Tiistaina kävimme ratsastamassa Kuumassa ja eilen ratsastin Baldurissa kouluratsastajan ohjaamana.
Tiistain Kuuman tunti oli hyvä ja mukava. Ratsastin jälleen Rödadiksella, joka tosin tuntui aivan eri hevoselta, kuin viimeksi. Ehkä loma tosiaan oli sille tarpeen. Nyt ei tarvinnut koko ajan pyytää liikkeelle. Nyt oli ongelmia hidastelussa. Se, kun alkoi helposti kaahottaa. Opinpa kääntämään heti voltille ja pohkeenväistökin onnistui ainakin pari metriä ennen kuin taas hevosen teki mieli posottaa sellaista vauhtia (käynnissäkin), ettei moisesta tarvinnut edes unelmoida. Riku ratsasti Baronilla, jolla oli puolestaan liikkellelähtöongelmia, mutta raipan jälkeen (siis raippa kädessä, edes käyttämättömänä tekee ihmeitä joidenkin hevosten heräämiselle) homma pelitti paremmin. Riku ei ole koskaan kuulema ratsastanut hevosella, jolla on niin kevyt ohjastuntuma. Kyllä yhteys suuhun tietenkin oli, mutta ei yhtään vetänyt vastaan. Kadehdittavaa moinen. pitää joskus kokeilla, jos onnetar sen Kuuman tunnin vetäjä sen minulle määrää.
Keskiviikon tunti oli Baldurissa aivan erilainen kuin mikään aiempi. Lauran (apuopettajan) saatua oikeita töitä, sinne on tullut uusi apuopettaja, jonka nimi on muistaakseni Annika. Hänellä on vahva kouluratsastustausta ja sitä tuntikin pääasiallisesti oli. Jälleen ratsastin Atlalla, jonka kanssa alkaa yhteispeli oikeasti toimia. Harjoittelussa oli suoran kävelyä kentän keskiviivalla. Piti siis koko ratsukon olla suorassa niin vertikaalisesti, välillä tehdä voltti keskiviivan toiselle puolelle siten, että kummaltakin puolelta pääsi ohi ja jälleen jatkaa suoraan. Lopussa lisättiin vielä voltin jälkeen pysähdys, josta jälleen piti jatkaa suoraa. Välissä harjoiteltiin myös suoraa töltissä. Atlalta se onnistui upeasti. Se kykenee lähes pysähdyksistä lähtemään suoraan tölttiin. Emme saaneet mitään negatiivista palautetta. Toisen puolen käännökset ovat Atlalle vaikeita, joten siinä saimme hieman hyvää ohjastusta. Minä pidin tunnista ja onnistumisen kokemuksesta. Riku olisi todennäköisesti menettänyt hermonsa.
Menin sinne skootterilla ja perillä sormeni olivat niin jäässä, etten tuntenut kännykän näppäimiä ilmoittaessani Rikulle, että pääsin perille. Takaisintullessani matka sujui rattoisammin. Sumu oli saattanut muuttaa lämpötilaa ja totesin, että viisari ylhäällä näenkin jotain. Kuitenkin skootteri osoitti jälleen laatunsa hyytyessään kesken matkaa keskelle ei yhtään mitään. Puhelimessa oli vain vähän akkua jäljellä ja oli hieman orpo olo. Onneksi Riku huomasi tekstiviestin ja lähti nopeasti apuun. Sillä välin työnsin skootteria eteenpäin ja huomasin, etten ollut ihan mahdottoman kaukana kotoa. Kaiken kaikkiaan skootteria työnnettiin eilen ehkä noin 4 kilometria. Akku siis toimi, bensaa oli, mutta vehje ei vain toiminut. Laatuvehje, eikö vain? En taida uskaltaa toiste sillä pelillä lähteä tallille. Sillä matkalla on useita kilometrejä täysin autiota tietä ilman sivuhaaroja, joten oikeasti ei kykene sanomaan, missä on, jos se vehje hyytyy, puhumattakaan siitä, jos jotain vakavampaa tapahtuu. Riku ymmärtää tien ja selitykseni, mutta hän saattaa olla Lapissakin, joten se ei ihan riitä. Pitää kai naapuri ajatuttaa sitä tietä, että hänellekin voi soittaa, jos apua tarvitsee, jos nyt saamme jostain rahat parempaan vehkeeseen. Tarkoitus on ottaa yhteyttä maahantuojaan ja ellei muuten kauppaa pureta, niin sitten yhteyttä kuluttaja-asiamiehelle, karpolla on asiaa, hesariin tai oikeastaan kaikkiin niihin tahoihin, jotka voivat auttaa saamaan kaupan purettua tai ainakin merkittävää ikävää julkisuutta. Joo, olen riemuissani tilanteen saamasta käänteestä.
Lisäksi niska muistuttaa iloisesti, ettei moinen monen kilon painoisen skootterin työntö ylämäkeen, ole minulle mitenkään hyvä idea. Onneksi Riku auttoi paljon asiassa. Jotenkin tuntuu, että kaikki skootteriin liittyvät uutiset ovat huonoja. Jos se lähtee toimimaan, niin eipä toimi kauaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti