Paluumatkalla Sotkamosta vierailimme Vampulassa, josta Satu oli bongannut kotia kaipaavan nuoren kissaherra Tuiskun. Tuisku osoittautui varsin valloittavaksi persoonaksi ja pitkine karvoineen hyvin komeaksi ilmestykseksi ja päätyi siis lähtemään mukaamme. Saimme Tuiskulle kuljetuskopan, lastasimme hänet autoon ja ajoimme kotiin lumituiskussa.
Tuiskuun tutustuminen sujui kissoiltamem rauhallisemmin kuin Sasuun tutustuminen. Tuisku valitsi suojapaikakseen eteisen penkin alusen, joskin vieraili pariin otteeseen Salissakin. Nöpö oli urheimpana tutkimassa uutta otusta, mutta Tuiskun alistuva käytös esti konfliktien syntymisen.
Yöllä Tuisku oli löytänyt tien talon alle, jossa hän vielä aamulla töihin lähteissäni oleskeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti