Vierailuja ja haluja

Kävimme tänään viimeinkin vierailemassa Tuunien luona, jonka toisen puoliskon kotitalo tämä meidän talo siis on. Näimme aiemmin kuvia siitä ajasta, kun tämä oli vielä heidän ja täytyy sanoa, että jonkin verran surettaa, mitä talolle on tehty. Hetkittäin jopa aika paljon surettaa. Talo tuntuu siltä, että siitä pitäisi osaltaan kuoria kaikenlaista roskaa, jotta se palautuisi jälleen entiseen komeuteensa. kuitenkin samalla se pitäisi saada näyttämään meiltä. haasteita siis on.
Sen sijaan asioiden hitaus hieman harmittaa. Tänään se kristallisoituu siihen, että huuto.netistä löytyisi kaunis poljettava Singer, jonkalaisen molemmat haluaisimme (olettaen, että se on yhtä hyvä kuin miltä se kuulostaa). Kuitenkin merkittävänä ongelmana on se, mihin sen nyt laittaisimme, jos sen ostaisimme. Tunnen hieman olevani koko ajan sellaisessa kummallisessa tilassa, josta ei pääse eteenpäin ennen kuin järjetön määrä asioita on tehty ja itse kykenen tekemään niistä vain hyvin vähän. Sen siitä saa, kun ostaa projektitalon, jolle on lisäksi vielä paljon ideoita.
Kuitenkin uusi tietokone tuossa vieressä tuntuu toimivan hienosti ja kissat ovat ihania. Piki nukkui sylissäni suloisesti, kunnes pikkukisu tuli ja ilmeisesti puri häntä kaulaan. Tassusta saatuaan pikkukisu vielä hieman jatkoi kiusaamista ja vaikka Piki lopulta sai sen lopettamaan, koki hän tarpeelliseksi lähteä myös itsekin. Sellaista se joskus on.

Väsyttää

Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät työmatkaillessa Kuopiossa ja Joensuussa, toisin kuin pelkäsin pääsin kotiutumaan eilen jo ennen kymmentä, mutta nukuinkin sitten kuin tukki aina aamukahdeksaan saakka. Yhä on sellainen olo että ensiyöstä taitaa tulla toinen kymmentuntinen.
Matka meni sinällään oikein hyvin, esitykseni sujui jo rutiinilla ja torstain demo oli suorastaan kaunista katsottavaa. Mutta kun tähän yhtälön lisätään noin 1200 kilometriä autoilua ja kulutetut 58 tuntia, niin väsy alkaa painaa mieltä.
Valitettavasti tänään pitäisi vielä olla erityisen skarppi, olin varannut tämän päivän asetusten ja sertifiointivaatimusten läpikäymiselle ja kommentoimiselle, mutta aivot eivät kyllä taivu lakitekstin kiemuroiden ymmärtämiseen...
Pitäisi varmaan syödä jotain, mutta se edellyttäisi tuolista ylösnousemista ja tekemistä. Onneksi edes Piki jätti minut nyt hekeksi rauhaan (selvästi hänellä on ollut hieman ikävä kun olin pitkään poissa).

Olemme myös palanneet taas kahden kannettavan aikaan, hankin käytetyn 12" iBook G4:sen, eli lähes täysin entistä kannettavaani vastanneen laitteen. Bluetooth-moduuli puuttuu ja muistia on 256k vähemmän, mutta muuten kone on kuin klooni (paitsi että selvästi siistimpi ulkoasultaan). Akku uhkaa kestää alle neljä tuntia, mutta kuintekin yli kolme ja puoli, eli se ei ole aivan yhtä hyvässä terässä kuin vanhan koneen, mutta kuitenkin ihan riittävässä.

Alitajunnan kieroilua ja tieteen arvostusta

Lisäksi tulee vielä kissoista, mutta aihe kerrallaan:

1. Alitajunnan kieroilua: odotin tiistaina tärkeää kirjettä tietäen, että mikäli se ei tule, keskiviikkona pitäisi soittaa uudelleen kyseisestä kirjeestä vastaavalle henkilölle ja mahdollisesti lisäksi oikealle lakimiehelle. Joten menin sitten torkuille, jotka ovat useina päivinä se keskeinen voima, jonka avulla selviän päivästä. Nukkumisesta tuli vähemmän kuin rauhoittava. Näin unen, jossa heräsin, nousin ylös, laitoin kengät jalkaan ja hain postin. Sitten heräsin, nousin ylös, laitoin kengät jalkaan ja hain postin ja sitten heräsin jne. Unissa oli tiettyjä hyvin unille tyypillisiä epäloogisia piirteitä, mutta 4-5 toiston kohdalla aloin jo unessa tosiaan pohtimaan, olenko vielä unessa, vai joko olen herännyt. Kyllä sitten tosiaan tiesin, kun olin herännyt ja lyönyt pääni seinään, päässyt postilaatikon ja saanut sitten onneksi kirjeen, mutta hämmensi kyllä, kun Riku kertoi, että olin nukkunut vain tunnin verran. Alitajunta voi olla kiero asia.

2. Tieteen arvostusta: Sain äskettäin (ei hajuakaan, kuinka kauan sitten, koska tarkistan työpostit hävettävän harvoin) postin gradun tekijältä Saksasta, joka kyseli, että onkos kirjastani sähköversiota, koska kirjan hankkiminen on vaikeaa ja kallista. Ei tässä vielä mitään ja onhan se aina mukavaa, kun joku kyselee omien tuotosten perään. Kuitenkin seuraava lause sai minut miettimään, miksi ihmeessä edelleen teen tätä (asia, jota mietin toistuvasti muutenkin): Hän ehdotti, että tämän sähköisen version lähettämisestä hän olisi valmis maksamaan vaikka 5e. Siis 5e. Vaikka sähköinen versio olisikin olemassa (ja itse asiassa saattaa olla, en nyt ole ihan satavarma), sen etsimiseen menisi sen verran aikaa, että tuntipalkkana tuo on loukkaus. Lisäksi se, että laitos vai oliko se tiedekunta, julkaisi sen hieman estää minua sitten myymään sitä ties kenelle satunnaiseen hintaan. Jotenkin kuitenkin se oma ihastuttava ego nostaa päätään ja tuumii, että noin vuoden osa-aikainen työ on jonkun mielestä niin arvokas, että hän tosissaan tarjoaa siitä 5e.

3. Kisut: Nämä pikkuiset osaavat tosiaan olla sekä äärimmäisen suloisia että äärimmäisen tuhoisia. Äsken molemmat olivat sylissä kehräten kuin mini-traktorit. Sitten hieman herättiin ja taas pureskeltiin johtoja. Johtojen lisäksi myös kaikki vihreä on leikkikalu erityisesti Töpölle ja hän on kovasti edistänyt kasvieni kuolemista. Meillä onkin menossa kasvien itsemurha- ja avustettu itsemurha-epidemia. Toisaalta kissanpentu nyt vain leikkii ja kaikki on leluja. Sieviä ne ovat... silloinkin, kun hyppäävät aamutakkiin ja roikkuvat siinä toivossa päästä ruokapöydälle saamaan jotain kivaa. Isot ovat hyvin kärsivällisiä ja saattavat nuolla pienen vatsaa silloinkin kun pieni puree korvasta. Hiljalleen myös isot ovat antaneet meille anteeksi ja ovat palanneet syliin. Eli aikas mukavasti täällä menee kissarintamalla. Sellainen vinkki pienten tuholaistn opettamiseen on puhaltaminen suoraan kasvoihin. Se on heistä epämiellyttävää ja käytös ainakin rauhoittuu kissamaisen hetkeksi.Jos kuitenkin olen väärässä tämän käytöksen vaarattomuudesta, niin kertokaapa. Sitten voi aina palata perinteisempään vesisuihkuun =).

Ilman jalustimia

Tänään oli taas vuorossa kenttätunti Baldurin tallilla, kuten viimeksi menin Hjelalla (Sadun alla oli Elli). Tunnin sisältö oli istuntaarjoituksia ja omaan asentoon keskittymistä.
Alkaa taas tuntua siltä että osaan jotain, osasyyllisenä tähän pidän kyllä uusia ratsastushousuja, on se kumma miten istunta pysyy parempana kun housut eivät koko ajan luista :D Mutta ratsastus meni muutenkin paremmin, en yrittänyt kikkailla vaan keskityin tekemään rauhallisesti omia juttujani. Pysyttelin noin kolmasosakentän muiden kahden ratsastajan edellä ettei hevoselle olisi kilpailevia kiinnostuksen kohteita.
Melkein koko tunti mentiin ilman jalustimia, joka yleensäkin parantaa suoritustani. Tällä kertaa jopa tälttäilin (ja valitettavasti välillä ravasin) ilman jalustimia, pari pitkää sivua meni ihan puhtaassa(kin) töltissä.
Seuraavaan ratsastukseen onkin sitten aikaa kolme viikkoa, eli pääsiäislomalla taas hevosen selkään, silloin on vuorossa maastoratsastustra.

Huomenna lähden puoelnpäivän aikoihin ajelemaan kohti Kuopiota, sieltä matka jatkuu edelleen Joensuuhun josta palaan torstaina vähän ennen puoltayötä. Perjantaina onneksi on etätyöpäivä, josko saisi vaikka jotain oikeitakin töitä tehtyä infokiertueella pyörimisen sijaan. Sitten alkaakin maaliskuu ja toimistoa ei tarvinne montaakan kertaa kohdata...

Kissat ovat olleet erityisen sieviä, pikkuiset kasvavat melkein silmissä ja jotenkin minusta näyttää että Nöpö on massiivisempi (voiko niin sanoa limutölkin kokoisesta asiasta) kuin Töpö, vaikka Töpö onkin menevämpi, vilkkaampi ja 'agressiivisempi' luonne.

Satu jatkaa: Itse ratsastin Ellalla pyyntöni mukaisesti (viime kerralla pyysin näin) ja harjoittelimme paljon tunnilla tasapainoa, pieniä ohjasapuja jne. ja hiljalleen tuntuu, että alan viimeinkin ymmärtämään, mistä tässä hommassa on kyse. En sano, että osaisin, mutta hiljalleen hevonen alkaa toimia kanssani silleen tavallaan "ajatuksen voimalla" kuin raa'alla voimalla. Kädet olivat pehmeämpiä ja muistivat viime kerran opetuksia (paremmin kuin viimeksi, vaikka opettelun varaa vielä on runsaasti) ja tasapainoni oli heti parempi uusilla housuilla ja ilman jalustimia. Hieno homma. Toivottavasti Elliä ei myydä ihan vielä, koska se on upea opetushevonen. Ja opetuksena: hienovarainen vihje hevoselle riittää. Ei tarvitse esim. odottaa, että hevonen hidastaa vauhtia, ennen kuin rentouttaa käden. Nyt, kun muistaisin kaiken =).

Virheiden näkeminen ja sitten niiden toistaminen

Eli aiheena ratsastus ja nimenomaan ratsastus Loviisalla Baldurissa. Rikun ratsastaessa sillä kentällä tuloksena oli muistaakseni hiljaista (tai Pian mukaan ei pelkästään hiljaista) kirjoilua, hevonen keskellä kenttää katsoen Piaa ilmeellä, että mitä tuo haluaa. Riku muistaa vain sen, että hän sai yhden onnistuneen kierroksen koko tunnin ajan, joten edellinen kuvaus on siis sekä minun että Pian muistiin pohjautuva.
No, tällä kertaa menin hieman aikaisemmin paikalle Rikun jäädessä kotiin potemaan flunssaansa. Näin edellistä tuntia reippaasti parin kymmenen minuutin ajan hyvin kylmän tuulisessa säässä ja näin, miten Loviisalla ratsastava teki kaikki ne virheet, mistä muistan minulle Pian maininneen vaihtelevan monta kertaa aiemmin. Sitten tein sen valinnan, että tästä huolimatta menisin mielelläni Loviisalla, koska jotenkin halusin kokea niiden virheiden tekemisen, jotta voisin lähteä sitten korjaamaan niitä. Ja olihan ajatuksessa ihan pohjansa. Tiesin, että tunti mennään kävellen, sillä kenttä oli aikas jäinen. Eli hieno homma. Loviisan selkään ja ratsastamaan, paitsi todellisuus ei ole koskaan niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. Muistin käsistä niiden pääasiallisen asennon ja pysähtyminen sekä peruuttaminen onnistui erinomaisesti. Sen sijaan kääntyminen MINUN haluamaani suuntaan ja uralla pysyminen oli vähän niin ja näin. Selkeästi olen vino tasapaino-mielessä, koska hevonen aina peruuttaessaan kääntyi keskikenttää päin ja sitten lähti ylittämään keskikenttää keskitiellä pitkien sivujen välissä. Sitten käytin koko pitkän sivun yrittäessäni kääntää hevosta uralle onnistuen siinä pääosin hyvin huonosti, mutta välillä aina meni ihan hienosti. Loppua kohti homma meni paljon paremmin sillä saimme ottaa jalat irti jalustimistani ja viimein istuin rennosti satulassa, joten hevonen oikeasti tunsi apuni tai sitten hänkin jotenkin hahmotti, että on vain helpompaa mennä tuonne uralle, kun siellä ne muutkin kulkee. Tunnin jälkeen kaiken hälyn laskettua alas pyysin Piaa vääntämään selkeästi rautalangasta, MITEN hevosta kuuluu kääntää: toisin sanoen, mitä tekee oikea käsi, mitä vasen, mitä oikea jalka, mitä vasen jalka, painoavusta puhumattakaan. Nyt sitten tiedän sen noin teoriassa. Voi, miten toivon, että muistan sen seuraavan kerran, kun olen hevosen selässä!
Mutta olen pyytänyt seuraavalle kerralle (maanantaina) rauhallista ja vähemmän herkkää hevosta (kuin Tirri tai Loviisa), esim. Elli, jonka kanssa voisin mennä vaikka hetkittäin ilman jalustimia harjoitellen nimenomaan näitä nyt hahmottamiani asioita. Lisäksi pyysin pussillisen (joita tallille on kerääntynyt ainakin neljä ja viides kovaa vauhtia tulossa) issikan karvoja, jotta voin kokeilla niiden huovuttamista naapurilta pian pyydettävien lampaan karvojen yhteyteen. ilmeisesti sekoitus 30% issikkaa ja 70% lammasta toimii hyvin. Sitten niiden värjäämistä voikin kokeilla perinteisin menetelmin ihan rauhassa, sillä villaa riittää =).
Lisäksi meillä on Pian kanssa sellainen hyvin alustava sopimus Tirristä, johon olen kovin ihastunut, vaikka se ei vielä olekaan sellainen hevonen, jonka kanssa minulla kovin hyvin synkkaisi ratsukkona, koska olen selkeästi liian kovakätinen, mutta joka on muuten kovin sympaattinen. lisäksi hevonen on ehkä minulle liian arka (ei välttämättä halua lähteä yksin maastoon kuin HYVIN kokeeneen ratsastajan kanssa). Kuitenkin Pia ei sitä pois myy (eikä myynnillä ole hänelle todellakaan kiire, sillä Tirri on hyvä tuntihevonen) kertomatta ja puhumatta asiasta minun kanssani =).

Päivän spämmi

Subject: Uutinen Suomen ydinsaastumisesta

Internetin keskustelupalstoilla kirjoitettiin suuresta
råjähdyksestä Suomen ydinvoimalassa Mikkelin tienoilla,
joka silminnäkijöiden mukaan on tapahtunut klo 15.

Muun muuassa eräs kaupungin asukas ehti soittaa sukulaisilleen ja sanoi
että kaupungissa katketaan puhelinlinjat estääkseen
ihmisiä soittamasta muille. Hän väittää että
ydinvoimalassa tapahtunut räjähdys oli hyvin voimakas.

Nyt radioaktiivinen pilvi on liikkumassa.
Nämä tiedot on vahvistettu hallituksen yksityiskeskustelujen
perusteella. Sitäpaitsi paikalliset asukkaat lataavat blogiinsa
räjähdyksen seurauksia ja uhrien ruumiita käsitteleviä
valokuvia.


Ulläoleva saapui piristämään eilistä työpäivääni esitykseni jälkeen, onhan se hyvä että spämmääjät ovat löytäneet jostakin jonkun joka osaa Suomea, mutta kai nyt vähän faktojakin pitäisi muistaa tarkistaa.
Aioin alunperin myös kommentoida käytettyä kieltä: "muun muassa eräs kaupungin asukas", "katketaan puhelinlinjat estääkseen", "vahvistettu hallituksen yksityiskeskustelujen perusteella", mutta sitten ajattelin asiaa uudelleen ja jouduin valitettavasti toteamaan että juuri tuollaista kielenkäyttöä löytää melkein mistä tahansa suomalaisesta 'paperimediasta', sähköisistä medioista edes puhumatta. Valitettavasti suomen kielen tason rapistuminen ei ole kännykkää käyttävien nuorten aikaansaamaa, ellei mediassa osata puhua tai kirjoittaa, mistä nuorten pitäisi tuo taito omaksua.

Omassa elämässä on kiusana jonkinlainen talviflunssa, olo on enimmäkseen ok, mutta lopuilta osin surkea. Päätä särkee, kurkkuun kertyy limaa, nuhaakin on liikkeellä. Yritimme Sadun kanssa nähdä viimeöisen kuunpimennyksenkin, mutta taivas oli mennyt pilveen emmekä nähneet mitään mikä ei olisi ollut pilvien takana.
Herättyäni tänään kotona havaitsin miten paljon mukavampaa kotona on herätä kuin hotellissa, pikkukissat elämöivät ja isot liittyvät leikkiin, joku on koko ajan vieressä ja talo täyttyy pienistä äänistä. Hotellissa herääminen on kliinistä, äänetöntä, steriiliä. Ensi viikolla edessä kaksi sellaista aamua...

Flunssakiertue

Olo on kuin olisi flunssassa töissä, vaikka istunkin hotellihuoneessa odottelemassa töiden alkua. Aamulla olo oli oikeinkin hyvä, kävin kävelyllä Jyväskylän keskustassa miellyttävän, hitaan, lumisateen keskellä. Siirsin auton maksulliselta paikalta Hotellin parkkihalliin ja palasin huoneeseen. Täällä on kimppuun iskenyt eilisestä tutut köhä, silmien takainen päänsärky ja muutenkin väsynyt olo.
Eilen olin siis flunssassa Tampereella, tänään olen flunssassa Jyväskylässä. Veto on poissa ja samoin tuntuu olevan poissa draivi esityksestä, asiat saan kyllä kerrottua, mutta esitystapa on ehken vähemmän fanaattinen kuin toivoisin. Näitä asioita ei voi kertoa tyynen rauhallisesti, ellen minä vaikuta olevan edes vähän paniikissa, miksi asiakkaidenkaan kuuluisi huolestua; hommahan on selvästi hanskassa.
Ja onhan homma hanskassa, ei siinä mitään, mutta kun se että meillä on homma hanskassa tarkoittaa vain että me saamme oman osamme töistä tehtyä määräajassa, se ei vielä mitenkaan tarkoita että asiakkaat olisivat valmiita lain määräämässä ajassa.
Autoilu on ollut siedettävää, tiet hyvässä kunnossa ja silleen. Edellisen lauseen keskeytti puhelin ja lyhyen puhelun jälkeen olo on laskenut heikosta kurjaksi. Ketorin hottia vaan naamaan lounaan jälkeen niin eiköhän sillä kotiin asti selviä. Huomenna on joka tapauksessa etätyöpäivä, joten sen muuttaminen sairaslomaksi ei ole kovin vaikeaa.
Ja eikun töihin...

Ensimmäinen pelikerta VD:ssä

Joo, ei tosiaan nukuttanut edellisenä yönä, mutta pitkälti tämä johtui siitä, että aktiivisesti vielä kirjoitin peliä ja tietenkin niistä kohdista, mihin ei vielä tapauksessa päästy tai kohdattu jne, joten joka tapauksessa improvisaation taito osoittautui hyödylliseksi ominaisuudeksi. Ongelman muodosti se, että siitä on tosiaan vuosi, kun kampanjan piti alkaa, mutta oman elämän ongelmat lykkäsivät sitä tänne asti ja sitten taas oma aktivoitumiseni tapahtui hieman liian lähellä aktuaalista pelipäivää, joten en edes odottanut pelaajien ehtineen lukea kaikkea sitä materiaalia, mitä olin heille kirjoittanut tai omaavan sellaista sisäistä muistia hahmostaan, joka on silloin kuin sen kirjoittaa.
No, onneksi seuraavaan pelikertaan on aikaa, sillä minulla on aika lailla pitkä lista asioista, mitä pitää kirjoittaa ennen kuin vien tapausta eteenpäin ja myös pelaajille jää aikaa tutustua asioihin. Uhkasivat perhanat selvittää vaikka minkälaisia asioita =). Saas nähdä, mikä on korrelaation taso kirjoittamieni asioiden ja heidän tutkimien asioiden välillä, pelaajat kun ovat sellainen x-tekijä, jota on vaikea ennakoida... Olen tyytyväinen kuitenkin ensimmäiseen pelikertaan, jossa kommunikaation ryhmän välillä toimi riittävän hyvin ensimmäiseksi pelikerraksi, asioita saatiin selville ja hahmot tiedostivat olevansa mielenkiintoisessa, joskin osalle ehkä hieman ahdistavassa tilanteessa. Odotan innolla sitä, miten tästä edetään.

Kipuja ja peliä

Tällä kertaa minuun(kin) sattuu, siivosin eteistä eilen ja olin sitten viemeässä ensin pahviroskia navetan sillan alle ja sen jälkeen muita roskia roskalaatikkoon oikaisten pihan poikki. Pihalle joskus kertynyt lammikko oli luonnollisesti jäässä ja jään päälle oli kertynyt vielä luntakin, joten jalathan siinä alta menivät. Laskeuduin ilmeisesti vasemmalle kyljelleni, koska kipupisteitä löytyi vasemmasta nilkasta, yläsäärestä, lonkasta, selästä, niskasta ja sormista... Nyt on jäljellä enää se selkä, joka ilmeisesti otti ensimmäisenä vastaan ilmalennon päättyessä.
Osaksi epävarmasta olosta johtuen selvisin mielestäni oikein hyvin hieman todellisuudesta vieraantuneen yksityisetsiväni osasta, ensimmäinen pelikerta kesti peliajallisesti lähes viikon ja tänä aikana hahmoni poistui kotoaan tapaukseen liittyvistä syistä ainoastaan yhden kerran ja tähänkin vaadittiin kumppaneiden (lempeää) painostusta. Muutkin onnistuivat oikein hyvin, pesunkestävän herrasmiehen ja pesunkestävänä nilkin välinen komminukaatio sujui aivan oikealla tasolla :D
Nukuin kuitenkin riittävän hyvin (joskin jonkin verran lääkittynä) joten pääsin saapumaan toimistolle, pientä yskänpoikasta on ilmassa (ja kun syvään hengittäminenkin sattuu niin yskä ei ole ihan ensimmäisenä toivelistalla) joten on kai teoriassa mahdollista että flunssa uhkaisi. Tietysti nyt ollaan työllisesti siinä tilanteessa jossa pitäisi kiertää puhumassa (huomanna Tampere, ylihuomenna Jyväskylä, ensi viikolla Kuopio ja Joensuu) tilaisuuksissa joihin on kuhunkin tulosas useita kymmeniä asiakkaita, joten siirtäminenkään ei ole mitenkään helppoa. Eli töihin pitäisi mennä vaikka pää kainalossa, joka ei oikein omaan työmoraaliin uppoa. Toisaalta, ellei tätä viestiä viedä nyt asaikkaille oikein, on tulevaisuus vielä ennusteitanikin synkempi...
Helmikuu on ollut kokonaisuutena aika rentoa meininkiä, matkapäiviä ei ole kertynyt kuin pari viikossa jolloin on saanut tehtyä etätöitä ja käytä toimistollakin. Maaliskuu on taas paluu johonkin, laskin juuri että olen maaliskuussa toimistolla kokonaista puolitoista työpäivää... Onneksi sieltä löytyy viikon pääsiäisloma joka osaltaan selittää vähäisiä toimistopäiviä.
Satu stressasi ensimmäistä peliä sen verran ettei nukkunut lainkaan edellisenä yönä, tästä huolimatta peli soljui mielestäni eteenpäin oikein mukavasti, joten seuraavaan pelikertaan ei ehkä liity ihan yhtä syviä unihäiriöitä.
Pikkukissat ovat edelleen erittäin sieviä, Töpökin alkaa jo oppia että elämässä on muutakin kuin päätön ryntäily (eli osaa pyytää silityksiä :)

Demokratian taito

Merikukka Forsius loikkasi Vihreistä Kokoomukseen ja vei kansanedustajuutensa mukanaan. Suomessahan kansanedustajuus on henkilökohtainen, vaikka suurin osa kansanedustajista istuu äänillä jotka on tienattu puolueen kautta.
Tämä demokraattisen prosessin ihanuus mahdollistaisi liian paljon rahaa omaavalle (tai vaikkapa ulkovaltojen laskuun työskentelevälle) mielenkiintoisia vaikutusmahdollisuuksia Suomalaisen yhteiskunnan asioissa. Kansanedustajat ovat jo osoittaneet olevansa ahneita (omia palkkoja nostetaan jatkuvasti) ja ostettavissa (vaalirahoitusta ei haluta avata julkiseksi) joten mikää ei estäisi ketään jolla on nk riittävästi rahaa tarjoamasta ihan noin pimeästi kansanedustajalle palkkiota toiseen puolueeseen liittymisestä. Suomeen ollaan perustamassa Islamilaista puoluetta ja muslimailla on perinteisesti ollut öljytuloja, joten eikun muutaman miljardin euron tukirahaa puolueelle hakemaan. Toinen rahoittajavaihtoehto olisi naapurimaamme Venäjä joka suorastaa kylpee energiavaroissaan, eikä Yhdysvaltojakaan sovi unohtaa, ne voisivat vaikka laianat rahat lahjontaan Suomen valtiolta.
Olisi siis kuitenkin mahdollista että kesken vaalikauden eduskunnan suurin puolue olisi sellainen jota ei ollut edes olemassa vaalien aikana. Melkomoista kansanvaltaa, sanoisin. No, ehkä pitää olla tällainen politiikkaan instituutiona uskonsa jo aikaa sitten menettänyt anarkisti että tämä edes tulee mieleen, mutta onpa nyt tämäkin ajatus netissä kaikkien käytettävissä. Kuka ikinä tilaisuuteen tarttuukaan, muistakoon sanoa ehdottoman ei NATOlle...

Eilinen ratsastus meni ihan kivasti, pitkän tauon jälkeen muisti taas keskittyä perusasioihin, mutta havaitsin että kahdet hansikkaat veivät kokonaan tuntuman ohjiin jotka sitten valuivat pitkiksi ihan koko ajan. Onneksi Hjela on istumaohjattava, joten ilman ohjiakin tavallan pärjäsi. Vähän ennen kuin tunti loppui olin kyllä niin kylmissäni että melkein keskeytin ratsastamisen ihan oma-aloitteisesti. Päätös peruuntui sitten kun pääsimme taas parempaan vauhtiin ja veri lähti kiertämään, mutta oli siis todella kylmä (elipukeuteuminen kunniaan!)

Ratsastusta

Pääsimme viimeinkin eilen ratsastamaan eikä kahden kuukauden tauko ollut tehnyt minulle hyvää. Ainoa hyvä asia, mikä oli tapahtunut oli se, että viimeinkin olin tajunnut, miten käsiä ratsastuksessa tulee pitää. Valitettavasti ohjasten käyttä oli aivan hakusessa ja Tirrin kanssa ratsastaessa se on kriittisen tärkeää. Hetkittäin tuntui vain siltä, että hevonen hävisi edestä eli ohjastuntuma hävisi kokonaan. Tunnin loppuun kohti kuitenkin tilanne parani ja tajusin/muistin jälleen istunnan merkityksen ja sen, miten hevonen ja erityisesti issikka pysytetään istunnalla. Siis koko tunti mentiin vain käyntiä jäisestä kentästä johtuen, mutta perusasioiden kertaaminen oli erinomainen juttu. Lisäksi Tirri on hieno hevonen, jonka ehkä joskus haluaisin ostaa itselleni, jos se vain olisi hieman itsevarmempi tai puolestani minä PALJON parempi ratsastaja. No, ainakin jälkimmäistä voin kehittää.
Riku meni Hjeelalla ja heillä näytti ja tuntui menevän oikein hyvin. Suorastaan kateellisena katselin pitkin tuntia =)

Kuulumisia kaikenlaisesta

Pitkästä aikaa olo tuntuu jälleen elävältä ja halu toimia ja tehdä on voimakkaampi kuin ainakin vuoteen. Alkuvuodesta vielä ajatus liittyä työntekijöiden harmaaseen massaan tuntui mahdottomalta, kuten myös moni muukin, ja halu jäädä lepäämään laakereilleen sairaslomalle oli se päälimmäinen idea. Nyt tuntuu, että asiat alkavat hiljalleen muuttua. Olen oma-aloitteisesti tehnyt jotain kotimme remontin edistämiseksi (ja huomannut, että on monia asioita, joita en hallitse, mutta no, joka päivä oppii jotain uutta). Olen kirjoittanut peliä muutaman kerran pitkälle yöhön, kun kerran ensimmäinen asiaan liittyvä tapaaminen on 17.2. Olemme menossa tänään ratsastamaan varmaan kahden kuukauden tauon jälkeen ja väitöskirjankin teko houkuttaa. Kaikki tämä on hieman hämmentävää, mutta eiköhän tämä tästä. Väitöskirjan eteneminen toisaalta on vielä enemmänkin sellaista konferenssiabstraktien kirjoittelua ja suunnitelmien tekoa, mutta jostain se pitää sekin aloittaa. Näillä näkymin syyskuun alussa on keskeinen alan konferenssi Göteborgissa, johon olen menossa ja sitten heinäkuun alussa on minulle toistaiseksi tuntematon konferenssi, jonne en välttämättä muuten menisi, mutta kun se on Pariisissa (ja sitten sanotaan, ettei paikalla ole väliä =) ja aihe kuulostaa mielenkiintoiselta. Lisäksi olen keksinyt keinon, jolla esitys edistää väitöskirjani kirjoitusta, joten nyt vain abstraktia kirjoittamaan tämän kirjoituksen jälkeen.
Meidän kaksi pientä on nyt sitten virallisesti hyväksytty kaikkien perheenjäsentemme osalta perheeseen. Molemmat isoset antavat pienten olla pieniä siitä ärsyyntymättä ja jopa hoitavat ja nuolevat pieniä ja pienoset, no, ovat omia hyperaktiivisia luonteitaan tai unessa. Kuitenkin jo heidän luonteidensa erilaisuus alkaa näkyä selvästi. Töpö on varmaan uteliain kissa, jonka olen ikinä tavannut. Hän on kaikkialla, koko ajan ja tekee kaiken, minkä pystyy. Jos hän ei roiku kylpytakin helmassa yrittäen kiivetä sitä ylös, hän on kukkaruukuissa tai pureskelee tietokoneen johtoa. Eli aikamoinen terroristi, mutta aikas söpö. Hän tosiaan yrittää päästä aina kaikkialle, kuten jääkaappiin ja eteiseen ja saliin jne. Ihmisille hänellä ei ole juurikaan aikaa ja silittää voi periaatteessa vain unessa. Kehräyksen hän on hiljalleen oppinut, joten toivoa meillä ihmisilläkiin on. Nukkumisen molemmat mieluusti hoitavat ihmisen jaloissa. Nöpö on näistä kahdesta selvästi rauhallisempi. Hän ei juurikaan pure johtoja eikä koe samalla tavalla kiinnostusta ihan kaikkeen mahdolliseen. Hän tykkää silityksestä ja kehräys on ainakin Kikin luokkaa eli sellainen keskikokoinen traktorin melu, joskin hyvin herttainen sellainen. Lisäksi hän on mustasukkainen Töpön saamista silityksistä ja saattaa tassulla muistuttaa, että hänkin on olemassa ja tuosta olisi juuri hyvä paikka silittää. Tosiaan isosten (Noki ja Piki) reaktio on ollut hyvin mukava. Voimme viimeinkin rauhoittua saatuamme kaksi sisarusparia yhdistettyä yhdeksi laumaksi. Ehkä "vahinkoja" makuuhuoneeseen ei enää tule. Mutta ainakin voi sanoa, että peittoni ei ole varmaan koskaan ollut näin puhdas. Noen äidillisten vaistojen herääminen oli meille varmaan yhtä hämmentävää kuin Noelle itselleen. Ensimmäistä kertaa tämän tapahtuessa kissa hieman murisi ja äänteli samaan aikaan nuollessaan kisua, kuin tietämättä, kumpaa tässä nyt pitäisi tehdä. Selvästi kissojen nuoruus kuitenkin tarkoitti, että nyt niistä pidetään huolta, joten nuolu ei loppunut ja nyt ne on omaksuttu hyvinkin selvästi ainakin kavereiksi.
Terveyteni... No hyvin päivästä riippuen. Peräkkäin voi olla ihana ja helvetillinen päivä. Auttaa, jos olen täysin keskittynyt ja innostunut jostakin. Silloin kipu ei pääse läpi. Toisaalta se tulee sitten kostolla jälkeenpäin. Mutta vielä täällä selvitään. Jos nyt vielä kykenen liittymään muuhun yhteiskuntaan jollain tasolla, niin mikäs siinä ollessa =)

Asiantuntija

Noniin, nyt ollaan sitten saavutettu kriittinen piste. Edessäni on lausuttavana sosiaali ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista. Jotenkin en ole koskaan ollut niin kiinnostunut politiikasta tai lakien säätämisen ykstityiskohdista että olisin kiinnittänyt huomiota lausuntokierroksen kaltaisiin, yllättävän järkeviin, toimintamalleihin joita tähän työhön liittyy. Nyt kuitenkin havaitsen kuuluvani ryhmään ihmisiä joiden mielipiteillä on merkitystä asetusta annettaessa. Se, miten huolestuttavaa tämä on, jääköön kunkin itsensä pohdittavaksi. Sanon kuitenkin vielä että aion lausunnossani puuttua useisiin pykäliin ja momentteihin ja toivon että lausuntoni kanssa yhdenmielisiä lausuntoja tulee riittävästi (ellei lausuntoni oli sitten itsessään niin briljantti ettei lainsäätäjälle jää muuta mahdollisuutta kuin muutta asetuksen tekstiä) että tietyt muutokset saadaan vietyä läpi...

Kotona en ole taas tällä viikolla paljoa ennättänyt homehtumaan, pari tuntia illassa on normi. Onneksi tänään pääsee taas ratsastamaan (ensimmäinen kerta tänä vuonna) ja kohta onkin taas viikonloppu. Kissat ovat olleet vilkkaita, Pikikin on jo nähty sekä leikillisesti painimassa että nuolemassa pientä kissaa joten voimme todeta molempien isojen kissojen adoptoineen pikkuiset.

Kuulumisia

Töissä pitää kiirettä, itse asiassa tehtävän työn määrä tuntuu ainakin toistaiseksi kasvavan riippumatta siitä nopeudesta jolla työtä tekee, pienet kissat ovat suloisia, joskin riehakkaita ja tykkäävät järsiä johtoja.
Sadulla on ollut heikomman olon kausi, mutta toivottavasti olemme taas matkalla parempaan. Remontti ei ole edennyt.
Vietimme tänään hääpäiväämme (ensimmäistä, eli paperisellaista), nautimme biisoninpihviä ja olemme lepäilleet ja muistelleet menneitä. Muistimme että olimme luvanneet tarjota kaasoille ja bestmanille illallisen ravintolassa kiitokseksi, mutta se oli sitten jäänyt. Kutsut ovat nyt kuitenkin sähköpostilaatikoissa :D
Sadun pelinkirjoitus on edennyt, minun ei, vaikka tiedänkin hyvin tarkasti mitä pitäisi tehdä. Ensi viikolla kaksi matkapäivää, samoin sitä seuraavalla ja sitä seuraavalla. Sen sijaan maaliskuussa onkin sitten matkustusta ihan kunnolla, sentään sinne on saatu mahtumaan myös viikon loma (pääsiäisenä, kuinkas muutenkaan).
Nöpö on opetellut oikein hyväksi hartiakissaksi, Töpöllä on vielä oppimista. Töpö sen sijaan osaa laskeutua takaperin alas vitriinien ja kirjahyllyjen päältä. Ja kiivetä ihmistä pitkin sopivaa vaatetusta hysäksikäyttäen.
Noki on lempeämpi kuin koskaan. Pikikin on oppinut ainakin sietämään pikkukissoja ja jopa nuolaiseen näitä välillä.
Semmoista täältä vesisateen keskeltä näin helmikuun ensimmäisen kolmasosan ollessa jäänyt taakse.

Uudet kissat ja vielä kerran Kiki

Kuvia on otettu, mutta ei postitettu. Alla kuva uusista pienokaisista unen yllätettyä. Edessä on Nöpö ja taempana Töpö.

Samalla kamerasta löytyi kuvia Sotkamon joulunvieton ajalta ja erityisesti sydäntä lämmitti löytää kuva Kikistä omimmillaan, onnellisen innostuneena ja häntä pöyhössä. Siksi siis vielä kerran Kiki, tällaisena hänet kuuluu muistaa:

Nöpö ja Töpö ja hieman peliäkin

Kisut ovat ihan mahdottomia erottaa toisistaan ja ovat kyllä varsin valloittavia. Toistaiseksi huomatut erot ovat se, että Nöpöllä on tosi sievä pinkki nöpö ja valkoisempi naama, kun taas Töpöllä on kaksi pientä mustaa täplää symmetrisesti nöpössään ja pieni valkoinen töpö häntänsä päässä. He ovat todella sieviä ja valloittavat asuntoamme ja sydämiämme sekä myös kissojemme sietokykyä nopeasti. Piki näyttää jo selvästi ymmärtävän, että taas on tullut pentuja taloon, eikä juurikaan ahdistu ja tulee normaalisti syliin taas. Nokikin alkaa jo hahmottaa, että ei tässä maailmankaikkeus ole hajonnut. Sen sijaan pyykkikasa on kasvanut valtavasti. Kuten Kikin piti olla ujo ja hiljainen niin näiden piti olla sisäsiistejä. Eilen sitten kuulin, että nykyinen suositus erotukselle emosta on 12vko (muuttunut noin 2v. sitten eli kikin tulon jälkeen) ja nämä ovat vasta 8vko vanhoja, joten nyt mietimme vaihtoehtoja. Joka päivä ei voi petivaatteita pestä. Tänään pitää pestä vain peittoni ja pussilakana pisujäljistä. Eilen tuli sitten kakkaa sängylle, joten petarikin pitää sen takia pestä. Nyt sitten ajattelemme eristää kisut öiksi vessaan, kunnes oppivat a) sisäsiisteiksi ja b) olemaan meillä. En osaa sanoa, mitä sitten teemme, mutta toistaiseksi ajattelen, että muutos oli liian suuri, kun samalla tuli uusi paikka ja hiekka vaihtui puunpuruksi. Kissanpennun aivot ovat kuitenkin varsin rajalliset. Tulen kuitenkin kaipaamaan heidän seuraansä sängyssä, joskin tulen varmaan nukkumaan paremmin.
Tosin on vaikea tietää, johtuuko huono nukkuminen kissoista, jotka nukkuivat yön sylissäni vai lauantaina alkavasta kampanjastani. Kampanja alkaa jonkinlaisella keskustelu/info/historianrakennus-jutulla ja toivottavasti ei vielä mennä ensimmäiseen tapaukseen, joka kaipaa vielä viilausta, joskin yleiset suuntaviivat ovatkin selvillä. Infopaketin tekeminen on kuitenkin aikas vaikeaa, kun kaikki 4 hahmoa vaativat niin eri tietoja niin eri asioista, että pitää varmaan sitten tapaamisen jälkeen lähetellä kullekin pelaajalle sellainen modifioitu info juuri sille hahmolle + mahd. uudet tekemäni kontaktit jne. Olen innoissani ja kauhuissani. Mutta sentään on talvi ja vielä on yksi yö käyttämättä =). Enköhän saa jotain huomiseksi aikaiseksi.