Perjantaina oli opettajan pedagogisten opintojen viimeinen lähipäivä. Nyt vielä portfolio pitää arvioida ennen kuin voin saada virallisen pätevyyden, mutta siis hyvin lähellä ollaan. Olen siitä varsin huojentunut. Harjoittelut olivat mukavia, mutta mentyäni töihin ei aikaa eikä oikein aivojakaan riitä opiskeluun. Silti oli mukavaa koostaa omaa portfoliota ja nähdä oman ajattelun muutos siitä, kun menin vain hakemaan pätevyyttä, tähän, jossa hahmotan omaa opettajuuttani syvemmin ja paremmin.
Opintojen aikana olen myös miettinyt ammatillista identiteettiäni. Alkusyksystä ja oikeastaan vuodenvaihteen paikkeille asti harkitsin vakavasti täysipäiväiseksi opettajaksi siirtymistä. Huomasin kuitenkin, ettei ainakaan peruskoulun opetustyö ole minua varten ainakaan tässä elämänvaiheessa. Nautin nykyisestä työstäni projektipäällikkönä, joskin mieluusti yhdistäisin siihen hieman opettajuutta. Pidän siitä, että asiat toimivat ja siitä, että saan ne toimimaan. Nyt vain kaipaan pientä vastapainoa työlle eli asioita, jotka saavat työajatukset pois päästä pyörimästä illalla. Muuten elämä onkin varsin mahtavassa tilanteessa. Pitäisiköhän taas aloittaa ratsastus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti