Auto jäässä taas

Eilen yritin taas palata töistä kotiin inhimilliseen aikaan, mutta Peugeot kertoi että jokin on jäässä taas, moottori ei saa ilmaa ja kierrokset on rajoitettu reiluun tuhanteen. Tällä kertaa en lähtenyt seikkailemaan liikenteeseen, vaan tilasin hinauksen joka saapui kuitenkin vasta vähän ennen puoli yhdeksää illalla. Satu haki minut huollon luota ja kotona olimme noin varttia vaille kymmenen. Auto odotttaa huollon pihalla että sen pariin päästään. Ensi viikolla olisi 4 - 5 reissupäivää, tällä viikollakin piti mennä Turkuun, mutta se taitaa nyt jäädä.
Tammikuun alussa tilaamamme Rahit ovat nyt valmiit ja toimitetaan meille huomenna. Hämmentävästi minuun on oltu yhteydessä niin Iskusta kuin rahtifirmastakin ja ehdoteltu eri aikoja. Teoriassa rahit ovat paikalla huomenna ennen puoli kuutta niin että ehdimme vielä kuudeksi Laitilan Kinoon katsomaan oopperataltiointia.
Työtetävien vaihdos on edennyt 99,99 % varmuuteen, itse asiassa enää jonkin firman sisäisen poppoon täytyy päättää että joo, aloitetaan projekti, jonka jälkeen sisäinen tiedotus voidaan pyöräyttää käyntiin ja aikataulu ilmestyy kuin tyhjästä valaisemaan elämääni. Joko maaliskuun alussa tai huhtikuussa jätän hellät jäähyväiset reissumiehen elämälle.

Ranskalainen ei selviä pakkasessa

Auto siis, ihmisistä en tiedä. Minun Peugeot 307 keksi taas maanantaina kun olin viettänyt päivän toimistolla että pakkasta on ollut liikaa ja hän ei tahdo kulkea. Tämä samainen ongelma oli viime vuonna ensimmäisten pakkasten aikaan, silloin syynä oli turboon kertynyt kosteus joka oli jäätynyt. Tämä korjattiin poraamalla turbon pohjaan puolen millin reikä josta kosteus pääsee poistumaan. Kun turbo jäätyi, ongelma poistui moottorin lämmetessä, joten luottavaisena lähdin liikkeelle hitaahkosti kulkevalla ajoneuvollani. Ongelma ei poistunut, joten olin liikenteen haittana kahden ja puolen tunnin mittaisen kotimatkani (yleensä 1 tunti) ajan. Poliisikin kävi kyselemässä että mikä on hätänä, mutta pidättäytyi sakottamasta.
Tällä kertaa ilmanviilennin (tai jokin sen kuuloin mystinen härpäke joka tekee ulkoilmalle jotain ennen kuin se syötetään moottoriin) oli jätynyt umpeen, eli moottori ei saanut ilmaa. Se selittää toki auton käytöksen paremmin kuin hyvin, aika äkkiä sitä omakin suorituskyky laskee jos ei muista välillä hengittää. Auto oli pari yötä huollossa sulamassa ja kuivumassa ja minä käväisin Kuopiossa Sadun autolla, joka ei sekään tykkää pakkasesta (ei käynnisty jos on liian pitkään kylmässä).
Nyt on sekä pakkanen väliaikaisesti ohi että auton moottorin jäätyvät osat kuivatettu, joten melko turvallisin mielin voin taas jatkaa ajelua ympäri suomenmaan.

Ei peliä vaan pullaa

Flunssa-aalto peruutti eiliseksi suunnitellun lautapeli-illan Turussa, joten köllimme kotona ja katsoimme Resident Evil: Afterlife, Shelter ja Jonah Hex leffat. Näistä Shelter oli paras, joskin erilainen kuin oletin sen olevan. Resident Evil oli musiikkivideo ja Jonah Hex taas wild wild westin itsenäinen jatko-osa. Tänään leivoimme pullaa ja on kllä todettava että harva asia on yhtä hyvää kuin uunituore pulla :)
Ensi viikolla on vuorossa kolme reissupäivää (ensin Jyväskylään sitten Raaseporiin ja lopulta Helsinkiin), yksi etätyöpäivä ja yksi palaveripäivä Turussa. Viikon tehokas työaika löytyy siis etätyöpäivästä joka voikin olla tunnelmaltaan jopa hektinen. Viikonlopulta löytyy flunssan aiemmin lykkäämä IA-peli.
Sadun autokin pääsi torstaina huoltoon, joskin se täytyi sinne lopulta hinata. Perjantaina Satu kävi sen takaisin hakemassa eikä käynnistymättömyydelle oltu keksitty mitään syytä. Normaali 200 000 km huolto sentään saatiin tehtyä ja sen päälle vaihdettiin jarrulevyjä ja käsijarrun kaapeli.
Olen alkanut suunnitella että osa navetasta muuttuisi autotalliksi. Se vaatisi yhden nosto-oven asentamisen sellaieen kohtaan jossa on nyt ikkunaa ja seinää. Ovi ei paljoa maksa, mutta vanhan seinän purku, tarvittavat tuet ja muu sellainen voi tulla kalliiksikin. Pitäisi kai selvittää olisiko Laitilassa joku joka semmoisen työn tekisi...

Piip!

Kello 06:40 Laitilan tästä osasta katkesivat sähköt, tämän tiedän siitä että saman tien upsi ryhtyi piipittämään. Sähkökatko kesti 07:45 asti, eli reilun tunnin. Tänä aikana taskulamppuna toimi ensin puhelin, sitten sain jo kynttilät käyttöön ja tulet uuneihin.
Kun talossa kuljeskeli kynttelikköä kannellen tuli mieleen IA:n aikakausi, kynttilät toivat ihan riittävästi valoa ja mietin jo että sujuuhan työpäivä kannettavan akun ja kännykän nettiyhteyden avullakin :)
Auto oli otettu sisään ja ahdin oli umpijäässä. Sulatus ja kuivaus toteutetaan tänään ja ahtimeen pohjaan porataan puolen millin reikä josta kondenssivesi pääsee tihkumaan ulos, tällainen korjaus on pohjoisiin oloihin kehitelty. Joka tapauksessa auton saa hakea huollosta vielä tänään joten huominen matkani Helsinkiin pystyy tapahtumaan suunnitellusti. Tänään piti mennä Jyväskylään, mutta se jäi nyt sitten tapahtumatta.

Talvi

ulkona on parikymmentä astetta pakkasta, sisällä saman verran lämmintä. Olemme poltelleet puita tuvassa ja salissa, tehneet ruokaa ja paistaneet joulutorttuja (omena). Lopun aikaa olemme oleilleet salissa, köllineet sohvalla kirja lukien tai elokuvaa katsellen.
Idyllistä?
No ei ihan. Eilen poltin pärettäni molemmista päistä kun sekä auto piti viedä huollon pihaan odottamaan huomista huollon aukeamista (perjantaina töistä lähtiessä oli autosta puhti poissa, ei nostanut kierroksia yli 2000 eikä turbo tullut mukaan missään vaiheessa) eikä uuden telkkarin käyttöönotto meinannut tapahtua lainkaan (8 pulttia joilla jalustan 2 osaa piti kiinnittää toisiinsa ja jalusta telkkariin puuttuivat pakkauksesta).
Nyt on kuitenkin uusi 47 tuumainen töllö paikallaan ja antenniin, mac minin ja wiihin kytkettynä ja autonkin osalta todennäköisin syy toimimattomuuteen on että turboahtimeen on päässyt kosteutta joka sitten jäätyi ja nyt turbo on tukossa, jos se on todellinen syy, pitäisi hommasta selvitä auto sulattamalla ja turbo kuivaamalla.
Kissat ovat vallanneet talon lämpimät paikat, vessan lattian ja usein myös sylit. Tekniset vastoinkäymiset poislukien viikonloppu on mennyt kyllä mukavissa merkeissä.

Jälleen penkassa

Riku varoitti minua siitä, että tiellä on liukasta. Ajoin sitten hitaasti ja väistin vastaantulevaa autoa. Täällä on tapana ajaa keskellä tietä ihan muuten vaan. Tällä toimella siirryin uralle, jota en huomannut ennen kuin auto oli ojassa ja hyvin vinossa. Jälleen olisi pitänyt ottaa kuva, mutta koskaan näissä hetkissä ei ole kameraa. Kuitenkin huomaan, että lumilapio ja kumisaappaat olisivat hieno investointi. Onneksi asun täällä. Ensimmäinen auto pysähtyi ja lähti sitten etsimään traktoria. Toisesta suunnasta tuli traktori ihan omissa hommissaan. Sitten vielä ajoi ohi ihminen, joka ymmärtää eniten autoista. Hieman ylimitoitetulla avulla saimme auton helposti takaisin tielle ja riittävän kauas penkalta, että saatoin jatkaa eteenpäin. Yritin korvata heidän työnsä, mutta vastauksena oli vain, että mitäs tuossa. On ehkä vaikea tutustua ihmisiin täällä, mutta selvää näyttää olevan se, että apua saa, kun sitä tarvitsee.
Tänään sitä on tosiaan tarvittu muutenkin. Eilen pesukoneemme hajosi. Kymmenen vuotta hyvin palvellut kone totesi, ettei se halua enää lingota. Menin sitten paikalliseen Elektrolux -liikkeeseen, josta toistaiseksi olemme löytäneet kaiken haluamamme. Liike on pieni, mutta valikoima valtava ja aina apu henkilökohtaista ja ystävällistä. Saimme sieltä hyvän koneen kotiinkuljetettuna ja vanha poisvietynä ilman erityiskorvausta (ymmärtääkseni). Nyt se on sitten ystävällisesti lingonnut ja pessyt.
Ikävää kuitenkin on yhden kissamme taipumus merkata/pissata satunnaisiin alueisiin. Luulin aluksi syyllisen olevan Piki, mutta olen hiljalleen muuttamassa mieltäni. Piki ei ole koskaan tehnyt mitään sellaista. Nyt epäilen Tuiskua, joka uskomattoman sievänä, mutta vain puoliksi sisäkissana ei välttämättä ole täysin sisäsiisti. Sille pitää tehdä jotain. Muuten Tuisku on sopeutunut hyvin. Järjetöntä melua hän pitää, jos ei ulos pääse.
Lisäksi minusta on tullut se hullu kissanainainen ja tajuan sen akuutisti itsekin. Olisimme selvinneet kolmella, kun Kiki meille siunaantui. Jos olisin odottanut Pikin rauhoittumista, emme olisi tarvinneet kahta uutta kissaa. Itse olisin voinut rauhoittua ja viides kissa olisi säästynyt, toisaalta kuollut piikistä melkolailla välittömästi. Kuudes kissa vain tuntui omalta. Hullu kissanainen selkeästi. Kaksi kissaa - loistava yhdistelmä. Neljä kissaa - toimiva lauma. Kuusi kissaa - yksi puolivilli ja yksi äärimmäisen ujo ja mahdollisuus ikäviin tilanteisiin ja ainakin suureen huoleen. Joskus sitä ei vaan mieti loppuun asti. Minulle se on hyvin tyypillistä. Sellaista on Sadun elämä

Ojan kautta Sotkamoon

Kävimme eilen aamulla ensin Paimiossa jossa Sadun keuhkokuumeen todettiin parantuneen hyvin ja että nyt ollaan turvallisilla vesillä sen suhteen.
Paimiosta matkamme jatkui Sotkamoon, ensin ihmeellistä navigaattorin laskemaa oikotietä Tampereentielle ja sitten tutumpia reittejä loppumatkan. Jämsän tietämillä risteksestä kääntyi eteen valkoinen volvo, joka ei kiihdyttänyt laisinkaan riittävästi. Koska tie oli tyhjä, päädyin ohitukseen. Kun oli aloittanut ohituksen Volvo pöräytti ilmoille mustan savupilven ja lähti kiihdyttämään, päätin että palaankin omalle kaistalleni ja silloin auto lähti käsistä. Pyörähdimme ympäri tiellä ja päädyimme kylki edellä penkkaan. Onneksi oli tarpeeksi lunta ja pysähdyimme pehmeästi kinokseen. Ensimmäisestä pysähtyvästä autosta soitettiin paikalle hinaaja ja odottelun (alle vartti) aikana neljä muutakin autoa pysähtyi varmistamaan että kaikki oli kunnossa. Hinaajan tultua lumet lapioitiin pois auton edestä ja sitten auto vedettiin takaisin tielle. Koko prosessiin meni ulosajosta matkan jatkumiseen noin puoli tuntia.
Auto kärsi vaurioita oikeaan eturoiskeläppään joka meni katki. Lisäksi löytyi pari muovinpalaa, täytyy käyttää niitä huollossa ja kysyä mistä ne ovat peräisin. Takaluukun lukkoon pääsi likaista lunta josta johtuen auto luuli että takakontti on auki eikä suostunut käyttämään takalasinpyyhintä, mutta tämäkin ongelma poistui kun olimme ajelleen Iisalmeen asti (ja takaluukun lukko oli kuivunut). Sadun niska oli hetken kipeä, mutta torkut pelastivat siltä kivulta.
Sotkamoon pääsimme iltakahdeksalta, noin 13 tuntia kotoa lähdön jälkeen, eli päivä oli aika pitkä, vaikka Satu nukkuikin melkein koko Paimio - Iisalmi välin :)

Pelastuspartio

Kävimme tänään pelastamassa C4:n luonnonvoimien armoilta. Talvi ja pakkanen eivät olleet lainkaan syyllisiä, vaan harhautus. Ellei olisi ollut niin kylmä, olisi voinut tulla aikaisemmassa vaiheessa mieleen tarkistaa starttimoottorin sulake, sen sijaan käytn ensin tunnin hankkimalla autolle sähköä lohkolämmittimelle, testaamalla käynnistyskaapeleiden avulla ja kokeilemalla kahta eri avainta ja vasta sitten tarkistin sulakkeen, joka siis oli palanut.
No, nyt auto on tuotu turvallisesti kotiin, eikä starttimoottori edes polttanut toista sulaketta, eli voimme olettaa kyseessä olleen yksittäisen vikatilanteen jonka toistuminen ei ole erityisen todennäköistä.
Ulkona on 13 astetta pakkasta, mutta sen lisäksi tuulee, joten ulkona tuntuu nyt kylmemmältä kuin muistan kertaakaan tuntuneen viime vuonna :)

2010 - suuri seikkailu

Olimme vastaanottamassa uutta vuotta Mikon, Suvin ja Jarin kanssa Talismanin parissa. Sain pelatakseni papin ja odotellessamme Jarin saapumista valitin papin kaikista ominaisuuksista suureen ääneen. Pappi pahistui parissa vuorossa ja siirtyi kohtuullisen nopeastu ultra-munchkin kategoriaan. Mukana pelissä oli The Reaper lisäosa ja lähetettyäni Kuoleman ensin Suvin ennustajattaren kohtaloksi, Mikko palautti sen minulle ja pappi oli historiaa.
Tämän jälkeen sain pelatakseni minstrelin ja suunnattomaksi hämmästyksekseni sekin onneton tunari pääsi viimeiselle portille ennen pelin voittamista. Koska Jarin salamurhaajan kuoleman jälkeen peliin tullut peikko oli pölinyt minun talismaanini ja Sadun munkki kieltäytyi itsepäisesti kuolemasta matkallaan kohti kruunua, jouduin tyytymään kronikoitsijan osaan. Satu voitti pelin Munkilla ja hyvällä munkilla.
Pelin jälkeen olisi ollut tapahtumaköyhän kotimatkan aika, mutta vanha C4 päätti toisin. Se ei inahtanutkaan kun Satu yritti startata sitä. Soitimme Sadun äidille joka lupasi lainata meille autoaan että pääsisimme kotiin, ensin piti kuitenkin päästä verkapihaan joten soitimme taksin. Samassa lämpöisessä piilopaikassa oli kaksi muutakin taksin odottelijaa, he olivat odotelleet jo yli puoli tuntia, mutta meidän taksimme tuli muutamassa minuutissa. Saimme auton ja ajelimme kotiin jossa olimme vähän ennen kolmea.
Tänään ohjelmassa piti olla lepäilyä, mutta nyt ohjelmassa näyttääkin olevan C4:n pelastaminen pakkasesta. Täytyy käydä ostamassa kaapelit ja mahdollisesti hinausköysikin, että auton saa varmasti liikkeelle.

Planeettamme maa -elokuva ja auton nouto

Eilen oli vuorossa Logican tarjoama näytös Earth -elokuvasta (tuttavallisemmin otsikossa mainittu Planneettamme maa -elokuva). Paljon oli sarjassa jo näytettyä, mutta uuttakin materiaalia oli löyetty leikkaamon lattioilta hyvä määrä. Pieni politikoinnin maku suuhun jäi, mutta onhan BBC:n natural history yksikkö tällä hetkellä vertaansa vailla luontokuvausten saralla. Upea oli elokuva.
Jo ennen elokuvaa olimme käyneet maksamassa käsirahan ja tekemässä osamaksusopimuksen uudesta käytetysät autostamme, siis Rikun autosta. Vanha uskollinen C4 tunnetaan vastaavasti tästä eteenpäin Sadun autona.
Peugeotin varustelutaso on hieman C4:ää alempi, mutta suurin muutos tapahtuu hallintalaitteissa. Aluksikin Peugeotissa on kolme poljinta ja keskellä autoa keppi jota joutuu, erityisesti risteyksissä ja liikennevaloissa, vatkaamaan. Toisekseen vakionopeudensäätimen ja radion hallintalaitteet on sijoitettu viiksiin, ei rattiin. Lisäksi nopeusmittari on kuljettajan edessä, ei keskellä. Keskeltä löytyy toki ajotietokoneen näyttö, joka kertoi minulle että voin odottaa ajavani 1320 kilometriä täydellä dieseltankillisella. C4 ilmoittaa yleensä että voin ajaa 760 - 820 kilometriä, eli tankkausväli kasvoi juuri huimasti.
Nyt täytyy vain siirtää C4:stä kaikki sinne varastoimani huippukriittiset tarvikkeet Peageotiin, joka saa varsinaisen tulikasteensa ensi viikolla kun matkat suuntautuvat Lahteen, Kuopioon ja Helsinkiin.

Sasun potkupuku on poistettu ja mediahuoneen ovi avattu. Ei Sasu ihan rauhassa ole saanut olla, itse kukin kissa on käynyt siellä pienintämme kiusaamassa, mutta Sasu osaa kyllä pitää puolensa ja toivomme että tilanne rauhoittuu pikku hiljaa.

Tämä blogi on kirjoitettu Salin sohvalla, slanketiin kääriytyneenä pönttöuunissa palavaa tulta katsellen. Ulkona on pilkkopimeää, sisällä mukavaa. Miten kukaan voi pitää kesää vuodenajoista parhaana, kun meillä on talvikin :)

Ainiin. Hain perjantaina salin uuden sohvapöydän. Se on nyt omalla paikallaan.

Voitto

Selvisin kuin selvisinkin kotiin eilen ja kaiken kaikkiaan vain puoli tuntia myöhässä.
Rovaniemi-Helsinki lento oli lopulta Helsingin päässä vain 10 minuuttia ennen kuin Turun koneen piti lähteä, mutta kaikeksi onneksi myös Turun kone oli myöhässä.
Olo on tänään hitusen hutera, enimmäkseen väsynyt. On mahdollista että ISKUsta soitetaan jossain vaiheessa päivää että olisi vähän huonekaluja haettavana, on aika epävarmaa jaksaisinko ajaa Rauman kautta kotiin.
Auton takajarrujen ongelma johtuu todellakin käsijarrusta. Se ruoja jumittaa pakkasella eikä palaudu vaikka vipu on tungettu alas. Tästä opimme että C4:n käsijarru on nyt käyttökiellossa ja täytyy pohtia pitääkö varata aika huoltoon takajarrulevyjena (ja mahdollisesti jarrupalojen) vaihtoa ja käsijarrun korjausta varten. Koejarruttelin kyllä tänään ajellessani enkä havainnut mitään poikkeavaa käytöstä, joten voisihan se olla että vaihdon voisi antaa odottaa seuraavaan kausihuoltoon asti.

4 tuntia myöhemmin

Olen, yllättävää kyllä, Rivaniemen lentokentällä. Erona edelliseen täällä olooni on vain se että 4 tuntia sitten tiesin milloin pääsen pois, nyt en enää tiedä. Lennon piti lähteä Helsingistä tunti ja 10 minuuttia sitten, se ei ole toistaiseksi päässyt ilmaan. Eilen kone oli kuulemma puolitoista tuntia myöhässä, toivottavasti tänään ei rikota sitä ennätystä koska Helsingistä pitäisi päästä vielä Turkuunkin tämän illan aikana.
Päivän viihteestä on vastannut Lapin lennosto joka on tehnyt nousuja ja laskuja tuottaen mielenkiintoisen äänimaailman lentokentän ravintolaan. Ilman lentokentän tarjoamaa ilmaista wifiä olisin varmaan hermostunut, turhautunut ja kaikki rahani kioskilukemiseen kuluttanut, mutta sen sijaan olen käyttänyt aikaani lueskelemalla Peugeot 307:n käyttäjän opasta (kun ensin olin käyttänyt aikaani etsimällä sellaista netistä) ja tehden töitä.
Auton haku on sovittu ja sen vetokoukku asennetaan 21.12. Peugeotin huoltokin löytyy Laitilasta, Citroenin lähihuolto on Raumalla.

Rovaniemi

Täällä pohjoisen rajamailla on sentään lunta. Kuulemma tosin vasta tullutta, mutta maa on valkoinen ja pakkastakin on pari astetta enemmän kuin etelässä.
Olen siis työmatkalla, aamukone Turusta lähti suunnilleen aikataulussa puoli seitsemän aikoihin, Kone Helsingistä Rovaniemelle lähti melkein puoli tuntia myöhässä (kiitos kenttätyöntekijöien lakon) mutta laskeutui lähes aikataulussa (kiitos ilmeisesti myötätuulen). Päivän palavari alkoi ja päättyi aikataulussa. Nyt on vuorossa odotus.
Kello 14:05 kone on täynnä, se oli täynnä kun varasin lippuja, se oli täynnä aamulla kun kyselin Turussa olisiko peruutuspaikkoja ja se on täynnä nyt, kun check-in on menossa. Olen siis jumissa Rovaniemen lentokentällä (se on sentään oma valinta, voisin olla jumissa myös Rovaniemen keskustassa) iltakuuteen saakka, sitten olen jumissa vielä pari lisätuntia Helsinki-Vantaalla.
Omalla autolla ajo 10 tuntia putkeen ei ole herkkua, mutta sentään autoillessa on jatkuvasti liikkeessä, matka etenee. Istuessa lentokentällä mikään ei etene, aikakin hidastuu. Ainoa muutos tapahtuu siinä kuka istuu viereisessä pöydässä, lentoja kun lähtee kuitenkin useita ennen omaa vuoroani.
Luotin siihen että minulla olisi kaksi vuoroa pelattavana ja voisin (kerrankin) käyttää tuntikausia säätäen jokaista nippeliä minkä keksin Dominions 3 pelissämme, mutta ei. Minulle tarjoiltiin vain 1 vuoro ja se on jo mennyt. Ei jaksa säätää nippeleitä kun ei muista kuitenkaan niitä säätäneensä kun seuraava vuoro koittaa.
Sain sentään soitettua autokauppiaalle ja sovittua että haemme toisen automme ylihuomenna, siis lauantaina, samalla kun muutenkin joudumme Turkuun (firman jouluelokuva) menemään. C4:n takajarruissa (tai käsijarrun palautuksessa) on ollut jotain häikkää viimeisinä kahtena (pakkas)aamuna. Nyt jätin käsijarrun pois päältä kun auto jäätyy lentokentän parkkipaikalla, joten yöllä selviää onko vika käsijarrussa vai itse jarruissa. Auto on lähtenyt liikkeelle todella tahmeasti ja on kestänyt puolitoista kilometriä ajoa ennen kuin meno on normalisoitunut (voi olla että pahimmassa tapauksessa takajarrulevyt ovat muisto vain, tai sitten jonnekin pääsee syntymään jäätä jonka sulattaminen vie aikansa).
Onneksi on enää kaksi viikkoa töitä ennen joululomaa. Sitten kaksi ja puoli viikkoa vapaata. Ja sen jälkeistä aikaa en tahdo edes ajatella :)
Näyttää nyt kuitenkin siltä että Rovaniemen lentokenttä tulee minulle kovin tutuksi vuoden 2010 ensimmäisen puolikkaan (tai mahdollisesti kolmen neljäsosan) aikana. Kohtuullisen kookas projekti on käynnistymässä ja sen onnistuminen on enimmäkseen allekirjoittamatta jättävän niskassa.

Työpäivä on kestänyt toistaiseksi noin 9 tuntia, jäljellä on vielä toinen mokoma.

Autokaupassa

Kaikki meni suunnitelman mukaan. Tai ei ihan kaikki. Tai ei oikeastaan mikään. Meille piti olla 206+ varattu koeajoon 15.30 alkaen, kävi kuitenkin ilmi että se oli varattu vasta 16.00 alkaen, joten odotellessa että edellinen koeajaja auton palauttaisi tutkailin autokaupan muuta tarjontaa.
Sieltä löyty vuoden 2006 Peugeot 307, eli periaatteessa sama auto kuin mikä meillä jo on. Paitsi että siinä oli dieselkone. Eikä automaattivaihteita. Kuukausierä osamaksulla asettui suunnilleen samaan kuin 206+ leasing-hinta, joten päädyimme koeajamaan tuon 307:n.
Lopputulemaksi muodostui että ostimme nyt sitten sen 307:n minulle työautoksi (diesel on ajamillani kilometrimäärillä huomattavasti bensakonetta järkevämpi vaihtoehto) ja C4 jää Sadun autoksi. Näin Satu saa autoonsa kaikki ne mukavuudet jotka Satua ajatelleen C4:ään hankittiin ja minä saan alleni dieselauton. Tilasimme autoon vielä peräkoukun, jotä en nyt rautakaupasta ostaminen lainakärryllä muuttui myös mahdollisuudeksi.
Auton nouto tapahtuu kalenterillisten seikkojen vuoksi vasta ensi maanantaina, ja koukun asennus tehdään sitten vähän myöhemmin.
Ei leasingiä, vaan osto. Näin ne suunnitelmat elävät :)

Ensimmäinen työviikko takana

Ensimmäinen viikko on jäänyt taakse ilman suurta dramatiikkaa. Käytin autoani pesussa perjantaina, sisäpesu, ulkopesu ja moottoripesu maksoivat yhteensä 28 euroa eikä työn laadussa ollut valittamista. Kun menin hakemaan autoani sitä juuri kiillotettiin kolmen miehen voimin ja paikan omistaja tarkkaili työn jälkeä tutkien yksitellen kiveniskemiä tuulilasissa (siltä varalta että tahroja olisi jäänyt huomaamatta).
Kuuma sää on pitänyt minun poissa yläkerrasta, ensi viikon lopulle on onneksi luvattu viilenevää.
Viikonlopulle ei ole luvassa mitään erityistä, Miken polttaritkin jäävät väliin (eikä ainoastaan siksi että kaikki tieto oli vain Facebookissa). Ensi viikolla on luvassa vähän pelautusta (IA:n duon parissa) ja paljon työtä, alkaen maanantain etätyöpäivällä. Ei kuitenkaan yhtään matkapäivää, eli kotiin sentään pääsee ihmisten aikoina...

Rengasraportti

Rikkinäinen rengas oli korjauskelvoton, mutta rengasliikkeen suosituksella selvisimme yhden renkaan vaihdolla. Onneksi liikkeessä oli paikalla yksi oikeanmallinen rengaskin, esittelykappale. Se saatiin alle ja vararengas takaisin kontiin ja nyt on taas auto kunnossa.
Sadun hoitaessa tätä osuustta, odottelin itse kotona että päivälle sovitut kuljetukset saapuisivat. Ikkuna tulikin kohtuu aikaisin, mutta eristeet ja kakkosneloset vasta kuuden maissa illalla. Päivä menikin sitten odotellessa ja päänsärystä kärsiessä, tänään paluu varsinaiseen toimeenpanoon.
Eristesäkkejä on kyllä joka paikka täynnään, niitä on navetan ylisillä, vanhassa lantalassa, navetassa ja jo talonkin yläkerrassa. Kakkosnelosta taas tuli pihaan aivan järjetön paketti, ehkäpä näillä nyt sitten saadaan yläkerta valmiiksi :)

Pakkanen

Pikku pakkasta virittelee täällä etelässäkin, ilmeisesti noin 15 astetta ollaan oltu pakkasen puolella. Kävin remontoimassa neljä akullista yläkerrassa ja saldona sain neljä levyä paikalleen. Ruuvarin akut eivät pakkasessa kauaa kestäneet :)
No, onpahan nyt kuitenkin tuvan yläpuolisen huoneen lattia tehty, vielä on säilytystilojen osuudet tekemättä. Huomenna pitäisi olla vähän vähemmän pakkasta, josko saisi vaikka kahdeksan levyä sitten paikalleen.
Talo on viilentynyt siinä määrin että pelkällä t-paidalla ei tahdo tareta, onneksi poltettavaa riittää salin uuniin ja kun käyn maanantaina hakemassa varaosia tuvan hellaan ja molemmat piiput nuohotaan 12.1. niin sitten on täysi puunpolttokyky saavutettu.
Autokin kenkkuili minulle kun kävin hakemassa kauasta leipää, pihasta lähdön jälkeen sen ESP:n attä ABS:n merkkivalot käityivät palamaan. Ilmeisesti tämä johtui hiukkasen kylmästä ilmasta koska koneen lämmettyä kaupalle ajaessani, ei vikailmoituksia enää kotiinpalatessa tapahtunut.
Kissat viihtyvät syleissä ja peittojen alla. Se on mukavaa. Vielä kolme päivää lomaa jäljellä. Saa nähdä mitä siinä ajassa saa aikaan.
Ainiin. Loman alussa havaitsin vasemmassa kädessäni olevan 'patin'. Olin jo unohtanut sen olemassaolon kunnes tänään löysin sen uudelleen. Joko remontointi toi sen takaisin, tai sitten unohdettuani sen olemassaolon en ole sitä hipelöinyt eikä se ole kipeytynyt. Yhtä kaikki, pitänee varata aika työterveyshuoltoon ensi viikolle.
Talvi on tullut. Se on hyvä. Kylmä kausi ilmeisesti jatkuu nyt ainakin viikon, saapahan nauttia etelässäkin valosta kun aurinko paistaa ja lunta on maassa (3 senttiä tai jotain...)

Avioliitto on ikuista

Eilen vaihdoimme vaihteeksi kulttuurille ja kävimme katsomassa Linnateatterin esityksen Avioliitto on ikuista. Kahdella näyttelijällä ja kahdella avustajalla toteutetut 10 henkilöä poikkesivat toisistaan riittävänä merkittävästi sekä maneerien, puheen että vaatetuksen osalta. Näytelmän tyylilaji oli Farssi ja se se kyllä olikin. Loppua kohti meno yltyi aivan päättömäksi kohellukseksi, mutta sentään loppu oli useimmille hahmoille ihan riittävän onnellinen. Avioliittoa ja sen ongelmia onnistuttiin käsittelemään kuitenkin hyvin laajasti eri henkilöhahmojen välisten suhteiden kautta.

Ennen teatteria kävimme katsastamassa Sadun uuden skootterin, se oli oikein sievä ja kaikin puolin järkevämmän oloinen peli kuin edeltäjänsä. Jos hyvin käy niin ennätän käydä tänään hakemassa sen kotipihaan, Satu on sekä kipeä että mahdollisesti hieman flunssainen, joten hänestä ei hakijaksi ole.

Talvi on tullut Laitilaan, aamulla oli 4 astetta pakkasta enkä vieläkään ole oppinut laittamaan autoa johdon päähän iltaisin. Ikkunoita skrapatessa tein jälleen pyhän lupauksen siitä että huomenna sekä lohko- että sisätilalämmitin tekevät autoni ja minun yhteisestä aamusta vähemmän ankean. Talvirenkaat ovat nyt alla ja kesärenkaiden pintaa jäljellä hävettävän vähän. Uudet kesäkumit tarvitaan alle ensi keväänä, mutta ne voisi ostaa varastoon jo nyt jos luottaisi siihen ettei talouden alamäki jatku ja renkaiden hinnat ylipäätään käänny laskuun kevääseen mennessä. En luota talouteen, joten renkaat taitavat jäädä syksyltä hankkimatta.

Noki ja Piki pääsivät eilen käymään eläinlääkärissä, jossa Sadulle kerrottiin että tulkaa takaisin kahden vuoden päästä. Rokotus olikin yhä voimassa. No, ei varmaan tee kissoillekaan pahaa että välillä häkkiin ja autoon mennään muuten vaan eikä se johda mihinkään pahaan tai kivuliaaseen. Pikkuiset(?) jäivät kotiin odottelemaan ja rouskuttamaan uutta ruokaansa.
Kokeilimme kalapohjaista kuivaruokaa kissoille ja Piki alkoi taas kaljuttaa mahaansa, epäily on että Piki olisi kala-allergikko, siksi vaihdoimme ruoan taas kanapohjaiseen. Parin viikon sisällä pitäisi taas olla huomattavissa Pikin maha-alueen karvoittumista ja jos niin käy niin kala-allergia on aika validi diagnoosi. Eläinlääkärin mukaan tosin leikattujen kollien mahakaljuisuus on aika normaalia.

Huomiselle suunniteltu Quantum of Solace lykkääntyy nyt myöhempää ajanjaksoon Sadun kunnon vuoksi. Yritin mennä perumaan varaustamme, mutta minulle sanottiin ettei varausta edes ole olemassa. Erikoista. Olisi se voinut huomenna harmittaa lippuluukulla puoli tuntia ennen elokuvan alkua kuulla että ei teillä mitään varausta ole...

Auton päivitys

C4 kävi huollossa ja tällä kertaa vika löytyi. Se oli muistaakseni sylinterinkannessa ja uuden sylinterinkannen vaihtamisen lisäksi täytyi (luonnollisesti :) myös päivittää auton ajotietokoneen moottorinkontrollointisofta uuteen. Toivottavasti uusi softa osaa käyttää konetta tehokkaammin ja laskee edelleen bensankulutusta.
Olen päässyt kohtuullisen miellyttävään 6.4 litran keskikulutukseen 100 kilometriä kohden. Tämä tarkoittaa että autolla voi nyt aika luotettavasti ajaa 900-950 kilometriä tankillisella. Korotus edelliseen 700-800 kilometriin on merkittävä.
Tämä kuluva viikko on ollut rentoa, mutta motivoitumatonta työntekoa. Ensi viikosta alkaen meneekin koko loppuvuosi juostessa (ajaessa) pää kolmantena jalkana pitkin Suomea. Onneksi pelaajille sopi IA:n yhteispeli niin voin ainakin lopettaa tämän vuoden pelinjohtoriennot rytinällä o:)
Wii fit ikäni laski Wii sportissa 28 vuoteen, Wii Fit sen sijaan kertoo että olen 39 vuotias. No, onpahan mistä valita :) Lisäksi Wii-käteni on kipeä tänään, pelailin eilen tennis- ja keilausharjoituksia ja voi olla ettei käsi ollut kunnolla toipunut vielä toissapäiväisistäkään harjoituksista. Saattaa myös olla että vanhan eristeen haravointi yläkerrassa vaikuttaa asiaan jotenkin, tiedä näistä... Mario Kartissa imen yhä, Satu sen sijaan pärjää paremmin. Minun pelityylilläni on täysin mahdollista jäädä ensimmäisen kierroksen ensimmäisen neljänneksen aikana niin paljon jälkeen ettei peli ole enää pelastettavissa. Ärsyttävää.

Bittersweet dreams

Tiedättekö ne unet, jossa näkee unta jostain rakkaasta tai kaivatusta asiasta ja uskoo asioiden olevan jälleen niin ja kaiken olevan hyvin? Ja sitten herää... Ei ole aina helppoa se herääminen. Joskus aika rankkaakin.
Viikonloppu Edenissä meni hyvin ja oli aikalailla sitä, mitä toivoimmekin. Huone oli mukava, ruoka hyvää, kylpylässä monta hyvää puolta. Huonona puolena siinä oli se, että jotenkin arkkitehti oli totaalisesti unohtanut, että kyseessä oli kylpylä. Paikan äänitaso oli valtava vain vedenkin johdosta. Siihen kun lisätään lapset, teinit, aikuiset, jotka joutuvat huutamaan keskustelun aikaansaamiseksi... No, se on sitten siinä ja hyvästi tärykalvot. Siitä huolimatta kävimme siellä kolmesti, kun kunto kerran kesti.
Viikko on alkanut tahmaisesti. Eilinen meni tehdessä ei yhtään mitään järkevää. Sain viimeinkin sovittua skootterini huollon, mutta se ei ole järkevää useastakin syystä: 1. Kesti jonkin aikaa, kunnes löysin huoltamon, joka yleensäkin suostuu huoltamaan kyseisen maahantuojan skoottereita, koska ne eivät kuulema tuppaa maksamaan takuuhuoltoja. 2. Sen ei edes pitäisi olla rikki. Jos olisin tiennyt, että samasta kylästä löytyy paikka, jonka skootterit ovat kaksi kertaa niin kalliita, mutta huolto olisi lähellä ja takuu kaksi kertaa niin pitkä, niin en nyt olisi tässä sotkussa. Joskus kannattaisi vain ottaa asioista enemmän selvää.
Nyt sitten olen väitöskirjassa aloittanut uudestaan sen energiaa syövän mustan aukon nimeltä haastatteluiden koodaaminen. Se, kuten litterointikin, on edellytys niiden analysoinnille, mutta kumpikin on tasan yhtä innostavaa. Se taitaa kuulua siihen 98% osuuteen kaikesta työstä. Se 2% inspiraatio tulee sitten joskus.
No, ainakin pääsemme pian ratsastamaan. Ehkä se puhdistaa aivoja kaikenlaisista turhista aivoprosesseista. Ja torstaina piirtämään.
Nyt Riku lähtee huoltamaan autoa syystä, josta olemme ennenkin valittaneet huoltoon. Toivottavasti se tällä kerralla korjataan.

Satu, ärtyneenä ja väsyneenä