Promootio lähestyy kovaa vauhtia. Miekka on Holmbergilla kaiverrettavana ja he toimittavat sen yliopistolle. Äiti ystävällisesti toimitti hattuni jo yliopistolle ja miekkavyön pitäisi saapua miekanhiojaisiin myöskin. Kävin eilen kampaajalla ja värjäys onnistui kivasti, joskin muuten olenkin sitä mieltä, että sillä kampaajalla alkaa olla liikaa mielipiteitä minun hiuksistani. Ellei hän värjäisi niitä niin hyvin vaihtaisin heti. Tämä ja huominen ovat vielä rauhallisia (promootion suhteen ainakin). Torstaina aamulla on yksi mielenkiintoinen vierailuluento, johon haluaisin mennä. Päivällä on promootioaktiharjoitukset ja illalla miekanhiojaiset. Perjantaina aamulla on meikki, sitten on itse promootioakti, jonka jälkeen kävellään kulkueessa Turun konserttisalista Tuomiokirkolle, jossa on jumalanpalvelus. Sitten illemmalla on illallinen Turun Linnassa, jonka jälkeen keskiyöllä alkavat tanssiaiset, jotka loppuvat auringon noustessa, joskin ajattelin jättää tanssiaiset väliin, koska veikkaan, ettei kuntoni kestä enkä ole harjoituksiinkaan päässyt (enkä usko, että poloneesi enää vanhojen tansseista mieleen muistuu). Lauantaina sitten Riku jää kotiin tekemään töitä ja menen itse vielä purjehdukselle Turusta Naantaliin. Eli kolme kiireistä päivää tiedossa ja todella vain toivon, että kuntoni kestää.
Terveyteni on ihan hyvä, mutta vaihtelee paljon päivittäin. Merkittävä muutos kevään aikana on ollut se, että painoni on pudonnut noin seitsemän kiloa. Olen myös toukokuun puolenvälin jälkeen palannut akateemisten työttömien riveihin ainakin hetkeksi. Työt tosiaan loppuivat nyt toukokuun puolessavälissä. Pidin kovasti projektista ja työkavereistani. Se myös muutti kovasti ajattelutapojani siitä, miten opinnot kannattaisi järjestää ja mielipiteitä muista vastaavista asioista, mitä en osannut odottaa aloittaessani työt. Olisin mieluusti jatkanut projektissa, mutta tällä kertaa ei käynyt niin. Suunnitelmia on useita, mutta nyt toukokuun loppuun asti keskityn lomailemaan ja suunnitelmat saavat odottaa kesäkuuta.
Meidän matka Berliiniin oli ihana ja ihastuin kaupunkiin ja palaisin sinne mieluusti toistekin. Ensimmäistä kertaa matkustin ilman etukäteissuunnitelmia tai odotuksia ja uskon, että tämä oli yksi syy siihen, miksi matka oli onnistunut. Mutta toisaalta se ei ollut suinkaan ainoa. Berliini oli kaunis ja vihreä kaupunki, jossa kaikki toimi. Ihmiset olivat ystävällisiä. Ihastuin kovasti pariin löytämääni "tuoremehubaariin", joista toinen oli hotellin vieressä. Ne tarjosivat laajan valikoiman tuoremehuja edullisesti sekä erilaisia hedelmä- ja vihannessalaatteja. Pidin siitä, että ehdimme nähdä nähtävyyksiä, mutta emme ottaneet siitä stressiä ja teimme sen niinkin hauskalla tavalla kuin Segwayn kyydissä (vaikka teimmehän sitä hieman muutenkin) eikä minua hirveästi haitanut edes se, että onnistuin kaatumaan omalla Segwayllani, kun olimme paalamassa takaisin ja nousimme viimeisen kerran tieltä jalkakäytävälle. En tiedä, mitä tein väärin, koska olin tehnyt saman asian useasti aikaisemmin (filmi meni ns. poikki hetkeksi), mutta veikkaan, etten tullut täysin kohtisuoraan jalkakäytävälle ja muuten hyvinkin turvallinen vehje ei ole täysin vakaa noissa tilanteissa ja kaaduin. Onneksi Segway ei vahingoittunut ja itse selvisin parilla mustelmalla. Ikävämpää oli se kolmen-neljän päivän kipukohtaus, johon kaatuminen johti, mutta onneksi menimme sillä vehkeellä viimeisenä päivänä, joten saatoin sairastella rauhassa kotona. Pitää ensi kerralla olla varovaisempi. Mietimme kesän lomamatkalla yhtenä vaihtoehtona Prahaa ja siellä pääsisi Segwayllä kiertelemään kaupunkia. Alkuperäinen suunnitelma oli Pietari ja Moskova, mutta se vaatisi viisumia ja ilmeisesti nyt niiden saamisessa on hankaluuksia. Mutta takaisin Berliiniin: Pidin nähtävyyksistä eniten Berlin Zoo:sta, mikä tuskin on mikään yllätys. Hotelli oli hyvin miellyttävä yllätys, kun kaikki toimi niin hienosti. Ainoa negatiivinen kommentti on kuhmuraiset tyynyt, kokolattiamatto ja kuuma huone, mutta huoneesta sai ikkunat auki, olimme siellä niin vähän aikaa, ettei tyynyt kauaa haitanneet ja kunnollinen pimennysverho oli aivan loistava ja hotellin palvelu oli aivan loistava. Hotellin lähellä oli myös ihana italialainen, joka oli rakennettu rautatiesillan alle (junat meni välillä yli), missä kävimme kahdesti, kun se oli lähellä, helppo ja ennen kaikkea ruoka oli hyvää. Yhteenvetona voisi sanoa tosiaan, että Berliini vaikutti ensimmäiseltä suurkaupungilta, jossa voisi asua, joskin ennen kuin sinne oikeasti menisi asumaan, haluaisin viettää siellä hieman kauemmin kuin kolme päivää (vai oliko se neljä?). Hyvä matka joka tapauksessa.
Tuiskun silmä alkaa parantua hiljalleen. Pian palattuamme kotiin Berliinistä huomasimme, että Tuiskun silmä alkoi punertua ja rähmääntyä ja sain ajan eläinlääkärille perjantaina. Pyyhin silmää vedellä sitä ennen ja toivoin, ettei silmässä itsessään olisi vikaa vain että kyseessä olisi vain tulehdus ympäröivissä kudoksissa. Kuitenkin näin ei käynyt, vaan silmää värjätessä kävi ilmi, että siellä oli pienen pieni haava, eli jossain kinassa Tuisku on saanut kynnestä. Sain reseptin antibioottitippoihin, joita pitää laittaa 10 päivää 4-6krt päivässä. Ne teistä, joilla on kissoja, tietävät, miten huisin hauska homma tämä on ja miten paljon kissat tätä arvostavat. Itse olen ollut hämmentynyt siitä, miten helppo kissa Tuisku on ollut. Alkuun Tuisku nukkui yläkerrassa lähes koko ajan, mutta nyt hänen käyttäytymisensä on palannut normaaliin silmän parantuessa. On se vieläkin hieman punaisempi ja turvonneempi kuin toinen silmä, mutta paljon parempi. Tuisku on jälleen leikkisä itsensä. Mutta: Tipan laittamisessa se suurin homman on Tuiskun löytäminen ja kiinni saaminen. Tämä ei ole pieni paikka ja yläkerrassa on monta piiloa. Kun Tuisku huomaa, ettei enää pääse karkuun, maukuu hän surkeasti, mutta antautuu (toisin kuin Noki, joka pistäisi väkivaltaisesti vastaan loppuun asti). Mielenkiintoisesti Tuisku myös tuntuu jähmettyvän sylissä juuri ennen tipan antamista, mikä helpottaa merkittävästi. Tipan laiton jälkeen annamme aina jonkin pienen herkun oli se sitten pieni tippa kissanmaitoa (siis kissoille tehtyä), kalkkunaa tai kissanminttukarkkia ja silittelen hetken. Sitten yritän kanssa touhuta jotain muutakin Tuiskun kanssa päivittäin, ettei interaktio jää pelkkään tipanlaittoon. Riku saa myös yhtälailla laitettua tipan silmään, mikä onkin hieno homma, koska muuten tipan laittaminen kävisi ongelmalliseksi promootion yhteydessä. Nyt vain koko hommaan tulee yksi taso enemmän säätiöä, mutta sellaista se on, kun on eläimiä. Pikin häntä on parantunut hienosti ja vaikkei välttämättä ole vielä täysin luutunut, niin ei ainakaan heilu vapaasti ympäriinsä samalla tavalla.
Eipä täällä muuta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti