Chinese water torture over

Viimeinkin se kiinalainen skootteri, joka on aiheuttanut minulle aikalailla vaivaa ja ahdistusta, on myyty. Saimme vielä aikalailla pyyntöhinnan, koska pystyin pysymään hiljaa aikalailla velmun ostajan edessä. Pyysi kypärää kaupan päälle ja vielä hinnan alennusta. Eihän sellainen sovi. 50e olin laittanut mielestäni sellaiseksi keskusteluvaraksi, mutta 10e riitti. Piti vain muistuttaa, että puhelimessa puhuimme täydestä hinnasta ja sitten olla hiljaa, kun mies valitti kaikista niistä vioista, jotka tulivat edelliseen skootteriin. ei sellaisella vehkeellä kannata ajaa niin kovaa kuin hän ilmeisesti oli ajanut. Sain nimet kaikkiin papereihin, joten hän ei voi missään vaiheessa sanoa, ettei tiennyt, mitä osti. Ja nimen myöskin siihen, että osti "as is". Eli pilkunviilauksen tarkka myyntisopimus, rahat minulla ja skootteri poissa. Kaiken kaikkiaan loistava tilanne.

Sen jälkeen kävin vielä katsomassa naapurin ponia, jolla oli ihan oikeasti valkoinen huutomerkki tummassa kyljessä. Lisäksi ostin paria erilaista juustoa läheiseltä juustotilalta. Pelaajat voivat päästä olemaan vapaaehtoisina koekaniineina.

Työn saralla tänään alkoi konferenssi, johon olen ilmoittautunut. Huomenna on oma esitykseni. Piti kuitenkin tehdä taktinen valinta. Kaksi kipeää ja huonoa päivää tai yksi hyvä päivä, hyvä esitys ja parempi artikkeliehdotus. Kaikenlaiset artikkelit ja opinnot tulevat nyt väitöskirjatyön tielle, mutta osa niistä on pakollisia ja loput hyödyllisiä näin jatkoa ajatellen. Silti...

No, nyt jatkan taukoa ja sitten taas töihin.

Yksin kotona

Riku lähti viiden maissa kohti Seinäjokea. Hän tulee huomenna illaksi kotiin. Muistini toiminta on sikäli mielenkiintoista, että vaikka olemme nyt yhdistäneet kalenterin, niin silti jatkuvasti unohdan hänen ohjelmansa. Ehkä hiljalleen opin tarkastamaan asioita välillä sieltäkin enkä toistuvasti kysele miesparalta, mihin hän on milloinkin menossa.

Heräämisen ajoitus oli tänään kyllä aivan nerokas. Heräsin noin ehkä viisi minuuttia kellon sointia aikaisemmin kamalasta painajaisesta ja herätin Rikun. Unessa Riku kuoli/oli kuollut ja tajutessani unessa, miten käsittämättömän hirveää se olisi, heräsin itkien. Joskus painajaiset ovat kovin ikäviä. Ongelmallista on se, että kun sattuu ja mitä enemmän sattuu, sen enemmän painajaisia ja sitä ikävämpiä painajaisia näen.

Olemme hiljalleen tulleet siihen lopputulokseen, että syksy ei vuodenaikana ole minun kunnolleni lainkaan sopiva. Sattuu enemmän. Kesä sen sijaan on erinomainen. Keväästä en muista ja talvea ei näillä leveysasteilla ole.

Vanha skootteri on palannut korjauksesta ja mennyt virallisesti myyntiin. Ensin toivoin siitä kohtuullista hintaa. Nyt tavallaan toivon, että joku vain veisi sen pois, eikä tarvitsisi sitäkään enää miettiä.

Väitöskirja edistyy hitaasti mutta hitaasti. Lähetin tänään kolme lukua ohjaajalleni luettavakseni. Kielioppi on todennäköisesti järkyttävää, mutta asiavirheet, puuttuvat tiedot tai liialliset tiedot niistä kyllä näkyy. Nyt enää teoria ja tulosluvut sekä tietenkin ne johdannot ja pohdinnat. Kun ottaa huomioon, että puolet haastatteluista ovat vielä koodaamattomia, edes siis ensimmäistä kertaa, näyttää "maaliskuussa ohjaajalla"-aikatauluni jokseenkin optimistiselta. No, se on aina sallittua, kunhan vaan ei tapa itseään siinä prosessissa.

Puutarha on viimein kokonaisuudessaan talvikunnossa. Herkät kasvit on suojattu, ruusut leikattu jne. On jokseenkin huojentavaa, ettei sitä tarvitse enää miettiä. Nyt voin sateisina iltoina touhuta talon korjaamisen ja sisustamisen kanssa. Esim. on yksi hirsiseinä pestävänä, parit karmit maalaamatta, listoja laittamatta jne. Mutta nämä etenevät väitöskirjan ehdoilla. Eli hitaasti ja hitaasti =).

Hyvin täällä menee. Kissat auttavat ja ovat todella suloisia. Toiset lihovat ja toiset toivottavasti laihtuvat. Syliin on aina joku tulossa ja työpöydälläkin usein on joku pitämässä seuraa. Uuteen skootteriin pohditaan myyjän kanssa talvirenkaiden mahdollisuutta. Se laajentaisi käyttömahdollisuuksia valtavasti.

Nyt takaisin töiden pariin. Niitä riittää =)

Avioliitto on ikuista

Eilen vaihdoimme vaihteeksi kulttuurille ja kävimme katsomassa Linnateatterin esityksen Avioliitto on ikuista. Kahdella näyttelijällä ja kahdella avustajalla toteutetut 10 henkilöä poikkesivat toisistaan riittävänä merkittävästi sekä maneerien, puheen että vaatetuksen osalta. Näytelmän tyylilaji oli Farssi ja se se kyllä olikin. Loppua kohti meno yltyi aivan päättömäksi kohellukseksi, mutta sentään loppu oli useimmille hahmoille ihan riittävän onnellinen. Avioliittoa ja sen ongelmia onnistuttiin käsittelemään kuitenkin hyvin laajasti eri henkilöhahmojen välisten suhteiden kautta.

Ennen teatteria kävimme katsastamassa Sadun uuden skootterin, se oli oikein sievä ja kaikin puolin järkevämmän oloinen peli kuin edeltäjänsä. Jos hyvin käy niin ennätän käydä tänään hakemassa sen kotipihaan, Satu on sekä kipeä että mahdollisesti hieman flunssainen, joten hänestä ei hakijaksi ole.

Talvi on tullut Laitilaan, aamulla oli 4 astetta pakkasta enkä vieläkään ole oppinut laittamaan autoa johdon päähän iltaisin. Ikkunoita skrapatessa tein jälleen pyhän lupauksen siitä että huomenna sekä lohko- että sisätilalämmitin tekevät autoni ja minun yhteisestä aamusta vähemmän ankean. Talvirenkaat ovat nyt alla ja kesärenkaiden pintaa jäljellä hävettävän vähän. Uudet kesäkumit tarvitaan alle ensi keväänä, mutta ne voisi ostaa varastoon jo nyt jos luottaisi siihen ettei talouden alamäki jatku ja renkaiden hinnat ylipäätään käänny laskuun kevääseen mennessä. En luota talouteen, joten renkaat taitavat jäädä syksyltä hankkimatta.

Noki ja Piki pääsivät eilen käymään eläinlääkärissä, jossa Sadulle kerrottiin että tulkaa takaisin kahden vuoden päästä. Rokotus olikin yhä voimassa. No, ei varmaan tee kissoillekaan pahaa että välillä häkkiin ja autoon mennään muuten vaan eikä se johda mihinkään pahaan tai kivuliaaseen. Pikkuiset(?) jäivät kotiin odottelemaan ja rouskuttamaan uutta ruokaansa.
Kokeilimme kalapohjaista kuivaruokaa kissoille ja Piki alkoi taas kaljuttaa mahaansa, epäily on että Piki olisi kala-allergikko, siksi vaihdoimme ruoan taas kanapohjaiseen. Parin viikon sisällä pitäisi taas olla huomattavissa Pikin maha-alueen karvoittumista ja jos niin käy niin kala-allergia on aika validi diagnoosi. Eläinlääkärin mukaan tosin leikattujen kollien mahakaljuisuus on aika normaalia.

Huomiselle suunniteltu Quantum of Solace lykkääntyy nyt myöhempää ajanjaksoon Sadun kunnon vuoksi. Yritin mennä perumaan varaustamme, mutta minulle sanottiin ettei varausta edes ole olemassa. Erikoista. Olisi se voinut huomenna harmittaa lippuluukulla puoli tuntia ennen elokuvan alkua kuulla että ei teillä mitään varausta ole...

Skootterista ja omasta iästä

Ensin skootterista. Listasin nykyisen skootterin viat kuluttaja-asiamiestä varten. Hän on vain maanantaina ja tiistaina Laitilassa (periferiassa kun ollaan), joten silloin hänelle soitto. Viat ovat seuraavat:
Ensimmäinen tuotu versio oli rikki: kate oli halki. Toisen skootterin tulo kesti kauan.

Toisessa versiossa olevia vikoja:
- Bensamittari ei näytä todellista bensan määrää. Siinä vaikuttaa olevan kolme tasoa, jotka ovat täysi, puoli tankkia ja tyhjä. Pian tyhjenevästä tankista ei myöskään varoiteta millään lailla.
- Kuukauden sisällä hyvin hoidettuna takatuki ja poljinstartti alkoivat ruostua, vaikkei niitä käytetty
- Mutterit ja pultit eivät pysy kiinni, vaan ajon aiheuttamassa tärinässä irtoavat.
- Noin 80km ajettua skootteri meni huotoon valtuutetulla Kone-Glansin huoltopaikkaan (ainakin maksusopimukset tehty tämän paikan kanssa - Valkon Verstas): Skootterin jarruvalo paloi koko ajan ja tyhjensi akun. Lisäksi skootteri tehtaalta tuotuna omasi hyvin alhaiset paineet renkaissa, jotka olivat yksi syy bensankäytön suureen kulutukseen
- Bensaa kuluu merkittävästi enemmän kuin luvattu 1,8l/100km. Tarkkaa määrää ei voi nyt sanoa, sillä kone lakkasi toimimasta ennen kuin testi kyettiin suorittamaan loppuun (bensatankki täyteen ja tarkastus siitä, miten paljon voi ajaa).
- Ennen, kun mittarissa oli 200km, skootteri hyytyi kesken matkaa. Akussa oli virtaa ja bensaa oli tankissa. Se vain puhtaasti sammui ja piti työntää kotiin (noin 4km)

Mielestäni ei ole ihan mainonnan mukainen. He haluavat vielä huoltaa sen isse (joo, tosiaan uskon kovasti). Se lähtee maanantaina takaisin heille. Kun he ovat sen huoltaneet ja se ei silti toimi, niin heidän pitää palauttaa sen hinta. Jos se toimii, voi sen myydä edelleen. Itse en uskalla lähteä enää tallille sen kanssa. Siinä on kuitenkin 9kk takuu jäljellä ja juuri huollettu, joten ehkä sen saa halvalla myytyä edelleen. Tai sitten tosiaan lähden ajamaan kaupan purkua. Riippuu aikalailla kuluttaja-asiamiehen mielipiteestä.

Uusi skootteri on kuitenkin hankinnassa. Saa nähdä. Se ei ole halvin mahdollinen malli, joten ehkä se sitten toimii. Peukut kaikilla pystyyn. Varpaatkin saa laittaa.

Wii on tosi veikeä juttu. Sportissa ikäni oli 28 tai jotain ja Fit-versiossa 44. Kuntoilu sen mukaan on kuitenkin hauskaa, joten eiköhän ikä ala siitä laskea. Fit laskee painon, pituuden, BMI:n, sillä liikuntaan käytetyn ajan, siinä voi määrittää painotavoitteet ja seurata edistymistä. Siinä voi tehdä joogan liikkeitä, harjoitella tasapainoa, lihaskuntoa sekä aerobista liikuntaa. Hieno vehje, joskin kunto on tosi heikko. Siitä on hyvä aloittaa. Pääsee vain ylöspäin, ellei tule pahoja kausia. Pelit ovat kaiken kaikkiaan kivoja.

Väitöskirja edistyy ihan mukavasti. Kaksi isoa keskeistä asiaa ovat kesken, mutta nyt niihin voi keskittyä. Valitettavasti ne on ne vaikealta tuntuvat asiat. Mutta eiköhän nekin tule tehtyä.

Kampanjani on täydellisen muutoksen kourissa, mutta eiköhän se siitä taas korjaannu ja muutu ehkä entistä toimivammaksi tai ehkä pikemminkin aktiivisemmaksi. Se olisi hyvä vastapaino väitöskirjalle, joskin olen hyvin tietoinen siitä, että loppurutistuksen aikana pelin kirjoitus voi jäädä vähemmälle. Onneksi sen pitäisi olla lopussa kuitenkin kohtuullisen lyhyt.

Nyt pelaaman wii:tä tai torkuille. Olen nukkunut säälittävän vähän viimeaikoina.

Hevosia, hevosia ja skootterista

Tiistaina kävimme ratsastamassa Kuumassa ja eilen ratsastin Baldurissa kouluratsastajan ohjaamana.
Tiistain Kuuman tunti oli hyvä ja mukava. Ratsastin jälleen Rödadiksella, joka tosin tuntui aivan eri hevoselta, kuin viimeksi. Ehkä loma tosiaan oli sille tarpeen. Nyt ei tarvinnut koko ajan pyytää liikkeelle. Nyt oli ongelmia hidastelussa. Se, kun alkoi helposti kaahottaa. Opinpa kääntämään heti voltille ja pohkeenväistökin onnistui ainakin pari metriä ennen kuin taas hevosen teki mieli posottaa sellaista vauhtia (käynnissäkin), ettei moisesta tarvinnut edes unelmoida. Riku ratsasti Baronilla, jolla oli puolestaan liikkellelähtöongelmia, mutta raipan jälkeen (siis raippa kädessä, edes käyttämättömänä tekee ihmeitä joidenkin hevosten heräämiselle) homma pelitti paremmin. Riku ei ole koskaan kuulema ratsastanut hevosella, jolla on niin kevyt ohjastuntuma. Kyllä yhteys suuhun tietenkin oli, mutta ei yhtään vetänyt vastaan. Kadehdittavaa moinen. pitää joskus kokeilla, jos onnetar sen Kuuman tunnin vetäjä sen minulle määrää.
Keskiviikon tunti oli Baldurissa aivan erilainen kuin mikään aiempi. Lauran (apuopettajan) saatua oikeita töitä, sinne on tullut uusi apuopettaja, jonka nimi on muistaakseni Annika. Hänellä on vahva kouluratsastustausta ja sitä tuntikin pääasiallisesti oli. Jälleen ratsastin Atlalla, jonka kanssa alkaa yhteispeli oikeasti toimia. Harjoittelussa oli suoran kävelyä kentän keskiviivalla. Piti siis koko ratsukon olla suorassa niin vertikaalisesti, välillä tehdä voltti keskiviivan toiselle puolelle siten, että kummaltakin puolelta pääsi ohi ja jälleen jatkaa suoraan. Lopussa lisättiin vielä voltin jälkeen pysähdys, josta jälleen piti jatkaa suoraa. Välissä harjoiteltiin myös suoraa töltissä. Atlalta se onnistui upeasti. Se kykenee lähes pysähdyksistä lähtemään suoraan tölttiin. Emme saaneet mitään negatiivista palautetta. Toisen puolen käännökset ovat Atlalle vaikeita, joten siinä saimme hieman hyvää ohjastusta. Minä pidin tunnista ja onnistumisen kokemuksesta. Riku olisi todennäköisesti menettänyt hermonsa.
Menin sinne skootterilla ja perillä sormeni olivat niin jäässä, etten tuntenut kännykän näppäimiä ilmoittaessani Rikulle, että pääsin perille. Takaisintullessani matka sujui rattoisammin. Sumu oli saattanut muuttaa lämpötilaa ja totesin, että viisari ylhäällä näenkin jotain. Kuitenkin skootteri osoitti jälleen laatunsa hyytyessään kesken matkaa keskelle ei yhtään mitään. Puhelimessa oli vain vähän akkua jäljellä ja oli hieman orpo olo. Onneksi Riku huomasi tekstiviestin ja lähti nopeasti apuun. Sillä välin työnsin skootteria eteenpäin ja huomasin, etten ollut ihan mahdottoman kaukana kotoa. Kaiken kaikkiaan skootteria työnnettiin eilen ehkä noin 4 kilometria. Akku siis toimi, bensaa oli, mutta vehje ei vain toiminut. Laatuvehje, eikö vain? En taida uskaltaa toiste sillä pelillä lähteä tallille. Sillä matkalla on useita kilometrejä täysin autiota tietä ilman sivuhaaroja, joten oikeasti ei kykene sanomaan, missä on, jos se vehje hyytyy, puhumattakaan siitä, jos jotain vakavampaa tapahtuu. Riku ymmärtää tien ja selitykseni, mutta hän saattaa olla Lapissakin, joten se ei ihan riitä. Pitää kai naapuri ajatuttaa sitä tietä, että hänellekin voi soittaa, jos apua tarvitsee, jos nyt saamme jostain rahat parempaan vehkeeseen. Tarkoitus on ottaa yhteyttä maahantuojaan ja ellei muuten kauppaa pureta, niin sitten yhteyttä kuluttaja-asiamiehelle, karpolla on asiaa, hesariin tai oikeastaan kaikkiin niihin tahoihin, jotka voivat auttaa saamaan kaupan purettua tai ainakin merkittävää ikävää julkisuutta. Joo, olen riemuissani tilanteen saamasta käänteestä.
Lisäksi niska muistuttaa iloisesti, ettei moinen monen kilon painoisen skootterin työntö ylämäkeen, ole minulle mitenkään hyvä idea. Onneksi Riku auttoi paljon asiassa. Jotenkin tuntuu, että kaikki skootteriin liittyvät uutiset ovat huonoja. Jos se lähtee toimimaan, niin eipä toimi kauaa.

Huono karma tai jotain

Meillä ei tosiaan ole ollut mikään erityisen hyvä karma tietyissä jutuissa. Skootteri on mitä on ja eilen Rikun kannettava hajosi. Emme ostaneet sitä uutena, mutta maksoimme siitä kuitenkin jonkin verran ja se ehti olla ehjä vain noin 9kk. Jollain aikataululla pitää hankkia minullekin auto, sillä valitettavasti periaatteistani huolimatta täällä periferian takana ei selviä yhdellä, kun se on aina liikkeessä. Skootterilla ei ole kiva ajaa jäällä kapealla ja mutkaisella tiellä, jossa muut liikkuu 80km/h vähintään. Saas nähdä, koska se onnistuu. lisäksi Riku tarvitsee jollakin aikataululla sen tietokoneen. Kaikki tämä raha tulee sitten remonttitililtä (jossa sielläkään ei ole nyt mitään) ja hidastaa remonttia, joka juuri nyt tällä nimenomaisella hetkellä ottaa minua muutenkin päähän, vaikka edistyy hyvin. Lisäksi yliopisto saisi VIIMEIN maksaa matkalaskuni, jotta voimme maksaa luottokorttilaskumme.

Lisäksi koen akuuttia rope-kirjoituksen ahdistavuutta. Juttelin tästä eilen Rikun kanssa. Kyse ei ole siitä, etteikö ideoita olisi. Kyse ei ole edes siitä, ettei niitä ehtisi tai jaksaisi kirjoittaa ylös (tai ehkä hieman siitä). Motivaation laskee kuitenkin pohjalukemiin ihmisten kiireet. Jos kukaan ei ehdi pelaamaan tai aikataulut vain menevät totaalisen ristiin, miksi ihmeessä edes yrittää kampanjaa vetää. Kiireille ei tässä elämänvaiheessa voi mitään, mutta se vaikuttaa silti. Onneksi Rikulla ei tätä tunnetta vielä ole, vaikka sanoikin sen vaikuttavan.

Ehkä kuitenkin tämän ketutuksen syvin syy on väitöskirjan kirjoitus ja teko. Tällä hetkellä tekee mieli vain iskeä päätä toistuvasti seinään, kunnes lakkaa harmittamasta tai ainakin harmittaa jokin ihan muu. Taidan silti keksiä miellyttävämmän tavan selvitä tilanteesta. Torkut kuulostaa hyvältä. Riku tulee kotiin vasta myöhään, joten ehdin niidenkin jälkeen tekemään vielä hyvin töitä. Riku on yrittänyt opettaa minulle työnteon alkeita. Ensinnäkin on sellainen asia kuin työaika. Olen puolestani sanonut, että se on yliopistolla tuntematon käsite. Lisäksi hän on sitä mieltä, että sairaana ei tehdä töitä ja ihan virallisestikin työssäkäyvät pitävät sairaslomaa. Minulle sairaspäivä on vain tavallaan sellainen lepopäivä (joskin tuskaisa) eikä siis mikään syy myöhempään taukoon, miten tarpeellinen se sitten olisikin. Kolmantena opetuksena (joka myöskään ei mene hyvin läpi) on se, että työpaikalla työntekijöiden tehokas työaika on aika paljon pienempi kuin heidän aktuaalinen työaikansa. itse yritän tehdä tehokasta työtä koko työaikani erityisesti siitä johdosta, etten pysty täyttä työpäivää tekemään. Riku on todennut tästä, että tauoista ja sairaspäivistä huolimatta edistyn paremmin kuin monet muut. Kai se on ihan hyvä juttu se. Alkaa kuitenkin näyttää siltä, että aikatauluni on realistinen. Yritän saada käsikirjoituksen ohjaajalle viimeistään maaliskuussa (siis jo kielivirheet tarkastettuna). Näin valmistuisin ensi vuonna. Siitä ajatuksesta pidän ja se piristää. Taidan itse asiassa mennä niille torkuille ja jatkaa Bourdieulaisen opiskelijoiden alakentän kirjoitusta niiden jälkeen (joo, se kuulostaa ihan yhtä järjettömältä minustakin).

Liisan valmennuksessa

Kävimme eilen RIkun kanssa Liisan (Viljarin issikkatallilta) valmennuksessa Baldurissa. Tunti oli aivan erinomainen ja oli ihanaa ratsastaa pitkästä aikaa. Pääosin harjoittelimme aivan perusteita, joskin ne ovat ne keskeisimmät jutut osata. Istuntamme on kuulema ihan hyvä, eikä vaatinut korjausta. Sen sijaan hevosten kanssa oli ongelmia, koska niillä ovat viime viikkoina ratsastaneet 7v. tytöt, jotka tyytyisivät taputteluun, joten niiden vakuuttelu yhteistyön kannattavuudesta vaati mm. raipan oikean käytön salaisuuden oppiminen. se poikkesi aikalailla aikaisemmasta. Kuitenkin sen oppiminen kannatti ja se auttoi. huomasi kutenkin sen, että Ellillä kunto ei välttämättä aivan riittänyt rankkaan tuntiin. Riku ratsasti pallella. Meillä Ellin kanssa meni pääosin ihan hyvin. Sen vakuutus siitä, että myötääminen kannattaa, oli myöskin hieman työn takana, mutta opimmepa molemmat (myös Pallella sama ongelma) senkin tekniikan. lisäksi opimme, mitä kannattaa tehdä, jos hevonen roikkuu kuolaimella tai jos kiskaisee aina välillä alaspäin. Lopussa pääsimme lisäksi harjoittelemaan laukkaa. Rikulla meni upeasti. Minulla oli sellainen 50% onnistumisprosentti. keskeinen ongelmani on se, että hidastan ohjilla, eikä hevonen näin kykene nostamaan laukkaa. siinä siis työmaata. Rikulla se onnistui hyvin, joskin sitten sen töltin kanssa taisi olla ongelmia. Omana onnistumisena pidän sitä, että sain nostettua sen laukan, sain hevosen toimimaan yhteistyössä, teimme töltissä voltin, onnistuin itse nostamaan myös tölttivahvalla hevosella helposti ravin ja yleensäkin se, että tunnin jälkeen oli oikeasti sellainen olo, että onnistuin. Liisa on erinomainen opettaja. Hän saattaa tulla taas ensi kuun alussa opettamaan tuonne ja ilmoittauduimme heti, jos hän on tulossa. Se ei ole vielä varrmaa.
Lisäksi, pitkällisen köydenvedon jälkeen, yhteistyö tallin kanssa alkaa onnistua. Ehkä Pia vakuuttui ratsastuksesta tai sitten ihan muuten vain vaativammalle tunnille löytyi mahdollisuus osallistua, joten tästä eteenpäin minulla on keskiviikkoisin 18.45 alkaen ratsastustunti. Riku pääsee aina mukaan, jos tilaa on ja jos hänen kalenteriinsa mahtuu. Eli sitten viikottaista treenausta Baldurissa ja 1-2krt kunnon valmennusta Kuumassa kuukaudessa. Näin ainakin tavoitteena.
Onnistumisen edellytyksenä olisi toimiva skootteri. Ongelmien syitä on selvinnyt. renkaiden paine oli ilmeisesti lähes olematon, jarruvalo oli ollut koko ajan päällä, mikä tyhjensi akun, ja siis periaatteessa kaiken pitäisi toimia. Kuitenkin korjaaja on sitä mieltä, että jos tilaa halvan skootterin, niin ei siltä voi toimivuutta vaatia. mietinpä, miten paljon tässä vaikuttaa se, että hän myy itse kalliimpia skoottereita ja kuulema paljon laadukkaampia. Mutta minkäs teet, ostimme jo. Jos se ei nyt toimi ja edelleen kuluttaa bensaa enemmän kuin meidän auto, se lentää paluupostissa maahantuojalle tai otamme yhteyttä tahoon, joka suojaa kuluttajan etuja. lisäksi, jos se jatkaa hajoilua, saattaa tulos olla aivan sama. Oikeasti tarvitsen toimivan kulkupelin. Muuten elämästä täällä alkaa tulla jo aika kestämätöntä.

Tavattoman takkuisena työpäivänä

Takassa palaa tuli ja kissoja löytyy sopivan läheltä, mutta ei työtä haittaavan läheltä. iTunes soittaa hyvää musiikkia ja mielenkiintoista tehtävääkin on. Eli pitäisi olla kaikki edellytykset aktiiviseen työntekoon. Valitettavasti ei vain voisi vähempää kiinnostaa. Tai ehkä pikemminkin on niin takkuinen olo, ettei saa otetta mistään. Ainakin kolme haastattelua pitäisi vielä koodata ja mieluusti sitä väitöskirjaani kirjoittaisin myös. Ei nyt vain oikein tunnu nappaavan. Harmittaa.
Täysin toisesta asiasta: olemme ehkä jo vuoden tai jotain valittaneet siitä, miten lujaa autot ajavat talomme ohi. Sävynä on ollut se tavallinen: jottain pitäis tehä. No, eilen sitten raahauduin paikallisen kyläyhdistyksen kokoukseen ja kaksi tuntia kuunneltuani kaikenlaista (muuten oikein hyvä paikka saada tietää, mitä täällä tapahtuu), ehdotin nopeusrajoitusta 50km/h hieman pidemmälle talomme ohi. Voi olla, että se ei mene läpi, vaan nopeudeksi tulee 60km/h, mutta periaatteessa siis uusien kylttien pitäisi olla tien varressa parin kuukauden sisällä. Hieman oli sellainen olo, että olisi kannattanut tehdä tämä jo KAUAN sitten. Ei se nimittäin vaikeaa ollut. Odotin jotain vastustusta tai jotain.
Lisäksi paikallinen ympäristö alkaa osoittaa todellisen luonteensa. Sisäänpäin kääntynyt, sukulaissuhteet ehkä turhankin läheisiä pitkin pitäjää (kaikki sukua kaikille),keskeinen tapahtumien ja ohjelman järjestäjä on luterilainen kirkko, kukaan ei oikein vaivaudu esittäytymään minulle, koska "minut nyt tuntee kaikki", ynnä muuta kivaa. Joskus sitä miettii, että mites tähän päädyttiin... Kuitenkin pitää mainita se, että kun kerran tutuksi on päästy, niin ollaan kovin ystävällisiä.
Ainakin skootteri on päässyt huoltoon.

Bittersweet dreams

Tiedättekö ne unet, jossa näkee unta jostain rakkaasta tai kaivatusta asiasta ja uskoo asioiden olevan jälleen niin ja kaiken olevan hyvin? Ja sitten herää... Ei ole aina helppoa se herääminen. Joskus aika rankkaakin.
Viikonloppu Edenissä meni hyvin ja oli aikalailla sitä, mitä toivoimmekin. Huone oli mukava, ruoka hyvää, kylpylässä monta hyvää puolta. Huonona puolena siinä oli se, että jotenkin arkkitehti oli totaalisesti unohtanut, että kyseessä oli kylpylä. Paikan äänitaso oli valtava vain vedenkin johdosta. Siihen kun lisätään lapset, teinit, aikuiset, jotka joutuvat huutamaan keskustelun aikaansaamiseksi... No, se on sitten siinä ja hyvästi tärykalvot. Siitä huolimatta kävimme siellä kolmesti, kun kunto kerran kesti.
Viikko on alkanut tahmaisesti. Eilinen meni tehdessä ei yhtään mitään järkevää. Sain viimeinkin sovittua skootterini huollon, mutta se ei ole järkevää useastakin syystä: 1. Kesti jonkin aikaa, kunnes löysin huoltamon, joka yleensäkin suostuu huoltamaan kyseisen maahantuojan skoottereita, koska ne eivät kuulema tuppaa maksamaan takuuhuoltoja. 2. Sen ei edes pitäisi olla rikki. Jos olisin tiennyt, että samasta kylästä löytyy paikka, jonka skootterit ovat kaksi kertaa niin kalliita, mutta huolto olisi lähellä ja takuu kaksi kertaa niin pitkä, niin en nyt olisi tässä sotkussa. Joskus kannattaisi vain ottaa asioista enemmän selvää.
Nyt sitten olen väitöskirjassa aloittanut uudestaan sen energiaa syövän mustan aukon nimeltä haastatteluiden koodaaminen. Se, kuten litterointikin, on edellytys niiden analysoinnille, mutta kumpikin on tasan yhtä innostavaa. Se taitaa kuulua siihen 98% osuuteen kaikesta työstä. Se 2% inspiraatio tulee sitten joskus.
No, ainakin pääsemme pian ratsastamaan. Ehkä se puhdistaa aivoja kaikenlaisista turhista aivoprosesseista. Ja torstaina piirtämään.
Nyt Riku lähtee huoltamaan autoa syystä, josta olemme ennenkin valittaneet huoltoon. Toivottavasti se tällä kerralla korjataan.

Satu, ärtyneenä ja väsyneenä

Osa3 ja sen jälkeen

Tosiaan kotiuduin jo lauantaina, mutta viikko konferenssin jälkeen on mennyt kaikenlaisessa. Konferenssi meni kaiken kaikkiaan kohtuullisesti. Jälkimmäisessä esityksessä ei kuuntelemassa ollut oikeastaan ketään, mutta samaa asiaa esittelevien ja asiaa tuntevan puheenjohtajan kesken saimme aikaan oikein hyvän keskustelun. Lisäksi törmäsin jo hyvin tutuksi ja jopa ystäväksi tulleeseen emeritusprofessoriin Grahamiin ja hänen vaimoonsa Janeen. Heidän kanssaan oli ensinnäkin mukavaa viettää aikaa paikassa, jossa ei oikeastaan tunne ketään eikä jaksa oikein tutustuakaan. Toiseksi Grahamilta sai hyviä vinkkejä oikeasta terminologiasta ja julkaisemiesta niin lehdissä kuin kirjamuodossa ulkomailla. Olo meni huonommaksi viikon edetessä, mutta hengissä selvisin kotiin asti eikä olokaan ollut ihan huono. Tosin maanantai-tiistai meni migreenissä, mutta se on näin jälkikäteen ajatellen tosi pientä. Kuitenkin olen tehnyt kaikenlaista viimeisen kuukauden aikana.
Tuloksia on siitä tullut: yksi ratsastusleiri, kaksi konferenssia ja kolme esitystä, uusia kontakteja tällä kertaa kotimaassa, kaksi artikkelia lähtenyt matkaansa samoin kuin yksi konferenssin abstrakti. Sivuopintojen suhteen opintopisteitä on toivottavasti ropissut mukavasti. Kaksi laajaa esseetä tehty ja lähetetty. Jäljellä on enää vain praktikum (sis. metodologia-esseen ja tutkimusraportin) sekä kandidaatin seminaari sivuaineopiskelijoille. Ensimmäisestä on tutkimusraportti aloitettu ja aika hyvällä mallilla. Sen sijaan kandidaatin seminaarityö ja sen sivutyöt on tehty oikeastaan viimeistelyä vaille valmiiksi. Niiden suhteen vain odotan, että tulee oikea aika lähettää ne kurssin vetäjälle.
Hieman tosiaan juilii, mutta oikeasti menee niin fantastisen paljon paremmin kuin pitkään aikaan, ettei oikeastikaan voi sanoa mitään pahaa olosta.

Iloisena lisänä tähän työpainotteiseen kuukauteen oli eilen alkanut uusi harrastukseni eli torstain taidepaja, jota järjestää Vakka-Suomen opisto. Kaksi ja puoli tuntia viikossa keskitetysti vain piirtämiseen, maalaamiseen yms. on erittäin hieno asia. Se on kanssa sellaista aivojen lepuuttamista, etten muuksi vaihtaisi. Ensimmäisellä kerralla touhustelimme aikalailla itseksemme maalaten akvarelleilla/vesiväreillä sellaista syysaiheista kuvaa eikä omani ollut ihan huono ottaen huomioon sen, etten kyseistä tekniikkaa ole käyttänyt. Parin viikon jälkeen alkaa omassa kylässämme pidetty kangaspuilla touhustelu-kurssi. Viimein siis pääsen tutustumaan paikallisiin, vaikka he olisivatkin iältään noin tuplasti minua vanhempia. Se ei kyllä yhtään haittaa.

Ratsastusta kaipaan. Edelliselle tallille emme taida maastoja lukuunottamatta mennä. Nyt, kun Kuuman tallilta vaan vastattaisiin, ehkä pääsisimme taas ensinnäkin ratsastamaan ja toiseksi saamaan hyvät hevoset, joilla ratsastaa, ja hyvää opetusta. Sitä odottaessa nautin olostani, uusista harrastuksistani ja rakkaista kissoistani ja ihanan mieheni läsnäolosta. Pakenimme tosiaan viikonlopuksi Edeniin, jotta hieman voisimme saada takaisin kolmen viikon täysin ristiin menneitä aikatauluja.

Niin, ja skootteri hajosi. Ei riittänyt, että se söi bensaa kuin auto. Nyt se ei toimi ollenkaan. Pitää a) soittaa huoltamoon ja b) löytää joku, jolla on sopiva peräkärry sen jokseenkin ärsyttävän vehkeen viemiseen huoltoon.

Mutta hyviä viikonloppua kaikille toivottaen...

Skootterin kummallisuuksia ja muita tapahtumia

Olin tänään lähdössä hyvissä ajoin fysioterapiaan, kun skootteria käynnistäessäni huomasin bensan loppuneen. Onneksi oli hyvin aikaa ja ehdin löytää varabensakanisterin, joka oli aika epäloogisessa paikassa näin käyttöä ajatellen, mutta loogisimmassa auton purkamista ajatellen. Opin sitten muutamia pieniä yksityiskohtia skootteristani. Ensinnäkin tämä bensan mittari. Se ei näytä oikeaa lukemaa ajaessa eli ei normaalisti laske, kun ajelee eteenpäin. Sen sijaan se näyttää ilmeisesti lähempänä oikeaa lukemaa silloin, kun sen laittaa päälle. Tällöin sitä ei tietenkään katso. Onneksi pääsin edellisellä kerralla kotiin!
En tiedä, miten täyteen Riku silloin alussa tankkini laittoi, mutta sillä määrällä kulki noin 85km. Viisastuneena menin sitten täyttämään tänään tankin ja opin oikeasti noudattamaan Rikun viisasta neuvoa, että tankin näyttäessä puolityhjää, kannattaa suunnata bensa-asemalle.
Bensatankin ja käytön mitat ovat 1,8 litraa/100km ja tankin tilavuus on 6,1 litraa

Toinen kummallisuus on mutterit. Löysin skootterin "lattialta" mutterin, jonka otin talteen ajatellen, että tuskin se ihan taivaasta oli siihen tipahtanut. Löysin tänään sille sitten paikankin, kun Kelan parkkipaikalla asiaa ihmettelin (ja hätäillessäni käynnistämisessä melkein hajoitin avaimen lukkoon). Eli selkeästi skootterini varustuksiin kuuluu pakollisen rekisteriotteen ja vapaaehtoisten hanskojen ja pyyhkeen lisäksi mutteri- ja ruuvisarja, jolla voi aina tarpeen tullen kiristellä löystyviä muttereita. Ehkä olisi kannattanut investoida kalliimpaan skootteriin, mutta sellaisen hinnalla saa jo sitten käytetyn auton.

Iloisena kotiyllätyksenä meidän jo kuolleeksi julistamamme luumupuu on tuottanut kohtuullisen runsaan ja herkullisen sadon, joka tosin vielä kypsyttelee makuaan. Vanha rouva sitten sinnittelee kuitenkin menemään. Sato olisi varmaan vielä runsaampi, jos ei olisi ollut niitä myöhäisiä kevätpakkasia.
Muuten kasveista: Olen ihastunut ja ostanutkin yhden japanilaisen vaahteran. Ulkona sitä ei voi talvella säilyttää, eli sisään turvaan pitää tuoda, mutta se on upea. Saatan sortua toiseenkin, kun alle puolen hinnan myyvät paikallisessa Agrimarketissa varastoa pois. Muuten seuraavaksi puutarhassa on vuorossa syyslannoitus ja sipulikasvien istutus. Intoa on, aikaa ei niinkään. Mutta niinhän se aina on.
Olen tehnyt sellaisen pienen toteamuksen, että kesällä touhuan mieluusti ulkona kotia kaunistaen ja sitten talvella taas voin hyvin tehdä niitä pieniä hommia sisällä. Sen sijaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä auttamaan Rikua yläkertaan niiden levyjen liimaamisessa ja ruuvaamisessa paikalleen.

Tohtoriopinnoissa onnistuin saamaan aikaan yhden Bourdieu-esseen, tosin aivan toiselle kurssille pituutensa ja aiheensa johdosta kuin siihen, johon sen tarvitsisin. Sitä aiottua nyt sitten alan kohta työstää. Pitää saada noin 10 sivua pois ja lisätä aiheen mukaisesti toisenlaista asiaa... No, pitää vain reippaasti yksinkertaistaa. Lisäksi sain 10op ulkomaisesta julkaisusta, tai no englanninkielisestä referoidusta artikkelista. Nyt on lähes kaikki varsinaiset tohtoriopinnot väitöskirjaa ja sivuaineopintoja lukuunottamatta valmiita. Se artikkeli oli konferenssijulkaisussa ja ohjaajan oli vähän pakko hyväksyä se kyseiseksi julkaisuksi, sillä tämä konferenssi, vaikka ulkomainen olikin, pidettiin Turussa ja hän oli kyseisen kirjan yksi toimittajista =). joskus asiat vain ovat helppoja.

Hevosista: Viimein sain sovittua itselleni vakiotunnin skootterin tuoman vapauden johdosta. ilmeisesti samalla minut on värvätty ilmaiseksi työvoimaksi tallille. No, jos aikaa riittää, niin miksei. Mutta viikottainen tunti + ehkä toinenkin, jos Rikulle ei kyseinen tunti sovi ja muuten jokin aika sopii, tuntuu hyvältä. Ehkä tässä viimein opitaan oikeasti ratsastamaan. ilmeisesti kuitenkin kyseinen tunti on hieman omaa tasoani alempana, joten yhteistyökaveriksini saan haastavamman hevosen ja minulta vaaditaan enemmän => olen silmätikkuna joka tunnilla. Onneksi skootterin kanssa ajaessa voi huutaa suoraa huutoa koko matkan kotiin, kun ei tarvitse huolehtia Rikun korvien kestävyydestä ja kuulokyvystä. Joskus menee vain kemiat NIIN ristiin.

Kuitenkin myönteisellä mielellä ensin metsästämään sopivan mittaisia rullaluistelusauvoja ostamillemme skike-vempaimille (off-road rullaluistimet) ja sitten taas vääntämään Bourdieuta. Jii!...