Opetusharjoittelu 1 ohi

Olen vältellyt tämän postin kirjoittamista, koska suoraan sanoen mieluummin unohtaisin koko jutun. Jotain haluaisin silti kirjoittaa tännekin.

Harjoitteluni voisi jakaa kolmeen osioon:

Opetuksen seuraaminen: hyvin mielenkiintoista ja antoi mahdollisuuden nähdä paljon sellaista, mitä ei enää sitten valmiina opettajana tule näkemään. Lisäksi, kun ei oikeasti tuota kokemusta peruskoulusta ole yhtään sitten oman peruskoulun jälkeen, opetuksen seuraaminen antoi edes jonkinlaisen kosketuksen siihen, minkälaista opetus alakoulussa (joo, sen nimi on taas alakoulu) nykyisin on. Kävin myös seuraamassa opetusta parissa muussa koulussa, koska kiinnosti nähdä erityisopetusta. Erityisopetuksen arkea on vaikea nähdä harjoittelukoulussa, koska siellä oppilaiden ongelmat ovat hyvin erilaisia.

Erityisopetus alakoulussa: Olin hieman alle viikon erityisopetuksessa alakoulussa. Opetin kolme tuntia ja toimin apuopettajana. Pidin kovasti tästä harjoitteluni osiosta. Käytännössä opetus oli enemmänkin tukiopetusta kuin erityisopetusta, mutta tunsin tarjoavani oppilaille jotain, mistä oli heille hyötyä ja sain myönteistä palautetta sekä heiltä että ohjaajaltani. Sain ohjaajalta myös palautetta, joka auttaa minua parantamaan opetustani jatkossa.

Opetus 2lk: Opetin matematiikkaa ja ympäristöoppia. Tunnit oli järjestetty kolmen päivän ajalle. Olin myös sanonut, että voisin auttaa oppilaita matematiikassa ruokavälitunnilla. Opettaja kuitenkin järjesti sen siten, etten sitten syönyt lounasta kolmeen päivään. Ihan tätä en ollut tarkoittanut. En tiedä johtuiko ohjaustyyli siitä, että ohjaaja halusi näpäyttää luokkaansa eksynyttä tohtoria, mutta hänen asenteensa oli se, että luokanopettajan pitää olla mystinen supersankari ja minusta ei siihen ole. Pienellä ohjauksella materiaalini olivat aktivoivia ja osallistavia ja niistä hän taisi pitää. Muuten positiivisin saamani kommentti oli, että joka päivä meni paremmin. Hänen suhtautuminen minuun toisaalta myös teki sen, että suoriutumisen ei ollut niin hyvää kuin se olisi voinut olla. Meidän pedagogiset näkemyksemme hyvästä opetuksesta myös erosivat. On kuitenkin hyvin vaikeaa hypätä aikuisten opetuksesta, jota sitäkään ei ole hetkeen tehnyt, alkuopetukseen. Olinkin hyvin huojentunut, kun harjoittelu loppui.

Nyt sitten pitää miettiä, haluanko opettajaksi ja minkälaiseksi opettajaksi, jos haluan. Keväällä on seuraava opetusharjoittelu, mutta se on aikuisten opettamista ja aihekin on tutumpi, joten eiköhän se suju. Ohjaajatkin ovat mukavia.