Opinnot valmiina

Perjantaina oli opettajan pedagogisten opintojen viimeinen lähipäivä. Nyt vielä portfolio pitää arvioida ennen kuin voin saada virallisen pätevyyden, mutta siis hyvin lähellä ollaan. Olen siitä varsin huojentunut. Harjoittelut olivat mukavia, mutta mentyäni töihin ei aikaa eikä oikein aivojakaan riitä opiskeluun. Silti oli mukavaa koostaa omaa portfoliota ja nähdä oman ajattelun muutos siitä, kun menin vain hakemaan pätevyyttä, tähän, jossa hahmotan omaa opettajuuttani syvemmin ja paremmin.
Opintojen aikana olen myös miettinyt ammatillista identiteettiäni. Alkusyksystä ja oikeastaan vuodenvaihteen paikkeille asti harkitsin vakavasti täysipäiväiseksi opettajaksi siirtymistä. Huomasin kuitenkin, ettei ainakaan peruskoulun opetustyö ole minua varten ainakaan tässä elämänvaiheessa. Nautin nykyisestä työstäni projektipäällikkönä, joskin mieluusti yhdistäisin siihen hieman opettajuutta. Pidän siitä, että asiat toimivat ja siitä, että saan ne toimimaan. Nyt vain kaipaan pientä vastapainoa työlle eli asioita, jotka saavat työajatukset pois päästä pyörimästä illalla. Muuten elämä onkin varsin mahtavassa tilanteessa. Pitäisiköhän taas aloittaa ratsastus?

Ohi on

Opetus siis. Olen vielä sen verran kierroksilla kaikesta, että heräsin tänäänkin puoli viideltä, joskin tänään siitä oli ihan etua. Kunto muuten säilyi varsin loistavana koko raskaan rupeaman läpi, mikä oli kerrassaan hienoa. En ole vielä ehtinyt kaivata opetusta, mutta eiköhän sekin hetki vielä tule, ehkä. Nyt on vielä vasta väsynyt. Jäljellä on opiskelijapalautteiden arviointi, oppimispäiväkirjan hiominen ja tentin teko sekä arviointi. Lisäksi pitää kirjalliset loppupalautteet kerätä molemmilta ohjaajilta ja toiseen näistä liittyy oman opetuksen katsominen videolta, mikä ajatuksena hieman kauhistuttaa, mutta on varmasti hyvin opettavaista.

Tyytyväinen olen siihen, mitä olen tehnyt enkä muuttaisi sitä. Pätevyyden hankkiminen kannatti ja se on ollut hyvin mielenkiintoista. Nyt se on oikeastaan paperitöitä vaille valmis. Nyt pitää vain päättää, mitä seuraavaksi tekisi. Pitkä rauhallinen kävely luonnossa huomenna on kuitenkin suunnitteilla ja ehkä kylpylävierailu. Molemmat voisivat mukavasti samalla sekä rauhoittaa mieltä että virkistää kehoa.

Viimeisiä viedään

Päivän luku on 30/4. Kurkku on melko jatkuvasti hieman kipeä, koska en osaa puhua oikein ja selkä hieman vihoittelee, koska se ei tykkää jatkuvasta seisomisesta, mutta täytyy myöntää, että opettamista tulee ikävä. Pidän valtavasti opettamisesta ja onnekseni olen myös saanut hyvää palautetta opiskelijoilta opettamisestani. En ole sitä vielä analysoinut (tietoinen päätös), mutta ylimalkaisen silmäilyn perusteella ja opiskelijoiden kommenttien perusteella hekin ovat pitäneet minun opetuksestani.

Opetukseni on myös muuttunut. Edelleen minusta opiskelijoiden oma oppimismotivaatio ja ymmärrys ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta tietynlaista jämäkkyyttä on tullut lisää. Olen valmis tekemään paljon, jotta opiskelijat saavuttavat ymmärryksen tai ainakin pääsevät läpi kurssista, mutta vastaavasti sitten odotan vähintään kohteliaisuutta opetustilanteessa (eivät puhu samaan aikaan minun kanssani). Olen hyvin tyytyväinen siitä, miten olen saanut kannustettua opiskelijoita kysymään heitä askarruttavia asioita ja toivoisin, että useammatkin uskaltaisivat esittää kysymyksiä. Toisaalta yliopistossa ja muutenkin aikuisia opettaessa kukin on vastuussa omasta oppimisestaan. Voin vähän väliä tarkistaa, ovatko kaikki ymmärtäneet ja onko kenelläkään kysymyksiä, mutta jos ei tällöin omaa hämmennystään tai kysymyksiään esiin tuo, niin silloin on hyvin rajallista, mitä voin enää tehdä. Huomaan myös, että minulla alkaa olla mielipiteitä siitä, miten kurssit pitäisi opettaa ja toivon, että jossain vaiheessa pääsen sellaiseen tilanteeseen, että voin itse vaikuttaa enemmänkin (sisältöön, vaatimuksiin, arviointiin jne.). En opettajan pedagogisten alussa ajatellut, että oppisin näin paljon, mutta täytyy sanoa, että olen oppinut valtavasti ja olen paljon parempi opettaja tämän pätevyyden saamisen myötä kuin olin ennen sitä.

Pitää vain vielä opetella käyttämään ääntä oikein =).

14/20

14 tuntia takana ja 20 vielä edessä - opetusharjoittelua siis. Kaikki kolme luentoa on tullut pidettyä ja jokainen luento oli edellistä menestyksekkäämpi. Viimeinen oli jo ihan oikeasti hyvä, massaluennoksi harvinaisen vuorovaikutuksellinen ja opiskelijoissa ajatuksia herättävä. Demotkin ovat lähteneet ihan mukavasti käyntiin. Olen ensimmäistä omaa demoani vetänyt jo neljä kertaa (8t) ja kolme (6t) on vielä jäljellä. Sitten vaihtuu demo, jota on siis 14t eli 7 kertaa. Opiskelijat ovat mukavia ja pidän ohjaajistani. Aiheet, joista opetan, ovat mielenkiintoisia. Demoryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia, joten koskaan ei alussa oikein tiedä, minkälainen kerta tällä kertaa on kyseessä. Se tekee hommasta mielenkiintoista. Pelkkää hyvää siis. Aikaa vievää hommaa tämä kyllä on. Aloitan aamulla ja lopetan nukkumaan mennessäni ja viikonloput menevät myös. Ehkei aikaa ihan niin paljon mene, mutta siltä se juuri nyt klo 21.40 tuntuu, kun on koko päivän tehnyt töitä noin klo 09.00 lähtien lähes ilman ruokatunteja. Onneksi tämänlaista rankkaa aikaa on vain kaksi viikkoa ja nautin lähes joka hetkestä.

Opetusharjoittelu 2 - edistysraportti

Nyt on kaksi ensimmäistä luentoa pidetty. Ensimmäinen luento oli viime keskiviikkona ja aiheena oli tilastollinen testaus. Tänään oli toinen luento toisella kurssilla ja aiheena oli NVivo-analyysiohjelman käyttö . Molemmat luennot ovat menneet varsin hyvin. Opiskelijat ovat kuunnelleet kiltisti (jälkimmäisellä paremmin kuin ensimmäisellä) ja olen jopa saanut kysymyksiä ja kommentteja (ensimmäisellä enemmän kuin jälkimmäisellä). Ehdottomasti positiivista on se, että olen tuntenut oloni kotoisaksi 100-120 opiskelijan edessä isossa luentosalissa ja luento on ollut enemmän puhetta kuin kalvosulkeisia. Tietenkin on myös kehitettävää. Voisin edetä hieman tehokkaammin. Tarkoitan tällä siis sitä, että minun on vaikea vielä hahmottaa, miten paljon aikaa mikäkin vie. Tämä on erityisesti ensi luentoa varten. Muuten loppuu silloin aika kesken. Toistaiseksi olen siis saanut kaiken olennaisen käsiteltyä.
Lisäksi voisin miettiä tasapainoa teorian ja käytännön välillä ja sitä, kummasta kannattaa aloittaa. Tänään aloitin teoriasta ja lopetin käytäntöön, minkä johdosta opiskelijat olivat lopussakin vielä hereillä. Mutta teoria olisi voinut merkitä enemmän, jos olisin aloittanut käytännöstä. Pitääpi miettiä.

Opetusharjoittelu 2

Seuraava opetusharjoittelu on alkanut. Aikuisopetukseen suuntautuvien opettajan pedagogisten opintojen toinen harjoitteluni on Turun opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä ajalla tammi-maaliskuu, jolloin opetan 4t luentoja luentosarjassa kasvatustieteen kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät ja 2t luentoja maisteriohjelman tilastokurssilla sekä 28t kyseisen kurssin demoja. Opetan siis kahdet demot, mutta demoryhmiä on seitsemän, joten siitä tuntimäärä. Tarkoituksena on vielä osallistua tentin tarkistukseen, mutta sen yksityiskohdista ei ole vielä sovittu. Harjoittelun läpäisyyn tarvitaan vielä 10-sivuisen päiväkirjan kirjoittaminen ja ainakin minulle on hieman epäselvää, mitä siihen päiväkirjaan pitäisi laittaa. Kai meille jossain vaiheessa kerrotaan.

Toistaiseksi olen seurannut opetusta, joka tosin on aika tuttua kauraa yliopistosta kuitenkin kun on kyse. Mieluusti kuitenkin näen, minkälaisille kursseille olen itse menossa opettamaan ja minkälaisia opiskelijoita. Ensi viikolla on ensimmäinen luento ja seuraava 24.pvä. Loput 30t opetusta ovatkin sitten viikoilla 6 ja 7. Toivottakaa kaikki onnea ja menestystä. Vaikka asia ja ympäristö on tutumpia, Norssin harjoittelu jätti jälkeensä epävarmuuden koskien koko tätä harjoittelija-ohjaaja -asetelmaa, joka heittää varjon tämänkin harjoittelun ylle.

Opetusharjoittelu 1 ohi

Olen vältellyt tämän postin kirjoittamista, koska suoraan sanoen mieluummin unohtaisin koko jutun. Jotain haluaisin silti kirjoittaa tännekin.

Harjoitteluni voisi jakaa kolmeen osioon:

Opetuksen seuraaminen: hyvin mielenkiintoista ja antoi mahdollisuuden nähdä paljon sellaista, mitä ei enää sitten valmiina opettajana tule näkemään. Lisäksi, kun ei oikeasti tuota kokemusta peruskoulusta ole yhtään sitten oman peruskoulun jälkeen, opetuksen seuraaminen antoi edes jonkinlaisen kosketuksen siihen, minkälaista opetus alakoulussa (joo, sen nimi on taas alakoulu) nykyisin on. Kävin myös seuraamassa opetusta parissa muussa koulussa, koska kiinnosti nähdä erityisopetusta. Erityisopetuksen arkea on vaikea nähdä harjoittelukoulussa, koska siellä oppilaiden ongelmat ovat hyvin erilaisia.

Erityisopetus alakoulussa: Olin hieman alle viikon erityisopetuksessa alakoulussa. Opetin kolme tuntia ja toimin apuopettajana. Pidin kovasti tästä harjoitteluni osiosta. Käytännössä opetus oli enemmänkin tukiopetusta kuin erityisopetusta, mutta tunsin tarjoavani oppilaille jotain, mistä oli heille hyötyä ja sain myönteistä palautetta sekä heiltä että ohjaajaltani. Sain ohjaajalta myös palautetta, joka auttaa minua parantamaan opetustani jatkossa.

Opetus 2lk: Opetin matematiikkaa ja ympäristöoppia. Tunnit oli järjestetty kolmen päivän ajalle. Olin myös sanonut, että voisin auttaa oppilaita matematiikassa ruokavälitunnilla. Opettaja kuitenkin järjesti sen siten, etten sitten syönyt lounasta kolmeen päivään. Ihan tätä en ollut tarkoittanut. En tiedä johtuiko ohjaustyyli siitä, että ohjaaja halusi näpäyttää luokkaansa eksynyttä tohtoria, mutta hänen asenteensa oli se, että luokanopettajan pitää olla mystinen supersankari ja minusta ei siihen ole. Pienellä ohjauksella materiaalini olivat aktivoivia ja osallistavia ja niistä hän taisi pitää. Muuten positiivisin saamani kommentti oli, että joka päivä meni paremmin. Hänen suhtautuminen minuun toisaalta myös teki sen, että suoriutumisen ei ollut niin hyvää kuin se olisi voinut olla. Meidän pedagogiset näkemyksemme hyvästä opetuksesta myös erosivat. On kuitenkin hyvin vaikeaa hypätä aikuisten opetuksesta, jota sitäkään ei ole hetkeen tehnyt, alkuopetukseen. Olinkin hyvin huojentunut, kun harjoittelu loppui.

Nyt sitten pitää miettiä, haluanko opettajaksi ja minkälaiseksi opettajaksi, jos haluan. Keväällä on seuraava opetusharjoittelu, mutta se on aikuisten opettamista ja aihekin on tutumpi, joten eiköhän se suju. Ohjaajatkin ovat mukavia.

Luontoa ja erityisopetusta

Ensin luontoraportti, joka jäi Rikulta kertomatta. Eli näimme kaikenlaisia luontoeläjiä, kun kävimme mökillä. Yhden lossin luona oravat juoksentelivat puusta toiseen. Näimme myös merikotkan (oletettavasti, kotka se ainakin oli), jota pienemmät linnut ahdistelivat. Mökillä näkyi paljon joutsenpariskuntia ja yksi haukkakin taivaalla lenteli. Veikeimpinä merenelävinä näimme paljon meduusoja, jotka ovat varsin kauniita. En tiedä, onko niitä Suomen merissä monia eri lajeja vai näinkö vain eri kehityskulun vaiheissa olevia meduusoja, mutta hivenen eroja oli sen lisäksi, että oli eri kokoisia meduusoja. Näiden lisäksi näimme paljon tavallisempiakin luonnoneläjiä, kuten lokkeja ja talitiaisia jne. Kaunis on Suomen luonto :). Kauniita olivat myös kipinät, joita tuli kylpypaljun hormista. Ne toimivat meille tähtitaivaan korvikkeina.

Muina uutisina: aloitin tänään harjoitteluni erityisopetuksen puolella Norssissa. Toimin apuopettajana. Itse opetus erityisopetuksessa on ensi viikolla. Pidän kovasti. Eniten tämä osa harjoittelustani tulee keskittymään 6lk matematiikkaan. Mutta jos olisin kirjoittanut tämän aiemmin päivällä, olisi tämä osa voinut olla pidempi. Nyt hieman jo väsyttää. Lisää tästä siis joskus toiste. Nyt nukkumaan.

Leonids ja muuta mukavaa

Seisoin muistaakseni viime viikolla myöhään illalla ulkona tähtitaivaan alla kirkkaassa kuunpaisteessa ja odottelin tähdenlentoja (Leonids). Kuuntelin, miten tuuli humisi puissa, ja vaikka oli hieman viileää, ilma oli raikas ja miellyttävä. Vaikka taivaalla oli pilviä, pilvissä oli iso aukko, josta tähtitaivasta saattoi ihailla ja pitkälti tähtien ihailuksi se menikin, kun kuunvalo taisi peittää heikoimpia tähdenlentoja. Silti taivaalla näkyi useita kauniita vilauksia tähdenlennoista. Itse näin seitsemän sen noin 20min aikana, jonka ulkona seisoin. Se oli onnellinen ja rauhallinen hetki. Ihanaa oli myös sen jälkeen kömpiä Rikun viereen nukkumaan. Voitin kiusauksen painaa kylmän nenäni Rikun kylkeen ja annoin hänen nukkua sillä tiesin, että hänen tarvitsi herätä ajoissa.

Näitä onnellisia hetkiä on viime aikoina ollut itse asiassa enemmänkin.

Minun terveydessäni on tapahtunut kesällä muutos parempaan. Siihen on syitä, joihin en tässä mene. Lopputuloksena on kuitenkin se, että voin selkesti paremmin kuin vuosiin. Itse asiassa voisin sanoa, että näin hyvin olen voinut viimeksi vuonna 2006 eli ennen kuin terveyteni romahti. Tietenkin kunnossani näkyy joitain seurauksia näistä välivuosista, kuten se, että olen aivan rapakunnossa, mutta sekin korjaantuu nopeasti. Siitä voin sanoa sen verran, että kuntosali on kiva paikka ja pidän meidän kotona olevasta kuntopyörästä, joskin enemmänkin voisin sitä käyttää.

Tuntuu kuitenkin todella mukavalta, että nukun pääosin hyvin, syön tervellisemmin, painoni on pudonnut (joskin vieläkin se voisi...) ja suurimman osan ajasta voin ihan hienosti. Joten sitten tein vielä sen viimeisen hienosäädön, eli olen yrittänyt lakata puhumasta asiasta. Terveystilanteesta puhuminen oli tullut tylsäksi tavaksi. Tämä postaus onkin sellainen : näin voin, nyt minun ei tarvitse sitä sanoa henkilökohtaisesti ja voin olla asiasta aivan hiljaa.

Kummallista vain on, että nyt kun ei koko ajan satu, niin huomaa, miten ison tilan elämästä se on aikaisemmin vienyt. Aivan ihanaa on ollut täyttää sitä tilaa kaikella mukavalla. Opettajan pedagogiset opinnot ovat vieneet enemmän aikaa kuin olin ajatellut. Käytän sitä aikaa kuitenkin pääasiassa mielelläni, erityisesti harjoitteluissa, jotka ovat hyvin mielenkiintoisia. Olen myös aloittanut erityispedagogiikan perusopinnot Jyväskylän yliopistoon. Ne ovat tavattoman mielenkiintoisia. Ne ovat ne isot asiat. Pieniä on vaikka kuinka paljon. Ei voi muuta sanoa kuin että elämä on aikas kivaa.

Aamuherätykset

Minulla on viime aikoina ollut vaikeuksia nukkua ja tästä syystä minua ei olekaan merkittävästi haitannut se, että ehtiäkseni ajoissa opetusharjoitteluun, minun on tarvinnut herätä pian viiden jälkeen. Tällä viikolla tilanne kuitenkin tuntuu muuttuneen. Tiistaina 5.20 harkitsin ensimmäistä kertaa vakavasti, että olisin painanut pääni takaisin tyynyyn ja jatkanut unia. Silloin lohduttauduin kuitenkin sillä, että tänään saan nukkua pidempään. Nyt täytyy myöntää, että ei se 6.30 herätys nyt niin paljon paremmalta tuntunut. Huomenna sitten taas 5.15-5.45 herätys riippuen unirytmistä.

Meillä on vieläkin Axbo käytössä, joka herättää unirytmin mukaan puolen tunnin sisällä ennen kuin on pakko herätä (tai viimeistään kun on pakko herätä). Eli joko aamulla on ruhtinaallisesti aikaa tai juuri riittävästi. Mutta, kun haluaisi vielä vähän nukkua, siinä ei ole torkku-nappia. Eli pitää vain herätä ja sitten aamuteellä, kun on se ylimääräinen 30min, niin sitten vain kiroaa aamuheräämisen raskautta, kun on jo pimeää ja sänky on niin houkuttavasti aika lähellä ja kissatkin vielä nukkuvat, paitsi Tuisku, joka on jo käynyt hakemassa aamumaitonsa.

Illalla alkaa väsyttää jo seitsemän-kahdeksan maissa. Kun kotiin on tullut neljän-viiden paikkeilla, ei iltaisin mitään kovin ihmeellistä ehdi niinä päivinä, kun menee Turkuun.

Nyt vaan toivoisin, että saisin viimeinkin tietää, milloin minulla on se itse opetus. Osaisi suhtautua loppusyksyyn paremmin. Ehköhän sekin aika tosin vielä koita.

Ensimmäinen viikko Norssissa

Opetusharjoittelu on alkanut Norssissa eli Turun Normaalikoulussa Varissuolla. Niille, jotka eivät vielä tiedä, suoritan opettajan pedagogisia opintoja. Koska taustalla on kasvatustieteen opinnot, nyt pitää suorittaa enää vain opetusharjoittelu Norssissa ja keväällä aikuisoppilaitoksessa sekä kaksi teoreettista kurssia. Melko vähällä siis pääsen. Alun perin odotin suoraan sanoen kauhulla tätä syksyä, koska omasta kouluajasta on kulunut jo melkoisesti aikaa eikä muuta koulukokemusta ole. Melko heppoisin eväin siis olin menossa opettamaan. Nyt kuitenkin koen asiat hieman toisin. Meille on järjestetty ns. käytännön pedagogiikka-kurssi Norssissa ja saamme vapaasti seurata opetusta niin paljon kuin haluamme. Kun oma luokkamme selviää, meidän oletetaankin seuraavan sitä luokkaa, jotta opimme hieman tuntemaan oppilaita, jotta tiedämme missä kohtaa oppikirjoja he etenevät jne. Eli kun lopulta sinne luokan eteen päätyy, on siihen kohtuullisen varautunut. Ja oma opettaja on koko ajan luokassa. Harjoittelijaa ei saa jättää yksin luokkaan. Se on myös kilttiä. Norssissa myös oppilaat ovat varsin tottuneet harjoittelijoihin, koska heillä on niitä lähes koko vuosi. Toisin sanoen emme saa sitä kohtelua, mitä sijaiset saavat muualla. Joku voi kritisoida sitä, että parempi olisi, jos olisi ns autenttisempaa, mutta itse olen vain tyytyväinen pehmeämmästä laskusta koulumaailmaan. On vain hyvä, jos alussa on positiivisia kokemuksia.

Joten nyt sitten on ensimmäinen viikko takana. En ole vielä opettanut mitään enkä itse asiassa vielä edes tiedä, koska oma opetukseni tarkalleen ottaen on. Tiedän kuitenkin, mitä tulen opettamaan. Opetan tokaluokkalaisille pääasiassa matematiikkaa ja hieman ympäristöoppia (joulukuussa). Sitten opetan erityisluokalla todennäköisesti matematiikkaa (lokakuussa oletettavasti). Itse olen tähän hyvin tyytyväinen. Kouluharjoitteluksi nimetyn osion suoritan kuuntelemalla opetusta, toimimalla apuopettajana erityisluokalla ja ns. JOPO-luokalla eli joustavan perusopetuksen luokalla. Tähänkin olen hyvin tyytyväinen.

Käytännöstä: Norssin päivät ovat hyvin pitkiä. Jos haluan päästä sinne kahdeksaksi, herään yleensä hieman viiden jälkeen, jotta ehdin käydä suihkussa. Ajomatka kestää kuitenkin aamulla lähemmäs 1,5h kun otetaan huomioon parkkeeraaminen. Norssissa yleensä päivät ovat varsin tiiviitä, jos olen saanut järjestettyä ne kunnolla. Seuraan opetusta mahdollisimman paljon ja käyn mielenkiintoisilla luennoilla. Nyt on vielä ollut paljon erilaisia infoja ja eri ihmisten tapaamisia, koska jokaisen harjoittelu järjestetään hyvin henkilökohtaisesti hänelle sopivalla tavalla, joten se tarkoittaa monia tapaamisia joskus monenkin ihmisen kanssa. Minun pitää vielä tavata tokaluokan opettaja ja lokakuun alussa erityisluokan opettaja. Syömiseen jää yleensä varsin vähän aikaa. Laukkuun kannattaakin varata evästä. Erilaiset myslipatukat ja omenat ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi valinnoiksi. Lounaalle jää yleensä sellaiset ruhtinaalliset 15 min keskellä päivää. Toistaiseksi päivä on loppunut lähempänä neljää, jonka jälkeen ajan kotiin. Jos ruuhka ei ole paha, olen siellä hieman viiden jälkeen aivan puhki väsyneenä. Alan hiljalleen ymmärtää Rikun väsymystä paremmin.

Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että meille on tämänlainen mahdollisuus järjestetty. Tämä on nimittäin osoittautunut kiinnostavammaksi kuin kuvittelin, useammastakin syystä.

Muista kuulumisista: fyysisesti voin paremmin kuin vuosiin. Ainoana ongelmana on se, että nukun hieman huonosti. Sekin saattaa tässä ehkä jossain vaiheessa korjaantua. Tutkimustyön puolesta: Kävin yhdessä hyvin mielenkiintoisessa konferenssissa elokuun lopussa ja harkitsen toiseen konferenssiin osallistumista marraskuussa. Lisäksi yritän parhaillaan ylittää kirjoitusblokkia vaihtelevalla menestyksellä (ongelmana siis akateeminen kirjoittaminen). Toivottakaa onnea, sitä tarvitaan. Ensi viikolla sitten taas Norssiin tiistaina ja torstaina sekä yliopistolle keskiviikkona. Maanantai ja perjantai on näillä näkymin vapaapäivä, jolloin voin keskittyä kirjoittamaan artikkelia.