Kevättä, kättä ja ratsastusta

Viikonloppu meni Kumman täti-setä-leirillä. Ratsastusta oli lauantaina kahden ja sunnuntaina puolentoista tunnin verran. Sain muutamia oivallisia oivalluksia ja Sirpan pitämistä palopuheista uskon oppineeni yhden todella tärkeän asian.
Lauantai-iltana ratsastusten jälkeen havaitsin että ranteeni jo kadonnut patti oli päättänyt palata ja että oikean käden sormista puuttui voimat melkein kokonaan. Sunnuntai-aamuna tilanne oli jo parempi, mutta jouduin keskeyttämään sunnuntain tunnin noin puolessavälissä kun ohjat eivät pysyneet kädessä edes rauhallisen kävelyn aikana.
Sunnuntaina käsi sitten vielä kipeytyikin, mutta nyt aamulla tilanne on taas melko ok. Pitää kuitenkin soittaa kirusgian polille ja kysellä että mites tästä eteenpäin mennään.
Kotoa poissaollessamme kaikki lumi pihalta oli katsonut parhaaksi sulaa pois. Tämä on positiivista. Ainoastaan varjoisassa paikassa johon kuistin katolta lumet putoilevat on yhä valkoista jäljellä. Paikka on sellainen että siinä voi yhtälailla olla lunta vielä juhannuksenakin :)
Kesärenkaiden vaihtoaika on myös koittamassa. En jaksanut enää eilen ryhtya pakkaamaan vanhoja renkaita autoon joten tänään ei olekaan vuorossa uusien renkaiden allevaihto. Sen sijaan tänään voisi olla vuorossa ajanvaraus renkaidenvaihtoon, saattaa tulla tarpeeseen.
Haukottaa, huomenna vuorossa palaveri STM:ssä ja keskiviikkona tiimin kokous täällä konttorilla. Sitten torstaina onkin aikaa laittaa paperityöt järjestykseen etätyöpäivän muodossa.
Uusien kirjahyllyjen pitäisi myös saapua tiistaina, toivottavasti saan ne koottua ennen pääsiäistä niin saisi laatikot purettua Salista lojuilemasta ennen lomia...
Täytyy myös yrittää löytää jostain tuoretta lammasta pääsiäisen paistiksi. Laitilassa on semmoinen pikkuruinen k-kauppa joka tuntuu keskittyvän lihatiskiinsä. Se lienee paras mahdollisuus onnistumiseen.
Kissat ottivat meidät hyvin vastaan palattuamme ratsastamasta. Erityisesti Nöpö pyöri ympärillä ja Piki taas kellahti nukkumaan samaan huoneeseen (vaikkei syliin tullutkaan kuin hetkeksi). Yöksi sänkyyn pyrkivät oikeastaan kaikki, mutta nukahtaessani vain Töpö ja Noki olivat paikalla.
Pitkäksi perjantaiksi pitäisi säveltää vielä ajankohtaan sopivan pirteä IA-peli, olen tehnyt peliä varten kaikki tukitoimenpiteet, mutta itse peli on pahasti kirjoittamatta. Onneksi voin vedota siihen että hahmojen toiminnalla on määräävä vaikutus pelikerran kulkuun, mutta silti pitäisi pohtia tarkemmin läpi pari juttua niin ettei peli mene ihan hatusta vetämiseen.

Epämääräisiä asioita ilman sopivaa otsikkoa

Rikun kirjoitellessa peliä ja harmitellessa pattia ja olkapäätä (se valitus ei sitten ole mitään verrattuna siihen, mitä minusta lähtee), olen tehnyt kolmea asiaa. Ensinnäkin ylpeänä voin ilmoittaa, että jokin villapaitaa kuvaava tekele on valmistunut. Ensimmäinen elämässäni ja ihan ok se onkin. Siinä ei ole hihoja, kun ei ollut niitä tarkoitus laittaakaan. Siinä on kaksinkertainen takakappale suojaamaan niitä keljulta tuntuvia alueita, jotka alkavat vaivata kylmässä ja erityisesti kosteassa säässä. Alan olla elämässäni vaiheessa, jossa voin kolotuksesta arvioida säätä... Olisin luullut sen tulleen myöhemmin, mutta ehkä elämän piteneminen tuo mukanaan pidemmän ajan, jolla valittaa olostaan =).

Toisena asiana olen viimein päässyt Legend of Zelda-pelin yhden version toisen dunkun läpi. Se harmitti minua hyvin pitkään. Siis hyvin pitkään. Ongelmana oli se, ettei kesken dunkkua voinut tallentaa peliä. Tämä korjaantui löydettyäni sellaisen kaljua hanhea esittävän olennon (tai jotain sinnepäin), jonka kautta saattoi siirtyä luolaston ulkopuolelle tallentamaan ja takaisin samaan paikkaan, josta lähti. Se auttoi merkittävästi sekä läpi pelaamiseen että yleiseen vitutukseen. Jälleen pidän sitä hienona pelinä ja sen lopun lähestyminen saa aikaan tunteen, että pitää joku toinen jakso/versio pelistä hankkia. Riku pelaa edelleen Resident Evil -peliä ja sen seuraaminen on suuri iloni, vaikka en pelaamista itse edes ajattele.

Kolmantena olen edennyt töiden kirjoituksessa. Tavoitteeseeni en pääse, koska olen päätäni seinään lyövän perusteellinen. Mieluusti luen ja kirjoitan työssäni perusteellisesti ja hyvin kuin nopeasti. Aiheeni huomioon ottaen se on hieman huvittavaa. No, valintoja ja luonteenpiirteitä. Muistaakseni kirjoitan niistä jotain siellä... No, onpa neljä lukua vietävänä ohjaajille ja viides ihan piakkoin valmis. Sitten enää ne tulosluvut ja homma on melkein kasassa. Eiköhän se tästä. Selittämättömästä syystä suuri optimistisuus on vallannut minut ja sen voimalla nyt sitten töitä tehdään aika kylmässä salissa (lämpötila ehkä jotain 16 astetta).

Toisin sanoen, 10. pvä tulevat pelaajat: pukeutukaa lämpimästi, jos ette halua palella. Meidän pönttöuuni toimii silleen kätevästi, että palaessaan se vetää ilmaa lattian alta tehden huoneen itse asiassa kylmemmäksi. Pattereita on aivan riittämätön määrä. Kyllä se pönttöuuni sitten lämpöä hohkaa polton jälkeen, mutta se ilma tulee edelleen sieltä lattian alta viilentämään tilaa. Aina ei voi voittaa. Niin, ja kerroimmeko, että savustimme uuden kerran tuvan. Siitä on jo hetki ja hiljalleen savun haju alkaa poistua sieltä. Odotamme innolla nuohoojaa ja Riku on hakemassa varaosia siihen lämmittimeen, ettei savu pääsisi ihan joka paikasta vuotamaan.

Hankkimani uusi kamera on hieno lelu, jolla on heti otettu kuvia kissoista ja talvesta, kylläkin erikseen, sillä yksi auton alle jäänyt kissa riitti jo rikkomaan sydämeni ja asian toistumista en halua edes ajatella, joten sisäkissoiksi raukat nyt jäävät. No, on talon alla hiiriä, joten jonkinlaista kissanelämää nuo pääsevät kuitenkin elämään.

Kissat ovat myös huomanneet viilenneen talon ja sängyssä on nykyään vakiona kaksi ihmistä ja neljä kissaa. Riku nukkuu oikein hienosti ja hänellä on maksimissaan kaksi kissaa jaloissaan. Minä mahdun hieman huonommin sänkyyn, koska parhaimmillaan kolme kissaa tehokkaasti valtaa minun puoltani. ne ovat ehkä huomanneet sen, että olen herkkäsydämisempi, enkä siirtele niitä. joskin kerran potkaisin yhtä ja toisen kerran nostin peittoa vetääkseni sitä olkani ylös ja kissa tömähti lattialle. Nämä tapaukset eivät estä heitä hakemasta meistä lämpöä. Nokikin suostuu nukkumaan muiden kissojen kanssa. Ihmeitä siis tapahtuu.

Osa3 ja sen jälkeen

Tosiaan kotiuduin jo lauantaina, mutta viikko konferenssin jälkeen on mennyt kaikenlaisessa. Konferenssi meni kaiken kaikkiaan kohtuullisesti. Jälkimmäisessä esityksessä ei kuuntelemassa ollut oikeastaan ketään, mutta samaa asiaa esittelevien ja asiaa tuntevan puheenjohtajan kesken saimme aikaan oikein hyvän keskustelun. Lisäksi törmäsin jo hyvin tutuksi ja jopa ystäväksi tulleeseen emeritusprofessoriin Grahamiin ja hänen vaimoonsa Janeen. Heidän kanssaan oli ensinnäkin mukavaa viettää aikaa paikassa, jossa ei oikeastaan tunne ketään eikä jaksa oikein tutustuakaan. Toiseksi Grahamilta sai hyviä vinkkejä oikeasta terminologiasta ja julkaisemiesta niin lehdissä kuin kirjamuodossa ulkomailla. Olo meni huonommaksi viikon edetessä, mutta hengissä selvisin kotiin asti eikä olokaan ollut ihan huono. Tosin maanantai-tiistai meni migreenissä, mutta se on näin jälkikäteen ajatellen tosi pientä. Kuitenkin olen tehnyt kaikenlaista viimeisen kuukauden aikana.
Tuloksia on siitä tullut: yksi ratsastusleiri, kaksi konferenssia ja kolme esitystä, uusia kontakteja tällä kertaa kotimaassa, kaksi artikkelia lähtenyt matkaansa samoin kuin yksi konferenssin abstrakti. Sivuopintojen suhteen opintopisteitä on toivottavasti ropissut mukavasti. Kaksi laajaa esseetä tehty ja lähetetty. Jäljellä on enää vain praktikum (sis. metodologia-esseen ja tutkimusraportin) sekä kandidaatin seminaari sivuaineopiskelijoille. Ensimmäisestä on tutkimusraportti aloitettu ja aika hyvällä mallilla. Sen sijaan kandidaatin seminaarityö ja sen sivutyöt on tehty oikeastaan viimeistelyä vaille valmiiksi. Niiden suhteen vain odotan, että tulee oikea aika lähettää ne kurssin vetäjälle.
Hieman tosiaan juilii, mutta oikeasti menee niin fantastisen paljon paremmin kuin pitkään aikaan, ettei oikeastikaan voi sanoa mitään pahaa olosta.

Iloisena lisänä tähän työpainotteiseen kuukauteen oli eilen alkanut uusi harrastukseni eli torstain taidepaja, jota järjestää Vakka-Suomen opisto. Kaksi ja puoli tuntia viikossa keskitetysti vain piirtämiseen, maalaamiseen yms. on erittäin hieno asia. Se on kanssa sellaista aivojen lepuuttamista, etten muuksi vaihtaisi. Ensimmäisellä kerralla touhustelimme aikalailla itseksemme maalaten akvarelleilla/vesiväreillä sellaista syysaiheista kuvaa eikä omani ollut ihan huono ottaen huomioon sen, etten kyseistä tekniikkaa ole käyttänyt. Parin viikon jälkeen alkaa omassa kylässämme pidetty kangaspuilla touhustelu-kurssi. Viimein siis pääsen tutustumaan paikallisiin, vaikka he olisivatkin iältään noin tuplasti minua vanhempia. Se ei kyllä yhtään haittaa.

Ratsastusta kaipaan. Edelliselle tallille emme taida maastoja lukuunottamatta mennä. Nyt, kun Kuuman tallilta vaan vastattaisiin, ehkä pääsisimme taas ensinnäkin ratsastamaan ja toiseksi saamaan hyvät hevoset, joilla ratsastaa, ja hyvää opetusta. Sitä odottaessa nautin olostani, uusista harrastuksistani ja rakkaista kissoistani ja ihanan mieheni läsnäolosta. Pakenimme tosiaan viikonlopuksi Edeniin, jotta hieman voisimme saada takaisin kolmen viikon täysin ristiin menneitä aikatauluja.

Niin, ja skootteri hajosi. Ei riittänyt, että se söi bensaa kuin auto. Nyt se ei toimi ollenkaan. Pitää a) soittaa huoltamoon ja b) löytää joku, jolla on sopiva peräkärry sen jokseenkin ärsyttävän vehkeen viemiseen huoltoon.

Mutta hyviä viikonloppua kaikille toivottaen...