Lopultakin

Nyt on keittiön kaapisto lopultakin sekä purettu että siirretty navettaan. Jäljellä on enää polttopuulaatikko ja vanha, painava, lipasto.
Eilen pelautin IA:ta Naantalissa. Trio laajeni täysimittaiseksi peliksi Tommin hahmon lopulta toivuttua kutakuinkin ennalleen. Peli itse soljui eteenpäin melko mukavasti, hahmojohtoinen operaatio ei päättynyt yhdenkään mukana olleen sotilaan kuolemaan tai mielenterveyden menetykseen (ensimmäinen kerta) mutta suurin osa ajasta kulutettiin pohtien tulisiko Hetan hahmon ottaa vastaan tarjottu kuninkaallisen rakastajattaren pesti. Lopputulos oli että kruununprinssi joutuu etsimään rakastajattarensa toisaalta.
Ennen peliä kävimme IKEAssa ostamassa lattiaa. Kuten yleensä IKEAssa käydessäni saavutin murhanhimoisen raivon jossa toivoin että IKEA myisi kirveitä tai moottorisahoja. Miten asioista voi tehdä niin vaikeita? Muutaman henkilökunnan jäsenen sankarisuorituksen kautta saimme kuin saimmekin tilattua lattiamme ja se toimitetaan meille ensi tiistaina. Lienee mukava paikka työskennellä kun halua auttaa asiakasta olisi mutta byrokratia ei anna myöten. Onneksi päivän toisen visiitin (kävimme välillä syömässä kun IKEAn byrokratia pyöri ilman läsnäolomme tarvetta) aikana kassajärjestelmä kaatui ja sain kuunnella kun alinörtti puhui puhelimessa ylinörtille ja kehotti ottamaan Puttyn esiin ja boottaamaan pari palvelua. Byrokratiasta kertonee jotain se että kaatuneen kassan ylösajoon tarvittiin kaikkiaan kolmen tason tukihenkilöjä. Tekniikan prakaamisen ymmärrän ja tapahtuman sivustaseuraaminen sai minut suorastaan paremmalle (ei ehkä vielä ihan hyvälle) tuulelle. Jälleen kerran uudistan päätökseni olla enää koskaan IKEAan palaamatta. Ensi kerralla lähetän sinne Sadun kainalosauvojen ja niskatuen kanssa, ehkä palvelu on silloin parempi eikä edellytä vaeltamista talon päästä toiseen kovin montaa kertaa.
Lähden vielä purkanmaan lattiaa eteisestä / keittiöstä. Sen jälkeen tämä päivä saa luvan olla pulkassa...

Tavaraa riittää

Ei tämäkään päivä riittänyt tuvan täydelliseen tyhjentämiseen, mutta lähelle ollaan jo päästy. Pesukone muutti navettaan, astianpesukone odottaa vielä vuoroaan. Kesäkeittiö on saanut täyden varustuksensa.
Toivottavasti tupa tyhjenee keskiviikkona ja lattiatkin saadaan silloin purettua, niin että purkuvaihe päättyisi ja päästäisiin uuden tekemiseen edes tämän viikon aikana :)

Kesä'lomalla'

Kesäloma on alkanut ja sen näkee talosta. Sali on muuttunut keittiöttömäksi yksiöksi sänkyineen, sohvineen ja kaappeineen, pikkumakkarit ovat täysin tyhjiä ja keittiössä on vielä joitakin huonekaluja ja vähän tavaraa jäljellä. Tavoitteena olisi saada keittiöstä vielä tänään kaikki irtain pois ja huomenna sitten purkaa pois kaapit ja poistaa keittiön ja eteisen lattiat. Sitten voikin aloittaa pintaremontin, keittiön seivät ja katto maalataan, muissa huoneissa vain seinät, joskin eteisessä yhdet seinälevyt poistetaan ja korvataan toisilla ennen maalausta. Kahden makkarin lattiapintaa nostetaan niin että alakerran lattiat ovat samassa tasossa ja sitten uusi lattia ladotaan paikallen, kun tämä on tehty on vuoro keittiökaapistojen uudelleenkokoamisen ja sen jälkeen alkaakin seuraava muutto, eli muutto pois salista. Sitä seuraa vielä salin lattiapinnan nosto (ja eristys) ja uuden lattian latominen paikalleen.
Kaikki yllämainittu pitäisi saada tehtyä ennen kesäloman loppua ja jos lomaa on kaiken valmistuttua vielä jäljellä, voi siirtyä yläkerran tai saunaterassin pariin :)

Ehkä sittenkin

Olin eilen ratsastamassa. Nähdessäni hevoslistan olin jokseenkin huolissani, että minulle määrätty hevonen oli Loviisa. Oma lääkitetty migreeni, joskin lääkitetty, ei vähentänyt huolistustani. Tunti meni kuitenkin aivan toisella tavalla kuin olisin ikinä uskonut. Aina aikaisemmin Loviisalla ratsastaessani hän on mennyt Piian luokse kuin kysymään, että mitä tuo oikeasti haluaa. Nyt sain hänet pysymään pääosin uralla ja mikäli hän poistui, sain hänet sinne palaamaan. Istuntani oli kuulema selkeästi parempi ja hevonen vastasi tähän. Käytin muutenkin oikeita tapoja ilmeisesti auttaakseni sekä hevosta että itseäni siihen, että tunnin jälkeen oli onnellinen olo.
Viime aikoina olen epäillyt kovasti kykyjäni ratsastajana ja olen ollut hieman ärtynyt siitä, että koen kykyni olevan aloittelijan tasolla, vaikka olen jo hetken ratsastanutkin. Nyt näin eron selkeästi. Kolme vuotta sitten olisin ollut aivan pulassa Loviisan kanssa ja taisin ollakin. Nyt en ollut. Se on hieno tunne se.
Lisäksi jälleen tajusin jotain omasta ratsastuksestani, sarjassa pitää korjata. Erityisesti vauhdin lisääntyessä en kykene pitämään jaloillani itseäni satulassa siten, etten antaisi pohkeita hevoselle. Eli jalat reisien alapuolella heiluvat. Siihen pitää ehdottomasti kiinnittää jatkossa huomiota. Pitää oppia pitämään pohkeet paikallaan, ettei ns. paukuta hevosta kylkiin.
Toinen pieni huomio, jonka tajusin itsestäni, on se, että vauhdin lisääntyessä hermostun vieläkin hieman, mikä sitten aiheuttaa sen, että kävelyssä hallitsemani taidot eivät täysin välity muihin askellajeihin. Lisää harjoitusta tarvitaan. Tämä ei ole kuitenkaan mikään maata järisyttävä huomio. Ratsastus on yksi niistä asioista, jota pitää jatkuvasti harjoittaa, jotta voi edistyä tai ainakin säilyttää saavutetut taidot.
Nyt on kuitenkin hyvin onnellinen olo.

Tehty!

Viimeinenkin yläkerran eristämiseen käytettävä eristepala on nyt paikallaan. Huhhuh. Ja oli kyllä viimeinen hetkikin tämän työvaiheen lopetukselle, ensi viikolle on luvattu jo aika kesäisiä lämpötiloja.
Ensi viikon aikana jos saisi ne eristepaperit vielä paikalleen niin se olisi boonusta, muuten ainakin loppuviikko menee asumisjärjestelyjä tehdessä kun remontin pääpaino siirtyy alakertaan. Tarkastin ettei talosta tarvitse katkaista vettä keittiöremontin ajaksi, eli meillä on vesipiste ja mikä tärkeämpää, suihku käytössämme kesän ajan. Saunan eteinen muuttuu kesäkeittiöksi ja salista tulee yhdistetty olo- ja makuuhuone. Hommaa on paljon, mutta tekemällä se vähenee, syksyn tullen talon pitäisi näyttää jo aika erilaiselta ja talven tullen yläkerrankin tulisi olla asuttavassa kunnossa.

Ratsastus maastossa meni minulla oikein mukavasti, Tirri on varma valinta. Satu Hjelan kanssa kärsi raville tippuvasta töltistä, mutta nautti laukkapätkistä. Kyllä metsässä kulkiessa iski kaipuu että ollapa oma hevonen, menisin tästä tuonne tai tuolta jonnekin toisaalle. Oi, ollapa oma heppa.

Lähellä

Yläkeran eristystyö on nyt melko lähellä loppuaan, on enää yksi rivi täysikokoisia eristeitä pellon puolen senälle ja sitten harjan 'paikat' eli noin 20-30 sentin eristepalojen laittaminen harjan tuntumaan. Tavoitteena on että ne olisivat paikallaan huomenna ennen ratsastusta ja ratsastuksen jälkeen pääsisimme paperin asentamisen ja siivoamisen pariin.
Eli tällä kertaa maaliskuussa asetettu aikataulu on pitänyt, yläkerta saataneen eristettyä ennen kesäloman alkua ja kesäloman aikana pystymme keskittymään alakertaan.
Töitä on jälkellä vielä joko kolme tai neljä päivää, riippuen siitä tuleeko minulle Lohjan reissu ensi torstaiksi vai ei, joka tapauksessa loma alkaa häämöttää ja on jo kyllä aikakin. Satu kävi konferenssissa alkuviikosa ja on nyt lomalla kuun loppuun, sen jälkeen alkaa työttömyys, tai paremminkin remontointi ansiosidonnaisen turvin. Raskaita töitä on jäljellä enää aika vähän joten Sadulle on tiedossa paljon maalailua syksyiltoina.
Laitilan munamarkkinoilla kävin syömässä muurinpohjaletun ja loimulohta, Satu otti samaan aikaan torkut. Ellei olisi ollut leffa palauttamatta, olisin varmaan itsekin jättäytynyt markkinahumun ulkopuolelle.

Eroon ompuista?

Pitää taas vakavasti harika applen tuotteista luopumista. Applen kamaahan valmistaa muun muassa oxconn niminen kiinalainen hikipaja, joka on ollut uutisissa työntekijöidensä itsemurhien vuoksi. Applen lyhyen tähtäimen ratkaisu pr-pulmaan oli luvata työntekijöille enemmän rahaa, pitkän tähtäimen ratkaisu sen sijaan tuntuu olevan valmstuksen siirto pois Foxconnilta, palkankorotusten jälkeen se on liian kallis valmistaja.
Mediamanipulointinsa taitava, mutta yhteiskuntavastuunsa rippeetkin unohtanut yritys ei ehken kuitenkaan ole sitä mitä tahdon omannetunnolleni. Ehkäpä siirtyminen takaisin linuxiin on tullut ajanohtaiseksi.

Eristettä ilmassa

Yläkerran katon ensimmäinen eristekerros on nyt paikallaan. Sitten vedetään sähkökaapelit kattolamppuja varten odottamaan asentajaa ja toinen eristekerros päälle. Ja sitten oltaisiin kevään osalta päästy yläkerrassa tavoitetilaan.
Viime viikko oli taas melkein 2000 ajokilometrin viikko, josta syystä olin/olen aika väsynyt. Laskuvirheeni ikäni suhteen taas selittä se että mielestäni elämme vuotta 2011, ei 2010. Tämä taas johtuu siitä että niin moni asia jonka kanssa puurran nyt valmistuu vasta vuonna 2011 joten näen sen vuosiluvun paljon useammin kuin 2010.
Olisi valtavan loistava remonttisää, vettä tihuuttaa ja on viileää. Valitettavasi olen liian väsynyt tehdäkseni asialle mitään (todennäköisesti tänään), eli hommat jatkuvat vasta huomenna Sadun lähdettyä konferenssiinsa Kirkkonummen Majvikiin.
Tekisi mieleni pelata Dominions 3:sta, mutta ilmeisesti Mikon ja Suvin kämppä on ollut turun sähkökatkojen alueella, koskapa serveriin ei saa yhteyttä.
Väsyttää.

Kilpailu ei minua varten

Ensin korjaus: Riku ei täyttänyt 37-vuotta, kuten sanoi, vaan 36, kuten itse tajusi vasta tänään. Niin se aika kuluu ja ikä muuttuu merkityksettömäksi...
Itse tämän merkinnän aiheeseen: osallistuin tänään oman tallin pieniin askellaji-kilpailuihin. Siitä jäi muutama asia hampaan koloon, muutama oivallus itsestä ja omista asenteista. Ensinnäkin hampaan kolossa on ensinnäkin se, ettei sääntöjä ja tietoja kilpailun luonteesta ollut saatavilla. Kilpailun sanottiin alkavan kuudelta, sitten tieto oli, että paikalla pitää olla puolelta ja kuitenkin olisi pitänyt olla aiemmin (onneksi olin). Tietenkin kilpailua varten edellisellä tunnilla oli harjoiteltu ja tarkistettu hevosia. Itse en sinne päässyt, koska oli Rikun syntymäpäivä ja se on paljon tätä tärkeämpää. Tiedossa oli, tai pikemminkin viime hetkellä tuli, että kilpailu koostuu kahdesta kierroksesta radan ympäri, jonka aikana näytetään kolme askellajia. Selvä homma, tai pikemminkin ei. Tämä varmasti selitettiin hyvin, en muista, mutta kuitenkin ensimmäinen pitkä sivu, jonka kuljin käynnissä ja luulin kuuluvan näihin kahteen kierrokseen kentän ympäri, ei kuulunutkaan. Tästä syystä lopetin liian aikaisin ja suoritukseni hylättiin.
Olisin halunnut enemmän tietoa aiemmin. Viime hetken tieto ei oikein auta. Lisäksi, mikäli muiden kohdalla kilpailua varten on harjoiteltu, jäi siitä hieman paha maku suuhun. Ensimmäiseen kilpailuun tarvitsee säännöt vääntää rautalangasta tai antaa tarpeeksi aikaa sisäistää ne. Rautalanka taisi tulla, mutta liian myöhään.
Harjoittelussa kävi jo ilmi, että hevosen valinta oli huono, tai pikemminkin yhteistyö on lähtökohtaisesti hankalampaa kuin monen muun hevosen kanssa. Tirri on useita tallin muita hevosia voimakkaammin edellä kulkevan perässä menijä ja muistin sen vasta selässä. Perusavut toimivat samoin kuin voltit, pysähdykset ja peruutukset. Töltti nousi kivasti, mutta laukan kanssa oli ongelmia. Laukan sai kyllä nostettua, mutta Tirri kykenee nostamaan sen siten, että hevosen suhde maahan on paljon vähemmän kuin 180 astetta. Tämä johtu siihen, että harjoituksissa meinasin pudota laukasta taas Tirrin selästä taas samaan paikkaan eli aidan päälle. Tällä kertaa sain estettyä sen seisoen jalustimella ja tehden hevoselle hyvin ikävän tempun, eli vetämällä ohjaksista. Kettumainen asia tehdä! Kuitenkaan jonkinlainen selviämisvaisto teki sen, ettei tehnyt mieli pudota kyljelleen puuaidan päälle ja siinä vaiheessa ei enää voinut siirtää käsiä ns. kauhukahvalle, joka olisi estänyt tarpeen roikkua ohjaksista. Tämä heilautti keskittymiskykyä eikä sitä auttanut se, että yksi katsojista päätti tulla paikalle sateenvarjon kanssa suunnasta, joka aiheutti Tirrille akuuttia hermostumista. Tämäkin on sarjassa my bad. Oikeanlaiset ohjeet hevoselle ja suuremman yhteistyön saavuttaminen on ratsastajan vastuulla eikä meillä sitä riittävästi ollut. Se siitä.
Tästä johtuen pitää sanoa, että vaikka minulle olisi juuri ennen kilpailua sanottu mitä, ei ole ollenkaan varmaa, että olisin mitenkään voinut muistaa sitä. My bad.
Itse kilpailutilanteessa tosiaan töltti onnistui, laukka keskeytyi ennen pitkän sivun loppua enkä muista mitään istunnastani, mutta uskon palautteeseen, jonka sain Danielin koulutuksessa ja omiin huomioihini siitä, että korjaa tämä tässä ja taas tämä tässä. Tosiaan suoritukseni hylättiin, koska se rikkoi kilpailun sääntöjä. Ei siitä sen enempää. Syitä voi jakaa minne tahansa, mutta se on tarpeetonta.
Huomasin, että reagoin harmitukseen helposti itkemällä ja se ketuttaa. Muiden antama sympatia, joka perustuu väärintulkintaan tunteistani ketuttaa siinä tilanteessa myös. Haluaisin olla vain rauhassa ja rauhoittua. En katso tarvitsevani sympatiaa pienestä tarpeettomasta asiasta, joka sillä hetkellä harmittaa. Tämäkin posti toimii lähinnä keinona saada koko homma ns. pois systeemistäni. Kun se on poissa, eipä sitä tarvitse enää miettiä eikä siihen palata. En usko myöskään, että siihen palaaminen muiden osalta kohtaa minun osalta mitenkään myönteistä vastaanottoa.
Keskeinen opetus oli se, ettei kilpailu ole minua varten. Kaksi kierrosta kentän tai maneesin ympäri ei kerro mitään ratsastuksestani. Ehkä se voisi antaa jotain vinkkiä, mikäli hevonen olisi oma tai jos sillä olisi harjoitellut. Kuitenkin satunnainen hevonen alle puolen tunnin harjoittelulla... ei kerro mitään ja on täten ajan haaskausta. Muutenkin koko asetelma oli epämiellyttävä tavalla, joka ei johdu aikaisemmista pohdinnoistani ja toteamistani. Poistuin ennen palkintojen jakoa ja mahdollista palautetta. Jäi vähän kaivelemaan, poistuinko harmistuksesta vai vaan puhtaasti siitä, ettei jäämisestä ollut mitään hyötyä ja mieluummin olin kotona, poissa märistä ratsastusvaatteista ja Rikun vieressä. Turha sitä on enää miettiä.
Lisäksi, jos haluan palautetta, menen leirille, koulutukseen jne. Sen aikana voin tunnin tai kahden - ehkä jopa enemmän - aikana ratsastaa hevosellani (siis jos ja kun sellainen on) tai tallin hevosella. Se antaa paljon tarkemman kuvan osaamisestani, yhteistyöstä hevosen kanssa ja ehdotuksia osaamisen parantamiseksi. Siitä on hyötyä. Kilpailusta ei. Joten ei enempää minulle kiitos.
Tämä on oivallus, josta olen hyvin kiitollinen. On aina hyvä tietää, mikä sopii itselle ja mikä ei.
Eli tämä kilpailusta. ( ! )

Remppaatiremppaatirallallaa

Viikonloppuna yläkerta eteni taas vauhdilla, lähes koko katto on saanut ensimmäisen eristekerroksensa ja kun eilen kävin touhuamassa ylhäällä Sadun ratsastuksen aikana, ovat loputkin puutyöt nyt tehty. Ensi viikonlopun aikana on tarkoitus saattaa ensimmäinen eristekerros loppuun ja aloittaa toisen kerroksen kanssa.
Kesä tulla kolisee, mutta eristeet katossa auttavat kyllä selväsi. Vaikka aurinko porottaa, ei ole sellainen olo kuin olisi töissä uunissa. Ilma vaihtuu, eli työlämpötila on sama kuin ulkolämpötila.
Tänään täytän urheat 37 vuotta, joka ei tunnu miltään tai missään. Nukuttaa, tosin, kun kissa herätti minut vartin ennen kelloa. Mikä on toisaalta hyvä, koska huomenna saa lähteä kohti Helsinkiä jo kello 4:30 ja perjantaina on vuorossa Jyväskylään lähtö kello 4:00.

Ei sentään.

Ei Stubbilla mitään selkärankaa ole, olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta että suomalaisella poliitikolla on moraali...
Stubb torjui Israelin saarron
Jos sitten jatketaan kauppasaartoa vaikkapa vain muslimimaita kohtaan, tai vaikkapa vain kommunistisia maita kohtaan. Toki jos aloittaisimme kauppasaarron Israelia vastaan siksi että Israel harjoittaa valtioterroria, voisi olla hankaluuksia keksiä syitä sille miksi USA on jätetty kauppasaarron ulkopuolelle.
Mutta ei hätää. Jos asioita ei ajattele tai niistä ei puhu, kaikki on hyvin o:)