Skootterin kummallisuuksia ja muita tapahtumia

Olin tänään lähdössä hyvissä ajoin fysioterapiaan, kun skootteria käynnistäessäni huomasin bensan loppuneen. Onneksi oli hyvin aikaa ja ehdin löytää varabensakanisterin, joka oli aika epäloogisessa paikassa näin käyttöä ajatellen, mutta loogisimmassa auton purkamista ajatellen. Opin sitten muutamia pieniä yksityiskohtia skootteristani. Ensinnäkin tämä bensan mittari. Se ei näytä oikeaa lukemaa ajaessa eli ei normaalisti laske, kun ajelee eteenpäin. Sen sijaan se näyttää ilmeisesti lähempänä oikeaa lukemaa silloin, kun sen laittaa päälle. Tällöin sitä ei tietenkään katso. Onneksi pääsin edellisellä kerralla kotiin!
En tiedä, miten täyteen Riku silloin alussa tankkini laittoi, mutta sillä määrällä kulki noin 85km. Viisastuneena menin sitten täyttämään tänään tankin ja opin oikeasti noudattamaan Rikun viisasta neuvoa, että tankin näyttäessä puolityhjää, kannattaa suunnata bensa-asemalle.
Bensatankin ja käytön mitat ovat 1,8 litraa/100km ja tankin tilavuus on 6,1 litraa

Toinen kummallisuus on mutterit. Löysin skootterin "lattialta" mutterin, jonka otin talteen ajatellen, että tuskin se ihan taivaasta oli siihen tipahtanut. Löysin tänään sille sitten paikankin, kun Kelan parkkipaikalla asiaa ihmettelin (ja hätäillessäni käynnistämisessä melkein hajoitin avaimen lukkoon). Eli selkeästi skootterini varustuksiin kuuluu pakollisen rekisteriotteen ja vapaaehtoisten hanskojen ja pyyhkeen lisäksi mutteri- ja ruuvisarja, jolla voi aina tarpeen tullen kiristellä löystyviä muttereita. Ehkä olisi kannattanut investoida kalliimpaan skootteriin, mutta sellaisen hinnalla saa jo sitten käytetyn auton.

Iloisena kotiyllätyksenä meidän jo kuolleeksi julistamamme luumupuu on tuottanut kohtuullisen runsaan ja herkullisen sadon, joka tosin vielä kypsyttelee makuaan. Vanha rouva sitten sinnittelee kuitenkin menemään. Sato olisi varmaan vielä runsaampi, jos ei olisi ollut niitä myöhäisiä kevätpakkasia.
Muuten kasveista: Olen ihastunut ja ostanutkin yhden japanilaisen vaahteran. Ulkona sitä ei voi talvella säilyttää, eli sisään turvaan pitää tuoda, mutta se on upea. Saatan sortua toiseenkin, kun alle puolen hinnan myyvät paikallisessa Agrimarketissa varastoa pois. Muuten seuraavaksi puutarhassa on vuorossa syyslannoitus ja sipulikasvien istutus. Intoa on, aikaa ei niinkään. Mutta niinhän se aina on.
Olen tehnyt sellaisen pienen toteamuksen, että kesällä touhuan mieluusti ulkona kotia kaunistaen ja sitten talvella taas voin hyvin tehdä niitä pieniä hommia sisällä. Sen sijaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä auttamaan Rikua yläkertaan niiden levyjen liimaamisessa ja ruuvaamisessa paikalleen.

Tohtoriopinnoissa onnistuin saamaan aikaan yhden Bourdieu-esseen, tosin aivan toiselle kurssille pituutensa ja aiheensa johdosta kuin siihen, johon sen tarvitsisin. Sitä aiottua nyt sitten alan kohta työstää. Pitää saada noin 10 sivua pois ja lisätä aiheen mukaisesti toisenlaista asiaa... No, pitää vain reippaasti yksinkertaistaa. Lisäksi sain 10op ulkomaisesta julkaisusta, tai no englanninkielisestä referoidusta artikkelista. Nyt on lähes kaikki varsinaiset tohtoriopinnot väitöskirjaa ja sivuaineopintoja lukuunottamatta valmiita. Se artikkeli oli konferenssijulkaisussa ja ohjaajan oli vähän pakko hyväksyä se kyseiseksi julkaisuksi, sillä tämä konferenssi, vaikka ulkomainen olikin, pidettiin Turussa ja hän oli kyseisen kirjan yksi toimittajista =). joskus asiat vain ovat helppoja.

Hevosista: Viimein sain sovittua itselleni vakiotunnin skootterin tuoman vapauden johdosta. ilmeisesti samalla minut on värvätty ilmaiseksi työvoimaksi tallille. No, jos aikaa riittää, niin miksei. Mutta viikottainen tunti + ehkä toinenkin, jos Rikulle ei kyseinen tunti sovi ja muuten jokin aika sopii, tuntuu hyvältä. Ehkä tässä viimein opitaan oikeasti ratsastamaan. ilmeisesti kuitenkin kyseinen tunti on hieman omaa tasoani alempana, joten yhteistyökaveriksini saan haastavamman hevosen ja minulta vaaditaan enemmän => olen silmätikkuna joka tunnilla. Onneksi skootterin kanssa ajaessa voi huutaa suoraa huutoa koko matkan kotiin, kun ei tarvitse huolehtia Rikun korvien kestävyydestä ja kuulokyvystä. Joskus menee vain kemiat NIIN ristiin.

Kuitenkin myönteisellä mielellä ensin metsästämään sopivan mittaisia rullaluistelusauvoja ostamillemme skike-vempaimille (off-road rullaluistimet) ja sitten taas vääntämään Bourdieuta. Jii!...

Yksittäisiä yksityiskohtia

Pariisista: Ainoa tavallaan romanttinen näky, joka ei oikeasti ollut romanttinen lainkaan, oli kahden pulun ilmeisen tavallaan onnistunut paritteluyritys. Olihan siellä yksi suutelemista harjoittelevaa paria Seinen rannalla, mutta sitä ei lasketa.

Kotimatkalla autossa: Riku oli ajanut jokseenkin reippaasti eli toisin sanoen ylinopeutta varmalla tiedolla siitä, missä nopeuskamerat sijaitsevat. Emme kuitenkaan odottaneet poliisiautoa peräämme vilkuttamaan iloisesti. Itse olin aivan varma, että nyt tulee nopeussakot, mutta ei. Sen sijaan ystävämme poliisi vain kertoi oikean etuvalomme olevan rikki. Koska automme oli menossa seuraavana päivänä huoltoon (ja siellä odotti se ja minä seitsemisen tuntia), ei asia ollut ongelma.

Kasvien siementäminen ja siementen kerääminen: Olen kovasti yrittänyt selvittää muutamien kasvien siementämistapoja pyrkiessäni siirtelemään niitä sopiviin paikkoihin ja tuhoamaan muista paikoista. Ilmeisesti oikea tapa on odottaa siemenkotien kuivumista kasveissa ja sitten kerätä ne ennen kuin ne sitten lennättelevät siemenet ympäriinsä. Ilmeisesti oikea ikkuna ei ole kovin iso, joten tulossa paljon kasvien tiirausta.

Takapiha: Käytimme tässä pari kuukautta sitten noin 700e tuhotaksemme takapihan viidakon. Siitä asti se on ollut aika lailla oman onnensa nojassa minun katsoessa ikkunasta sen muuttumista uudelleen viidakoksi. En ole yksinkertaisesti pystynyt tekemään asialle mitään, eikä se ole muille mitenkään prioriteetti, koska meillähän on se pieni yläkerran projekti. Nyt sitten kuitenkin olen tehnyt ja tekemässä asialle jotain. Olen tinkinyt rikkaruohomyrkkyjä koskevista periaatteistani epätoivoisen tilanteen johdosta ja levittänyt Roundup:ia pihalle jo kahteenkin kertaan. Sen toimiminen 24h:ssa on pelkkää propagandaa ja ensimmäiset toimimisen merkit näimme noin 3-5 vuorokaudessa kasvien kellastumisen johdosta. Vielä on mahdollista, että sekin johtuu kuivuudesta, mutta niin, toivoa on. Tarkoituksena olisi tulevana viikonloppuna haravoida/talikoida/kaivaa maasta rikkakasvit ja levittää päälle peite, joka estää mahdollisesti jäljelle jääneiden auringonsaannin ja vielä sen päälle talikoida ylhäältä kertynyttä sahanpuru/olki/jne. pussien sisältöjä lisäten auringon puutteen vaikutusta. Syksyllä sitten joskus, tai keväällä, nostamme peitettä kerätäksemme kivet talteen, levitämme uudelleen kivien keräämisen jälkeen sen sahanpurusekoituksen ja toivomme parasta. Sen purun päälle voi lisäksi aina käydä hakettamassa sitä valtavaa määrää risuja, jota meille on kertynyt puiden kaadon seurauksena.

Muuten kukista: Runkoruusuni on alkanut kukkia upealla syvän punaisen värillä, mutta yrityksistäni huolimatta kirvat ovat vaikuttaneet kasviin tekemällä reikiä lehtiin. Pitääpä uudelleen suihkuttaa kasvi. Lisäksi paljon kitkemistä on muutenkin tekolistalla. Joskus sitten.Valitettavasti vain rikkaruohot eivät odota sitä, vaan kasvavat iloisesti tässä väliaikkana.

Nyt muuten Riku meni ikkunan ohi suojuksine ja mm. moottorisahalla varustettuna. Kuulostaa siltä, että meni yläkertaan. Sen tietää aina siitä, kun salin katto alkaa äännähdellä hyvin huolestuttavasti ja itselle tulee aina mieleen idean- poistunpa paikalta oman terveyteni vuoksi ja laitan hätänumeron valmiiksi kännykkääni - käyttökelpoisuus.

Väitöskirja: Se on edennyt hitaasti mutta hitaasti. Harmittaa, koska jos olisin terve, se olisi jo tehty. Toisaalta, jos olisin terve, olisin mukana niin monessa toisessa projektissa, etten ehkä olisi ehtinyt väitöskirjaa kuitenkaan valmiiksi saada. Onneksi en enää tavoittele tutkijan uraa. Olen aloittanut työn teon puolen tunnin pätkissä tarvittavan pitkillä tauoilla. Toivottavasti se toimii. Lisäksi, jos en olisi nyt tekemässä koko jutun vaikeinta osaa, se voisi edetä väennäisesti nopeammin. Kuitenkin se vaikea osa pitää joskus tehdä.

Kissojen veikeys: Pikillä on hyvin monia keinoja tulla sanomaan, että ruoka on loppu. Koska hän on ylipainoinen, niin hänelle se on merkittävämpi hänelle kuin muille kissoille. Viimeisin juttu oli se, kun hän yritti herättää Rikua ensin puremalla (ei kovaa eikä ehdottomasti ihoa rikkoen) sormiin ja sitten läpsiessä (ilman kynsiä) poskille. Se oli ilmeisen toimiva tekniikka. Opimmepahan katsomaan ruokakuppien kunnon ennen nukkumaan menoa. Nöpö ja Töpö jatkavat hyvin reipasta ja railakasta menoaan kuitenkin hieman väsyen kuumuudesta, joka on tämänkin talon vallannut. Leikkaus ei heitä hidastanut pätkääkään, mikä on iloinen asia. Myöskään mitään komplikaatioita ei näytä tulleen. Leikkauksesta on lisäksi mahdollisesti seurannut vielä se bonus, että Pikille on jälleen alkanut kasvaa vatsakarvaa. Se ei enää ole vatsakalju kissa, vaan se on vatsa-lyhytkarvainen kissa. Vähän niin kuin minä. En ole enää kalju, vaan lyhythiuksinen olento.

Ei kai Riku nyt oikeasti tukirakenteita poikki vedä? Ei varmaan. Muuten tulisi katosta läpi.

Oloni: vaihteleva.

Niin ja se skootteri: viimeinkin saimme meitä välttelevän maahantuojan kiinni. Ei ole aiemmin vastannut puhelimeen eikä sähköpostiin. Vastaus oli se, että kyllä se perjantaina meni postiin eli jo lähes viikko sitten ja kyllä sen pitäisi pian tulla. Eli toisin sanoen "se on postissa" vastaus, eli ehkä se pian laitetaankin postiin.

Jestas mikä tärähdys katosta. Taidan oikeasti poistua alta.

Puutarhointia ja nuorennusta

Tänään on ollut varsin työntäyteinen päivä oikeastaan kaikilla aloilla. Jotenkin tuntuu kovin eläväiseltä ja aktiiviselta, joten päivä oli sellainen, vaikka edellinen yö oli lyhyt. Ehkä se on kevät, mikä sen tekee, tai sitten ikävä Rikua kohtaan saa mielen etsimään muita ajatuksenkohteita. Niin ja kipu ei tunnu, kun keskittyy kovasti johonkin muuhun, mutta tosin ei olekaan mitenkään huono jakso.

Aloitin puutarhoinnilla ja kävin kasvimyrkyllä kokeilemassa, mitä kaikkea saan hengiltä, vaikka yritin suihkuttaa sitä vain suoraan tiettyihin kasveihin (lähinnä Vuorenkilpeen, josta en pidä, ja rikkaruohin). Jos onnistuin, rikkaruohot kuolevat ja samoin vuorikilvet ja pääsen istuttamaan uusien kasvien siemeniä, joiden versoihin pitää tutustua, ennen kuin suihkutan tai kiskon nekin hengiltä =). En ole oikein uskaltanut kiskoa maasta kuin ne tunnetut rikkaruohot, koska muut saattavat olla joko kauniita kasveja tai sitten rikkaruohoja, jotka sitten pääsevät kasvamaan oikein isoiksi. Ei näistä voi tämänlainen viherpeukalo keskellä kämmentä-tyyppi tietää. Ehkä se peukalo alkaa hiljalleen siirtyä oikealle paikalleen. "Kitkemisestä" siirryin leikkaamaan ruusuja. Viheliäistä hommaa sekin. Sain peukaloni täyteen juhannusruusun piikkejä. Samalla kuitenkin totesin, että ehkä isompien kasvien siirto pitää jättää Rikulle...

Sitten työpäivä jatkui ihan oikeiden töiden muodossa, Selvitin konferenssimatkojen järjestelyjä ja tein hakemuksen tutkijakoululle kulujen matkamisesta. yhteensä hain noin 2300e kuluja, joista 2000 näin teoreettisesti ja 300e pitäisi tille piakkoin. Eli tänään tienasin elantoni =). Lisäksi selvitin verotukseen liittyviä yksityiskohtia. Aamulla käytin tosiaan myös paljon aikaa puutarhan uudistamisen kustannusarvion tekemistä. Yllättävän kallista se homma ja alan hiljalleen ymmärtää, miksi kaikki puutarhakirjat, jotka olen lukenut, suosittelevat vihersuunnittelijan tai vastaavan palkkaamista. Hän sitten vastaisi kokonaisuudesta ja kaiken tavaran hankkimisesta ja suunnittelusta.

Päiväni ulkona päättyi vanhojen omenapuiden nuorennusyrityksellä, jonka onnistumisen arviointi jää valitettavasti paljon myöhempään aikaan. Nauroin puhelimessa naapurille sahatessani oksaa, että jos päivän lopussa sekä minä että talo ovat vahingoittumattomia niin kaikki on hyvin. Jos puu sitten joskus kuolee, niin se on sen ajan murhe. Sitten vain aloitetaan alusta. Harmi se olisi, sillä kestäisi hyvin kauan ennen kuin puu näyttäisi jälleen noin ihanan vanhalta. hieman olo tuntui huteralta, kun olin varmaan parin metrin korkeudella toinen jalka tikkailla ja toinen puuhun nojaten ja yritin kiskoa painavaa ja oksastoon sotkeutunutta oksaa lähes päälleni. Onneksi Riku ei nähnyt, sillä olisi todennäköisesti pitänyt touhuani juuri niin vaarallisena kuin se olikin ja vakuuttanut minut tulemaan alas. Näin kuin oli niin ja taiteilin tikkailla ja ilmassa lähes yhtä paljon, minulla on nyt oikein loistava olo, joskin kun tarkastelen puuta niin tajuan homman olevan varsin pitkäaikainen ja iso. Ei ihme, että se jaetaan usein 2-3 vuodelle (ja tietenkin se on puullekin paljon parempi). Nyt vain pitää olla kärsivällinen ja tänä vuonna vain enää karsia vesiversoja ja jättää isommat oksien karsimiset sitten ensi vuodelle.

Nyt sitten sormet ovat verissä (vain kohtuullisesti ja jo laastaroitu) sekä ruusunpiikeissä ja olo mitä onnellisin.

Maanantai aamua

Jälleen töissä. Ei huvittais olla. Mieluummin olisin vielä unessa peittoni alla huoneessa, jossa ei enää tunnu siltä, että asuisi moottoritien naapurissa. Eilen saimme tosiaan laitettua kaikki muut paitsi pelihuoneen ikkunat kiinni ja tämä on vähentänyt merkittävästi melusaastetta asunnossamme, joskin myös ilmankiertoa, mutta saas nyt nähdä miten tässä käy. Melun vähenemisestä huolimatta nukahtaminen oli vaikeaa ja kuudelta ylös nouseminen juilii vieläkin. Se ei ehkä juilisi, jos heräisin joka aamu (myös ei-työ aamuina), mutta sitten taas johtaa kipujen voimistumiseen, joten ei voi voittaa. Tai sitten totun tähän rytmiin vain hieman hitaammalla tahdilla.
Eilen oli kivaa touhuta puutarhassa. Kiskoin kaiken heinän pois kivikkoistutuksestamme ja muutenkin pääosin kitkin sen. Nokkoset jätin vielä, sillä ne aion poimia talteen. Nyt odotan innolla mehikasvien ja maksaruohojen valtavaa kasvuräjähdystä vapautuneeseen tilaan. Lisäksi otin pistokkaita kääpiösorvarinpensaastamme ja istutin ne istutusastioihin keräämään juuria. Sitten unohdin ne yöksi ulos. Onneksi ei ole hallaa. Taidan kuitenkin siirtää ne sisätiloihin kasvamaan.
Orkideat puolestaan ovat veikeitä kavereita. Ensin hoidin niitä kellon tarkkuudella. Kastelin kerran viikossa puoli tuntia kerrallaan. Kyllä ne kukki pitkään ja näyttivät voivan ihan hyvin, mutta uusia nuppuja, kukkavarsia tai lehtiä ei ollut näkyvissäkään. Nyt, kun unohtelen ne moneksi tunniksi veteen kuitenkin vieläkin kerran viikossa, ne tuntuvat loistavan. Uusia lehtiä pukkaa, kukkavarsia tulee ja nuppujakin kohta varmasti (ellei Riku onnistu tappamaan niitä ollessani Budapestissä).
Budapestiin lähtö lähestyy ja vielä on paljon tehtävää. En vain täysin tiedä, missä ajassa ne tekisin. En voi oikein konferenssiin valmistautua työaikana, kun silloin olisi muuta tehtävää (puolipäiväisyyden ongelmana on se, että kaikki työt kasautuvat puolta pienempään aikaan) ja muuten aikaa on vähän ja tuppaan olemaan Laitilassa. Sen paikan vaatekaupat esimerkiksi on käyty aikalailla läpi ja ne lupasivat aika vähän tämän kokoiselle ihmiselle. Ehkä sitten joskus... Keskiviikkona akupunktion jälkeen tarkoitus on lähteä kaupungille ostoksille ja poistua vasta, kun olen täydentänyt vaatevarastoani lämpimässä ilmanalassa pidettävään konferenssiin sopivilla vaatteilla.
Sitten on tosiaan mielenkiintoista, miten priorisointi esittää niin isoa osaa elämässämme tällä hetkellä. Pitäisi ostaa maalit olohuoneeseen (noin 700e), komposti piha- ja keittiöjätteille (tarvitsevat eri kompostit - noin 550e), peräkoukku (790e), lamput olohuoneeseen (en edes tiedä, miten paljon, mutta tuskin yli 500e), ja niin edelleen. Sitä tarvetta on vain niin paljon. Onneksi palkkamme nousi ihan kivasti verotuksen alenemisen johdosta (asuntolainasta, pitkästä työmatkasta jne. saa kivasti veroalennuksia). Mutta silti...
Ja mikä pahinta: nyt pitäisi sitten ruveta tekemään töitä. Onko mitään julmempaa vaatimusta maanantai aamulle?

Kasveja ja lintuja

Koska ei ole mitään muistikuvaa, mitä olen tänne jo kirjoittanut, niin kerronpas nyt, että kaksi outoa kasvilajia on identifioitu. Unikko osoittautui oopiumunikoksi (Papaver somniferum - todennäköisesti), koska siinä on ainoana tietämänäni unikkona oikeanlaiset lehdet, ja muutkin merkit näyttävät (Riku sanoo, että asiaa pitää testata =) ). Sitten navetan kulmalla kasvanut pensas osoittautui kääpiösorvaripensaaksi (Euonymus nanus), tai ainakin todennäköisesti on sellainen. Sorvaripensas se on ehdottomasti, sillä hedelmät ja siemenet ovat oikeanlaisia. Kääpiösorvaripensaalla oli myös oikeanlaiset lehdet. Sen siemeniä pitää kylmäkäsitellä ilmeisesti. Jos joku lukija osaa sanoa, kuinka pitkään pitää olla kylmässä, niin kommentoikaapas. Tai sitten voi kasvattaa ottamalla oksan pään ja tunkemalla multaan ja pitämällä kosteana. Taidanpa käyttää tätä tapaa =).

Linnuista: Nyt on löydetty lintu, jota ehdottomasti yritetään saada pesimään meille. Kansantajuinen nimi on paarmasieppari eli kirjosieppo. Ihan ehdoton! Sitten myös leppälintu olisi hyvä, kun se myös syö oikeanlaisia hyönteisiä ja on lisäksi taantunut laji eli tuki olisi hyvä. ilmeisesti vaikea kuitenkin saada pönttöön pesimään. Pääskyset myöskin on suosikkilistalla. Niitä voi auttaa laittamalla laudan räystään alle, jotta sen päälle voi sitten rakentaa pesän. Ja sitten Tainalla oli hyviä ehdotuksia (voisitko Taina laittaa kommentiksi niiden lintujen nimet? Olen jo unohtanut).

Sirkku on tosiaan tullut meille tänään käymään ja toi tuliaisiksi ihania mehikasveja (mehitähtiä, maksaruoho ja keijukukka) istutettavaksi kivipuutarhaamme, mikä onkin ainoa kukkapenkki, mille mitään tänään teemme. Saa nähdä, olemmeko siellä kohta peppu pystyssä istuttelemassa niitä =).

Toimelias päivä tavallaan

On jännä, miten Rikun huono olo herättää minussa tarpeen kompensoida ja olla vuorostani aktiivinen. Ei se ole kovin paljoa silti. Ruoat olen laittanut ja purkanut laatikoista tavaraa. Lounaan tekemisessä oli pieniä ongelmia, kun olin torkahtanut ja Riku sai herättää minut 4-5 kertaa ennen kuin sain itseni riittävän hereille mennäkseni laittamaan lounasta. Kastelin kukat. OIen viime aikoina unohtanut otella orkideat vedestä puolen tunnin kohdalla ja joskus ovat uineet jopa pari tuntia, mutta ne näyttävät vain kukoistavan. Kukkia ei ole enää kuin yhdessä, mutta niihin tulee uusia lehtiä ja se kai on hyvä merkki.
Lisäksi tarkoituksena on yrittää saada aikaan taimia pensaasta, jonka hedelmät/siemenkodat näyttävät aivan Kalevalan Lumikukka-sarjan koruilta. Jos joku osaa ohjeistaa, niin kertokaa, miten moinen homma toimii (siis koska siemenet pitää kerätä ja miten kasvattaa ja niin edelleen - ja tietenkin, mikä on kasvin nimi). Onnistuin tehokkaasti keräämään unikon siemeniä, mutta niistäkään en ole varma, miten niiden kanssa pitäisi edetä. Sen sijaan minttu-kasvattini voi hyvin, samoin kuin verigreippi-puuntaimet.
Osa kasveista on vielä ns. romantiikkaeteisessä, jossa eivät tunnu tarvitsevan kastelua ollenkaan. Se ihmetyttää minua, mutta kai ne jotenkin selviää, kun eivät kuivukaan. ja lehdet ovat vihreitä ja voimissaan. Sisällä olevat puolestaan tarvitsevat enemmän vettä. Minun onkin pitänyt laittaa kalenteriin merkintä kasteluista, kun muuten unohdan sen ihan kokonaan.
Kyllä tämä tästä hiljalleen etenee. Olemme siirtäneet tavaroita pois keittiön kaapeista (jotka ovat jääkaappien vieressä) ja tämän ansiosta pian saamme varmaan useamman laatikon tyhjäksi. Sen sijaan toiset laatikot kaipaisivat tilaa kaapeissa, jotka nyt ovat täynnä varavuodevaatteita.
On hieman turhauttavaa, että jatkossa meillä tulee olemaan enemmän säilytystilaa kuin ihminen voi tarvita (vaikka kai nekin täyttyvät), mutta nyt säilytystilaa ei ole missään. Se hidastaa purkamista ja laatikoita onkin kaikkialla.
Joo, tänään olen voinut hyvin ja välillä olen ylitoimelias ja välillä sitten taas pidän Rikulle seuraa ja yritän parantaa hänen vointiaan kaikilla keksimilläni tavoilla, millä hän antaa minun oloaan parantaa.