Kuulumisia kiireen keskeltä

Pääsiäinen on ollut varsin rento, mutta valitettavasti en ole täysin onnistunut rentoutumaan. Minut on kutsuttu SYLin seminaariin viikon päästä puhumaan ja sitä olisi pitänyt valmistaa. Tiedän, mitä aion puhua, mutta sitä pidemmälle en ole vielä päässyt. Viime viikonloppu puolestaan meni artikkelia referoidessa. Alan kipeästi kaivata ihan oikeaa taukoa, sillä töissä on varsin kiireistä. Ehkä pitäisi oppia sanomaan "ei" sille ei-työ-mutta-tavallaan-työ jutulle, joka tuntuu tulevan vastaan, ainakin hetken aikaa.

Olen onnistunut töissä saamaan aikaan varsin paljon lyhyessä ajassa ja olen saanut sen kuvan, että työpanokseeni ollaan jopa ihan tyytyväisiä. Itse pidän siitä. Se on mielenkiintoista, uuden oppimista, haastavaa ja kiinnostavaa. En ole vielä juurikaan kokenut tyhjää hetkeä töissä tai hetkeä, jolloin ei olisi ollut tarvetta tehdä tuottavaa työtä. Iltapäivisin on noin 30min aika, jolloin aivot eivät ole mitenkään kovin iloisia minkään uuden asian tuottamisesta, mutta koska työhöni kuuluu myös kaikenlainen järjestäminen yms. niin sillekin hetkelle löytyy jotain tehokasta tekemistä. Toisin sanoen muistan ehkä katsoa vapaa-ajan sähköpostini viikonloppuisin, koska illalla en enää jaksa avata tietokonetta. FBstä olen jälleen ajatellut poistuvani ihan yleisestä periaatteesta, tosin merkittävää muutosta se ei toisi sillä en juuri koskaan käy siellä.

Onneksi sosiaalisuutta on kuitenkin hieman mahtunut mukaan. Kävin katsomassa Sirkun kanssa Nälkäpeli-elokuvan torstaina. Se oli hollywood-versio Battle Royalista, jossa huomio oli kiinnitetty hieman eri suuntiin kuin oli ehkä tarkoituksenmukaista, mutta toisaalta näin se oli hollywoodia eikä toisinto hienosta japanilaisesta elokuvasta. Tälle viikolle yritän vielä kehittää jotain ideaa ohjelmasta, kun Riku on kerran poissa. Tosin on se ensi viikon esitys...

Pieniä piristyksen aiheita:

- Riku ilahdutti minut ihan suunnattomasti viime viikolla, kun tulin kotiin töistä joskus kuuden maissa ja hänellä oli lämmin ruoka odottamassa. Jos olisin tajunnut, miten mukavalta se tuntuu, olisin ehkä itsekin kunnostautunut useammin. Tai edes joskus.

- Tänään palauttaessani pari videota näin hihnan päässä olion, jonka ensin luulin jostain syystä olevan orava. Tarkemmin katseltuani hahmotin sen olevan hyvin pieni koira. Se sai hymyilemään.

- Nöpö on oppinut kinuamaan vatsarapsuja ja kellahtaa sylissä sievästi kyljelleen.

- Piki auttaa minua kehittämään käsivoimia, sillä hän haluaa tulla syliin aina laittaessamme ruokaa. Hän on oppinut pitämään etutassuilla kiinni joko minusta tai sitten Rikusta, jos hän on tarpeeksi lähellä minua. Kuusikiloisen kissan kantamisessa kehittyvät käsivoimat mukavasti =).

- Oli mukava nähdä leskenlehtiä ennen tätä takatalvea. Takatalvikin oli mukava ensimmäisen viikonlopun ajan.

- Olen alkanut hahmottaa, miksi jotkut pitävät ostoksilla käymisestä. Vielä en ole itse siitä kokenut, mutta enää se ei ole myöskään suurta tuskaa. Kehitystä siis kohti kulutusyhteiskuntaa.

Kaiken kaikkiaan hyvin menee, mutta odotan kovasti ensi viikon torstaita, jolloin nykyiset haasteet on selvitetty ja uudet haasteet ovat edessä.

Kissojen hoidot

Kissoja on viime aikoina hoidettu. Ensin Nöpö sai hormonikapselin. Sitten viimeinkin otimme itseämme niskasta kiinni ja madotimme koko porukan ja eilen leikkasimme jälleen kynnet, kuten tietenkin teimme myös ennen madotusta. Jälkimmäisessä kynnenleikkuussa kuitenkin huomasi paljojen hoitojen seuraukset Pikin paetessa minua keittiön pöydän alle ja Nöpön paetessa sängyn alle. Lisäksi Tuiskun turkki paakkuuntuu vatsan alta pahasti näin talvella ja sitä pitää ajella turkinleikkurilla ja saksia.

Madotukseen: Käytämme matolääkkeenä pilleriä, joka pitää antaa kolmena päivänä peräkkäin. Lääke on hyvä ja kattava, mutta se, mikä ensimmäisenä päivänä tavallaan menee vielä järkytyksen avulla ei enää huvita toisena päivänä ja tavallisesti kohtaa merkittävää väkivaltaa kolmantena. Nyt jo ensimmäisenä päivänä Nöpö ja Noki totesivat, että saamme kyllä pakotettua lääkkeen heidän suuhunsa, mutta emme voi pakottaa heitä nielemään. Kissoja kävi hieman sääliksi, koska itselleen he sen vain vaikeammaksi tekivät. Tuisku puolestaan ei ollenkaan tahtonut avata suutaan ja hänellä muuten on hyvin terävät hampaat. Sasu, jonka kuvittelisi olevan hyvin hankala ja suoranaisen väkivaltainen sen sijaan on ehkä helpoin hoidettava, kunhan vain kyseessä ei ole kynnenleikkuu. Kissojen vastustusta rajoitamme kietomalla heidät peittoon siten, että vain pää näkyy. Se toimii loistavasti.

Toisena päivänä Riku muisti, että meillä on sellainen kätevä pikku apuväline, jolla saa tungettua pillerin suoraan kissan kurkusta alas ja se osoittautui loistavaksi näiden pillerien kanssa. Olimme sitä joskus aiemminkin kokeilleet, mutta silloin menestys ei ollut näin loistavaa. Nyt vehje ja pilleri sopivat toisiinsa loistavasti ja Riku sai ammuttua pillerin useimmiten suoraan ohi kielen ja nielemisrefleksin. Kissat vaikuttivat hieman hämmentyneiltä, kun asia meni niin helposti ja päästimme ne melkein heti irti. Nöpökään ei enää toiste pissinyt apuna käytetylle peitolle, joka tosin on edelleen turvassa eteisessä. Silti kolmantena päivänä saimme metsästää kissoja pöytien ja sänkyjen alta ja nyt sitten kynsien leikkuukin on hieman vaikeaa eikä Tuiskua yhtään huvittaisi antaa meidän hoitaa turkkiaan. Onneksi olemme isompia. Lisää madotuksen hauskuutta taas muutaman kuukauden päästä.

Kissojen älykkyystesti

Vaihdettiin Rikun kanssa sängyssä paikkoja, mikä aiheutti aika hassuja reaktioita kissoissa. Noki meni aika sekaisin. Ensin hän ei päässyt sänkyyn lainkaan, kun tuttua reittiä ei enää päässytkään Sadun luokse vaan tiellä oli Riku. Sitten hän kokeili toista reittiä ja lopulta seisoi meidän välissämme ja kehräsi hämmentyneenä. Hän yritti mennä Rikun syliin, mutta ei oikein mennyt asenteella, että tuohon kohtaan olen aina ennen mennyt syliin, mutta en Rikun syliin mene. Joten lopulta oli osin Rikun sylissä, mutta pitkälti vieressä.

Piki puolestaan löysi äänen perusteella Rikun hienosti, mutta ei hänkään osannut mennä viereen tai syliin, koska Riku oli väärässä paikassa, joten Pikikin tuli eri syliin kuin tavallisesti. Piki kuitenkin reagoi rauhallisemmin, koska käy välillä myös minun sylissäni.

Töpö selvisi vertailusta fiksuimpana kissoistamme. Hän katseli hetken yöpöydällä muuttunutta tilannetta, käveli Rikun yli ja köllähti pesemään itseään minun jalkoihini ennen kuin nukahti. Sievä kissa on hän. Tai sieviä ovat he kaikki, jotkut vain reagoivat muutoksiin paremmin kuin toiset.

Ulko-ovi

Vanha ruskea, kulunut ja sanotaan suoraan että ruma ulko-ovemme vaihtui tänään uuteen valkoiseen ja ainakin vähemmän rumaan oveen. Huomenna on vuorossa eteisen sisäoven vaihto samanlaiseen oveen kuin mikä tänäänkin asennettiin. Tarkoitus oli vielä tänä viikonloppuna vaihtaa saunankin ulko-ovi, mutta se taitaa jäädä myöhempään ajankohtaan.
Oven asennus oli pohjimmiltaan melko hauskaa puuhaa, vanhan oven irrotus sujui ongelmitta, joskin talttaa jouduin käyttämään että sain naulojen kannat kaivettua puun sisästä. Satu auttoi asennusvaiheessa vatupassia käyttämällä.
Ensimmäinen työviikko meni nopeasti, ja väsyneesti. Kävin Kuopiossa keskiviikkona, mutta muuten vietin kaksi etäpäivää ja kaksi toimistopäivää. Kesäloman aikaiset sähköpostit on nyt perattu ja olen melkein tilanteen tasalla, ainakin tärkeimmät asiat ovat hoituneet.
Kesä vaikuttaisi olevan melko lailla ohi, kun keskiviikkona lähdin Kuopioon oli ulkona kahdeksan astetta lämmintä. Kun perjantaina lähdin Turkuun oli ulkona viisi astetta lämmintä. Olen jopa joutunut etsimään peiton sen sijaan että käyttäisin pelkkää pussilakanaa.
Kissat ovat alkaneet syliytyä ja olla läheisyyskipeitä oikein laumassa. Nöpökin on alkanut tulla syliin ihan spontaanisti ja saattaa jäädä syliin myös nukkumaan. Oikeastaan vain Töpö ja Tuisku eivät tule syliin edes kohtuullisen säännöllisesti.

Erinäisiä kuulumisia

Promootio lähestyy kovaa vauhtia. Miekka on Holmbergilla kaiverrettavana ja he toimittavat sen yliopistolle. Äiti ystävällisesti toimitti hattuni jo yliopistolle ja miekkavyön pitäisi saapua miekanhiojaisiin myöskin. Kävin eilen kampaajalla ja värjäys onnistui kivasti, joskin muuten olenkin sitä mieltä, että sillä kampaajalla alkaa olla liikaa mielipiteitä minun hiuksistani. Ellei hän värjäisi niitä niin hyvin vaihtaisin heti. Tämä ja huominen ovat vielä rauhallisia (promootion suhteen ainakin). Torstaina aamulla on yksi mielenkiintoinen vierailuluento, johon haluaisin mennä. Päivällä on promootioaktiharjoitukset ja illalla miekanhiojaiset. Perjantaina aamulla on meikki, sitten on itse promootioakti, jonka jälkeen kävellään kulkueessa Turun konserttisalista Tuomiokirkolle, jossa on jumalanpalvelus. Sitten illemmalla on illallinen Turun Linnassa, jonka jälkeen keskiyöllä alkavat tanssiaiset, jotka loppuvat auringon noustessa, joskin ajattelin jättää tanssiaiset väliin, koska veikkaan, ettei kuntoni kestä enkä ole harjoituksiinkaan päässyt (enkä usko, että poloneesi enää vanhojen tansseista mieleen muistuu). Lauantaina sitten Riku jää kotiin tekemään töitä ja menen itse vielä purjehdukselle Turusta Naantaliin. Eli kolme kiireistä päivää tiedossa ja todella vain toivon, että kuntoni kestää.
Terveyteni on ihan hyvä, mutta vaihtelee paljon päivittäin. Merkittävä muutos kevään aikana on ollut se, että painoni on pudonnut noin seitsemän kiloa. Olen myös toukokuun puolenvälin jälkeen palannut akateemisten työttömien riveihin ainakin hetkeksi. Työt tosiaan loppuivat nyt toukokuun puolessavälissä. Pidin kovasti projektista ja työkavereistani. Se myös muutti kovasti ajattelutapojani siitä, miten opinnot kannattaisi järjestää ja mielipiteitä muista vastaavista asioista, mitä en osannut odottaa aloittaessani työt. Olisin mieluusti jatkanut projektissa, mutta tällä kertaa ei käynyt niin. Suunnitelmia on useita, mutta nyt toukokuun loppuun asti keskityn lomailemaan ja suunnitelmat saavat odottaa kesäkuuta.
Meidän matka Berliiniin oli ihana ja ihastuin kaupunkiin ja palaisin sinne mieluusti toistekin. Ensimmäistä kertaa matkustin ilman etukäteissuunnitelmia tai odotuksia ja uskon, että tämä oli yksi syy siihen, miksi matka oli onnistunut. Mutta toisaalta se ei ollut suinkaan ainoa. Berliini oli kaunis ja vihreä kaupunki, jossa kaikki toimi. Ihmiset olivat ystävällisiä. Ihastuin kovasti pariin löytämääni "tuoremehubaariin", joista toinen oli hotellin vieressä. Ne tarjosivat laajan valikoiman tuoremehuja edullisesti sekä erilaisia hedelmä- ja vihannessalaatteja. Pidin siitä, että ehdimme nähdä nähtävyyksiä, mutta emme ottaneet siitä stressiä ja teimme sen niinkin hauskalla tavalla kuin Segwayn kyydissä (vaikka teimmehän sitä hieman muutenkin) eikä minua hirveästi haitanut edes se, että onnistuin kaatumaan omalla Segwayllani, kun olimme paalamassa takaisin ja nousimme viimeisen kerran tieltä jalkakäytävälle. En tiedä, mitä tein väärin, koska olin tehnyt saman asian useasti aikaisemmin (filmi meni ns. poikki hetkeksi), mutta veikkaan, etten tullut täysin kohtisuoraan jalkakäytävälle ja muuten hyvinkin turvallinen vehje ei ole täysin vakaa noissa tilanteissa ja kaaduin. Onneksi Segway ei vahingoittunut ja itse selvisin parilla mustelmalla. Ikävämpää oli se kolmen-neljän päivän kipukohtaus, johon kaatuminen johti, mutta onneksi menimme sillä vehkeellä viimeisenä päivänä, joten saatoin sairastella rauhassa kotona. Pitää ensi kerralla olla varovaisempi. Mietimme kesän lomamatkalla yhtenä vaihtoehtona Prahaa ja siellä pääsisi Segwayllä kiertelemään kaupunkia. Alkuperäinen suunnitelma oli Pietari ja Moskova, mutta se vaatisi viisumia ja ilmeisesti nyt niiden saamisessa on hankaluuksia. Mutta takaisin Berliiniin: Pidin nähtävyyksistä eniten Berlin Zoo:sta, mikä tuskin on mikään yllätys. Hotelli oli hyvin miellyttävä yllätys, kun kaikki toimi niin hienosti. Ainoa negatiivinen kommentti on kuhmuraiset tyynyt, kokolattiamatto ja kuuma huone, mutta huoneesta sai ikkunat auki, olimme siellä niin vähän aikaa, ettei tyynyt kauaa haitanneet ja kunnollinen pimennysverho oli aivan loistava ja hotellin palvelu oli aivan loistava. Hotellin lähellä oli myös ihana italialainen, joka oli rakennettu rautatiesillan alle (junat meni välillä yli), missä kävimme kahdesti, kun se oli lähellä, helppo ja ennen kaikkea ruoka oli hyvää. Yhteenvetona voisi sanoa tosiaan, että Berliini vaikutti ensimmäiseltä suurkaupungilta, jossa voisi asua, joskin ennen kuin sinne oikeasti menisi asumaan, haluaisin viettää siellä hieman kauemmin kuin kolme päivää (vai oliko se neljä?). Hyvä matka joka tapauksessa.
Tuiskun silmä alkaa parantua hiljalleen. Pian palattuamme kotiin Berliinistä huomasimme, että Tuiskun silmä alkoi punertua ja rähmääntyä ja sain ajan eläinlääkärille perjantaina. Pyyhin silmää vedellä sitä ennen ja toivoin, ettei silmässä itsessään olisi vikaa vain että kyseessä olisi vain tulehdus ympäröivissä kudoksissa. Kuitenkin näin ei käynyt, vaan silmää värjätessä kävi ilmi, että siellä oli pienen pieni haava, eli jossain kinassa Tuisku on saanut kynnestä. Sain reseptin antibioottitippoihin, joita pitää laittaa 10 päivää 4-6krt päivässä. Ne teistä, joilla on kissoja, tietävät, miten huisin hauska homma tämä on ja miten paljon kissat tätä arvostavat. Itse olen ollut hämmentynyt siitä, miten helppo kissa Tuisku on ollut. Alkuun Tuisku nukkui yläkerrassa lähes koko ajan, mutta nyt hänen käyttäytymisensä on palannut normaaliin silmän parantuessa. On se vieläkin hieman punaisempi ja turvonneempi kuin toinen silmä, mutta paljon parempi. Tuisku on jälleen leikkisä itsensä. Mutta: Tipan laittamisessa se suurin homman on Tuiskun löytäminen ja kiinni saaminen. Tämä ei ole pieni paikka ja yläkerrassa on monta piiloa. Kun Tuisku huomaa, ettei enää pääse karkuun, maukuu hän surkeasti, mutta antautuu (toisin kuin Noki, joka pistäisi väkivaltaisesti vastaan loppuun asti). Mielenkiintoisesti Tuisku myös tuntuu jähmettyvän sylissä juuri ennen tipan antamista, mikä helpottaa merkittävästi. Tipan laiton jälkeen annamme aina jonkin pienen herkun oli se sitten pieni tippa kissanmaitoa (siis kissoille tehtyä), kalkkunaa tai kissanminttukarkkia ja silittelen hetken. Sitten yritän kanssa touhuta jotain muutakin Tuiskun kanssa päivittäin, ettei interaktio jää pelkkään tipanlaittoon. Riku saa myös yhtälailla laitettua tipan silmään, mikä onkin hieno homma, koska muuten tipan laittaminen kävisi ongelmalliseksi promootion yhteydessä. Nyt vain koko hommaan tulee yksi taso enemmän säätiöä, mutta sellaista se on, kun on eläimiä. Pikin häntä on parantunut hienosti ja vaikkei välttämättä ole vielä täysin luutunut, niin ei ainakaan heilu vapaasti ympäriinsä samalla tavalla.
Eipä täällä muuta tällä kertaa.

Ei kylpyä tänä viikonloppuna

Vanhan vedenlämmittimen ja uuden vedenlämmittimen liitosputket ovat samaa kokoa, mutta uudessa lämmittimessä liitoskappale ei voi olla yhtä pitkä kuin vanhassa. Lopputuloksena liitoskappale ei kiristinyt tarpeeksi että tiiviste olisi alkanut purra ja liitoskohta vuotaa. Täytyy siis hakea uudet liitoskappaleet rautakaupasta ja aloittaa kylpykausi vasta ensi viikonloppuna.
Sen sijaan amme on paikallaan ja sain jopa saunan eteisen uuden lattian paikalleen. Ammeen etupuolelle tarvitsee vielä tehdä näköeste, puutavara on olemassa ja sen tekeminen / asentaminen vienee noin tunnin huomisesta. Samaan syssyyn voisin väkertää pienen portaan ammeen eteen niin että astuminen ammeeseen ja siitä pois sujuisi mukavammin.
Nyt pitäisi asentaa tai asennuttaa vanha kamiina saunan eteiseen. Se olisi tilaan sopiva teholtaan ja kooltaan. Asentamisen ja asennuttamisen välillä täytyy tehdä valinta toki mahdollisimman pian. Ainakin ennen syksyä :)
Eilen kävimme ensimmäistä kertaa Turun Logomossa. Kävimme Tuli on irti näyttelyssä ja Liisa ihmemassa näyttelyssä. Lisäksi kävimme hoitamassa muita asioita, kävin sovittamassa ja sopimassa frakin vuokraamisesta Sadun promootiota varten ja Satu kävi allekirjoittamassa työsopimuksensa. Kävimme myös ostamassa pari linnunpönttöä Onnimannista.
Sasu on ollut rohkea kissa ja tullut Saliin torkkuilemaan meidän kanssamme jo useana päivänä. Tänään hän pääsi jo minunkin syliini ja torkkuili Top Gearin keston, sitten jouduin tekemään ruokaa ja Sasu menetti sylinsä.
Loma alkaa olla takana, saldona on 7 puhelinvastaajassa odottavaa viestiä ja oletettavasti jokunen reagoimista odottava sähköposti. Huomenna kuitenkin vielä lepoa ja rauhaa.

Leipomista

Eilen illalla minua ahdisti ajatus siitä että roskalava vietäisiin pihasta niin aikaisin etten ennättäisi raahata vanhaa patjaa ja vanhaa uunia kyytiin. Ahdistuksesta päästäkseni kävin illalla heittämässä mainitut tarvikkeet lavalle joka olikin hyvä koska noin seitsemältä aamulla auto kävi noutamassa lavan pois.
Tyytyväisenä ahdistukseni aiheuttamasta positiivisesta lopputuloksesta päätin ryhtyä leipomaan vaikka kevätkukkien ihastelua viime päivät harrastanut Satu kärsikin migreenistä. Ohjelmassa oli porkkanasämpylöitä (herkkua) ja pullaa (yhtälailla herkkua). Kaikkiaan leipomiseen meni minun osaltani noin neljä tuntia ja tuloksena oli kaksi pellillistä molempia edellä mainittuja tuotteita.
Sadun migreenikin laantui illan tullen, joten Lime-vanilja-juustokakku lisäytyi päivän leivontalistalle. Siinä päävastuu oli Sadulla, minä tein tukitöitä (sulattelin voita, raastoin limenkuolta, puristelin mehut limeistä ja siivoilin jälkiä). Nyt kakki on jääkaapissa odottamassa huomista Hetan ja Pihlan vierailua.
Työpuhelin on soinut pari kertaa, mikä todistaa että ainakin kaksi ihmistä soittaa ennen sähköpostin lähettämistä :) Puhelin ei ole kuitenkaan aikaansaanut mitään toimintoa joka olisi päässyt häiritsemään lomaa.
Sasu saapui taas tänään Saliin ja päätyi hyppäämään sohvalle valmistautumaan torkkuihin juuri siihen aikaan kun me siirryimme tupaan tekemään kakkua. Sadun raportin mukaan Sasun ilme oli loukkaantunut kun me häivyimme heti kun hän oli saanut olonsa mukavaksi. Sasu myös nukkui minun jaloissani aamulla kun heräsin.
Loman kunniaksi olen alkanut myös de-mainoskatkottaa erinäisiä leffoja ja sarjoja joita eye-tv on minulle nauhoittanut. Alussa niitä oli 220 ja vapaata tilaa yhden teran kiintolevyllä oli enää 57 gigaa. Nyt vapaata tilaa on jo yli 300 gigaa ja käsittelemätömiä kohteita vajaa 150.
Ulkona kevät tekee tuloaan. Nyt kun rojut ovat poissa tieltä voisi ottaa työn alle saunan lämminvesivaraajan vaihdon ja ammeen asennuksen paikalleen...

Kissanomistajien iloja ja suruja

Pikin häntä saattaa olla murtunut tai nikamat irronneet toisistaan. Aloin ihmetellä asiaa, kun kissa tuli syliin ja silitin sitä ja hännän pää tuntui kovin terävältä. Enemmän asiaa tutkiessani huomasin hännän pään heiluvan tavalla, jolla sen ei kuuluisi heilua, kuten se olisi irtonainen. Ei se vaikuta kipeältä kohdata eikä kissa vaikuta kärsivän siitä. Kissa syö ja juo ja tuolla se nukkuu varsin tyytyväisenä eikä se reagoinut minun härppimiseeni mitenkään. Sillä on aina ollut siellä mutka, joten ehkä sillä on aina ollut jonkinlainen hermovaurio hännän päässä. Joka tapauksessa soitin eläinlääkärille, mutta sain ajan vasta torstaille. Yritän vielä saada ajan jonnekin muualle, mutta tämä on jo sen tason asia, missä en haluaisi testata uutta lääkäriä, vaan mennä luotetulle taholle. Yritän olla rauhallinen, mutta onnistun melko huonosti.
Tuisku käy yhä useammin sylissä ja on muutenkin tosi sievä. Ja tuli juuri ulkoa mutaisilla tassuilla suoraan sohvalle. Onneksi sohva puhdistuu helposti... kunhan vain tassunjäljet kuivuvat hieman. Äiti osti minulle kerran jääkaappimagneetin, jossa luki, että kissat jättävät tassunjäljet sydämeen. Sen ne tekevät. Ja pariin muuhunkin paikkaan.
Sasu puolestaan on jälleen Salissa ja tutkii innokkaasti huonetta. On se täällä ollut jo tunnin eikä sillä tunnu olevan kiirettä pois. Aloimme ruokkia sille "Calm"-ruokaa, joka on auttanut hermoilevia lemmikkejä ja näyttää siltä, että siitä on ollut Sasullekin apua. Kun hän ei reagoi yhtä helposti muiden toimiin ei hän ole enää yhtä kiva kiusattava eikä häntä enää samalla lailla kiusatakaan. Ja hän myös itse toimii rohkeammin. Se ilahduttaa minua suuresti!

Kissoja, kissoja

iPadilla kirjoittaessa tulee sitten mitä todennäköisimmin kirjoitusvirheitä. Mutta: kissataloudessa on harvoin tylsää. Pieniä tarinoita, söpöjä sattumuksia ja joitain ärtymyksiä tulee jatkuvalla syötteellä. Söpöimmästä päästä on Sasu-kissamme rohkaistuminen. Jokin aika takaperin vietin lähes kaiken aikani makkarissa Sasun kanssa mutta nyt olen täällä lähinnä vaan öisin, joten Sasu tulee puolestaan etsimään minua. Toissapäivänä hän tuli Saliin ensin pöydän alle istumaan ja kun sai olla siellä rauhassa, hän päätti nousta minun syliini istuksimaan. Se oli toinen kerta ikuna, kun Sasu on tullut tietääksemme kenenkään syliin ja näytin ilmeisesti sen verran onnelliselta asiasta, että Riku valitteli kameran puutetta. Jonkin ajan kuluttua Sasu poistui sylistä.
Koska ulkona on märkää, ovat kissat joutuneet olemaan sisätiloissa eivätä ole päässeet talon ja terassin alle, koska sieltä ronttaavat niin paljon multaa ja mutaa tassuissaan sisälle. Tämä muutos alkaa kuitenkin näkyä useilla eri tavoilla kissojen käyttäytymisessä. Keskinäiset kinailut ovat lisääntyneet ja voimistuneet. Kummallista kyllä Sasu on saanut olla rauhassa ja tuntuu, että Noki saa nyt eniten turhautumista niskaansa, mutta se voi johtua siitä, että hän on vain vokaalisin kissakinoissa. Noki on muutenkin levoton. Hän haluaa leikkiä, mutta ei kuitenkaan jaksa leikkiä kuin hetken. Hänen leikkihalunsa näkyvät siten, että hän kulkee naukuen ympäri taloen satunnainen sukka suussaan. Ei hän sillä sukalla halua leikkiä, kertoopa vain näin siitä, että nyt voisi vähän leikähtää.
Isojen kissojen leikityksessä on se pieni ongelma, että pikkuset tulevat paikalle ja vievät leikin. Vaikka meidän pienet eivät enää ole kovinkaan pieniä, sallitaan tämä vielä ainakin useimmiten. Sitten on tilanne, missä huomaa leikittäneensä Nöpön, Töpön ja Tuiskun ja sitten Noki tulee tuoden uutta sukkaa. Sivuilmiönä on tietenkin myös se, että sukat katoilevat, koska he saava sukkalaatikkoni auki.
Tuisku on osoittanut myös selviä kaikkiryokaisuuden merkkejä. Olemme huomanneet Tuiskun arvostavan mm. bataatin kuoria (paistettuja) ja porkkanakeittoa (jossa tuorejuustoa ja hieman kermaa). Maidon kanssa hän on ihan pöhkö. Sasuun on vaikea verrata, kun hän ei pyöri keittiössä jaloissa, mutta ainakin muihin verrattuna uskoisin Tuiskun olevan meidän kaikkiruokaisin kissa. Olen hyvin iloinen siitä, että hän on alkanut tulla syliin, vaikka se onkin sitten lähinnä Rikun syli, johon Tuisku tulee. Hänellä on ihan omanlaisensa tapa tulla syliin. Hän tulee ihan lähelle, mutta katsoo tiukasti alas eli vaikutelma on todella ujo.
Nöpön saa tulemaan syliin rapisuttamalla muovipussia. Silloin tämä usein tulee puskemaan sitä ihan pöhkönä ja pörräämään sylissä. Töpökin on alkanut käydä sylissä. Kyllä heistäkn vielä sylikissoja muodostuu, knhan vähä ikää tulee. Sieviä ovat he kaikki.

Pakkanen

Kiusaa Sadun autoa. Kovassa pakkasessa täytyy lohkolämmittimen olla päällä reilusti yli tunnin tai Citroën ei lähde liikkeelle. Tämä käytös on alkanut tänä talvena, voi johtua siitä että Satu ajaa sen verran harvemmin kuin mitä minä ajoin.
Pakkanen kiusaa myös meitä, koska kissat keksivät jälleen kerran rikkoa luukkunsa juuri kovimpien pakkasten aikaan. Tätä voisi lähestyä myös siltä kannalta että kovat pakkast haurastuttivat luukun rakenteita niin että se kissojen käytössä särkyi, mutta sehän nyt olisi ihan turhan reilua se. Eli ihan minun kiusakseni kissat luukkunsa rikkoivat. Olin aivan varma siitä että olin viimeksi ostanut kaksi luukkua (että on varaosia), mutta olen joko toisen hukannut kokonaan, tai en sitä ostanutkaan. Satu lupasi käydä maanantaina kaupassa luukkua etsimässä.
Kävimme jo perjantaina Myllyn eläintarvikeliikkeessä, mutta luukkua löytämättä. Sen sijaan löysimme Prismasta (lopultakin) patteritoimisia ketjutettavia palohälyttimiä, joita on nyt hallussamme kuusi kappaletta. Niistä riittää alakertaan kolme, yläkertaan kaksi ja saunalle yksi. Täytyy vielä korvata vanhat niillä ja johan alkaa paloturvallisuus kohentumaan.
Vanha uuni poistui Tuvan lattialta, joten nyt Tupamme on taas aidosti käyttökunnossa. Muutaman aamiaisen valmistus niin että joutui väistelemään uunia sai aikaan tarmonpuuskan ja raijasin ses (järjettömän) painavan rotiskon eteiseen odottamaan poisvientiä.
Kissarintamalla Tuisku alkaa osoittaa hellyyskissan elkeitä, hän on oppinut tulemaan syliin (joskin odottaa leikitystä laserpointterilla sen jälkeen ;) Sasukin on rohkeasti käynyt tutkimassa Tupaa ja Salia ja siis mennyt myös eteisen ja Mediahuoneen halki. Kaiken kaikkiaan kissamme elelevät nyt aika hyvässä sopusoinnussa keskenään.

Sotkamossa

Olemme palanneet kotiin Sotkamonmatkaltamme vain neljä päivää alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Tämän lisäksi jouluun ei kuulunut savusaunaa tai ylenmääräistä kinkunsyöntiä, ei siksi ettei niitä olisi ollut tarjolla, vaan siksi että olimme kipeitä. Oman keuhkokuumeeni kannustamana Satukin kehitti keuhkoputkentulehduksen joka oli hyvää vauhtia etenemässä keuhkokuumeeksi, mutta onneksi Satu kävi keskiviikkona lääkärissä ja sai lääkkeet.
Paluumatka kesti kaikkiaan kymmenisen tuntia, kissat olivat kotona odottamassa ja nyt meillä on taas jääkaappikin täynnä ruokaa. Viikonloppu on siis turvattu :)
Oma oloni on aika hyvä, niin kauan kuin en tee mitään joka vaatii hapenottokykyä, viimeinen antibiootti katoaa elimistööni maanantaiaamuna, Sadun kuuri kestää pidempään.
Matkalla näimme parin sellaisen ammatin edustajan jota ei tule ajatelleeksi kun ropessa tarvii äkkiä vetää ammatti hihasta. Matkalla Sotkamoon näimme lasten leluautomaattien täyttäjän työssään Oriveden(?) ABC:lla. Palatessaan lääkäristä Satu oli vielä nähnyt liikennemerkkien pesijän.
Sotkamossa oli hyvä sairastaa, palvelu pelasi (kiitos Äiti) ja lepoa oli tarjolla. Lääkärikäyntimmekin menivät tth:n piikkiin, joten edes taloudellista katastrofia ei sattunut. Oma lomani jatkuu nyt tästä päivästä alkaen sairaslomana vielä seuraavan viikon, Sadun sairasloma loppuu maanantaina.
Kissoista oli pidetty hyvää huolta pitkäksi venyneen matkamme ajan ja kissat ottivat meidät hyvin vastaan. Heille ostamaamme lahjaan (lampaantalja ilmalämpöpumpun ilmavirran alle) on suhtauduttu epäilyksellä. Mutta kyllä sekin vielä tulee suosionsa saavuttamaan :)

Talvi

ulkona on parikymmentä astetta pakkasta, sisällä saman verran lämmintä. Olemme poltelleet puita tuvassa ja salissa, tehneet ruokaa ja paistaneet joulutorttuja (omena). Lopun aikaa olemme oleilleet salissa, köllineet sohvalla kirja lukien tai elokuvaa katsellen.
Idyllistä?
No ei ihan. Eilen poltin pärettäni molemmista päistä kun sekä auto piti viedä huollon pihaan odottamaan huomista huollon aukeamista (perjantaina töistä lähtiessä oli autosta puhti poissa, ei nostanut kierroksia yli 2000 eikä turbo tullut mukaan missään vaiheessa) eikä uuden telkkarin käyttöönotto meinannut tapahtua lainkaan (8 pulttia joilla jalustan 2 osaa piti kiinnittää toisiinsa ja jalusta telkkariin puuttuivat pakkauksesta).
Nyt on kuitenkin uusi 47 tuumainen töllö paikallaan ja antenniin, mac minin ja wiihin kytkettynä ja autonkin osalta todennäköisin syy toimimattomuuteen on että turboahtimeen on päässyt kosteutta joka sitten jäätyi ja nyt turbo on tukossa, jos se on todellinen syy, pitäisi hommasta selvitä auto sulattamalla ja turbo kuivaamalla.
Kissat ovat vallanneet talon lämpimät paikat, vessan lattian ja usein myös sylit. Tekniset vastoinkäymiset poislukien viikonloppu on mennyt kyllä mukavissa merkeissä.

Itsenäisyyspäivää

Suomi, joka on osa EU:ta ja jonka päätöksentekijöiden kaikki argumentit sisältävät sanat talosupoliittinen realismi, juhlii sitä ettei se enää ole osa Ruotsia tai Venäjää. En sano että itsenäisyyspäivästä pitäisi luopua, kyllä tämä vapaa maanantai minullekin kelpaa, mutta ehkä se voisi olla nimeltään vaikka itsenäisyyden muistopäivä, jolloin muisteltaisiin aikaa jolloin Suomi oli itsenäinen valtio ja suomen hallintoelimet olivat vastuussa Suomalaisille, eivätkä vaikkapa kansainvälisille rahoituslaitoksille.
Ulkona sataa lunta, mikä on hyvä asia. Sitä näyttää yön ja aamun aikana kertyneen kymmenkunta senttiä. Täytyy kantaa lumilapio taas alas yläkerrasta (se on myäs hyvä sahanpurulapio :) ja käydä kolaamassa piha puhtaaksi. Lumi tuleekin tarpeeseen, kun saa perustukset lumettua, on taas yksi talonkylmentäjä vähemmän huolehdittavana.
Siirsimme eilen telkkarin saliin, samallsa saimme taas käyttöömme Wii:n ja olemmekin hakanneet tennistä ja Satu myös autoillut ja lentänyt eilisen ja tämän päivän aikana.
Viime viikonloppua ja alkuviikkia leimasi kissojen madotus, joka oli melkoista taistelua. Käytimme tällä kertaa pillereitä ja vaikka osa pillereistä menikin kissojen kurkkuihin ihan huomaamatta, erityisesti Noki ja Tuisko opiskelivat mallin jossa pilleri kätketään poskeen ja ollaan sitten nielaisematta yhtään mitään.
Viikko meni sekä itsellä että Sadulla vahvati töiden parissa, Satu pääsi esittelemään tuloksia seminaariin ja minä pääsin valmistelemaan ja vetämään Workshoppia samalla kun sähköposti yritti löytää tapoja horjuttaa sisäistä tyyneyttäni :)
IA lähti hyvin liikkeelle syksyn lopulla ja kun ensi perjantain duo saadaan pulkkaan, onkin vuoden roolipelillinen saldo purkissa, ellei Joku Muu(tm) keksi tehdä jotain luovaa uudeksivuodeksi.
Töitä on vielä jäljellä kolmen viikon verran, sitten koittaa loma joka kestääkin vuoden loppuun saakka.

Salin paluu ja kissojen seikkailu

Kirjahyllyjen rungot ovat taas paikallaan, samoin kuin sohva, sohvapöytä ja nojatuolit. Huomenna töiden jälkeen on vuoro kirjahyllyn hyllyjen, ovien ja sisällön.
Töpö oli taas löytänyt tiensä yläkertaan, josta johtuen virittelimme kissojen kiipeilypuun aukon reunalle/alle niin että kissat pääsisivat omin avuin alaskin. Nyt ylhäällä ovat Töpön lisäksi myös Piki ja Tuisku. Nöpö ja Noki ovat yrittäneet pari kertaa, mutta toistaiseksi on yläkerta heiltä saavuttamatta.
Flunssa tuntuu todellakin jättäneen meidät nyt toistaiseksi rauhaan. Taisi olla oikea päätös jäädä etätöihin puoleksi viikkoa ja nauttia sekä kannettavan, että teen lämmöstä :)

Salin tyhjennys

Kun porrasaukon vaatimat tukiparrut saapuivat viime viikolla, on aika siirtyä Salin lattian pariin. Tämä edellyttää että Sali on huonekaluista tyhjä ja se onkin taas osoittautunut ihan omanlaisekseen projektiksi.
Tupa on nyt saanut vastaanottaa niin sohvan kuin nojatuolitkin, jopa kissojen kiipeilypuu löysi itselleen uuden kodin Tuvasta. Salissa maanpaossa olleet vaatekaapit ovat nyt siirtyneet eteiseen, samoin kuin salin kirjahyllyjen sisält. Ainakin kuutio kirjoja, sarjakuvia ja ropesälää.
Salin kirjahyllyt ovat vielä paikallaan, joskin ovet on jo viety turvaan. Ongelma hyllyjen kanssa toki on se ettei niillä ole mitään paikkaa, navetan ylisillekään ei jaksaisi kantaa. Mielessä on käynyt että sellainen vaihtoehto että hyllyt olisivat haittana lattian noston ajan, siirtyen Salissa paikasta toiseen sen mukaan missä ne ovat kullakin hetkellä vähiten haittana, mutta antaa katsoa nyt miten käy.
Sasu on saatu muuttamaan Salista makuuhuoneeseen, josta Sasu on vallannut minun yöpöytäni viettäen sen päällä suurimman osan yöstä ja osan päivistäkin.
Muut kissat ovat suhtautuneet muutoksenen hyvin, tupaan pystytetty kiipeilyteline nauttii suurta suosiota.

Lomasta, töistä ja voinnista

Varasimme juuri matkan Egyptiin El Gounaan (eli El Gouda) ja lähtö on syyskuun lopulla. Olemme siis matkalla, kun tulee tieto, olenko saanut Suomen Akatemialta kolmen vuoden apurahan. Olen siis joko hyvin jännittynyt tai ehkä pikemminkin varsin rauhallinen. Eihän sille voi mitään, saako sen vai ei. Sille saattoi tehdä jotain tammikuussa ja jos sitä ei nyt saa niin ensi tammikuussa. Matkalla on tiedossa uimista hotellin lähellä olevissa monissa laguuneissa, snorklaamista delfiinien kanssa ja korallisiutoilla, vedenalaisella merinäköretkellä (siis ikkunat ovat pinnan alla) ja all-inclusive hotellipaketti. Myöhäisestä varauksesta lähti 300e yhteensä hinnasta pois. Äkkilähdöt ovat hienoja. Jossain vaiheessa varmaan teemme senkin, että varaamme loman ja aika viime tingassa katsomme, että mihin paikkaan mahtuisi menemään.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, etten saanut kasvatustieteiden tiedekunnan opintoneuvojan määräaikaista paikkaa. Siihen on järjestetty ryhmähaastattelu, johon ystäväni on kutsuttu. Minua ei ole, joten päätelmäni on melkoisen varma. En oikein tiedä, miten tähän pitäisi reagoida. Työ olisi varmasti ollut mielenkiintoista ja näyttänyt oikein hyvältä ansioluettelossani. Kuitenkin käytännön toteutus olisi vaatinut terveyden tilassani melkoisia järjestelyjä. Mietin jo hakiessani kestänkö työn aiheuttamat fyysiset vaatimukset. Eli siis olen tavallaan pettynyt tavallaan hyvilläni. Joka tapauksessa tulin hakeneeksi. Päätin senkin aikalailla lähellä hakemisajan loppumista. Uskon kuitenkin, että olisin katunut, jos en olisi hakenut. Riku oli tätä mieltä ja täytyy myöntää, että olen samaa mieltä.
Työni puolesta (siis tutkijana) nyt on vuorossa uuden tutkimushakemuksen tekeminen. Olen hakemassa vuoden apurahaa, jonka voi saada heti valmistumisensa jälkeen. Aineisto on tilastotietoja vaille valmis ja kyseessä on seuranta-aineisto, jossa on kyselty kolmena ensimmäisenä vuonna opiskelijoiden kokemuksia. Seuranta-aineistot ovat hienoja ja erityisesti silloin, kun niitä ei tarvitse itse kerätä. Tällöin ei kuitenkaan voi valita, mitä kysytään. No, toivottavasti saan sen rahan. Lisäksi saksalainen kustantamo on ottanut yhteyttä ja haluaisivat (näin alustavasti) julkaista väitöskirjani. Nyt vain pitää kääntää se englanniksi ja todella toivoa, että se menee läpi. Jos ei mene, niin sitten pitää etsiä toinen kustantamo. Suomen kasvatustieteellisellä seuralla on oma julkaisusarja jota voi kokeilla. Olisi hyvä asia saada tutkimukseni englanniksi julkaistuna. Se auttaisi kovasti näin uran kannalta. Kuitenkin se vaatisi sitä, että lukisin sen jälleen läpi. Ajatus ahdistaa. Kuitenkin kaikkea ei ikinä voi saada. Kaiken merkityksellisen saavuttamiseksi kannattaa myös tehdä töitä.
Olen voinut noin 1,5kk aika huonosti. Nyt oloni alkaa pikku hiljaa parantua. Lopetin yhden lääkkeen käytön. Jälleen kävi niin, että kyseessä oli lääke, jota pitäisi käyttää vain lyhyen aikaa. Lääkäri määräsi sitä systemaattisesti käytettävästi kolmen vuoden ajan ja nyt sitten oli aika ikävä vieroitusvaihe. Olen käynyt niitä jo pari läpi enkä halua edelleenkään toistaa kokemusta. Pitää siis itse tarkkailla lääkkeiden ominaisuuksia ja sitten puhua lääkärin kanssa. Silti nyt toista lääkettä pudotetaan. Sen jälkeen jäljellä on vain ei-kolmio-lääke. Sitä odottaessa... Sen sijaan hermovaurioni ei ole pahentunut magneettikuvan perusteella. Nyt sitten odotan, että vointini on siinä kunnossa, että jälleen uskallan kivuta hevosen selkään. Ehkä jo ensi viikolla.
Kissat ovat edelleen suunnattomaa iloa aiheuttavia otuksia. Tuisku asustaa tuvan kulmassa olevassa pahvilaatikossa (kannattaa muuten katsoa piirretty video Simon´s cat in a box. Löytyy googlen avulla). Hän on saanut herkkuja ja on nyt aivan varma, että saa aina herkkuja, kun joku toimii keittiössä. Ei hän usein saa, mutta hän on hyvin optimistinen joka kerta. Hän myös pitää enemmän rapsuista nykyään. Sasu on halunnut enemmän ja enemmän hellyyttä. Hän oppi nukkumaan jaloissani, kun asuimme salissa. Nyt kompensoimme sitä viettämällä päiviä salissa, vaikka emme nukukaan täällä. Häntä saa satunnaisesti rapsuttaa ja hän on aina ihanan onnellinen tullessamme saliin. Nöpö on alkanut nukkua sängyssä, kun vaihdoimme sängyn uuteen huoneeseen. Myös Töpö on omaksunut tavan nukkua siellä. Se on suunnattoman suloista. Noki ja Pikikin hakevat usein iltasilinsä. Kaikki tärkeä siis on kunnossa.

remonttia ja suklaamaistelu

Ostin perjantaina Leonidas-suklaakaupasta Myllystä belgialaissuklaita. On hienoa törmätä kauppoihin, jotka myyvät yksittäisiä erilaisia paloja. Valikoimassa oli jälleen paljon alkoholiin tai kahviin yhdistettyjä suklaita, joten niiden poistuminen vaihtoehdoista helpotti valinnan prosessia. Nyt äsken sitten aloitin suklaanmaistelun. Kuvaus ulkonäöstä ja mausta sekä maun mieluisuudesta tekevät jatkossa valinnasta helppoa. Yksittäisten palojen maistelu on aivan erilainen prosessi kuin suklaansyönti yleensä. Jokaiseen suupalaan keskittyy ja sen makua tunnustelee. Jos olisin viini-ihmisiä, voisin miettiä tämän prosessin samankaltaisuutta. En ole, joten en vertaile. Monimutkaiset kuvailut puuttuvat myös listalta, mutta jotain on ja lista tulevaisuudessa ostettavista ja pois jätettävistä muotoutuu jokaisen palan kohdalla. Neljä oli tänään maksimi kerralla. Mukavaa hommaa kyllä =). Suosittelen. Turun vastaava kauppa ei tarjonnut oikeastaan mitään omaan makuuni sopivaa. Leonidas vaikuttaa lupaavammalta.
Samana päivänä kävimme katsomassa Inceptionin. Pidin elokuvasta ja siinä oli hieno ajatus. Se loppui hyvään kohtaan, jätti pohdiskeltavaa loppumisensa jälkeen ja siinä oli upeasti toteutettuja kohtauksia. Luonnollisesti räiskintää oli paljon. Vähempikin (merkittävästi) olisi ollut parempi. Kuitenkin muihin viimeaikoina näkemiini leffoihin verrattuna mieluinen elokuva. Pidin kovasti.
Remontti puolestaan etenee hyvin mutta omalta osaltani hitaasti. Keittiö on Rikun ansiosta täysin toimintakykyinen ja myös pyykkiä voi pestä. Listat ovat ostettu ja niiden asentaminen on aloitettu. Etenemisen hitaus johtuu lähinnä minusta. Minun vastuulla on ollut ovien yms. tummien osien maalaus valkoiseksi. En ole edennyt. Tartuntamaali on hankala käsitellä, mutta se on vain tekosyy. Huono olo on parempi syy. Kuitenkin tänään illalla alkaa tuntua siltä, että olisi pitänyt tehdä jo kaikki ne ja aikaakin olisi varmaan ollut. Harmittaa oma saamattomuus samalla kuin olen hyvin ylpeä Rikun saavutuksista. Ehkä saan itsenkin joskus jotain aikaan. Olen hyvin huojentunut ja helpottunut, kun remontti on ohi.
Kissat viihtyvät toisella puolella taloa ja aloitamme varmaan tässä sinne muuton mitä pikimmiten.
Oma lääkkeiden muutoksen on sekoittanut kehoni kemian ja barbituraattipohjaisen lääkkeen lasku on ollut hankalaa ja aiheuttanut vieroitusoireita. On aina niin kivaa, kun lääkärit määräävät syömään jatkuvasti lääkettä, jota pitäisi käyttää vain pari viikkoa. Tätäkin lääkettä olen ohjeiden mukaan käyttänyt kolme vuotta. Hienoa on tämä.
Hoidimme viimein Tuiskun turkista myös paakut pois. Kuten Kikillä, pitkä turkki aiheuttaa kissan itsensä hoidossa välillä huopaantumista paakuiksi. Pitäisi harjata useammin, mutta nyt tiiviin remontin keskellä se on jäänyt väliin. Onneksi Tuisku on Kikiä helpompi hoidettava. Kikiä piti koko ajan lahjoa kissanmintulla, että sai edes harjattua. Tuisku pitää harjauksesta ja paakkuja leikatessa on vain huolestunut. Upea on hän. Sasu on ominut sängyn minun puoleisen nurkan jalkopäästä ja nukkuu siellä jatkuvasti. Hän oleilee lähinnä salissa ja tulee sen ovelle vastaan ja menee sitten syömään usein ihmisen turvaa haluten ja silitystä kaivaten. Hellyys vieläkin liittyy ruoan saamiseen. En usko tämän muuttuvan. Kissalaumalle kuuluu kaiken kaikkiaan hyvää ja he tuovat hellyyttä, ihastuttavuutta ja kauneutta elämäämme. Eli tällaista täällä.

Pitkästä aikaa

Viime kirjoituksesta on jo hetki vierähtänyt, töissä olen luovuttanut vanhoja tehtäviäni edelleen ja ottanut uusia vastaan, vapaalla olen ollut enimmäkseen väsynyt.
Remonttia on tarkoitus taas alkaa edistämään kun pahimmat pakkasetovat (ilmeisesti) jäämässä taakse, mutta tänään on ollut myös flunssainen olo joka saattaa tarkoittaa että kun ilta menee Logican tilinpäätösjuhlissa, loppuviikonloppu kuluukin sängyssä.
Pelirintamalle kuuluu myös aika vähänlaisesti uutta, IA jatkuu joko viikon päästä tai huhtikuun lopulla, riippuen JD:n aikatauluista tulevalle viikonlopulle.
Kissat ovat suloisia ja Sasu on rohkaistunut huomattavasti ja näyttäytyy säännöllisesti poissa piilostaan lipaston alla. Tuisku leikkii tuttavallisesti Nöpön ja Töpön kanssa ja on vallannut jo aikalailla kaikki nukkumapaikat myös omakseen.

Ensi viikko on töiden kannalta yhä matkustusta, vuorossa ei ole lainkaan toimistopäiviä, sitten tuleekin kuun viimeinen viikko ja otan lopullisesti haltuuni uudet työtehtäväni.

Että ei sen kummempia täältäpäin, tätä samaa elämää edelleen :)

väsyneenä ja ärtyneenä

Tai no, pääosin. Yliopiston lakkovaroitus päättyi eikö yliopistot näin mene lakkoon. Itsestä se on kokonaisuudessaan tuntunut mielenilmaukselta, sillä sen oli tarkoitus kestää vain päivän. Vaikka siltä selvittiin, niin surkeaa sikäli. Toinen surkea tieto oli se, että yliopistolaitos ei ole tehnyt mitään sen kaltaista 370 vuoteen. Hieno homma. Yliopistojen henkilökunnan olot kun eivät ole huonontuneet mitenkään esim. viimeisen 50 vuoden aikana, Ilmeisesti työnantaja perääntyi, koska valtio hieman kommentoi, että olisi noloa, jos hieno uusi yliopistosäädös jne. aiheuttaisi välittömästi lakon. Lisäksi, kukaan ei oikeasti uskonut, että se toteutuisi. Eli yllättyneitä olivat. Hienoa. Joskus on varsin ylpeää olla yhteydessä moiseen laitokseen. Niin, ja minun työsuhdetta ei kuitenkaan katkaistu liiton vahvan kannanoton johdosta. Jotain hyvää siis. Saan pari kuukautta lisää ennen kuin päädyn työttömyyspäivärahalle.

Muuten vain ketuttaa. Olin hereilä kaksi tuntia viime yönä eli unen määrä oli täysin riittämätön. Sen siitä saa, kun pitää huumata itsensä sen verran voimakkaasti, että saa unta.Vaikka kaikille varmasti tulee joskus tunne siitä, että olisi mieluummin joku muu, niin nyt tämä tunne on minulla. Lähinnä haluan vain ilmaista suunnattoman ärtymyksen kaikkea kohtaan. Ehkä se menee ohi.

Sasu sen sijaan on sellainen upea asia, jossa edistyksiä tapahtuu jatkuvasti. Tuiskun saavuttua pöyheän leijonaharjansa ja valtavan turkkimääränsä kanssa ovat nuoremmat veljekset, Nöpö ja Töpö, keskittäneet huomionsa siihen pieneen, joka on aktiivinen ja leikkii ja on kiva, kun siihen, joka sähisee pöydän alla. Kyllä yhteenottoja vieläkin satunnaisesti tulee, mutta ohikävelyjä tapahtuu yhä enemmän, Sasu on selkeästi rohkeampi ja tulee paljon piilostaan esille ja on alkanut leikkiäkin. Olemme tästä sikäli hämmentyneitä, että tämä on aivan uusi piirre hänessä. Hän haluaisi selkeästi uskaltaa siirtyä makuuhuoneeseen ja muuallekin, mutta vielä ei rohkeus riitä, kun veljekset vielä kiusaavat. Saisivat jo lopettaa, vaikka he tekevät samaa kaikille muillekin. Sasu vain ottaa sen huonommin.

Ketutuksen lisäksi nyt ei kiinnosta oikein mikään. Kaksi asiaa kyllä, mutta ei niistä sen enempää. Eli toivoa vielä on.

Sasun uroteko

Selkeästi jonkinlainen muutos on tapahtunut. Tänään Sasu kiersi kahdesta suunnasta keittiön saarekkeen siten, että yhdessä siitä muodostui kehä koko jutun ympärille. Lisäksi hän tuli hakemaan hellyyttä puolen metrin päästä turvasaarekkeestaan, vaikka Töpö, yksi arkkivihollinen, oli huoneessa.

Syitä voi olla monia:
- Hän on liian kauan ollut vaiti kunnon hellyyttä ja uskaltaa tulla hakemaan sitä, kun keittiö on hieman hiljaisempi. Tätä argumenttia tukee se, että hän aina tuli vain minun luokseni eikä sikäli haahaillut edestakaisin.
- Muut kissat ovat alkaneet hänen olla rauhassa. He vain pitkälti kävelevät ohi ja tekevät omia juttujaan. Kyllä sinne vielä, erityisesti Nöpö, hyökkäilee, mutta murto-osan siitä määrästä kuin ennen.
- Hänen kiinnostuksensa kissamaisesti alkaa herätä. Noin neliömetri tilaa on hieman pieni uteliaalle ja suloiselle kissalle. Tämä

tila vastaa hänen koppiaan sieltä, mistä haimme hänet, mutta ei se kissalle pitkällä tähtäimellä ole. Eli kiinnostus lisääntyy.
Itse olen aika vakuuttunut siitä, että kaikki kolme syytä yhdessä ovat aiheuttaneet tämän kehityksen, josta olemme varsin tyytyväisiä. Voi olla, että tämä on kuitenkin hänelle hyvä paikka, missä elää elämänsä loppuun asti. Vieminen toiseen paikkaan voisi kuitenkin olla riskialtista ja arvaamatonta, kun ei koskaan tiedä, minkälainen koti häntä kuitenkin odottaisi.