Eilen juhlistettiin Sadun tohtoroitumista Hanen, Katriinan, Sirkun, JD:n, Mirin, Hetan, Tainan ja Matin voimin. Ohjelmassa oli syömistä, juomista ja keskuteluja. Päivä sujui mallikkaasti, joskin paimentolaispiirakat loppuivat suuren suosion johdosta kesken. No, ensi kerralla lisää niitä (ja pienempiä vatruskoja).
Tuisku (joka oli loputa saatu sisään taloon perjantai-iltana) yllätti minut tulemalla esiin ja antamalla vieraidenkin silitellä itseään. Tuisko oli jo antanut merkkejä pehmenemisestä olemalla hurjan hellyyskipeä lauantai-aamuna, mutta sen jälkeen löysi itselleen paikan tuvan hellan muurin ja seinän välistä jossa nukkui aamusta iltakuuteen asti. Tuiskulla on varsin voimakas ääni, jota kissa myös aamuisin käyttää. Vallitseva työteoriani on että Tuisku kertoo olevansa menossa nukkumaan ja etsii vielä veljeään tai tuttuja ihmisiä ennen nukahtamista. Hurjan huutelun jälkeen Tuisku tänäänkin katosi jonnekin, olettaisin että jälleen löytämäänsä koloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti