Olen viimeinkin saanut pääni pinnan yläpuolelle väitöskirjan valmistumisesta ja ison apurahan hakemuksen tekemisestä. Nyt tuntuu melkein siltä, kuin olisi lomalla. lisäksi näin sairaslomalla voin keskittyä pariin abstraktiin ja yhteen artikkeliin. Tällaista se on ja täytyy sanoa, että ei haittaa yhtään.
Vaellus oli hieno kokemus. En ole ratsastanut keuhkokuumeen jälkeen, koska en ole halunnut riskeerata mitään. Nyt sain lopputuloksessa tiedon, että kaikki on ok. Yksi arpi keuhkoihin on tullut, mutta sekin varmaan hiljalleen ehkä pienenee. Joten menimme ratsastamaan kahden tunnin maastoon lumisessa maastossa. Täytyy myöntää, että oli upeaa. Tunti on liian pieni aika ratsastamiseen tällä tavalla. Kahden tunnin maaston aikana saa jo tuntea sen tietyn yhtenäisyyden hevosen kanssa ja alkaa tuntea sen, miten hevonen toimii tietyissä tilanteissa, tietyillä painoavuilla jne. Jälleen heräsi halu päästä hevosen selkään. Maanantaina on ensimmäinen tilaisuus, jos olen hyvissä voimissa.
Viikon päästä sitten juhlimmekin "Tohtori Merenluoto, oletan" juhlia meillä ja odotan niitä innolla. En niinkään halua keskittyä väitöskirjaani ja lahjaksikin mieluummin otan lahjoituksia haluttuihin suojakohteisiin, kuten itämereen jne. Kaipaan nyt enemmän ystäviä ja hyvää aikaa yhdessä. Kyllä tämä tohtoroituminen tietenkin tulee esiin, mutta sen merkitys elämässäni alkaa olla jo jokseenkin olematon. Tarvitsen varmaan jonkin työn, jotta näen, että siitä on hyötyä, jotta näen sen todellisen merkityksen (pätevyystodistus, joka saatetaan näyttää tai olla näyttämättä pätevyystodistuksena työn/apurahan hakemisessa).
Nyt kuitenkin minulla on vapaa-aikaa. Minun ei tarvitse stressata yöt läpi painajaisia nähden, vaan voin rennosti vain keskittyä uuteen akateemiseen elämään, jossa nyt on varsin vähän opetusta ja saa rauhassa kirjoitella, kun jaksaa. Ihanaa on tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti