Toinen putoaminen ja puukosta sormeen

Helaviikonloppu on onnellisesti ja kohtuullisin vaurioin takana.
Viime keskiviikkona koin oppimiskäyräni suorastaan räjähtäneen kun putosin hevosen selästä jo toisen kerran. Tällä kertaa harjoittelimme esteen ylitystä ja Kambur oli poikkeuksellisen virkeä heti alkutunnista. Olimme jo menneet aikalailla kävelyöä nopeammin toisen puolen 'esteet' ja kun tulimme toiselle pitkälle sivulle lähti Kambur, minun noustessani kevyeeseen istuntaan, kiihdyttelemään oikein kunnolla. Siinä sitten yritin hiljennellä kun seuraava hevonen kopautti metallista estettä kaviollaan ja Kambur lähti sivulle. Minä jatkoin matkaa, tällä kertaa satulan yli siten että laskeuduin lantiolleni. Sattui. Makoiltuani hetken aikaa maassa nousin uudelleen hevosen selkään ja matka jatkui. Ei siinä mitään, kipu oli pahin torstaina, tuntui vielä perjantaina mutta oli lähes kokonaan poissa lauantaina.
Tässäkään putoamisessa en siis ollut rennossa perusistunnassani, josta ei selvästi kuulu poistua :)
Torstaina oli vuorossa grillaamista ja saunomista. Ennen vieraiden tuloa olin tekemässä salaattia (silppuamassa kasveja) ja kommentoin jotain giksua Sadulle kun sain puukosta sormeeni oikein kunnolla. 1/2 x 1/2 cm pala kynttä lähti irti ja vähän sormea sieltä kynnen alta. Verta tuli riittävästi mutta neljännen talouspaperin jälkeen sain jo laastarin paikallen. Saunassa höyryt avasivat haavan uudelleen ja laastarin muututtua epäilyttävän punaiseksi posituin laastarinvaihtoon. Suvin vihjeestä vaarin otettuani ostin suihkelaastaria, joka on toiminut hyvin. Nyt sormenpää on enää karun näköinen eikä tykkää kylmästä, mutta näppäimistön käyttökin jo onnistuu.
Perjantaina olin haittana Sadun tehdessä väitöskirjaansa, lauantaina emme tehneet oikeastaan mitään ja sunnuntaina vaihdoimme suurimman osan kasveista altakasteleviin ruukkuihin.
Tänään on vuorossa työmarka Jyväskylään josta palaan kotiin keskiviikkona, torstaille on luvassa auton viimeinen huoltosopimuksen piiriin kuuluva huolto (160,000 km takana) ja perjantaina matka Helsinkiin. Ensi viikko on onneksi rennompi, luvassa vain reissu Kuopioon :)

Töllön paluu

Kävi ilmi että ensimmäinen diagnoosini ongelman syystä oli kuitenkin oikea, puutteellinen tietämykseni digiajan televisioantennijärjestelmän rakenteesta vain sitten sai minut harhaantumaan toisaalle. Kävin jälleen Laitilan siinä kodinkoneliikkeessä josta saa kaikkea, selitin ongelmani ja ostin uuden vahvistimen virtalähteen (se purkki jota olin luullut vahvistimeksi). Kotiin palattuani kipusin katolle laittamaan vanhan antennin takaisin paikalleen, liitin johdot ja laitoin uuden virtalähteen paikalle. Jo toimii. Ja koska jokainen liitos matkan varrelta on uusittu, on signaalitaso entistä parempi.
Teknisesti olemme nyt siis samassa tilanteessa kuin tiistai-iltana :)
Siitepölykausi pakotti minut hakemaan allergialääkettä ja kevään ensimmäinen kioskijäätelö on nyt nautittu. Laitilan jäätelökioskin annoskoot ovat aivan sairaita, iso pallo on puolitoista kertaan tennispallon halkaisija ja pieni pallo aika lailla tennispallon kokoinen. Nyt ei tee jäätelöä varmaan taas mieli ihan hetkeen...

1 takana 99 edessä

Kuulin kollegaltani viime viikolla että hyväkai ratsastajaksi tulemiseen vaaditaan 100 putoamista hevosen selästä. Tuolloin saatoin vain todeta ettei minulla ole toivoakaan, koska en ole pudonnut hevosen selsätä kertaakaan, mutta eilisen jälkeen pieni toivonpilkahdus on havaittavissa.
Eilen tosiaan ratsastin toista kertaa peräkkäoin Faxilla, Liisalta lainassa oleva heppa joka ei ole jäämässä Balduriin. Kuten viimeksikin alkutunti meni tapllessa ja lopputunnissa osa asioista onnistui ainakin joten kuten. Olin kuitenkin tekemässä pientä volttia portin lähellä olevassa kulmassa, kun metsästä kuului rasahdus. Faxi katosi alta nopeammin kuin olisin uskonut ja löysin itseni matkalta kohti maata. Tiedostamattani asiaa sen paremmin onnistuin laskeutumaan tyhjän renkaan päälle, se olisi ollut volttini keskipiste, ja laskeuduin kyynärvarreet edellä ja polvet perässä. Oikean käden kyynärpäästä irtosi vähän ihoa, mutta muuten selvisin ilman haveria. Tänään oikea käsi on ollut hieman kipeä ääriasennoissaan, mutta muuten ei ole jäänyt oireita. Olin hevosen selässä puolisen minuuttia putoamiseni jälkeen (koska minun piti jahdata Piiaa joka vei Faxia keskemmälle, pois muiden tieltä) ja ratsastus jatkui ilman lisähavereita.
Tästä laskeskelin mielessäni että jos sama tahti jatkuu, olen hyvä ratsastaja kutakuinkin 280-vuotiaana. Ehkäpä oppimisvauhtini kiihtyy tästä ja putoilen useamminkin
Putoaminenkin poislukien, ei eilistä voi pitää yvänä päivän oikein millään mittarilla tarkasteltuna. Jokin outo vika riivaa talomme tvantennijärjestelmää, signaalitasot ovat nollassa eikä kuvaa näy. Tästä syystä kloonimac ei tehnyt mitään hyödyllitä eilen, joten saatoin asentaa siihen uuden ja kiiltävän macin päivityspaketin, jonka jälkeen kyseinen kone ei enää noussut pystyyn. Tämän jälkeen luin PearC:n sählöpostin jossa kerrottiin että noin voisi kyädä ja että sen estämiseksi täytyisi tehdä noin kuuden sekunnin edestä toimenpiteitä ennen päivityksen aloittamista.
PearC vastasi kuitenkin nopeasti kyselyyni siitä miten toimia kun on jo jättänyt huomioimatta heiltä tulleet tiedot ja kloonikone pörrää parhaillaan onnellisena ja mitään tekemättä paikallaan.
Tänään olen töistä palattuani yrittänyt selvitää mikä antennia riivaa, mutta huonolla menestyksellä. Tulkitsen tilannetta nyt niin että minun täytyy ilmeisesti hankkia uusi antenni ja riittävä määrä antennikaapelia ja vetää koko systeemi uusiksi voidakseni olla varma siitä että se toimii. Tämä kustantanee pari sataa euroa, mutta ainakin kattaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat ongelmapaikat. Eilen olin vielä sitä mieltä että ongelman on oltava antennisignaalin vahvistimessa, kunnes tänään havaitsin ettei kyseinen härveli ollut millään tavalla kiinni tietokoneessa. Siellä se on syönyt sähköä viimeiset kaksi vuotta ja tunkenut vahvistettua signaalia tuvan vitriinien alle...
Eilisen ainoat hyvät uutiset liittyivätkin töihin. Yksi elämää potentiaalisesti paljonkin tulevaisuudessa haitannut ongelma ratkesi mitä eleganteimmalla tavalla. Tämän päivän palaveri meni myös hvin, jäljellä on siis enää huominen ja sitten viikonloppu tulee ja pelastaa. Onneksi ensi viikolla on helatorstaista johtuva lyhennys ja työtä on tehtäväksi vain kolmen päivän ajan. Nyt kun vielä saisi aikaan pelipäivän IA:n seuraavalle duolle niin tilannehan olisi ihan hyvä.
TV:ttomuudessa riipii enemmänkin hyvin yksinkertaisen tekniikan äkillinen ja totaalinen pettäminen kuin mikään muu. Ei sieltä ohjelmaa tule. Paitsi Top Gear lauantaina :)

Eipä paljon mitään

Viikko on mennyt ohi melkein huomaamatta, mahdollisesti koska koko viikolla ei tarvinnut mennä Turkua kauemmas töihin. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa Helsinkiä, Helsinkiä ja Helsinkiä.
Kevät on tullut jäädäkseen, yöpakkasia oli vielä alkuviikosta, muttei enää loppuviikosta. EIlen satoi aamupäivällä vettä oikein kunnolla, illaksi sitten tulikin aruingonpaiste. Remontti ei ole edennyt minnekään, mutta ehkä tässä läjiaikoina, ainakin mielessä on jo selvä kuva siitä mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä.
Kesälomasuunnitelmatkin vat alkaneet tarkentua. Mennemme Juhannuksen jälkeen mökkeilemään, sitten remonttia kunnes ahdistaa, sitten Sotkamoon, paluu remontin pariin, ratsastuleirille ja vielä viimeinen rutistus remonttia. Tämä poikkeaa viime kesän suunnitelmasta siten että tässä suunnitelmassa on jotain järkeä. Remontille on varattu aikaa, mutta on varattu aikaa muullekin kuin pelkälle remontille.

Päivän parhaat uutiset, ja vähän eilisenkin

Väitöskirjarintamalla etenee vauhdilla. Eilisen hieno uutinen oli se, että tapaan ohjaajat ensi maanantaina. Ehkä tässä ei ihan loputtomasti kuitenkaan mene. Mikäli heillä ei ihan valtavasti muutosvaatimuksia ole, niin ehkä sen saa kuitenkin lähetettyä esitarkistajille tässä kuussa, jos keksimme, keitä he voisivat olla ja ohjaajat saavat heidät suostuteltua.
Tämän päivän aivan uskomattoman hienot ja stressitasoa merkittävästi laskevat uutiset olivat: a) alkusanoja ei tarvitse kirjoittaa nyt. Ne kirjoitetaan vasta esitarkistuksen kommenttien saannin yhteydessä (tai siis ainakin lopullinen versio). b) tiivistelmiä ei tarvitse tehdä nyt. Nekin kuuluvat tuohon - vasta oikeastaan valmiiseen versioon liitettäväksi - luokkaan. Eli oikeastaan pitää vain katsoa, onko kaikkia lähdeluettelossa olevia teoksia käytetty tekstissä ja onko kaikkia listattuja summamuuttujia käytetty tulos-osissa. Näissä ei kauan mene ja pitäisi todennäköisesti olla ensi maanantaiksi tehtynä. Jos kieli ei ole järkyttävän kamalaa, niin kielentarkistuskin voi odottaa hieman myöhempää aikaa.
Ajatus siitä, että saisi väikkärin oikeasti pariksi kuukaudeksi pois työpöydältä ja ajatuksista on huumaavan upea. Ei työt siihen lopu. On pari viimeisteltävää artikkelia, joista toinen on jo hyväksytty ja toista ei edes mihinkään lähetetty. Toisen (sen lähettämättömän) viimeistely johtaa myös viimeisen opintojakson suorittamiseen sosiologiaan, eli tohtoritutkinnon kaikki opinnot olisivat valmiina.
Sitten, no en tiedä. Jatkotutkimussuunnitelma. Niin. Se tosiaan pitää tehdä, jotta saisi haettua apurahoja.
Yhtäkkiä olen hyvin kummallisessa tilanteessa, missä tämän jo puoli vuotta kestäneen järkyttävän työrupeaman jälkeen alkaa näkyä mahdollisuus työstä vapaisiin viikonloppuihin, hyviin yöuniin, harrastuksiin ja yleisesti ottaen elämään. Eli toisin sanoen valoa tunnelin päässä. Ensi maanantaina saan sitten hieman infoa siitä, onko se juna vai voisinko oikeasti pitää vaikka kesälomaa.
Hämmentävä tilanne. En osaa suhtautua tämmöiseen tilanteeseen, missä työt eivät ole kaatumassa niskaan. Mutta uskon, että voisin tottua siihen. Tuskin tarvitsee =)

Ensimmäinen versio jätetty

Uskomaton on tapahtunut. Olen onnistunut pysymään yhdessä aikarajassa väitöskirjani kanssa. No, siis, kuukaudella pidennetyllä aikarajalla. Mutta uskomatonta silti. Olen jättänyt ohjaajilleni ensimmäisen kokonaisen version väitöskirjastani. Se on viimeistelemätön, kyllä. Lähteet pitää tarkistaa, kyllä. Summamuuttujien käyttö pitää tarkistaa, kyllä. Surkea kielioppini pitää korjata, kyllä. Tiivistelmät suomeksi ja englanniksi pitää tehdä, kyllä. JA jos haluan tehdä pidemmän englanninkielisen yhteenvedon, se pitää tehdä. Eli itse asiassa aika moni asia pitää vielä tehdä. MUTTA teksti on sisällöltään kokonaisena ensimmäistä kertaa. Kokonaisuus on valmiina lähteitä myöten (niin ja alkusanat pitää kirjoittaa vielä). Joo, itse asiassa se on vielä todella keskeneräinen. Kuitenkin käsikirjoituksena, ja ensimmäisenä versiona ohjaajille, se on riittävän ehjä, jotta voin saada tarvittavat korjausehdotukset.
Nyt sitten pitää tehdä viimeinen essee sosiologiaan ja yksi työpaperi tutkijakoulun seminaariin. Ja mahdollisimman vähässä ajassa, jotta voin alkaa tehdä edellä mainittuja asioita.
Kuitenkin ennen minkään asian tekemistä: aion pitää päivän lomaa. Olen tehnyt töitä lähes puolitoista kuukautta särkylääkkeillä, kofeiinilla ja unilääkkeillä ja Rikun avulla kielentarkistuksessa (jota ilman ohjaajien pää varmaan räjähtäisi ja tuhannet kiitokset Rikulle tästä). Kai päivän loma on nyt ansaittu. Eli tämä päivä oli puolilomaa ja huominen on lomaa. Maanantaina töihin. Ensin kasvan työpaperi, sitten se essee. Sen jälkeen vain viimeistelemään väitöskirjaa.
Hetken aikaa oli oikeasti hyvä olo siitä, että oli juttu näin pitkällä. Nyt oikeastaan hieman masentaa. Ei saisi liikaa miettiä, mitä on vielä tekemättä. Ohjaajien korjauksetkin tulevat vielä ja sieltä voi tulla mitä vaan. Joo, nyt masentaa. Luulen kuitenkin, että se johtuu vain kroonisesta väsymyksestä ja alkavan vatsahaavan viittaamasta jatkuvasta stressistä.Lomalle sitten vaan =)