkoi jo kuumekin nousta, tänään aamulla on ollut parempi olo, mutta nyt päätä alkaa taas jomottamaan. Sentään ennätin käydä suihkussa hyvän olon aikana.
Viime viikolla oli useampikin palaveri josta olisin voinut influenssan tai flunssan saada. Ilmeisesti tärppäsi.
Olo on joka tapauksessa ollut melko kamala, lihaksia särkee yksi kerrallaan, lämpötilanveihtelut (kehon) aiheuttavat kylmää ja kuumaa oloa, mikään asento ei oikein ole hyvä, ajatus ei kulje ja päähän sattuu. Satu on sankarillisesti huolehtinut minusta tekemällä ja kantamalla ruokaa ja teetä. Kissat ovat auttaneet toimimalla lämpöpattereina (josta on puolet ajasta iloa ja puolet ajasta harmia). Tänään pakkasen pitäisi laskea vauhdikkaasti, jolloin saamme ilmalämpöpumpun taas töihin, se tuleekin tarpeeseen kun sisään kannetut puut on melko tehokkaasti poltettu eikä minusta oikein vielä ole lisää tuomaan.

Ajokeli

Tänään käväisin Järvenpäässä. Vaikka ajomatkallani satuin vain sadealueen reunalle, tahtoi auto vain sutia liikennevaloista lähdettäessä. Kun liikkeelle oli päästy, matka sujui toki mukavasti, onneksi äkkipysähdyksiin ei ollut tarvetta.
Radion kuuntelu paluumatkalla oli käytännössä mahdotonta, koska muutaman minuutin välein tiedote liikenneonnettomuudesta katkaisi normaalin lähetyksen. Ensin sain kuulla Kehä III:sen olevan tukkeessa länteen ja sitten itään päin. Pian tuli sitten tieto varsinaisesta pommista, noin sadan auton ketjukolari lahdenväylällä.
Jos ajaisin navigaattorin ohjeiden mukaan, olisin yrittänyt mennä kehäkolmoselle ja kun se olisi ollut tukossa, jatkanut lahdenväylälle. Onneksi olen jo oppinut kulkemaan Kehätietä hyväksikäyttävää reittiä, joten selvisin tästä huonosta kelistä ja kolarisumasta kuvitteellisella säikähdyksellä.
Lohjan jälkeen ajokeli Turun suuntaan oli suorastaan loistava, asfaltti oli kuiva ja näkyvyys esteetön.
Eilen iski päänsärky, tänään olo on muuten vain heikentynyt pitkin päivää. Lihaksia jomottaa, olo on väsynyt ja kurkku on käheä. Jos influenssa aikoo iskeä, niin olisi se toki huonommankin ajan voinut valita, vaikka ensi viikolla onkin puhelinpalavereita vaikka muille jakaa ei autoilla tarvitsisi Turkua kauemmas kuin tiistaina kun matka veisi minut Kuopioon asti.

Verenluovutusta

Olen viimeinkin ylittänyt sen maagisen pisteen, jolloin olen riittävän terve luovuttamaan verta. Eilen Helsingissä Rikun kokouksen aikana käytin yhden hoitajan aikaa merkittävästi sillä, että selvittelimme tilannetta. Pitkällisen alkuhaastattelun ja lääkärin konsultaation jälkeen lopputulos oli, että kyllä, minä voin kontribuoida luovuttamalla verta. Olo ei edes merkittävästi heikentynyt ja itse luovutusprosessi kesti varsin lyhyen aikaa enää siitä, kun lupa myönnettiin. Täytyy kyllä sanoa, että olen hyvin iloinen, että Suomessa ollaan niin tarkkoja. Siitä syystä täällä voi turvallisin mielin ottaa vastaan verta, jos joskus sellaista tarvitsee.

Köh-köh-köh

Yskä on ollut ilonani, tai no ei suorastaan ilona mutta seurana, jo seitsemisen viikkoa. Työaikataulujen johdosta pääsin työterveyshuoltoon eilen ja siellä minut altistettiin säteilylle keuhkoröntgenin muodossa. Myös vertani otettiin talteen tieteellisiä kokeita varten.
Lääkäri oletti että minulla on mykoplasma, johon olen jo viikon verran syönyt antibiootteja (toinen viikko on vielä jäljellä), mutta saa tulokset tänään ja soittaa sitten kun aikaa löytää.
Työympäristöni on tänään muutenkin melko haastava, sähjöpostissa on jokin ihmeen viive jonka ansiosta postit saapuvat minulle puolesta tunnista puoleen vuorokauteen sen jälkeen kun ne on lähetetty. Puhelimeen ne tulevat oikeammassa rytmissä. Kun tämän lisäksi en oikein voi soitella pitkiä puheluita ennen kuin lääkäri on minut tavoittanut elän informaatiokuplassa. Minulla ei ole tarkkaan käsitystä siitä mitä ulkopuolella tapahtuu.
No, lääkärin kanssa täytyy keskustella siitä onko järkevää lähteä huomenna 17 tunnin työmatkalle ja jatkaa matkailua kolmen tunnin yöunien jälkeen uudella 10 tunnin työmatkalla...

Flunssan kosto

Reilu kaksi viikkoa sitten makasin sohvalla peiton alla flunssaisena. Tänään makaan sohvalla peiton alla flunssaisena. Perhana. Olin jo ennättänyt huokaista helpotuksesta kun tämän syksyn flunssa oli niinkin lievä ilmestys kuin se oli, mutta nyt näyttää siltä että tätä riemua on luvassa varmaan ainakin tämän viikonlopun verran. Muiltakin olen kuullut että syksyn flunssa menee pois ja tekee comebackin, joten eipä kai tässä mitään sen kummampaa taas ole kuin lepoa ja nesteiteä. Jos ajatella aikoo niin särkyläkkeillä pääsee tilaan jossa ei ihan yhtä selvästi huomaa aivojen täydellistä lamaantumista. Tai sitten piristyy niin paljon että jaksaa vaikkapa kirjoittaa blogiin sekavan selostuksen tilanteestaan.
Ei remonttia tälle viikonlopulle ja onneksi sain viime viikonloppuna kannettua sisään puita niin paljon että niillä lämmittelee vielä ainakin pari viikkoa...

Leonids ja muuta mukavaa

Seisoin muistaakseni viime viikolla myöhään illalla ulkona tähtitaivaan alla kirkkaassa kuunpaisteessa ja odottelin tähdenlentoja (Leonids). Kuuntelin, miten tuuli humisi puissa, ja vaikka oli hieman viileää, ilma oli raikas ja miellyttävä. Vaikka taivaalla oli pilviä, pilvissä oli iso aukko, josta tähtitaivasta saattoi ihailla ja pitkälti tähtien ihailuksi se menikin, kun kuunvalo taisi peittää heikoimpia tähdenlentoja. Silti taivaalla näkyi useita kauniita vilauksia tähdenlennoista. Itse näin seitsemän sen noin 20min aikana, jonka ulkona seisoin. Se oli onnellinen ja rauhallinen hetki. Ihanaa oli myös sen jälkeen kömpiä Rikun viereen nukkumaan. Voitin kiusauksen painaa kylmän nenäni Rikun kylkeen ja annoin hänen nukkua sillä tiesin, että hänen tarvitsi herätä ajoissa.

Näitä onnellisia hetkiä on viime aikoina ollut itse asiassa enemmänkin.

Minun terveydessäni on tapahtunut kesällä muutos parempaan. Siihen on syitä, joihin en tässä mene. Lopputuloksena on kuitenkin se, että voin selkesti paremmin kuin vuosiin. Itse asiassa voisin sanoa, että näin hyvin olen voinut viimeksi vuonna 2006 eli ennen kuin terveyteni romahti. Tietenkin kunnossani näkyy joitain seurauksia näistä välivuosista, kuten se, että olen aivan rapakunnossa, mutta sekin korjaantuu nopeasti. Siitä voin sanoa sen verran, että kuntosali on kiva paikka ja pidän meidän kotona olevasta kuntopyörästä, joskin enemmänkin voisin sitä käyttää.

Tuntuu kuitenkin todella mukavalta, että nukun pääosin hyvin, syön tervellisemmin, painoni on pudonnut (joskin vieläkin se voisi...) ja suurimman osan ajasta voin ihan hienosti. Joten sitten tein vielä sen viimeisen hienosäädön, eli olen yrittänyt lakata puhumasta asiasta. Terveystilanteesta puhuminen oli tullut tylsäksi tavaksi. Tämä postaus onkin sellainen : näin voin, nyt minun ei tarvitse sitä sanoa henkilökohtaisesti ja voin olla asiasta aivan hiljaa.

Kummallista vain on, että nyt kun ei koko ajan satu, niin huomaa, miten ison tilan elämästä se on aikaisemmin vienyt. Aivan ihanaa on ollut täyttää sitä tilaa kaikella mukavalla. Opettajan pedagogiset opinnot ovat vieneet enemmän aikaa kuin olin ajatellut. Käytän sitä aikaa kuitenkin pääasiassa mielelläni, erityisesti harjoitteluissa, jotka ovat hyvin mielenkiintoisia. Olen myös aloittanut erityispedagogiikan perusopinnot Jyväskylän yliopistoon. Ne ovat tavattoman mielenkiintoisia. Ne ovat ne isot asiat. Pieniä on vaikka kuinka paljon. Ei voi muuta sanoa kuin että elämä on aikas kivaa.

Flunssa, taas

Minä ilmeisesti joko käyn lähellä kuolemaa tai tuon taudin tuliaisina aina kun käyn ulkomailla. Nyt on toista päivää kimpussa flunssa. Eilen oli kurkku kipeä, tänään ei enää niinkään mutta nyt kiusaa nuha ja kuumeilu. Jouduin perumaan huomisen pelin, joka kyrpeää jonkin verran, mutta keuhkokuume on vielä sen verran hyvässä muistissa ettei nyt auta ruveta urheilemaan.
Myös Tuisku sairastaa, häntä on jossain yhteydessäraapaistu vasempaan silmään ja Satu käytti häntä tänän eläinlääkärissä. Tuiskulle määrättiin antibioottisilmätippoja ja kissa nauttii niiden vastaanottamisesta jo näin ensimmäisen päivän iltana huomattavan paljon. Hupia on edessä vielä yhdeksän seuraavaakin päivää.

Pieniä saavutuksia

Saavutin eilen ensimmäisen kuntotavoitteeni: kävelin yhtäjaksoisesti kilometrin. Olin lisäksi aamulla kävellyt puoli kilometriä, joten saavutus oli sitäkin hienompi. Niille, jotka liikkuvat normaalisti, voi saavutus kuulostaa mitättömältä, mutta minulle, joka käveli noin pitkään viimeksi kerran syyskuussa, se on iso asia. Saatoin minä kävellä kerran pidemmän matkan tuossa välissäkin, en ole varma. Kiputilanteeni ja erilaisten lääkkeiden sivuvaikutukset ovat viimeaikoina pitäneet minut aika paikallani. Nyt viimein olen siinä kunnossa, että olen voinut alkaa jälleen kuntoilla ja se tuntuu upealta. Olen kaivannut sitä. Nyt seuraavana tavoitteena on kävellä päivän aikana kaksi kilometria. Esimerkiksi neljä kertaa puoli kilometria olisi hyvä tapa saavuttaa tavoite.
Huonompana juttuna on se, että kehoni (tai pääni) kokee unen tarpeettomaksi yleellisyydeksi. Viime yönä unta taisi tulla jotain neljä tai viisi tuntia. Kyllähän se menee niin, että tarpeeksi huonosti nukuttua yötä johtavat sitten pariin hyvin nukuttuihin yöuniin, mutta kaipaan hyviä yöunia joka yö. Unettomuus myös hankaloittaa elämää muutenkin: kivut tuntuvat kovemmilta, ajatukset takkuilevat, tunnekuohut iskevät varoittamatta, onnistuneesti liikkeelle lähtenyt painonpudotus hidastuu. Keho tarvitsee unta eikä se muutenkaan pahaa tekisi. Onneksi voin tehdä etätöitä, joten ehkä siirryn elämäntapaan, jossa nukun milloin vain voin mihin aikaan vain voin. Riku on sen verran paljon poissa, että tämän voi tehdä.
Kissat ovat pääosin todella suloisia. Sasu on rohkaistunut ja nyt, kun vietän pääosan ajastani muualla kuin makkarissa, hänkin on rohkaistunut ja tulee etsimään minua. Noki on todella hellyyshömppä nykyisin. Pikkuiset (eivät he tosin enää niin pieniä ole) tulevat hekin syliin aina välillä ja Tuiskua erityisesti aina palkitaan siitä leikityksellä. Nöpöllä on jokin outo muoviaddiktio ja jos muovipussia rapisuttaa, hän tulee syliin puskemaan ja nuolemaan pussia. Tuisku on tosi leikkisän suloinen. Kissat eivät kuitenkaan aina ole niin suloisia. Esimerkiksi, kun keskellä yötä Noki kuljettaa minun sukkiani suussani makkariin naukuen, kun hän haluaa huomiota. Tai kun kissa pudottaa kukkaruukkuja lattialle. Tai joku (emme tiedä kuka) pissaa kasviin tai sängylle tai kissaluukun luo, koska eivät pääse ulos. Silloin ei huvita. Onneksi nekin ongelmat selviävät imurilla, vedellä, siivousaineilla ja ihmesuihkeella nimellä 'pissi pois'. On kissoista silti niin paljon enemmän iloa kuin harmia.

Jälleen kartalla

Vasta, kun alkaa voida paremmin, huomaa, miten huonosti sitä oikeasti onkaan voinut. Muutos on niin nopeaa, että se tuntuu hieman omituiselta ja kummastelen tilannetta itsekin. Tilanne huononi hitaasti ja sellaisilla tavoilla, joihin en juurikaan kiinnittänyt huomiota. Kivut pysyivät samanlaisina tai helpottivat, joten ajattelin kaiken olevan hyvin. Kaikki muu kuitenkin meni päin puuta. Nyt kuitenkin kaikki alkaa taas olla hyvin. Hymyileminen tuntuu vielä oudolta ja näyttää Rikulta vielä uudelta ja huomionarvoiselta. Ehkei se enää pian sitä ole. Pitääpä nauttia tästä outoudesta niin kauan kuin sitä kestää. Nyt on pää täynnä suunnitelmia ja ajatuksia. Nyt parin viime päivän ajan olen leiponut, siivonnut, kokannut, soittanut pianoa... Sitä ennen olinkin sairaslomalla ja aikalailla sängyn pohjalla. Muutos on, kuten sanoin, melkoinen. Siitä siis nauttimaan =).

Migreeni

Poikkeuksellisesti ei Sadulla, vaan minulla. Heräilin kuuden jälkeen ja ryhdyin tekemään ensimmäistä harjoitusta koulutukseen jossa parhaillaan olen, päätä alkoi pikku hiljaa särkeä, mutta vasta yhdeksän aikoihin kun alkoi tulla myös oksettava olo, aloin olla vakuuttunut siitä että tämähän voikin olla migreenikohtaus. Buranasta huolimatta olo heikkeni (ja vahvisti diagnoosia) niin että vähän kymmenen jälkeen ilmoitin töihin olevani sairaana.
Luulen että minulla oli viimeksi migreenikohtaus viime vuoden terveydenhuollon atk-päivillä. Sitä edeltävästä kerrasta sen sijaan on niin kauan että en atk-päivien oireilua edes edes yhdistänyt migreeniin, vaan ajattelin sen olleen ruokamyrkytys.
Syy tähän kohtaukseen ei ole mikään yllätys, ulkona on sekä lunta että valoa. Tämä yhdistelmä oli vastuussa nuoruuteni migreeneistä ja se lienee vastuussa tästäkin.
Uudet aurikolasit ovat onneksi jo tilauksessa ja tullevat ensi viikolla, vanhoja ei enää pysty käyttämään kun silmät ovat tottuneet silmälasien uusiin vahvuuksiin, silti pitänee vielä kolmisen reissua kestää ilman aurinkolaseja.

VIikko takana

Ensimmäisestä työviikosta on selvitty hengissä, perjantain työpäivä oli kohtuullisen pitkä kestäen puoli viidestä aamulla puoli yhteentoista illalla, mutta tästäkin selvisin ilman suurempia oireita. Keuhkokuvissa ei ollut enää mitään keuhkokuumeeseen viittaavaa ja yskäkin on melkein kadonnut. Tänään tosin tuli kuluneeksi kuukausi siitä kun minulla oli viimeksi normaali ääni ja normalisoituminen jää odottamaan huomista.
Tänään piti käydä kaupassa, mutta koska ulkona oli melkein 20 astetta pakkasta, päätin jättää kaupassakäymisen huomiseen kun sään pitäisi lauhtua oikein kunnolla. Koska puuta ei ole tuotu sisään sitten joulukuun alun alkaa kova pakkanen tuntua sisäilmassa, Salin lämpötila on laskenut 18 asteeseen.
Satu on ottanut tänään ja eilen levon kannalta, joka onkin hyvä kun olo ei ole vielä ihan täysin terve.
Nostalgiallisesti tilasin amazonista Millennium tv-sarjan kaikki kolme tuotantokautta, joista katselimme ensimmäisen dvd:n tänään. Jäljellä on siis enää 17 dvd:tä...

Satu sairastaa

Sadun keuhkoputkentulehdus ei ole mennyt ohi, eilen Satu yski hälyttävän tutun kuuloisesti joten tänään hän kävi lääkärissä, labrassa ja röntgenissä. Viikko sairaslomaa nyt alkuun ja lääkäri soittaa tänään kolmen ja neljän välissä.
Samaan aikaan lääkäri soittaa minullekin, keuhkokuvista on tullut lausunto uudestakaupungista ja kun kyselin tulostn perään sanoi puhelimeen vastannut nainen että hän pyytää lääkäriä soittamaan. Lieneekö hyvä vai huono enne, sen kuulen piakkoin.

Töissä toipilaana

Takana on nyt kolme työpäivää, mutta oikeastaan vain puolitoista puolitehoista päivää. Maanantaina todellakin jouduin lähtemään kesken päivän kotiin kun voimat loppuivat seikkailtuani portaissa, tiistaina puolet päivästä meni kun kävin keuhkojen kontrolliröntgenissä Uudessakaupungissa ja tänään istuin kahdentoista tunnin työpäivästäni kahdeksan tuntia autossa. Loppu neljä tuntia kului kyllä erittäin hyvässä palaverissa asiakkaalla.
Lyhyestä virsi kaunis, en ole vielä kunnossa mutta en enää kuvittelekaan olevani. Olen kuitenkin palannut töihin ja kun toimin järkevästi niin asiat sujunevat ihan hyvin. Järkevästi toimimisella tarkoita että priorisoin asioita ja teen etätöitä kun mahdollista. Eli huomenna en mene Helsinkiin seminaariin joka matkoineen tuottaisi minulle 15 tunnin työpäivän niin että perjantaina jaksan matkustaa kuopioon projektikokoukseen josta myöskin kertyy matkoineen 15-16 tuntinen päivä. Seminaaria ilman selviän, mutta projektikokoukseen ei sijaista löytyisi. Helppoa :)

Töihinpaluu

EnsimmäinEn työpäivä sairausloman jälkeen oli tempoltaan hidas ja teholtaan heikko. Sain kahlattua läpi loman aikana kertyneet 283 sähköpostia ja suodatettua niistä 26 jotka edellyttävät toimenpiteitä. Pari yksinkertaista juttua hoidin, loput jäivät odottamaan toimistoaikaa. Tein virheen ja kävelin yhden kerrosvälin rappuja käyttäen kokonaista kaksi kertaa työpäivän aikana (siis ylöspäin, alas taisin tulla kolmesti) josta johtuen olin hengästnyt ja voimaton. Palaverin jälkeen kello yhdeltä päätin ettei voimattomuuteni tästä enää muuksi muutu ja suuntasin kotiin.
Ajomatkalla Satu totesi että minun on syytä mennä lääkäriin työkuntoani tarkastuttamaan, joten huomenna kello 17.20 tth-lääkäri ottaa minut vastaan Turussa. Huomisesta menee muutenkin puolet terveydenhuollon palveluja käyttäessä kun aamupäivällä on vuorossa keuhkojen kontrolli-rtg. Toivottavasti peitteistä on päästy eroon ja jäljellä on enää toipuminen, ei tervehtyminen.

Toipumista

Ihottuma on vaalentunut huomattavasti ja yskäkin alkaa olla taaksejäänyttä elämää. Jostain syystä (epäilen codesan compia) olen nukkutnut viimeisinä öinä tuommoista 11-12 tuntia, joka on toki mukavaa, mutta ei enää näin lähellä töihinpaluuta se kaikkein optimaalisin ratkaisu.
Ulkona on satanut uutta lunta ja samalla lämötila on lähestynyt nollaa, en ole vileä uskaltanut katsoa miltä piha tänään nättää, kun kolaajasta on perheessämme nyt huutava pula.