Matka Helsinkiin ja kissojen kuulumisia

Kävin sitten Helsingissä viikonloppuna opiskelemassa Kiinalaista lääketiedettä Suomen taolaisessa Neijing-koulussa, joskin tilaisuus pidettiin spiritualistisen seuran hyvin enkelipitoisissa tiloissa. Selvisin ajomatkasta Helsinkiin yllätyksekseni varsin hyvin ja olin väärinymmärryksen johdosta noin kaksi tuntia edellä (joista vain toinen johtui siitä, että muistin väärin alkamisajan). Täten saatoin kuitenkin pelastaa eksyneen näköisiä ihmisiä, jotka olivat tulossa samaan tilaisuuteen. Paikkaa oli tosi vaikea löytää, siis ihan oikeasti! Järjestäjät olivat hieman myöhässä, mutta kymmenen jälkeen aloitimme tiiviin koulutuksen, jonka katkaisivat pari 5min taukoa ja 1,5h ruokatauko. Lopetettiin kahdeksalta. Sammuin melkein saman tien laitettuani sängyn valmiiksi jonkun työhuoneen lattialle, jossa olin yksin. Näin saatoin yöllä herätessäni lukea vapaasti kirjaa pelkäämättä sitä, että muut tiloissa nukkuvat heräävät toimintaani. Jännä juttu oli se, että paikalla oli yksi meistä n. 2km säteellä asuva tyyppi. pitääpä jatkossa jaella näitä bensakuluja. Sunnuntaina tilaisuuden loppuessa mieli oli niin täynnä, ettei mitään enää liikkunut. Takaisintulomatkakin sujui mukavasti antaessani kyydin yhdelle Saloon menevälle ja kotiinkin saakka selvisin nukahtamatta rattiin tai kärsimättä hirveitä tuskia. Mutta ryhmä tuntui mukavalta ja ainakin 5 astetta (1-10 asteikolla) vähemmän kristallihörhöiltä kuin siellä luontaishoitaja-koulutuksessa, jonka keskeytin. Nyt sitten seuraavaa odottamaan lukien enemmän kiinalaisesta lääketieteestä, vaikka tosin alun mielessä pitäen kai pitäisi tutustua ensin paremmin taolaisuuteen.
Kissat sen sijaan ovat olleet kerrassaan ihastuttavia useissa tilanteissa. Noki tulee jälleen iltasyliin ja tämänpäiväisessä nokoshetkessä nukkui koko ajan sylissäni ja halusi uudet silit, kun heräsin. Kiki tulee usein ihan pään viereen haluamaan huomiota ja vatsarapsua. Pikikin tulee nykyisin sängyssä syliin ja nukkuu usein jaloissa. Noki ja Piki nukkuvat hetkittäin ihan vierekkäin esim. vessan matolla. Piki ja Kiki puolestaan pitävät sängystä enemmän. Eilen päästin kaikki kolme ensimmäistä kertaa ulos sillä ajatukseslla, että sateessa eivät kovin kauaksi menisi. Kissat täydestä sydämestään nauttivat uudesta etuoikeudesta, mutta tosin vain Kiki on käynyt sanomassa, että sinne vois uudelleenkin mennä, mikä on jännittävää sikäli, että hän oli ainoa, joka joutui suihkuun palattuaan sisään, jotta olisin saanut kaiken roskan ja lian hänestä. Suihkussa hän tappeli vastaan tai pikemminkin yritti paeta kuin paraskin kahletaituri, mutta heti sen jälkeen rauha oli suuri, vaikka kuivailin ja harjasin (jossa vaiheessa tosin lahjoin häntä kissanminttukarkeilla). Pitääpä kokeilla juttua vielä uudelleenkin.

100!

Tätträtää, hassuja hattuja ja serpentiiniä. Villa Issikkan blogi on saavuttantu sadannen julkaistun viestinsä. Kuten jo Kolon Pohjalta osoitti, ei tämä mitenkän korreloi viestin tason kanssa.
Eilen kävimme Sadun kanssa jälleen ratsastamassa Baldurissa, sain alleni maastosta tulleen Atlan ja Satu sai tyytyä maastosta tulleeseen Elliin. Minä en erityisemmin pidä siitä että hevonen joka on juuri tulltu maastosta annetaan kenttätunnille, koen vaikeaski uskoa että maastossa liikkunutta hevosta voisi lainkaan kiinnostaa säätäminen kentäällä maaston mukanaan tulman vapauden jälkeen.
Yhtäkaikki Atlaa oli aika lähelle mahdotonta saada kulkemaan muuten kuin löntystelemällä, emme töltänneet tai laukanneet tai tehneet muutakaan vauhdikasta, lopussa harjoittelimme 'avointa taivutusta?' jossa havaitsin jälleen kerran että kun en ymmärrä sanaakaan siitä mitä minulel sanotaan on aika ottaa paussi ja kysyä uudelleen. Tälläkin kertaa sain rautalangasta väännetyt ohjeet joiden kanssa pääsien eteenpäin ja sain jopa muutaman askeleen tehtyä vaadittua liikettä.
Sadun menestys Ellin kanssa näytti minusta paremmalta, mutta keskusteltuamme autossa ratsastuksen jälkeen kävi ilmi ettei Satukaan oikeastaan ollut sen paremmin ohjeit aymärtänyt kuin minäkään.
Tänään Satu lähti viiden aikoihin kohti Helsinkiä, minä jäin kotiin jossa Piki on ollut todella sylinkipeä koko päivän. Nyt kun hän on saanut ruokansa, kelpaa jo nukkua vieressäkin omalla penkillä. Päivällä pelautin Hetalle sooloa, sekin meni ihan mukavasti vaikkei kummallakaan ollut kunnon muistiinpanoja (tai muistoja) edellisestä pelikerrasta, no nyt pääsee kuitenkin IA:n kohdalta eroon jakautuneesta pelistä.
Huomenn ataa remontin kimppuun, ainakin siihen asti että Satu palaa Hesasta. Ironista lienee se että viikot minä vietän siellä ja viikonloput Satu :D

Miten hämätä hammaslääkäriä?

Pitkään aikaan ei reikiä ole hampaissa ollut, mutta aina ne ovat valittaneet, etten käytä hammaslankaa. Nyt sitten tämän vuotiseen tarkistukseen ollessa neljä viikkoa, aloin käyttää hammaslankaa aamuin illoin ja kerrankin sain kehuja hampaideni kunnosta =). Ei siis ole kovin vaikeaa. Nyt vain jotenkin siitä on tullut tapa ja ainakin iltaisin varmaan sitä jatkankin. Kahdesti päivässä tuntui kyllä hieman liioitellulta.
Päivät ovat viime aikoina menneet nukkuessa. En saa öisin unta, joten torkahdan päivällä (enkä aina edes omasta tahdostani tai siltä se tuntuu) ja sitten taas nukun yön huonosti. No, viikonloppu on työntäyteinen kiinalaista lääketiedettä opetellessa, joten toivon nukkuvani hyvin, vaikka se sitten tapahtuukin ilmapatjalla koulun tiloissa.
Vielä sellainen lisäkommentti, että toin työtuolini kotiin samalla kun tyhjensin työhuoneeni valmistuksena etätyöhön, jonka aloitan vuoden alussa, kun lomani loppuu (siis ihan vuosiloma, eikä enää sairasloma). En ole hetkeäkään saanut siinä istua, kun kissat ovat omineet sen ihan täysin. Sovin palauttavani sen töihin, kun en enää väikkäriä tee, mutta saa nähdä haluavatko sen enää takaisin... saattaa mennä sellaiseen kuntoon...
Tänään kävin naapurin Virven kanssa varsinaisella eläinkierroksella. Kävimme läheisellä shettistilalla, jossa oli niin aikuisia shetlanninponeja, niiden varsoja että minishettiksiä ja niiden varsoja. Olivat sieviä, mutta kamerapuhelimella kuvatodisteet ovat kovin huonolaatuisia. Sitten menimme sen perheen luokse (tai siis Virven appivanhempien luokse), joka vuokraa meiltä pellot. Siellä puolestaan oli lampola, jossa oli hyvin suloisia lampaita; kanala (häkkikanala valitettavasti) sekä sikala. Siat olivat yllättävän suloisia, mutta voimakas ammoniakin haju ajoi meidät pian pois sieltä. Ruokimme vielä Virven kaksi lämminveristä hevosta ja shettiksen ja minut tuotiin kotiin. Nyt seuraavaksi suunnitelmana on tehdä naapureiden kanssa (toivottavasti tarpeeksi moni lähtee mukaan) vetoomus johonkin pian selvitettävään tahoon, että viereisen tien nopeus pudotetaan 50km/h puhtaasti turvallisuussyistä (hevosia, traktoreita, lapsia ja kissoja yms. mielessä pitäen). Tiessä on niin monta kuollutta kulmaa ja mäkeä, että isompi onnettomuus vain odottaa tapahtumistaan. Tarkoitan siis isompaa kuin se, että taksi ajaa ojaan, joka on jo meidän täällä asuessamme tapahtunut.

Tampere 1 - Helsinki 0

Tällä kertaa kilapilua käytiin autoilijoiden käytöksestä ruuhkatilanteessa.On se kumma että Tampereella pahimpaan ruuhka-aikaan jonot eivät töki, vaan liikenne itse asiassa etenee jatkuvasti. Poissa ovat Helsingin seudun idiootit joiden on ihan pakko päästä tunkeutumaan jonojen ohi ja aiheuttaa omalla toiminnallaan jonojen piteneminen ja liikenteen sujumattomuus.
Tampereelle minut vei terveydenhuollon tietosuojan ajankohtaisseminaari joka siellä Tampere-talossa järjestettiin eilen ja tänään. Luentoja oli riittävästi ja asiaakin oli saatu mahtumaan mukaan, joskin tietynlainen lain epäselvyys paistoi läpi eri esitysten osittain ristiriitaisesta tietosisällöstä. Onneksi odotukset ovat korkealla, eli nyt pitäisi rakentaa huippumoderni pilvenpiirtäjä joka perustetaan suohon. Ehken tilanne ei ole aivan niin paha, mutta on tässä kuitenkin vähän semmoinen tuntuma että ohjelmistotoimittaja on syypää vaikka laki määräisi täysin sen mitä täytyy tai ei saa tehdä...
Huomenna sitten Lahteen ja perjantaina onkin vuorossa viikon toinen toimistopäivä, kaikkea sitä sattuukin. Perjantaina tulee myös myyntiin Leopard, eli Macin seuraavan sukupolven käytis. Nolosti sitä myydään suomessa kello 18.00 - 20.00 välisenä aikana, jolloin en enää aio olla lähelläkään Turkua (sen sijaan olen ratsastamassa :) joten taitaa Leopardin hankkiminen jäädä ensi viikkoon.
Huomenna meille tulee 300 metirä höylättyä lautaa, sen piti tulla tänään mutta koska en muistanut eilen viritellä eurolavoista paikkaa johon lasti voidaan laskea, jouduin soittamaan toimittajalle jolle toimituksen siirto päivällä onneksi onnistui.
Viikonlopuksi Satu lähteekin sitten auton kera helsinkiin ja minä pelautan sooloa Hetalle. On jonkin ivaa että minulla on (toistaiseksi) vain kaksi sovittua matkapäivää koko sen kolmen viikon aikana jonka Satu on kuntoutuksessa kun sitä ennen minulla on keskimäärin kolme matkapäivää viikossa ja lisäksi olen poissa kaikki kolme työpäivää Sadun kuntoutuksesta paluun ja joululomani alkamisen välissä.
Sadun isä, Raimo, oli täällä tällä viikolla auttamassa remontissa. Kuisitn ulkoseinä tulikin valmiiksi ja Sali tyhjeni laatikoista. Kiitosket vielä sinnepäin :)

Pian tyhjä työhuone ja se vatsahaava

Olen virallisesti lomalla. Se alkoi 18.10. Sain kuitenkin tiedon etätyön hyväksymisestä niin myöhään ja olen ollut niin huonossa kunnossa, että pääsin vasta tänään pakkaamaan työhuoneeni. Otin viisi laatikkoa kotoa mukaani ajatuksella, että nämä ainakin nyt riittävät ja jää todennäköisesti ylikin. Tilanne todisti olevansa aivan toisenlainen. Tarvitsin kaikki viisi isompaa laatikkoa, neljä kopiolaatikkoa sekä neljä muovipussia pakatakseni kaiken. Nyt puuttuu vain kone, joka sitten viedään kotio. Olen todella iloinen uudesta ja omasta näytöstä, joka on sen verran iso, että siihen voi laittaa kaksi dokumenttia vierekkäin, se kun on erittäin hyödyllistä useissa tilanteissa aineiston tulosten raportoinnissa yms. En ole ajatellut juurikaan väitöskirjaa lomallani tehdä, keskittyä vaan paranemiseen. Pidän sitä erityisen tärkeänä nyt, koska vatsa ilmeisesti on alkanut kehittää jonkinasteista vatsahaavaa, johon on kyllä jo lääkkeet ja tilanne on parempi. Olen pitkään vitsaillut stressini johtavan vatsahaavaan. Selvästi pitäisi varoa sanojaan... Nyt kuitenkin kaivataan stressitöntä lomaa ja paljon hevostelua =).
Tuntuu kuitenkin oudolta, ettei tämän päivän jälkeen ole enää työhuonetta yliopistolla ainakaan vähään aikaan. Siinä putoaa pois sosiaalisista kuvoista, joita tosin en usko kaipaavani. Yhteistyömahdollisuudet myös häviävät, kun ei ole paikalla. Toisaalta nyt juuri olisi hyvä keskittyä sen perhanan väikkärin valmiiksi saamiseen (siis töihin palattuani), ellei mistään muusta niin siitä syystä, että osoitan ohjaajani vääräksi. Hän näyttää luopuneen hieman toivosta minun suhteeni. Itsellä on vielä kuitenkin vakaa aikomus saada se opus tehtyä ja viralliset kuviot suoritettua. Saa kuitenkin nähdä, mitä käy terveyden puolella kun aina välillä tulee ihan uusia kuvioita kehiin.
No, lomalle vaan ja ajatukset pois väitöskirjasta nyt hetkeksi. Eiköhän se siitä.

Edistyksenkaltaista

Eilinen ei ollut oikeintuottelias päivä, oma oloni oli jokseenkin voimaton, mutta saimme sentään käytyä keskustassa hakemassa saumasnauhaa ja sahasimme ensimmäisiä kirjahyllyn osia. Päivä oli aurinkoinen ja kylmä, Lisäksi toimme ensimmäisen levyn sisään saliin ja mittailimme vielä sen avulla lopullisia tarpeita. Itse asiassa näyttää ihan kohtuullisen hyvältä, työtä vainonv ielä tehtävänä nk riittävästi. Satu sai laitettua paikalleen kulmapaperitkin.
Lisäksi tapasimme lyhyesti perunoita kellariin siirtäneitä naapureita ja Satu sai nähtävästi sovittua shetlanninponivarsojen esittelyn.
Tänään remontti ei edistyne lainkaan, vuorossa on taas pelipäivä. IA etenee pienin askelin, ensin Sadulel sooloa ja kun Tommi ja JD pääsevät paikalle, siirrytään ryhmäpeliin.

Työviikko jällen (lähes) takana

Enää yhtä käytettävyysanalyysin tulosten esittelyä vaille on tämä työviikko. Olenkin jälleen matkustanut ahkerasti, mutta päässyt toimistollekin kahtena päivänä. Tämän hetken tilanteen mukaan tässä kuussa on 12 päivää jolloin olen työmatkalla jossakin Turun ulkopuolella, ensi kuussa tämän hetken tiedon mukaan matkapäiviä on kymmenen, joskin niitä voi vielä lisää sinne ilmestyä. Joulukuussa vaikuttaisi olevan vain kolme matkapäivää, mutta epäilen ettei tilanne jää aivan noin ruusuiseksi, vaikka joulukuusta puolet lomalla olenkin.
Aamut ovat alkaneet kylmetä ja pitäisi kaivella jostakin muuttolaatikoiden lomasta auton lämmitin ja vetää sägköt (jatkojohdolla) pihalle. Tänään auto menikin 60,000 huoltoon ja samalla sen ESP-laitteisto tarkistetaan "erittäin harvinaisen vian" johdosta. Ilmeisesti kaikki maailman c4:set käydään ESP:n osalta läpi, onneksi sattui se kirje tulemaan niin lähelle huoltoa ettei tarvinnut varata erikseen toista käyntiä huollossa.
Sähköinen lääkemääräys puhuttaa nyt monella akselilla. Kela pyörittää omaa työryhmäänsä jossa ovat mukana järjestelmätoimittajat, Turun TERES-hanke käy läpi määrittelyjä ja meidän oma STM-hankkeemmekin puurtaa niiden parissa. Tätä iloa jatkunee jonnekin marraskuun puolenvälin tiimoille, jossa vaiheessa määrittelyt toivottavasti saadaan lyötyä lukkoon ja itse työ voi alkaa.
Kotona en siis ole paljoa ennättänyt tällä viikolla(kaan) juhlimaan, Salista puuttuu yhä ne nurkkapaperit eikä mikään muukaa ole edennyt. Sentään kylmien ilmojen saavuttua joku kissa nukkuu jaloissa pitkin yötä, parhaimmillaan kaksi kaverusta. Kissojen vessan siirtäminen eteiseen on parantanut viihtyisyyttä mediahuoneessa. Vaikak Ökoplussalla puupohjaisena onkin paljon hyviä puolia, ei se sido hajuja yhtä tehokkaasti kuin ne edelliset syntettiset hiekat joita käytimme. No, nyt hajut leviävät eteiseen ja ilmastoituvat sieltä sitten ulos.
Sadun Powerbookin kovalevystä rupesi kuulumaan todella epämääräistä ääntä viime viikolla, tämä johti välittömiin varmuuskopiointeihin ja uuden kiintolevyn tilaamiseen. Nyt kun vielä malttaa odottaa ensi viikon perjantaihin ja voi hakea uuden OS X:n, niin eiköhnä sekin kone vielä jaloilleen nouse. Samalla tilasin Sadulle 22" LCD näytön työkoneeseen kiinnitettäväksi, Satu kun aloittaa etätyöläisenä heti kun palaa lomiltaa Tammikuussa. On se niin väärin että oma loma alkaa vasta kahden kuukauden päästä, toisaalta ei kai voi valittaa yhdeksän viikon palkallisella lomalla ja lomarahalla tänä vuonna juhlittuani. Olisi vielä pari viikkoa tulossa ylitöistä, mutta taidan joutua rahastamaan ne tunnit, ei lomaan oikeasti ole aikaa...
Esimies usutti minua myös menemään taas Lappiin, joten täytyy suunnitella sinne reissu. Viikko 4 ensi vuodelta näyttäisi hyvältä, ennättäisi vielä kysyä asiaa asiakkailtakin :D
Sunnuntaina taas pelautan IA:ta (miinus yhdellä pelaajalla) ja ensi viikolla en mene kertaakaan Helsinkiin (vain 2x Tampereelle ja kerran Lahteen), josta kai täytyy myös olla iloinen. Aikaa vain kuluu ja Sali ei oikein etene, mitenkähän mahtaa olla joululoman jälkeen valmista...

Ne unohtuneet

Niin, ne unohtuneet asiat joista minun piti rapartoida, ensimmäinen on Kikin kyky lukea ajatuksia tai ainakin ymmärtää puhetta. Keittiö ikkunan edessä roikkuva rönsylilja oli alkanut kasvattaa pitkää kukkavartta, kukkavarsi kasvoi astiavitriiniä kohti ja katselimme sitä pöydän ääressä istuen. Satu pääsi juuri sanomasta että kukkaa pitäisi kääntää ennen kuin Kiki alkaisi syödä kukkavartta, kun Kiki joka oli köllötellyt rauhallisena vitriinin päällä päätti alkaa tassuttaman kukkavartta aivan ilmeisenä aikeenaan pistellä se poskeensa. Ei kun hätiin ja kukkaa pelastamaan. Saimme kasvin käännettyä ennen kuin Kiki sai sen suihinsa ja nyt kyseinen rönsylilaj on tuottanut sievän pienen kukkasen.
Kiki ja Piki ovat myös alkaneet söpöillä ja nukkuvat nykyään yleensä vierekkäin sängyllä minun jaloissani. Kuulemma ihan halaavat toisiaan, ne kaverit.
Salin eristystyö on nyt viittä vaille valmis, eli nurkkiin täytyy vielä laittaa paperit. Sitten vaan levytyksen kimppuun :)

Työntäyteinen viikonloppu

Sunnuntainakin saimme aikaa, ei ihan sitä mitä piti, mutta kuitenkin: eteisessä on nyt valot ja pistorasiat, samoin eteisen ja aulan välisessä seinässä on kissanluukku ja kissavessa on ulkoistettu eteiseen. Kissat ottivat luukun ilmaantumisen hyvin vastaan ja kun Piki näytti esimerkkiä, muutkin osasivat mennä luukusta. Kiki oli luukkua tutkaillut, muttei käyttänyt, kun taas Noki jonotti Pikin perässä kärsimättömänä kun luukun olemassaolo hänelle paljastui.
Tänään töiden jälkeen täytyy rientää ostamaan lisää tuulensuojapaeria jonka asentamisen jälkeen Salin eristystyön voi katsoa olen päättynyt ja jäljellä on enää Salin pintatyöt, eristykseen verrattuna valtava urakka :D
Positiivisena asiana saimme entisiltä asukkailta kuulla että yläkerta on ollut kokonaan asuttua tilaa talon aikaisemmassa historiassa, eli emme tarvitsekaan (kai) mitään rakennuslupaa palauttaaksemme yläkerran jälleen asutummaksi kuin se on ollut. Oman tuulivoimalan, tähtitornin ja vastaavien hankkeiden kanssa saattaa sitten olla enemmän lupaprosesseja tiedossa.
Nyt ollaan siinä pisteessä että pitää taas ostaa puuta, tarvitsisi ulkolautaa muutaman kymmenen metriä (lahonneiden lautojen korvaamiseen) ja höylättyä lautaa kaikenlaiseen sisärakentamiseen. Löysimme talon vanhan keittiön laatikoston laatikot, oikein tukevia ja hyväkuntoisia, joille täytyy rakentaa kehikot ja ottaa uusiokäyttöön. Paikatkin ovat jo selvillä. Samoin salin ikkunoiden puitteet täytyy tehdä ja olisihan sitä kaikenlaista muutakin 'pientä' mihin aikaansa ja materiaaleja käyttäisi.
Ne kirjahyllyn palojen sahaamiset ovat vielä jääneet aloittamatta, joskin työvälineet ja suunnitelmat ovat valmiina. Samoin kattopaneelien maalaaminen on yhä aloittamatta.
Niin ja nyt sitten olen minäkin päässyt ihailemaan tähtitaivastamme, muistaakseni lauantain ja sunnuntain välisenä iltana ihmettelimme Laitilan pimeyttä ja tähtien näkyvyyttä. Otavan kauha näkyy sievästi navetan yllä kun astuu ulos ovesta.
Minut valtuutettiin raportoimaan joistakin muistakin asioista joista olen unohtanut raportoida aikaisemmin, mutta unohdan ne nytkin. Ehkä seuraavalla kerralla sitten :D

Eristystä

Remontti liikahtelee jälleen, olen tämän päivän ajan eristänyt Salia ja nyt se on eristeiden osalta valmis. Vielä tuulensuojapaperia puoleen huoneeseen (ensimmäinen rulla loppui kesken) ja siten vaan levyjä seinille. Tämä yllättävä edistyminen tarkoittaa sitä että huomenna täytyy aloitaa kirjahyllyn osien sahaaminen ja kun pöly on laskeutunut, voisi yrittää saada maalausprojektinkin alkuun.
Suomalainen Pem-energy on kehittelemässä viiden kilowatin tuulivoimalaa henkilökohtaiseen käyttöön, se voisi olla Villa Issikan energiaratkaisun kulmakivi. Uskottelivat että tuotteen hinnaksi tulisi noin 5,000 euroa, joka jää aika paljan matalammaksi kuin maalämpö. Kun tuon yhdistää ilmalämpöpumppuihin ja puun polttoon, alkaa homma vaikuttaa selvältä. Täytyy vain varmistaa että ruuhkahuippujen aikaan voidaan yhä ottaa virtaa valtakunnan verkostakin.
Jos pääsisi kokonaan eroon ostosähköstä maksaisi tuollainen tuulivoimala itsensä takaisin noin 6 - 7 vuodessa, ellei sähkön hinta sitten nouse (kuten se tekee :)
Eilen kävimme ratsastamassa eikä ratsastaminen olekaan ainakaan kuuteen kuukauteen tuolta tuntunut. Sain alleni Loviisan, joka on Baldurin Piian kilpahevonen. Kaikki virheeni korostuivat eikä ratsastuksesta tullut yhtään mitään. Kaksi kierrosta kentän ympäri (siis ihan oikeasti) oli parasta mihin pystyin, muulloin Loviisa katseli kaihoten Piiaa kentän keskellä tai muiden hevosten perseitä. Onneksi lopputunnista kävimme 'kädestä pitäen' läpi eron asetuksen ja taivutuksen välillä joka avasi silmiäni aika paljonkin. Lähinnä huomasin että yleensä heilun hevosen selässä kuin hullu heinämies, eli käsieni liikkeet ovat liioitellut kolmanteen potenssiin, mutta kaipa se on korjattavissa. Oi, kun kentällä olisi peili...
Satu jatkaa: Itse sain Tirrin. Muistin, toisin kuin viimeksi, miten herkkä hevonen se on avuille ja myös miten epävarma. Meillä oli alussa hieman keskustelua siitä, olenko johtaja vai en, mutta ilmeisesti hän sitten totesi tyytyväisenä, että selässä on nyt johtaja ja totteli todella kivasti. Tirri on kyllä tosi lähellä sellaista hevosta, jonka sitten aikanaan haluan itselleni. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että taivutuksen ja asetuksen eron näyttäminen kädestä pitäen oli tosi hieno juttu.
Remontista: sain viimeinkin kehykset eteisen ulkopuolelle. Nyt sitten puutuu enää rimat ja sitten ensi keväänä maali. Sitten sen sisäpuolelle pitää tehdä vaikka mitä. Mutta sain kuitenkin jotain tehtyä taloon ja se tuntuu, kuten aina, tosi hyvältä.

Kissan kuolema?

Tänään joko ajoin, tai en ajanut kissan päälle autolla. Aamulla kuuden jälkeen ykköstiellä matkalla Helsinkiin taivas oli paksujen pilvien takana, vettä satoi ihan kunnolla ja vastaan tuli jatkuvana virtana autoja. Itse ajoin oman jononi ensimmäisenä lyhyet valot päällä. Yht'äkkiä jostain tyhjästä auton eteen ilmestyi jotain oranssinkeltaista. Samassa auton alla kolisi ja sitten tilanne olikin jo ohi. Koska takanani tuli autoja (ja ykkötie on siltä osin tietöiden kourissa joten tien viereenkään ei voinut pysähtyä) jatkoin matkaani.
Helsingistä palatessani yritin tähyillä niillä main löytäisinkö kuollutta kissaa, lähinnä tarkistaakseni olisiko sillä kaulapanta josta voisin saada selville omistajan jolel voisin kertoa ettei kissaa enää kannata odottaa kotiin. Kissaa en löytänyt, mutta samoilla paikoilla oli kuollut supikoira, ehken siis törmäsin siihen ja en nähny muuta oranssihtavaa kuin autoni valojen osumisen sopikoiraan. Tai sitten en.
Työviikko on ollut taas aika pitkä, yksi palaeri siirtyi kuukaudella, ja kalenteriini pukkasi kolme uutta, onneksi sentään lomaanomukseni oliat menneet läpi, jiihaa kolmen viikon joululomalle.
Tänään ratsastusta viiden jälkeen, viikonloppuna remontointia, ehkä saisi saunottuakin taas :D

Ratsastusta ja roolipelejä

Tosiaan pääsin viimeinkin pelaamaan roolipeliä viikonloppuna ja niistä sitä minulle mieluisinta, Rikun vetämää Ikuista Aamunkoittoa. Lähinnä kuitenkin seurasin mielenkiintoisia tapahtumia vierestä, mitä en lainkaan pistänyt pahakseni. Omaa osuuttani saan odottaa alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta vielä, koska eilisen kaksituntinen ratsastus veti meidät molemmat ihan täysin energiattomiksi.

Vietimmekin sitten eilisen illan lukien ja kissoja silitellen ja sylitellen. Aamulla heräsin viimeinkin hyvin nukutun yön jälkeen siihen, että joku kissa oli ihan kyljessä kiinni pitkällään. Hiljalleen siirsin kissan alla olevan käteni hieman sivuun, luoden kissalle mukavan tuen molemmille puolille. Luulin ensin, että kyseessä olisi Piki, joka harrastaa tämänlaista suloista käytöstä. Hieman herättyäni huomasin kuitenkin sen olevan Noki, joka tietääkseni nukkui siten ensimmäistä kertaa. Selvästi asunnon alempi lämpötila on herättänyt hellyydenkaipuun kissoissa =).

Sitten hevosiin, jotka ovat olleet elintärkeä henkireikä viime aikoina (itse asiassa koko kevään). Viime kerralla menin kentälle Hetan ja Tommin kanssa ratsunani Tirri. Koska Pia oli lomalla ja opettajana oli varaopettaja Anni, en saanut niitä elintärkeitä tietoja tästä nimenomaisesta hevosesta ja olin unohtanut ne jo edellisestä kerrasta. Tappelinkin hevosen kanssa aikalailla tunnin aikana periaatteena se, että minä yritin hallita sitä, että minne mennään, millä vauhdilla ja missä askellajissa. Tirri on ns. perässähiihtäjä, vaikkakin hyvin herttainen sellainen. Sille on todella tärkeää toisen hevosen tuoma turvallisuus ja hän hakeutuukin edellisen häntään kiinni aina, kun se on mahdollista (hänen mielestään tai hänen halustaan ja jos ratsastaja ei sitä pysty estämään). Käytin strategiaa pysäyttää aina Tirri, kun se ei totellut ja tämä ei ollut ollenkaan perusluonteisesti menevän hevosen mieleen ja tunnilla myöhemmin harjoiteltu peruutus olikin jo aika vaikeaa, kun Tirri ei halunnut kääntyä. Keskeiset ongelmat olivatkin kääntymisessä pois edellä kävelevän hevosen perässä. Lopussa oli kuitenkin suuri voitto, kun sain Tirrin tölttäämään keskiympyrällä edes yrittämättä kenenkään toisen hevosen perään. Pidän Tirristä ja jos hänen epävarmuutensa ottaa huomioon, hän on mitä mainioin hevonen, joka kääntyy melkein ajatuksen voimalla. Sen unohdin tunnilla ja käytin varmaan liian kovia apuja. Mutta aina sitä oppii.

Kävimme kuitenkin siis myös nyt sunnuntaina kahden tunnin maastolla. Minä menin Lisalla ja Riku Tirrillä. Riku taisi nauttia koko rahan edestä, sillä Tirri, vaikka onkin tölttiautomaatti, tölttää muita hitaammin. Tästä syystä he menivät useilla pätkillä laukkaa, kun muut tölttäsivät. Taidanpa pyytää Tirrin seuraavalla kerralla maastoon. Lisan kanssa oli enemmän tekemistä. Hän ei ole perässähiihtäjä. Hän on kova menijä, eikä millään jaksanut odotella edellisen perässä ja tuntui kroonisesti haluavan vasemmalle. Toki satula saattoi olla vinossa, mutta oli tekemistä pitää se oikealla puolella. Ja menemisestä puheenollen, Pallen ollessa johdossa tämän jo laukatessa olimme ihan perässä ja sitten vasta Lisa nosti laukan ja se oli varsinaista menoa se ja sitä menoa oli varsin vaikea hillitä, kun hevonen vain nosti päänsä pystyyn ja heilutteli sitä ja jatkoi samaan vauhtiin. Laukka oli kyllä aivan unelmaa ja tölttiäkin saatiin esiin hetkittäin. Tälle hevoselle puolestaan suitsien tuki on tärkeää ja sen kyllä huomasi, jos suitset olivat sen mielestä liian löysällä tai liian kireällä. Kahden tunnin aikana tajusin viimein, mitä tarkoitetaan syvällä istunnalla ja se on pienoinen voitto. Nyt ehkä viimeinkin osaan ratsastaa ns. syvällä satulassa rentona ja hidastaa istunnallani hevosta. Mutta pidin kyllä kovasti maastoilusta. Lisa reagoi hieman autoihin, mistä syystä vaihdoimmekin reittiä, mutta kaksi tuntia tuli yllättävän nopeasti täyteen ja olisin jaksanut sillä hetkellä vielä pidempäänkin, mutta kotona tosiaan, kuten sanottu, olin täysin uupunut ja flegmaattinen loppuillan. Jo eilen tuntui hieman lihaksissa ja tänään tuntuu hieman myös, vaikkakin toisaalla. Ratsastus on ihan upea harrastus ja odotan innolla oman hevoseni tuomista kotiin. Alan jo aika tarkkaan tietää, mitä etsin ja minulla on jo idea seurahevoseksikin. Niin ne unelmat Villa Issikasta tarkentuvat ajan kanssa. Ja voivathan ne vielä muuttuakin =).

Pelinjohtajan paluu

Eilen pelattiin pitkäastä aikaa aamunkoittoa, IA -osakampanjan muodossa. Peli oli ensimmäinen pelautukseni piiitkään aikaan joten olin hieman jännittynyt siitä miten se meni. Pelaajien mielipiteistä en tiedä, mutta omasta mielestäni peli meni itse asiassa aika mukavasti, kerrankin olin laskenut asiat suunnilleen oikein eikä mitään kauhean yllättäviä pelinhjohdollisia kriisejä ilmentynyt. Pelin tapahtumiin en tässä luonnollisesti mene, mutta ainakaan en koe erityistä tarvetta työntää päätäni pensaaseen ja hylätä pelinjohtamista taas vuodeksi.
Peliin antoi oman pikantin lisänsä se, että talomme ohi huristeli kymmeniä jokamiesluokan ralliautoja, nähtävästi matkallaan johonkin kilpailuun. Yleensä meillä on päiväsikaan ja illalla hiljaista, eilen ei ollut. Olikohan tämä ainutkertaista vai vuotuista, jäänee nähtäväksi.
Tänään on vuorossa kahden tunnin maastoratsastus. Ulkona on pilvinen ja sateisen oloinen sää, eikä säätiedotuksessa ole vieläkäännähtävissä pilvetöntä yötä. On se kumma että täällä missä olisi pimeää ja voisi nähdä tähtiä, ei ole ollut yhtään pilvetöntä yötä lähes kahteen kuukauteen...

Aika rientää

Edellisestä postista tänne on vierähtänyt jo melkoinen aika, väliin mahtuu (melkein) kokonainen työviikko.
Tätä postia kirjoittelen STM-Pegasos -hankkeen syysseminaarista, Rymättylän Herrankukkarosta, tarkemmin sanottuna pihakeinusta. Aamu alkaa sarastaa ympärilläni ja puolen tunnin päästä alkaa aamusauna, eli ohjelmanumero "Uusi elämä" :D
Tämä viikko on mennyt töissä hyvin, joskin kiireisyys alkaa hipoa uutta ennätystä, äskeisen kalenterintarkistuksen jälkeen havaitsin olevani toimistolla Turussa seuraavan kerran 19.10, päivä on sattumalta sama jona pitäisi palauttaa esitykseni vuotisille Pegasos asiakaspäiville. Onneksi mukaa mahtuu yksi etätyöpäivä, joten on ainakin periaatteessa mahdollista että materiaali tuolloin valmista olisi.
Villa Issikassa remontti ei ole viikon mittaa juurikaan edennyt, tein kokeiluja eristeen laittamisessa seiniin ja havaitsin että ikkunat täytyy vielä 'kehystää' ennen kuin eristäminen voidaan viedä loppuun. Ehken sen ennättää ensi viikonloppuna, toistaalta lauantaille sovittu IA-peli ja sunnuntain kahden tunnin maastoratsastus voivat häiritä niin paljon ettei valmista tule.
Sen jälkeen kun ensimmäiset eristelevyt vietiin Salin seiniin, on Salin ovi ollut suljettuna ja kissoilta näin ollen Saliin pääsy kielletty. Tämä on johtanut siihen että nykyään kissat taas nukkuvat sängyssä ja lähes koko ajan joku kissoista on syliin puskemassa, kehitys on aika lailla toivottavaa. Samalla kun Salin ovet suljettiin meille kävi ilmeiseksi kuinka paljon lämpöä se tila on imenyt. Ulkoilman lämpötilassa ei tapahtunut suuriakaan muutoksia, patterit olivat samalla teholla kuin ennenkin mutta parissa päivässä lämpötila nousi niin suureksi että Satu oli pakotettu avaamaan ikkunoita ja laskemaan lämpötilaa läpivedolla. Nyt patterit on säädetty pienemmälle ja kiina-ilmiön uhka on väistynyt.
Ensimmäinen roska-lava tuli ja meni viime viikonloppuna, lava tuli täyteen yhden miehen aamupäivän ahkeroinnilla, joskin kyytiin jäi sitten lopulta nostamatta vanha ruohonleikkuri (joka oli liian painava yhdelle). Ainakin kaksi lavallista tulisi vielä ihan vanhasta ulkona seisseestä puutavarasta, pitää katsoa mikä osa siitä kelpaisi omassa uunissa poltettavaksi kuitenkin ensin.
Ainiin. Minun piti vielä täällä mainostaa Villa Issikan Joulua (2007), eli ellette ole jostain syystä tyytyväisiä omaan kotiinne joulunvieton välineenä eikä teillä ole ylitsepääsemättömiä velvollisuuksia vierailla sukulaisissa, olette tervetulleet viettämään joulua Villa Issikkaan. Ohjelmassa normaalia suomalaista eli ylensyöntiä, saunomista ja (seura/rooli)pelejä. Tarkempi ohjelma saavuttanee kiinnostuneet parin kuukauden kuluttua :D