Tavattoman takkuisena työpäivänä

Takassa palaa tuli ja kissoja löytyy sopivan läheltä, mutta ei työtä haittaavan läheltä. iTunes soittaa hyvää musiikkia ja mielenkiintoista tehtävääkin on. Eli pitäisi olla kaikki edellytykset aktiiviseen työntekoon. Valitettavasti ei vain voisi vähempää kiinnostaa. Tai ehkä pikemminkin on niin takkuinen olo, ettei saa otetta mistään. Ainakin kolme haastattelua pitäisi vielä koodata ja mieluusti sitä väitöskirjaani kirjoittaisin myös. Ei nyt vain oikein tunnu nappaavan. Harmittaa.
Täysin toisesta asiasta: olemme ehkä jo vuoden tai jotain valittaneet siitä, miten lujaa autot ajavat talomme ohi. Sävynä on ollut se tavallinen: jottain pitäis tehä. No, eilen sitten raahauduin paikallisen kyläyhdistyksen kokoukseen ja kaksi tuntia kuunneltuani kaikenlaista (muuten oikein hyvä paikka saada tietää, mitä täällä tapahtuu), ehdotin nopeusrajoitusta 50km/h hieman pidemmälle talomme ohi. Voi olla, että se ei mene läpi, vaan nopeudeksi tulee 60km/h, mutta periaatteessa siis uusien kylttien pitäisi olla tien varressa parin kuukauden sisällä. Hieman oli sellainen olo, että olisi kannattanut tehdä tämä jo KAUAN sitten. Ei se nimittäin vaikeaa ollut. Odotin jotain vastustusta tai jotain.
Lisäksi paikallinen ympäristö alkaa osoittaa todellisen luonteensa. Sisäänpäin kääntynyt, sukulaissuhteet ehkä turhankin läheisiä pitkin pitäjää (kaikki sukua kaikille),keskeinen tapahtumien ja ohjelman järjestäjä on luterilainen kirkko, kukaan ei oikein vaivaudu esittäytymään minulle, koska "minut nyt tuntee kaikki", ynnä muuta kivaa. Joskus sitä miettii, että mites tähän päädyttiin... Kuitenkin pitää mainita se, että kun kerran tutuksi on päästy, niin ollaan kovin ystävällisiä.
Ainakin skootteri on päässyt huoltoon.

Miten hämätä hammaslääkäriä?

Pitkään aikaan ei reikiä ole hampaissa ollut, mutta aina ne ovat valittaneet, etten käytä hammaslankaa. Nyt sitten tämän vuotiseen tarkistukseen ollessa neljä viikkoa, aloin käyttää hammaslankaa aamuin illoin ja kerrankin sain kehuja hampaideni kunnosta =). Ei siis ole kovin vaikeaa. Nyt vain jotenkin siitä on tullut tapa ja ainakin iltaisin varmaan sitä jatkankin. Kahdesti päivässä tuntui kyllä hieman liioitellulta.
Päivät ovat viime aikoina menneet nukkuessa. En saa öisin unta, joten torkahdan päivällä (enkä aina edes omasta tahdostani tai siltä se tuntuu) ja sitten taas nukun yön huonosti. No, viikonloppu on työntäyteinen kiinalaista lääketiedettä opetellessa, joten toivon nukkuvani hyvin, vaikka se sitten tapahtuukin ilmapatjalla koulun tiloissa.
Vielä sellainen lisäkommentti, että toin työtuolini kotiin samalla kun tyhjensin työhuoneeni valmistuksena etätyöhön, jonka aloitan vuoden alussa, kun lomani loppuu (siis ihan vuosiloma, eikä enää sairasloma). En ole hetkeäkään saanut siinä istua, kun kissat ovat omineet sen ihan täysin. Sovin palauttavani sen töihin, kun en enää väikkäriä tee, mutta saa nähdä haluavatko sen enää takaisin... saattaa mennä sellaiseen kuntoon...
Tänään kävin naapurin Virven kanssa varsinaisella eläinkierroksella. Kävimme läheisellä shettistilalla, jossa oli niin aikuisia shetlanninponeja, niiden varsoja että minishettiksiä ja niiden varsoja. Olivat sieviä, mutta kamerapuhelimella kuvatodisteet ovat kovin huonolaatuisia. Sitten menimme sen perheen luokse (tai siis Virven appivanhempien luokse), joka vuokraa meiltä pellot. Siellä puolestaan oli lampola, jossa oli hyvin suloisia lampaita; kanala (häkkikanala valitettavasti) sekä sikala. Siat olivat yllättävän suloisia, mutta voimakas ammoniakin haju ajoi meidät pian pois sieltä. Ruokimme vielä Virven kaksi lämminveristä hevosta ja shettiksen ja minut tuotiin kotiin. Nyt seuraavaksi suunnitelmana on tehdä naapureiden kanssa (toivottavasti tarpeeksi moni lähtee mukaan) vetoomus johonkin pian selvitettävään tahoon, että viereisen tien nopeus pudotetaan 50km/h puhtaasti turvallisuussyistä (hevosia, traktoreita, lapsia ja kissoja yms. mielessä pitäen). Tiessä on niin monta kuollutta kulmaa ja mäkeä, että isompi onnettomuus vain odottaa tapahtumistaan. Tarkoitan siis isompaa kuin se, että taksi ajaa ojaan, joka on jo meidän täällä asuessamme tapahtunut.