iPad

Tulin hankkineeksi iPadin, sekä viihdyttämään itseäni mahdollisilla mannertenvälisillä lennoilla että helpottamaan yhteydenpitoa koti ja ulkomaan välillä. Tämän tein siitä huolimatta että seuraavan ulkomaanmatkan ajankohta ei ole vielä selvillä.
Hankkiminen tuli töidenkin kannalta katsottuna hyvään aikaan, olin juuri luopunut tavastani kantaa kannettavaa joka palaveriin ja alkanut tehdä muistiinpanoja vihkoon mutta tässä mallissa ilmeni yksi ongelma: en koskaan katsonut vihkoon palavereiden välillä ja uuden palaverin alkaessa käänsin vanhat muistiinpanot syrjään. Muistiinpanot olivat siis muuttuneet täysin irrallisiksi päivittäisestä toiminnastani. iPad + QuickOffice + Dropbox ratkaiseen muistiinpanopulman loistavasti. Voin tuherrella muistiinpanojani ja kun avaan minkä tahansa omistamani tai hallinnoimani tietokoneen, odottavat muistiinpanot valmiina toimenpiteitä. iPadissa on myös kalenteri jota on paljon miellyttävämpi käyttää kuin (sinänsä puhelimeksi hyvin miellyttävän) n9:n kalenteria.
Sadun iPad on ollut pitkälti juuri Sadun iPad, olen pelaillut sillä angry birdsiä ja sudokua mutta en edes yrittänyt tehdä mitään tuottavaa. Oma laite on eri asia, selailin vähän aikaa appeja ja keräsin kevyen nipun jonka avulla saan iPadilleni noepasti melkein minkä tahansa tiedoston ja mikä tärkeämpää, pystyn editoimaan kaikkea toimistolla tai kotona aloittamaani.
Yhteydenpito (vaikkapa skypen videopuhelut) olisi toki vielä helpompaa jos Sadullakin olisi laite joka taipuu moiseen. Saattaa olla että ennen vuodenvaihdetta toinenkin kameralla varustettu iPad saapuu kotiimme.

Flunssa, taas

Jälleen kerran jokin flunssankaltainen nävertää puolustuksiani. Kaikki alkoi maanantaina kun kurkkuni kipeentyi iltapäivällä, päätin että tiistaina olen etätöissä ja lepään. Tämä suunnitelma toimikin hyvin, makasin sohvalla, lipitin kuumaa mehua ja olin aika lailla työkyvytön. Hoito tuntui kuitenkin tehoavan, keskiviikko ja iso osa torstaita meni hienosti, mutta torstai-iltana kurkkukipu palasi ja sen mukana tuli yskä. Perjantaina oli pakko olla konttorilla ja vieläpä melko myöhään kun puhelinpalaveri amerikkalaisten kanssa alkoi vasta viideltä. Kuudelta pääsin kuitenkin lähtemään kotiin ja koska liikennettä ei enää juurikaan ollut, selvisimme Sadun kanssa hengissä perille. Tänään kurkku ei ole ollut enää kovinkaan kipeä, vähän arka ennen päivän ensimmäistä kuumaa mehua, mutta yskä vaivaa ja lihakset kipuilevat.
Tämän on jo kolmas tauti tällä kaudella, syksyn kolmekuukautinen ja kevään viikon sairastaminen olisivat kyllä olleet enemmän kuin tarpeeksi.
Kaiken huipuksi joudun vielä tekemään töitä (todennäköisesti huomenna) koska en ollut enää ohjeidenkirjituskunnossa perjantain puhelinpalaverin jälkeen ja maanantaina tiimini jäsenistä on 80% töissä. Koska kyseinen maanantai itsessään edustaa noin 20% käytettävissä olevasta työajasta ennen seuraavaa tapaamista. olisi ihan hyvä että ihmiset voisivat tehdä jotain tuottavaa...

Pelinjohtajan paluu

Neljän kuukauden kuivan kauden jälkeen palaan rooliini pelinjohtajana. Tai ainakin melkein, huomenna on Long live the King kampanjan esittelytilaisuus, ensimmäisestä pelikerrasta ei ole vielä tietoakaan :)
En nyt ihan ilman pelien ajattelua ole aikaani viettänyt, olen pyöritellyt Harnin maailmaa ja erityisesti Rethemin poliittisia kuvioita päässäni nukkumaan mennessä ja LltK onkin ollut hyvää unilääkettä. Tällä kertaa pelissä ei ole "suurta tarinaa" vaan ajatus on että hahmot ovat itse itselleen antamallaan tehtävällä ja maailma pyörii ympärillä omalla tahdillaan. Hahmojen teot vaikuttavat asioihin ja asiat vaikuttanevat hahmojen päätöksiin. Maailmasimulaatiota minun osaltani siis.
Long live the Kingin kansio tietokoneellani on jo nyt, ennen ensimmäistäkään pelaajatapaamista, noin 2,5 Gb, eli simuloitavaa Harnissa kyllä riittää. Pelkästään Rethemin poliittisesta nykytilanteesta on tietoa useampi kymmenen A4-sivua (joskin hajautettuna eri moduuleihin). Sain neuvoteltua Columbia Gamesin kanssa hyvä hinnan pdf-tiedostoille ja ostinkin kaikki Rethemin ja sen naapureiden alueilta julkaistut moduulit paperisten jo omistamieni lisäksi myös PDF:inä, tämä selittää omalta osaltaan mistä nuo gigatavut ovat peräisin :)

Töissä tilanne on edelleen alkukaaoksen vallassa, ensi keskiviikkona on työpaja jonka jälkeen kuvittelisin voivani aloittaa sen tekemisen josta kuvittelen tässä tehtävässä olevan kyse. Saa nähdä olenko oikeassa kummassakaan kuvitelmassani...

Outo olo

Samaan aikaan tuntuu siltä että pääsiäisestä on jo ainakin kuukausi ja että tämä viikko on vasta alussa. Tein viikon melkein ympäripyöreitä päiviä Helsingissä jossa Vaakunan yhdeksännen kerroksen huone toimi kotinani. Tiistain puoletsapäivästä perjantain puoleenpäivään valmistelin, järjestin, esitin, kuuntelin, ymmärsin, vastasin ja kirjasin kun konsortiomme esitteli tuotetta potentiaaliselle asiakkaalle. Perjantainakin esittelyt jatkuivat viiteen, mutta aivotoiminnan tason jyrkästi laskiessa päätin poistua paikalta ja tulla kotiin, jonne pääsinkin nelhjän aikoihin, kaksi tuntia ennen Satua.
Väsyttää. Esittely meni kuitenkin hyvin ja nyt kun olen ollut pelastamassa myyntitiimiä pulasta, saatan päästä käsiksi omiin töihini ensi viikolla...

Kuulumisia kiireen keskeltä

Pääsiäinen on ollut varsin rento, mutta valitettavasti en ole täysin onnistunut rentoutumaan. Minut on kutsuttu SYLin seminaariin viikon päästä puhumaan ja sitä olisi pitänyt valmistaa. Tiedän, mitä aion puhua, mutta sitä pidemmälle en ole vielä päässyt. Viime viikonloppu puolestaan meni artikkelia referoidessa. Alan kipeästi kaivata ihan oikeaa taukoa, sillä töissä on varsin kiireistä. Ehkä pitäisi oppia sanomaan "ei" sille ei-työ-mutta-tavallaan-työ jutulle, joka tuntuu tulevan vastaan, ainakin hetken aikaa.

Olen onnistunut töissä saamaan aikaan varsin paljon lyhyessä ajassa ja olen saanut sen kuvan, että työpanokseeni ollaan jopa ihan tyytyväisiä. Itse pidän siitä. Se on mielenkiintoista, uuden oppimista, haastavaa ja kiinnostavaa. En ole vielä juurikaan kokenut tyhjää hetkeä töissä tai hetkeä, jolloin ei olisi ollut tarvetta tehdä tuottavaa työtä. Iltapäivisin on noin 30min aika, jolloin aivot eivät ole mitenkään kovin iloisia minkään uuden asian tuottamisesta, mutta koska työhöni kuuluu myös kaikenlainen järjestäminen yms. niin sillekin hetkelle löytyy jotain tehokasta tekemistä. Toisin sanoen muistan ehkä katsoa vapaa-ajan sähköpostini viikonloppuisin, koska illalla en enää jaksa avata tietokonetta. FBstä olen jälleen ajatellut poistuvani ihan yleisestä periaatteesta, tosin merkittävää muutosta se ei toisi sillä en juuri koskaan käy siellä.

Onneksi sosiaalisuutta on kuitenkin hieman mahtunut mukaan. Kävin katsomassa Sirkun kanssa Nälkäpeli-elokuvan torstaina. Se oli hollywood-versio Battle Royalista, jossa huomio oli kiinnitetty hieman eri suuntiin kuin oli ehkä tarkoituksenmukaista, mutta toisaalta näin se oli hollywoodia eikä toisinto hienosta japanilaisesta elokuvasta. Tälle viikolle yritän vielä kehittää jotain ideaa ohjelmasta, kun Riku on kerran poissa. Tosin on se ensi viikon esitys...

Pieniä piristyksen aiheita:

- Riku ilahdutti minut ihan suunnattomasti viime viikolla, kun tulin kotiin töistä joskus kuuden maissa ja hänellä oli lämmin ruoka odottamassa. Jos olisin tajunnut, miten mukavalta se tuntuu, olisin ehkä itsekin kunnostautunut useammin. Tai edes joskus.

- Tänään palauttaessani pari videota näin hihnan päässä olion, jonka ensin luulin jostain syystä olevan orava. Tarkemmin katseltuani hahmotin sen olevan hyvin pieni koira. Se sai hymyilemään.

- Nöpö on oppinut kinuamaan vatsarapsuja ja kellahtaa sylissä sievästi kyljelleen.

- Piki auttaa minua kehittämään käsivoimia, sillä hän haluaa tulla syliin aina laittaessamme ruokaa. Hän on oppinut pitämään etutassuilla kiinni joko minusta tai sitten Rikusta, jos hän on tarpeeksi lähellä minua. Kuusikiloisen kissan kantamisessa kehittyvät käsivoimat mukavasti =).

- Oli mukava nähdä leskenlehtiä ennen tätä takatalvea. Takatalvikin oli mukava ensimmäisen viikonlopun ajan.

- Olen alkanut hahmottaa, miksi jotkut pitävät ostoksilla käymisestä. Vielä en ole itse siitä kokenut, mutta enää se ei ole myöskään suurta tuskaa. Kehitystä siis kohti kulutusyhteiskuntaa.

Kaiken kaikkiaan hyvin menee, mutta odotan kovasti ensi viikon torstaita, jolloin nykyiset haasteet on selvitetty ja uudet haasteet ovat edessä.

Pikku Prinssi

Pääsiäislauantaina ajoimme Turkuun TEHDAS-teatterin Pirkku Prinssi näytöstä varten. Koska olimme paikalla selvästi ennen näytöksen alkua tassuttelimme joenrannassa kirpeässä aamuilmasssa ja ajoimme Förillä joen yli. Itse esitys oli hyvin uskollinen kirjalle mutta yhdisteli mukavasti erilaisia esittävän taiteen muotoja, oli monologia, nukketeatteria, tanssia ja akrobatiaa. Lavastus oli äärimmäisen yksinkertainen, mutta tarkoitukseen hyvinkin sopiva.
Esitys kesti vain vähän reilun tunnin, jonka jälkeen siirsimme auton Louheen ja yritimme kirjautua sisään Börsiin, olimme kuitenkin liikkeellä liian aikaisin eikä huonettamme oltu vielä siivottu, joten menimme ostoksille Wiklundille. Pari kauluspaitaa myöhemmin yritimme uudelleen päästä huoneeseen, mutta siivous oli edelleen tekemättä. Tällä kertaa saimme vastaanotosta dirnkkiliput ja siirryimme vartiksi baariin odottamaan.
Huoneemme 7 kerroksessa ei ollut valtava, mutta näköala torin ylle oli mukava. Illallisen kävimme syömässä Aztecassa jossa poikkeuksellisesti Satu söi härkää ja minä kokeilin lammasta. Antilooppi oli poistunut listoilta, onneksi kokeilin sitä viimeksi Aztecassa käydessämme.
Sunnuntaina ajelimme kotiin ärsyttävässä liikenteessä, suomalainen autoilija osaa kiihdyttää ohituskaistoilla ja jarruttaa kameroiden kohdalla (vaikka nopeus olisi rajoituksen mukainen normaaliajossa)...

Hullut päivät

Eilisen ja toissapäivän vietin Helsingissä työpajassa jossa suunniteltiin kolmen kansainvälisen yrityksen voimin esittelytilaisuutta. Tiistainen matka Helsinkiin peruuntui maanantaina, mutta työmatkustamisen karman lain ansiosta ensi viikolla joudunin ajamaan Helsinkiin jo tiistaina ja palaan kotiin vasta perjantaina. Vaakuna toimii asuinpaikkanani noiden kolmen yön ajan, joskin voi olla että työpäivät ovat pitkiä ja yöt lyhyitä.
Ensi viikon jälkeen lienee hetki aikaa suunnitella tulevaa, pohtia metodeja ja rakennella työkaluja ennen kuin varsinainen työ alkaa.
Nyt on kuitenkin edessä pääsiäisloma, neljä ihanaa päivää ilman työtä. Tänään on vuorossa lammas, huomenna teatteri. Sunnuntai ja maanantai ovat onnellisesti vailla ohjelmaa.