Presidentin suusta

Epäoikeudenmukaisuus ei poista epäoikeudenmukaisuutta, sanoo Presidentti Halonen. Ei huono, mutta jotenkin vaikuttaa nollasummalausunnolta. Toki Halosella on takanaan lukuisia vuosia politiikassa, joten ei kai mitään nollasummaa enempää ole enää lupa odottaakaan.
Sentään istuva presidentti puhuu järkeä, vaikkakin itsestäänselvyyksiä, toivottavasti samaa on luvassa seuraajaltakin.

Missä voin käydä reputtamassa?

Ja menetettyäni kansallisuuteni voinko lopettaa verojen maksamisen?
Kansalaisuustestin käyttöönoton harkintaatoivoo hallitukselta perussuomalaisten eduskuntaryhmä. Tässä ei oikeastaan ole kuin kaksi selkeää ongelmaa. Miten määritellään se minkä tietojen tai taitojen yhdistelmän omaava ihminen kelpaa suomalaiseksi ja mitä tehdään niille suomessa syntyneille jotka eivät täytä kansalaisen vaatimuksia (kuten, luultavasi, minulle).
Brittien järjestelmää en tunne mitenkään syvällisesti, mutta sen verran olet nettiä lukenut ettei sekään ongelmaton ole. Kun katsotaan mikä on suomalaisten mielestä tärkeää (siis mitkä lehdet myyvät) ei kansalisuutta varmaankaan saisi tietämättä montako kertaa Matti erosi Mervistä, ketkä jääkiekkoilijat (kaikki mainittava) ovat voittaneet MM-kultaa, mitkä olivat Häkkisen Mikan pisteet kun hän voitti formulan maailmanmestaruuden ja kuka BB-henkilö sekstaili kenenkin Idols-henkilön kanssa viikolla 47 vuonna 2010...
Ja vaikkei mentäisi ihan noinkaan pitkälle niin kulttuurin voi tappaa tehokkaimmin määrittelemällä millainen sen tulee olla. Samoin kansallisuuden voi tappaa määrittelemällä tiukasti mikä on ja mikä ei ole suomalaista. Yksikään suomalainen ei tule sopimaan arkkityyppisen suomalaisen kuvaan, joten sen kuvan voi yhtä hyvin jättää maalaamatta.

Hyvien uutisten virtaa ei pysäytä mikään

Joku saattaa vielä muistaa että TEPCOn, Japanilaisen ydinvoimayhtiön, ydinvoimala Fukushiman provinssissa kärsi lievästi voimakkaassa aallokossa vajaa vuosi sitten. Ydinsähkö on mielenkiintoinen tuote, sen rakennuskustannukset ovat valtavat mutta käyttökulut suhteellisen vähäiset ja tuotta taattu. Koska tämä businessmalli ei kuitenkaan riitä kattamaan mahdollisia vahinkoja, on Japanin hallitus nyt maksamassa TEPCOlle 120 biljoonaa jeniä, melkein 1,5 miljoonaa miljoonaa euroa siitä hyvästä että heidän omistamansa ja hallinnoimansa ydinvoimala teki asuinkelvottomaksi (siis ainakin vanhoilla neuvostoliiton standardeilla, länsimaiden standardeilla mitattuna toki voi olla ettei se niin paha paukku ollutkaan kun sattui kotikulmilla eikä voida syyttää kommunistien valuvikaista yhteiskuntamallia) suuria osia Japanin muutenkin melko ahtaasti asutuista saarista ja valuttaa edelleen radioaktiivista vettä mereen hälyttävällä vauhdilla.
Jos olisin taipuvainen sarkasmiin voisin todeta että olisin valmis ottamaan nuo rahat vastaan jopa ilman että aiheuttaisin valtavaa tuhoa. Eli Japanin hallitus, saa antaa rahaa kun teillä tuntuu löysiä olevan...

Pitäähän ne säästöt jostakin repiä

Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen on selvästi joutunut pahaan välikäteen. Hänen vatimaton palkankorotuksensa täytyy kuolettaa jostakin. Onneksi suomesta voidaan erottaa 18 taloushallinnon henkilöä ja siirtää nämä työt Viroon ja Tsekkiin jossa tuntipalkka on mukavasti pienempi. Ja näiden irtisanomisten jälkeen jää kuittaamatta vaivaiset 100 000 euroa Joukon palkankorotuksesta. Hyvä Jouko, asiallisesti toimittu!

Perussuomalaiset haluaa lisätä asepelveluksen kestoa

Perussuomalaiset haluavat lisätä varusmieskoulutukseen pakollisen 6 vuoden vankeusrangaistuksen. Vankeusrangaistus ollaan langettamassa terrorismikoulutukseen osallistumisesta. Tätä terrorismikoulutusta ei ole kovin hyvin selitetty, joten joudun olettamaan että se on koulutusta joka tähtää siihen että koulutukseen osallistuvalla on taidot väkivaltaiseen toimintaa yksilöitä tai ihmisryhmiä vastaan. Voin toki olla kovastikin väärässä, mutta olen aina kuvitellut että suomen puolustusvoimien koulutuksen tavoitteet ovat kutakuinkin samat. Toki voi olla että Perussuomalaiset rajaavat terrorismikoulutuksen jonkin ideologian mukaan, esimerkiksi että vain muslimi voi olla terroristi tai antaa terrorismikoulutusta.
No, valopilkkuna tässä on se että kouluttajat joutuvat jo nykyisen lainsäädännön mukaan kärsimään kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksen, eli jo tämän pitäisi riittää tuomaan valtavia säästöjä yhteiskunnalle kun kahdeksan yhdeksästä ikäluokasta vapautuu asepalveluksesta eikä armeijan vakituidellekaan henkilökunnalle tarvinne maksaa palkkaa vankeusrangaistuksen ajalta.

Murha lailliseksi Suomessa?

Jo 7 kansanedustajaa olisi valmis laillistamaan murhat suomessa. Tai tarkemmin sanottuna laajentamaan laillisen murhan määritelmää. Nytkin on laillista murhata ihmisiä jos vain ollaan ensin ennätetty kertoa aikeista ennakkoon toisen valtion johdolle, siis julistaa sota. Ja sodassa on se näppärä ominaisuus että silloin voi murhata sekä vihollisia että niitä omia kansalaisia jotka kieltäytyvät murhaamasta vihollisia. Mitenkäs muuten se sivistynyt länsimainen yhteiskunta pääsisi eroon väärin ajattelijoista.
Mutta vakavasti puhuen kukaan joka kannattaa kuolemantuomiota ei kyllä ihan oikeasti ymmärrä mistä puhuu. Yhdysvaltain niin kutsuttu oikeusjärjestelmä toki toimii koston voimalla, mutta jos nyt ei ihan jokaista virhettä joka ameriikan mantereella tehdään tarvitsisi toistaa Suomessakin. Kuolemantuomio ottaa pois tuomitun mahdollisuuden muuttua, mahdollisuuden tulla paremmaksi. Toki ymmärrän että poliitikkojen on varmasti hyvinkin vaikea käsittää että yksilävoisi muuttua ja kehittyä, mutta kyllä semmoistakin eduskuntatalon ulkopuolella tapahtuu. Suomen vankeihnhoitojärjestelmässä ollaan jo päästi paljon eteenpäin siitä kun vankila oli paikka jonne ihminen siirrettiin pois muita häiritsemästä, ei nyt kannata lähteä ryntäämään takaisin taaksepäin.
Sen sijaan että alettaisiin tappamaan väkeä, voitaisiin vaikkapa miettiä sitä miksi niitä väkivaltarikoksia tehdään. Tekevätkö niitä vain ja ainoastaan pahat ja parantumattomat vai onko taustalla mielenterveysasioita, päihteiden väärinkäyttöä tai väkivallan sivullisia vastaan suvaitseva suomalainen poliittinen kulttuuri (tällä tarkoitan siis sitä että suomalainen poliitikko ei ole pahemmin ääntään korottanut yhdysvaltain harjoittamaa valtioterroria vastaan, mutta miksipä olisikaan kun yhdysvallat on hyvä ja niiden öljyrikkaiden arabimaiden kaikki kansalaiset ovat islamofasisteja, vai mikä mahtaa tämän päivän poliittisesti korrekti termi eri kulttuurista tulevalle ollakaan).
On silleesti helppoa mennä aukomaan päätään ja sanomaan että joo, hei tapetaan noi tyypit. Mutta niin kauan kun ei omaa kykyä tuoda ketään takaisin kuolleista, kannattaisi ajatella vähän aikaa kauemmin ja pitää päänsä kiinni.

Suomi valitsee suuntansa, kohti pimeää keskiaikaa

Suomen eduskunta osoittaa taas kerran että Suomen maine jokseenkin liberaalina ja reiluna maana elää on ansaittu ainoastaa sillä että jossain on vielä epäoikeudenmukaisempia paikkoja. homoavioliittoja koskeva lakiehdotus ei ilmeisesti ole saamassa vaadittua määrää edustajia taakseen, joten lakiehdotus ei nouse lainkaan käsittelyyn.
Kaikille niille joille on vielä tässä vaiheessa epäselvää mitä maailmalle tapahtuu jos homot saavat avioliitto-oikeuden. Tapahtuu tasan yksi asia, homot alkavat mennä naimisiin keskenään. Maailma ei lopu, taivaalta ei sada tulta ja tulikiveä, suomi eu uppoa mereen, metsät eivät pala (ellei joku homofoobikko niitä sytytä). Ainoa muutos on se että homot alkavat solmia avioliittoja.
Ymmärrän toki että niille joilla ei ole minkäänlaista kykyä käsitellä muutosta, tämä voi olla liian kova pala purtavaksi. Onhan se nyt ihan eri asia kuin vaikkapa se että kapitalistinen talousjärjestelmämme on lipsahtanut fasismin puolelle (fasismi on talousjärjestelmä jossa voitot menevät yksityisille, mutta tappiot kansallistetaan. Kuulostaako tutulta?) tai että Jumalan valittu maa, pyhä ja siunattu amerikan yhdysvallat rauhannobelilla palkitun presidenttinsä johdolla käy parhaillaan laskentatavasta riippuen 7-11 sotaa.
Maailma nyt vain on niin hyvä ja täydellinen, että ei sitä voi lähteä pilaamaan antamalla seksuaalivähemmistöille ihmisoikeuksia. Niin.

Aikamme sankari

Ei siis Gary grandi vaan tietenkin Steve Jobs, nyttemmin edesmennyt muotoiluguru jonka johtaman yrityksen tuotteiden ylihinta on aivan samalla tasolla kuin niiden käytettävyys.
Tänään minulle kuitenkin lopulta selvisi miksi Steve on nostettu nykyajan pyhimykseksi, Jumalasta seuraavaksi. Steve nimittäin teki töitä vielä kuolemaansa edeltäneenä päivänä, joka on juuri se tapa jolla minun sukupolveni tulee toimimaan, tosin ehkä enemmän pakosta kuin omasta halusta. Onhan se yhteiskunnalle paljon parempaa ettei mitään turhia eläkkeitä tarvitse maksaa, joten it-nörttien ylijumala Jobs on nyt näyttänyt tietä omalla esimerkillään. Ole kuin Steve, tee työtä ja kuole.
En ole katkera, mutta kuitenkin...

Fukushima, evakuoidaanko Tokio?

Fukushimasta ei ole Suomen mediassa paljoa viimeisten kuukausien aikana kuulunut, tämä lienee loogista koska Suomen media (niin Yle kuin kaupallisetkin) tuntuvat harjoittavan hyvin vähän omaa uutistuotantoa ja olevan lähes täysin riippuvaisia englantilais-amerikkalaisista suurista mediataloista eikä ainakaan amerikkalaisen median kovan rahan uutisointiin sovi se että ydinvoiman ongelmista julkisesti puhuttaisiin. Toki Suomessakin ydinvoiman käyttöä halutaan lisätä, mikä on mielestäni edelleen ok kunhan ei pyritä saavuttamaan maksimaalisia säästöjä rakennusvaiheessa (kuten nyt siis tehdään). Halvalla ei synny hyvää rakennusteollisuudessa, mutta eihän se estä ydinvoimalatyömaallakaan yrittämästä.
Yhtä kaikki Japanissa ei Fukushimaa ole unohdettu, vaikka paikallinen hallitus onkin tehnyt kaikkensa lakaistakseen ongelmaa maton alle. Nyt kuitenkin japanilaiset säteilymittaukset ovat paljastaneet että Tokion alueella on mitattavissa säteilyarvoja jotka ovat yli kaksinkertaiset suhteessa siihen raja-arvoon jonka perusteella Tshernobylin evakuoinnit pari vuosikymmentä sitten toteutettiin. Lähde.
Jos Tokion evakuointiin päädytään, on se sellainen ihmisten joukkosiirto jollaista ei liene ihmiskunnan historiassa toteutettu. Suur-Tokiossa asuu yli 35 000 000 ihmistä, eli noin seitsemän kertaa koko Suomen asukasluku. Elleivät he voi elää Tokiossa, missä he voivat elää, mistä löytyy asunnot 35 miljoonalle, miten työpaikat siirtyvät, mistä löytyy toimistoja ja miten liikenneyhteydet järjestetään uusiin keskuksiin. Prosessi vaikuttaa niin valtavalta, niin mahdottomalta että on helpompaa antaa ihmisten elää edelleen Tokiossa, antaa heidän saada säteilyä ja antaa osan kuolla ennenaikaisesti säteilyn seurauksena.

Kaikenlaista suunnitteilla

Työttömyydessä on tiettyä vapautta, joka tosin tasapainottuu tietyllä rahattomuudella. Huomaan kuitenkin tietyllä tavalla nauttivani mahdollisuudesta suunnitella tulevan työttömyyteni monia vaihtoehtoja erityisesti nyt, kun voin sen vielä turvallisesti tehdä töissä (ja töitä tehden siis). Olen hakenut opettajan pedagogisiin opintoihin (TY), mutten usko niihin pääseväni. Hain myös korkeakouluhallinnon ja -johtamisen opintokokonaisuuteen Tampereen yliopistoon. Se on mahdollista suorittaa yhden lukuvuoden aikana ja se on periodiopetuksena järjestettynä siten, että se olisi sitten noin neljä päivää kuussa Tampereella. Tietenkin, jos saa töitä, niin sehän muuttaa suunnitelmia, mutta mikäli ei saa töitä, niin tuo voi auttaa saamaan esim. koulutussuunnittelijan töitä tai muita töitä kouluhallinnossa korkeakoulutuksen alueella. Muutenkin se kiinnostaa. Sitten olen leikkinyt ajatuksella hakea lukemaan psykologiaa sivuaineena. Huomasin sunnuntaina suureksi ilokseni, että sen voi suorittaa etänä verkon kautta (TY) kohtuullista korvausta vastaan. Voisin suorittaa opinnot ilmaiseksi, mutta sitten minun pitäisi ajaa Turkuun luennoille ja se tulisi todellisuudessa merkittävästi kalliimmaksi. Haluaisin suorittaa psykologian perus- ja aineopinnot. Tavallaan houkuttaisi suorittaa myös filosofian aineopinnot. Niistä en ole aivan varma löytyykö ne netistä...
Se, mitä minun pitäisi tehdä, on kirjoittaa artikkeleita väitöskirjastani. Minulla on noin 10 artikkelin suunnitelmalista, joka pitäisi toteuttaa. Kaksi niistä on "ensimmäinen versio", iso osa siinä vaiheessa, että analyysit ovat pääasiallisesti tehty (väitöskirjasta pohja) mutta osa ideoista vaatii vielä kaikki analyysit ja osa ideoista vaatii vielä litterointejakin. Ja sitten on pari pientä tutkimusta...
Jos pohdin uraani tutkijana pidemmällä aikavälillä, uskoisin, että paras asia, mitä voisin tehdä olisi se, että nyt keskittyisin niihin artikkeleihin. Työkokemukseni puute ja tohtorintutkintoni (ja terveydentilani ja asuinkuntani) varmistavat sen, etten helposti saa töitä, joten mahdollisuus siihen on olemassa. Riittävän monta artikkelia pohjalle, niin jatko helpottuisi taas merkittävästi. Toisaalta voisi olla kiva tehdä jotain aivan muuta välillä.

Neljä vuotta naimisissa

Neljä vuotta sitten 10.2. menin Rikun kanssa naimisiin. Yhdessä olemme olleet (huhtikuun 7.pvä) yksitoista vuotta. Yhä edelleen rakastan häntä hyvin paljon. Sanoisin jopa, että vuosi vuodelta enemmän. Hän on paras ystäväni, luotettuni, rakastettuni ja olen niin hyvin iloinen siitä, että saan olla hänen kanssaan. Riku on aivan upea mies. I must have done something right for such a man loves me.

Lasten saannin sietämätön keveys

Näin joskus dokumentin, joka käsitteli ajatusta siitä, että lasten saanti oli pilannut elämän. Se tuntuu olevan kulttuurissamme niin kerettiläinen ajatus, ettei sitä kyetä käsittelemään. Mikäli ei ole innoissaan lapsestaan, leimataan huonoksi vanhemmaksi. Ehkä se on yksi syy synnytyksen jälkeisen masennuksen muodostumisessa. Ajatelkaa, jos taloon tulee täysin vieras ihminen, joka ei anna nukkua, viettää aikaa yksin ja jatkuvasti on jokin pielessä. Kuinka nopeasti siinä palaisi hermot? En usko, että kestäisin kauaa. Tätä varten kai syntyy paljon puhuttu vanhemman rakkaus lasta kohtaan, joka estää lapsen viemisen satunnaisen kirkon portaille ja jättämään sinne. Silloinkin, kun vanhempi kykenee myöntämään, ettei vanhemmuus aina herkkua ole, välittömästi sitä seuraa lause siitä, miten paljon lapsiaan rakastaa. Toinen kullan arvoinen ajatus, jonka olen kuullut, on se, etteivät lapset välitä pätkääkään vanhempiensa mielenterveydestä. Kestää kauan, ennen kuin lapsi kykenee ottamaan muita ihan aidosti huomioon ja jotkut eivät koskaan pääse sinne saakka.
Ei, en ole hankkimassa lasta. Enkä myöskään ajattele tätä heijastuksena johonkin ulkopuolelta tulemaani havaintoon. Ehkä olen siinä maagisessa iässä, milloin se paljon puhuttu biologinen kello alkaa tikittää ja vaatia edes jonkinlaista kannanottoa aiheeseen. En usko, että minusta tulisi hyvä äiti. Ja älkää hyvät ihmiset, jotka ajattelitte näin tehdä, vakuuttako minua siitä, että olen väärässä. Se on turhaa kohteliaisuutta ja puuttumista asiaan, johon kenelläkään ei ole asiaa puuttua. En usko, että minusta tulisi hyvä äiti ihan puhtaasti fyysisistä syistä. Mikäli en nuku tarpeeksi tai saa muuten riittävästi lepoa, kärsin merkittävää fyysistä kipua. En usko, että on lähtökohtaisesti hyvä idea asettaa minua tai lasta siihen tilanteeseen. Olen tietoinen siitä, että tämänlainen tilanne saattaa kenelle vanhemmalle tahansa syntyä ja silloin siitä selvitään. Uskon kuitenkin yhä vakaammin ja vakaammin siihen, ettei ole hyvä idea tietoisesti aiheuttaa tämänlaista tilannetta. Ihmiset ovat neroja löytämään nauloja seinässä, johon iskeä päätään. Joskus ehkä kuitenkin näkee sen naulan ennalta. Ehkä tämä on sellainen tilanne.

Keskellä yötä

En ole aamuihmisiä. Tämä ei ole minulle mitenkään uutta tietoa. Olen onnistunut siirtämään vuorokausirytmiäni aikaisemmaksi Rikun ansiosta tai johdosta, mutta jälleen huomaan olevani tehokkaimmillani keskellä yötä. En tiedä, miksi näin on. Uskoisin, että kyseessä on itsekritiikin heikentyminen väsymisen johdosta. Mikään ei estä kirjoitusprosessia niin hyvin kuin mainittu tehokas itsekritiikki. Miten voisikaan saada tekstiä paperille, kun uskoo, ettei kykene tuomaan asioita esiin selkeästi ja oikealla/toivotulla tavalla? Toinen minua auttava tekijä on aikaraja. Mitä lähemmäs sitä ajautuu, sen paremmin saan itseäni niskasta kiinni. Onneksi en kuitenkaan jätä asioita enää aivan viime tinkaan (kuten väitöskirjani kanssa tein). Näin voin lähettää esim. apurahahakemuksen eteenpäin tietäen, että se on tarkistettu useaan otteeseen. Kyllä sinne silti jää todennäköisesti jokin virhe, mutta aina sellaisia ei voi tällä päällä välttää. Riku on ollut ihanan kärsivällinen lukiessani kaikenlaisia raaputuksiani lävitse ja kommentoidessaan ja korjatessaan kielenkäyttöäni.
Eräs ystäväni kertoi, että yksi hänen parhaista tohtoriksi opiskelleista etsi valmistumisensa jälkeen vuoden töitä ennen kuin löysi mitään. Sen kai oli tarkoitus lohduttaa minua ja kai se sitä tekeekin. Pärjään ihan hyvin hetken ajan ilman työsuhdetta, joskin ei ansiosidonnaisesta mitenkään juhlaksi asti ole. Nauttisin siitä paljon enemmän, ellei pitäisi aivan kaikkeen hakea. Ehkä joskus työhakemusten teko tulee rutiiniksi. Nyt etsin keskitietä siinä, että pyrin osoittamaan olevani pätevä saamaan työpaikan enkä kuitenkaan kehu itseäni, ainakaan asiattomasti. Jotenkin vakuuttelu siitä, että minut kannattaa palkata, nostaa niin sanotusti niskakarvani pystyyn. Mieluusti lähettäisin vain cv:n, tutkimussuunnitelman ja suositukset ja päätös tehtäisiin niiden perusteella. Toisaalta... ehkä on parempi ettei näin tehdä.
Sain äsken ensimmäisen version yhdestä hakemuksesta valmiiksi ja toivon, että vielä tänä viikonloppuna saisin ensimmäisen version myös toisesta tehtyä. Sitten voin maanantain ja tiistain parannella niitä ja lähettää ne sen jälkeen maailmalle toiveikkaana siitä, että jos jokin nappaisi.
Sitten pitääkin keskittyä hetki yhteen yhteisartikkeliin, josta saimme palautetta. Sen pitää olla valmis marraskuun lopussa ja paine olla hyvä ja keskittyä siihen on voimakas senkin takia, että kyse ei ole vain minun julkaisustani, vaan kyseessä on myös jonkun toisen työ. Toivon, että jossain vaiheessa saisin aikaa kirjoittaa lisääkin aineistoa, jonka voisin lähettää eri lehtiin. Se oikeasti voisi auttaa minua saamaan niitä töitä, joita en usko vielä saavani (julkaisuluetteloni on vielä varsin vaatimaton). Jos en kuitenkaan hae niitä töitä, joita en usko vielä saavani, mieleen jää kaivertamaan se, että ehkä kuitenkin olisin voinut... Ja jos ei nyt hae, niin miten sitä saisi otettua itseään niskasta kiinni myöhemminkään.
Pitää oppia vain paremmaksi ajan käytön järjestelyssä ja oppia jakamaan aikansa useiden eri tehtävien kesken. JA yrittää ylläpitää jonkinlaista uskoa siihen, että löydän jossain vaiheessa jotain. Tohtorinopintojen aloittaessa aika meni lähinnä rahan etsimiseen. Ilmeisesti nyt on samanlainen vaihe. No, silloin löysin jotain ja enköhän jossain vaiheessa nytkin löydä jotain.
Nyt vain sormet ja varpaat ristiin kaikilla, että joku näistä hakemuksista hyväksytään.
Ja sitten nukkumaan. Huomenna on Danielin ratsastusvalmennus ja kahden ratsastustunnin päivä on raskas ilmankin huonosti nukuttua yötä.
(mikään ei muuten ole niin ikävää kuin herätä kissan pissan hajuun ja huomata, että joku on pissannut peitolle. Kävi tänä aamuna. Onneksi ei tapahdu usein - tuskin koskaan. Muuten alkaisi vakavasti häiritä. nyt vain perushäiritsee)

Viime päivien teemalaulu

Rebecca Karijord - Wear it like a crown
Albumilta The noble art of letting go

I don't know where this fear comes from
how I became so afraid of losing everyone
never been afraid of being lonely
now I'm becoming the one I'm most scared of being

I don't know where this fear comes from
this fear of failing fear of letting everyone and myself down
its growing deep into my soul
making me all paralyzed and cold

It's two steps forward, three steps back again
I'll turn my face against it I won't run
Courage and belief are my redeems
No one else can rescue me it seems

Cause if I don't follow my heart this time
I'm gonna forget what this life is all about
I'm gonna take that path I'm going in on my own
I'm gonna take that fear and wear it like a crown

- Satu

"Se että horjuu vain sisältä on Pienelle Eläimelle rohkein tapa olla horjumatta" - Nalle Puh

Eroon ompuista?

Pitää taas vakavasti harika applen tuotteista luopumista. Applen kamaahan valmistaa muun muassa oxconn niminen kiinalainen hikipaja, joka on ollut uutisissa työntekijöidensä itsemurhien vuoksi. Applen lyhyen tähtäimen ratkaisu pr-pulmaan oli luvata työntekijöille enemmän rahaa, pitkän tähtäimen ratkaisu sen sijaan tuntuu olevan valmstuksen siirto pois Foxconnilta, palkankorotusten jälkeen se on liian kallis valmistaja.
Mediamanipulointinsa taitava, mutta yhteiskuntavastuunsa rippeetkin unohtanut yritys ei ehken kuitenkaan ole sitä mitä tahdon omannetunnolleni. Ehkäpä siirtyminen takaisin linuxiin on tullut ajanohtaiseksi.

Ei sentään.

Ei Stubbilla mitään selkärankaa ole, olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta että suomalaisella poliitikolla on moraali...
Stubb torjui Israelin saarron
Jos sitten jatketaan kauppasaartoa vaikkapa vain muslimimaita kohtaan, tai vaikkapa vain kommunistisia maita kohtaan. Toki jos aloittaisimme kauppasaarron Israelia vastaan siksi että Israel harjoittaa valtioterroria, voisi olla hankaluuksia keksiä syitä sille miksi USA on jätetty kauppasaarron ulkopuolelle.
Mutta ei hätää. Jos asioita ei ajattele tai niistä ei puhu, kaikki on hyvin o:)

Tulonsiirtoa opiskelijoila pankille

Oikeistolaisen hallitusen merkkinä on pidetty tulonsiirtoja köyhiltä rikkaille. Ainakin ehdotettu opiskeluoikeuden maksullisuus on erinomainen askel tähän suuntaan.
Jos ajatellaan että opiskelija saa nyt opintolainaa noin 200 euroa kuussa, eli 2400 euroa vuodessa. Tähän päälle 1000 euron lainamaksimin korotus ja kuuden vuoden opiskeluaika. Onnellinen vastavalmistunut maisteri aloittaisi siis hulppealla 20,000 euron velalla.
Tämä taas tarkoittaa, 10 vuoden takaisinmaksuajalla + 2 votta alkuun pelkillä 3,5% koroilla) että ennen kuin laina on maksettu kaksitoista vuotta opintojen päättymisen jälkeen on pankki rikastunut 5 763 euroa, jonka valmistunut olisi voinut käyttää ah-niin-tärkeään kulutukseen ja ostaa itselleen vaikkapa uuden sohvan, uuden sängyn, uuden pöydän tuoleineen jne jne jne...

On se mukava elää pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Ai että...

Unettomuutta lähinnä

Olen parina viime yönä herännyt neljältä yöllä enkä enää saanut unta. Rikun mukaan kuitenkaan unen saannissa illalla ei ole ollut ongelmia. Ehkä tietyt lääkeaineet ovat edistäneet tätä ilmiötä. Kesällä on hyvä välillä kertoa keholle, että nyt on pimeä. Ei kuitenkaan ole kiva herätä neljältä, kun se tarvittava unen määrä on noin 8-9h/vrk. Kuitenkin tulee ajateltua kaikenlaista. Hiljalleen tästä unettomuudesta alkaa tulla sellainen "unettomuus hermostuttaa, joten nukkumaan meneminen vaikeaa" - juttu. Joten nyt olen sitten hereillä, kunnes nukuttaa, vaikka se sitten tapahtuisikin joskus neljän paikkeilla tai sen jälkeen. Huomenna ei ole menoja, joten mitäs väliä sillä on.

Listasin tänään kaikki ne projektit ja remontin kohteet tästä paikasta, jotka ovat akuutteja, ajankohtaisia piakkoin, jossain vaiheessa jne. Lista on aika pitkä. Onneksi nyt on selkeästi tietyt kohteet enkä voi niille tehdä oikeastaan paljoakaan.

Tekisin nyt artikkelia, mutta aivot ovat ihan seis, vaikka eivät suostukaan hiljenemään. Ne menevät sellaiseen obsessiiviseen tilaan, jossa mietin koko ajan esim. verhojen ompelun toteutusta tai jotain muuta merkittävää. Kyseessä on aina jokin tämänlainen pieni projekti, jossa on monia kohtia, joissa on vielä kysymyskohtia toteutuksen suhteen. Hyviäkin vaihtoehtoja pyöritän päässäni uudelleen ja uudelleen. Ei ole tervettä tämä.

Sen sijaan Nöpössä ja Töpössä on molemmissa ilmentynyt hieman uusia piirteitä. Ensinnäkin on ihana nousta sängystä siihen, että Nöpö pörrää. Termillä "pörrää" tarkoitetaan kyseisen kissan käytöstä, jolloin normaalista välinpitämättömyydestä täysin poiketen kissa on äärimmäisen hellyydenkipeä ja pyörii ympärillä ja kehrää ja tulee syliin ja pyörii jne. Tavaksi Nöpö ei aamupörräystä ole ottanut. Sääli. Yllättäen myös Töpö pörrää. Hän on aktiivisemmin ihmisten kanssa kommunikoiva ja jutteleva. Aiemmin olemme molemmat olettaneet, että hän haluaa ruokaa tai leikkittämistä tai jotain vastaista. Tänään kuitenkin kävi ilmi, että melkoisen ääntelyn taustalla oli hellyydenkipeys. Kissa ei halunnut olla sylissä, mutta kehräsi kuitenkin, kun siinä sitä piti hetken (hyppäsi aika pian pois, ja kehräsi lisää kun otti taas syliin). Ja tietenkin pörräsi muutenkin. Hienoja ovat he. Noki on ihastunut Rikuun ja iltarapsuille hän meneekin nykyään Rikun syliin. Minun jaloissa tai kyljessä hän kuitenkin nukkuu aamulla ja siis ihan oikeasti nukkuu. Silitys ei ole tervetullutta ja siinä kissa sitten nukkuukin suurimman osan päivästä. Noki on yöeläjä.

Väsyttää, muttei nukuta. Menee hyvin valituksesta huolimatta. Tulevaisuus on hyvin epävarma, mutta se pitää paikkaansa kaikkien kohdalla. Eikä millään näistä ole pitkällä aikavälillä mitään väliä. Hyvää yötä muille Villa Issikasta toivottaa Satu

Päivän talous

Jokin aika sitten linkkasin Miltä triljoona taalaa näyttää. Tämän postin jatkajaksi sopiikin hyvin derivaateista kertova artikkeli. Kun viimeksi luin jostakin derivaattimarkkinoiden kokonaisarvon se oli järjettömät 60.000 USD per maapallon asukas. Siitä ei liene kolmea vuotta aikaa ja nyt derivaattimarkkinoiden arvo on kohonnut mielen nyrjyttävään 190,000 USD per maapallon ihmisasukas.
Tämä lisättäköön "kapitalistista talouta ei voi järjellä käsittää" argumenttini todistusaineistoon.
Muilla rintamilla kävime tilaamassa kirjahyllyn ISKUsta ja meille onnistuttiin esittelemään sen verran mukava sohva että kunhan muutama tuhat euroa on taas säästössä tullennee sekin hankittavkasi. Välissä ostanemme vielä pari nojatuolia, tulevan sohvan kumppaneiksi.
Tämä viikko on töiden osalta aikamoista juoksemista, neljä reissua Helsinkiin, yksi tosin jo takana. Onneksi vain perjantain kokouksesta on todennäköisesti tulossa kovin tuskallinen ja muut palaverit menevät enemmän miellyttävämmissä merkeissä.
Remontti eteni siten että tuulensuojalevyt saapuivat, samoin kevytrakenteinen autokatos. Koska ulkona ei kuitenkaan voi toimia metallisten putkien kanssa ilman hansikkaita, on autokatos toistaiseksi vain pressukate vedettynä tuulensuojalevyjen suojaksi. Saas nähdä milloin ehtii niitä asentelemaan. Toivottavasti ensi viikonloppuna edistyy Sali, jos lopultakin saisi ikkunalaatikot ja ikkunanpuitteet sekä komeronovien listat kuntoon niin se olisi jo monta askelta oikeaan suuntaan. Sitten vielä verhotankojen ripustaminen, niin huonehan alkaisi näyttää kotoisalta. Jäisi puuttumaan vain se sohva :D

Päivän fasismi

Löytyy saksanmaalta. Angela Merkelin mielestä yksityisyydensuoja on täysin tarpeetonta.
Ja jos tämä kotirauhan rikkominen sadaan tällä tekosyyllä vietyä läpi, ei kestäne kauaakaan ennen kuin Poliisille taataan oikeus tutkia yksityiskoteja joissa on tietokone tekijänoikeuslakien valvonnan nimissä.Ja kuka sitä Poliisia siinä välissä enää tarvitsee, kyllähän tekijänoikeuksia valvoville yrityksille voisi antaa suoraankin oikeuden tunkeutua ihmisten koteihin tarkistamaan tietokoneiden sisällöt.
Ehkä Saksassakin kuitenkin kysytään väärä kysymys. Kouluampumisissa kyse ei ole siitä mistä ase on saatu, kyse on siitä millainen yhteiskunta ajaa nuoren ihmisen ottamaan aseen käteensä ja suuntaamaan sen kohti kaltaisiaan.
Yhteiskunnassa on se vika, että ajan kanssa se lakkaa turvaamasta kansalaistensa oikeuksia ja alkaa rajoittaa niitä turvataksen itsensä jatkuvuuden. Yhteiskunnasta tulee kansalaisilleen vankila, kunnes seuraava vallankumous palauttaa tilanteen alkuasetelmaansa joksikin aikaa.
Toimijana yhteiskunnasta tekee mielenkiinsen se että se on täysin kuvitteellinen. Sitä ei voi vetää vastuuseen teoistaan, kuten ei voi vetää vastuuseen teoistaan niitäkään jotka sen nimissä toimivat. Järjestelmä on mahatava.
Muina tapahtumina pikkusisko on astunut avioliiton satamaan ja olemme Sadun kanssa palanneet Sotkamosta jossa tätä tapahtumaa pienessä piirissä juhlistettiin. Ensi viikko on töiden puolesta yhä juoksua, neljä matkapäivää ja yksi etäpäivä. Remontti voi edetä Salin osalta piankin ja yläkerran osalta kunhan tuulensuojalevyt tulevat (piti tulla viime tiistaina, peruuntui ja nyt pitäisi tulla huomenna). Olemme päättäneet että yritykseni tuotraa kirjahylly on epäonnistunut ja hankimme kaupasta kauniimmat ja tilavammat hyllyt omatekoiset korvaamaan. Autokin pestiin ja on taas likainen. Top Gear palasi tauoltaan ja ensimmäinen jakso oli taattua laatua. On se outoa miten auto.ohjelma on about parasta viihdettä mitä töllö susoltaa ilmoille...
Kissat ovat olleet odotetun läheisyydnkipeitä ja Pikikin jo melkein antanut anteeksi poissaolomme