Takassa palaa tuli ja kissoja löytyy sopivan läheltä, mutta ei työtä haittaavan läheltä. iTunes soittaa hyvää musiikkia ja mielenkiintoista tehtävääkin on. Eli pitäisi olla kaikki edellytykset aktiiviseen työntekoon. Valitettavasti ei vain voisi vähempää kiinnostaa. Tai ehkä pikemminkin on niin takkuinen olo, ettei saa otetta mistään. Ainakin kolme haastattelua pitäisi vielä koodata ja mieluusti sitä väitöskirjaani kirjoittaisin myös. Ei nyt vain oikein tunnu nappaavan. Harmittaa.
Täysin toisesta asiasta: olemme ehkä jo vuoden tai jotain valittaneet siitä, miten lujaa autot ajavat talomme ohi. Sävynä on ollut se tavallinen: jottain pitäis tehä. No, eilen sitten raahauduin paikallisen kyläyhdistyksen kokoukseen ja kaksi tuntia kuunneltuani kaikenlaista (muuten oikein hyvä paikka saada tietää, mitä täällä tapahtuu), ehdotin nopeusrajoitusta 50km/h hieman pidemmälle talomme ohi. Voi olla, että se ei mene läpi, vaan nopeudeksi tulee 60km/h, mutta periaatteessa siis uusien kylttien pitäisi olla tien varressa parin kuukauden sisällä. Hieman oli sellainen olo, että olisi kannattanut tehdä tämä jo KAUAN sitten. Ei se nimittäin vaikeaa ollut. Odotin jotain vastustusta tai jotain.
Lisäksi paikallinen ympäristö alkaa osoittaa todellisen luonteensa. Sisäänpäin kääntynyt, sukulaissuhteet ehkä turhankin läheisiä pitkin pitäjää (kaikki sukua kaikille),keskeinen tapahtumien ja ohjelman järjestäjä on luterilainen kirkko, kukaan ei oikein vaivaudu esittäytymään minulle, koska "minut nyt tuntee kaikki", ynnä muuta kivaa. Joskus sitä miettii, että mites tähän päädyttiin... Kuitenkin pitää mainita se, että kun kerran tutuksi on päästy, niin ollaan kovin ystävällisiä.
Ainakin skootteri on päässyt huoltoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti