Projektipäällikkö raportoi

Kevät on ollut varsin kiireinen. Alkuvuodesta aikaa veivät opettajan pedagogiset opinnot ja maaliskuusta minut on pitänyt varsin kiireisenä projektipäällikön homma. Pidän työstäni, sen vaativuudesta ja hektisyydestä sekä mahtavista työkavereista. Pomojen kanssa tunnun tulevan hyvin toimeen ja projektin sisältö kiinnostaa. Nyt projekti on päässyt hyvään alkuun ja lähes kaikki muut ovatkin kesätauolla. Minulla on vielä to do-listalla asioita, jotka pitävät kesäni kiireisenä. Ne vaativat ajattelua ja oman toiminnan vaihteen muutto on vielä kesken. Vielä skannaan ympäristöä etsien mahdollisia kriisejä valmiina reagoimaan ja korjaamaan tilannetta. Nyt pitäisi keskittyä ajattelemaan ja pohtimaan. Riku on antanut minulle hyvät ohjeet heinäkuussa työskentelyyn ja niitä sitten pyrin noudattamaan.
Töiden ulkopuolella sitten työllistävät muutto ja remontti. Vietän aikaa mahdollisuuksien mukaan Laitilassa remontoiden sekä pakaten ja sitten Turussa purkaen, siivoten, kissoja sylittäen ja leväten. Kissat eivät enää pääse makkariin, minkä pitäisi lopettaa klo 4 aamuyön herätykset. Toisaalta ainakin viime yönä heräsin sitten klo 2 Tuiskun konserttiin hänen etsiessään ihmisiä aivan uudessa paikassa.
Koska nyt kuitenkin raportoin Turusta ja uuden kämppämme nimi on Kolo, kuten se edellinenkin Halisten kämppä, tulen jatkossa raportoimaan osoitteessa kololta.blogspot.fi . Riku edelleen jatkaa tämän ylläpitoa, kunnes hän muuttaa myös. Omasta puolestani kiitän kaikkia tätä blogia seuranneita ja toivotan tervetulleeksi takaisin edelliseen :).

Hetken hengähdystauko

Viime viikolla olivat terveydenhuollon atk-päivät. Tällä kertaa en ollut mukana messuvieraana vaan esittelijänä, joka olikin raskaampaa kuin oletin. Melkein koko kaksi päivää menivät esitellessä uutuuksia ja tulevia ajatuksia yleisölle, jossa kyllä riitti kiinnostuneita. Varsinaisten esitysten keskellä oli pieni tauko jolloin saattoi käydä lounaallat tai kahvilla tai muuten vain päästä hetkeksi pois jaloiltaan. Jalat olivatkin hätää kärsimässä, mutta sentään kaikesta selvittiin hengissä ja pääsin kotiinkin ennen Satua joka oli keskiviikkona palaveeraamassa Tampereella.
Helatorstain keskeytettyä työviikon päätin ottaa perjantain, maanantain ja tiistain vapaiksi. Perjantai oli varattu jo kauan sitten, loput päivät kävin hyväksyttämässä esimiehellä viime maanantaina. Nyt olen ollut neljä päivää poissa toimistolta ja töiden parista ja on todettava että tauko on jo tehnyt hyvää- Puutarhassa olemme raivanneet kasvustoja ja täyttäneet jätelavaa (toinen tänä keväänä) sekä tehneet kivireunusta talon länsipäädylle. Nurmikonkin olisin leikannut, mutta sytytystulppa on kuollut eikä kone siis käynnisty. Suunnittelin sen sijaan saunaterassia jota varten täytyy huomenna käydä tilaamassa puutavaraa ja betoni'jalkoja'.
Viime vuoden tietokoneeton joululoma on palannut mieleen ja pohdin mahdollisuutta tietokoneettomaan kesälomaan. Kuusi viikkoa on aika pitkä aika olla ilman konetta, ja juuri tämän ajatuksen vuoksi ei liene mitään muuta mahdollisuutta kuin pitää tietokoneeton loma...
Roperintamalla olen hitaasti mutta hyvin hitaasti kirjoitellut hahmojen historiasta löytyviä henkilöitä. Toki viimeisimpään matriisiinkaan ei ole vielä tullut vastausta kuin 50% pelaajista, eli ei ole aikataulua painostamassa tehokkuuteen.
Ensi viikolla luvassa kaksi lomapäivää, kaksi toimistopäivää ja yksi etätyöpäivä. Lisäksi suunnitelmissa on Iron Skyn katsominen yhden työpäivän jälkeen.

Opinnot valmiina

Perjantaina oli opettajan pedagogisten opintojen viimeinen lähipäivä. Nyt vielä portfolio pitää arvioida ennen kuin voin saada virallisen pätevyyden, mutta siis hyvin lähellä ollaan. Olen siitä varsin huojentunut. Harjoittelut olivat mukavia, mutta mentyäni töihin ei aikaa eikä oikein aivojakaan riitä opiskeluun. Silti oli mukavaa koostaa omaa portfoliota ja nähdä oman ajattelun muutos siitä, kun menin vain hakemaan pätevyyttä, tähän, jossa hahmotan omaa opettajuuttani syvemmin ja paremmin.
Opintojen aikana olen myös miettinyt ammatillista identiteettiäni. Alkusyksystä ja oikeastaan vuodenvaihteen paikkeille asti harkitsin vakavasti täysipäiväiseksi opettajaksi siirtymistä. Huomasin kuitenkin, ettei ainakaan peruskoulun opetustyö ole minua varten ainakaan tässä elämänvaiheessa. Nautin nykyisestä työstäni projektipäällikkönä, joskin mieluusti yhdistäisin siihen hieman opettajuutta. Pidän siitä, että asiat toimivat ja siitä, että saan ne toimimaan. Nyt vain kaipaan pientä vastapainoa työlle eli asioita, jotka saavat työajatukset pois päästä pyörimästä illalla. Muuten elämä onkin varsin mahtavassa tilanteessa. Pitäisiköhän taas aloittaa ratsastus?

Taas viikko takana

Viime viikko oli osin sairastelua (yskin lauantain ja sunnuntain niin tehokkaasti että maaantaina palleasta ei irronnut kuin pieniä puhalluksia tiistaina olin jo riittävän hyvässä kunnossa että saimme jatkettua Long live the Kingin suunnittelua), osin tehokkuutta ja osin tehottomuutta. Keskiviikkona ja torstaina sain jotain aikaan työrintamalla ja jotain pieniä saavutuksia pelinjohtoonkin liittyen. Perjantai sen sijaan oli väsynein päivä niin pitkään aikaan kuin muistan. Aamulla herätyskello soi ilman että sitä huomasin, Satu nousi sängystä ja kävi suihkussa minun edelleen nukkuessa, sitten Satu tuli herättämään minua ja sai istua sängyllä kymmenen minuuttia ennen kuin sain taisteltua silmäni auki.
Sama vireystila oli voimasa koko ttyöpäivän, sain edistettyä muutamaa asiaa, mutta innostuteesta työnteosta ei voinut puhua. Työpäivän jälkeen menimme tapaamaan Hanea ja Katriinaa, mutta sielläkin olin lähinnä uninen.
Tänään kävin vähän aikaa ulkona siirtämässä puuroskaa roskalavalle, mutta sitten yskä palasi ja pakenin sisätiloihin. Sadullakin oli yskää tänään.
Ensi viikolla olisi vuorossa tapaaminen ulkomaisten kollegojen kanssa ja yliviikolla on vuorossa terveydenhuollon Atk-päivät joissa omassa ohjelmassani on lähinnä ständillä seisoskelua.

Flunssa, taas

Jälleen kerran jokin flunssankaltainen nävertää puolustuksiani. Kaikki alkoi maanantaina kun kurkkuni kipeentyi iltapäivällä, päätin että tiistaina olen etätöissä ja lepään. Tämä suunnitelma toimikin hyvin, makasin sohvalla, lipitin kuumaa mehua ja olin aika lailla työkyvytön. Hoito tuntui kuitenkin tehoavan, keskiviikko ja iso osa torstaita meni hienosti, mutta torstai-iltana kurkkukipu palasi ja sen mukana tuli yskä. Perjantaina oli pakko olla konttorilla ja vieläpä melko myöhään kun puhelinpalaveri amerikkalaisten kanssa alkoi vasta viideltä. Kuudelta pääsin kuitenkin lähtemään kotiin ja koska liikennettä ei enää juurikaan ollut, selvisimme Sadun kanssa hengissä perille. Tänään kurkku ei ole ollut enää kovinkaan kipeä, vähän arka ennen päivän ensimmäistä kuumaa mehua, mutta yskä vaivaa ja lihakset kipuilevat.
Tämän on jo kolmas tauti tällä kaudella, syksyn kolmekuukautinen ja kevään viikon sairastaminen olisivat kyllä olleet enemmän kuin tarpeeksi.
Kaiken huipuksi joudun vielä tekemään töitä (todennäköisesti huomenna) koska en ollut enää ohjeidenkirjituskunnossa perjantain puhelinpalaverin jälkeen ja maanantaina tiimini jäsenistä on 80% töissä. Koska kyseinen maanantai itsessään edustaa noin 20% käytettävissä olevasta työajasta ennen seuraavaa tapaamista. olisi ihan hyvä että ihmiset voisivat tehdä jotain tuottavaa...

Pelinjohtajan paluu

Neljän kuukauden kuivan kauden jälkeen palaan rooliini pelinjohtajana. Tai ainakin melkein, huomenna on Long live the King kampanjan esittelytilaisuus, ensimmäisestä pelikerrasta ei ole vielä tietoakaan :)
En nyt ihan ilman pelien ajattelua ole aikaani viettänyt, olen pyöritellyt Harnin maailmaa ja erityisesti Rethemin poliittisia kuvioita päässäni nukkumaan mennessä ja LltK onkin ollut hyvää unilääkettä. Tällä kertaa pelissä ei ole "suurta tarinaa" vaan ajatus on että hahmot ovat itse itselleen antamallaan tehtävällä ja maailma pyörii ympärillä omalla tahdillaan. Hahmojen teot vaikuttavat asioihin ja asiat vaikuttanevat hahmojen päätöksiin. Maailmasimulaatiota minun osaltani siis.
Long live the Kingin kansio tietokoneellani on jo nyt, ennen ensimmäistäkään pelaajatapaamista, noin 2,5 Gb, eli simuloitavaa Harnissa kyllä riittää. Pelkästään Rethemin poliittisesta nykytilanteesta on tietoa useampi kymmenen A4-sivua (joskin hajautettuna eri moduuleihin). Sain neuvoteltua Columbia Gamesin kanssa hyvä hinnan pdf-tiedostoille ja ostinkin kaikki Rethemin ja sen naapureiden alueilta julkaistut moduulit paperisten jo omistamieni lisäksi myös PDF:inä, tämä selittää omalta osaltaan mistä nuo gigatavut ovat peräisin :)

Töissä tilanne on edelleen alkukaaoksen vallassa, ensi keskiviikkona on työpaja jonka jälkeen kuvittelisin voivani aloittaa sen tekemisen josta kuvittelen tässä tehtävässä olevan kyse. Saa nähdä olenko oikeassa kummassakaan kuvitelmassani...

Outo olo

Samaan aikaan tuntuu siltä että pääsiäisestä on jo ainakin kuukausi ja että tämä viikko on vasta alussa. Tein viikon melkein ympäripyöreitä päiviä Helsingissä jossa Vaakunan yhdeksännen kerroksen huone toimi kotinani. Tiistain puoletsapäivästä perjantain puoleenpäivään valmistelin, järjestin, esitin, kuuntelin, ymmärsin, vastasin ja kirjasin kun konsortiomme esitteli tuotetta potentiaaliselle asiakkaalle. Perjantainakin esittelyt jatkuivat viiteen, mutta aivotoiminnan tason jyrkästi laskiessa päätin poistua paikalta ja tulla kotiin, jonne pääsinkin nelhjän aikoihin, kaksi tuntia ennen Satua.
Väsyttää. Esittely meni kuitenkin hyvin ja nyt kun olen ollut pelastamassa myyntitiimiä pulasta, saatan päästä käsiksi omiin töihini ensi viikolla...

Kuulumisia kiireen keskeltä

Pääsiäinen on ollut varsin rento, mutta valitettavasti en ole täysin onnistunut rentoutumaan. Minut on kutsuttu SYLin seminaariin viikon päästä puhumaan ja sitä olisi pitänyt valmistaa. Tiedän, mitä aion puhua, mutta sitä pidemmälle en ole vielä päässyt. Viime viikonloppu puolestaan meni artikkelia referoidessa. Alan kipeästi kaivata ihan oikeaa taukoa, sillä töissä on varsin kiireistä. Ehkä pitäisi oppia sanomaan "ei" sille ei-työ-mutta-tavallaan-työ jutulle, joka tuntuu tulevan vastaan, ainakin hetken aikaa.

Olen onnistunut töissä saamaan aikaan varsin paljon lyhyessä ajassa ja olen saanut sen kuvan, että työpanokseeni ollaan jopa ihan tyytyväisiä. Itse pidän siitä. Se on mielenkiintoista, uuden oppimista, haastavaa ja kiinnostavaa. En ole vielä juurikaan kokenut tyhjää hetkeä töissä tai hetkeä, jolloin ei olisi ollut tarvetta tehdä tuottavaa työtä. Iltapäivisin on noin 30min aika, jolloin aivot eivät ole mitenkään kovin iloisia minkään uuden asian tuottamisesta, mutta koska työhöni kuuluu myös kaikenlainen järjestäminen yms. niin sillekin hetkelle löytyy jotain tehokasta tekemistä. Toisin sanoen muistan ehkä katsoa vapaa-ajan sähköpostini viikonloppuisin, koska illalla en enää jaksa avata tietokonetta. FBstä olen jälleen ajatellut poistuvani ihan yleisestä periaatteesta, tosin merkittävää muutosta se ei toisi sillä en juuri koskaan käy siellä.

Onneksi sosiaalisuutta on kuitenkin hieman mahtunut mukaan. Kävin katsomassa Sirkun kanssa Nälkäpeli-elokuvan torstaina. Se oli hollywood-versio Battle Royalista, jossa huomio oli kiinnitetty hieman eri suuntiin kuin oli ehkä tarkoituksenmukaista, mutta toisaalta näin se oli hollywoodia eikä toisinto hienosta japanilaisesta elokuvasta. Tälle viikolle yritän vielä kehittää jotain ideaa ohjelmasta, kun Riku on kerran poissa. Tosin on se ensi viikon esitys...

Pieniä piristyksen aiheita:

- Riku ilahdutti minut ihan suunnattomasti viime viikolla, kun tulin kotiin töistä joskus kuuden maissa ja hänellä oli lämmin ruoka odottamassa. Jos olisin tajunnut, miten mukavalta se tuntuu, olisin ehkä itsekin kunnostautunut useammin. Tai edes joskus.

- Tänään palauttaessani pari videota näin hihnan päässä olion, jonka ensin luulin jostain syystä olevan orava. Tarkemmin katseltuani hahmotin sen olevan hyvin pieni koira. Se sai hymyilemään.

- Nöpö on oppinut kinuamaan vatsarapsuja ja kellahtaa sylissä sievästi kyljelleen.

- Piki auttaa minua kehittämään käsivoimia, sillä hän haluaa tulla syliin aina laittaessamme ruokaa. Hän on oppinut pitämään etutassuilla kiinni joko minusta tai sitten Rikusta, jos hän on tarpeeksi lähellä minua. Kuusikiloisen kissan kantamisessa kehittyvät käsivoimat mukavasti =).

- Oli mukava nähdä leskenlehtiä ennen tätä takatalvea. Takatalvikin oli mukava ensimmäisen viikonlopun ajan.

- Olen alkanut hahmottaa, miksi jotkut pitävät ostoksilla käymisestä. Vielä en ole itse siitä kokenut, mutta enää se ei ole myöskään suurta tuskaa. Kehitystä siis kohti kulutusyhteiskuntaa.

Kaiken kaikkiaan hyvin menee, mutta odotan kovasti ensi viikon torstaita, jolloin nykyiset haasteet on selvitetty ja uudet haasteet ovat edessä.

Hullut päivät

Eilisen ja toissapäivän vietin Helsingissä työpajassa jossa suunniteltiin kolmen kansainvälisen yrityksen voimin esittelytilaisuutta. Tiistainen matka Helsinkiin peruuntui maanantaina, mutta työmatkustamisen karman lain ansiosta ensi viikolla joudunin ajamaan Helsinkiin jo tiistaina ja palaan kotiin vasta perjantaina. Vaakuna toimii asuinpaikkanani noiden kolmen yön ajan, joskin voi olla että työpäivät ovat pitkiä ja yöt lyhyitä.
Ensi viikon jälkeen lienee hetki aikaa suunnitella tulevaa, pohtia metodeja ja rakennella työkaluja ennen kuin varsinainen työ alkaa.
Nyt on kuitenkin edessä pääsiäisloma, neljä ihanaa päivää ilman työtä. Tänään on vuorossa lammas, huomenna teatteri. Sunnuntai ja maanantai ovat onnellisesti vailla ohjelmaa.

Reissua pukkaa

Näinhän siinä käy kun vaihtaa hommiin, joihin liittyy vähemmän reissaamista. Ensi viikolla olen Helsingissä kolmena päivänä, samoin sitä seuraavalla viikolla. Kun kumpikin viikko on nelipäiväinen on se aika hyvin. Onneksi kahden viikon päästä esittely on takana (loppunut 35 minuuttia sitten) ja töissä _pitäisi_ alkaa se vaihe jossa oikeasti syvennytään asioihin, sen sijaan että mennään ympäri pää kolmantena jalkana.
Tänään töissä oli palaveri jonka keskellä oli tauko jonka aikana oli toinen palaveri. Laskin että tehokasta työaikaa kertyi noin 15 minuuttia. Tämä alkaa olla jo jonkinlainen ennätys.
Vähän taas väsyttää, onneksi edessä on viikonloppu ja nelipäiväinen pääsiäisvapaakin on jo näköpiirissä :)

Tiiminvetäjäksi

Tänään oli Take, päädyimme linjaesimieheni kanssa siihen lopputulokseen ettei kumpikaan meistä oikein osaa kuvata tulevan vuoden tavoitteitani tässä vaiheessa. Pari tuntia Taken jälkeen hankejohtaja kutsui minut huoneeseensa ja kertoi että nyt olisi tarjolla tiiminvetäjän paikka siinä tiimissä johon hankkeessa kuulun. Eipä siinä mitään, nyt on sekä asiantuntijatyötä että yhteyshenkilön tehtävää että byrokratiaa, sen sijaan että olisi vain asiantuntijatyötä.
Joskus syksyllä kun organisaatiota vaihteeksi mullistetaan tiiminvetäjyys muuttuu aidoksi esimiestehtäväksi. Täytyy varmaan jossain vaiheessa selvittää millaista esimieskoulutusta Logica tarjoaa. Tänä vuonnahan ei muuten mitään uutta tarvitse opetellakaan :)
Yhtä kaikki sain Takessa hyvää palautetta ja linjaesimies sanoi että sitten kun esimiesasema odottaa, selvinnen siitäkin ilman mitään vaikeuksia. Totesimme että kehittämistä olisi kyvyssä sanoa asiakkaalle ei, tai edes ei tässä kuussa. Onneksi pääsin hetkeksi pois asiakasrajapinnasta, joskin nyt sitten pitäisi osata sanoa ei sisäisille vaatimuksille...

Ensimmäinen työmatka ulkomaille

Keskiviikkona heräsin kaksikymmentä minuuttia ennen kellon sointia, eli kymmentä yli neljä. Heitin kamppeet päälle ja lähdin liikkeelle puoli viiden aikoihin. Olin jo saanut auton ulos pihasta kun huomasin ettei minulla ollut edes silmäsaleja. Palasin siis takaisin hakemaan niitä. Pimeässä talossa käänykän valossa tavaroita kerätessäni en ollut nähnyt niin kauas että heikko kaukonäkö olisi minulle paljastunut :)
Joka tapauksessa suuntasin Turun lentokentälle jossa oli jonoa turvatarkastuksessa. Selvisin kuitenkin läpi ja söin sämpyläaamiaisen ennen koneeseen nousua. Kone vei minut ja kollegani Kööpenhaminaan jossa kävelimme kuvatuinkin terminaalin päästä päähän pysähtyen välissä vain passintarkastuksessa. Saavuimme lähtöportille pari minuuttia ennen kuin koneeseen siityminen alkoi.
Lontoossa olimme kymmenisen minuuttia ennen Helsingistä tulevia kollegojamme, joten ostin kaikille menopaluuliput Heathrow Expressiin. Juna vei meidät aivan kohteemme naapuriin ja käytimme ruhtinaallisesti varattua aikaamme syömällä sämpylät Upper Crust -myymälässä Paddingtonin asemalla.
Sitten alkoivat työt. Kaksi työpäivää tietotulvaa, välillä kysymyksiä ja kommentteja. Yhteensä kolme taukoa (joista kaksi lounaita).
Töidentekemisen lisäksi toki näin pätkän katua joka johti Paddingtonin asemalta hotellillemme ja kävin ydhessä pubissa puimassa työasioita kollegoiden kanssa, joskaan kukaan ei ehtinyt juoda lasiaan tyhjäksi ennen kuin piti taas kiitää.
Yöllä nukuin kyllä hyvin, mutta heräsin suomen aikaa kuudelta, eli Lontoon aikaa neljältä. Koska uni ei enää palannut, aloin tekemään töitä.
Paluumatkalla söimme tiiminä heathrowlla ja ensimmäisen lennon ajan tein töitä kirjoittaen puhtaaksi muistiinpanojani. Tukholmasta Turkuun lennon aikana yritin lukea Banksin Surface Detail:ia, ja selvisinkin ainakin yhdestä luvusta...
Toki koneen laskeuduttua Turkuun oli jäljellä vielä kotimatka autoillen. Sänkyyn kaaduin vähän kahden jälkeen ja nukahdin kyllä nopeasti. Sen sijaan en perjantaina herännyt aivan tarpeeksi nopeasti koska tajusin vasta puolivälissä Turkuun (Satu ajoi) että minun olisi ollut paljon järkevämpää jäädä kotiin kuin mennä nuokkumaan tiedotustilaisuuteen josta mieleen ei jäänyt ainuttakaan yksityiskohtaa.
Ulkomaantyömatkailu on kyllä selvästi raskaampaa kuin kotimaantyömatkailu. Kumpaakaan en voi erityisesti suositella kenellekään...

Projektipäällikön arjen alkua

Alan hiljalleen tottua projektipäälliköintiin. Tai ehkä tottumisesta on vielä turhan aikaista puhua, mutta alan hiljalleen ymmärtää, mihin sitä on tullut ja miten tästä eteenpäin. Erityisen myönteisenä pidän sitä, että alan kysyä tarkkoja kysymyksiä. Olen siis ylittänyt sen vaiheen, jossa tiedontarpeeni on niin valtava, etten osaa spesifoida kysymyksiäni. Se on jo jotain se. Alan myös hahmottaa, mitä projektin valmiiksi saattaminen vaatii. Kaiken kaikkiaan pidän tätä varsin hyvänä saavutuksena ottaen huomioon, että kännykkäni numero ei ole vieläkään saapunut, työtuolia ei ole vielä edes tilattu ja nyt tämän päivän jälkeen olen ollut töissä tasan kaksi viikkoa.
Kalenteri täyttyy hurjaa vauhtia. Minulle on luvattu 1-2 etäpäivää viikossa, joskin käytännössä se on 0-1 etäpäivää. Varasin jo nyt niitä kalenteriin kesäkuulle asti, koska muuten niiden pitäminen ei vaan onnistu. Hengitän syvään helpotuksesta, kun viimeiset opettajan pedagogisten jutut on suoritettu, sillä enää ei prosessointikapasiteetti tai aika oikein riitä. Arkeni on nyt sitä, että herään yleensä ennen kuutta, joskus ennen viittä. Tulen töihin. Työ on intensiivistä, mielenkiintoista, haastavaa ja iltapäivän klo 13-14 aivokuollutta hetkeä lukuunottamatta yleensä varsin tuottavaa (yritän yleensä varata sille hetkelle jotain papereiden siirtoa paikasta toiseen). Neljän-viiden maissa lähden töistä riippuen sinne saapumisestani ja saavun kotiin joskus viiden-seitsemän tienoilla riippuen siitä, pitääkö esim. matkalla käydä kaupassa tai tehdä jotain muuta. Sitten syön, nollaan hetken ja käyn suihkussa. Menen nukkumaan ja toivon, että saan unta mahd. aikaisin. Seuraavana päivänä sama alkaa alusta. Tavoitteena olisi saada tähän mukaan jotain sosiaalistakin elämää ja sitä yritän heti huomenna. Tästä kiireestä huolimatta olen hyvin tyytyväinen siirtymiseeni projektipäälliköksi. Nyt vaan, jos oppisi rajaamaan plussatuntien syntymistä...

Uusissa hommissa

Tämän ja eilisen olen viettänyt pääosin uusien tehtävien parissa, olen hankkinut viidelle lentoliput Lontooseen sekä paikan hotellista ja valmistellut esityksiä Lontoonmatkaa varten, prosessikaavioita on synnytetty hurjaa vauhtia.
Ensi viikolla on vuorossa kaksi viimeistä palaveria vanhassa tehtävässä, kahden päivän Lontoonmatka ja kaksi palaveria uudessa tehtävässä ja firman tilinpäätösjuhlat, eli ohjelmaa aamiaisesta illanviettoon (perjantaina). Kiireviikko siis jälleen edessä. Toisaalta, ensi viikon aikana varmasti taas moni tulevaisuutta koskettava asia ratkeaa, kuten se miten usein ja miten pitkiä aikoja kerrallaan keväällä täytyy Lontoossa piipahtaa.
Satu on tänään oman tehtävänsä ensimmäisellä työmatkalla, heitin hänet aamulla junaan ja haen taas reilun tunnin päästä rautatieasemalta.

Työt alkoivat

Työt alkoivat perjantaina (ks. aiheesta aiempi posti Projektipäälliköksi - julkaisin senkin tänään). Työpaikka ja työkaverit vaikuttavat näin ensivaikutelman mukaan todella mukavilta. Ensimmäistä kertaa on käynyt niin, että työpaikalla odottavat työhuone, tietokone ja toimistotarvikkeetkin. Työsopimus on nyt allekirjoitettu ja luvat on vetämässä mitä erinäisempiin systeemeihin. Ensi viikolla odotettavasti minulle selviää tarkemmin, mitkä työkuvani tulevat olemaan. Odotan mielenkiinnolla.

Juhlistukseen suunnattu eilinen elokuva (Nobelin testamentti) oli muuten ihan hyvä ja ruokakin Bossassa varsin herkullista.

Väsyttää

Eilinen työpäivä kesti aamuviidestä ilta yhteentoista, tämänpäiväinen oli onneksi vähän lyhyempi ja lopetinkin työt jo puoli viideltä. Vaikka aivan konkretian tasolle asti ei vielä päästykään, tiedän nyt jo paljon enemmän siitä mitä tulen tulevaisuudessa tekemään. On todettava, etten ainakaan hepompaan hommaan vaihtanut. Samaan hengenvetoon on todettava myös että erittäin mielenkiintoisesta tehtävästä on myöskin kyse.
Tämän viikonlopun piti olla se hetki jolloin vanha tehtävä käytännössä päättyy. Pari palaveria on vielä jäljellä, mutta nyt piti ison asiakkaan ison projektin saapua päätökseensä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja nyt saa nähdä kenellä on mahdollisuus vetää projekti loppuun. Teoriassa voisin varmaan yhden viikonlopun vielä valvoa, mutta tälläkin viikolla tehtävälistaa on säädetty niin paljon ettei oma aika millään riitä siihen. Ja taas jonkun toisen viimeistelemän tehtävälistan kanssa en tahtoisi olla liikkeellä myöskään.
Ensimmäisen ulkomaanmatkan ajankohta ja päämäärä ovat kuitenkin selvillä. Lontoo kutsuu minua 21.-22.3.

Satu on aloittanut tänään projektipäällikkönä. Sen lisäksi hän osallistuu väitöstilaisuuteen ja karonkkaan. Voi olla että kun Satu pääsee kotiin asti olen jo nukkumassa pois aika hirveäksi kertynyttä univelkaani.

Abstraktiotaso kasvaa

Jokaisen tehtävänvaihdon tai ainakin tittelinmuutoksen myötä.
Ensin olin atk-tukihenkilö ja tehtäväni oli tukea loppukäyttäjiä työssään.
Sen jälkeen olin järjestelmäasiantuntija ja tehtäväni oli tuntea järjestelmämme.
Sitten minusta tuli projektipäällikkö jolloin työni oli tietää mitä muut tekevät.
Nyt olen liiketoiminta-analyytikko enkä enää edes tiedä kuka tietäisi mitä minun pitäisi tehdä.
No, tämä asiantila päättyy toivottavasti jo torstaina jolloin tapaan ensimmäisen kerran kumppaniorganisaation edustajia ja saanen tietoa prosessista jolla lähdemme yhteistyötä toteuttamaan.

Projektipäälliköksi

Minulle on tarjottu projektipäällikön paikkaa (Turussa). Itse asiassa nimitys on kiertämässä byrokratiassa. Riku on tästä riemuissaan, koska hänen mielestään perheessä kuuluu olla vähintään yksi projektipäällikkö, joka tietää, miten asioiden kuuluu toimia. Itse olen iloinen ihan muista syistä.

Prosessi: Lähetin hakemukseni 15.2. ja seuraavana päivänä minut kutsuttiin haastatteluun, joka oli tiistaina 28.2. Hakijoita oli yhteensä yli 30, joista kolme haastateltiin. Perjantaina tuli sitten tieto, että minut haluttiin töihin.

Perjantai-ilta sujui vuorotellen riemastuneena ja vuorotellen hieman huolestuneena tulemasta. Työ on hyvin mielenkiintoista ja varmasti myös haasteellista. Se, kumpi on mielessä voimakkaammin, riippuu hetkestä. Tällä hetkellä, kun konkreettista tietoa projektista ei juurikaan vielä ole, keskityn lähinnä siihen, että statukseni työnhakijana päättyy ja se on hyvä juttu se. Se vielä päättyy niin sopivasti, että sain juuri opettajan pedagogisten harjoittelut suoritettua. Oikeastaan voisi sanoa, että eipä tätä olisi tämän paremmin voinut suunnitellakaan, jos tämä olisi ollut suunniteltua. Samalla alan orientoitua työhön ja mieleeni alkaa nousta useita kysymyksiä projektista. Onneksi minulle on luvattu infopaketti, jonka saan haltuuni huomenna töiden alkaessa. Huomenna on myös erään ystäväni väitös ja karonkka, joten päivästä tulee mielenkiintoinen, mukava ja pitkä.

Lauantaina juhlistamme tätä ravintolalla ja elokuvalla (Nobelin testamentti). Riku jo yllätti minut kaula- ja korvakoruilla. On hän kyllä suunnattoman ihana.

Healthcare business analyst

Uusi titteli on selvillä, olen lakannut olemasta projektipäällikkö ja minusta on tullut healthcare business analyst. Tuntuu siltä että tehtävien abstraktiotaso vain nousee, olen ollut siis tähän mennessä atk-tukihenkilö, sovellusasiantuntija, järjestelmäasiantuntija, projektipäällikkö ja vapaasti suomentaen terveydenhuollon liiketoiminta-analyytikko.
Sentään minulla on jo jonkinlainen kuva siitä mitä seuraavien kuukausien aikana täytyy saada aikaan ja on todettava että tehtävää riittää. Ensimmäinen työmatka on varattu, toinen on suunnitteilla ja lisää tulossa.

Melkein kuin lomalla

Tällä viikolla ei ole ollut yhtään reissupäivää, olen käynyt Turussa toimistolla kolmena päivänä, tänään oli vuorossa etätyöpäivä ja huomenna menen taas toimistolle. Työjononi on kutistunut lähes olemattomiin. Useat, osim kymmenien tehtävien mittaiset, to-do listat sisältävät enää yksittäisiä tehtäviä joita ei ole vielä ollut mahdollista suorittaa. Inboksissani on kuusi sähköpostia.
Näyttää siis siltä että saan annettua seuraajalleni melko puhtaan pöydän.
Ensi viikko onkin sitten paluu arkeen oikein kunnolla, maanantaina on kokopäivän palaveri Turussa ja loppuviikko meneekin matkustellessa. Joudun jopa yöpymään poissa kotoa loppuviikosta. Sitä seuraava viikko on vielä hämärän peitossa, ilmassa leijuu uhka tai lupaus Lontoonmatkasta joko 14.-16. tai 21.-23. maaliskuuta.
Huomenna on vuorossa sisäinen kick-off hankkeelle johon siirryn, periaatteessa saan siis silloin tietää jotain uutta omastakin tulevaisuudestani :)