Promootio, sivusta seurattuna

Sadun Promootion on nyt kokonaan ohi. Kolmen päivän juhlasta osallistuin kahteen ensimmäiseen päivää, Satu veti toki täydet kolme.
Torstaina oli vuorossa miekanhiojaiset, joissa me kavaljeerit pääsimme pyörittämään kampea kun tohtorit hioivat miekkansa shampanjalla kostutetulla tahkolla. Tämä tapahtuma oli järjestetty Yliopistonmäellä ja koska ajattelimme että paikalla on tarjolla pikku purtavaa vasta hoimisten jälkeen, kävimme etukäteen syömässä Trattoria Romanassa. Olo oli pullea kun nousimme mäelle Tiedon portaita pitkin. Olimme paikalla viisi minuuttia ennen kuin ovet avattiin, joten odottelimme suihkulähteiden äärellä. Sisään päästyämme saimme käsiimme maljat, tarkistimme että Sadun miekka oli paikallaan ja jäimme odottelemaan alkua.
Väkeä oli saapunut paikalle kiitettävästi. Manua ei näkynyt, mutta Sauli oli paikalla. Puheiden jälkeen päästiin itse asiaan ja on todettava että miekkoja hiottiin kaikilla mahdollisilla tyyleillä. Oma vuoromme koitti loppupuolella ja käänsin kampea rauhalliseen tahtiin. Sadun miekka hioutui niin täydellisesti ettei hiottua ja hiomatonta osaa silmämääräisesti pysty toisistaan erottamaan.
Hiojaisista suuntasimme kotiin nukkumaan ja Tuiskun silmätippoja antamaan, Tuisku alkaa olla jo saanut tarpeekseen silmätipoista, kissaa näkyy sisällä vain hetkittäin päivän aikana.
Satu nukkui huonosti, minä paremmin ja perjantaina lähdimme liikkelle kohti Promootiota. Suunnitelma oli että pudotan Sadun kampaajalle ja hurautan sitten hakemaan paketin UPSin tilosita Liedosta. Paketti ei ollut kuitenkaan perillä, sen sanottiin tulevan kahdentoista jälkeen ja olevan noudettavissa neljään saakka. Totesin että käyn sitten hakemassa paketin kirkon aikana ja palasin keskustaan. Parkkipaikkaa en löytänyt, joten vein auton Sadun vanhempien vierasparkkipaikalle ja lähdin sitten hakemaan Satua. Meikkaus saatiinkin valmiiksi melkein samaan aikaan kuin astuin sisään kampaamoon ja siirryimme konserttitalolle. Minun ja Sadun vanhempien paikat olivat aivan loistavat, olimme katsomon "toisen kerroksen" ensimmäisellä rivillä ja käytännössä keskellä. Valmistauduin huolellisesti Sadun promootion kuvaamiseen kännykkävideokameranllani joka meni virransäästötilaan noin puoli sekuntia ennen kuin promoottori aloitti puheensa. Suunnitelmani siitä että kuvaan promoottorin alkusanat, pausetan kunnes kuvaan Sadun suorituksen, pausetan uudelleen ja kuvaan promoottorin päätössanat onnistui vain siltä osin että sain Sadun hatun, miekan ja diplomin vastaanottamisen kuvattua. Kiitos Nokia taas tästäkin.
Promootion jälkeen oli vuorossa uusi yritys hakea paketti samalla kun Satu käveli saattueessa Tuomiokirkolle. Paketti ei ollut vieläkään tullut. Se siitä ajantasaisesta toimituksesta. Satu sai vanhemmiltaan kyydin heidän kotiinsa jonne minäkin suuntasin ilman pakettiani. Sadun vanhemmat lähtivät mökille, me jäimme ryöstämään jääkaappia ennen kuin suuntasimme Promootiopäivällisille Turun Linnaan. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja siirryimme parvelle katsomaan saliin saapuvia. Oli outoa nähdä ihmisten tulevan sisään ja sitten laittavan hatun päähänsä, toisin kuin yleensä yhteiskunnassa toimitaan. Kuuntelimme ensimmäisen puheen ja nautimme ensimmäisen maljan ennen siirtymistä Rehtorin ja hänen vaimonsa kättelyn kautta Kuningattaren saliin jonne meidät oli sijoitettu.
En tiedä oliko kyseessä vain sattuma vai kertooko jotain suurempaa Sadun tutkimuksen tunnettuudesta se että hänen molemmilla puolillaan istuneet miehet olivat kumpikin jollakin tavalla mukana tutkimuksessa. Toinen kuului koejoukkoon ja toinen oli ollut katsomassa väitöstä. Juteltavaa riitti siis Sadun tutkimuksessa ja myös pöytänaapureiden tutkimuksissa. Ruoka oli hyvää, lähes erinomaista ja puheet olivat hämmästyttävän hyviä. Maljoja kohotettiin runsain mitoin, onneksi alkoholiton vaihtoehto oli tarjolla. Illan lopuksi meille kuitenkin tarjottiin liptonin keltaista, joka ei ihan oikeasti enää vuonna 2011 ole hauskaa. Emme lähteneet tansseihin vaan puolenyön aikaan astuimme autoomme ja suuntasimme kotiin.
Tänään aamulla Satu oli taas huonosti nukutun yön ansiosta jalkeilla ennen minua ja lähti promootioristeilylle. Minulle ei oltu hankittu lippua koska hankinta-aikana oli voimassa uhka että olisin joutunut olemaan tänään töissä. En joutunut, vasta ensi lauantaina, mutta sitä ei silloin tiedetty. Satu siis katosi risteilemään ja lounastamaan ja minä jäin kotiin koomaamaan ja toipumaan kahdesta edellisestä illasta.
Satukin on jo palannut, risteily oli mennyt mukavasti ja ruoka oli ollut hyvää. Lounastapaaminen australialaisen kunniatohtorin kanssakin oli saatu sovittua. Minun päiväni kului porrasaukon levyttämisessä, joka työ veikin kaiken tälle päivälle säilyneen energian mennessään. Onneksi huomenna on vielä sunnuntai ennen seuraavan työviikon alkua.