Kuulumisia kiireen keskeltä

Pääsiäinen on ollut varsin rento, mutta valitettavasti en ole täysin onnistunut rentoutumaan. Minut on kutsuttu SYLin seminaariin viikon päästä puhumaan ja sitä olisi pitänyt valmistaa. Tiedän, mitä aion puhua, mutta sitä pidemmälle en ole vielä päässyt. Viime viikonloppu puolestaan meni artikkelia referoidessa. Alan kipeästi kaivata ihan oikeaa taukoa, sillä töissä on varsin kiireistä. Ehkä pitäisi oppia sanomaan "ei" sille ei-työ-mutta-tavallaan-työ jutulle, joka tuntuu tulevan vastaan, ainakin hetken aikaa.

Olen onnistunut töissä saamaan aikaan varsin paljon lyhyessä ajassa ja olen saanut sen kuvan, että työpanokseeni ollaan jopa ihan tyytyväisiä. Itse pidän siitä. Se on mielenkiintoista, uuden oppimista, haastavaa ja kiinnostavaa. En ole vielä juurikaan kokenut tyhjää hetkeä töissä tai hetkeä, jolloin ei olisi ollut tarvetta tehdä tuottavaa työtä. Iltapäivisin on noin 30min aika, jolloin aivot eivät ole mitenkään kovin iloisia minkään uuden asian tuottamisesta, mutta koska työhöni kuuluu myös kaikenlainen järjestäminen yms. niin sillekin hetkelle löytyy jotain tehokasta tekemistä. Toisin sanoen muistan ehkä katsoa vapaa-ajan sähköpostini viikonloppuisin, koska illalla en enää jaksa avata tietokonetta. FBstä olen jälleen ajatellut poistuvani ihan yleisestä periaatteesta, tosin merkittävää muutosta se ei toisi sillä en juuri koskaan käy siellä.

Onneksi sosiaalisuutta on kuitenkin hieman mahtunut mukaan. Kävin katsomassa Sirkun kanssa Nälkäpeli-elokuvan torstaina. Se oli hollywood-versio Battle Royalista, jossa huomio oli kiinnitetty hieman eri suuntiin kuin oli ehkä tarkoituksenmukaista, mutta toisaalta näin se oli hollywoodia eikä toisinto hienosta japanilaisesta elokuvasta. Tälle viikolle yritän vielä kehittää jotain ideaa ohjelmasta, kun Riku on kerran poissa. Tosin on se ensi viikon esitys...

Pieniä piristyksen aiheita:

- Riku ilahdutti minut ihan suunnattomasti viime viikolla, kun tulin kotiin töistä joskus kuuden maissa ja hänellä oli lämmin ruoka odottamassa. Jos olisin tajunnut, miten mukavalta se tuntuu, olisin ehkä itsekin kunnostautunut useammin. Tai edes joskus.

- Tänään palauttaessani pari videota näin hihnan päässä olion, jonka ensin luulin jostain syystä olevan orava. Tarkemmin katseltuani hahmotin sen olevan hyvin pieni koira. Se sai hymyilemään.

- Nöpö on oppinut kinuamaan vatsarapsuja ja kellahtaa sylissä sievästi kyljelleen.

- Piki auttaa minua kehittämään käsivoimia, sillä hän haluaa tulla syliin aina laittaessamme ruokaa. Hän on oppinut pitämään etutassuilla kiinni joko minusta tai sitten Rikusta, jos hän on tarpeeksi lähellä minua. Kuusikiloisen kissan kantamisessa kehittyvät käsivoimat mukavasti =).

- Oli mukava nähdä leskenlehtiä ennen tätä takatalvea. Takatalvikin oli mukava ensimmäisen viikonlopun ajan.

- Olen alkanut hahmottaa, miksi jotkut pitävät ostoksilla käymisestä. Vielä en ole itse siitä kokenut, mutta enää se ei ole myöskään suurta tuskaa. Kehitystä siis kohti kulutusyhteiskuntaa.

Kaiken kaikkiaan hyvin menee, mutta odotan kovasti ensi viikon torstaita, jolloin nykyiset haasteet on selvitetty ja uudet haasteet ovat edessä.

Kulthea

Ties monenko vuoden tuon jälkeen pelautin tänään taas Kultheaa Villa Issikkaan saapuneille Mikolle ja Suville. Havaitsen IA:n syrjäyttäneen Kulthean niin totaalisesti mielestäni että minun piti kysellä asioita paremmin muistavilta pelaajiltani mitä hittoa pelissä oikein oli tekeillä. Sen jälkeen täytyi todeta että pelissä voi nyt tapahtua paradigmamuutos, eli asiat jotka olivat joskus jotain ovat nyt mahdollisesti jotain muuta eivätkä edes myönnä koskaan olleensa muuta kuin ovat nyt.
Peli itsessään koostui lähinnä jutustelusta ja hahmojen harjoittamasta suunnittelusta, pati asiaa pyörähti liikkeelle ja pelin hulluutta parhaiten edustava eph sai jälleen toteutettua yhden sekopäisen suunnitelmansa.
Peliin valmistautumisessa ei auttanut se ettei minulla pelauttaessani (kun asiat olivat mielessä) ollut älyä nimetä tiedostojani järkevästi. Kun tämä yhdistyi siihen että koneidenvaihtojen seurauksena kaikki Kulthea-tiedostoni olivat vakaasti sitä mieltä että ne on luotu 8.1.2010 (vuosia pelitauon alkamisen jälkeen sekin) oli kaaos valmis. Nyt olen saanut maailman tilan ehkä kutakuinkin hallintaani.
Saa nähdä milloin seuraa jatkoa. Seuraava sovittu peli on kesäloman ensimmäinen, mutta toiseksi tarkoitettu, IA.
Pelin ohessa grillasimme ja kokeilimme Sadun kanssa tehdä bramborakeja, tsekkiläisiä perunalettuja. Onnistuivat hyvin ja olviat helppoja tehdä. Mikon ja Suvin poistuttua paistoimme vielä murinppohjalettuja, joiden taikinasta saattoi puuttua 1 desi vehnäjauhoja (kolmesta desistä) koska taikina oli vetelää. Poisto onnistui kuitenkin ja maku on kohdallaan. Huomiseksi on sitten räippeitä.

Moottorisaha laulaa

Hetki sitten lopettelin moottorisahaamien talon sisätiloissa. Tulevien portaiden tieltä piti poistaa osa palkista joka kannattaa katun tukipuita. Turvallista työtä siis. No, palkki oli jo aiemmin tuettu pystypuulla ja nyt vain kiinnitin sivuttaistuen ennen sahaamista. Koska palkista lähti reilun metirn pätkä ja painovoimakin oli huomioitava sahasin ensin palkin melkein poikki molemmista päisä, sitten ruuvasin yläpuolella kannatinpuun jonka varaan palkki jäikin ruikkumaan kun sahaustyö valmistui. Sitten vain tukipuuta hyvöksikäyttäen kampesin irrottamani hirrenpalan yläkerran lattialle ja työ oli siivoiusta veille valmis.
Sahanpurua syntyi toki jonkin verran, mutta ei ihan hirveästi. Ikävintä oli että Nöpö oli ollut yläkerrassa aloittaessani sahaamisen ja oli piileksinyt kattopaneelikasan takana kunnes lopetin sahaamisen. Muiden kissojen olinpaikka olikin aloittaessa selvillä ja kun en Nöpöäkään yläkerrassa nähnyt, oletin hänen olleen talon alla.
Satu seilaa nyt kohti Maarianhaminaa, kävin eilen grillauksen päätteeksi heittämässä Sadun, Mikon, Suvin ja JD:n Turkuun ja käyn tänään noutamassa Sadun satamasta risteilyn päätteeksi. Voi olla että hirren sahaamisen ja Sadun noutamisen toteutus jää tämän päivän tuottavaksi työksi.
Tuottamattoman työn osalta olen parhaillaan tekemässä Mäcillä Ubuntun bootti-usb-tikkua joka ei taas ollutkaan ihan niin helppoa kuin se olisi voinut olla. Onneksi netissä on hyvät ohjeet lähes kaikelle ja Ubuntun sivuilla loistavat ohjeet kaikkeen Ubuntuun liittyvään. Pitää vain buutata PearC vielä kerran omana itsenään että voi varmuuskopioida siellä mahdollisesti majailevat tiedostot turvaan.
Verkkokauppa käsitteli asiakaspalautukseni huoltopyyntönä, todennäköisesti siksi että olin kirjoittanut vikailmoituskohtaan tekstiä. Se että olin lisäksi ruksittanut kohdan "Asiakaspalautus" ja antanut tilinumeroni ei paljoa prosessissa merkinnyt. Kokeilen siis huollettua Belkiniä ja kun sekään ei toimi palautan sen sitten uutena asiakaspalautuksena, tällä kertaa ilman vikailmoitusta.
Ensi viikolla on neljä matkapäivää, sitä seuraavalla viikolla kolme. Viimeisen puolikkaan työviikon olenkin aikeissa viettää ensimmäkseen etätyössä.

Helteen loppu

Perjantaina käytin työpäivän jälkeistä aikaa pelauttamalla duoa Hetalle ja Sadulle. Peli pyöri mukavastu kuolemanvaaran ja politiikan ympärillä, nyt täytyy päättää onko seuraava peli duo vai trio + kuunteloppilas.
Launantaina Risto ja Joanna kävivät kyläilemässä Hannan kanssa. Töpö ja Piki ennättivät jo tottua Hannaan, Tuisku ei pistänyt nenäänsä lainkaan sisään talon alta, Sasu pysytteli aika lailla makkarissa ja Nöpö sekä Noki olivat paikalla, mutta varuillaan.
Tänään, helteen loputtua, kannoin 10 säkkiä eristeitä ylös ja sain laitettua paikalleen kahdeksan sisällön, ennen kuin väsy yllätti. Sain myös tyhjennettyä sahanpurusäkit niille kuuluvaan paikkaan. Satu heitteli alas sahaushommissa syntynyttä puutavaraa ja kaiken kaikkiaan yläkerrassa mahtuu taas työskentelemään paremmin.
Nyt täytyy vain pitää työtahtia yllä että ennättää eristämisen loppuun ennen kesähelteiden alkua.
Rempan jälkeen kävin kestussa ajatuksena vuokrata leffa ja käydä kaupassa täydentämässä varastoja, tämä onnistui muuten hyvin mutta kaupat olivat kiinni eikä uusia leffoja ollut tullut R-kioskin valikoimiin. Tankkasin sentään auton että selviän tulevan viikon ajoista.
Tuleva viikko on remontin osalta aika heikkoa, olen maanantaina Helsingissä ja vietän tiistain ja keskiviikon terveydenhuollon atk-päivillä, jossa suurelle terveydenhuollon atk:sta kiinnostuneelle yleisölle kerrotaan että Turussa on aloitettu sähköisten lääkemääräysten tekeminen. Ehkä ensi vuoden atk-päivillä voidaan sanoa että myös Kotkassa on päästy alkuun.

Tohtori Merenluoto, oletan

Eilen juhlistettiin Sadun tohtoroitumista Hanen, Katriinan, Sirkun, JD:n, Mirin, Hetan, Tainan ja Matin voimin. Ohjelmassa oli syömistä, juomista ja keskuteluja. Päivä sujui mallikkaasti, joskin paimentolaispiirakat loppuivat suuren suosion johdosta kesken. No, ensi kerralla lisää niitä (ja pienempiä vatruskoja).
Tuisku (joka oli loputa saatu sisään taloon perjantai-iltana) yllätti minut tulemalla esiin ja antamalla vieraidenkin silitellä itseään. Tuisko oli jo antanut merkkejä pehmenemisestä olemalla hurjan hellyyskipeä lauantai-aamuna, mutta sen jälkeen löysi itselleen paikan tuvan hellan muurin ja seinän välistä jossa nukkui aamusta iltakuuteen asti. Tuiskulla on varsin voimakas ääni, jota kissa myös aamuisin käyttää. Vallitseva työteoriani on että Tuisku kertoo olevansa menossa nukkumaan ja etsii vielä veljeään tai tuttuja ihmisiä ennen nukahtamista. Hurjan huutelun jälkeen Tuisku tänäänkin katosi jonnekin, olettaisin että jälleen löytämäänsä koloon.

Jännitystä liikenteessä ja Aaro

Eilinen meni toivuskellessa matkasta, joskin kävimme morjenstamassa Aaroa Suomussalmella. Sotkamon ja Ristijärven välinen tieosuus oli jännittvä ajettava, irtolunta pöllysi niin ettei taakseen nähnyt lainkaan ja muutenkin ajorata oli noin puolentoista auton levyinen, molempien reunojen ollessa lumen vallassa. Aina vastaantulijan kohtaamisen ajaksi nopeus laski huomattavasti ja auto puski kinosta, onneksi ei kertaakaan pudottu tien ulkopuolelle.
Ristijärveltä Suomussalmelle kulkeekin kadehdittavan hyväkuntoinen viitostie, sai huristella satasta hyvin mielin. Porojakaan ei nähty.
Aaron luona jutustelimme kuulumisia muutaman tunnin ajan, sitten piti lähteä paluumatkalle. Ristijärventien osuus oli mukavampi ajaa kun vastaantulijoita oli 45 kilometrin matkalla vain 1 :)
Tänään on vuorossa maastoratsastusta Issikoilla paikassa jossa ensimmäisen kerran kohtasimme tuon jalon eläimem, eli Kainuun vaellustallin maastossa.

Maija Poppanen ja jäätynyt vesijohto

Perjantaina vietimme iltaa Helsingissä, kaupunginteatterin musikaalin Maija Poppanen parissa. Musikaali oli selvästi suunnattu nuoremmalle yleisölle ja muutamat hahmot olikin vedetty pitkälle yli. Tämä ongelma vaivasi erityisesti ensimmäistä puoliaikaa, toisen keskittyessä suurieleisempiin tanssiesityksiin.
Maija Poppasen jälkeen siirrimme yöpymään Hotelli Vaakunaan ja kävimme illallisella ravintola Loistossa. Söin periaatteessa possua ja muusia, mutta oli elämys hitusen erilainen kuin omat yritykseni valmistaa tuota jaloa ruokaa.
Lauantaina kävimme vierailulla Riston, Joannan ja Hannan luona (jota vierailua yritettiin muistaakseni alunperin järjestää pian kesäloman jälkeen tapahtuvaksi). Puhuttiin, juotiin teetä, syötiin jälleen erinomaista ruokaa ja kutsu Sadun tohtoroitumisjuhliinkin muistettiin välittää.
Päästyämme kotiin lauantaina puoli kymmenen aikoihin havaitsin ettei hanasta tule vettä. Tutkittuani pumppuhuoneen ja todettuani sen toimivaksi päättelin että vesijohto pumppuhuoneen ja talon välillä on poikki. Tänään aamulla soitin putkimiehelle joka ei osannut auttaa itse ongelmassa mutta osasi kertoa kuka osaisi. Sain tilattua höyryllä putkia avaavan ihmisen luoksemme noin yhdeksitoista ja lähdin itse olemaan putkimies pumppuhuoneessa. Sain putken pään esiin, mutta jää oli liian kaukana navetasta että sen olisi saanut höyrymiehen konstein avattua. Eikä talon päästä ollut toivoakaan päästä putken sisään. Sain neuvoksi lämmittää taloon tulevaa putkea sisääntulokohdasta, ja hain autosta lämmittimen puhaltamaan. Alle puolen tunnin päästä jää oli poissa ja ihana juokseva vesi oli palautunut taloomme.
Olimme olleet poissa talven kaksi kylmintä päivää eikä tuvassa ollut poltettu puuta koko viikon aikana meidän molempien kiireiden takia. No, nyt on kaikki taas hyvin.
Ensi viikolla lähdemmekin käymään Sotkamossa, kun nyt ensin maanantain ja tiistain työpäivistä selvitään :)

Arkham Horror

hViikonloppu meni Arkham Horrorin parissa. Lauantaina Ensin kolmisen tuntia peliin valmistautumista, jonka lopputuloksesta valokuvatodiste alla:



Sitten pelaajat saapuivat ja vuorossa oli kuusi tuntia peliä. Pelin jälkeen palautin Tainan ja Matin Turun bussille ja pääsin nukkumaan puolenyön tietämissä.
Sunnuntai meni pelistä toipuessa.
Kolmen lisälaudan peliä tuskin järjestän toiste ja yhtä epätodennäköistä on kahdeksan pelaajan pelin järjestäminen. Liikkuvia osia ja yleistä älämölöä tuppaa muodostumaan semmoisia määriä ettei dedikoituna pelimoottorinakaan pysty pitämään kaikkea yhtä aika hyppysissään, erityisesti elleivät pelaajat ole samaa mieltä pelimoottorin ja pelaajien völisestä vastuunjaosta. Osallistun kuitenkin mieluusti isoon peliin josta joku muu on järjestysvastuussa :)
Viikonlopun jälkeen tuntuu siltä että Arkham Horror on parhaimmillaan noin neljällä pelaajalla ja yhdellä lisälaudalla.
Toinen tragedia joka Arkham Horroriin liittyi oli Sadun perjantaina tekemien kakkujen unohtuminen jääkkaappiin. Taina ja Matti pääsivät maistamaan ja veivät osan kakuista mukanaanakin, mutta muuten syöminen jäi minun ja Sadun vastuulle. Sitruunajuustovalkosuklaakakun juustona oli tällä kertaa mascarpone ja lopputulos oli kyllä äärimmäisen hyvä, mutta jokseenkin täyttävä. Suklaakakkua en omista syistäni maistanut, mutta ainakin Matti kehoi suklaakakkua mansikkachilimelballa erittäin onnistuneeksi yhdistelmäksi.
Tällä viikolla alkaa paluu työarkeen eli vuorossa on matkustusta Jyväskylään (huomenna) ja Helsinkiin (keskiviikkona), kun tähän lisätään torstain pelautus Sadulle ja Hetalle sekä perjantain häävaateostokset ja suunniteltu Public Enemies niin viikko alkaa olla aika täynnä.
Sarjakuvarintamalla tutustuin Mikon Arkham Horroriin mukanaan tuomaan Artesiaan, joka on aivan loistava. Kaksi ensimmäistä osaa sai janoamaan lisää, kolmas osa palautunee lainattavaksi lähiäikoina. Pidän sarjassa suunnilleen kaikesta, maailmasta, hahmosta, tyylistä (erityisesti toisessa albumissa), juonesta, magiasta. Pelottavaa kyllä Artesiasta on tulossa elokuvakin. Uskaltaakohan sitä mennä lähellekään...
Wii sports resort ja sen mukana tullut motion sensor tai mikä ikinä onkaan on ollut ahkerassa käytössä parin viikon verran. Miekkailussa on hyvä purkaa turhaumia joita syntyy pöytätenniksessä. Frisbee golf on jo koneella niin hauskaa että sitä pitäisi kai harrastaa luonnossakin.
Tänään olen unohtanut lompakon kotiin kaupassa käydessäni ja jättänyt ostamatta ostoslistalla olleita asioita lompakon noudettuani. Etätyöni olen sentään saanut tehtyä, tai ainakin luulisin niin. Onhan tätä työpäivää vielä jäljellä useita minuutteja.

Toinen työpäivä

Oli tapahtumarikkaampi kuin ensimmäinen, kahdessa suunnitellussa ja yhdessä impromptupalaverissa minulle selkisi taas useita asioita ja sainpa piirrettyyä kuvan joka selitti minullekin asioita uudella tavalla. Kyllä se tästä lähtee taas. Huomiselle on kertynyt tehtäväksi aimo nippu asioita, mutta onhan onneksi etyätyöpäiväkin.
Lounalla kävin Hanen kanssa kotipizzassa syömässä mexicana pizzaa ja puhumassa politiikasta ja elämänarvoista. Hyvä keskustelu jossa olimme useimmista asioista eri mieltä :)
Huomiselle on tosiaan luvassa täysi työpäivä jonka jälkeen kauppaan. Illalla tarkoituksena on kokeilla intialaista lihapataa joka ei reseptin mukaan sisällä mitään pelottavaa vaan pekästään hyviä asioita. Samaan syssyyn sitten voi tehdä bataattisämpylöitä ja leipoa vaikak piimäkakun ja ehken tehsä panna cottaa peliä varten.
Resident Evil sujuu miellyttävästi. Vihulaista riittää entistä enemmän, mutta pelityyli on rauhallisempi ja eri asieden käyttö optimoidumpaa. Havatsen että tmp ratkaiseisi kaikki ongelmat ellei se perhana söisi niin pirun paljon ammoa. Onneksi on tyhjän tmp:n lisäksi muitakin vaihtoehtoja.
Ensi viikko onkin sitten paluun epänormaaliin normaaliuteeni, eli ajettavaa kertyneen noin 2000 kilometriä. Työ vie minut Lahteen, Kajaaniin, Kuopioon, Helsinkiin ja jopa toimistollekin. MUkaan taita mahtua vielä yksi etätyöpäiväkin, mikä on hyvä koska työtäkin olisi tehtävänä. Erityisesti nyt kun Ison Hankkeemme osalta sekä asiakkaiden Hankepäällikkö että Projektipäällikkö hakeutuivat uusiin töihin...

Vielä muutaman tunnin ajan

On netissä tarjolla ilmaista ja loistavaa viihdettä Dr. Horrible's Singalong blog:n muodossa. Mitään spoilaamatta, menkää sinne heti, se on poissa jo huomenna!

Remontin osalta Matti ja Taina tulivat auttamaan meitä asioissa. Eilen oli rajatulle katsojakunnalle nähtävissä Porin Matin lento (eli noin kolme metristä tonnia painavan betitöytteisen kamiinan syöksy yläkerrasta alas sahanpurulla täytettyjen jätesäkkien päälle. Ja siitä edelleen nelos-nelos -parrulle joka murtui katkipoikki. Kamiina selvisi mustelmalla (tai siis pienellä lommolla) ja jopa minä ja Matti selvisimme hengissä. Illalla olikin sitten (minulla siis) tästä ponnistuksesta johtunut kuume joten minua ei niin paljoa haitannut että Matti oli unohtanut Extras:in kakkoskauden. En olisi siitä kuitenkaan illalla mitään tajunnut.
Tänään sain kuitenkin Sadulta käskyn ottaa rennosti, eli olla menemättä yläkertaan poistamaan sieltä viimeisiä irtonaisia asioita (muutamia tiiliä ja jokunen lauta / lankku), eli lepopäivä on vuorossa nyt.
Eilen, töiden jälkeen, kuumeessa ja lopen uupuneena iski myös inspiraatio ja kirjoitin noin 75% seuraavasta IA pelistä (Sadulle ja Hetalle). En tiedä miksi kuukausia kateissa ollut inspiraatio iski silloin, mutta hyvä että iski. Ehken se tästä irtoaa jatkossakin :)

Syntymäpäivää

Eilen Heta, Tommi, JD, Matti ja Taina saapuivat viettämään aikaa grillin ja sauann ääressä, tai oikeastaan paremminkin grillin ääressä, koska saunaan päädyimme menemään vain minä ja Tommi. Grillaamisen ohessa saimme kesäkuun ensimmäiset (ainakin kolme) sadepisarat ja grilliruokailun päätteeksi korkkasin dominikaanisesta tuoneeni rommipullon (10 vuotta kypsytettyä juhlarommia) jonka maku oli kyllä miellyttävän pehmeä ja kaukana siitä mitä Suomesta saa.
Ihmisten poistuttua vietimme Sadun kanssa vielä iltaa Morsen parissa, ja petiin päästyämme nousimme vielä katselemaan ikkunoista ja ovesta kesän ensimmäistä ukkoskuuroa. Salamat iskivät kilometrien päässä, mutta lyhytkin sade virkisti kehoa ja mieltä ja laski lämpötilaa huomattavasti. Kesän ensi sade kävi syntymäpäivälahjasta :)

Odotellessa

Rikulla oli sellainen hyvä teoria, että heti, kun alkaa oikeasti tehdä jotain, odottamani asia tapahtuu. No, kokeilen sitten sitä. Odotan naapuriani ison vehkeen kanssa tulemaan siirtelemään kiviä. Eikä tilanne ole edes yhtään niin mielenkiintoinen, kuin miltä kuulostaa. Suunnitelmieni ajoitukset eivät ole oikein pitäneet viime aikoina. Puutarhan riipimistyöt piti aloittaa tällä viikolla. Perjantaina Sauli sai oikeanlaisen traktorin ja ensin oli ajatus, että hän vain toisi sen meidän pihalle. Hän aloitti sitten saman tien, teki pari tuntia silloin, koko päivän lauantaina ja pitkään sunnuntaina. Hommaan olisi mennyt paljon vähemmän aikaa, mutta meidän piha olikin täynnä valtavan kokoisia järkäleitä, joiden siirtelemiseen meni aikalailla aikaa. Nyt näitä järkäleitä pitää sitten siirrellä jotenkin järkeviin paikkoihin. Kiviaita on jo pitkälle tehty. Sitä on tarkoitus jatkaa. Lisäksi on tarkoitus tehdä pohja kivipuutarhalle. Kuitenkin ensin pitää täyttää se kuoppa, johon piti tulla kasvihuone ja siirtää leikkimökki (joka kaikkien ihmeeksi säilyi ehjänä siirrosta toiseen paikkaan) sen tilalle. Sitten joskus pitää kaivaa kasvihuoneelle kuoppa paikkaan, johon oikeasti paistaa aurinko. Ei pitäisi kuunnella muita, vaan pitää kiinni alkuperäisistä suunnitelmista. Nyt kyse on vain siitä, että tuli yksi ylimääräinen kuoppa, uusi pitää kaivaa ja kaksi rakennelmaa vaihtaa paikkaa, ei sen suurempaa.

Viikonlopun muihin aktiviteetteihin kuului navetan takana olevan puukasan siirtäminen jätelavalle. Matti ja Riku tekivät sitä ja kiitettävästi onnistuivatkin. Kuitenkin kasaa jäi vielä jälkeenkin. En voi ymmärtää, miten kenelläkään voi olla niin paljon jätettä ja romua kuin mitä tänne on jätetty. Varmaan sitä on kerätty se viisi vuotta, jonka edelliset ovat tämän paikan omistaneet. En halua edes ajatella, miten monta jätelavaa vie, ennen kuin kaikki on heitetty pois. Puutarhasta puolestaan lähti ehkä 9 lavallista maata jonnekin. En tiedä minne enkä ole määrästäkään varma, mutta paljon sitä oli.

Lisäksi teimme uuden kasvipenkin terassimme eteen. Taina puolestaan auttoi minua siinä ja saimmekin sen valmiiksi. Lauantaina illalla istutin kukat ja sunnuntaina askartelin terassin hassuun kulmaukseen kukkajutun, jossa käytin hyväkseni täältä löytynyttä maitotonkkaa ja hukkalautoja sekä läheiseltä puutarhalta löytyneitä hyvin kohtuuhintaisia neilikoita ja petunioita. Nyt hiljalleen piha alkaa näyttää pihalta ja takapiha alkaa näyttää siltä, että sinne voi joskus jotain laittaa =). Vielä se on kuitenkin aito hiekka-autiomaa, joka pöllyää tehokkaasti tuulen osuessa oikeasta suunnasta. Suosittelen allergialääkkeitä niille, jotka täällä aikovat vierailla ja ovat allergisia pölylle. Silmätippoja meillä on.

Viime kertainen ratsastus meni arvioidusti, eli aivan pieleen. Joskus kemiat menevät aivan ristiin Pian kanssa ja ne kerrat ehkä voisivat muuttua rumiksi, jos en haluaisi niin epätoivoisesti vältellä konflikteja. Se ihminen ei hallitse sanojaan kovinkaan tehokkaasti tai ainakaan niiden alla ei ole usein mitään ajatusta tai tietoisuutta toisesta ihmisestä. No, sellaista se on. Ensi kerralla maastoon.

Ei Saulia vieläkään näy, joten vien tilanteen askelta kovempaan suuntaan. yritän tehdä töitä =)

Kaaosta, ahdistusta ja ihania ystäviä

Viime aikoina henkinen tilanteeni on ollut jonkinasteinen spiraali ja valitettavasti alaspäin.
a) Mökkihöperyys: Viimeinkin asuintilanne on valjennut minulle. Rakastan tätä tilaa ja se tuntuu kodilta. Rakastan erityisesti kaikkia täällä asuvia. MUTTA: tämä on todella pieni kaupunki. Siitä on se etu, että naapurit oikeasti auttavat toisiaan ja tieto leviää asioista, kun vain osaa kysyä muilta. Mutta se tarkoittaa sitä, että on jonkinlaisesti riippuvainen naapureista ja toistaiseksi en ole keksinyt, miten ns. maksan sen takaisin. Se tieto jo auttaisi. Ehkä työllistäminen ja iso määrä siihen liittyvää rahaa auttaa, mutta saas nähdä. Toinen keskeinen harmini liittyy myöskin pieneen paikkaan. Täällä on mahdoton saada taksia klo 7-10 ja 12-15 koulukyytien johdosta. Valitettavasti suurin osa fysioterapioistani, lääkäreistäni yms. tulee tuolle ajalle. Näin minulla on kolme vaihtoehtoa: a) en mene ollenkaan; b) varaan taksin useita päiviä eteenpäin enkä välitä taksien keskinäisestä kilpailusta tai c) menen esim. tuntia etukäteen paikanpäälle ja sitten vaan odotellaan ja niin... takaisinpäin saattaa kestää jopa 40min taksin tuloon, mikä tuntuu hieman kohtuuttomalta ottaen huomioon, että matkaan menee korkeintaan 15min. Kunnes joko saamme rahaa autoon, skootteriin, johonkin muuhun koneeseen tai olen siinä kunnossa, että kykenen pyöräilemään 7km suuntaansa, olen ns. kusessa. Ok, autot jne. ovat kalliita, mutta kuitenkaan en raaski käyttää taksia vain siihen, että pääsen pois talosta. Tästä se mökkihöperyys. Lähden kodista oikeastaan vain terveyteni hoitoon liittyviin asioihin ja se ei taida riittää. Onneksi on ihania ystäviä ja tähän palaan myöhemmin.

b) Olen aikalailla jälleen jumissa väitöskirjani kanssa. Katsoessani Indiana Jamesia, jossa oli muuten myös väitöskirjan ohjaajanikin, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että se voisi joskus jopa valmistua. Se ajatus on hävinnyt aikalailla kokonaan. Tästä voi kiittää Bourdieuta, jonka teoriaan kompastun joka kerta, kun törmään sen ihmisen teksteihin. Onpa hienoa, että se on väitöskirjani teoria. Joskus sitä vihaa aikaisemmin tekemiään päätöksiä. Tämä harmittaa. Lisäksi olen satunnaisesti tai usein siinä kunnossa, että en kykene väitöskirjaa (tai mitään muutakaan tekemään).

c) Olen jumissa myös pelini kanssa. Nyt ei enää riitä pelkkien yksittäisten tapausten käsittely, vaan hiljalleen haluaisin tuoda siihen tarinan kaaria, joten nyt pitää hallita isompia kokonaisuuksia. Energiaa nyt ei vain ole niiden kirjoittamiseen, joten sori pelaajat, nyt menee hetki.

d) Aikataulut remontissa ja puutarhan hoidossa heittävät täyttä häränpyllyä. Valitettavasti en osaa suhtautua tähän mitenkään erittäin hyvin. Loppuviikolla tapahtuva asia tapahtuu keskellä viikkoa häiriten jälleen väitöskirjan tekoa. Ensi syksyllä tapahtuva asia tapahtuukin ensi viikolla. Nämä tietysti johtaa myös rahojen käytön muutoksiin. Nyt tuntuukin siltä, että raha häviää joka rakoon. Lisäksi käsitykseni rahasta on ihan olematon. Riku rauhoittelee tässä. Ei ole aikataulua ja budjettia, mutta alan huolehtia siitä, ettemme saa yläkertaa edes eristettyä kesällä rahan mennessä kaikkeen mahdolliseen muuhun. Kyllä Riku, ei tässä ole oikeasti mitään hätää, uskon kyllä. Nyt kun vain oikeasti uskoisi.

Eli yhteenvetona: olen täällä aikalailla avuton ja riippuvainen muista tavalla, jota en ollut Turussa. Olen jumissa väitöskirjan ja pelini kanssa. Remontti ja puutarha ahdistaa tavattomasti. Joskus ei tosiaankaan tee mieli nousta sängystä, vaan pikemminkin tekee mieli käpertyä sen peiton kanssa sängyn alle.

Onneksi elämä ei ole pelkkää tätä. Jälleen olen huomannut, miten ihania ystäviä minulla ja meillä onkaan.
Perjantaina kävimme katsomassa Indiana Jonesin (joka on ihan hyvä, jos on valmis jättämään aivonsa naulaan sisään mennessä ja vain nauttii perinteisestä Indiana Jonesista. Minuun upposi yhtä yksityiskohtaa lukuunottamatta täysin ongelmitta. Onhan se Indiana Jones eikä sitä kannata unohtaa.) Siellä törmäsimme Mikkoon ja Suviin, jotka olivat tulleet katsomaan samaa elokuvaa. Vaikka näimme heitä vain hetken, oli sekin oikein mukavaa.
Sunnuntaina Hane tuli tänne etsimään metallia ja ilmeisesti löysi pelkkää romua, joskin taisi paikallistaa rautakautisen haudan, joten pitää soittaa untamalan arkeologit paikalle =). Olisi veikeää saada tontille suojellun muinaismuiston. Sitten sen ympärille vain aitaa rakentamaan. Hän oli loistavaa seuraa grillauksen tuotteita nautittaessa.
Maanantaina menimme Hanen ja Katriinan kanssa syömään hermanniin. Ruoka oli loistavaa ja seura sitäkin parempaa. Oli valtavan hauskaa ja tekee mieli toistaa kokemus mahdollisimman pian.
Naapurin Virve on todella upea tyyppi, mikä on hyvä, koska tapaan häntä usein. Hänellä on suloisia, joskin osittain ilkikurisia hevosia, jotka nyt viettävät mukavia päiviä meidän laitumella navetan takana. Hän on auttanut minua kärräämään pollen parasta, jota tarvitsemme puutarhaan. Lisäksi kiitollisena totean, että hän on lupautunut ruokkimaan kissojamme mennessämme Pariisiin. En tulisi varmaan toimeen ilman häntä. Hän on kontaktini täällä olevaan maailmaan. Hän taitaa tuntea kaikki tai ainakin tuntee ne, jotka tuntevat ne oikeat ihmiset. Hänen miehensä Sauli on myös valtavan mukava ja avulias. Hän tulee ensi viikolla kaapimaan viidakkomme pois ja toi meille lisää multaa jo tuodun loppuessa kesken (joo, kuusi kuutiota tiukkaan pakattua hiekkaa on ihan eri asia kuin kuusi kuutiota ilmavaa multaa. Tulipa sekin opittua).
Nyt viikonloppuna Taina ja Matti tulevat pelastamaan meitä minun mielestäni tulevalta aikataulutuholta. Ja tätä sanoessani pitää myös todeta, että vielä tärkeämpänä on se, että näemme heitä jälleen. Oikeastaan odotan jo viikonloppua kaaoksesta huolimatta.
Myös isäni on tulossa todennäköisesti huomenna auttamaan ja suuri kiitos siitä hänelle!
Sirkku kuunteli rauhallisesti totaalista purkautumista puhelimitse eilen.
Viimeisenä, mutta ei ollenkaan väheisenä (itse asiassa hyvin tärkeänä) ihanana ystävänä on Heta, joka kutsui meidät katsomaan valtavan suloista hevostaan. Nautin siitä käsittämättömän paljon! Kiitos Heta kovasti =)

Remontista: Olemme samaan aikaan tekemässä saunaa, saunan terassia, puutarhaa, purkamassa yläkertaa ja hävittämässä suurta määrää romua kodistamme. Hieman on kiireen tuntua. Tekisi mieleni paneutua yksityiskohtiin, jotta pääsisi eroon suurista linjoista ja näin osasta stressiä.

Terveydestä: Hyvin vaihteleva. on hyviä päiviä ja tosi huonoja päiviä ja kaikkea siltä väliltä. olen kuitenkin päässyt jo siihen melko positiiviseen tilanteeseen, että en aina tunne olevani kipeä, vaikka olenkin. Sitten, kun alan miettiä, miksi en saa mitään aikaan, huomaan olevani itse asiassa aika kipeä. Se sitten lohduttaa sitä tunnetta, etten saa mitään aikaan.

Kissoista: Heillä oli eilen upea seikkailu, joka aiheutti minulle melkein sydänkohtauksen. Kuten varmaan tiedätte, kissat ovat olleet sisäkissoja siitä saakka, kun Kiki jäi auton alle. Olemme kaivaneet isoa kuoppaa terassimme eteen ja täyttäneet sitä hiljalleen, mutta emme selvästikään tarpeeksi nopeasti. Kissamme, oletettavasti Noki, osoittivat sisäistä ketun luonnettaan kaivaen kuopan terassin alta vapauteen. Sain puhelun Virveltä, joka oli ajanut ohi, että kissamme telmivät multakasassa ja tarjosi apua niiden kiinni otossa. Sanoin palaavani asiaan ja juoksin ulos. Töpö tuli sisään ihan hyvin, oltuaan kuitenkin ilmeisesti jo aika kauan ulkona. Noki sen sijaan näytti nauttivan ihan uskomattomasti päästessään jälleen nauttimaan hiekkakylvystä. Onneksi hänkin antoi melkein hyvin ottamaan itsensä kiinni. Viedessäni häntä sisään, Töpö yritti jälleen karata vapauteen. onneksi Nöpö palasi luukun kautta sisään ja Piki nukkuikin sisällä. Ovat ne sieviä ja kerrassaan sydänkohtauksia aiheuttavia. Silti en vaihtaisi mihinkään.

Viimeisenä: Riku on usein todennut, että tarvitsen ison annoksen itsetuntoa ja -arvostusta. Tajusin viimein, mistä on kyse. Sairastuessani ja päätyessäni oikeastaan lähes täydelliseen toimintakyvyttömyyteen, omanarvontuntoni hävisi kokonaan. Olen hiljalleen saaanut sitä jälleen takaisin, mutta jokainen epäonnistuminen ja avuttomuuden tilanne murentaa sitä vähääkin, minkä olen saanut vaivalla kasattua. Ei ole aina helppoa, mutta kenen elämä olisi.

Hohhoijaa

Viikko on taas mennyt ihmetellessä. Sauna on uuden lampun ja selkänojien asennusta vaille valmis (lamppu on jo hankittu, selkänojien puita ei) ellei lasketa koko Navetan putkistojen uusimista ja uuden-vanhan vedenlämmittimen asentamista. Seuraavaksi vuorossa taitaakin (lopulta) olla yläkerran purkutöiden aloittaminen ja sitten ehken saunan terassin rakentaminen.
Eilen kävimme viikottaisella ratsastuksella ja vaihteeksi maastossa. Satu sai alleen Tirrin ja minulle arvottiin Hjela, jolla en muista maastossa käyneeni ainakaan yhtä kertaa useammin (siis ennen eilistä). Maasto oli tallillekin ensimmäinen ryhmämaasto pariin kuukauteen ja sen kunniaksi jonon etunenässä kulkenut Atla sai ihan ihme hepulin alkukävelyn aikana. Minä ja Hjela selvisimme ilman kummempaa säikkymistä, mutta Tirri (yllätys) ja sen takana tullut Kampur onnistuivat hankkiutumaan eroon ratsastajistaan (kuten siis myös Atla). Eli Satu ja kaksi muuta ratsastajaa putosivat hevosen selsätä. Mitään pahempaa ei sattunut (tärähdys toki teki Sadun jo valmiiksi arasta niskasta tuli kipeän) ja matka jatkui.
Tölttäiltiin ja laukattiin ja minäkin alan pikkuhilja oppia ratsastamaan laukassa. Osaan jo lisätä ja vähentää nopeutta laukastsa putoamatta, mutta rento laukka-istunta on vielä hakusessa. Kaipa sekin tulee, kun on sen aika.
Tänään oli vuorossa viikon aikoa matkapäivä Helsinkiin, kasitiellä on jotain päällysteen uusimista tekeillä Maskun ja Turun välissä ja se sitten seisotti aamulla jonossa melkein puoli tuntia. Huomisesta täytyy päättää mennäkö töihin ajoissa vai myöhässä ja jotenkin olen kallistumassa myöhässä:n puoleen vaikka se tarkoittaakin ettei parkkipaikkaa varmaan löydy mistään.
Tiistaina kävimme katsomassa Iron Manin, joka ei erityisemmin vedonnut kumpaankaan meistä. Onttoja hahmoja, ei-niin-hyvää toimintaa, saman tasoista huumoria ja ennalta-arvattava juoni. Elokuvan jälkeen kävimme kuitenkin syömässä Sikharissa Tainan ja Matin kanssa ja ruokaa saimme jälleen riittävästi ja se oli maultaan erinomaista. Minulla on taito valita ruokia joihin sisältyy salaatti, muilla ei tätä taitoa ollut. Sen sijaan Sadulla on taito valita ruoka josta minä pidän enemmän kuin itse valitsemastani, se on vain traagista. En muista mikä oli Sadun annoksen nimi (numero taisi olla 32) mutta se oli maultaan kuitenkin aivan tyädellinen. Lempeä, mutta maukas eikä liian tulinen, herkkua.
Töissä sain niskoilleni virallisesti hankkeen kokonaiskoordinaation (en siis kehitys, vaan käyttöönottohankkeen) joka työllistää minut enemmän tai vähemmän onnellisesti vuoden 2011 maaliskuun loppuun (ellei aikataulua jatketa). Tiedänpähän ainakin mitä teen seuraavat vuodet :)
Pikkuiset kissat ovat vaihtaneet persoonallisuuksiaan, ennen niin riekkuisa Töpö vaikuttaa nyt hiljaiselta ja rauhalliselta (ja hiljaisella en tarkoita äänetöntä, koska Töpö keskustelee hyvinkin ahkerasti ja moninaisesti) kun taas Nöpö säntäilee päättömästi paikasta toiseen ja on muutenkin pikku tuholainen. Piki ja Noki viettäväy aikaa talon alla ja päällä, Piki ollen hyvin hellyyttäkaipaava työpäivien päätteeksi, oikeastaan riippumatta siitä onko työpäivä ollut oikeissa töissä vai remontoidessa vietetty. Kevään aikana olemme kuluttaneet toistaiseksi noin 7000 euroa ja kesälle on tulossa lisää hankintoja. Onneksi Satukin on taas töissä, joten rahapula on pienempi ongelma kuin aikapula...
Ainiin. Yhden teratavin asemamme sanoi työsopimuksen irti keskiviikkona, onneksi takuuta on jäljellä yli kaksi vuotta, joten uuden aseman ainakin saamme, mutta selvittelyssä on miten datat saisi pelastettua)

Miten sitä ei saakaan

On niin monta asiaa, mitä ei saa tehtyä, kuten väitöskirja, veroasiat, tämän bloggerin pitäminen ja nukkuminen. Ehkä väitöskirjan tekoa haittaa mm. vaikeampi jakso ja se, että esim. en saanut tuntiakaan unta viime yönä. Kissat kuitenkin saivat ja ne olivat mukavia seuralaisia, kunnes päätin siinä neljän jälkeen nousta ja hiljaa katsella tietokoneelta paria sarjaa. Riku heräsi sitten noin klo 6.30 ja oli kieltämättä mukava nähdä hänet ennen hänen lähtöään töihin. Selvästi kuitenkin viime yön nukkumattomuus oli peräisin jonkinlaisesta adrenaliinin tai stressihormoonin ylituotannosta, sillä päivällä oli ihan ylitehokas olo. Sainkin aikaan melkolailla (no paitsi sitä väitöskirjaa).
- Järkkäsin meille tänne tyypin katsomaan tuota meidän ongelmallista koivua ja hän kävi äsken ja sanoi tekevänsä sen ensi viikolla urakkapalkalla hyvin kohtuulliseen hintaan ja tällä tavalla hän myös ottaa vastuun, jos jotain menee pieleen. Olemme jo kesäkuusta asti yrittäneet löytää jonkun, joka hoitaisi homman ja nyt viimein homma toimi seuraavasti: sain fyssariltani vinkin kysyä vapaapalokunnalta. Sitten kävi ilmi, että Laitilassa ei ole, mutta palolaitokselta kai kerrottiin firmasta, joka hoitaa näitä hommia ja heti tärppäsi. Tuli tosiaan samana päivänä ja paikalla ei tarvitse olla, kun puuta kaadetaan. Hyvä diili siis.
- Yritin hoitaa meille yhtä ihmistä hoivaamaan takapihamme kahta vanhaa omenapuuta. Hänen aikataulunsa olivat kuitenkin niin kiireisiä, että elokuussa kannattaa varata aika ensi vuodelle. No, omenapuu on saanut villiintyä jo 5 vuotta, joten tuskin yksi vuosi enää tässä on niin kriittinen.
- Ostin itselleni uuden puhelimen ja kävin kaupassa. Tarve uudelle puhelimelle kävi hyvin ilmeiseksi, kun aikaisemmasta hajosi yksi ohjelma toisen perään. Valitettavasti ensimmäinen, joka hajosi, oli Bluetooth, joten jännitin oikeastaan tähän päivään asti, hävittäisinkö hurjan määrän tärkeitä kuvia (koska puhelin on usein lähempänä kuin kamera), mutta LTO:ssa (Laitilan virallinen puhelinyhtiö) ne voitiin siirtää antiikkiselta muistikortiltani uuteen muistikorttiin ja siitä sitten siirsimme ne tänään koneelle turvaan. Nyt on sitten turvassa kuvia Neelan kastajaisista (veljeni tytär), Kikistä, pikkukissojen pentuvaiheista ja tietenkin rakkaista isosistamme. Olen oikein tyytyväinen uuteen puhelimeen. Kerrankin ei pitänyt ostaa sitä kaikkein halvinta eikä puhelimeni myöskään ollut Rikun vanha puhelin, eli on oletettavaa, että se toimii vielä ihan hyvän aikaa. Tietenkin siinä on koko joukko aivan turhia ominaisuuksia, mutta niin niissä tuntuu nykyään olevan. Tietenkin myös äänet ovat kamalia, mutta onneksi siihen saa siirrettyä soittoääneksi haluamansa kappaleen. Nyt vain pitää päättää, mikä se olisi... Lisäksi hankin itselleni headsetin, joka saattaa oikeasti pysyäkin korvassa eikä jatkuvasti putoa, kuten aikaisemmat ovat tehneet (no nekin ovat olleet Rikun vanhoja ja sellaisia, jotka eivät pysyneet hänelläkään, joten minä sitten sain ne, mutta eivät ne minullakaan pysyneet).
- Lisäksi kävin kaupassa ja ostin muutaman pussin nyt piakkoin viljeltäviä siemeniä (kukkia), joiden olemusta pitää vielä hieman tutkia. Oletan niiden olevan siementäviä ja itseään näin ylläpitäviä kasveja, mutta voin olla väärässäkin. Kuitenkin mieleni tekee kiskoa maasta kyseisessä penkissä kasvavan muistaakseni vuorikilven nimisen kasvin, josta en pidä. Lehdet ovat vielä ok, mutta kukista en pidä lainkaan. Mutta nyt sitten pitää selvittää lisää kukista netistä, jotta selviää niiden tarkempi luonne.
Sitten meninkin aika pian n. kahden tunnin torkuille ja loppuilta tuntuu menevän enemmän hitaasti ja sumussa kuin aktiivisessa toimimisessa.

Vanhempia tapahtumia, kun aika kiitää aivan liian nopeasti:
- Kävimme lauantaina Uudenkaupungin teatterissa katsomassa pienoisnäytelmää "Kosinta", jonka oli kirjoittanut Anton Tsehov. Kyseessä oli puoli tuntia kestävä hyvin mukava ja hauskakin näytelmä, jossa oli paljon monologeja ja kiistoja, mutta ei sellaista perinteistä (erityisesti kesä-) teatterihuumoria, jota en oikein jaksa. Lisäksi lopussa esitykseen kuului kappale Uralin pihlaja, joka toi miellyttävästi mieleen häämme. Ensimmäinen kokemuksemme kyseisestä teatterista oli siis hyvin miellyttävä ja menemme siis uudelleenkin sinne. Seuraavaksi onkin itse asiassa vuorossa Sound of Music, johon liput ovat jo varattu.
- Hane, Katriina ja Joona kävivät meillä sunnuntaina, mikä oli valtavan mukavaa. Pientä oli hauska seurata, vaikka tuntuu, että joka kerta hänet nähdessäni hän on kasvanut aivan valtavasti. Oli erittäin mukavaa viettää aikaa Hanen ja katriinan kanssa pitkästä aikaa tälleen isommalla kokoonpanolla. Katriinan kanssa olen käynyt "kahvilla", mutta se on kuitenkin aina hieman eri asia. Lisäksi saimme jälleen mahdollisuuden näyttää taloamme, johon ei taida varmaan kyllästyä ainakaan niin kauan, kunnes talo on ollut hetken aikaa valmiina. Nyt sitten odotamme, että Hane lupauksensa mukaisesti saapuu metallin ilmaisemisen kanssa tänne. Maillamme pitäisi mahdollisesti olla rautakautinen hauta ja sitten varmasti metsässä on kaikkea mahdollista metalliromua, mikä olisi hyvä saada pois maasta =).
- Riku pääsi jo kokeilemaan hankkimaamme moottorisahaa, jolla on tarkoitus viikonloppuna kaataa useampi puu. Saas nähdä, mitä siinäkin käy. Eiköhän mene ihan hyvin. Riku kaataa, minä pysyn pois tieltä ja soitan ambulanssin, jos jotain käy =). Puutarhatyöt ovat jo hyvässä vauhdissa ja niitäkin varmaan jatketaan viikonloppuna.
- Eilen oli ratsastustunti ja alan tosissani olla sitä mieltä, että minun ja Pian tyyli menee niin pahasti ristiin, että ei oikeastaan enää haittaa, jos talli muuttaisikin Huittisiin. Miten se ihminen saakin jopa kohteliaisuuden kuulostamaan loukkaukselta? Ratsastin tällä kertaa Ellillä, mikä oli hyvin miellyttävää, joskin olin unohtanut, että se hevonen ei vain kävele nopeammin, mutta toisaalta sain tahattomasti aikaan avotaivutuksen. Nyt kun vain muistaisi, mitä tuli silloin tehtyä... Mutta siis en varsinaisesti pidä siitä, että tunnilla on tarkoitus harjoitella ympyrälle kääntämistä kaikilla ratsukoilla ja lopuksi käy ilmi, että minulla ei ollut tarkoituskaan niin tehdä, koska kerrankin istuin hyvin eikä Pia halunnut rikkoa toimivaa kokonaisuutta (hevonen meni kauniissa muodossa ja minä istuin oikein). hän on ilmeisesti jälleen unohtanut, että jännitykseni ei ole yleistä eikä hevoskohtaista vaan kipu- ja päiväkohtaista. En tiedä, miten usein hänelle pitäisi asiasta sanoa. Hetken piti itseään vakuuttaa siitä, ettei ole oikeasti niin huono, kun miltä hän saa minut kuulostamaan. Hän tuntuu jatkuvasti aliarvioivan minut, joten alkaa hiljalleen miettiä, miltä siellä hevosen selässä oikeasti näyttää. Esim. hän pelkää minun putoavan, kun en tunne olevani vähääkään siinä vaarassa jne. Jokseenkin rasittavaa. Kuitenkin Asentoni ja istuntani olivat hyviä ja sain salaa harjoitella myös kääntämistä. Jos hän näki, niin tuli käsky palata uralle, tai pikemminkin väärinymmärrys siitä, mitä yritin tehdä ja välitön tulkinta hänen kannaltaan, että hevonen saa minulta vääriä apuja ja sen takia poistuu uralta. Tilanne oli erityisen rasittava siksi, että samalla tunnilla oli muutama, jotka eivät saaneet hevosta itsenäisesti edes pysähtymään, joten perässähiihtäjiä riitti ja piti jatkuvasti liikuttaa varsin pöllömäisesti (siis 180 astetta ainakin) taaksepäin, että voiko tähän nyt pysäyttää hevosen vai tuleeko se takana tuleva kiinni omaan hevoseen kiinni. Tietenkin on aina hyvä, että heikompaa autetaan eteenpäin, joten ehkä sitten vain pitää tulkita sanat kohteliaisuutena äänensävystä yms. huolimatta. Ja lakata kuuntelemasta jatkossa =).
Riku ratsasti Tirrillä, joka on minulle ollut haastava sikäli, että sillä on valtava ahdistus, jos sen edessä ei ole riittävän lähellä toista hevosta. Riku sai kuitenkin upeasti Tirrin pysähtymään ja muutenkin näytti tosi hyvältä. Riku itse sanoi seuraavaa: Tirrillä alku lähti menemään pieleen alussa eikä hänelle saisi puhua ensimmäiseen 10 minuuttiin, koska silloin hän vielä kokoaa ratsastustaan ja hänestä oli käytännön pila, että Tirri, joka ei tee mitään yksistään, laitettiin ensin menemään kehää, kunnes hän näki, ettei ne muut osanneet mitään. Hjeelaa ja Kampuria ei taidettu saada edes pois uralta. Kampur ei pysähtynyt kertaakaan itsenäisesti. Että sellaista tällä kertaa. Nyt sitten vain käydään ne jo maksetut tunnit ja ehkä sitten pyritään niille itsenäisille ratsastuksille, joissa Pia ei ole opettamassa (halvempaa ja vähemmän hermoille käyvää ehkä) ja sitten siirrymme Kuumaan, vaikka se sitten tarkoittaakin, että käymme selkeästi harvemmin ratsastamassa, mutta ainakin ohjaus on erinomaista.

Että sellaista täällä.

Kuulumisia

Töissä pitää kiirettä, itse asiassa tehtävän työn määrä tuntuu ainakin toistaiseksi kasvavan riippumatta siitä nopeudesta jolla työtä tekee, pienet kissat ovat suloisia, joskin riehakkaita ja tykkäävät järsiä johtoja.
Sadulla on ollut heikomman olon kausi, mutta toivottavasti olemme taas matkalla parempaan. Remontti ei ole edennyt.
Vietimme tänään hääpäiväämme (ensimmäistä, eli paperisellaista), nautimme biisoninpihviä ja olemme lepäilleet ja muistelleet menneitä. Muistimme että olimme luvanneet tarjota kaasoille ja bestmanille illallisen ravintolassa kiitokseksi, mutta se oli sitten jäänyt. Kutsut ovat nyt kuitenkin sähköpostilaatikoissa :D
Sadun pelinkirjoitus on edennyt, minun ei, vaikka tiedänkin hyvin tarkasti mitä pitäisi tehdä. Ensi viikolla kaksi matkapäivää, samoin sitä seuraavalla ja sitä seuraavalla. Sen sijaan maaliskuussa onkin sitten matkustusta ihan kunnolla, sentään sinne on saatu mahtumaan myös viikon loma (pääsiäisenä, kuinkas muutenkaan).
Nöpö on opetellut oikein hyväksi hartiakissaksi, Töpöllä on vielä oppimista. Töpö sen sijaan osaa laskeutua takaperin alas vitriinien ja kirjahyllyjen päältä. Ja kiivetä ihmistä pitkin sopivaa vaatetusta hysäksikäyttäen.
Noki on lempeämpi kuin koskaan. Pikikin on oppinut ainakin sietämään pikkukissoja ja jopa nuolaiseen näitä välillä.
Semmoista täältä vesisateen keskeltä näin helmikuun ensimmäisen kolmasosan ollessa jäänyt taakse.

Kiitos teille

Kiitos teille rakkaat ihmiset, ystävät, perhe ja naapurit jotka olette lähettäneet osanottonne Kikin poismenon johdosta. On lohdullista tietää, että muutkin ovat huomanneet pienen rakkaan ystävämme suloisuuden ja ovat välittäneet hänestä. Jälleen kerran sitä huomaa, kuinka paljon rakkaita ihmisiä sitä itse asiassa on ympärillä ja se antaa uskoa sille, että kyllä elämä tästä jatkuu, tunti ja päivä kerrallaan.

Mukava iltapäivä

Eilen Heta, Tommi, Suvi ja Mikko saapuivat tutustumaan Villa Issikkaan, Saapuminen tapahtui vähän kahden jälkeen ja kun olimem saaneet esiteltyä talon olikin jo minun, Sadun, Hetan ja Tommin aika lähteä maastoratsastukselle Baldur-talliin. Mikko ja Suvi jäivät lämmittämään meille saunaa :)
Maastoratsastus oli oikein onnistunut. Sain taas alleni Kampurin jonka kanssa minulla oli erinomaisen epäonnistunut ensimmäinen kohtaaminen kenttätunnilla. Tällä kertaa Kampur kuitenkin toimi kuin ihmisen mieli. Se nousu tölttiin ensimmäisestä yrityksestä kentällä ja tölttäsi maastossakin luotettavasti. Lisäksi sen lauikka oli mukavaa, vauhdikasta mutta tasaista. Satu sai alleen Hjeelan jolla oli ollut kerran kentällä ja pääsi lisäksi vetämään iloista seuruettamme metsässä. Hitaan alun jälkeen Hjeelakin piristyi ja oli aimo menijä. Hetalla oli Tirri (jonka sekä Satu että minäkin olisimme halunneet) ja Tommilla luotettava Elli, joska löytyi todellinen menijä joka meinasi kaahata minun ja Kampurin ohi laukkapätkillä.
Ratsastus oli virkistävä ja mukava osuus oäivästä mutta koska ilma oli viileähkö ja sateinen teki saunakin terää. Löyöyt olivat oikein lämpimät ja jos saunan lauteille olisi mahtunut yli kolme ihmistä kerrallaan siellä olisi varmasti vietetty porukalla pidempäänkin aikaa. Koska olimme kuitenkin suunnitelleettortillojen nauttimista saunan jälkeen päädyin itse lähtemään ulos melko nopeasti ja siirryin kokkaamisen pariin. Heta ja Satu seurasivat aika pian persätä ja sitten Suvikin liittyi seuraamme. Kun ruoka alkoi olla valmista Suvi kävi hiukkaamassa Tommin ja Mikon sisään ja pian söimmekin Toritillaa ruokapöydän äärellä.
Syötyämme nautimme jälkiruoaksi ranskalaista siideriä ja keksejä. Tämän jälkeen siirryimme mediahuoneeseen katsomaan Helleleirin kuvia koneelta ja nauramaan kuvien kohteiden kustannuksella. Kuvien jälkene kello olikin jo riittävästi ja ihmiset ratsastuksen, saunomisen ja syömisen jälkeen raukeita. Muut posituivat ja me Sadun kanssa siirryimme nukkumaan.
Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut iltapäivä/ilta, kiitos kaikille osallistujille.

Elanin voitto ja töihin paluu

Aaro lähti eilen takaisin kohti kotia ja kiitos hänelle vielä hyvin viihdyttävästä ja rentouttavasta vierailusta. Se antoi ainakin minulle hyvän tekosyyn levätä ja ottaa rennosti (eikä siis remontoida hullun lailla - kirjaimellisesti ja monella eri merkityksellä). Tiistai-ilta sujui hyvin mukavasti ja tehokkaasti pelatessamme Dungeon of Dorukania. Tällä kerralla hahmot arvottiin. Aarolla oli se pieni ja verenhimoinen, jonka nimeä en nyt muista. Rikulla oli Durkon ja minulla Elan. Hyvin hitaan alun jälkeen Elan alkoi rulettaa (se sai jopa yhden hyökkäys stichkin ja omasi jo paljon bard songeja ja sai lisäksi keinon käyttää näitä itse hyväksi omissa hyökkäyksissään). Lopputuloksena oli se, että sen lisäksi, että Elan onnistui surmaamaan olentoja, Elanilta todella kannatti pyytää apua. Peli loppuikin siihen, että Elan (miten ihmeessä mahdollista?) surmasi pääpahiksen, jonka nimeä en myöskään muista, ja lisäksi voitti koko pelin. Hämmentävää vai mitä? Grillaus siirtyi sisätiloihin ja pelin lomaan johtuen ulkoilmassa olevasta trooppisesta sadekaudesta, jonka johdosta koen sympatiaa monia maanviljelijöitä kohtaan. Lähes valmis vilja lakoontui kyllä tosi tehokkaasti laajalla alueella.
Eilen sitten palasin töihin. Kaksi - kolme päivää lepoa valmisti minua hieman sen rasitteisiin, mutta ei ihan täysin. Aamulla täällä kävi Mediviren fysioterapeutti neuvomassa työasentoja ja valitsimme minulle hyvät työtuolin ja rahin, jonka tilasin koekäyttöön. Lounaan piti olla Rikun ja Aaron kanssa Trattoria Romanassa, jonka aukeamista olemme odottaneet innolla. Sen suunnitelman pilasi kuitenkin suuri määrä vettä, joka alkoi valua ravintolan puolelle keittiöstä juuri kun olimme valmiita tilaamaan. Menimme sitten Teiniin, jossa ruoka oli kyllä erinomaista. Työpäivä sujui loppuun asti tehokkaasti ja innokkaasti uusiessani projektisuunnitelmaa, käyden läpi papereitani ja heittäessäni valtavasti puolen vuoden jälkeen turhaksi käynyttä kamaa roskiin. Niska kuitenkin otti itseensä ja ilta meni sekä kivun että suuren väsymyksen kanssa painiskellessa, kunnes uni otti vallan.
Voin sanoa, että tämä kuudelta herääminen juilii ja meinasinkin tänään nukahtaa autoon. Onneksi Riku ajoi =). Tänään vuorossa hepatiitti-B:n elinikäisen suojan varmistava viimeinen pistos ja projektisuunnitelman jatkotekoa ja epätoivoista yritystä pysyä hereillä. Riku puolestaan jatkaa Kolon pakkaamista sekä etsii uuden vessanoven sen tilalle, jonka muokkasimme itsellemme sopivaksi kissanluukulla.

Grillausta ja ehkä joenvartta

Hirmuisesti harmitti suunnitelmien lykkääntyminen sekä huomio, ettei kukaan enää tee krakleeraus-lakkaa järkevissä kokoluokissa. Se tarkoittaa monenlaisten suunnitelmien uusiksi menoa, mutta yritän kestää sen kuin aikuinen ja kirota vain ihan vähän hiljaa itsekseni. Pitäisi käydä mittaamassa katot ym. jotta saadaan mitat räystäitä varten, mutta emme taida kumpikaan haluta kohdata entisiä asukkaita yhtään sen enempää kuin on pakko. Krakleerauksen suhteen pitää tehdä vain testi johonkin hukkapalaan (tai sellaisen puutteessa avainkaappiin). Nimittäin kyllä sille hintaa tulee, jos 2-4m2 neliömetriä kattava purkki maksaa 6,2e, varsinkin jos se ei toimi kalustemaaleihin vaan puhtaasti oman sarjansa kalliisiin askarteluakryylimaaleihin.
Siis taustaa: tällä hetkellä eteisessä on hyvin ruma valkoinen peilikaappi. Se on tarkoitus poistaa sieltä toistaiseksi säilöön ja joskus myöhemmin vaikka navetan vierastiloihin. tilalle tulisi aitoa ikean halpakamaa, joka on tarkoitus maalata ja koristella oikeasti sieväksi. Siis tämä on jos - iso jos - opettelen lennossa koristemaalauksen periaatteet ja maalit toimivat. No, saas nähdä. Onpahan jotain tekemistä. Ihan kuin sitä ei olisi tarpeeksi =), mutta toisaalta mun kunto ei välttämättä kestä esim. kattopaneelien laittamista tai räystäiden tekoa tai jotain muuta isoa tai korkealla pään päällä tapahtuvaa, joten minulla on sitten omaa pientä touhuamista, kuten järkyttävän isojen vaatekaappien hiomista, maalaamista jne. Enkä voisi olla iloisempi, kunhan vain pääsisin aloittamaan.
Joka tapauksessa kun suunnitelmamme näin lykkäytyi, päädyimme grillaamaan viimeisen kerran Kolossa kavereiden kanssa. Paikalle pääsi JD, Mikko ja Suvi sekä Taina ja Matti. Kissat lukittiin ulkohäkkiin, mistä he eivät yhtään pitäneet (olihan siellä kuuma ja sinne tuli myös grillaussavua - joka sai myös palohälyttimemme huutamaan ja sittemmin menettämään toistaiseksi patterinsa). Kissat pääsivät kyllä myöhemmin sisälle ja pitkällisen epäluuloisuuden vaiheen jälkeen rauhoittuivat syömään ja Noki tuli jopa syliin hakemaan turvaa ja tukea. Pikin laikku vatsassa (stressinuolua karvanpoiston välineenä) sen sijaan pysyy/pahenee, vaikea sanoa. Kikin iloinen uutinen on se, että olen viimein löytänyt keinon harjata kaveria niin, ettei se ryhdy avoimeen kapinaan. Näin saan pienen golf-pallon verran irtokarvaa PÄIVITTÄIN siitä irti eikä hän huovuta enää turkkiaan vastaavalla tahdilla. Mutta palatakseni juhannuksen viettoon... ilta oli hyvin mukava ja jäljelle jäi vain kohtuullinen sotku, joka oli nopeasti siivottu, sekä jonkun aurinkolasit, jotka toivottavasti löytävät tiensä omistajalleen mitä pikimmin.
Tänään sitten tarkoituksena on lähteä kävelylle joenrantaan keskustassa, kun vielä Turussa asumme, etsiä hyviä jäätelökioskeja ja nauttia kesästä. En usko, että käymme Laitilassa. En myöskään usko, että menemme saareen, mikä oli yksi esitetty vaihtoehto. Sinne on vähän liian pitkä matka, jos ei ole yhtään päivää, jolloin ei joko tulla tai mennä.
Toivotamme kaikille hyvää juhannusta ja kesäpäivän seisausta!