Joulun jälkeen

Ennen Joulua pystyi lumettomassa Laitilassa vielä lohduttautumaan sillä ettei sentään satanut vettä, Joulun jälkeen sekin laiha lohtu oli menetetty, eli joulusäänä oli enimmäkseen vesisadetta.
Nyt olemme jo jättäneet Laitilan taaksemme ja matkustaneet rentoutumaan Sotkamoon vanhempieni luokse. Ohjelmassa piti olla huomenna huskysafari ja keskiviikkona issikkavaellus, mutta koska täälläkään ei (enää) ole lunta jatkuvien vesisateiden vuoksi, jouduttiin huominen safari perumaan. Harmi, mutta toisaalta eipä tarvitse herätä ihan niin aikaisin kuin jo alkoi näyttää.
Matka tänne sujui vesisateessa, ajelimme vuorotellen yhteensä noin yhdeksän tunnin ajan. Mersu oli ihan ok matka-ajossa, edes vakionopeudensäätimen puute ei haitannut silloin kun edelleä ajavalla autolla oli hyvä matkanopeus. Useita kertoja matkan aikana meidät ohitti Citroen C4, joka toi kipeästi mieleen oman auton säälittävän tilanteen huoltomiesten kynsissä. Ehkä sen saa jo ensi vuonna, ehkä joutuu odottamaan vuoteen 2009...
Kissat matkustivat siten että Noki oli yksin privaattihäkissä ja Piki ja Kiki olivat yhteisessä häkissä, tämä on tähänastisista kokeiluista parhaaksi osoittautunut asetus ja jatkamme siis tällä paluumatkankin. Kiki ja Piki tulivat suorastaan erinomaisesti toimeen yhteisessä häkissään ja Nokikin rauhoittui nukkumaan melkein heti kun sen sallittiin olla häkissään yksin.

Rauhatonta joulunodotusta

Yhdeksän päivän työputki on nyt sitten takana ja joulu edessä, eilen maalasin, sahasin, asensin ja leivoin, Satu harrasti ainoastaan leipomista. Koska en uskonut omia laskelmianio, täytyy jonain päivänä sahata vielä lisää, mutta onneksi vain kahden hyllyn verran. Tortut, pullat ja piparit on nyt kuitenkin tehty, lohi on suolassa ja kinkku odottaa pääsevänsä uuniin. Muuna ohjelmana tänään lienee saunominen, syöminen, syöminen ja syöminen.
Mersu on sitten mallia A 150, eli se on siitä kaatuilevasta pikkuautosta tehty vähän suurempi painos. Yhäkin sillä on mukavampi ajellakuin pikkucitroenilla, joskin tuntuu kuluttavan bensaa rutkasti enemmän.
Kissat nauttivat ulkoilusta ja nukkuvatkin sitten lähes loppuajan (mitä nyt välillä vähän syövät :)
Aamuksi on luvassa vielä salin kattopaneelien asennuksen aloitus, kun se on tehty mekin alamme rauhoittua joulunviettoon.

Hyvää ja rauhallista joulua, hanukkaa, saturnaliaa tai mitä itse kukin sitten viettääkään Villa Issikan väen puolesta

Edistystä ja sen puutetta

Remontti on edistynyt huimasti kuluneen viikon aikana. Sali on tapatoitu ja maalattu, kattopaneelit on sahattu ja niiden maalaaminen on aloitettu, katto on rimoitettu ja suurin osa kirjahyllyn paloista on valmiina. Torstaina meitä oli auttamassa Raimo ja tänään Taina ja Matti. Pitkiä päiviä on painettu, mutta tuloksia on myös tullut. Tuntuu hyvältä.
Remontin lisäksi kävimme ratsastamassa keskiviikkona, oli tarkoitus mennä kentälle mutta sää oli niin hyvä että päädyimmekin maastoon (sille 'parempien ratsastajein' tunnin reissulle). Sain taas alleni Loviisan ja Satu meni Tirrillä. Oma ratsastukseni oli rentouttava ja ihan riittävän vauhdikas kokemus vaikkei Loviisa suostukaan laukkaamaan 'hiljaisissa' nopeukisssa ja Kampur oli keulilla. Tirri oli mukava je meni vauhdikkaasti ja edustaisi Sadun ideaalia mikäli omaisi enemmän itsevarmuutta. Oli siis hauskaa Sadulla(kin).
Meillä ei ole enää C1:stä (yey), mutta eipä ole omaakaan autoa. Tämä kreikkalainen farssi on saavuttanut kolmannen näytöksensä. Kaikki jarruputket olivat ilmeisesti menneet hajalle, joten kaikki neljä (4) piti tilata. Kolme (3) löytyi Ranskasta, eikä niitäkään ole viikossa saatu Suomeen. Viimeistä ei ole edes Ranskassa, eikä kenelläkään ole edes arviota siitä milloin se mahtaisi haluta tulla paikalle. Aika hauskaa. Mutta ei siis C1:stä enää. Valitettuani siitä ettei kyseinen pikkuauto ole oikein sopiva viikon lomamatkalle kahdelle ihmiselle, kolmelle kissalle ja matkatavaroille, sain alleni mersun (okei, se on A-sarjan auto, mutta kuitenkin) joka on kyllä autona kuin toiselta planeetalta. Aluksikin se on hyvin hiljainen, noin 95% ajoäänistä johtuu nastarenkaista, moottorin kierrosluvun vaihtelu kuuluu tuskin lainkaan. Toisekseen, siinä on jouset. Se ei ole yhtä 'herkkä' ajettava mutta on se kyllä paljon miellyttävmäpi. Ainoa selkeä outous on todella korkea 'kynnys' sisään noustessa. Vaikea selittää, mutta helppo kokea. Nyt on kuitenkin alla auto jolla voi kuvitella ajavansa Sotkamoon ja takaisin. Ja ties miten pitkään vielä ensi vuonna ennen kuin oman lopulta saa takaisin. Reklamaatio odottaa, kunhan vain selviää mistä kaikesta pitää jaksaa valittaa...
tänä aamuna Kiki oli palastua varsinaiseksi Shrödingerin kissaksi, se oli nimittäin ilmestynyt Saliin, vaikkei Salin oli ollut auki. Aluksi ajattelin että onneton oli ollut koko yön Salissa, mutta Satu muistutti minua siitä että Kiki oli jo aamulla käynyt sängyllä. Mietittyäni pääni puhki miten kissa pääsee joko lasioven tai hirsiseinän läpi jättämättä kumpaankaan jälkeä läpipääsystään tai vaihtoehtoisesti pääsisi ulos lukitusta ulko-ovesta.
Sitten Piki katosi. Tämä alkoi jo olla huolestuttavaa, joten tarkistin vielä ettei Piki ollut päässyt kiusaamaan mediahuoneessa nukkuvia Tainaa ja Mattia, mutta oven takana olikin (Pikin lisäksi) avain arvoituksen ratkaisuun: Mediahuoneen ikkuna oli auki.
Tälle oli olemassa hyvä syy, Matti ei kestä maalinhajua ja koska Salin ovi on aika kaukana ilmatiiviistä maalinkäry valui sieltä muuallekin taloon. Ikkuna oli avattu raittiin ilman saannin turvaamiseksi. Piki oli juuri aikeissa paeta ulos ikkunasta, mutta koska kaulapanta ei ollut mukana, estin tätä tapahtumasta. Pian kaikki kissat pääsivät kuitenkin ulos ihan ulko-ovesta, eli ikkunareitin kieltäminen ei ollut pelkkää julmuutta.
Olemme kokeilleet jouluisten luumutorttujen ohella myös omenatorttuja, mansikkatorttuja ja vadelmatorttuja. Näistä mansikkatortut ovat aivan järjettömän makeita, vadelmatorttujen suurin vika on siemenet ja omenatortut ovat aivan sairaan hyviä. Tainalta ja Matilta saamamme vinkin jälkeen aiomme kokeilla vielä appelsiinitorttuja.
Joulu lähestyy, ei tunnu siltä, remontti on vienyt kaiken ajan ja vie vielä lisää. Leipomista ei ole aloitettu (huomenna tai sunnuntaina sitten) ja maa on paljas. Ei lunta, onneksi ei sentään sada vettäkään, onneksi on luvassa rento joulu. Mikko ja Suvi saapuvat paikalle ja luvassa on pelailua ja töllön tuijottelua elokuvien ja tv-sarjojen osalta. Joulun jälkeen sitten Sotkamoon josta palaamme jo ensi vuonna :)

PS. Valkosipulieni unohduttua liian pitkäksi ajaksi käyttämättä (tätä tapahtuu harvoin) ne alkoivat itää, nyt meillä on oma valkosipulifarmi :)

Autottomuus jatkuu (ehkä ensi vuoteen)

Abs-yksikkö on saapunut, jopa asennettukin, mutta ei se autosta vielä valmistaa tee, ei tod. Nyt oli aivan täysin yllättäen käynyt ilmi että myös jarrukaapeli/putki/whatever pitää vaihtaa ja koska se on 4 metriä pitkä ei se mahdu lentokooseeneen (joka ilmeisesti on alle 4 metriä pitkä), tästä syystä se tulee suomeen autolla ja kuulemma kun Joulu on jo näinkin lähellä, ei se välttämättä ennätä perille Jouluksi.
Ilmeisesti ilmainen vuokra-autoilu kuitenkin jatkuu ja minulle on jopa luvattu etsiä isompaa vuokra-autoa kun tuolla pikkuriikkisellä ei oikein saa kahta ihmistä, kolmea kissaa ja matkatavaroita siirrettyä Sotkamoon. Ja onhan periaatteessa sekin vaihtoehto että auto mystisesti valmistuu ensi viikolla...
Kuitenkin, loma on nyt alkanut ja sitä onkin odotettu. Remontin ja joulunvieton jälkeen lähdemme Sadun kanssa Sotkamoon jossa on tarkoitus ainakin huskysafaroida ja jos mahdollista myös käydä issikoimassa. Ja ottaa rennosti, se lienee oleellisinta koska katselin juuri kalenteriani jossa on 12 matkapäivää tammikuulle (jonka ensimmäinen viikko on kaiken lisäksi lomaa), eli reissaaminen ei ole ainakaan ihan heti loppumassa. Onnellisesti lomaltapaluuni jälekiset ensimmäiet 6 päivää olen kaikki matkoilla...
Tätä kirjoittessani Bun-bun (meidän Mac mini / kodiin viihdekeskus) päivittää käyttöjärjestelmäänsä, toivottavasti se menee yhtä kivuttomasti kuin iBookini päivitys eikä yhtä tuhoisasti kuin PowerBookin kiintolevynvaihto...
Tänään muussa ohjelmassa on keskustassa käymistä ja remonttia Salissa kunhan Satu herää (meni nukkumaan vasta kahdeksalta herättyään sitä ennen kello kahdelta)

Kotirutiinien ihanuus

Olen hiljalleen heräämässä suunnattomasta väsymyksestä, joka iski minuun kotiin palatessani. Olen myös saamassa kiinni jälleen arkielämästä ja siihen kuuluvista pienistä jutuista, kuten hammaslääkärin tarkistuksen varaamisesta ja fysioterapeutin kiinni saamisesta. Ihanimpana ja kotoisampana arjessa tuntuu olevan salin lämmitys ja kissojen hoito. Kissat tosiaan ovat olleet äärimmäisen huomion kipeitä. Erityisesti Piki on ihan sylikissa eikä Kikikään ole kaukana perässä. Vain Noki pitää jollain tavalla kiinni itsenäisestä imagostaan, joka tosin rakoilee välillä. Kisut nauttivat suunnattomasti ulospääsemisestä, vaikka siellä onkin aika viluisa. He aloittavat mankumisen ulos heti heräämisen jälkeen. Ja tietenkin silloin, kun laitan vahingossa salin oven kiinni =). Piki viihtyy huonoiten kylmällä säällä ja tulee mieluusti syliin. Noki kantelee nykyisin eläviä saaliita sisään ja ilmeisesti myös syö osan, eli edistystä tapahtuu, joskin yritän pelastaa jyrsijät pitkältä leikiltä, mikäli mahdollista. Aina se ei ole, sillä kisut ja jyrsijät molemmat ovat pirun nopeita.
Olen myös tehnyt pienen kolon niiden sarjojen katsomiseen, mitä seuraan. kolmen viikon nauhoitukset ovat elämä muistutus siitä, kuinka paljon katselenkaan televisiota, vaikka katsonkin vain tiettyjä sarjoja. Pitäisi vähentää... ehdottomasti.
Lisäksi olen yrittänyt saada aikaan pelin kirjoitusta, jolloin voisin aloittaa pelautuksen. Se antaisi minulle kovasti tarpeellista muuta ajateltavaa ja häiritsisi juuri sopivasti väitöskirjan kirjoitusta =). Minulla on paljon ajatuksia, pää täynnä suorastaan, mutta niiden saaminen paperille ei vaan tunnu onnistuvan. Ehkä tänään onnistaa. Pitäisikin, ettei ne ajatukset häviä jonnekin aika-avaruusjatkumoon.

Naurettavuuden rajamailla

Auton huollosta on kehittymässä farssi, viime keskiviikkona Helsingissä (tietojärjestelmien mukaan) ollut osa on totaalisesti kadonnut, se ei ole tullut Turkuun eikä sitä ole enää (jos koskaan olikaan) myöskään Helsingissä. Ellen olisi tehnyt töitä tietojärjestelmien parissa pian kymmenen vuotta, alkaisin uskoa että jonkin huoltomiehen kaverin auto olisi tarvinnut samanlaista osaa ja se olisi 'kadonnut' hyllystä.
Harmistuksen määrä on kuitenkin laskenut, koska sain kuulla että mikäli varaosan toimitus kestää yli 5 päivää tilauksesta, maksaa maahantuoja vuokra-auton kulut (paitsi bensan) tuon viisi päivää ylittävältä ajalta aina siihen asti kun varaosa toimittuu. Viisi päivää lienee mennyt umpeen noin kaksi viikkoa sitten, eli taloudellisesti vuokra-autoilu on nyt kestävällä pohjalla, se ei maksa mitään ja bensaakin se syö vähemmän kuin oma.
Siltikin, tahtoisin saada alleni auton jossa on mukavuuksia ja kokoa...
Tänään Satu sai vapaudun sopeutumusvalmennuksesta koritn jota juhlistimme käymässä katsomassa Kultaisen kompassain ja syömässä lammasta Enkeliravintolassa. Elokuva oli hyvä, ainakin parempi kuin Beowulf ja niin selvästi sarjan ensimmäinen osa että sen juonettomuuden oli aika valmis antamaan anteeksi, henkilöitähän tässä esiteltiin, eikä kerrottu kokonaista ja ehjää tarinaa. Kirjaa lukematta kiinnostus lukea kirja heräsi, mutta joku oli jo ennättänyt lainata Laitilan kirjaston kappaleen. Pääosatyttö oli alussa ärsyttävä, mutta lopussa sympaattinen, eli parempaan suuntaan mentiin siinäkin.
Enkeliravintolan lammas oli hyvää, jopa niin hyvää että mikään osa muusta annoksesta ei yltänyt lähellekään lammasta, eli lammas kastikkeella maistui vähemmän hyvältä kuin lammas kastikkeetta.
Kotimatkalla pistäydyimme vielä Laitilan kirjastossa etsimässä Pullmanin kirjoja, joista Satu lainasi jonkin joka väitti olevansa viktoriaanisia etsivätarinoita :) Lisäksi mukaan tarttui DVD Sithin kosto, saa nähdä tuleeko se katsottuakin vai palautuuko katsomatta. Ehkä sen voisi näin täysin ilmaiseksi kestää nähdä, toisaalta ehkei kuuluisi katsoa periaatteen vuoksi. Onhan se kuulemma vähiten huono niistä uusista, mutta se ei vielä itsessään nosta sitä edes ulos Blade-sarjasta...
Kissat ovat ottaneet Sadun kotiinpalun hyvin ja nytkin sängyllä on meidän kahden ihmisen lisäksi kaksi kissaa; Kiki kehrää korvan juuressa ja Piki laskeutui juuri varpailleni :)
Vielä kolme keikkaa Helsinkiin ja sitten alkaa L O M A ! Seuraavan kerran toimistolle joko tammikuun 10 tai 13 päivä, riippuen siitä pidänkö 10 päivän etätyönä vaiko en. Ensi vuoden kalenterikin on alkanut täyttyä aikamoisella nopeudella, eli matkustelu jatkuu tulevaisuudessakin, näillä näkymin vuoden 2011 maaliskuun loppuun saakka (silloin päättyy siirtymäaika eReseptin ja KANTA-arkisotn käyttöönotoille...)

Vapaus viimeinkin!

Tänään loppuu vankila-aika ja pääsen viimein kotiin. No okei, on väärin puhua tästä vankilana, koska täällä on tapahtunut paljon kuntoutusta ja sopeutumista yhteiskuntaan (tavallaan). Toisaalta samoja hommia tehdään vankilassakin, joten...
Ryhdyin tosiaan anarkistiksi jossain vaiheessa ja se helpotti minun arkeani suunnattomasti, kun ei enää antanut kenenkään määräillä, mitä teen ja milloin. Tietysti tietyt jutut hoidin mallikkaasti, koska niistä oli minulle valtavsti hyötyä. Muuten saatoin ottaa hyvinkin rennosti. Lisäksi monet asiat olivat kuitenkin hyvin.
Nyt sitten on edessä kotiutuminen ja sopeutuminen arkeen (lue: hyvin aktiivinen remontointi), jotta on sali jouluun mennessä, vaikkei olisikaan vielä ihan valmis. Vaikea kuvitella taas asuvansa kotona, on sitä sen verran laitostunut täällä.

Loppuyhteenveto: oli tästä paljon hyötyä, mutta toivon, ettei ihan pian tarvitse tänne palata.

Etätyössä (ja remontoimassa)

Itsenäisyyspävän jälkeinen työpäivä tuli tehtyä etänä ja hyvä niin koska suurin osa sekä kollegoista että asiakkaista piti tuntuu pitäneen päivän vapaana.
Sain loput ilmoittuautumiset Lapin seminaariin, tulossa on lähes 50 henkeä joille kertoa valoisasta joskin työntäyteisestä yhteisestä tulevaisuudestamme.
Kotitöinä sain tehtyä loppuun Salin pikkuportaat ja kissanluukun. Vain 1 todella ruma kohta, jonka senkin saanee kitattua siistiksi maalin alle, mutta aikaa meni niin paljon ettei katon rimoitus edennyt kakkosnelosten halkaisua pidemmälle.
Päivän hyvänä työnä lahjoitutin 1000 riisinjyvää FreeRice:n kautta. Englannin sanastossani on kuitenkin selvästi parantamisen varaa, osassa valinnoista en tiennyt sen paremmin kysytyn sanan kuin oikean vastauksen tarkoitusta, mutta koska tiesin mitä kolme muuta vaihtoehtoa tarkoittivat onnistuin aina välillä arvaamaan oikein. Olihan siellä tuttuakin tavaraa seassa, ei sillä.
Autosta kuuluu uutisia, joka kai on parempi kuin ei uutisia, mutta parempiakin uutisia olisi voinut kuulua. Keskiviikkona paljon kaivattu abs-yksikkö saapui lopulta Helsinkiin joten se on Turussa maanantaina. Ei perjantaina, vaan maanantaina. Ja se taas tarkoittaa että auto on tuskin noudettavissa maanantaina, eikä välttämättä vielä tiistainakaan ja sitten taas tuleekin loppuviikko jolloin olen helsingissä joka päivä noin neljään saakka, hae siitä sitten autoa huollosta kun huolto menee kiinni neljältä. Jotain hämäriä avaimennoutojuttuja voi kuulemma sopia kunhan saa ensin kuulla että auto on valmis...
Yllättävä suuri menoerä siitä sitten kuitenkin tuli, melkein tonni menee kaikkineen tähän showhun, silläkin rahalla olisi voinut ostaa vaikka Sadulle uuden kannettavan rikkomani tilalle :/
Kissat ovat jo oppineet käyttämään luukkua, pitää mennä laittamaan Salin ovi kiinni, kun ne käyvät nyt jatkuvasti kokeilemassa joko luukku olisi auennut. Ovat niin tottuneet siihen että kun pääsee Saliin, pääsee myös ulos.

Miten alas voi ihminen vajota?

Täällä ei ole kunnon teetä. On kyllä kaikenlaisia mausteteitä ja yrttiteetä, mutta kun mieli tekisi ihan perusteetä, niin ainoa tarjolla oleva tee on... (drum roll)... Liptonin keltainen. Kaikki kunnon teen juojat tietävät, miten kamala tämä kohtalo on, mutta niin alas olen vajonnut, että olen sitäkin sitten ottanut, kun Earl Grayn himo on ylittänyt vastenmielisyyden ja kyllähän mainittu kamala teen korvike on ihan juotavaa, kun siihen laittaa järjettömät määrät teetä ja kermaa (kun se on hylaa ja maito ei). Silti... Onneksi pääsen lauantaina kotiin ja voin tuoda loppupäiviksi kunnon teetä itselleni.

Oma oloni tänään ollut ihan toisenlainen kuin koskaan ennen täällä. Nousu alkoi eilen ja tänään olen ollut lähes euforiassa nukuttuani ensin päikkärit eilen päivällä ja siihen päälle 13h yöunen. Eli aikaisemmat masentuneet postit ovat varmasti olleet ainakin osaksi puhtaan yöunen puutteen johdosta niin apeita. Nyt sitten menee paljon paremmin, eikä yhtään haittaa, että kotiin paluu lähenee päivä päivältä. Vapaus koittaa ja todellakin harkitsen vakavasti (muuta en suostu kirjallisena laittamaan mihinkään =) pakoa yhdeksi yöksi vapauteen ja kotiin RIkun ja kissojen luokse. Alan kyllä selkeästi nähdä anarkismin hyvät puolet ja huonoja en nyt oikein tavoita =).

Olen tehnyt lisäksi järkyttäviä määriä käsitöitä täällä ollessani ja innostun aina kaikesta uudesta, mitä täällä voi tehdä. Oikeasti mahdollisuudet ovat lähes rajoittamattomat. Tänään kuitenkin harkitsen liikunnallista iltaa, jos saan jotenkin tämän väsymyksen kaikkoamaan ja potkittua itseni kuntosalille ja sen jälkeen uimaan. Se tekisi oikein hyvää ja sitten nukkuisi hyvin. Tosiaan aamulla nukuin jopa aamuherätyksen yli, mikä on melkoinen ihme ottaen huomioon sen äänekkyyden ja pitkän keston. Heräsin 20min vaille aamiaisen lopun eli 8.55.

Ei tämä paikka ole helvetistä tai edes vankila, vaikka se hetkittäin siltä tuntuukin. Tämä on oikeasti tehnyt minulle valtavan hyvää monilla eri tavoilla. Minulla vain sopisi paremmin esim. kaksi viikkoa ensin ja sitten parin kuukauden tauko ja sitten vielä yksi viikko. Siihen suuntaan ollaan ilmeisesti myös menossa, joten ihan toivotonta homma ei ole. Mutta terveisiä kaikille siellä vapaudessa ja rauhallista tulevaa viikonloppua =).

Ei autoa vieläkään

Tämä alkaa mennä jo naurettavuuksiin, auton huollon pituus siis. Pian viikon ajan on odotettu abs-yksikköä joka on tilattu ranskasta. Vehon huollon ilmeisen kivikautiset tietojärjestelmät eivät voi mitenkään seurata varaosatilauksia vaan osasta kuuluu seuraavan kerran kun pihaan ajaa pakettiauto (tai muulikaravaani) josta osa ilmestyy huoltomiehen käsiin. Se voi olla jo tullut, mutta koska Vehon työnjohdon mielestä riittävä informointitaso on: "sun auto on _nyt_ valmis" eikä esim: "saimme osan tänään, se asennetaan huomenna ja autosi on noudettavissa kahden jälkeen" jolloin voisi vaikka vähän suunnitella asioita etukäteen (vaikka ei kai kukaan jonka auto on huollossa suunnittele mitään etukäteen vaan vapisee kotona odottaen sitä puhelinsoittoa jota ei ehkä koskaan tule).
Ajokelit ovat hirveitä ja pikkuauto ei vakain ajettava, joten omaa autoa kaipailen enemmän päivä päivältä.
Kissat ovat olleet onnellisia päästessän ulos (ja Noki toi neljä saalista sunnuntaina, kaksi päästäistä, yhden myyrän ja yhden hiiren) ja niinä päivinä jolloin eivät pääse ulos, osaavat kyllä kertoa mikä päivästä puuttuu. Onneksi, kun tulee illalla puoli kahdeksalta kotiin on kissoilla niin kova nälkä että he eivät ennätä valittaa ulospääsemättömyydestään ennen kuin olen jo sängyssä :D
Remontti ei ole edennyt sunnuntain jälkeen jolloin saumanauhasin saumat ja aloittelin portaita. Eikä se etene ennen itsenäisyyspäivää jolloin teen portaat ja jatkan edelleen ikkunoiden ja katon työstämistä.
Satu uhkasi alkaa anarkistiksi ja olla Maskun säännöistä välittämättä tulla kotiin ensi lauantaina poistuakseen vasta sunnuntaina. Tämä on hyvä :)

Suoraan vankilaan käymättä alkupisteen kautta

Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennus puolessa välissä ja hermot alkavat mennä. En jaksa tässä nyt avautua, koska jos avaudun vielä kerran, niin a) en enää oikeasti pääse sängystä ylös aamuisin tai b) alan rikkoa paikkoja ihan näin terapeuttisessa mielessä. Pitäisi päästä pois hetkeksi, mutta se kun on kiellettyä. öitä ei saa olla pois, mikä ei tosin estänyt yhtä ryhmäläistä, eikä hänelle mitään tapahtunut, vaikka henkilökunta sai siitä tietää. Se vei aikalailla pohjan niiltä säännöiltä, jotka meille on annettu. Kuitenkin on vähän sellainen olo, että seinät alkavat kaatua päälle eikä missään saa olla yksin. Nyt täällä voi käydä, jos haluaa, mutta en välttämättä ole mitenkään pirteää seuraa. Odotan vain kotiin pääsyä.