Pitäisi jo olla nukkumassa, mutta muutama sana promootiosta ensin sekä sen seuraamuksista.
Minua jännitti koko homma kovasti. Tästä syystä nukuin kolme yötä kovin huonosti. Huonosti nukutuilla yöllä oli seuraamuksensa. Mutta jaksoin kaikki tärkeimmät jutut kunnialla ja nautin suuresti koko jutusta. Kaikki ne pienet jutut, jotka ovat niin tärkeitä, kuten se, että promootioaktissa pitää olla tietyn väriset hanskat (naisilla mustat, miehillä valkoiset), miekat hiotaan shamppanjalla, kirkonkellot soivat koko sen ajan, kun kävelimme konserttisalista Turun tuomiokirkkoon jne. Se vain on niin ylilyövän hienoa. Jokainen yhteisö tarvitsee omat rituaalinsa ja tohtoripromootio on mitä suurimmassa määrin akateemisen maailman rituaali.
Promootio alkoi omalta osaltani jo torstaina aamulla, kun menin kuuntelemaan kasvatustieteiden tiedekunnan kunniatohtoreiden luentoja ja nautin suunnattomasti molemmista. Kari Uusikylä luennoitsi siitä, voiko tieteellinen luovuus elää akateemisilla markkinatoreilla (puhui asiaa, puhui hyvin ja huvittavasti) ja Simone Volet luennoitsi yhteisöllisestä oppimisesta yliopistossa (Collaborative learning at university: Cognitive, motivational and social challenges - mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja jälleen sain ideoita omaan tutkimukseen). Lounaan jälkeen kävin hakemassa Turun yliopiston lyyran ylioppilaslakkiini, jota tarvittaisiin lauantaina risteilyllä ja sitten hetkeksi lepäämään vanhempien luokse, josta sitten pikaisesti juoksinkin promootioaktiharjoituksiin konserttisaliin. Sitten taas hetkeksi lepäämään ja vaihtamaan vaatteita vanhempien luokse ja syömään, koska olimme epävarmoja illan ruokatarjoilusta (aivan turhaan, joskin aamupalan jälkeen on ihan hyvä syödä jotain ennen ilta kahdeksaa).
Miekanhiojaisissa oli mukava tunnelma ja olin hyvin huojentunut, kun viimein sain varmistuttua siitä, että miekkani on paikalla. Holmberg vakuutti kyllä, että asia on kunnossa, mutta en ollut saanut vastausta yliopistolta, joten en ollut asiasta täysin varma ennen kuin näin miekkani pöydällä, missä oli niitä aikas monta. Hiojaisissa oli muutama puhe ja täytyy sanoa, että kaikki puheet promootiotilaisuuksissa olivat hyviä, mikä oli hivenen yllättävää (ei ehkä pitäisi olla, mutta yllätti hieman kuitenkin). Aurinkobaletti esitti nykytanssia, joka kuvasi evoluutiota ja elämän kehittymistä erittäin hyvin ja kauniisti. Olen aikaisemminkin halunnut nähdä heidän esityksiään. Nyt haluan nähdä niitä entistä enemmän. Ruoka oli herkullista ja sitä oli varsin riittävästi. Miekan hiominen itsessään meni sujuvasti, kun paikalla oli kolme tahkoa. Näimme useita eri hiomistyylejä ja pidin kommentaatioista. Riku pyöritti kampea sopivan hitaasti (meidän tahkon kivi oli hieman vinossa ja liian nopeasti pyörittäessä olisi ollut vaikea saada sopiva kontakti miekan ja tahkon väliin - olimme melkein viimeisiä kun kerran kasvatustiede on nuorin tiedekunta, niin ehdimme tarkkailla tällaisia asioita) ja sain hiottua miekkani ja olin aivan turhaan huolissani siitä, että jotain roiskuisi puvulleni. Aivan niin paljon ei shamppanjaa roiskittu =). Lähdimme miekan hiomisen jälkeen kotiin antamaan Tuiskulle tippaa.
Perjantaina oli itse promootioakti ja olin varannut meikin ja ystävällisesti he hieman korjailivat kampaustanikin. Olin sitä hieman itse laittanut, mutta koska en ole siinä erittäin hyvä, ei se ollut niin hyvä kuin olisin halunnut. Kampauksen ei kovin erikoinen tarvinnut olla, koska suurimman osan päivää päässä oli sitten se hattu, mutta olin iloinen lopputuloksesta. Meikistä tuli hivenen turhan tumma, mutta ei se hullummalta näyttänyt. Sitten vain konserttisalille odottelemaan ja pääsin neuvomaan toista promovendia siitä, mistä hän löytäisi hanskat, jotka hän oli unohtanut (itse muistin koko hanskat vasta keskiviikkona mutta onneksi löysin kaapista). Itse promootio alkoi hieman myöhässä, koska Mauno Koivisto saapui ns. akateemisesti myöhässä (ja lähti pian saatuaan hattunsa ja miekkansa, itse asiassa humanistisen ja matemaattis-luonnontieteellisen hatutuksen jälkeen). Näin hänet hian läheltä, kun meidät oli siirretty odottamaan oven viereen. Hänen saavuttua kävelimme hiljalleen saliin. Ohjelma oli erilainen kuin olin odottanut. Äidin promootiossa oli kuorolaulua ja jäin kaipaamaan sitä, vaikka klassinen musiikki kaunista olikin, niin tunnelmaltaan kuorolaulu akateemisine teemoineen olisi ollut ehkä sopivampi. Mutta ilmeisesti sitä on ollut ainakin kahtena edellisenä kertana, joten ehkä haluttiin vaihtelua. Ehkä kyse ei ollut niinkään pettymyksestä kuin yllätyksestä. Olin varautunut suureen määrään akateemista paatosta eikä sitä ollut. Oli vaan kaunis, ja aikas pitkäveteinen tilaisuus. Hattuja annettiin yli 120 henkilölle yksi kerrallaan ja sehän kestää. Olimme lähes viimeisiä, mutta siitä huolimatta jännitti, kun lähdin hakemaan hattuani ja miekkaani. Muistin kuitenkin ottaa miekasta kiinni alapuolelta, siirtää sen vasemmalle puolelleni, ottaa diplomin oikealla kädelläni, kumartaa, kääntyä miekan puolelta ympäri, kumartaa yleisölle ja kävellä oikealta puolelta promovendeja takaisin paikalleni. Muistaakseni hymy oli aika herkässä siinä vaiheessa. Ja miekka painoi enemmän kuin kuvittelisi. Pian sen jälkeen tilaisuus loppuikin maamme-lauluun, jolloin usealle promovendille oli epäselvää, pitäisikö hattu ottaa päästä vai ei. Osa miehistä ei ottanut hattua pois päästä. Itse otin, mutta kun huomasin, että naiset eivät ottaneet, niin laitoin hatun takaisin ja sitten muistinkin, että eihän naisten hattuja pois tarvitse ottaa. Mutta olisihan sekin voitu meille kertoa, mutta olisihan se myöskin pitänyt tietää. Mutta eipä tuolla väliä. Sitten vain jännitettiin, sataisiko vai ei. Jos sataisi liikaa, emme pääsisi kävellen kirkolle vaan menisimme bussilla ja odotimme kovasti kulkuetta. Kun tulimme salista, ulkona satoi. Onneksi sade kuitenkin taukosi ja pääsimme kulkueessa kävelemään. En tiedä, miksi se tuntui niin hienolta, mutta se vain tuntui. Tuomiokirkon kellot soivat ja ääni koveni hiljalleen lähestyessämme kirkkoa. Muistan, kun olin katsomassa äidin promootiota ja ajattelin silloin, että joskus minäkin olen vielä tuossa ja nyt perjantaina tuo vuonna 2002 hiljaa mielessä esitetty toive, ajatus, unelma, toteutui. Ehkä se oli siinä niin hienoa.
En jäänyt itse jumalanpalvelukseen vaan menin lepäämään vanhempien luokse ja ryöväämään heidän ruokakaappiaan.
Illalla menimme Turun linnaan promootiopäivällisille. Illallisilla oli monta erilaista alkoholitonta viiniä, joista jotkut olivat aivan kamalia ja joku ihan kohtuullinen. Kuten Rikukin jo kommentoi, en voi itsekään käsittää, miten vielä voidaan tarjota Liptonin keltaista teenä ja vielä haudutettuna teenä! Se on jo loukkaus kaikkea teetä kohtaan. Mutta nämä ovatkin ainoat negatiiviset kommentit tiltaa kohtaan. Ruoka oli erinomaista. Puheet viihdyttäviä. Pöytäseura mukava. Puitteet kerrassaan mainiot. Aloin kuitenkin saada migreeniä illan mittaan, joten emme menneet enää tanssimaan vaan palasimme kotiin. Silti pääsin nukkumaan vasta lähempänä kahta.
Riku tosiaan ei tullut mukaan lauantain purjehdukselle, mikä mahdollisti sen, että saatoin keskittyä kontaktoitumaan kunniatohtori Simone Voletin kanssa ja olemmekin menossa lounaalle tiistaina. Menimme Lily-nimisellä laivalla Turusta Naantaliin ja matkan maisemat olivat hyvin kauniita ja seura loistavaa. Naantalissa söimme loistavan buffet-lounaan ja nautimme erinomaisen taikurin esityksestä. Oma vauhti alkoi jo merkittävästi hiipua. Onneksi sain ihmisiä kiinni puhelimitse ja näin varmistin sen, etten nukahtanut rattiin kotimatkalla.
Nyt promootio on ohi. Huomenna ilmoittaudun työttömyystoimistoon jälleen akateemiseksi työttömäksi. Joskus toiste se haittaisi enemmän mutta juuri nyt se ei haittaa. Ideoita on pää täynnä ja promootio herätti kipinän akateemiseen elämään, joka oli jo päässyt hieman sammumaan. Menin kuitenkin suoraan yliopistoon lukiosta ja aloitin väitöskirjan ennen kuin maisterinpaperitkaan oli kourassa. Hivenen sitten olin puhki, kun väitöskirja oli valmis ja tohtoroiduin ja jotenkin tuntuu siltä, että olen vasta nyt loppukeväästä toipunut siitä ja nyt pitkään vaivannut kirjoitusblokki alkaa väistyä. Nyt on uusia kontakteja, uusia mahdollisuuksia ja uusia suunnitelmia. En tiedä, mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta eiköhän kaikki järjesty, tavalla tai toisella. Promootio oli ainakin hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti