3000 kilometrin viikko

Viime viikko oli taas reissaamista ja kun viikonloppunakin intouduin pelauttamaan sunnuntaina, on olo tänään nuutunut ja väsynyt.
Huomenna pitäisi saapua uusien nojatuoliemme, sen jälkeen Salin kalustuksesta puuttuukin oikeastaan enää sohva ja taso jonka päälle asettaa putkiradio. Valmistauduimme tulevaan purkamalla mediahuoneen heikkoon happeen päätyneen futonin ja hankkimalla yövieraidemme iloksi muhkeankokoisen ilmapatjan/sängyn. Omalla pumpullaan patja täyttyi aika meluisasti, mutta myös nopeasti. Kissoja se on toistaiseksi kestänyt ja kun nojatuolit saapuvat on sen aika tyhjentyä ja siirtyä varastoon.
Remonttikin saisi taas edetä, täytyy tällä viikolla kysellä naapureilta olisiko mahdollisuuksia käydä vähän nostamassa levyjä, jos vaikka saisi ne tuulensuojalevyt sisään.
Päädyin myös ilmoittautumaan muistitukimukseen. Vapun jälkeisenä maanantaina menen Yliopistolle kolmeksi tunnuksi psykologisiin testeihin ja muistitestiin. Pitäähän jonkun olla alentamassa muistin keskisarvoakin. Toivottavasti psykologisten testien tulokset saa itselleenkin :)

Paras unen estolääke

on väitöskirja tai vaihtoehtoisesti mikä tahansa muu selkeästi stressaava tekijä. Olin aivan seis ja aivokuollut mennessäni sänkyyn. Vaikka olin nukkunut päikkärit (kun edellisen yön unet jäivät viiteen tuntiin), olin silti niin seis, että olin varma nukahtavani heti. No, näin ei käynyt. Siitä on nyt noin viisi tuntia ja siitä noin neljä olen tehnyt töitä (kello on varttia vaille kaksi). Korjasin tuloslukuja, jotka ovat kaikki nyt kirjoitettu ja valmistaudun muiden osien korjaamiseen ja kirjoittamiseen. Olen skeptinen siitä, saanko vieläkään unta, joten jatkan vielä hetken. Pitää vain sanoa, että on tämä veikeää tämä homma. No, Riku heräilee parin tunnin päästä neljän maissa lähteäkseen Kuopioon, joten on mahdollista, että voimme siinä vaiheessa vielä tervehtiä toisiamme. jotain hyvää sentään =).

Syvä protesti

Tässä väitöskirjan teossa ei ole enää mitään järkeä. Viikonloput menee töissä, yöt menee välillä töissä ja jatkuvasti ajatukset ovat töissä. Kaksi viikkoa aikaa saada kirjoitettua a) 1 tulosluku b) tutkimuskysymykset c) pohdinta d) johdanto SEKÄ korjata a) teoria, b) metodi ja c) kuvaus tutkimukseen osallistuneista. Aikaa kaksi viikkoa. Koska vappu on perjantai ja sen jälkeen on viikonloppu, niin kuun vaihde voi venyä 4.5. asti, mutta jos se menee sen yli niin a) ei mitään toivoa valmistua sellaisessa aikataulussa, että saan jatkorahoitusta ja b) en enää yksinkertaisesti jaksa tehdä väitöskirjaa, joten vaarana on sen kesken jääminen ja minun piiloutuminen vaihtoehtoisesti joko peiton tai sängyn alle riippuen tilanteen ahdistavuudesta.

Päivän teemana on kuitenkin Don Huonojen kappale "Hyvää Yötä ja Huomenta". Erityisesti seuraava pätkä:
"Jos sulla kerran on taskussasi suuri unelma
Niin tämä hetki jää
Ja vain se mitä teet nyt on tärkeää
Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia
Toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta
Älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta
Sitä sanotaan
Mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan"

Kevät kiirehtii

Talvi oli pitkä ja sen huomaa kasveista. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikilla on aivan hurja kiire punkea päänsä sieltä maan alta ja alkaa kasvaa valtavaa vauhtia. Sinivuokot kukkivat ihanasti jo puutarhassa ja erilaiset krookukset ja ilmeisesti jotkut muutkin, ehkä narsissit, ovat aloittaneet kasvuprosessinsa. Sen sijaan siinä erityisesti laitetussa etupenkissä ei vielä oikein kasva mikään. Siihen laitettiin ilmeisesti liian tiivistä multaa ja jotenkin pitäisi keksiä keino a) lisätä sitä ja b) saada hiekkaa mullan joukkoon. Olisi syksyllä kannattanut laittaa jokin 10cm kerros hiekkaa päälle, niin routa olisi kyllä sen mullan joukkoon sekoittanut. Lisäksi saa nähdä, mitä kaikkea sieltä lopuulta kasvaa. Oma vihreä sormeni on ilmeisesti vielä lujasti keskellä peukaloa. Monet kasveista on jo useasti kaivettu maasta ylös, mutta taitavat vielä tarvita paria kaivuuta, ennen kuin kasvavat kunnolla. Ainakin ruusut pitää kaivaa ylös ja istuttaa 10-20cm syvemmälle. Ja tiedän, minne seuraavana syksynä istutan erilaisia sipulikasveja. Tai ehkä pikemminkin minne en. Kauniilta nuo sinivuokot kuitenkin näyttävät. Nyt vain pitäisi purkaa se savupiipusta kasattu tiilikasa takapihalta, joka on talven aikana muuttunut pääasiallisesti muruiksi tiilten sijaan. Onneksi kasvusto on sitkeää, joten eiköhän sieltä jotain vihreää ala kasvaa, kun vain saa tilaisuuden.

Töpö tutkimusmatkailija

Töpö sai otsikossa kaiken kunnian, koska kissojen nimipäiväkalenterin mukaan tänään on Töpön päivä.
Kun saavuin töistä kotiin ja olin juuri purkanut autosta ostokset pihalle havaitsin että Nöpö nuuskii onnellisen näköisenä portaiden edessä olevaa kiveä. Tästä Nöpö siirtyi auton viereen ja pelästyin jo että hän aikoo mennä auton alle, mutta sain kuitenkin Nöpön houkuteltua luokseni, napattua syliin ja kennettua sisään. Muut kissat olivat sisällä, joten laitoimme luukun kiinni ja tungin ison kiven siihen aukkoon kukkapenkin ja terassin liitoskohdassa josta kissa oli ulos pungertanut.
Menestyksestäni onnellisena avasimme luukun ja päästimme kissat ulos, Satu kävi vielä tarkistamassa ettei pikkukissaa livahda uudelleen suureen maailmaan.
Kului aikaa, sitten Pikin pouto käytös toi mieleen ajatuksen että ehkäpä Piki yrittää kertoa meille jotain. Kävin tarkastamassa tilanteen ulkona ja sinne oli syntynyt uusi pakotunneli, sekä Nöpö että Töpö olivat päässeet ulos. Molemmat tulivat kuitenkin kutsusta luokse ja saimme heidät sisään. Sitten oli jäljellä enää Noki. Tutkin talon jossa Noki ei ollut ja sitten kutsuimme häntä ulkona. Minä palasin kutsumaan Nokea talon alta ja pian Satu palasi sisään löytääkseen Noen nukkumasta vaatekaapin päältä. Pätevä etsijä on Riku.
Nyt kissat eivät pääse ulos ennen viikonloppua, silloin on vuorossa soran ajaminen kissojen alueella olevan lätäkön päälle ja yhden lisälaudan lisääminen terassin alalaudoitukseen kukkapenkin puolelle.
Sieviä ovat Nöpö ja Töpö, ja loputtoman uteliaita. Ja sen verran älykkäitä että yleensä pääsevät sinne minne haluavat.

Mitäs sitten tekisi?

Väitöskirjani valmistuminen on lykkääntynyt nyt jo puolella kuukaudella ja pari viikkoa ainakin menee vielä JOS kunto säilyy. Olen varmaan aika epäsosiaalinen tämän ajan. Kuitenkin kaikki muu kuin itse työ kiinnostaa, joten eipä tuosta epäsosiaalisuudestakaan tiedä.

Hyvinä uutisina tuli tänään se, että yksi artikkelini julkaistaan. Se on sitten ensimmäinen kansainvälinen referee-julkaisu, tosin pienessä ja täysin tuntemattomassa lehdessä, mutta ketä kiinnostaa =). Se on hyvä alku. Toinen artikkeli tulee myös julki konferenssijulkaisussa. Sekin on upea juttu, sillä kyseinen konferenssi sai aika korkean profiilin ja opetusministeriöstä oli joku jokaisessa ryhmässä kuuntelemassa. Artikkeli ottikin hieman kantaa juttuihin pysyen ilmeisesti kuitenkin vielä sopivissa mitoissa, koska läpi meni. Eli kaksi takuuvarmaa julkaisua. Kolmas on alustavasti hyväksytty ja odottaa korjauksia. Sen pitää olla valmis heinäkuun lopussa. Sen pituus pitää vain pudottaa puoleen... No, kaikkea sitä tekee oman taiteensa puolesta.

Huonona juttuna nyt on tosiaan se, että on järjetön aloitusongelma edessä. Puuttuu hyvin vähän enää. Pitää korjata pari lukua, jotka ovat jo saaneet kommenttinsa (ainakin ensimmäiset versiot kommenteista), kirjoittaa (ja analysoida) viimeinen tulosluku, kirjoittaa johdanto ja pohdinta sekä viimeistellä koko roska (sisältäen lähteiden tarkistuksen, taulukoiden ja kuvioiden numeroimisen sekä liitteiden kirjoituksen). Kaksi viikkoa aikaa. No, viimeistely jää ajalle, jolloin työ on ohjaajilla luettavana ja kommentoitavana. Loppu alkaa olla näkyvissä.

Se on kerrassaan upea homma, sillä olen lopen kypsynyt väikkärin tekoon. Aihe edelleen kiinnostaa ja tutkimustyö on edelleen se unelma-ammatti. Kuitenkin väikkäri on jokin, jonka haluan valmiiksi. Toisaalta taas sen jälkeen jää jotenkin tyhjän päälle. Kyllähän nyt yritetään rakentaa kaikenlaisia juttuja post doc-vaiheeseen. Toinen ohjaaja on alustavasti maininnut kiinnostuksensa avittaa jatkossa. Väikkärin loppu siltikin merkitsee tutun vaiheen loppua. The Devil you know ja niin edelleen.

Niskasta itseään kiinni ja töihin.

Pelejä pääsiäisenä

Pitkäperjatai valui lankalauantain puolelle IA:n parissa. Skenaariosuunnittelussani on selvästi aikataulun mentävä ongelma, pelit kun ovat liian lyhyitä kahden pelikerran tarpeisiin mutta aika pitkiä' vedettäväksi kerralla. Ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kehityn paremmaksi ajankäytön arvioijaksi, tätä ei kuitenkaan kannata jäädä erikseen odottelemaan.
Seuraavan IA-pelin kirjoitus alkaa olla hyvässä vauhdissa, kerrankin olen pystynyt arvioimaan kohtuullisella tarkkuudella miten hahmot reagoivat maailman antamiin ärsykkeisiin (tämä siis kahden pelaajan haastattelujen perusteella) ja pystyn keskittymään olennaiseen sen sijaan etä pyrkisin kartoittramaan kaikki mahdollisuudet etukäteen.
Lauantai meni käytännössä toipuessa perjantain pelistä ja sunnuntaille olikin jo luvassa Arkham Horroria ja Talismania. Glaaki tuli ja nousi ja söi investgaattorit kohtuuttoman nopeasti. Tahdon ajatella että huono onni näytteli merkittävää osuutta pelin nopeassa lopussa. Päätimme yhtä kaikki Sadun kanssa että peli vaatii treenaamista ja tilasimme peruspelin itsellemmekin, iltoja 'piristämään'.
Talismanissa Jari-Trolli siivosi pöydän nopeasti ja tehokkaasti. Minun viettelijättäreni peli ei oikein lähtenyt käyntiin, mutta sama (tai pahempi) käynnistysvaikeus kyllä kosketti oikeastaan kaikkia Jaria lukuun ottamatta.
Maanantaina toivuimme sunnuntaista ja kävimme läpi Sadun ensimmäisten tuloslukujen kieliasua. Ensin Sadun migreeni lykkäsi aloitusta ja sitten minun iltaväsymiseni lopetti työn kesken.
Pääsiäisen mittaan kokeilimme kahta lammasta, toinen paikallisen K-kauppiaan piensavustamon tuote oli aivan loistavaa ja toinen, uudesta-seelannista seilannut paisti, aivan kauhea nippu jänteitä. Pitänee tänään käydä kyselemässä olisiko sitä savulammasta sattumalta jäänyt jäljelle...

Todistusaineisto

Nyt kun hylly on valmis ja kirjatkin pääosin hyllyssä on aika todistusaineiston näkyä. Alkutilanne videona, Satu kun sanoi ettei kaikkia paketteja saa yhteen kuvaan.

No, blogger sitten sanookin ettei videon lataaminen onnistu ja kehoittaa ottamaan yhteyttä tukeen ja ilmoittamaan blogin ja videon tunnuksen. Onneksi tuesta ei insinörin järjellä ainakaan parinkymmenen klikkauksen aikana löydy paikkaa johon voisi kirjoittaa...

Valmiin tuotoksen kanssa on sama ongelma, koko hylly ei mahdu yhteen kuvaan, sentään kuvat saadaan näkyviin.

6 tuntia

Atlas on nyt koottu, se vei yhteensä varmaan 10 tuntia jos pakettien sisäänkantoaika lasketaan, mutta nyt se on valmis. Sali täytyy vielä siivota (kantaa kuutio pahvia hukkaan ja imuroida sekä pyyhkiä pölyt hukkaan), järjestää huonekalut uudelleen, laittaa kirjat hyllyyn, mutta se saa odottaa huomisen työpäivän päättymistä.
Hylly on kaunis, pakko sanoa. Noin 32 hyllymetriä yhteensä tuli koottua ja toivottavasti se nyt sitten riittää kirjoillemme, sarjakuvillemme ja peleillemme. Ellei riitä, täytyy ryhtyä drastisiin toimenpiteisiin.
Kissat ovat olleet evakossa Salista eilisestä asti, viimeisiä ovia kiinnittäessäni alkoi Nöpö jo valittaa äänekkäästi ja nyt kaikki neljä ovat Salissa/ulkona. Pahviroskan seassa on toivottavasti mukana touhuta.
Laskuejni mukaan hylly koostuu 115 levynpalasta, 20 lasiovesta, 44 saranasta ja about triljoonasta pikkunippelistä. Kulutin kokonaisen akullisen ruuvristani pelkästään ruuvasmalla hyllynkannatimia paikoilleen.
Tahtoo sanoa että pöljä homma ja jos muutto uhkaa, on hylly myytävä asunnon mukana. Ei sitä purkaakaan mieli tee...

Atlas

Salin uusi kirjahylly saapui eilen. Paloina. Kuljetufirman mukaan lavan kokonaismassa oli 950 kiloa ja laatikot valtasivat Salista kaiken vapaan lattian (laatikoita kun oli kaikkiaan useita kymmeniä). Kokoamisen alussa oli pieniä vaikeuksia löytää kaikkia osia, mutta heti kun Iskusta oli luvattu toimittaa puuttuvat palaset bussilla Laitilaan täksi päiväksi, avautui yksi laatikko lisää ja sieltä löytyivätkin sitten puuttvat osaset.
Pienenmpi hylly on nyt koottu, ilman ovia. Suurempi hylly on 4 hyllyllistä leveämpi, joten siihen voi vierähtää pikku tovi vaikka oppirahat onkin nyt maksettu. Ovien kiinnitys on tietysti vielä oma juttunsa kaiken muun päälle.
Näyttää kuitenkin siltä että pääsiäispyhinä hyllyt ovat olemassa ja täytettykin, ehken Salista on jo saatu vietyä pois ylimääräiset rojutkin.
Kuvatodisteita luvassa myöhemmin...

Kevättä, kättä ja ratsastusta

Viikonloppu meni Kumman täti-setä-leirillä. Ratsastusta oli lauantaina kahden ja sunnuntaina puolentoista tunnin verran. Sain muutamia oivallisia oivalluksia ja Sirpan pitämistä palopuheista uskon oppineeni yhden todella tärkeän asian.
Lauantai-iltana ratsastusten jälkeen havaitsin että ranteeni jo kadonnut patti oli päättänyt palata ja että oikean käden sormista puuttui voimat melkein kokonaan. Sunnuntai-aamuna tilanne oli jo parempi, mutta jouduin keskeyttämään sunnuntain tunnin noin puolessavälissä kun ohjat eivät pysyneet kädessä edes rauhallisen kävelyn aikana.
Sunnuntaina käsi sitten vielä kipeytyikin, mutta nyt aamulla tilanne on taas melko ok. Pitää kuitenkin soittaa kirusgian polille ja kysellä että mites tästä eteenpäin mennään.
Kotoa poissaollessamme kaikki lumi pihalta oli katsonut parhaaksi sulaa pois. Tämä on positiivista. Ainoastaan varjoisassa paikassa johon kuistin katolta lumet putoilevat on yhä valkoista jäljellä. Paikka on sellainen että siinä voi yhtälailla olla lunta vielä juhannuksenakin :)
Kesärenkaiden vaihtoaika on myös koittamassa. En jaksanut enää eilen ryhtya pakkaamaan vanhoja renkaita autoon joten tänään ei olekaan vuorossa uusien renkaiden allevaihto. Sen sijaan tänään voisi olla vuorossa ajanvaraus renkaidenvaihtoon, saattaa tulla tarpeeseen.
Haukottaa, huomenna vuorossa palaveri STM:ssä ja keskiviikkona tiimin kokous täällä konttorilla. Sitten torstaina onkin aikaa laittaa paperityöt järjestykseen etätyöpäivän muodossa.
Uusien kirjahyllyjen pitäisi myös saapua tiistaina, toivottavasti saan ne koottua ennen pääsiäistä niin saisi laatikot purettua Salista lojuilemasta ennen lomia...
Täytyy myös yrittää löytää jostain tuoretta lammasta pääsiäisen paistiksi. Laitilassa on semmoinen pikkuruinen k-kauppa joka tuntuu keskittyvän lihatiskiinsä. Se lienee paras mahdollisuus onnistumiseen.
Kissat ottivat meidät hyvin vastaan palattuamme ratsastamasta. Erityisesti Nöpö pyöri ympärillä ja Piki taas kellahti nukkumaan samaan huoneeseen (vaikkei syliin tullutkaan kuin hetkeksi). Yöksi sänkyyn pyrkivät oikeastaan kaikki, mutta nukahtaessani vain Töpö ja Noki olivat paikalla.
Pitkäksi perjantaiksi pitäisi säveltää vielä ajankohtaan sopivan pirteä IA-peli, olen tehnyt peliä varten kaikki tukitoimenpiteet, mutta itse peli on pahasti kirjoittamatta. Onneksi voin vedota siihen että hahmojen toiminnalla on määräävä vaikutus pelikerran kulkuun, mutta silti pitäisi pohtia tarkemmin läpi pari juttua niin ettei peli mene ihan hatusta vetämiseen.