Kotiinpaluu

Loma on takana, huomenna luvassa töihinpaluu. Lähdimme paluumatkalle Sotkamosta vähän ennen kello seitsemää, ajatuksella että olemme Tampereen korkeudella ennen työstäpaluuliikenteen alkua. Tältä osin suunnitelma toimi hienosti, olimme Tampereen ohitustiellä kello kahden aikoihin ja saimme ajella lähes koko matkan ilman häiriköiviä kanssaautoilijoita (kaksi pakettiautonkuljettajaa toki törttöili oikein kunnolla). Alkumatkalla Sotkamosta Kuopioon oli vähän lumipölyä, mutta loppumatkasta tiet olivat märkiä ja rekat heittivät kurat silmille, eli näkyvyys heikkeni vain hetkittäin ja silloinkin lyhyeksi aikaa kerrallaan.
Varsinainen kotiintulo olikin sitten pieni shokki. Emme olleet olleet kolaamassa aura-autojen jälkiä liittymästä ja kissavahti oli sanonut että pihaan ei ehken pääse, joten olin henkisesti valmistautunut siihen että ajoradan ja pihaan välissä on puolen metrin levyinen koroke. Koko piha oli aivan täynnä lunta, liittymää ei erottanut mitenkään muusta penkasta. Emme saaneet normaalia traktorikuskiamme kiinni, joten tartuimme kolaan ja lapioon. Puolisen tuntia kolattuamme ja lapioutuamme olimme saaneet puhtaaksi ehkä kuudesosan pihasta ja lopulle lumelle ei oikein ollut edes tilaa jäljellä. Silloin onneksi ohi ajoi traktori jonka viittilöin pysähtymään, pyysian apua ja vartin kuluttua piha oli lumesta puhdas. Myös juuri luomamme kasa keittiön ikkunan alta oli siirtynyt talon taakse. Veikkaan että koko homma olisi vienyt meiltä noin viisi tuntia kun kunto olisi pettänyt ennen loppua. Nyt pääsimme sisään melko nopeasti vain pienen reippailun jälkeen.
Kissat ottivat meidät vastaan epäluuloisesti, mutta noin tunnin jälkeen kun olemem päässeet saliin lepäilemään, kaikki kissat olivat paikalla, joko jaloissa, syleissä tai muutan vain lähellä.
Kotiin olemme palanneet, olo on melko väsynyt yhdeksän tunnin ajon ja lumenluonnin jälkeen. Mukava oli kotoa poissa olla vaikka kumpikaan ei oikein täysin vapaata onnistunut pitämään. Tehtävienvaihto pörräsi omassa mielessä ja Satu opiskeli. Siltikin oli hyvä päästä hetkeksi pois kotoa.
Loppuviikko on itselläni erittäin hektinen, huomiselle on luvassa seitsemästä yhteentoista päivä ja torstainakin olen reissussa. Perjantaina on vuorossa toimistopäivä, mutta palaveria yhdeksästä neljään. Viikonloppu mahtaa mennä koomatessa.

Talvi

ulkona on parikymmentä astetta pakkasta, sisällä saman verran lämmintä. Olemme poltelleet puita tuvassa ja salissa, tehneet ruokaa ja paistaneet joulutorttuja (omena). Lopun aikaa olemme oleilleet salissa, köllineet sohvalla kirja lukien tai elokuvaa katsellen.
Idyllistä?
No ei ihan. Eilen poltin pärettäni molemmista päistä kun sekä auto piti viedä huollon pihaan odottamaan huomista huollon aukeamista (perjantaina töistä lähtiessä oli autosta puhti poissa, ei nostanut kierroksia yli 2000 eikä turbo tullut mukaan missään vaiheessa) eikä uuden telkkarin käyttöönotto meinannut tapahtua lainkaan (8 pulttia joilla jalustan 2 osaa piti kiinnittää toisiinsa ja jalusta telkkariin puuttuivat pakkauksesta).
Nyt on kuitenkin uusi 47 tuumainen töllö paikallaan ja antenniin, mac minin ja wiihin kytkettynä ja autonkin osalta todennäköisin syy toimimattomuuteen on että turboahtimeen on päässyt kosteutta joka sitten jäätyi ja nyt turbo on tukossa, jos se on todellinen syy, pitäisi hommasta selvitä auto sulattamalla ja turbo kuivaamalla.
Kissat ovat vallanneet talon lämpimät paikat, vessan lattian ja usein myös sylit. Tekniset vastoinkäymiset poislukien viikonloppu on mennyt kyllä mukavissa merkeissä.

Maija Poppanen ja jäätynyt vesijohto

Perjantaina vietimme iltaa Helsingissä, kaupunginteatterin musikaalin Maija Poppanen parissa. Musikaali oli selvästi suunnattu nuoremmalle yleisölle ja muutamat hahmot olikin vedetty pitkälle yli. Tämä ongelma vaivasi erityisesti ensimmäistä puoliaikaa, toisen keskittyessä suurieleisempiin tanssiesityksiin.
Maija Poppasen jälkeen siirrimme yöpymään Hotelli Vaakunaan ja kävimme illallisella ravintola Loistossa. Söin periaatteessa possua ja muusia, mutta oli elämys hitusen erilainen kuin omat yritykseni valmistaa tuota jaloa ruokaa.
Lauantaina kävimme vierailulla Riston, Joannan ja Hannan luona (jota vierailua yritettiin muistaakseni alunperin järjestää pian kesäloman jälkeen tapahtuvaksi). Puhuttiin, juotiin teetä, syötiin jälleen erinomaista ruokaa ja kutsu Sadun tohtoroitumisjuhliinkin muistettiin välittää.
Päästyämme kotiin lauantaina puoli kymmenen aikoihin havaitsin ettei hanasta tule vettä. Tutkittuani pumppuhuoneen ja todettuani sen toimivaksi päättelin että vesijohto pumppuhuoneen ja talon välillä on poikki. Tänään aamulla soitin putkimiehelle joka ei osannut auttaa itse ongelmassa mutta osasi kertoa kuka osaisi. Sain tilattua höyryllä putkia avaavan ihmisen luoksemme noin yhdeksitoista ja lähdin itse olemaan putkimies pumppuhuoneessa. Sain putken pään esiin, mutta jää oli liian kaukana navetasta että sen olisi saanut höyrymiehen konstein avattua. Eikä talon päästä ollut toivoakaan päästä putken sisään. Sain neuvoksi lämmittää taloon tulevaa putkea sisääntulokohdasta, ja hain autosta lämmittimen puhaltamaan. Alle puolen tunnin päästä jää oli poissa ja ihana juokseva vesi oli palautunut taloomme.
Olimme olleet poissa talven kaksi kylmintä päivää eikä tuvassa ollut poltettu puuta koko viikon aikana meidän molempien kiireiden takia. No, nyt on kaikki taas hyvin.
Ensi viikolla lähdemmekin käymään Sotkamossa, kun nyt ensin maanantain ja tiistain työpäivistä selvitään :)

Suihkukaappi ja Up!

Kehitys kehittyy Villa Issikassakin. Perjantaina hain ja asensin suihkukaapin, siis altaallisen ja seinällisen suihkukulman edellisen altaattoman tilalle. Vielä pitää altaan ja seinäovikokonaisuuden sauma silikoonata, mutta muuten on valmista.
Lauantaina emme menneet Helsinkiin Okkulttibileisiin, vaan kävimme katsomassa Up!:in Turussa. Elokuva oli niin paljon suurempi kuin ennakko-odotukseni etteivät edes 3D-lasit häirinneet kokemusta. Kannattaa käydä katsomassa, Up! on jopa parempi kuin Ponyo :)
Sunnuntaiana koepoltimme Tuvan puuliettä, hyvin vetää ja toimii. Myös Sauna lämpeni taas. Tulevana viikonloppuna täytyy taas poltella puuta enemmänkin, sekä Salissa että Tuvassa.
Työviikko on alkanut kiireisissä merkeissä, viime viikon lopulla kun olin taas reissussa postilaatikko täyttyi tekemisestä. Yksi päivä toimistolla kuitenkin riittää kompensoimaan kolme päivää poissa toimistolta, joten tänään olen jo tilanteessa jossa jälleen kerran odottelen että jokukommetoisi aikaansaamisiani. Onneksi olen ovelasti antanut deadlinen joka on tänään puoleltapäivin. Tuli kommentteja tai ei, asiat alkavat pian taas edetä :)

Vapaus

olen viimeinkin vapautunut kuntoutuslaitoksesta, jonne toivon, etten ikinä enää joudu. Se ei viimeksikään ollut mikään lomaparatiisi, mutta nyt niiden käsittämättömien virheiden ja ongelmien johdosta, mitä siellä tapahtui, olen aivan järjettömän onnellinen ollessani viimein kotona. Vielä on kirjallinen selvityspyyntö prosessissa, mutta vastaukset eivät niinkään kiinnosta. jonkun vain piti tuoda selkeästi esiin, ettei heidän organisaationsa toimi eikä kukaan muu tuntunut tekevän sitä. En suoraan sanoen käsitä, miten KELA vielä suostuu maksamaan noille siitä epäpätevyyden tasosta, johon törmäsin.

Olen myös hetkellisesti vapautunut väitöskirjastani sen viimeinkin lähdettyä virallisesti esitarkistajille. Nyt on sitten pari kuukautta ihanaa ja suloista vapautta ennen kuin kuulen heidän mielipiteensä rääpäleestäni, jossa itsekin tiedän olevan ongelmia. Jos olisi ollut enemmän aikaa, parempi keskittymiskyky ja muisti sekä niin, no, lisää aikaa, olisin saanut siitä paremman. Nyt sitten vaan pitää pyrkiä korjaamaan sen puutteet yrityksellä julkaista mahdollisimman paljon. yritys jo tavallaan huomataan. onnistumisesta saa jo ehkä apurahoja tai palkkaa. Kesäloman molemmilla puolilla onkin tiedossa artikkelien kirjoitusta sekä uuden tutkimussuunnitelman (post-doc) tekoa. Täytyy vain toivoa, että esitarkistajat hyväksyvät rääpäleeni kuitenkin ja saan valmistuttua tänä vuonna. Alkaa nimittäin tämä väitöskirjan teko kypsyttää jo melkoisesti.

Lisäksi sivukommentti kotimme aikaisempien omistajien hienosta käsityöstä:
Ensinnäkin, meidän tuvan tuuletushormissa asuu lintuperhe (joten ei voi tuulettaa sitä kautta) ja tietenkin kissat ovat heidän ääntelyidensä johdosta kyseisestä alueesta äärimmäisen kiinnostuneita.
Toiseksi, hormin edustalla oli kaksi riviä laattoja. itse sain yhden laatan irti lähinnä vain tarttumalla reunasta. Nyt on todistettu, miten kehnosti ne oikeasti on laitettu seinään, koska kissat ovat tiputtaneet kaksi muuta pois. Yksi laatta ylärivistä on vielä paikalla, sitten on varmaan alarivin vuoro. Eikös olekin loistavaa käsityötä tuollainen?

Nuohousta

Nuohooja kävi täällä tänään, ilmeisesti ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2004, nuohoamassa päärakennuksen piiput. Keittiön lieden yhteydessä olevan 'patterin' tuhkaluukut oli ystävällisesti maalattu umpeen, josta syystä emme olleet niitä huomanneet ja olimme järjestelleet kalusteita niiden läheisyyteen. Satu joutui siis siirtelemään kaappia pois siivouskomerosta ja tekemään kaikenlaista yhtä lailla ololle hyvää koska olin itse painunut töideni pariin Turkuun.
Onneksi nuohous on nyt tehty ja ennen seuraavaa nuohousta olemme ehtineet korvata nykyisen kaapin uudella, pyörillä varustetulla mallilla...
Työpäivää kiusasi virus joka on pesiytynyt firman verkkoon. Ei sitä minun koneessani ole, mutta noin puoet sisäisistä palveluista ja osa asiakasyhteyksistä on kuitenkin poikkaistu, eli työnteko oli vähän mitä sattuu. Tein valmisteluja huomisen ja ylihuomisen palavereita varten, totesin että minulla onkin kahden tunnin sijaan kolme tuntia aikaa siirtyä Kajaanista Kuopioon, joka tekee matkan mahdolliseksi ilman ylinopeutta. Vänkää.
Eilisen jälkeen tämänpäiväinen esitykseni Resident Evilissä oli suorastaan naurettava. Kuolin noin kuusi kertaa, ja jokainen kuolema yhtä lukuunottamatta oli 'välianimaatiokuolema'... Viimeinen oli eksyminen aikarajatussa sokkelossa...

Epämääräisiä asioita ilman sopivaa otsikkoa

Rikun kirjoitellessa peliä ja harmitellessa pattia ja olkapäätä (se valitus ei sitten ole mitään verrattuna siihen, mitä minusta lähtee), olen tehnyt kolmea asiaa. Ensinnäkin ylpeänä voin ilmoittaa, että jokin villapaitaa kuvaava tekele on valmistunut. Ensimmäinen elämässäni ja ihan ok se onkin. Siinä ei ole hihoja, kun ei ollut niitä tarkoitus laittaakaan. Siinä on kaksinkertainen takakappale suojaamaan niitä keljulta tuntuvia alueita, jotka alkavat vaivata kylmässä ja erityisesti kosteassa säässä. Alan olla elämässäni vaiheessa, jossa voin kolotuksesta arvioida säätä... Olisin luullut sen tulleen myöhemmin, mutta ehkä elämän piteneminen tuo mukanaan pidemmän ajan, jolla valittaa olostaan =).

Toisena asiana olen viimein päässyt Legend of Zelda-pelin yhden version toisen dunkun läpi. Se harmitti minua hyvin pitkään. Siis hyvin pitkään. Ongelmana oli se, ettei kesken dunkkua voinut tallentaa peliä. Tämä korjaantui löydettyäni sellaisen kaljua hanhea esittävän olennon (tai jotain sinnepäin), jonka kautta saattoi siirtyä luolaston ulkopuolelle tallentamaan ja takaisin samaan paikkaan, josta lähti. Se auttoi merkittävästi sekä läpi pelaamiseen että yleiseen vitutukseen. Jälleen pidän sitä hienona pelinä ja sen lopun lähestyminen saa aikaan tunteen, että pitää joku toinen jakso/versio pelistä hankkia. Riku pelaa edelleen Resident Evil -peliä ja sen seuraaminen on suuri iloni, vaikka en pelaamista itse edes ajattele.

Kolmantena olen edennyt töiden kirjoituksessa. Tavoitteeseeni en pääse, koska olen päätäni seinään lyövän perusteellinen. Mieluusti luen ja kirjoitan työssäni perusteellisesti ja hyvin kuin nopeasti. Aiheeni huomioon ottaen se on hieman huvittavaa. No, valintoja ja luonteenpiirteitä. Muistaakseni kirjoitan niistä jotain siellä... No, onpa neljä lukua vietävänä ohjaajille ja viides ihan piakkoin valmis. Sitten enää ne tulosluvut ja homma on melkein kasassa. Eiköhän se tästä. Selittämättömästä syystä suuri optimistisuus on vallannut minut ja sen voimalla nyt sitten töitä tehdään aika kylmässä salissa (lämpötila ehkä jotain 16 astetta).

Toisin sanoen, 10. pvä tulevat pelaajat: pukeutukaa lämpimästi, jos ette halua palella. Meidän pönttöuuni toimii silleen kätevästi, että palaessaan se vetää ilmaa lattian alta tehden huoneen itse asiassa kylmemmäksi. Pattereita on aivan riittämätön määrä. Kyllä se pönttöuuni sitten lämpöä hohkaa polton jälkeen, mutta se ilma tulee edelleen sieltä lattian alta viilentämään tilaa. Aina ei voi voittaa. Niin, ja kerroimmeko, että savustimme uuden kerran tuvan. Siitä on jo hetki ja hiljalleen savun haju alkaa poistua sieltä. Odotamme innolla nuohoojaa ja Riku on hakemassa varaosia siihen lämmittimeen, ettei savu pääsisi ihan joka paikasta vuotamaan.

Hankkimani uusi kamera on hieno lelu, jolla on heti otettu kuvia kissoista ja talvesta, kylläkin erikseen, sillä yksi auton alle jäänyt kissa riitti jo rikkomaan sydämeni ja asian toistumista en halua edes ajatella, joten sisäkissoiksi raukat nyt jäävät. No, on talon alla hiiriä, joten jonkinlaista kissanelämää nuo pääsevät kuitenkin elämään.

Kissat ovat myös huomanneet viilenneen talon ja sängyssä on nykyään vakiona kaksi ihmistä ja neljä kissaa. Riku nukkuu oikein hienosti ja hänellä on maksimissaan kaksi kissaa jaloissaan. Minä mahdun hieman huonommin sänkyyn, koska parhaimmillaan kolme kissaa tehokkaasti valtaa minun puoltani. ne ovat ehkä huomanneet sen, että olen herkkäsydämisempi, enkä siirtele niitä. joskin kerran potkaisin yhtä ja toisen kerran nostin peittoa vetääkseni sitä olkani ylös ja kissa tömähti lattialle. Nämä tapaukset eivät estä heitä hakemasta meistä lämpöä. Nokikin suostuu nukkumaan muiden kissojen kanssa. Ihmeitä siis tapahtuu.

Taas viikko takana

Viikon mittaan asiat ovat edenneet taas hitusen. Raimo kävi purkamassa yläkertaa keskiviikkona ja itse olen jatkanut nyt Juhannuksen aikana. Ongelma ei ole työn vaan jaksamisen määrä. Eilen ja tänään olen tehnyt kolme alle kahden tunnin reissua ylös ja jokaisella kerralla etenemistä on tapahtunut. Päivän viimeinen reissu vaan tuppaa olemaan lyhyemöi kuin ensimmäinen ja kädet huutavat tuskissaan kun sorkkarautaa täytyy käyttää seinien yläosien ja katon purkamiseen. Tällä hetkellä purkamatta on enää noin puolet 'huoneen' katosta, muutama hassu lauta huoneen seinissä ja huoneen ja 'yläkerran eteisen' seinien ja katon tukirakenteeet sekä lattiat. Puukasa talon takana on kasvanut vaikuttavaan mittaan, tai oikeastaan harmittavaan koska se täytyy siirtää hukkaan vielä ennen kuin levyjä voi alkaa viedä ylös. Onneksi se ei tapahtune ennen heinäkuun puoliväliä, joten aikaa sinänsä on.
Työviikko piti sisällään pari keikkaa Helsinkiin, mutta ei oikeastaan paljoakaan edistystä. Iso projekti on kohta kolme kuukautta aikataulustaan jäljessä, mutta syy sentään ei ole oma. Harmittaa yhtä kaikki. Ellei edistystä tapahdu ensi viikon aikana on lomaltapaluu varmaan aika veikeä kokemus. Kuuteen viikkon ei ole kosketusta työmaailmaan ja sitten onkin kolme päivää palavereja ensimmäisellä viikolla ja kolme päivää palavereja toisella työviikolla. Mahdan olla asioista perillä. Olen pyytänyt toimittamaan itselleni sähköpsotiraportin kultakin toimijalta tilanteesta ennen heidän lomallejäämistään, saa nähdä miten käy.
Auto temppuilee enemmän ja enemmän, uusin veikeys on vakionopeudensäätimeen ilmestynyt vika joka kesken ajon (siis vakionopeudensäätö päällä) keksii nostaa tavoitenopeutta ilmeisesti kattoon. Viimeksi tämä tapahtui Laitilan keskutassa ja kun sain vakionopeudensäätimen pois päältä oli se jo keksinyt että haluan ajaa sataaneljääkymppiä... Pitää soittaa maanantaina huoltoon ja pyytää tilaamaan lisää varaosia heinäkuussa tapahtuvaa huoltoa varten.
Sadun huono kausi tuntuu olevan loppumassa. Lepoa vielä huominen ja eiköh'än ensi viikko sitten ala jo muistuttaa elämää, toivottavasti ainakin Pariisinmatkaan mennessä huono kausi on ohi, matka lienee tarpeeksi rankka muutenkin vaikka suunnitelmissa onkin paljon kahviloissa istumista.
Kissat menevät maanantaina eläinlääkäriin. Nuoremmista tulee entisiä poikia ja Pikin vatsaa tutkitaan uudelleen (se on siis karvaton aktiivisesti nuolemisesta). Pariisin matkan ajan kissat saavat olla kotosalla ja naapuri käy heitä ruokkimassa ja ehken vähän leikittämässäkin.
Laskeskelin että kaikkineen yläkerran runkorakenteisiin ja eristyksiin uppoaa viitisen tuhatta euroa. Pinnoitukset syövät sitten varmasti ainakin toisen mokoman ja kyläpyhuoneen budjettia en ole vielä edes yrittänyt laskea. Portaatkin pitäisi tehdä tai luultavammin teettää, mutta se nyt joutaa odottamaan talvea. Tekemistä riittää ja onneksi hankinnat voi hajauttaa talvelle.
Sadun kampanja on kesälomalla pelaajien kiireistä johtuen, samalle lomalle päätyi aamunkoittokin, samojen pelaajien kiireistä johtuen. Eipähän tarvitse revetä enää luovaan toimintaan fyysisen toiminnan ohessa. Jotain voisi kuitenkin kesällä pelauttaa, jos pelaajia saisi kasaan. Ellei Aamunkoittoa niin sitten jotein muuta, vaikkapa militia ecclesiaa...

Vierailuja ja haluja

Kävimme tänään viimeinkin vierailemassa Tuunien luona, jonka toisen puoliskon kotitalo tämä meidän talo siis on. Näimme aiemmin kuvia siitä ajasta, kun tämä oli vielä heidän ja täytyy sanoa, että jonkin verran surettaa, mitä talolle on tehty. Hetkittäin jopa aika paljon surettaa. Talo tuntuu siltä, että siitä pitäisi osaltaan kuoria kaikenlaista roskaa, jotta se palautuisi jälleen entiseen komeuteensa. kuitenkin samalla se pitäisi saada näyttämään meiltä. haasteita siis on.
Sen sijaan asioiden hitaus hieman harmittaa. Tänään se kristallisoituu siihen, että huuto.netistä löytyisi kaunis poljettava Singer, jonkalaisen molemmat haluaisimme (olettaen, että se on yhtä hyvä kuin miltä se kuulostaa). Kuitenkin merkittävänä ongelmana on se, mihin sen nyt laittaisimme, jos sen ostaisimme. Tunnen hieman olevani koko ajan sellaisessa kummallisessa tilassa, josta ei pääse eteenpäin ennen kuin järjetön määrä asioita on tehty ja itse kykenen tekemään niistä vain hyvin vähän. Sen siitä saa, kun ostaa projektitalon, jolle on lisäksi vielä paljon ideoita.
Kuitenkin uusi tietokone tuossa vieressä tuntuu toimivan hienosti ja kissat ovat ihania. Piki nukkui sylissäni suloisesti, kunnes pikkukisu tuli ja ilmeisesti puri häntä kaulaan. Tassusta saatuaan pikkukisu vielä hieman jatkoi kiusaamista ja vaikka Piki lopulta sai sen lopettamaan, koki hän tarpeelliseksi lähteä myös itsekin. Sellaista se joskus on.