Maija Poppanen ja jäätynyt vesijohto

Perjantaina vietimme iltaa Helsingissä, kaupunginteatterin musikaalin Maija Poppanen parissa. Musikaali oli selvästi suunnattu nuoremmalle yleisölle ja muutamat hahmot olikin vedetty pitkälle yli. Tämä ongelma vaivasi erityisesti ensimmäistä puoliaikaa, toisen keskittyessä suurieleisempiin tanssiesityksiin.
Maija Poppasen jälkeen siirrimme yöpymään Hotelli Vaakunaan ja kävimme illallisella ravintola Loistossa. Söin periaatteessa possua ja muusia, mutta oli elämys hitusen erilainen kuin omat yritykseni valmistaa tuota jaloa ruokaa.
Lauantaina kävimme vierailulla Riston, Joannan ja Hannan luona (jota vierailua yritettiin muistaakseni alunperin järjestää pian kesäloman jälkeen tapahtuvaksi). Puhuttiin, juotiin teetä, syötiin jälleen erinomaista ruokaa ja kutsu Sadun tohtoroitumisjuhliinkin muistettiin välittää.
Päästyämme kotiin lauantaina puoli kymmenen aikoihin havaitsin ettei hanasta tule vettä. Tutkittuani pumppuhuoneen ja todettuani sen toimivaksi päättelin että vesijohto pumppuhuoneen ja talon välillä on poikki. Tänään aamulla soitin putkimiehelle joka ei osannut auttaa itse ongelmassa mutta osasi kertoa kuka osaisi. Sain tilattua höyryllä putkia avaavan ihmisen luoksemme noin yhdeksitoista ja lähdin itse olemaan putkimies pumppuhuoneessa. Sain putken pään esiin, mutta jää oli liian kaukana navetasta että sen olisi saanut höyrymiehen konstein avattua. Eikä talon päästä ollut toivoakaan päästä putken sisään. Sain neuvoksi lämmittää taloon tulevaa putkea sisääntulokohdasta, ja hain autosta lämmittimen puhaltamaan. Alle puolen tunnin päästä jää oli poissa ja ihana juokseva vesi oli palautunut taloomme.
Olimme olleet poissa talven kaksi kylmintä päivää eikä tuvassa ollut poltettu puuta koko viikon aikana meidän molempien kiireiden takia. No, nyt on kaikki taas hyvin.
Ensi viikolla lähdemmekin käymään Sotkamossa, kun nyt ensin maanantain ja tiistain työpäivistä selvitään :)

Etätyötä ja Heroes

Perjantain ja Maanantain etätöiden jälkeen tekemättömien töiden lista on miellyttävän tyhjä, olen jopa saanut joululoman aikana kertyneet postit käsiteltyä :)
Ostin ja aloitin Heroesin kolmoskauden katselun. Sarja on periaatteessa mielenkiintoinen mutta kausien alut ovat aivan järjettömän turhauttavia. Hypitään tulevaisuuteen ja menneisyyteen ja näytetään se mitä ei todellakaan tule tapahtumaan useiden vuosien päästä koska sankarit sekoilevat välissä ja paha tulevaisuus näin estyy. Huhut tietävät kertoa että Heroes ei ehken saa viitoskauttaan neloskaudella heikentyneiden katsojalukujen vuoksi, enkä kyllä voi heikentyviä katsojalukuja pahemmin hämmästellä. Vähän enemmän pitkäjänteisyyttä ei tekisi pahaa.
IA:lle saatiin sovittua seuraava pelipäivä, vain kuukauden päähän tästä hetkestä. Voi olla että tällä kertaa iso osa viiveestä johtuu itsestä, kun kalenterin viikonloput pursuavat täytettä aina pelipäivään asti.
Dominionsin seuraava peli odottaa kolmea osallsitujaa ja heidän valintojaan. Oletettavasti peli ei pääse alkamaan ennen helmikuun alkua.

Voitto

Olen taas ollut liikkeellä, tiistai-aamuna lähdin Tampereelle, josta jatkoin Turun lentokentälle, edelleen Helsingin kautta Rovaniemelle. Palasin kotiin keskiviikkona yhdentoista aikaan lähteäkseni taas torstai-aamuna liikkeelle kohti Helsinkiä. Kotiinpaluu torstaina seitsemän aikaan.
Torstain toinen palaveri valoi minuun uutta uskoa itseeni. Kirjoittelin viime vuoden tammikuussa, tarkalleen vuosi sitten itse asiassa että minun pitää saada käännettyä KELAn pää. Ja eilen sain kuulla että olen ollut voittoisa. Ja voittoisuuttani lisää edelleen se että samassa yhteydessä kääntyi Valvirankin pää.
Tästä menestyksestä humaltuneena vietin loppupalaverin suorastaan ekstaasissa, huolimatta kertyneestä univajeesta.
Onko kyseessä pienen ihmisen voitto virkamieskoneistosta vai jälleen yksi esimerkki siitä miten korporaatioiden tahto ajaa virkamiskunnan yli, päättäköön kukin keskenään.

District 9

Koska emme ennättäneet katsomaan District 9:ää oikeissa elokuvissa, tyydyimme dvd-julkaisuun. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta jotenkin tuntuu että se jätti käyttämättä potentiaalistaan aivan valtavasti, mikä on siis minun tapani sanoa että turhaan räiskimiseen ja aseteknologiaesittelyyn käytettiin ruutuminuutteja jotka olisi voitu käyttäää viiltävään yhteiskuntakritiikkiin tai ihmisyyden olemuksen tutkimiseen. Tosin jos näin olisi tehty, elokuvasta ei olisi pitänyt kukaan enkä olisi koskaan siitä kuullutkaan, tai sitä nähnyt. Parempi että näin ja ajatukset heräsivät kuin että en olisi nähnyt elokuvaa joka olisi ollut mielestäni parempi. Vaikeaa vai? Ette ole lukeneet vielä mitään...
Uutisissa tiedettiin kertoa että Avatar saa jatkoa. Suhtaudun uutiseen todella kahtijakoisesti. Toisaalta olaneetan eliöstöstä ja uskomusjärjestelmästä raapaistiin tuskin edes pintaa, eli jatkolle olisi kyllä tilaa mutta toisaalta jatko on kuitenkin hollywoodilainen ja meillä kaikilla oli niin mukavaa kun Jumalakin päätti olla mukana ratkaisu joka ei tekisi oikeutta edes ykkösosan raapaisulle.
Elokuvista ei taida tällä kertaa enempää nillittämistä ollakaan, joten jätämme aiheen tällä kertaa tähän.

Reissua ja Avatar

Työviikon loppua voisi kuvata yhdellä sanalla: puhelinpalaveri. Torstain Ratkaisu 2010 seminaarissa missasin melkein koko aamupäivän keynotet koskapuhelinpalaverini venyi 133% yliajalle. Iltapäivän keynotet taas menetin koska jouduin ajamaan Kuopioon.
Perjantain katselmointi meni hyvin ja kotimatkalla puhuin lähes tauotta puhelimessa Tampereelle asti (silloin loppui työaika). Kolme peräkkäistä puhelinpalaveria joista ensimmäisen aikana headsetistä loppui akku. Onneksi olin siirtänyt toimistosta autoon puhelimen muakan tulleen langallisen headsetin jonka kanssa loput puhelinpalaverit sujuivat yllättävän mukavasti.
Eilen kävimme katsomassa Avatarin (3D). Elokuvan aikana olo oli kovasti viihdytetty, mutta sen päätyttyä alkoi nousta mieleen useita asioita jotka olisin ainakin itse tehnyt vallan toisella tavalla. Tämä moderni kaikki tulevat tapahtumat hyvissä ajoin etukäteen alleviivaava länkkäri saa kuitenkin arvosanakseen "kannattaa katsoa" ja kylläse varmasti löytää tiensä henkilökohtaiseen elokuvakokoelmaanikin. Kolmetuntinen kesto, erityisesti 3d-lasien kanssa, rupesi kuitenkin leffan loppupuolella verottamaan kykyä keskittyä itse elokuvaan.
Ensi viikolla on vuorossa reissu Rovaniemelle, sitä seuraavalla viikolla reissu Kemiin. Molemmat tapahtuvat lentokoneella, enkä voi sanoa suorastaan innolla odottavani kumpaakaan, lähinnä siksi että molempina päivinä tulen viettämään lenotkentillä huomattavasti enemmän aikaa kuin mikä on päivän nk 'hyötyyaika'.

Kone kunnossa, matkustus edessä

Työkoneeni on taas palannut kuntoon, onneksi. Windowsin käyttö ilman admin-oikeuksia on aivan järjettömän tahmaista puuhaa...
Tänään on vuorossa etätyöpäivä ja tehtävää riittää. Kaksi ensimmäistä hommaa olen jo saanut tehtyä, mutta ne olivatkin ne yksinkertaiset dokumenttien tuottamiset. Nyt täytyisi saada kompleksinen kahdeksaa kuntaa koskeva projekti ensin päähän ja sitten sieltä ulos asiakkaille ymmärrettävässä muodossa. Ja pitää myäs valmistautua loppuviikon matkustukseen.
Huomenna osallistun Ratkaisu 2010 seminaariin Helsingissä. Ainakin viime vuonna ohjelma oli laadukasta ja sitä oli riittämiin. Negatiivisena puolena joudun heräämään 04:30 ja lähtemään kohti Helsinkiä. Helsingistä en palaa kotiin, vaan ajan Kuopioon jossa yövyn ja osallistun vuodenvaihteessa päättyneen hankkeen katselmointiin. STM:n, KELA:n, THL:n, Valviran ja Itä-Suomen sekä Tampereen yliopistojen edustajat haluavat nähdä mitä hankkeessa saatiin osin valtion rahoilla aikaan. Onneksi olemme ainoa hanke jolla on jotain konkreettista näytettävää, niin että katselmoinnista pitäisi tulla pohjimmiltaan miellyttävä tilaisuus. Edellinen katselmointi oli pari vuotta sitten ja ainakin silloin henki oli hyvä.
Kuopiosta palaan viikonlopuksi kotiin, ensi viikolla on vuorossa kolme matkapäivää, sitä seuraavalla neljä. Ja molemmilla viikoilla on luvassa lento Lappiin, toivottavasti Finnair saa palvelunsa kuntoon edes ilman matkatavaroita matkustaville...

Mahtava alku vuodelle

Auton pettäminen vuoden ensimmäisenä yönä olikin vasta alkusoittoa. Vuoden ensimmäinen työpäivä toi mukanaan ensin kaukotaiastelua kaatuneita palvelimia vastaan ja kun palvelinosasto saatiin kutakuinkin kuntoon, oli vuorossa oman kannettavan äkillinen ja täyellinen kaatuminen. Windowsin pelätty blue screen of death iski ja käytinkin eilisen ja tämän työpäivän yrittäen saada kontaktia sisäiseen tukeen ja sen puutteessa etsimällä varakonetta.
Tänään sain lopulta varmuuskopioitua vanhan kiintolevyni sisällön turvaan verkkoon ja kopioitua siitä oleellisen osan takaisin varakoneelle. Maanantaina saatan siis saada aloitettua työt. Sisäinen tukikin vastasi lopulta yhteydenottoihini ja tiistaina pitäisi tulla postissa uusi, aiempaa tilavampi ja esiasennetulla käyttöjärjestelmällä varustettu kiintolevy kannettavaani (sisäisen tuen puutteessa tein kaikenlaista oma-aloitteista koneeni tilan selvittämiseksi ja windows-asennus vaikuttaa olevan täysin hajalla, kovalevyn siirto toiseen vastaavaan koneeseen ei nimittäin muuttanut tilannetta mihinkään suuntaan).
Mutta tänä vuonna on siis pettänyt vasta auto ja tietokone, toivottavasti loppuvuosi on vähän rauhallisempi :)

Pelivuoden avaus

IA:ta pelattiin eilen, poikkeuksellisesti Naantalissa, ja tämä tapahtuma avasi pelivuoden omalta osaltani. Peli oli ollut valmiina jo pari kuukautta joten pelautus oli vapauttava kokemus. Kuten niin monesti ennenkin päätettiin kello yhdeksän aikoihin että vielä yksi pikku juttu, peli loppui sitten puolenyön tietämillä.
Peli sujui mukavasti ja pelaajien toimien ansiosta kampanjan toisella tuotantokaudella vaikuttaisi nyt olevan selvä suunta. Hahmot myös jakoivat salaisuuksiaan, eihän tähän mennytkään kuin neljä vuotta (sekä peli- että "oikeaa" aikaa).
Yöllä kotiuduttamme olo oli väsynyt, tänään olisi pitänyt olla ratsastusta mutta minulla on vatsa sekaisin ja ratsastus oli peruttu ihan pakkasenkin vuoksi. Viimeiset lomapäivät sujunevat levon parissa, Satu tosin on tulostanut artikkeleita koko aamupäivän :)

Talvi

Ulkona on noin 20 astetta pakkasta, sisällä saman verran lämmintä (aamulla oli vain 17 astetta, mutta puun poltolla on saatu lämpötila nousuun :) ja aurinko paistaa kirkkaasti. Lunta on varmasti 25 senttiä ja maisema on valkoinen ja kaunis.
Viikonlopun aikana ei liene tarvetta poistua talosta (ellei nyt sitten hakemaan lisää polttopuita navetasta) joten voimme vapaasti nauttia talvesta, kun se tänne eteläänkin on vaivautunut tulemaan.

Pelastuspartio

Kävimme tänään pelastamassa C4:n luonnonvoimien armoilta. Talvi ja pakkanen eivät olleet lainkaan syyllisiä, vaan harhautus. Ellei olisi ollut niin kylmä, olisi voinut tulla aikaisemmassa vaiheessa mieleen tarkistaa starttimoottorin sulake, sen sijaan käytn ensin tunnin hankkimalla autolle sähköä lohkolämmittimelle, testaamalla käynnistyskaapeleiden avulla ja kokeilemalla kahta eri avainta ja vasta sitten tarkistin sulakkeen, joka siis oli palanut.
No, nyt auto on tuotu turvallisesti kotiin, eikä starttimoottori edes polttanut toista sulaketta, eli voimme olettaa kyseessä olleen yksittäisen vikatilanteen jonka toistuminen ei ole erityisen todennäköistä.
Ulkona on 13 astetta pakkasta, mutta sen lisäksi tuulee, joten ulkona tuntuu nyt kylmemmältä kuin muistan kertaakaan tuntuneen viime vuonna :)

2010 - suuri seikkailu

Olimme vastaanottamassa uutta vuotta Mikon, Suvin ja Jarin kanssa Talismanin parissa. Sain pelatakseni papin ja odotellessamme Jarin saapumista valitin papin kaikista ominaisuuksista suureen ääneen. Pappi pahistui parissa vuorossa ja siirtyi kohtuullisen nopeastu ultra-munchkin kategoriaan. Mukana pelissä oli The Reaper lisäosa ja lähetettyäni Kuoleman ensin Suvin ennustajattaren kohtaloksi, Mikko palautti sen minulle ja pappi oli historiaa.
Tämän jälkeen sain pelatakseni minstrelin ja suunnattomaksi hämmästyksekseni sekin onneton tunari pääsi viimeiselle portille ennen pelin voittamista. Koska Jarin salamurhaajan kuoleman jälkeen peliin tullut peikko oli pölinyt minun talismaanini ja Sadun munkki kieltäytyi itsepäisesti kuolemasta matkallaan kohti kruunua, jouduin tyytymään kronikoitsijan osaan. Satu voitti pelin Munkilla ja hyvällä munkilla.
Pelin jälkeen olisi ollut tapahtumaköyhän kotimatkan aika, mutta vanha C4 päätti toisin. Se ei inahtanutkaan kun Satu yritti startata sitä. Soitimme Sadun äidille joka lupasi lainata meille autoaan että pääsisimme kotiin, ensin piti kuitenkin päästä verkapihaan joten soitimme taksin. Samassa lämpöisessä piilopaikassa oli kaksi muutakin taksin odottelijaa, he olivat odotelleet jo yli puoli tuntia, mutta meidän taksimme tuli muutamassa minuutissa. Saimme auton ja ajelimme kotiin jossa olimme vähän ennen kolmea.
Tänään ohjelmassa piti olla lepäilyä, mutta nyt ohjelmassa näyttääkin olevan C4:n pelastaminen pakkasesta. Täytyy käydä ostamassa kaapelit ja mahdollisesti hinausköysikin, että auton saa varmasti liikkeelle.