Lattia levytetty

Eilen töiden jälkeen levytin Salin lattian, muutama pieni hienosäätöpala vaaditaan yhä, mutta kissat pystyttiin päästämään saliin jo eilen, mikä olikin sekä kissojen että ihmisten mielentereveydelle hyvä asia.
Tänään heräsin ennen herätyskelloa, mutta koska huomenna pitää herätä vielä aikaisemmin, nousin urheasti sängystä ja lähdin töihin. Työpäivän aikana on käynyt ilmi että edellisen bluetooth headsettini tilalle hankkimani laite on myös tuhonnut akkunsa, joka johtaa uskomaan että kotona oleva laturi on hajonnut ja hajottanut jo kaksi headsettiä. Perhana. Ei kuitenkaan auta muu kuin iskeä uusi headset tilaukseen, tämä edellinenhän ehtikin olla käytössä noin viikon...

Lattian tukirakanteet melkein valmiit

14 senttiset ruuvit loppuivat ikävästi kesken, tusinan verran lisää olisi tarvittu. Satu lupasi huomenna keskustassa käydessään hakea ja ensi viikolla kaikki työpäivät ovatkin melko inhimillisen pituisia, tai ainakin loppuvat aikaisin (on siellä yksi 4.30 lähtö kohti helsinkiä...)
Kuitenkin homma taas etenee ja näyttää siltä että pikkuhiljaa tässä päästään tilanteeseen jossa meillä on taas Sali (myönnettäköön että ennen laminaatin asennusta aiomme käyttää salia maalaamona (keittiön kaapinovet, kattolistat ja muuta sen sellaista).

Ja homma jatkuu

Perjantai meni levätessä pitkän viikon jälkeen, työtunteja tuli taas enemmän kuin jaksaa laskea. Positiivisena puolena olisi taas viikon verran matkatunteja otettavaksi rahana tai vapaana, jotenkin ainakin tänään vapaa houkuttaa enemmän, päätös tulee tehtäväksi kuitenkin vasta myöhemmin.
Tänään on alkanut Salin lattian korotus, aamulla siivousta ja kantamista, sitten rakentamista. Tarvitsin tarvikkeita yläkerrasta ja laitoin tikkaat taas paikalleen, ei kulunut aikaakaan kun Töpö ja Tuisku olivat kivunneet ylös. Nöpö pakeni talon alle ja on siellä yhä. Nyt taukoa Top Gearin loppuun saakka, sitten kissojen pelastus ylhältä ja alhaalta ja sitten lisää kantamista.
Naapurin hevoset ovat palanneet Navetan takaiselle niitylle, ne katselviat minua hermostuneesti kun hain tavaraa Navetan ylisiltä, mutta tottuivat pian ja jatkoivat heinän rouskuttamista. Onhan se mukavan näköistä kun tontilla seisoskelee heppasia :)

Kuka unta kaipaa?

Tämän viikon piti alunperin olla aika rento, ei liian aikaisia heräämisiä tai pitkiä päiviä, todellisuus on kuitenkin taas päättänyt haukata palan persuuksistani ja tänään tein melkein kaksitoistatuntisen päivän, huomiseksi on luvassa 18 tuntinen ja torstaikin uhkaa pidentyä. Kun tähän vielä lisätään egyptinmatkan lentojemme aikataulun muuttuminen 2.5 tunnilla aikaisemmaksi alkaa uni tuntua joltain sellaiselta joka tapahtuu muille. Vielä aamulla kuvittelin että olemme lähdössä ajelemaan Helsinkiä kohti neljältä yöllä, nyt joudummekin lähtemään puoli kahdelta. Sama olla menemättä nukkumaan lainkaan...
Viikonloppuna olisi vuorossa Salin lattiarakenteiden tekeminen ja pihalla odottavien levyjen kantaminen sisään odottamaan lomaltapaluuta.
Sentään tämänpäiväinen palaveri oli menestys, käytin fasilitointimenetelmiä ja palaveri josta olisi voinut kehittyä ikävä monologi, syntyikin keskusteleva ja rento tilaisuus. Jotain hyötyä siis fasilitointikoulutuksestani on seurannut.

Tukiparru

On nyt paikallaan ja asennus sujui hämmästyttävän helposti, kummastakaan parrusta ei tarvinnut sahata tai veistää palaakaan pois, pientä lekaa tai isoa vasaraa tarvittiin toki. Nyt kun se on paikallaan pääsee taas jatkamaan salin lattian korotuksen parissa, mutta se taitaa jäädä viikonlopulle.
Lopuviikko onkin sitten juoksua, huomenna ja torstaina olen Helsingissä ja on hyvin luontevaa että keskviikkona olen Jyväskylässä :) Perjantaina on sentään vuorossa toimistopäivä, vaikka koko päivä palaverien parissa kuluukin. Ensi viikolla on joko yksi tai kaksi matkapäivää, riippuen siitä voinko osallistua yhteen palaveriin puhelimitse, se selvinnee ylihuomenna.

Moottorisahalla kepeästi

Nyt Salimme on periaatteessa yli 200 neliön kokoinen, joskin suurin osa neliöistä on hankalan tikapuuamtkan päässä. Sahasin siis tänään Salin kattoon aukon johon portaat jossain vaiheessa ilmestyvät. Reiän tekemisen jälkeen oli aika laittaa toinen reikä umpeen, ylkertaan ei enää pääse ulkokautta, vaan kulku tapahtuu nyt pelkästään salin kautta.
Kun Nöpöä ja Tuiskua ei kuulunut sisään (ne pakenivat ulos kun olin sahaamassa yläkerrassa) päästimme muutkin kissat Saliin. Töpö käytti tikapuita hyväkseen ja paineli yläkertaan, josta se ei kuitenkaan päässyt omin avuin alas, eikä edes luottanut kantopalveluun kun kannoin hänet alas tikkaita.
Nyt Sali on kissoilta suljettu ja sekös Nokea harmittaa, Noki on jo yrittänyt avata ovea, mutta toistaiseksi lukko on pitänyt.
Huomenna Raimo on luvannut tulla auttamaan uuden tkipuun virittelyssä.

Terapiaa

Tämä päivä on ollut hieno. Uuni on pesty, suihku siivottu, suihkukoppi rakennettu uudelleen, ruoka laitettu ja pian vaihdetaan lakanat. Lisäksi ruoka oli hyvää. Yhdessä tehtiin ja se tuntui hyvältä.

Tyhjä sali

Eilen sain purettua kirjahyllyjen rugot ja vietyä osat talteen, ilman Sadun apua ei tämä olisi onnistunut. Tänään täytyy huoltaa moottorisaha ja viikonloppuna onkin sitten ohjelmassa salin katon rei'itys tulevia portaita varten.
Joka paikka on nyt täynnä Salia, kirjat ja matalat tasot täyttävät eteisen, puolikorkeat tasot työhuoneen ja tupa on sohvan ja nojatuolien valtaama.
Tyhjä Sali kaikuu ja on iso, mittasuhteet hämärtyvät kun asiat täyttää esineillä, Salimme on aivan valtava tila.
Töissä on ollut viime aikoina tiiviimpää tahtia, tämän viikon loppu taas vähän rennompaa ennen kuin tahti taas kiihtyy ensi viikolla.

hermomyrkkyä

sekä fyysisesti että henkisesti.
Kävin Rikun henkisellä tuella varustautuneena yksityisellä lääkärillä ottamassa botuliini-pistokset pään alueelle. Nyt hiljalleen kummalliset tuntemukset ovat hiipumassa. On outoa, kun alue päästä on hetken tunnoton ja sitten taas ei ja sitten toinen osa-alue käyttäytyy omituisesti. Hetken kestää ennen kuin niiden toimivuutta voi arvioida. Olisi tietenkin ollut hieno homma, jos ei olisi tarvinnut turvautua niihin. Toive on kuitenkin, että tämä vähentäisi kipujani. En haluaisi kovin usein olla sängynpohjalla tuskissani enää. Sunnuntai oli erityisen paha. Olin niin kipeä, että puhuminenkin pahensi merkittävästi oloa ja sainkin halailla posliinijumalaa pariin otteeseen. Joskus vain hermot sattuu. Aikaisemmin tosiaan käytin sellaista lääkemäärää, että lääkefirmat kiittää. Lopulta menin lääkäriin sanomaan, että vois vähän vähentää. Viimein kuitenkin sain järkevän neurologin, jonka avulla sitten tosiaan nämä vieroituksen hienoudet on käsitelty. Nyt sitten vaihdettiin kognitiivisten toimintojen lamaantumisesta pään lihasten lamautumiseen. Saa nähdä toimiiko. Toiveet ovat korkealla. Olisi kiva taas olla ajatteleva ja edes jollain tavalla looginen toimija. Jos kuitenkin kipukohtaukset jatkuvat, tilannetta pitää taas tarkastella uudelleen. En kipuisena myöskään tee mitään tai ajattele mitään. Kivulla on sellainen tapa, että se kietoo sisäänsä eikä sen kuoseista näe ulos. Eli fyysisesti lamauttavaa.
Tilannetta ei auta, että lääke kuivattaa suuta ja taitaa taas yhdessä hampaassa olla kolo, joka saavutti tänään hermon. Kunnalliselta saisi vasta marraskuussa jonkinlaisen tarkastusajan. Päivystysaikoja saa kyllä... onneksi. Myös julkisen neurologin puolella kävi niin, että piti tavata hänet helmikuussa. Aika siirtyi elokuulle. Perjantaina ennen maanantain aikaa kuulin, että neurologi jää loppuvuodeksi pois eikä jälleenkään uutta aikaa edes tiedossa. Nimittäin toista neurologia ei saatu ja nyt, kun sellainen toimii satunnaisesti julkisellakin, ei aikaa vieläkään saa järjestettyä. Olin jo hetken luottavainen julkisen puolen palveluun. Kuitenkin ne ovat vaikeasti saatavilla eikä terveyttä voisi riittävästi ainakaan minun tilanteessa hoitaa, jos ei olisi mahdollisuutta käydä yksityisellä. Valitettavasti ne verottavat lompakkoa ihan kiitettävästi ja kiitettävällä vauhdilla. Ehkä nyt hampaidenkin kanssa pitää mennä yksityiselle. Näinä aikoina kaipaisi hyvää palkkaa kämäsen ansiosidonnaisen sijaan. Nyt onneksi sekin juoksee, emmekä ole enää vain Rikun palkan varassa. Eläminen ja remontoiminen yhden palkalla (ja minun terveydenhuolto) ei ole toimiva yhdistelmä.
Henkisen lamaantumisen varmistaa yleinen elämäntilanne. Remontointi tuntuu hyvin raskaalta. Se ei tunnu koskaan loppuvan. Tämä tunne on sikäli outo, että fyysisesti teen sitä aika vähän. Ehkä se on osa ongelmaa. On hommia, mitä minun pitäisi saada aikaan, mutta sängynpohjalla... niin. Työnhaku on myös ihan oma lukunsa. Kaksi apurahahakemusta on lisäksi vireillä. Sitten pitäisi vielä kääntää se pirun väitöskirja englanniksi, jos se kustantaja vaikka julkaisisi sen. Jos päättää, ettei julkaise, niin harmittaa melkoisesti. No, sitten pitää löytää vain uusi keino. Olisin kuitenkin ollut ihan iloinen, jos ei olisi koskaan enää tarvinnut avata sen kirjan kansia.
Nämä jutut ja terveyteen liittyvät seikat ovat aikalailla vetäneet minut henkiseen lamautumisen tilaan. Jopa ratsastus piti lopettaa terveydentilan johdosta. Sekään ei siis enää vedä pois tästä olosta. Juuri näinä hetkinä on vaikea nähdä paremman tilanteen mahdollisuutta, vaikka sellainen todennäköisesti on nurkan takana. Pitäisi vaan jaksaa sinne saakka.

Salin tyhjennys

Kun porrasaukon vaatimat tukiparrut saapuivat viime viikolla, on aika siirtyä Salin lattian pariin. Tämä edellyttää että Sali on huonekaluista tyhjä ja se onkin taas osoittautunut ihan omanlaisekseen projektiksi.
Tupa on nyt saanut vastaanottaa niin sohvan kuin nojatuolitkin, jopa kissojen kiipeilypuu löysi itselleen uuden kodin Tuvasta. Salissa maanpaossa olleet vaatekaapit ovat nyt siirtyneet eteiseen, samoin kuin salin kirjahyllyjen sisält. Ainakin kuutio kirjoja, sarjakuvia ja ropesälää.
Salin kirjahyllyt ovat vielä paikallaan, joskin ovet on jo viety turvaan. Ongelma hyllyjen kanssa toki on se ettei niillä ole mitään paikkaa, navetan ylisillekään ei jaksaisi kantaa. Mielessä on käynyt että sellainen vaihtoehto että hyllyt olisivat haittana lattian noston ajan, siirtyen Salissa paikasta toiseen sen mukaan missä ne ovat kullakin hetkellä vähiten haittana, mutta antaa katsoa nyt miten käy.
Sasu on saatu muuttamaan Salista makuuhuoneeseen, josta Sasu on vallannut minun yöpöytäni viettäen sen päällä suurimman osan yöstä ja osan päivistäkin.
Muut kissat ovat suhtautuneet muutoksenen hyvin, tupaan pystytetty kiipeilyteline nauttii suurta suosiota.