Joulun jälkeen

Eilinen maastoratsastus jouduttiin keskyttämään koska hevoset kompastelivat tilsoihinsa aivan jatkuvasti. Ei ole kivaa kun hevonen kesken töltin kompastuu molemmilla etujaloillaan, kuten Vapulle tapahtui (minä siis ratsailla).
Eilinen plussakeli teki teistä kovin liukkaat ja lumitöistä hyvin raskaat. Tänään sataa näköjään lisää lunta yön aikana jäätyneille teille, joten leffojen (Inglorious Basterds ja Gamer) palauttamisesta tuleekin extreme-urheilua.
Lomakin tuntuu olevan jo takana, vaikka sitä on jäljellä vielä reilu viikko. Outoa. Luettua en ole saanut oikein mitään, vaikka ihan lupaavalta vaikuttava kirja odottaa pöydällä kutsuvana. Jotenkin on vain veto poissa, kai se on sitä loppuvuoden kiireen purkautumista.
Satu on valitellut kipeää kurkkua parina viime aamuna ja eilen kävimme näyttämässä sitä lääkärillekin, joka onneksi totesi ettei mitään aihetta huoleen ainakana toistaiseksi. Toivottavasti Sadun kunto kestää, eikä mikään jälkitauti iske.
Vuodenvaihde sujunee Turussa Talismania pelaillessa Mikon, Suvin ja Jarin kanssa ja vuoden 2010 roolipelit käynnistyvät heti maanantaina 4.1.10 IA:n toisen tuotanokauden toisella jaksolla.

Valkea joulu

Ihmisten aiheuttamasta maailmanlaajuisesta ilmaston lämpenemisestä huolimatta tai siitä johtuen on tämä ensimmäinen valkea joulumme Laitilassa. Ulkona on mukava pikkupakkanen ja lunta on riittämiin.
Kinkku onnistui hyvin, samoin suolalohi. Piimäkakulle kävi huonommin, kun muistin väärin miten paljon 24 grammaa on ruokalusikallisina. Se on neljä, ei kaksi.
Sasun siirtäminen mediahuoneesta Tupaan on tuonut mukanaan kissojen joulurauhan. Sasu ja muut kissat tulevat jo varsin hyvin toimeen keskenään, pientä epävarmuutta Sasu vieläkin tuntee, mutta alkaa jo uskoa ettei toinen kissa samassa huoneessa ole mikään kriisi ja että kissat voivat tulla jopa häntä kohti ilman mitään ilkeitä aikomuksia.
Sadun kuurit loppuivat viime yönä, eikä mitään oireitakaan ole jäljellä, eli siltäkin osin vaikuttaa oikein hyvältä.
Täytyy palat ajoulunviettoon, eivät ne kakut, kinkut, lohet, leivät, pullat, tortut, juustot ja hedelmät itseään syö :)

Joulunodotusta

Viime yönnä meille satoi noin 15-20 cm lunta, muistaen edellisen lopputalven jääkentän jolta auto ei jaksanut kivuta tielle, päätin aloittaa päivän lumitöillä. Emme omistaneet vielä aamulla kolaa, joten lähdin pihan kimppuun aseistautuen ainoastaan lumilapiolla.
Lumi oli kevyttä pakkaslunta, mutta höttöistä ja jokaisen lapionalan alueelta piti ottaa lunta kaksi kertaa ennen kuin oli saanut kaiken. Eihän tuo piha mitenkään valtava ole, mutta silti siinä lapioimista riitti. Noin pulivälissä luovutin ja palasin sisälle leipomaan joulukakkuja.
Kakkujen paistuttua lähdimme keskustaan hakemaan kinkun ja palauttamaan leffoja (G.I. Joe ja Terminator: Salvation). Kinkkujonossa meni varmaan puolet käytetystä kokonaisajasta (vierailimme myös lähes kaikissa kaupoissa etsimässä Sadulle Rolloja huonolla menestyksellä) mutta nyt on kinkkukin haettu. Samalla reissulla mukaan tarttui myös lumikola, jolla loppupihan puhdistus kävi nopeasti.
Yhtä kaikki nyt on kaikki valmista jouluun. Tai ei nyt ihan kaikki, leipoa vielä pitää, mutta enää ei pitäisi olla jäljellä yhtään syytä startata autoa ennen kuin Joulu on takana. Kinkku, perunat, perunalaatikko, kasvikset, tortut, kakut, suklaat, salmiakit, piparit, juustot ja muut elintarvikkeet on hankittu ja kotiinkuljetettu. Sadun uusi iPod (classis, 160 Gb) saapui myös tänään ja naapurimme kävivät maksamassa maiden vuokran. Teimme uuden vuokrasopimuksen johon ei liity rahaa, vaan vastineeksi pelloista naapurit pitävät metsäalueelle siistinä. :)
Rauhallista joulunaikaa toivottavat kaikille tasapuolisesti

Riku, Satu, Piki, Noki, Nöpö, Töpö ja Sasu

satu raportoi

Viimeinkin alan hahmottaa, mitä kaikkea on tapahtunut ja miten nopeasti se on tapahtunut. Minulla sairastamisen aikana hävisi kaikki ajan ja todellisuuden taju.Lääkkeistä johtuen tai niistä huolimatta ilmeisesti houruillin paljon ja itsekin tiesin, etten enää hahmottanut totta fiktiosta. Sen se tekee, kun lääkitään kuin elefanttia. Sairaalassa minua ystävistäni Sirkku (joka ehti ennen kuin siirryin Paimioon) ja kommentit vierailusta ovat olleet hupaisia. Ilmeisesti olin nukahtanut istualleni (aloin olla jo mestari siinä taidossa) ja herätessäni kysyin, miten kauan olin nukkunut. Osoitin hänelle ilmeisesti laatikossani ollutta hengitysmaskia ja kysyin häneltä, mikä tämä on. Lähetin myös viestin ohjaajalleni ja kauhuissani ajattelen, mitä siihen olin kirjoittanut. Riku ainakin oli saanut hyvinkin mielenkiintoisia viestejä. Itse muistan yhden puolihallusinaation, jossa pudotin puhelimeni lattialle ja se meni kolmeen osaan (takakansi irtosi ja akku myös). Yritin epätoivoisesti korjata sitä, koska se ei ollit puhelimeni vaan jonkun tärkeän (Saaban kuningattaran tai vastaavan) ihmisen puhelin ja melkein teippasin kannet yhteen. Onneksi ei ollut teippiä lähellä

Ikävintä sairaalassa olossa oli se, että ei jaksanut mitään. Rikua oli ihana nähdä, mutta 15min jälkeenkin olin jo niin väsynyt, että piti nukkua. Nukuinkin lähes koko aikani siellä, mikä suoraan sanoen on paras tapa viettää aikaa sairaalassa. Ruoasta puheen ollen: Alussa en kyennyt edes syömään ja ravinto tuli pussista. jossain vaiheessa minua kehotettiin edes kokeilemaan mehujäätä. jossain vaiheessa olin saanut neuvon, jonka mukaan minun piti puhua, vaikka se sattuisikin. Sovelsin tätä ruokaankin. Kaikki pieni edistys oli hieno asia tiettyyn pisteeseen saakka. Viimeisinä päivinä sain taas kokea sen, että sairaalaruoka on pahaa. Koska olin kurkkutautiosastolla, sain pehmeää ruokaa. Toisin sanoen kaikki mahdollinen ruoka oli soseutettu. Salaatti saatiin hyvin mielenkiintoiseen muotoon, kun se oli kasa vihreää mönjää. Viimeisenä päivänä sain eteeni lautasen, jossa oli kolme erilaista mössöä, keltaista, ruskeaa ja vihreää. Naapurin ruokalautaselta sain selville, että omalla lautasellani oli perunamuusia, poronkäristystä ja salaattia. Hienoa sellainen.

Joulun paikkeilla antibioottikuurit loppuvat ja voin virallisesti sanoa olevani tavallaan terve. Sairaslomaa on vuoden loppuun ja sitä saa lisää, jos tarvitsee. Toisaalta minun pitää saada Suomen Akatemian Tutkijatohtorin hakemus valmiiksi, joten eiköhän tammikuu mene siihen. Muutkin työt alkavat. Onneksi sen aika ei ole vielä. Sen sijaan pitää vain miettiä, mitä kykenee syömään.

Lisäksi minulla on ongelma: olen liian väsynyt ja sekaisin, etten jaksa katsoa, mitään aivoja tarvitsevaa. Toisaalta riittävän tajuissani, etten pysty katsomaan enää mitä tahansa roskaa. Onneksi ongelmani ovat tässä vaiheessa hyvin pieniä. Sairaalasta muistan lähinnä sen, että nukutti koko ajan, sattui koko ajan ja aina välillä joku kävi pistelemässä tai vaihtelemassa tippaa. Napista painamalla sai kaiken tarvitsevansa, mutta vaatimukset olivat hyvin pieniä. Yskä oli pahin kurkkukivun yhteydessä. Yskin peitteitä pois paljastaen raakaa ihoa ja sitten piti niellä. Nyt koen vielä tarvetta käsitellä asiaa ja toisaalta ensimmäistä kertaa haluan ja jaksan ottaa yhteyttä muuhun maailmaan.

Joten hyvää talvipäivänseisausta, joulua yms, mitä kukin viettääkin. Raportti loppuu

Kotiutunut Satu

Sadun kunto on ihan kohtuullinen, joskin hän nukkuu paljon, jopa enemmän kuin meidän kissamme :)
Keivän syöminen sattui kurkkuun, mutta helmipuuro meni alas ongelmitta. Virittelin makuuhuoneen viihdekeskuksen näyttämään myös exportoimattomat sarjat, joten nyt on viihdettäkin tarjolla sängystä nousematta.
Jouluostokset alkavat olla tehdyt, kaapit pursuavat ruokaa, eikä kinkkua ole vielä edes haettu. Pakkasen lasku on tehnyt lämmittämisen helpommaksi, sekä tietysti se että olemme kotona ja voimme polttaa puuta salissa ja tuvassa. Kissat ovat onnellisia Sadun paluusta ja niin olen minäkin.

Satu kotona

Satu kotiutettiin eilen Paimion sairaalasta, josta hän matkusti isänsä kydillä vanhempiensa luokse ja edelleen minun kyydilläni kotiin kun tiimimme seminaariristeily palasi satamaan.
Nyt lojumme aängyssä peittojen alla katsellen tv-sarjoja jotka tulivat Sadun sairaala-aikana. Sängyssä on mukana 2-4 kissaa, vähän hetkestä riippuen :)

Satu siirretty Paimioon

Satu siirrettiin eilen Paimion sairaalaan, osastolle 112. Siirron syy oli minun tulkintani mukaan se että kurkkutulehdus on nyt saatu aisoihin, joten akuutein ongelma on keuhkokuume ja kaikki keuhkokuumepotilaat hoidetaan Paimiossa. Sadun olisi siis pitänyt saada siirto Paimioon jo reilu viikko sitten, mutta akuutti kurkkutulehdus haluttiin hoitaa ensin kuntoon kantasairaalassa.

Satu sairastaa

Tämänpäiväisen lääkärinlausunnon perusteella käänne parempaan on tapahtunut, antibiootit tehoavat ja kuume on poissa. Satu viettänee vielä tämän viikon sairaalassa (uusi tilannearvio tehdään loppuviikosta, ellei olo kohene huomattavan nopeasti). Mutta jos mitään ei mene pieleen, pitäiti Sadun päästä ainakin jouluksi kotiin.
Satu on kuitenkin hyvin väsynyt ja puhuminen väsyttää entisestään. Piristäviä tekstiviestejä kuitenkin kaivataan ja otetaan kiitollisena vastaan. Ja tämä siis tämän päivän tilanne, huomenna kaikki voi olla jo toisin.
Sadun puhelin on pois päältä kun hän nukkuu, eli ei tarvitse pelätä herättävänsä vaan soittaa tai tekstailla voi kun siltä tuntuu.

Itse matkaan huomenna kylmästä etelästä vielä kylmempään keski-Suomeen eli menen yhden projektin viimeiseen palaveriin Kuopioon. Palaverin jälkeen nautimme projektiryhmän kesken Logican sponsoroiman joululounaan. Illaksi palaan kotiin. Keskiviikkona on toimistopäivä, torstaina palaveri Helsingissä ja perjantaina firman pikkujouluristeily, jonne en lähde jos näyttää siltä että Satua ollaan kotiuttamassa perjantaina.

Tilannepäivitys: Satu yhä sairaalassa

Ainakin viikonlopun, ehkä pidempäänkin. Diagnoosi täsmentyy pikkuhiljaa, nyt on varmistettu keuhkokuume molemmissa keuhkoissa ja lisänäytteitä on otettu. Satu siirrettiin vanhasta kopista U-sairaalassa uuteen (tai vasta reontoituun), valoisaan ja miellyttävään huoneeseen A-sairaalassa. Sinne kuuluu myös SPARK joten Sadulla on tekninen mahdollisuus päivittää tilaansa blogiin ja muihin medioihin.
Toivomme että olo alkaa kohentua uuden ympristön ja uuden lääkityksen myötä.
Kissat ovat kutakuinkin saaneet tarpeekseen siitä ettei Satu ole kotona. Tai minäkän, san puoleen.
Satu raportoi että uusi osasto oli tehnyt heti hyvän vaikutelman, toivottavasti se kestää jatkossakin, koko Sadun vierailun ajan.

Päivitys: Riku reissaa, Satu sairaalassa

Rikun reissumielialaa on viime aikoina heikentänyt Sadun päätyminen sairaalaan vakavan kurkkutulehduksen vuoksi. Keskiviikkoisen Lääkärissäkännin jälkeen Satu palasi kotiin antibioottikuurin kanssa, mutta olo heikkeni nopeasti. Sain Sadulta kahden jälkeen tekstiviestin jossa Satu pyysi apua kun ei voinut puhua, eikä näin ollen myöskään soittaa lääkäriin. Joten minä soitin lääkäriin ja viestitin Sadulle että hän voi lääkäriin lähteä. Sadulta tuli sitten viesti että hänet oli lähetetty TYKSiin.
Menin sinne odottelemaan Satua ja Satu päätettiin ottaa osastolle yöksi.
Eilen päätettiin ottaa toiseksi yöksi ja tänään oli päätetty pitää TYKSissä viikonlopun yli.
Vein tänään Sadulle tietokoneen, mutta koska luulin että Satu olisi pian kotiutumassa, en raahannut DVD-kirjasta mukana, huomenna sitten käyn Satua katsomassa ja vien viihdettä mukanani.
Reissut uudella autolla ovat sujuneet mukavasti, kulutus kasvaa nopeuden kasvaessa aika vahvasti ja keskikulutus on noussut jo 4 litraan satasella (vain noin 1400 kilometriä tankillisella).
Kissat ovat kotona huolissaan, kun Satu on kadonnut ja Rikua näkyy vain iltamyöhäisellä ennen nukkumaanmenoa.
Raportoin Sadun tilanteen kehittymisestä, kun tilanne kehittyy, ellei Satu sitten raportoi itse sairaalasta (vuoteeseen ei SPARK kuulu, huone on väärällä puolella taloa, mutta ehkä verkko löytyy muualta).

Riku reissaa, Satu sairastaa

Uusi vanha auto on aloittanut aktiivipalveluksensa ja vei minut Lahteen ja toi takaisin eilen ilman välikohtauksia. Pitkällä tasaisella tiellä ja tasaisella nopeudella kulutus on nauretavan pientä, auto äityi lupailemaan että 50 litran tankillisella ajelisin yli 1600 kilometriä :)
Samaan aikaan kotona Sadun kurkku on ollut kasvavissa määrin kipeä ja eilen oli havaittavissa jo selviä peitteitä. Satu menee tänään lääkäriin, joka todennee angiinan ja antanee troppia. Kun kurkku on niin kipeä ettei voi puhua tai edes juoda mehukeittoa on tilanne ankea.
Kissat ovat rauhoittumassa, Nöpö ja Töpö ja Sasu tuntuvat tulevan vähän paremmin toimeen joka päivä ja Sasu on jo valloitanut itselleen paikan sängystä. Ainakin Pikin ja Noen kanssa Sasu pystyy sängyn jakamaan. Myös Nöpö on ryhtynyt entistä suloisemmaksi ja tulee aamulla katsomaan heräämistä ihan sänkyyn saakka. Tänään käpertyi jopa nukkumaan Sadun jalkoihin, mutta minun noustessani lähti uudelleen liikkeelle. Sääli.
Tänään toimistolla palavereja yhdeksästä neljään, huomenna kokous Kuopiossa ja ylihuomenna Helsingissä. Loppuviikkoa voisi siis kuvailla töiden kannalta katsottuna kiireiseksi.

Planeettamme maa -elokuva ja auton nouto

Eilen oli vuorossa Logican tarjoama näytös Earth -elokuvasta (tuttavallisemmin otsikossa mainittu Planneettamme maa -elokuva). Paljon oli sarjassa jo näytettyä, mutta uuttakin materiaalia oli löyetty leikkaamon lattioilta hyvä määrä. Pieni politikoinnin maku suuhun jäi, mutta onhan BBC:n natural history yksikkö tällä hetkellä vertaansa vailla luontokuvausten saralla. Upea oli elokuva.
Jo ennen elokuvaa olimme käyneet maksamassa käsirahan ja tekemässä osamaksusopimuksen uudesta käytetysät autostamme, siis Rikun autosta. Vanha uskollinen C4 tunnetaan vastaavasti tästä eteenpäin Sadun autona.
Peugeotin varustelutaso on hieman C4:ää alempi, mutta suurin muutos tapahtuu hallintalaitteissa. Aluksikin Peugeotissa on kolme poljinta ja keskellä autoa keppi jota joutuu, erityisesti risteyksissä ja liikennevaloissa, vatkaamaan. Toisekseen vakionopeudensäätimen ja radion hallintalaitteet on sijoitettu viiksiin, ei rattiin. Lisäksi nopeusmittari on kuljettajan edessä, ei keskellä. Keskeltä löytyy toki ajotietokoneen näyttö, joka kertoi minulle että voin odottaa ajavani 1320 kilometriä täydellä dieseltankillisella. C4 ilmoittaa yleensä että voin ajaa 760 - 820 kilometriä, eli tankkausväli kasvoi juuri huimasti.
Nyt täytyy vain siirtää C4:stä kaikki sinne varastoimani huippukriittiset tarvikkeet Peageotiin, joka saa varsinaisen tulikasteensa ensi viikolla kun matkat suuntautuvat Lahteen, Kuopioon ja Helsinkiin.

Sasun potkupuku on poistettu ja mediahuoneen ovi avattu. Ei Sasu ihan rauhassa ole saanut olla, itse kukin kissa on käynyt siellä pienintämme kiusaamassa, mutta Sasu osaa kyllä pitää puolensa ja toivomme että tilanne rauhoittuu pikku hiljaa.

Tämä blogi on kirjoitettu Salin sohvalla, slanketiin kääriytyneenä pönttöuunissa palavaa tulta katsellen. Ulkona on pilkkopimeää, sisällä mukavaa. Miten kukaan voi pitää kesää vuodenajoista parhaana, kun meillä on talvikin :)

Ainiin. Hain perjantaina salin uuden sohvapöydän. Se on nyt omalla paikallaan.

Voitto

Selvisin kuin selvisinkin kotiin eilen ja kaiken kaikkiaan vain puoli tuntia myöhässä.
Rovaniemi-Helsinki lento oli lopulta Helsingin päässä vain 10 minuuttia ennen kuin Turun koneen piti lähteä, mutta kaikeksi onneksi myös Turun kone oli myöhässä.
Olo on tänään hitusen hutera, enimmäkseen väsynyt. On mahdollista että ISKUsta soitetaan jossain vaiheessa päivää että olisi vähän huonekaluja haettavana, on aika epävarmaa jaksaisinko ajaa Rauman kautta kotiin.
Auton takajarrujen ongelma johtuu todellakin käsijarrusta. Se ruoja jumittaa pakkasella eikä palaudu vaikka vipu on tungettu alas. Tästä opimme että C4:n käsijarru on nyt käyttökiellossa ja täytyy pohtia pitääkö varata aika huoltoon takajarrulevyjena (ja mahdollisesti jarrupalojen) vaihtoa ja käsijarrun korjausta varten. Koejarruttelin kyllä tänään ajellessani enkä havainnut mitään poikkeavaa käytöstä, joten voisihan se olla että vaihdon voisi antaa odottaa seuraavaan kausihuoltoon asti.

4 tuntia myöhemmin

Olen, yllättävää kyllä, Rivaniemen lentokentällä. Erona edelliseen täällä olooni on vain se että 4 tuntia sitten tiesin milloin pääsen pois, nyt en enää tiedä. Lennon piti lähteä Helsingistä tunti ja 10 minuuttia sitten, se ei ole toistaiseksi päässyt ilmaan. Eilen kone oli kuulemma puolitoista tuntia myöhässä, toivottavasti tänään ei rikota sitä ennätystä koska Helsingistä pitäisi päästä vielä Turkuunkin tämän illan aikana.
Päivän viihteestä on vastannut Lapin lennosto joka on tehnyt nousuja ja laskuja tuottaen mielenkiintoisen äänimaailman lentokentän ravintolaan. Ilman lentokentän tarjoamaa ilmaista wifiä olisin varmaan hermostunut, turhautunut ja kaikki rahani kioskilukemiseen kuluttanut, mutta sen sijaan olen käyttänyt aikaani lueskelemalla Peugeot 307:n käyttäjän opasta (kun ensin olin käyttänyt aikaani etsimällä sellaista netistä) ja tehden töitä.
Auton haku on sovittu ja sen vetokoukku asennetaan 21.12. Peugeotin huoltokin löytyy Laitilasta, Citroenin lähihuolto on Raumalla.

Rovaniemi

Täällä pohjoisen rajamailla on sentään lunta. Kuulemma tosin vasta tullutta, mutta maa on valkoinen ja pakkastakin on pari astetta enemmän kuin etelässä.
Olen siis työmatkalla, aamukone Turusta lähti suunnilleen aikataulussa puoli seitsemän aikoihin, Kone Helsingistä Rovaniemelle lähti melkein puoli tuntia myöhässä (kiitos kenttätyöntekijöien lakon) mutta laskeutui lähes aikataulussa (kiitos ilmeisesti myötätuulen). Päivän palavari alkoi ja päättyi aikataulussa. Nyt on vuorossa odotus.
Kello 14:05 kone on täynnä, se oli täynnä kun varasin lippuja, se oli täynnä aamulla kun kyselin Turussa olisiko peruutuspaikkoja ja se on täynnä nyt, kun check-in on menossa. Olen siis jumissa Rovaniemen lentokentällä (se on sentään oma valinta, voisin olla jumissa myös Rovaniemen keskustassa) iltakuuteen saakka, sitten olen jumissa vielä pari lisätuntia Helsinki-Vantaalla.
Omalla autolla ajo 10 tuntia putkeen ei ole herkkua, mutta sentään autoillessa on jatkuvasti liikkeessä, matka etenee. Istuessa lentokentällä mikään ei etene, aikakin hidastuu. Ainoa muutos tapahtuu siinä kuka istuu viereisessä pöydässä, lentoja kun lähtee kuitenkin useita ennen omaa vuoroani.
Luotin siihen että minulla olisi kaksi vuoroa pelattavana ja voisin (kerrankin) käyttää tuntikausia säätäen jokaista nippeliä minkä keksin Dominions 3 pelissämme, mutta ei. Minulle tarjoiltiin vain 1 vuoro ja se on jo mennyt. Ei jaksa säätää nippeleitä kun ei muista kuitenkaan niitä säätäneensä kun seuraava vuoro koittaa.
Sain sentään soitettua autokauppiaalle ja sovittua että haemme toisen automme ylihuomenna, siis lauantaina, samalla kun muutenkin joudumme Turkuun (firman jouluelokuva) menemään. C4:n takajarruissa (tai käsijarrun palautuksessa) on ollut jotain häikkää viimeisinä kahtena (pakkas)aamuna. Nyt jätin käsijarrun pois päältä kun auto jäätyy lentokentän parkkipaikalla, joten yöllä selviää onko vika käsijarrussa vai itse jarruissa. Auto on lähtenyt liikkeelle todella tahmeasti ja on kestänyt puolitoista kilometriä ajoa ennen kuin meno on normalisoitunut (voi olla että pahimmassa tapauksessa takajarrulevyt ovat muisto vain, tai sitten jonnekin pääsee syntymään jäätä jonka sulattaminen vie aikansa).
Onneksi on enää kaksi viikkoa töitä ennen joululomaa. Sitten kaksi ja puoli viikkoa vapaata. Ja sen jälkeistä aikaa en tahdo edes ajatella :)
Näyttää nyt kuitenkin siltä että Rovaniemen lentokenttä tulee minulle kovin tutuksi vuoden 2010 ensimmäisen puolikkaan (tai mahdollisesti kolmen neljäsosan) aikana. Kohtuullisen kookas projekti on käynnistymässä ja sen onnistuminen on enimmäkseen allekirjoittamatta jättävän niskassa.

Työpäivä on kestänyt toistaiseksi noin 9 tuntia, jäljellä on vielä toinen mokoma.

Autokaupassa

Kaikki meni suunnitelman mukaan. Tai ei ihan kaikki. Tai ei oikeastaan mikään. Meille piti olla 206+ varattu koeajoon 15.30 alkaen, kävi kuitenkin ilmi että se oli varattu vasta 16.00 alkaen, joten odotellessa että edellinen koeajaja auton palauttaisi tutkailin autokaupan muuta tarjontaa.
Sieltä löyty vuoden 2006 Peugeot 307, eli periaatteessa sama auto kuin mikä meillä jo on. Paitsi että siinä oli dieselkone. Eikä automaattivaihteita. Kuukausierä osamaksulla asettui suunnilleen samaan kuin 206+ leasing-hinta, joten päädyimme koeajamaan tuon 307:n.
Lopputulemaksi muodostui että ostimme nyt sitten sen 307:n minulle työautoksi (diesel on ajamillani kilometrimäärillä huomattavasti bensakonetta järkevämpi vaihtoehto) ja C4 jää Sadun autoksi. Näin Satu saa autoonsa kaikki ne mukavuudet jotka Satua ajatelleen C4:ään hankittiin ja minä saan alleni dieselauton. Tilasimme autoon vielä peräkoukun, jotä en nyt rautakaupasta ostaminen lainakärryllä muuttui myös mahdollisuudeksi.
Auton nouto tapahtuu kalenterillisten seikkojen vuoksi vasta ensi maanantaina, ja koukun asennus tehdään sitten vähän myöhemmin.
Ei leasingiä, vaan osto. Näin ne suunnitelmat elävät :)

Herätys?

Aamu meni vähän pitkäksi tänään, kello oli soittamassa kuudelta, mutta kun katsoin kelloa se oli 7:30 eikä herätyksestä ole kyllä mitään havaintoa.
Huomenna pommiin nukkuminen ei vielä ole ongelma, mutta torstaina kun aamukone lähtee Turusta olisi sen kyydissä syytä olla tai päivä menee perusteellisesti uusiksi.
Korvasin myöhästyneen aamun tekemällä tehokkaasti töitä aamupäivän ja sain tehtyä homman johon olin aikatauluttanut koko päivän noin kolmessa tunnissa. Sittemmin työteho on hieman laskenut, mutta olen silti onnistunut edistämään kaikkea mikä on edistamistä kaivannut. Suuria uusia aluevaltauksia en ole kuitenkaan tehnyt.
Töiden jälkeen on tänään ohjelmassa vierailu autokaupassa. Olemme pohdiskelleet Sadun työautoksi liisattua Peugoet 206+:aa ja sellainen on varattu tälle päivällä koeajoon.
Tommi ilmaisi että IA voisi jatkua, nyt sitten vain metsästämään seuraavaa pelipäivää.