Ei matkaa Sotkamoon itsenäisyyspäiväksi

Sadun opetuskuviot selvisivät, eivätkä ne mahdollista matkaa Sotkamoon itsenäisyyspäivän viettoon. Nyt sitten mietimme että rentoudummeko kotosalla vai käymmekö ehkä jossain etelä-Suomen kylpylöistä rentoutumassa. Voi kyllä olla että jos rentoutuu kotona, lämmittää vaikkapa saunan ja löhöä sängyssä, on rentouttavuus suurempi kuin ulkopaikkakunnalle muiden lomalaisten sekaan säntäämisisessä.
IA:n viimeinen pelikerta on yliviikon sunnuntaina. Siihen päättyy seitsemän vuoden kampanja. Seuraajakampanja valloittaa enenevissä määrin ajatusprosesseja jo nyt, saa nähdä millainen aloituskitka täytyy voittaa että siinä pääsee liikkeelle. Pelin perusrakenne on jo olemassa, teemoja olen miettinyt jonkin verran ja kaikenlaista oheissälää kertyy kovalevylle huolestuttavaa vauhtia. Sen sijaan tietyt kirjoitustyöt eivät ota sujuakseen, luultavasti olen vain ylirasittunut työnteosta ja tarvitsen kunnon tauon että aivot pystyvät päästämään irti isoista työelämään liittyvistä kokonaisuuksista ja sen sijaan syleilemään isoja kampanjaan liittyviä kokonaisuuksia.
Himottaisi hankkia pelautuskäyttöön älytaulu, mutta kun en kyseistä teknologiaa tunne, enkä ole erityisen luottavainen siihen että pelautus edes pääosin tapahtuisi Laitilassa, taitavat riskit olla sitä luokkaa että investointipäätös on viisainta jättää tekeättä.
Sen sijaan olen laskeskellut että saliin mahtuu mukavasti kolmisen metriä leveä kangas videotykkiä varten. Ja katseluetäisyys kankaaseen on reilut viisi metriä, eli elokuvankatselun ei edes kuvittelisi muistuttavan tennisottelun seuraamista.

Eipä paljon mitään

Viikko on mennyt ohi melkein huomaamatta, mahdollisesti koska koko viikolla ei tarvinnut mennä Turkua kauemmas töihin. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa Helsinkiä, Helsinkiä ja Helsinkiä.
Kevät on tullut jäädäkseen, yöpakkasia oli vielä alkuviikosta, muttei enää loppuviikosta. EIlen satoi aamupäivällä vettä oikein kunnolla, illaksi sitten tulikin aruingonpaiste. Remontti ei ole edennyt minnekään, mutta ehkä tässä läjiaikoina, ainakin mielessä on jo selvä kuva siitä mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä.
Kesälomasuunnitelmatkin vat alkaneet tarkentua. Mennemme Juhannuksen jälkeen mökkeilemään, sitten remonttia kunnes ahdistaa, sitten Sotkamoon, paluu remontin pariin, ratsastuleirille ja vielä viimeinen rutistus remonttia. Tämä poikkeaa viime kesän suunnitelmasta siten että tässä suunnitelmassa on jotain järkeä. Remontille on varattu aikaa, mutta on varattu aikaa muullekin kuin pelkälle remontille.

Sattuu!

Flunssan jälkimainingeissa olen palannut remontin pariin. Eilen ja tänään olen lyhentänyt keskimmäistä savupiippuamme noin viidellä metrillä sekä purkanut lopunkin yläkerran huoneen ja eteisen välisestä seinästä (siis sen pätkän joka oli kiinni savupiipussa). Purkutyöt katon yäpuolella sujuivat kolmessa osassa ja niiden seurauksena reiteni ovat tuskaisen kipeät, tottumattomana työskentelyyn ylhäällä jännitin liikaa ja työasennot olivat aika murhaavia. Mutta yhtä kaikki, se oli eilen se. Tänään purin sen lopun kolme ja puoli metriä (noin) piippua joka sijaitsi talon sisäpuolella ja vaikka urakkaan ei kahta tuntia kauempaa mennytkään (mitä nyt osa tiilistä on yhä ylhäällä ja siivoamista ei ole vielä edes aloitettu) jätti ensin muurarinvasaran ja sittemmin pajavasaran heiluttelu kädet tilaan jossa keitetyllä spagetilla on enemmän kykä pysyä pystyssä.
Näiden jälkeen kävin vielä hierojalla joka käsitteli selkää, hartioita ja olkapäitä sillä seurauksella että se mikä ei ollut kipeää vielä kolmelta, oli kipeää neljältä.
Purkutöissä löysin tiilen johon oli kaiverrettu vuosiluku 1870, eli keskimmäinen savupiippu on nähtävästi tehty tuona vuonna. Tämä aikatauluttaa talon valmistumisen aika mukavasti, työt on voitu aloittaa hyvinkin 1860-luvun puolella, mutta valmista on saatu 1870-luvun alussa. Parin vuoden päästä talomme juhlii 140-vuotis syntymäpäiviään, aika makeeta :)
Remontti etenisi hyvin, jos sitä jaksaisi tehdä. Flunssan jälkeen voimat vain ovat vähissä ja jaksaminen vielä vähemmässä. Tunnin yhtäjaksoinen työrupeama on maksimi, sitten kahden kolmen tunnin tauko. Onneksi lämpötila pysytyttelee inhimillisen rajoissa, vaikka yläkerrasta alasheittelemieni lautojen järjestely parempiin pinoihin on auringossa todella kuumaa hommaa.
Huomiselle on luvassa hatun tekeminen entisen savupiipun paikalle ja lautapinon perkuuta sekä, jos jaksamista riittää, yläkerran siivoamista purkutöiden jäljiltä.

Skootteri ja leikkauksia

Päätimme tässä taannoin Rikun kanssa hankkia minulle skootterin, että pääsen täällä vähän liikkumaan muutenkin kuin tontin rajoissa. Tilasimme sen ja teoriassa se näyttää oikein hyvältä. Tänään alkoi kuitenkin mietityttää, kun kuljetusliikkeestä soitettiin ja kerrottiin, että skootteri + kuljetus maksetaan kuljettajalle, joka sitten toimittaa rahan eteenpäin. joo... Yleensähän tämä tehdään niin päin, että tuote maksetaan sen myyjälle, joka sitten maksaa kuljetuskustannukset. Näine epäilyksine lähetin sähköpostia myyjälle ja jos ei vastausta ala kuulla niin soitan sinne ennen luvattua toimitusta. En halua maksaa mitään, ennen kuin tämä outo tilanne selviää. Lisäksi pitäisi olla tasaraha, koska ei ole kassaa mukana. Saisi ainakin olla kuitti =). Eiköhän tilanne kuitenkin selviä ja pian jo pötpöttelen pitkin Laitilaa (tosin ei sen pitäisi paljon pötpötellä 4-tahti moottorillaan jne. kaikella sellaisella kummalla, mistä en paljoa suoraan sanoen ymmärrä. Pitäisi olla erityisen ympäristöystävällinen). Sitä odottaessa olenkin viettänyt aikaa lähinnä sängyn pohjalla tai sohvalla. Kunto ei ole kääntynyt parempaan päin, mutta sitä odottaessa kissojen kanssa on ollut veikeää ja mielenkiintoista.

Kaikki kisupojat vietiin eilen eläinlääkärille. Menomatkalla pikkuiset hieman ihmettelivät menoa ja Nöpö yritti tunkea päänsä kuljetuskopan oven koloista. Ymmärrän kyllä häntä, vaikkei hän ymmärtänytkään mitä oli tapahtumassa. Pitkän aikaa odotettuamme pääsimme viimein sisään ja seuraava tunti oli ehkä vähään aikaan kummallisin. Selkeästi eri eläinlääkäreillä on erilaiset toimintatavat. En osaa sanoa olenko iloinen, pätevyyttä epäilevä vai vaan hämmentynyt. Ensin Nöpö nukutettiin ja sen jälkeen nukutettiin Töpö. En varsinaisesti voisi sanoa, että haluan nähdä sen ihan pian uudelleen. Muistuttaa ikävästi Kikin kuolemasta. Sitten heidät kastoroitiin meidän silmien edessä. Voin sanoa nyt tietäväni jokaisen yksityiskohdan kyseisestä operaatiosta. Kun heidät oli leikattu (pare toipua hyvin tai eläinlääkäri saattaa yllättäen saada postissa kirjepommin. Pienessä kaupungissa eiköhän hän löydy!) heidät laitettiin koriin ja katsottiin hetki Pikin vatsaa, tai pikemminkin vilaistiin. Saimme lisää sitä hormonia, joka liittyy siihen stress/valeraskausepäilyyn. Kokeilemme sitä sitten vielä kerran ja jos se ei edelleenkään toimi (ilmeisesti toimii melkein aina tämänlaisessa tilanteessa, mutta kukin kissa on erilainen), sitten alamme selvittää allergioita jne. Eläinlääkäri arveli, että stressi ja hormonitasapaino saattaa Pikilläkin hieman rauhoittua, kun pojista ei enää kovaa vauhtia kehity kolleja. Sitten lähdimmekin heti kotiin ilman oikeastaan mitään erityistä seurantaa. Kissat nukkuivat jonkin aikaa. Töpö heräsi ensin, vaikka oli nukahtanut myöhemmin ja saanut enemmän nukutuslääkettä. Sitten se olikin aikalailla menoa ja meininkiä, vaikka hetkittäin pitikin taas hidastaa, ettei jalat menneet alta. Nöpöllä kesti merkittävästi kauemmin sekä ihan herääminen, että jaloillaan pysyminen. Käveli aika kauan kuin humalainen ja pitkiä aikoja vain kyyhötti kasassa. Hiljalleen alkoi kuitenkin elo palata siihenkin kissaan, etenkin kuin hieman näytin kissanruokapaloja, niin heti pikkuinen juoksi. Ja ruokaa saatuaan pian olikin jo hepulointi ihan kympissä. Eikä ihan pian lakannutkaan. Vesi leikittiin lattialle ainakin neljästi. Aulan matto oli kääntynyt ympäri ja a) keskiyöllä b) ennen Rikun kellon soittoa joskus käsittämättömän aikaisin ja c) herätessäni näiden kaverien avustuksella seitsemän-kahdeksan maissa oli aivan hurja meno päällä. Kissapojat juoksivat edes takaisin meidän 22m juoksuradalla. Ensin juostiin yhteen suuntaan ja sitten he kääntyivät lennossa toiseen suuntaan vain hieman sutien ja sitten taas mentiin. Sittemmin ovat taas rauhoittuneet ja unikin taas maistuu. Terveiltä nuo näyttävät ja vaikuttavat.

Täällä vain sitten odotetaan Rikua kotiin tulevaksi ja skootteri-ihmisiltä vastauksia =)

Taas viikko takana

Viikon mittaan asiat ovat edenneet taas hitusen. Raimo kävi purkamassa yläkertaa keskiviikkona ja itse olen jatkanut nyt Juhannuksen aikana. Ongelma ei ole työn vaan jaksamisen määrä. Eilen ja tänään olen tehnyt kolme alle kahden tunnin reissua ylös ja jokaisella kerralla etenemistä on tapahtunut. Päivän viimeinen reissu vaan tuppaa olemaan lyhyemöi kuin ensimmäinen ja kädet huutavat tuskissaan kun sorkkarautaa täytyy käyttää seinien yläosien ja katon purkamiseen. Tällä hetkellä purkamatta on enää noin puolet 'huoneen' katosta, muutama hassu lauta huoneen seinissä ja huoneen ja 'yläkerran eteisen' seinien ja katon tukirakenteeet sekä lattiat. Puukasa talon takana on kasvanut vaikuttavaan mittaan, tai oikeastaan harmittavaan koska se täytyy siirtää hukkaan vielä ennen kuin levyjä voi alkaa viedä ylös. Onneksi se ei tapahtune ennen heinäkuun puoliväliä, joten aikaa sinänsä on.
Työviikko piti sisällään pari keikkaa Helsinkiin, mutta ei oikeastaan paljoakaan edistystä. Iso projekti on kohta kolme kuukautta aikataulustaan jäljessä, mutta syy sentään ei ole oma. Harmittaa yhtä kaikki. Ellei edistystä tapahdu ensi viikon aikana on lomaltapaluu varmaan aika veikeä kokemus. Kuuteen viikkon ei ole kosketusta työmaailmaan ja sitten onkin kolme päivää palavereja ensimmäisellä viikolla ja kolme päivää palavereja toisella työviikolla. Mahdan olla asioista perillä. Olen pyytänyt toimittamaan itselleni sähköpsotiraportin kultakin toimijalta tilanteesta ennen heidän lomallejäämistään, saa nähdä miten käy.
Auto temppuilee enemmän ja enemmän, uusin veikeys on vakionopeudensäätimeen ilmestynyt vika joka kesken ajon (siis vakionopeudensäätö päällä) keksii nostaa tavoitenopeutta ilmeisesti kattoon. Viimeksi tämä tapahtui Laitilan keskutassa ja kun sain vakionopeudensäätimen pois päältä oli se jo keksinyt että haluan ajaa sataaneljääkymppiä... Pitää soittaa maanantaina huoltoon ja pyytää tilaamaan lisää varaosia heinäkuussa tapahtuvaa huoltoa varten.
Sadun huono kausi tuntuu olevan loppumassa. Lepoa vielä huominen ja eiköh'än ensi viikko sitten ala jo muistuttaa elämää, toivottavasti ainakin Pariisinmatkaan mennessä huono kausi on ohi, matka lienee tarpeeksi rankka muutenkin vaikka suunnitelmissa onkin paljon kahviloissa istumista.
Kissat menevät maanantaina eläinlääkäriin. Nuoremmista tulee entisiä poikia ja Pikin vatsaa tutkitaan uudelleen (se on siis karvaton aktiivisesti nuolemisesta). Pariisin matkan ajan kissat saavat olla kotosalla ja naapuri käy heitä ruokkimassa ja ehken vähän leikittämässäkin.
Laskeskelin että kaikkineen yläkerran runkorakenteisiin ja eristyksiin uppoaa viitisen tuhatta euroa. Pinnoitukset syövät sitten varmasti ainakin toisen mokoman ja kyläpyhuoneen budjettia en ole vielä edes yrittänyt laskea. Portaatkin pitäisi tehdä tai luultavammin teettää, mutta se nyt joutaa odottamaan talvea. Tekemistä riittää ja onneksi hankinnat voi hajauttaa talvelle.
Sadun kampanja on kesälomalla pelaajien kiireistä johtuen, samalle lomalle päätyi aamunkoittokin, samojen pelaajien kiireistä johtuen. Eipähän tarvitse revetä enää luovaan toimintaan fyysisen toiminnan ohessa. Jotain voisi kuitenkin kesällä pelauttaa, jos pelaajia saisi kasaan. Ellei Aamunkoittoa niin sitten jotein muuta, vaikkapa militia ecclesiaa...

Vierailuja ja haluja

Kävimme tänään viimeinkin vierailemassa Tuunien luona, jonka toisen puoliskon kotitalo tämä meidän talo siis on. Näimme aiemmin kuvia siitä ajasta, kun tämä oli vielä heidän ja täytyy sanoa, että jonkin verran surettaa, mitä talolle on tehty. Hetkittäin jopa aika paljon surettaa. Talo tuntuu siltä, että siitä pitäisi osaltaan kuoria kaikenlaista roskaa, jotta se palautuisi jälleen entiseen komeuteensa. kuitenkin samalla se pitäisi saada näyttämään meiltä. haasteita siis on.
Sen sijaan asioiden hitaus hieman harmittaa. Tänään se kristallisoituu siihen, että huuto.netistä löytyisi kaunis poljettava Singer, jonkalaisen molemmat haluaisimme (olettaen, että se on yhtä hyvä kuin miltä se kuulostaa). Kuitenkin merkittävänä ongelmana on se, mihin sen nyt laittaisimme, jos sen ostaisimme. Tunnen hieman olevani koko ajan sellaisessa kummallisessa tilassa, josta ei pääse eteenpäin ennen kuin järjetön määrä asioita on tehty ja itse kykenen tekemään niistä vain hyvin vähän. Sen siitä saa, kun ostaa projektitalon, jolle on lisäksi vielä paljon ideoita.
Kuitenkin uusi tietokone tuossa vieressä tuntuu toimivan hienosti ja kissat ovat ihania. Piki nukkui sylissäni suloisesti, kunnes pikkukisu tuli ja ilmeisesti puri häntä kaulaan. Tassusta saatuaan pikkukisu vielä hieman jatkoi kiusaamista ja vaikka Piki lopulta sai sen lopettamaan, koki hän tarpeelliseksi lähteä myös itsekin. Sellaista se joskus on.

Demokratian taito

Merikukka Forsius loikkasi Vihreistä Kokoomukseen ja vei kansanedustajuutensa mukanaan. Suomessahan kansanedustajuus on henkilökohtainen, vaikka suurin osa kansanedustajista istuu äänillä jotka on tienattu puolueen kautta.
Tämä demokraattisen prosessin ihanuus mahdollistaisi liian paljon rahaa omaavalle (tai vaikkapa ulkovaltojen laskuun työskentelevälle) mielenkiintoisia vaikutusmahdollisuuksia Suomalaisen yhteiskunnan asioissa. Kansanedustajat ovat jo osoittaneet olevansa ahneita (omia palkkoja nostetaan jatkuvasti) ja ostettavissa (vaalirahoitusta ei haluta avata julkiseksi) joten mikää ei estäisi ketään jolla on nk riittävästi rahaa tarjoamasta ihan noin pimeästi kansanedustajalle palkkiota toiseen puolueeseen liittymisestä. Suomeen ollaan perustamassa Islamilaista puoluetta ja muslimailla on perinteisesti ollut öljytuloja, joten eikun muutaman miljardin euron tukirahaa puolueelle hakemaan. Toinen rahoittajavaihtoehto olisi naapurimaamme Venäjä joka suorastaa kylpee energiavaroissaan, eikä Yhdysvaltojakaan sovi unohtaa, ne voisivat vaikka laianat rahat lahjontaan Suomen valtiolta.
Olisi siis kuitenkin mahdollista että kesken vaalikauden eduskunnan suurin puolue olisi sellainen jota ei ollut edes olemassa vaalien aikana. Melkomoista kansanvaltaa, sanoisin. No, ehkä pitää olla tällainen politiikkaan instituutiona uskonsa jo aikaa sitten menettänyt anarkisti että tämä edes tulee mieleen, mutta onpa nyt tämäkin ajatus netissä kaikkien käytettävissä. Kuka ikinä tilaisuuteen tarttuukaan, muistakoon sanoa ehdottoman ei NATOlle...

Eilinen ratsastus meni ihan kivasti, pitkän tauon jälkeen muisti taas keskittyä perusasioihin, mutta havaitsin että kahdet hansikkaat veivät kokonaan tuntuman ohjiin jotka sitten valuivat pitkiksi ihan koko ajan. Onneksi Hjela on istumaohjattava, joten ilman ohjiakin tavallan pärjäsi. Vähän ennen kuin tunti loppui olin kyllä niin kylmissäni että melkein keskeytin ratsastamisen ihan oma-aloitteisesti. Päätös peruuntui sitten kun pääsimme taas parempaan vauhtiin ja veri lähti kiertämään, mutta oli siis todella kylmä (elipukeuteuminen kunniaan!)

Loman loppu

Tänään oli viimeinen päivä joululomaa, kolme viikkoa poissa töistä tuli kyllä tarpeeseen, vähän hirvittää töihinpaluu kun mitään 'lomastatoipumisaikaa' ei ole, koko ensi viikko liikenteessä ja yliviikosta matkoilla kolme päivää, olettaen ettei sähköpostissa ole mitään yllätyksiä (yritin ladata postit koneelle odottamaan huomista, mutten siinä onnistunut koska en enää muista salasanaani, joka tietysti vaihtui juuri ennen lomaa, firman vpn:ään.
Juhlistaakseni viimeistä lomapäivää laitoin kattoon loput valmiit paneelit ja maalasin kahteern kertaan 9 riviä uusia ja yhteen kertaan loput 15 riviä uusia. Lisäksi eilen Saliin tuli sähköt ja kattolamppumme pääsee näyttämään kyntensä, tai siis valonsa, se näyttää itse asiassa oikein kivalta.
Ensi viikon 2300 kilometrin ajojen lisäksi pitäisi saada katto listoja vaille valmiiksi jolloin viikonloppuna olisi mahdollista aloitella kirjahyllyn ja lattian kanssa askartelu, nyt voisi kuvitella että Sali on pientä viilausta (katon maalauksen viimeistely, hirsiseinän puhdistus, listat) vaille valmis tammikuun lopussa. Olisi kyllä jo aikakin, alkuperäisen aikataulun mukaanhan se olisi ollut valmis heinäkuun lopussa. Mutta mitä nyt puoli vuotta on ystävien kesken :)
Sotkamossa käynti selvensi yläkerran suunnitelmia, ei puhallusvillaa (sen asentaminen kuten olin ajatellut tulisi aivan järkyttävän vaikeaksi) vaan tuulensuojalevyt nykyisten tukirakenteiden väleihin ja sitten koolauksia ja yhteensä 20 senttiä eristevillaa. Kaksi ilmalämpöpumpun ulkoyksikköä, asennettaviksi molempiin päätyihin ala- ja yläkerran väliin ja niihin kiinni yhteensä neljä sisäyksikköä, kaksi kattomallia alakertaan ja kaksi lattiamallia yläkertaan. Yläkerrassa voi sitten rakennella kanavia ilman kuljettamiseksi tilasta toiseen ja kylpyhuoneen sekä kodinhoitohuoneen lämmitys joka tapauksessa hoidetaan toisin) mutta alakerrassa jäljelle jäävät pikkuhuoneet, tampuuri ja eteinen saanevat selvitä omillaan.
Yläkerran makuuhuoneeseen ei tule sellaista takkaa joka tarvitsisi hormin, mutta sellainen leikkitakka keraamisilla 'haloilla' voisi tunnelman takia tulla hankittavaksi. Olisi ainakin 2000 euroa halvempikin ratkaisu moinen.
Sadulla on ollut huono kausi ja remontointi ei ole paljoa auttanut, vaikkei ole siihen paljoa pystynytkään. Ensi viikolla taas lääkäritapaamisia joista toivomme jälleen apua kipuihin. Viimeisin lääkekokeilu ei ole lupaavahkosta alustaan huolimatta osoittautunut riittäväksi.
Autoa ei ole vieläkään kuulunut, ehkä tässä kuussa, ehkä ei. Alan jo olla unohtanut millainen auto minulla joskus oli... Eilen illalla kun ei nukuttanut pohdin ajatusta käydä ostamassa autosta pienoismalli ja väsät siihen oikea rekisterinumero, sitten voisi jatkaa samalla linjalla tulevien autojen kanssa, olisipahan lisää krääsää jotka laittaa muutoissa laatikoihin :D
Kissat ovat olleet omia itsejään, aamulla on kiire päästä ulos josta on sitten viime päivät ollut kiire päästä sisään, ulkona kun on varsin epätyypillisesti ihan oikeaa pakkasta (ei nyt ihan kymmentä astetta vielä, mutta pureva ja kova tuuli).
Saa nähdä mitä uusi vuosi tuo peli/pelautusrintamalla. Aikaa ei käsissä liiemmin makaa, mutta olisi mukava välillä ihan oikeastikin rentoutua vapaa-ajallaan, siis käyttää aikaansa muuhunkin kuin remontoimiseen :D
Siirtymistä vuodesta 2007 vuoteen 2008 en ole kyllä noteerannut mitenkään. Pakkanen vuonna 2008 kyllä tuli :D

Miten hämätä hammaslääkäriä?

Pitkään aikaan ei reikiä ole hampaissa ollut, mutta aina ne ovat valittaneet, etten käytä hammaslankaa. Nyt sitten tämän vuotiseen tarkistukseen ollessa neljä viikkoa, aloin käyttää hammaslankaa aamuin illoin ja kerrankin sain kehuja hampaideni kunnosta =). Ei siis ole kovin vaikeaa. Nyt vain jotenkin siitä on tullut tapa ja ainakin iltaisin varmaan sitä jatkankin. Kahdesti päivässä tuntui kyllä hieman liioitellulta.
Päivät ovat viime aikoina menneet nukkuessa. En saa öisin unta, joten torkahdan päivällä (enkä aina edes omasta tahdostani tai siltä se tuntuu) ja sitten taas nukun yön huonosti. No, viikonloppu on työntäyteinen kiinalaista lääketiedettä opetellessa, joten toivon nukkuvani hyvin, vaikka se sitten tapahtuukin ilmapatjalla koulun tiloissa.
Vielä sellainen lisäkommentti, että toin työtuolini kotiin samalla kun tyhjensin työhuoneeni valmistuksena etätyöhön, jonka aloitan vuoden alussa, kun lomani loppuu (siis ihan vuosiloma, eikä enää sairasloma). En ole hetkeäkään saanut siinä istua, kun kissat ovat omineet sen ihan täysin. Sovin palauttavani sen töihin, kun en enää väikkäriä tee, mutta saa nähdä haluavatko sen enää takaisin... saattaa mennä sellaiseen kuntoon...
Tänään kävin naapurin Virven kanssa varsinaisella eläinkierroksella. Kävimme läheisellä shettistilalla, jossa oli niin aikuisia shetlanninponeja, niiden varsoja että minishettiksiä ja niiden varsoja. Olivat sieviä, mutta kamerapuhelimella kuvatodisteet ovat kovin huonolaatuisia. Sitten menimme sen perheen luokse (tai siis Virven appivanhempien luokse), joka vuokraa meiltä pellot. Siellä puolestaan oli lampola, jossa oli hyvin suloisia lampaita; kanala (häkkikanala valitettavasti) sekä sikala. Siat olivat yllättävän suloisia, mutta voimakas ammoniakin haju ajoi meidät pian pois sieltä. Ruokimme vielä Virven kaksi lämminveristä hevosta ja shettiksen ja minut tuotiin kotiin. Nyt seuraavaksi suunnitelmana on tehdä naapureiden kanssa (toivottavasti tarpeeksi moni lähtee mukaan) vetoomus johonkin pian selvitettävään tahoon, että viereisen tien nopeus pudotetaan 50km/h puhtaasti turvallisuussyistä (hevosia, traktoreita, lapsia ja kissoja yms. mielessä pitäen). Tiessä on niin monta kuollutta kulmaa ja mäkeä, että isompi onnettomuus vain odottaa tapahtumistaan. Tarkoitan siis isompaa kuin se, että taksi ajaa ojaan, joka on jo meidän täällä asuessamme tapahtunut.

Parempi päivä

Eilinen oli jälleen parempi päivä, Satu saihyvin uutisia monelta taholta ja näyttää siltä ettemme joudu avoimeen sotaan julkisen terveydenhuollon kanssa, parempi näin. Nyt vain yritetään saada julkinen terveydenhuolto tarjoamaan meille palveluja joita sen kuuluisi tarjota :D
Lisäksi saimme uutisen joka säästää meiltä aikaa, sekin oli mukanaa. Tämän lisäksi Satu kutsuttiin luennoimaan intialaisesta päähieronnasta Uuteenkaupunkiin. Että silleen.
Minulle kuuluu enemmän sitä samaa vanhaa, kaksi edellistä päivää olin projektipäällikkövalmmennuksessa Helsingissä ja tein 5.00-19:30 päiviä, ei ole hauskaa se. Vielä vähemmän hauskaa on se että ensi viikolla moisia päiviä on kahden sijasta neljä. Se mikä tekee asiasta siedettävää on kolmen viikon joululoma jonka kävin näiden ylimääräisten tuntien ansiosta itselleni varaamassa ;)
Tämä uusi työtehtävä on osoittautunut suuritöisemmäksi kuin oletin, osittain siksi että tekemistä on oikeasti aika paljon, mutta suurimmaksi osaksi siksi että minulla on todella puutteelliset perustiedot, jatkuvasti täytyy selvittää asioita jotka olivat edelliselle projektipäälliköälle tulleet tutuiksi kahden vuoden aikana. Onneksi ensi viikon jälkeen olen päässyt tutustumaan myös projektin lopputuotteeseen ja muutenkin uuden opettelemisen määrä vähenee jatkuvasti, vaikka muistissani ei mitään muita hyviä puoli olisikaan, niin ainakin opin nopeasti ja jonnekin syvämuistiin se tieto tuntuu jäävän, koska havaitse jatkuvasti omaavani tietämystä sellaisista asioista joita tietoisesti en mielestäni ole koskaan käsitellyt. Välillä on outoa olla minä, olisi kuitenkin vielä oudompaa olla olematta minä...
Tänään joko menemme tai emme mene ostamaan Salin lamppuja, mutta tästä päätöksestä riippumatta viikonlopusta tulee remontintäyteinen. Nyt olen saavuttanut sen pisteen että töiden tekemättömyys häiritsee niin paljon että energiaa niiden tekemiseen löytyy töiden kiireisestä tahdista huolimatta.
Roolipelit ovat viettäneet pitkää kuivaa kauttaan taas sen jälkeen kun pelautin viimeksi Tommille. Tämä ei ole ollut täysin minusta johtuvaa, sillä pelaajieni aikataulut ovat olleet aika mahdottomia (ainakin suhteessa omiin aikatauluihini) mutta parin viikon päästä olisi taas vuorossa peliä. Heta oli käynyt kirjoittelemassa Spiraalin blogiinkin asioita, pitää varoa jos Suvi saa päähänsä tehdä samoin, se kun täyttäisi kaikki matriisinlähettämisen ehdot.
Syksy on alkanut, sen huomaa siitä että lähtiessään viideltä kohti Helsinkiä on jo pitkällä moottoritiellä ennen kuin aurinko keksii nousta... Pimeässä ajaminen ei ole kivaa.

Maanantai aamua

Jälleen töissä. Ei huvittais olla. Mieluummin olisin vielä unessa peittoni alla huoneessa, jossa ei enää tunnu siltä, että asuisi moottoritien naapurissa. Eilen saimme tosiaan laitettua kaikki muut paitsi pelihuoneen ikkunat kiinni ja tämä on vähentänyt merkittävästi melusaastetta asunnossamme, joskin myös ilmankiertoa, mutta saas nyt nähdä miten tässä käy. Melun vähenemisestä huolimatta nukahtaminen oli vaikeaa ja kuudelta ylös nouseminen juilii vieläkin. Se ei ehkä juilisi, jos heräisin joka aamu (myös ei-työ aamuina), mutta sitten taas johtaa kipujen voimistumiseen, joten ei voi voittaa. Tai sitten totun tähän rytmiin vain hieman hitaammalla tahdilla.
Eilen oli kivaa touhuta puutarhassa. Kiskoin kaiken heinän pois kivikkoistutuksestamme ja muutenkin pääosin kitkin sen. Nokkoset jätin vielä, sillä ne aion poimia talteen. Nyt odotan innolla mehikasvien ja maksaruohojen valtavaa kasvuräjähdystä vapautuneeseen tilaan. Lisäksi otin pistokkaita kääpiösorvarinpensaastamme ja istutin ne istutusastioihin keräämään juuria. Sitten unohdin ne yöksi ulos. Onneksi ei ole hallaa. Taidan kuitenkin siirtää ne sisätiloihin kasvamaan.
Orkideat puolestaan ovat veikeitä kavereita. Ensin hoidin niitä kellon tarkkuudella. Kastelin kerran viikossa puoli tuntia kerrallaan. Kyllä ne kukki pitkään ja näyttivät voivan ihan hyvin, mutta uusia nuppuja, kukkavarsia tai lehtiä ei ollut näkyvissäkään. Nyt, kun unohtelen ne moneksi tunniksi veteen kuitenkin vieläkin kerran viikossa, ne tuntuvat loistavan. Uusia lehtiä pukkaa, kukkavarsia tulee ja nuppujakin kohta varmasti (ellei Riku onnistu tappamaan niitä ollessani Budapestissä).
Budapestiin lähtö lähestyy ja vielä on paljon tehtävää. En vain täysin tiedä, missä ajassa ne tekisin. En voi oikein konferenssiin valmistautua työaikana, kun silloin olisi muuta tehtävää (puolipäiväisyyden ongelmana on se, että kaikki työt kasautuvat puolta pienempään aikaan) ja muuten aikaa on vähän ja tuppaan olemaan Laitilassa. Sen paikan vaatekaupat esimerkiksi on käyty aikalailla läpi ja ne lupasivat aika vähän tämän kokoiselle ihmiselle. Ehkä sitten joskus... Keskiviikkona akupunktion jälkeen tarkoitus on lähteä kaupungille ostoksille ja poistua vasta, kun olen täydentänyt vaatevarastoani lämpimässä ilmanalassa pidettävään konferenssiin sopivilla vaatteilla.
Sitten on tosiaan mielenkiintoista, miten priorisointi esittää niin isoa osaa elämässämme tällä hetkellä. Pitäisi ostaa maalit olohuoneeseen (noin 700e), komposti piha- ja keittiöjätteille (tarvitsevat eri kompostit - noin 550e), peräkoukku (790e), lamput olohuoneeseen (en edes tiedä, miten paljon, mutta tuskin yli 500e), ja niin edelleen. Sitä tarvetta on vain niin paljon. Onneksi palkkamme nousi ihan kivasti verotuksen alenemisen johdosta (asuntolainasta, pitkästä työmatkasta jne. saa kivasti veroalennuksia). Mutta silti...
Ja mikä pahinta: nyt pitäisi sitten ruveta tekemään töitä. Onko mitään julmempaa vaatimusta maanantai aamulle?

kuin kynttilä keskellä muuttoa

Keskiviikko ja torstai veti minulta voimat ihan täysin. Lisäksi en ole aamuihminen, olen aika huono nukahtamaan ajoissa (tapa, jonka unohdin sairaslomallani) ja kaiken päälle taipuvainen torkkuihin, joten se on sitten aiheuttanut mielenkiintoisia lopputuloksia. Perjantaina oli periaatteessa lepopäivä ja keho huuti sen tarvetta äänekkäästi. Olinkin aika huono apu Rikulle sisäisessä muutossamme, jossa tupakammarista tuli meidän makuuhuoneemme ja ent. pojan huoneesta nyk. salikammarista tuli tv/peli/tietokone/jne. huone. Hieman sain autettua, mutta aivan liian vähän. Riku sai kuitenkin upeasti aikaan ja siinä prosessissa totesimme, että talon zen vaatii ehdottomasti aukinaisen oven tupakammarin ja salikammarin väliin (sen aukko siis on siinä, mutta se on peitetty kirjahyllyllä, joka tulee noin 6cm tupakammarin puolelle ja upotettu seinään salikammarissa. Kuitenkin tässä vaiheessa tarvitsemme vielä kaiken kaappitilan, mitä täällä on (mikä on silti aivan liian vähän), uhrasimme tämän idean toistaiseksi. Toteutamme sen siinä vaiheessa, kun tupakammarista tulee vierashuone ja meillä on makuuhuone yläkerrassa.
Lauantaina menimme taas kololle pakkaamaan. Jälleen minusta oli vain vähän apua, sillä jostain syystä nukahtelin kuin paraskin narkoleptikko aina kun vain pysähdyin paikalleni. Kuitenkin sain vaatteeni käytyä läpi (mahtuvat päälle -> käyttöön/eivät mahdu-> varastoon) ja laatikoitua vaatteet sen mukaan. Sitten aloin käydä muistolaatikoitani läpi (iso virhe, josta toipuminen vaati jonkin aikaa). Tällä aikaa Riku pakkasi ja pakkasi ja pakkasi. Nyt Kolo on aikalailla kunnossa muuttoa varten. Siellä on paljon laatikoita täynnä mutta vielä monta käyttämättä. Keksimme niille jotain veikeää sitten täällä Villassa. Isoin kiroilun kohteeksi muodostui Rikun sanojen mukaan markiisin perkele. Seuraavat asukkaat eivät halunneet ostaa sitä ja mainoksistamme huolimatta eivät myöskään lähinaapurimme, joten nyt meillä on 5mx ehkä noin 2m kokoinen markiisi käyttämättä ja se maksoi uutena liikaa (400e), jotta sen vain hylkäisi. Enkä todellakaan halua jättää sitä seuraaville, kun eivät kerran siitä halunneet maksaa (pikkumaista, tiedän). Riku myös halusi irroittaa sen seinästä, mutta siitä prosessista tuli varsinainen murheenkryyni. Kaksi pulttia, jotka pitivät markiisin kiinni seinätelineessä, irtosivat hienosti. Kolmas ei lähtenyt millään. Siinä prosessissa kuului paljon kiroilua ja lopputuloksena oli hyvin ärtynyt Riku. Onneksi hän toipuu moisesta nopeasti. Seuraavan kerran hän lähtee markiisin kimppuun paremmilla pihdeillä (tai mitäs ne nyt onkaan) ja/tai rautasahalla.
Kotimatkalla pysähdyimme Myllyyn syömään ja löysimmekin ihan kivan tex-mex paikan, jonka annokset ovat aivan liian suuria, mutta ihan hyvän makuisia. Sorruimme myös ostamaan kotiin Arnoldsin donitseja ja kultakaupan alennuksesta johtuen yhdet kappaleet korvakoruja yhteen kalevala-sarjaani sekä sormuskissan. Sormuskissa on erisievä. Se on nyt kylppärissämme sitä varten, että siihen voi laittaa sormukset hyvään talteen sillä aikaa, kun pesee käsiään tai rasvaa niitä jne. Saimme siis sisustuskissan sinnekin huoneeseen.
Tänään on myös ollut lepopäivä. Riku on vain raivannut valtavasti tavaraa paikasta toiseen valmistautuessamme muuttoon. Minä hieman touhustelin puutarhassa, hoidin lounaan ja maalasin parit listat, jotka alunperin maalattiin väärällä värillä laskuvirheeni johdosta. Nyt ne ovat jälleen valkoiset (mutta sävysävyyn avainkaappimme kanssa =). Seuraavaksi minut on kutsuttu pelaamaan petankkia pihalle. Tämän jälkeen taidankin mennä sinne sillä on hieman sellainen olo, että jos menen makkariin lukemaan Wodehousen "Antaa Psmithin hoitaa", nukahdan kuitenkin. Suosittelen kirjailijaa. Ainakin suomennokset ovat juuri niin hauskoja kuin Jeevesin kirjoittajalta uskoisikin.

Maalari maalasi listoja

Tämä päivä on mennyt enimmäkseen maalaushommissa. Salin tukirungon puiden sahaamisen lisäksi on maalattu ensimmäiseen tai toiseen kertaan tupakamarin jalka-, katto-, ja seinälistoja sekä ikkunanpuitteet joita Satu ennen maalaamista puhdisti vanhoista maalikerroksista parin tunnin ajan.
Kissat vaikuttavat kotiutuneen mukavasti, Noki osaa jo väijyä eteisen oven takana ja Kiki nauttii silminnähden jahdatessaan leluhiirtään tuvasta saliin asti. Tänä aamuna herätessämme olivat kaikki kissat tulleet sänkyyn, Kiki oli minun kainalossa, Piki meidän välissä ja Noki Sadun jaloissa. Aika autuasta menoa :)
Satu testasi tänään ensimmäisen Laitilalaisen parturikampaajan, poislukien normaali parturin kyvyttömyys asiakaspalveluun kieltäytymällä leikkaamasta haluttuun pituuteet oli kokemus onnistunut. Hyvänä yksityiskohtana oli hiustenpesutuoliin yhdistetty selänhierontalaite. Hinnat eivät ole mitenkään kohtuuttomat, ainakaan Turkulaisiin kollegoihinsa suhteutettuina.
Huominen tuonee tullessaan Salin koolausten asennusta ja lisää maalausta. Ylihuomenna voi jo jokunen lista päästä paikoilleenkin :D

Esa ja Raili vierailivat

ja oli ihanaa, kun he pääsivät tänne. Heitä on aina mukava nähdä ja lisäksi oli mukava kuulla Esan näkemyksiä talosta ja sen korjauksista. Emme pääse tekemään ihan mahdottomia virheitä-toivottavasti. Näytimme taloa ympäriinsä ja sainpa tekosyyn kävellä pitkin maitamme. Sieltä löytyi jotain myrkyllistä isoputkiloa tai mitä se nyt olikaan ja se täytyypi siis käydä kiskomassa irti maasta.
Eilen lisäksi saimme seinät maalattua tupakammarissa. Nyt se on niin kuin viimeistelyä vaille valmis. Eli listat pitää maalata ja laittaa kattoon, seiniin ja lattiaan. Sitten mietitään koristemaalausta koristelistan yläpuolelle. Sisustus tulee ensin olemaan meidän makuuhuoneemme, ja sitten yläkerran joskus vuonna x valmistuttua, vierashuone. Nyt kuitenkin uskon, että makuuhuoneen ollessa tässä kunnossa, jätämme sen tähän hetkeksi ja siirrymme saliin, joka Esan mukaan kaipaa perusteellisempaa lattiaremonttia kuin me olimme aikoneet tehdä.
Lisäksi eilen kävimme kesäjuhlissa yleisellä rannalla ja ilmeisesti päädymme Laitilan Sanomiin uusina asukkaina. Ilmeisesti se ei vaadi paljoa. Odotamme kuitenkin mielenkiinnolla, mitä meistä sitten kirjoitetaan =). Posti-ihminen (se meidän ensikontakti) lupasi lähettää meille kopion, jos juttu tulee.
Tänään olen hieman huonossa kunnossa ja Rikukin on melko väsynyt, joten taidamme pitää jonkinlaisen lepopäivän. Ehkä laitamme kylppärin hyllyt seinään, korjailen hieman makkarin maalia yhdestä kohtaa ja suunnittelemme olohuoneen remonttia.

Pitkä päivä, mutta Turussakin käytiin

Eilen oltiin liian puhki illalla päivittäiseen blogi-päivitykseen, joten nyt se sitten tapahtuu poikkeuksellisesti aamulla.
Tosiaan, eilen oli retki Turkuun. Minun piti käydä hakemassa papereita lääkäriltä ja sitten halusimme hakea muutamia unohtuneita juttuja tänne. Muuten saimme kaiken mahtumaan, mutta pyörä osoitti heti alussa, ettei se suostuisi yhteistyöhön. Joten Rikulta puuttuu edelleenkin pyörä. Minullehan hankittiin uusi pyörä, jolla jopa pystyn pyöräilemään. Kävimme syömässä, kaupassa, lääkärissä, Gigantissa ja Kodin-Ykkösessä (jossa Riku taisi viimein saada sen lämpöhalvauksen) ja minä vielä sinooperissa, mikä aiheutti keskustelua autossa, joka kyllä oli pääosin varsin ystävämielistä. Kotiin tullessamme oli hetki lepoa. Sitten minä ruokin kissat ja tiskasin. Riku lähti kantamaan kattopaneeleita vajaan. Liityin hänen seuraan varsin pian ja illan ratoksi vielä jatkoin peiliprojektiani. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee =). Sisälle päädyin yhdeksän maissa jalat niin kipeänä, ettei kävely ottanut onnistuakseen. Tosiaan yleensä emme ole harrastaneet yli 12h touhuntapäiviä, mutta eilen sellainen tuli sitten tehtyä.
Tänään on vuorossa ensinnäkin koristemaalausta erinäisille esineille. Se tapahtuu kaikenlaisissa väleissä. Päivän keskeisin homma (jonka toivomme saavamme valmiiksi jopa tänään) on makuuhuoneen tapetointi. tai sitten kattopaneelit, jotka pitää maalata katossa. Pelkään, että katon maalaus sotkee valmiit seinät (jos seinät tehdään ensiksi), joten tätä pitää vielä miettiä. Onneksi tässä on vielä hetki, ennen kuin kumpikaan jaksaa lähteä liikkeelle.
Päivän veikeänä sattumana oli Kikin tempaus. Leikittiin fetch-leikkiä ja yhtäkkiä kissa oli vieressä ja räippi vettä päälle. Katsoin alas ja huomasin sen hömelön pudottaneen (tietenkin täysin vahingossa) hiirensä minun mukiini ja kalasteli sitä oikein onnellisena sieltä. Leikkiin tuli sitten pieni katkos, kunnes Kikin paheksuva ilme mursi minun vastarintani.
Puutarha-saralla: olen ihastunut sellaisiin sinikelloihin, jotka eivät ole kissankelloja, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Niitä kasvaa luonnostaan täällä ja olen ajatellut siirrellä niitä puutarhaani. Lisäksi tänä vuonna tarkoituksena on tehdä kukkapenkki talon eteen. Saas nähdä, koska sinne asti päästään. Tekemistä tosiaan riittää enemmän kuin olisi tarpeen. Mutta ei ainakaan ole tylsää ja voi aina miettiä, että mitäs tänään tekisi mieli tehdä. Yleensä se on se, mitä pitääkin tehdä.

Valmistakin alkaa tulla

Noniin, viikko on töitä tehty ja ollaan päästy siihen pisteeseen että huomenna voisimme aloittaa tupakamarin tapetointi, eli se mikä piti aloittaa viikko sitten :D Ei sitä tosin vielä huomenna aloiteta, mutta voitaisiin.
Lisäksi tänään ollaan saatu kylpyhuoneen saumauksien korjaukset valmiiksi (yhtä 'pientä' saumaa lasittiliilinurkassa lukuun ottamatta). Kattopaneelien pitäisi tulla perjantaina, joten siihen mennessä niille pitäisi raivata tila navetasta (paikka on jo mietittynä, pitäisi vain kantaa...).
Huomenna lähdemme kuitenkin Turkuun, joten se päivä on aikalailla remonttivapaata, perjantaina sitten aloitamme tapetoinnin ja toivomme että lauantaina voisimme maalata tupakamarin ensimmäisen kerran ennen ratsastusleirille lähtöä. Sitten siellä olisi palattuamme jäljellä enää toinen maalaus sekä kattopaneelien asennus (ja maalaus) jonka jälkeen voisimme iskeä Salin kimppuun.
Loma kuluu pikkuhiljaa, ei tässä vielä mitään hätää ole, mutta taidamme olla luopumassa ajatuksesta purkaa tuvan lattiaa tänä kesänä. Onneksi tekemistä riittää pimeiksi talvi-illoiksi ilman tuparemonttiakin, yläkerran purkamisessa ja pienissä pintakorjauksissa.
Paikka kuitenkin tuntuu kodilta, ja se lienee tärkeintä. Kun kävelen navettaan ja haistan sahanpurun tulee mieleen muistoja nuoruudesta, Pitkälässäkin oli ja on yhä verstas navetassa. Vettä sataa yhtenään ja viidakko takapihalla kasvaa ja vahvistuu, kohta sinne ei ole mitään asiaa viikatteenkaan kanssa.
Seuraavaksi kuitenkin uimaan, molskis ja loiskis!

Maanantaisäätämistä

Tämä päivä on kyllä mennyt kaikenlaisen säätämisen parissa, eikä valmista ole tullut paljoakaan. Sadun projekti tilkitä kylpyhuoneen lasitiiliseinää eteni sentään jonkin verran ja minäkin sain upotettua osan makuuhuoneen sähköjohdoista seinään, reilu metri vielä kuitenkin jäljellä, samoin kuin koko puhelinkaapeli (josta kävi ilmi etten voikaan ottaa lisää 'löysää' siirtämällä pistoketta, koska pistokkeen kohdalla puhelinkaapeli tulee seinästä läpi sisään taloon).
Rautia toimitti meille tänään puutavaraa, lastulevyä, eristevillaa ja ruohonleikkurin, lisäksi kävin hakemassa nauloja ja ruuveja, pitää vielä muistaa poimia liukuponttaukseen tarvittavia kulmarautoja ennen kuin aloitamme Salissa. Onneksi(?) tekemistä riittää vielä muuallakin.
Päätimme kuitenkin muuttaa nukkumaan toiseen makuuhuoneesen (siihen jossa ei ole revitty tapetteja seinistä, upotettu johtoja ja avattu kattoa) koska nykyisessä nukkumatilassamme Tuvassa on aivan liian kuuma. Tämä reilun 40 neliön avoin tila kuumenee päivän mittaan järjettömiin lukemiin ja lämpö valuu Tupakamariin (remontin alla oleva makuuhuone) ja Aulaan asti. Sen sijaan Salikamari (toinen makuuhuone) ja Sali säilyvät miellyttävän viileinä, syyt tähän eivät ole vielä täysin selvillä.
Tekniikka siis toimii (vaikka olenkin unohtanut siitä raportoida). Tietokoneemme toimii nykyään kaksivirittimisenä digitelevisiona (tulossa 2 viritintä lisää) ja tietysti samalla tallentimena. Se on edelleen mp3varasto/soitin ja dvd-soitin. Kauan kaivattu lisälevytilakin suvaitsi saapua tänään postissa ja hyrrää nyt verkossa, 930 Gb lisää levyä tuleviin mediatarpeisiin.
Kissat ovat jo aika kotonaan, Kiki ainakin muistaa päivystää ulko-oven kohdalla siinä toivossa että pääsisi tutkimaan eteistä. Keittiönkaappien päällä mahtuu olemaan kolme kissaa yhtäaikaa, joka on sekä saavutus että osoitus siitä että kissat tulevat paremmin toimeen keskenään kun ympäristö ei ole 'vanha tuttu'.
Mutta kaiken kaikkiaan meillä menee oikein mukavasti, tekemistä riittää ja jaksamista aina välillä vähemmän, huomenissa lienee ohjelmassa loppujen johtojen upotus seinään ja kattorakenteiden tekeminen Tupakamariin. Sitten ei ole enää paljoakaan tehtävää ennen kuin pääsemme tapetoimaan ja maalaamaan, eli tekemään sen minkä piti olla ensimmäine tehtävä asia :D

Alku

Nyt on sitten ensimmäinen kokonaan 'lomalla' Laitilassa vietetty päivä takana. Tänään aloitime tukevalla aamiaisella (pekonin paistamisesta talossa jossa ei ole liesituuletinta voisin tosin sanoa: älkää) jonka nauttimisesta lattialla ei Kiki lainkaan pitänyt ja jatkoimme Salin mittauksilla ja purkutöiden aloittamisella. Mittausten perusteella lähdimme tarjouskierrokselle, Rautanet, Rautia, Agrimarket ja K-rauta tekivät kukin tarjouksensa joista valikoimme Rautian tarjouksen halvimpana mallina. Halvasta ei kuitenkaan voine puhua kun pelkkiin materiaaleihin on menossa 1800 euroa tänään työkaluihin ja vastaavaan käyttämämme kahdeksansadan lisäksi.
No, Salin seinälistat on purettu ja Salin peili irrotettu odottamaanloppusijoituspaikkaansa. Purettu on myös yksi vaatekaapeista (kolme odottaa samaa kohtaloa) jotka meille jätettiin. Iso kasa listoja on siirtynyt talosta navettaan jonka sisältö tosin pitäisi käydä läpi säilytetään-roskaa akselia käyttäen. Saunaa emme ole vielä ehtineet lämmittää, ehken jo huomenna. Ainiin, pesukone on liitety ja toimii, joskin jalkoja joutuu vielä säätämään. Tiskit tehdään toistaiseksi ns. manuaalisesti.
Alkuun ollaan siis päästy, rahankäyttösuunnitelma on selkeä ja voisi vaikka kuvitella että huomenna tilaamamme levyt, puutavarat, eristeet ja vastaavat saapuisivatkin jollain aikataululla niin että pääsisimme asennustöihinkin ennen ratsastusleirin alkua.
Kissat ovat alkaneet kotiutua, Kiki on käynyt kierroksella Salissa, Nokikin kävi siellä sylissä kannettuna ja lisäksi Piki ja Kiki ovat käyneet eteisessäkin. Noki on vielä ujo ja säikkyy ääniä, mutta köllöttelee nyt rennosti sängyllä.
Innokkaille talkoolaisille on tässä vaiheessa tarjolla vain Navetan siivoamista, mutta eiköhän kohta päästäne itse asiaankin.

Laitila - toisen päivän aamu

Toinen yö on jo nukuttu omassa kodissamme ja tuntuu siltä, että olen kotona. Toisaalta ulkona olen vasta pistäytynyt enkä edes käväissyt salissa, joten ehkä omaksun tämän uuden kodin hiljalleen, kuten kissatkin. Kissoilla on uusi upea korkea paikka keittiön kaapistojen päällä eikä Piki pitkään aikaan eilen sieltä poistunutkaan. Illalla kaikki oli hyvin. Nyt aamulla Noki on kovin pelokas ja Kiki suoranaisesti tylsistynyt (minkä seurauksena hän huutelee ovien edessä joiden taakse ei ole vielä päässyt, että tuonne kaverit, hei kaverit! hei kaverit, tuonne, jos vain avaisitte oven!). Yöllä heräsimme valtavaan jymähdykseen, joka ilmeisesti johtui siitä, että jokin nerokkaista kissoistamme joko tiputtautui tai hyppäsi mikron päälle. Olen aika varma, että pitkällä aikajänteellä se laite ei pidä siitä.

Eilinen meni ailalailla täysin koomatessa. Makasin sängyllä ja katsoin tietokoneelta "Kalseaa taloa", joka vaikuttaa melko lupaavalta ja ainakin on 1800-lukua, jos vaikka innostuisin pelinkirjoittamisesta. No, ehkä tuonlaisia päiviä kaipaa tässä kaiken keskellä. Kävimme kuitenkin seikkailulla Laitilan keskustassa täydentämässä ruokavarojamme ja huomasimme, miten kullakin kaupalla tuntuu olevan ainakin kaksi tai kolme eri funktiota. Sen sijaan kunnon eläinkauppaa täällä ei ole, mikä on varsin harmillista.

Illalla vielä sain sen itsestäni irti sen, että siivosin lattian, joka oli törkyisen likainen kahden muuttoporukan käveltyä siitä, laitoimme ruokaa, koomasimme lisää ideana, että huomenna sitten olemme hyödyllisiä. Ensimmäisenä remonttikohteena on makuuhuone, joka valitettavasti on se kissojen turvapaikka. Mutta ostoslistalla (käymme tänään Laitilassa Rautiassa ja Rautanetissä ja Raumalla K-Raudassa) on myös räystäsjärjestelmä, koolaustarvikkeet olohuoneeseen, eristyslevyt, vanerilevyt (tai mitä-ne-nyt-onkaan, mitä päälimmäiseksi laitetaan), tasoitetapettia, sekä erinäisiä kylpyhuoneen reikien eristämiseen tarkoitettuja aineita ja välineitä. Rikua huolettaa kotona olevan tavaran määrä. Minua hieman huolettaa se, että mikä tahansa remontti mikä tänne tehdään tulee vielä pitkän aikaa olemaan kuin pisara meressä. Mutta sentään päästään touhuamaan ja tekemään ja sehän tässä on tärkeintä.

Mutta hyvää huomenta kaikille täältä Laitilasta. Noki piiloittelee huonekalujen takana (muttei sentään komeron takana hyllyjen alla) ja me aiomme pitää aamupiknikin lattialla (no kun ei ole vielä pöytää =).

PS: minun kolmen kärki on gluttony, sloth ja greed. Alhaisimmat ovat wrath, envy ja lust.

Muutto, osa 1, otto 2

Nonniin. Eilen sitten muutettiin neljä auto- ja kaksi peräkärrylastillista tavaraa Turusta Laitilaan. Vesisade piti mielen virkeänä ja ruumiillinen työ väsytti nopeasti. Illalla kissat ensin piileskelivät yhden kaapin takana/hyllyn alla ja sitten pikkuhiljaa yksi kerrallaan uskaltautuivat tutkimaan paikkoja. Yhdeksän aikoihin kaikki olivat jo liikkeellä ja joskus kolmen aikaan yöllä kissat olivat selvästi kotiutuneet koska nukkuminen oli käydä mahdottomaksi (se kävi mahdottomaksi vasta viideltä jolloin totesin että nyt voisi vaikka lähteä töihin :).
Kiitos Raimolle kuskauksesta ja kantamisesta sekä Tainalle ja Matille pakkaamisesta ja kantamisesta. Yllättävän paljonta varaa lähti mukaan, pelottavan paljon jäi taakse.
Nyt on suunnitelmissa vierailal Turussa kerran viikossa (noin) purkamassa ja pakkaamssa pikkuhiljaa muita tavaroita. On kaikkea sellaista mitä ei halua vain heitellä muuttoauton perään ja jota voisi kärrätä vähän kerrallaan Laitilaan. Pitää vain pyrkiä siihen että olisi jotain mihin kärrätä :)
Tänään pitäisi tulla nettikin (adsl-purkki odottaa autossa) ja illalla pitää jatkaa ihmettelyä siitä miksi telkkutikku ei toiminut halutulla tavalla (joskin osaan tätä ongelmaa on jo olemassa teoria). Ilta näyttää digitaalisen tulevaisuutemme tason.