Meillä ei tosiaan ole ollut mikään erityisen hyvä karma tietyissä jutuissa. Skootteri on mitä on ja eilen Rikun kannettava hajosi. Emme ostaneet sitä uutena, mutta maksoimme siitä kuitenkin jonkin verran ja se ehti olla ehjä vain noin 9kk. Jollain aikataululla pitää hankkia minullekin auto, sillä valitettavasti periaatteistani huolimatta täällä periferian takana ei selviä yhdellä, kun se on aina liikkeessä. Skootterilla ei ole kiva ajaa jäällä kapealla ja mutkaisella tiellä, jossa muut liikkuu 80km/h vähintään. Saas nähdä, koska se onnistuu. lisäksi Riku tarvitsee jollakin aikataululla sen tietokoneen. Kaikki tämä raha tulee sitten remonttitililtä (jossa sielläkään ei ole nyt mitään) ja hidastaa remonttia, joka juuri nyt tällä nimenomaisella hetkellä ottaa minua muutenkin päähän, vaikka edistyy hyvin. Lisäksi yliopisto saisi VIIMEIN maksaa matkalaskuni, jotta voimme maksaa luottokorttilaskumme.
Lisäksi koen akuuttia rope-kirjoituksen ahdistavuutta. Juttelin tästä eilen Rikun kanssa. Kyse ei ole siitä, etteikö ideoita olisi. Kyse ei ole edes siitä, ettei niitä ehtisi tai jaksaisi kirjoittaa ylös (tai ehkä hieman siitä). Motivaation laskee kuitenkin pohjalukemiin ihmisten kiireet. Jos kukaan ei ehdi pelaamaan tai aikataulut vain menevät totaalisen ristiin, miksi ihmeessä edes yrittää kampanjaa vetää. Kiireille ei tässä elämänvaiheessa voi mitään, mutta se vaikuttaa silti. Onneksi Rikulla ei tätä tunnetta vielä ole, vaikka sanoikin sen vaikuttavan.
Ehkä kuitenkin tämän ketutuksen syvin syy on väitöskirjan kirjoitus ja teko. Tällä hetkellä tekee mieli vain iskeä päätä toistuvasti seinään, kunnes lakkaa harmittamasta tai ainakin harmittaa jokin ihan muu. Taidan silti keksiä miellyttävämmän tavan selvitä tilanteesta. Torkut kuulostaa hyvältä. Riku tulee kotiin vasta myöhään, joten ehdin niidenkin jälkeen tekemään vielä hyvin töitä. Riku on yrittänyt opettaa minulle työnteon alkeita. Ensinnäkin on sellainen asia kuin työaika. Olen puolestani sanonut, että se on yliopistolla tuntematon käsite. Lisäksi hän on sitä mieltä, että sairaana ei tehdä töitä ja ihan virallisestikin työssäkäyvät pitävät sairaslomaa. Minulle sairaspäivä on vain tavallaan sellainen lepopäivä (joskin tuskaisa) eikä siis mikään syy myöhempään taukoon, miten tarpeellinen se sitten olisikin. Kolmantena opetuksena (joka myöskään ei mene hyvin läpi) on se, että työpaikalla työntekijöiden tehokas työaika on aika paljon pienempi kuin heidän aktuaalinen työaikansa. itse yritän tehdä tehokasta työtä koko työaikani erityisesti siitä johdosta, etten pysty täyttä työpäivää tekemään. Riku on todennut tästä, että tauoista ja sairaspäivistä huolimatta edistyn paremmin kuin monet muut. Kai se on ihan hyvä juttu se. Alkaa kuitenkin näyttää siltä, että aikatauluni on realistinen. Yritän saada käsikirjoituksen ohjaajalle viimeistään maaliskuussa (siis jo kielivirheet tarkastettuna). Näin valmistuisin ensi vuonna. Siitä ajatuksesta pidän ja se piristää. Taidan itse asiassa mennä niille torkuille ja jatkaa Bourdieulaisen opiskelijoiden alakentän kirjoitusta niiden jälkeen (joo, se kuulostaa ihan yhtä järjettömältä minustakin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti