iPad

Tulin hankkineeksi iPadin, sekä viihdyttämään itseäni mahdollisilla mannertenvälisillä lennoilla että helpottamaan yhteydenpitoa koti ja ulkomaan välillä. Tämän tein siitä huolimatta että seuraavan ulkomaanmatkan ajankohta ei ole vielä selvillä.
Hankkiminen tuli töidenkin kannalta katsottuna hyvään aikaan, olin juuri luopunut tavastani kantaa kannettavaa joka palaveriin ja alkanut tehdä muistiinpanoja vihkoon mutta tässä mallissa ilmeni yksi ongelma: en koskaan katsonut vihkoon palavereiden välillä ja uuden palaverin alkaessa käänsin vanhat muistiinpanot syrjään. Muistiinpanot olivat siis muuttuneet täysin irrallisiksi päivittäisestä toiminnastani. iPad + QuickOffice + Dropbox ratkaiseen muistiinpanopulman loistavasti. Voin tuherrella muistiinpanojani ja kun avaan minkä tahansa omistamani tai hallinnoimani tietokoneen, odottavat muistiinpanot valmiina toimenpiteitä. iPadissa on myös kalenteri jota on paljon miellyttävämpi käyttää kuin (sinänsä puhelimeksi hyvin miellyttävän) n9:n kalenteria.
Sadun iPad on ollut pitkälti juuri Sadun iPad, olen pelaillut sillä angry birdsiä ja sudokua mutta en edes yrittänyt tehdä mitään tuottavaa. Oma laite on eri asia, selailin vähän aikaa appeja ja keräsin kevyen nipun jonka avulla saan iPadilleni noepasti melkein minkä tahansa tiedoston ja mikä tärkeämpää, pystyn editoimaan kaikkea toimistolla tai kotona aloittamaani.
Yhteydenpito (vaikkapa skypen videopuhelut) olisi toki vielä helpompaa jos Sadullakin olisi laite joka taipuu moiseen. Saattaa olla että ennen vuodenvaihdetta toinenkin kameralla varustettu iPad saapuu kotiimme.

Reissussa

Syyskuun ensimmäinen reissuviikko on takana ja nyt on todettava että tämä ei reissaamisa perjantaisin tai maanantaisin on selvä parannus keväiseen toimintamalliin. Eilen olin aivan puhki, roskalava tuli pihaan ja yritin mennä heittelemään puutavaraa sen kyytiin, mutta jaksoin heittää kyytiin suunnilleen pari eurolavaa ja jo tuntui siltä että kuolema korjaa. Tänään sen sijaan täysin lavasta kolme neljäsosaa ennen kuin sade hääti minut sisään taukoa pitämään. Reissaaminen on pelkkää istumista, mutta siitä huolimatta siitä täytyy toipua. Ja kun sitä tekee tarpeeksi, ei yksi päivä edes riitä. Neljän päivän pitäisi ainakin riittää toipumiseen, toivottavasti ne mahdollistavat myös tuottavaa toimintaa...
Puuroskaa oli pihassa muistamaani enemmän ja nyt kun kasat alkavat hupenemaan niin pihan mittasuhteetkin tulevat paremmin esiin. Pihaahan on oikeasti aika paljon. Se oli vain jakaantunut kahteen lohkoon joiden välisen näkyvyydenkin kasat peittivät. Olemme hitusen erimielisiä erään koivun kohtalosta pihasuunnitelmassamme, mutta emmeköhän saavuta yksimielisyyden. Sentää asioita joista olemme samaa mieltä on paljon.
Päivitimme viime viikolla netin 2,5 megisesta 8 megaiseen ja hankimme samalla mokkulan lähinnä konferenssikäyttöön. Sen asentamisessa maciin olikin sitten omat ongelmansa ja nytkin käyttöliittymä on suorastaan erikoinen. Kone tunnistaa mokkulan read-only usb-muistiksi ellei erillinen softa ole käynnissä. Softassa itsessään on "connect" nappula joka ei toimi. Sen sijaan, kun softa on käynnissä, täytyy connect käynnistää macin omista modeemiasetuksista. Tähän ihmettelyyn meni pari päivää, mutta nyt mokkula toimii meidän molepien koneissa.

Windowsin asentamisen vaikeus

En nyt ihan hetkeen ole elätellyt kuvitelmaa että kun lopulta päsen eroon työwinkkaristani olisin asentamassa uutta ihan itse ostamalleni koneelle. Niin on nyt kuitenkin käymässä, tai voisi olla jos Windowsin lisenssin saisi jotenkin järkevästi ostamatta konetta samalla. Päivityslisenssejä myydään joka kioskissa, mutta kokonaista ensiasennusseiskaa on eeppisen vaikeaa löytää. Tämä toki vain vahvistaa teoriaani ettei kukaan oikeasti windowsia enää halua (tai siis että pc:tä on lähes mahdotonta ostaa ilman winkkaria) mutta on tämä silti outoa. Tilasin lopulta winkkarin verkkokaupasta, kai se joskus saapuu.
Niin, syy tähän mielenvikaisuutta lähentelevään käytökseen on se että kasvatustieteellisellä tieteenalalla käytetään ilmeisen paljon sovelluksia joista joko ei ole lainkaan mac-versiota tai mac-versio on varsin luovastihinnoiteltu. Satu saa siis kotiin koneen jolla voi tehdä työtä tutkimusten edelleensaattamiseksi.
Kuluneen viikon kolme viimeistä päivää menivät taas reissatessa ja seuraavan viikon kolme ensimmäistä päivää jatkavat tätä samaa teemaa. Vanhenin myös viikilla ja nyt kellotan 37 vuotta. Aina välillä tuntuu 137:ltä, muta olen sankarillisesti pitänyt syksyn kalenterini maanantait ja perjantait matkustusvapaina päivinä.
Sadun auton ilmastointi on huollettu ja asensin tänään pimennysverhot makkariin ja työhuoneeseen. Ilmalämpöpumppu on taas joutunut töihin, talo kun kuumeni parhaimmillaan 28 asteeseen.
Tänään taivaalle alkoi kertyä pilviä ja kävimme äsken ulkona nauttimassa lämpimästä kesäsateesta.
Satu on saanut paikan opettajan pedagogisista opinnosta Turussa, joka alkaa ensi syksynä. Sieltä tulee sitten opettajan pätevyys joka avaa kaikenlaisia mahollisuuksia työllistyä tutkimustyön ulkopuolella.
Olemme grillanneet tänä kesänä vasta kahdesti (kolmas kerta luvassa huomenna) ja jo nyt olen rutinoitunut. Lihaa, salaattia, grillattua tuoretta ananasta ja grillattua halloumijuustoa minulle. Sadulle halloumin sijaan grillattua maissia. Yhdistelmät toimivat loistavasti ja onhan siellä lihaosastolla sentään varaa testailla.
Kesäloman alkuun on vielä seitsemän työpäivää aikaa, sen loppuun sentään jonkin verran enemmän. Tänä vuonna uskon kuuden ja puolen viikon lomaan, viime vuokka köyhäilin viiden viikon lomalla. LOmaa varten olemme suunnitelleet Matkan Prahaan, yhden teatterinäytöksen ja kaksi IA-peliä. Menemme myön käymään Elvsjössä, mutta ajankohta on avoin. Saatamme käydä Sotkamossa. Kalenterin vapaus on ihana asia ja sielu lepää kun katsoo kokonaista kuukautta ilman suuria suunnitelmia.

Moottorisaha laulaa

Hetki sitten lopettelin moottorisahaamien talon sisätiloissa. Tulevien portaiden tieltä piti poistaa osa palkista joka kannattaa katun tukipuita. Turvallista työtä siis. No, palkki oli jo aiemmin tuettu pystypuulla ja nyt vain kiinnitin sivuttaistuen ennen sahaamista. Koska palkista lähti reilun metirn pätkä ja painovoimakin oli huomioitava sahasin ensin palkin melkein poikki molemmista päisä, sitten ruuvasin yläpuolella kannatinpuun jonka varaan palkki jäikin ruikkumaan kun sahaustyö valmistui. Sitten vain tukipuuta hyvöksikäyttäen kampesin irrottamani hirrenpalan yläkerran lattialle ja työ oli siivoiusta veille valmis.
Sahanpurua syntyi toki jonkin verran, mutta ei ihan hirveästi. Ikävintä oli että Nöpö oli ollut yläkerrassa aloittaessani sahaamisen ja oli piileksinyt kattopaneelikasan takana kunnes lopetin sahaamisen. Muiden kissojen olinpaikka olikin aloittaessa selvillä ja kun en Nöpöäkään yläkerrassa nähnyt, oletin hänen olleen talon alla.
Satu seilaa nyt kohti Maarianhaminaa, kävin eilen grillauksen päätteeksi heittämässä Sadun, Mikon, Suvin ja JD:n Turkuun ja käyn tänään noutamassa Sadun satamasta risteilyn päätteeksi. Voi olla että hirren sahaamisen ja Sadun noutamisen toteutus jää tämän päivän tuottavaksi työksi.
Tuottamattoman työn osalta olen parhaillaan tekemässä Mäcillä Ubuntun bootti-usb-tikkua joka ei taas ollutkaan ihan niin helppoa kuin se olisi voinut olla. Onneksi netissä on hyvät ohjeet lähes kaikelle ja Ubuntun sivuilla loistavat ohjeet kaikkeen Ubuntuun liittyvään. Pitää vain buutata PearC vielä kerran omana itsenään että voi varmuuskopioida siellä mahdollisesti majailevat tiedostot turvaan.
Verkkokauppa käsitteli asiakaspalautukseni huoltopyyntönä, todennäköisesti siksi että olin kirjoittanut vikailmoituskohtaan tekstiä. Se että olin lisäksi ruksittanut kohdan "Asiakaspalautus" ja antanut tilinumeroni ei paljoa prosessissa merkinnyt. Kokeilen siis huollettua Belkiniä ja kun sekään ei toimi palautan sen sitten uutena asiakaspalautuksena, tällä kertaa ilman vikailmoitusta.
Ensi viikolla on neljä matkapäivää, sitä seuraavalla viikolla kolme. Viimeisen puolikkaan työviikon olenkin aikeissa viettää ensimmäkseen etätyössä.

Mac ja muuta tekniikkaa

Viime viikolla ja osin viikonlopuna yritin saada Belkinin adsl/wifi/gigabit routeria toimimaan edes jotenkin. Lopulta sain adsl:n toimimaan kun yhtään laitetta ei oltu kytketty kaapelilla routeriin. SItten kävi ilmi että tuolloinkin adsl pätki yhteyttä jatkuvasti. Palautin vanhan purkin käyttöön, disabloin siitä langattoman verkon ja kytkin sen kaapelilla Mac Miniin jossa laitoin päälle ethernet verkon jakamisen langattomaan verkkoon. Nyt on sitten 150 megan langaton verkko joka riittää videon streamaukseen laitteiden välillä. Belkinin toimimaton purkki muuttui tarpeettomaksi ja lähtee asiakaspalautuksena verkkokauppaan huomenna.
Tänään sain käsiini myös uuden työkannettavani, eli 13" MAcbook Airin. Kaikki perusasennukset on nyt tehty, huomenna toimistolla saan vielä vpn:n kuntoon ja sen jälkeen saan tehtyä outlookiin (kyllä, outlook for mac!) firman postin toimimisen vaatimat asennukset. Sitten vielä citrix-kuvakkeet joiden kautta voin firman verkossa käynnistää IE:n ja epäpyhä liitto on täydellinen.
Seuraavan IA:n tielle kertyy uusia vaikeuksia, Satu sai kutsun akateemiseen happeningiin ruotsinlaivalle perjantaille jolloin pelin piti olla. Peli saadaan kuitenkin (ehkä, ellei uutta ongelmaa esiinny) järjestettyä tulevana sunnuntaina.
Helatorstaina on vuorossa grillausta Mikon, Suvin ja JD:n kanssa. Jotain lautapeliäkin tuolloin kokeillaan, mahdollisesti arkham horroria :)

Macmac

Sain luvan Macbook Air:in hankkimiseksi työkäyttöön ja kyllästyttyäni PearC:n jatkuvaan jumitteluun, kävin hakemassa uuden Mac minin kotiin medialaitteeksi. Minin käyttöönotto sujui ongelmitta kunnes yritin käynnistää Eyetv:n, se mokoma ei löytänyt yhtään kanavaa. Pitkän vianpaikannuksen jälkeen totesin että vanha 7-porttinen usb-hubini ei anna tarpeeksi virtaa toiselle telkkutikulle ja tästä syystä koko eyetv on vakuuttunut siitä ettei antennista tule signaalia. Uuden hubin hankkiminen korjasi ongelman.
Myös korvaava jääkaappi saapui eilen ja nyt meillä on toimiva jääpalakone. Eihän tähän mennytkään kuin 10 kuukautta :) Koneen vaihdossa palvelu pelasi, omaksi tekemiseksi jäi vanhan kaapin tyhjennys ja uuden täyttö. Tajuttoman painava kaappi siirtyi muiden lihaksilla.
Uusi macbook on jo UPSin hallussa, eli saanen sen maanantaina tahi tiistaina ja vanha lenovoni pääsee jos nyt ei ansaittuun niin ainakin kaivattuun lepoon.
Negatiivisena asiana mainittakoon että olen saattanut saada Berliinistä tai lentokoneesta tai toimistolta flunssan. Aamulla heräsin kurkku kipeänä, eikä kipu ole päivän aikana laantunut. Nyt on tullut vielä nuhakin. Tätä en kaipaisi kun huomenna pitäisi mennä toimistolle hoitamaan asioita ja lauantaina olisi vuorossa IA-sessio.
Parempi raportti Berliinin eläintarhoista antaa edelleen odottaa itseään.

Eroon ompuista?

Pitää taas vakavasti harika applen tuotteista luopumista. Applen kamaahan valmistaa muun muassa oxconn niminen kiinalainen hikipaja, joka on ollut uutisissa työntekijöidensä itsemurhien vuoksi. Applen lyhyen tähtäimen ratkaisu pr-pulmaan oli luvata työntekijöille enemmän rahaa, pitkän tähtäimen ratkaisu sen sijaan tuntuu olevan valmstuksen siirto pois Foxconnilta, palkankorotusten jälkeen se on liian kallis valmistaja.
Mediamanipulointinsa taitava, mutta yhteiskuntavastuunsa rippeetkin unohtanut yritys ei ehken kuitenkaan ole sitä mitä tahdon omannetunnolleni. Ehkäpä siirtyminen takaisin linuxiin on tullut ajanohtaiseksi.

Mahtava alku vuodelle

Auton pettäminen vuoden ensimmäisenä yönä olikin vasta alkusoittoa. Vuoden ensimmäinen työpäivä toi mukanaan ensin kaukotaiastelua kaatuneita palvelimia vastaan ja kun palvelinosasto saatiin kutakuinkin kuntoon, oli vuorossa oman kannettavan äkillinen ja täyellinen kaatuminen. Windowsin pelätty blue screen of death iski ja käytinkin eilisen ja tämän työpäivän yrittäen saada kontaktia sisäiseen tukeen ja sen puutteessa etsimällä varakonetta.
Tänään sain lopulta varmuuskopioitua vanhan kiintolevyni sisällön turvaan verkkoon ja kopioitua siitä oleellisen osan takaisin varakoneelle. Maanantaina saatan siis saada aloitettua työt. Sisäinen tukikin vastasi lopulta yhteydenottoihini ja tiistaina pitäisi tulla postissa uusi, aiempaa tilavampi ja esiasennetulla käyttöjärjestelmällä varustettu kiintolevy kannettavaani (sisäisen tuen puutteessa tein kaikenlaista oma-aloitteista koneeni tilan selvittämiseksi ja windows-asennus vaikuttaa olevan täysin hajalla, kovalevyn siirto toiseen vastaavaan koneeseen ei nimittäin muuttanut tilannetta mihinkään suuntaan).
Mutta tänä vuonna on siis pettänyt vasta auto ja tietokone, toivottavasti loppuvuosi on vähän rauhallisempi :)

1 takana 99 edessä

Kuulin kollegaltani viime viikolla että hyväkai ratsastajaksi tulemiseen vaaditaan 100 putoamista hevosen selästä. Tuolloin saatoin vain todeta ettei minulla ole toivoakaan, koska en ole pudonnut hevosen selsätä kertaakaan, mutta eilisen jälkeen pieni toivonpilkahdus on havaittavissa.
Eilen tosiaan ratsastin toista kertaa peräkkäoin Faxilla, Liisalta lainassa oleva heppa joka ei ole jäämässä Balduriin. Kuten viimeksikin alkutunti meni tapllessa ja lopputunnissa osa asioista onnistui ainakin joten kuten. Olin kuitenkin tekemässä pientä volttia portin lähellä olevassa kulmassa, kun metsästä kuului rasahdus. Faxi katosi alta nopeammin kuin olisin uskonut ja löysin itseni matkalta kohti maata. Tiedostamattani asiaa sen paremmin onnistuin laskeutumaan tyhjän renkaan päälle, se olisi ollut volttini keskipiste, ja laskeuduin kyynärvarreet edellä ja polvet perässä. Oikean käden kyynärpäästä irtosi vähän ihoa, mutta muuten selvisin ilman haveria. Tänään oikea käsi on ollut hieman kipeä ääriasennoissaan, mutta muuten ei ole jäänyt oireita. Olin hevosen selässä puolisen minuuttia putoamiseni jälkeen (koska minun piti jahdata Piiaa joka vei Faxia keskemmälle, pois muiden tieltä) ja ratsastus jatkui ilman lisähavereita.
Tästä laskeskelin mielessäni että jos sama tahti jatkuu, olen hyvä ratsastaja kutakuinkin 280-vuotiaana. Ehkäpä oppimisvauhtini kiihtyy tästä ja putoilen useamminkin
Putoaminenkin poislukien, ei eilistä voi pitää yvänä päivän oikein millään mittarilla tarkasteltuna. Jokin outo vika riivaa talomme tvantennijärjestelmää, signaalitasot ovat nollassa eikä kuvaa näy. Tästä syystä kloonimac ei tehnyt mitään hyödyllitä eilen, joten saatoin asentaa siihen uuden ja kiiltävän macin päivityspaketin, jonka jälkeen kyseinen kone ei enää noussut pystyyn. Tämän jälkeen luin PearC:n sählöpostin jossa kerrottiin että noin voisi kyädä ja että sen estämiseksi täytyisi tehdä noin kuuden sekunnin edestä toimenpiteitä ennen päivityksen aloittamista.
PearC vastasi kuitenkin nopeasti kyselyyni siitä miten toimia kun on jo jättänyt huomioimatta heiltä tulleet tiedot ja kloonikone pörrää parhaillaan onnellisena ja mitään tekemättä paikallaan.
Tänään olen töistä palattuani yrittänyt selvitää mikä antennia riivaa, mutta huonolla menestyksellä. Tulkitsen tilannetta nyt niin että minun täytyy ilmeisesti hankkia uusi antenni ja riittävä määrä antennikaapelia ja vetää koko systeemi uusiksi voidakseni olla varma siitä että se toimii. Tämä kustantanee pari sataa euroa, mutta ainakin kattaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat ongelmapaikat. Eilen olin vielä sitä mieltä että ongelman on oltava antennisignaalin vahvistimessa, kunnes tänään havaitsin ettei kyseinen härveli ollut millään tavalla kiinni tietokoneessa. Siellä se on syönyt sähköä viimeiset kaksi vuotta ja tunkenut vahvistettua signaalia tuvan vitriinien alle...
Eilisen ainoat hyvät uutiset liittyivätkin töihin. Yksi elämää potentiaalisesti paljonkin tulevaisuudessa haitannut ongelma ratkesi mitä eleganteimmalla tavalla. Tämän päivän palaveri meni myös hvin, jäljellä on siis enää huominen ja sitten viikonloppu tulee ja pelastaa. Onneksi ensi viikolla on helatorstaista johtuva lyhennys ja työtä on tehtäväksi vain kolmen päivän ajan. Nyt kun vielä saisi aikaan pelipäivän IA:n seuraavalle duolle niin tilannehan olisi ihan hyvä.
TV:ttomuudessa riipii enemmänkin hyvin yksinkertaisen tekniikan äkillinen ja totaalinen pettäminen kuin mikään muu. Ei sieltä ohjelmaa tule. Paitsi Top Gear lauantaina :)

Ilon paluu

Diagnoosini oli oikea ja virtalähteen vaihto korjasi ongelman, kone pörrää taas ja jäljellä on enää alkuperäisen virtalähteen palauttaminen Saksaaan.
Töpö-kaveri totesi aamulla ettei ruokaa ole tarpeeksi ja alkoi fiksuna kissana tutkia ruokakaappia. Peltisen ruokasäiliön löydettyään hän alkoi leikiä sillä pitkin lattioita. Vähempikin herättää...

Rakastunut robotti ja muita kuulumisia

Tiedemiehet ovat ottaneet jälleen yhden askeleen lähemmäs oman rajallisuutensa ymmärtämistä kun Kenji-robotti on saatu ohjelmoitua rakastumaan. Tarina on hietusen traaginen, rakkautta osoittava Robotti saatetaan joutua lopettamaan. Rakkaus on vaarallista :/
PearC:n ongelma on noin 99% varmuudella virtalähteessä, se ruoja ei anna mitään herätevirtaa ulos ollessaan kytkettynä sähköverkkoon. Tänänä siis töiden jälkeen vuorossa on uuden psu:n hankkiminen, edellisen paketoiminen ja lähettäminen Saksaan josta tilille sitten pitäisi palautua prosessissa tuhlatut rahat. On hyvä että minulle tarjottiin muitakin vaihtoehtoja kuin koko koneen palauttaminen postitse Saksaan josta se sitten palautuisi minulle ehkä ensi kuussa. Ikävää että psu hajosi, mutta maanantaikappaleita voi tulla vastaan milloin vaan ja muuten palvelu on ollut kyllä erinomaista. Raportoin koneen tilan kehityksestä lisää kun uusi psu on paikallaan. Hyvänä puolena tässä kaikessa on se että pystyn nyt sitten kaivelemaan Minin levyltä sinne unohtuneita asioita, kuten iTunesin soittolistoja :)
Muutenkin aikaa on tullut tuhlattua koneidan parissa. Kenkkuilemaan ryhtynyt iBook on nyt uudelleenasennettu ja löytää taas IP-osoitteenkin. Salin Airtport Express pääsee taas verkkooon ja iTunesin tietokoneluettelo on tyhjennetty ja täytetty uudelleen siten että musiikkia voi nyt soittaa niillä koneilla jotka ovat käytössä, sen sijaan että sitä voisi soittaa koneilla jotka ovat palasina...

Ilo pitkästä itkusta ja itku lyhyestä ilosta

Jollain Laitilan päätöksentekoelimissä on jonkinlainen käsitys siitä, että jossain vaiheessa laittomuudet alkaa näyttää pahalta. Eli sain kuitenkin rajallisen määrän taksikuponkeja kaupungin laskuun (jokin omavastuu tietenkin on) per kuukausi. Vielä ei ole selvää, voiko käyttämättömät taksikupongit käyttää seuraavassa kuussa. Byrokratia on byrokratiaa eikä kannata uskoa sen toimivuuteen, koska sellaista ei ole. Ei myöskään logiikkaa. Kuitenkin tällä hetkellä meillä oli sopiva niskaote ja jollain oli järkeä ja voittajan on helppo hymyillä. Nyt vain pitää miettiä, miten ei vinoile liikaa sille kaupungin byrokraatille, joka aiheutti monelle paljon lisätöitä tekemällä laittoman päätöksen. Eli ilo pitkästä itkusta.

Voittajan hymy hyytyi kuitenkin ainakin hetkellisesti hyvin nopeasti uuden koneemme päättäessä yksipuolisesti sanoa irti YYA-sopimuksemme. Se ei toimi. Siinä ei ole siis jotain pientä viilaamista vaativaa asiaa, vaan se ei lähde käyntiin lainkaan. Riku tällä hetkellä veikkaa, että kyseessä on viallinen virtaalähde, jonka korvaajaa huomenna etsimme sitten keskustasta, kun ei oikein hotsita lähettää konetta Saksaan, kun tuskin sitä sieltä enää takaisin saisi ainakaan pariin kuukauteen ja siellä kuitenkin on jo kaikenlaista, kuten kuvia yms. Saas nähdä, miten käy. Huvittavaa kuitenkin on, miten yleensä niin rauhalliselta Rikulta lähtee sellaista tekstiä aina, kun tietotekniikka hajoaa tai toimii huonosti =).

keskiyön paikkeilla

On veikeää olla yksin aikas isossa talossa hereillä kykenemättä saada unta. Siinä oli jossain vaiheessa sellainen uutuudenviehätys, että kappas perhana miten yöllä saakin aikaan. Nyt taitaa olla jonkinlainen henkinen kellokortti, tai työmäärä, joka pitää saada aikaan ennen kuin voi harkita nukkumista. Hieno homma väikkärille, ei niin hieno minulle. Päikkärit ovat kova sana, mutta niistäkin pitää nyt luopua. Huomenna voi juilia, mutta ehkä ensi yön jo nukun. Mutta koska näin hereillä olen, niin...

a) langaton verkkotikku - minkä niminen ikinä onkaan - on viimein päättänyt hajota ja tiputtaa minut pois netistä aina vähän väliä, siis mahdollisesti parin sekunnin välein. Se kyllä on teipillä kasassa erään vahingon välillä, johon liittyi jalka ja liian lähellä oleva tietokone, mutta on selkeä tarve saada uusi.

b) laitoksemme johto on osoittanut uudenlaista nerokkuutta, johon en uskonut sen yltävän. Lähettää nyt kaikille laitokseen kuuluville (ja ties kenelle kaikelle muulle) forwardina selkeän spämmin, tai jotain, vain kysyäkseen, että mikäs tämä tämmöinen on, kun kysyvät yliopiston sähköpostiosoitetta järkyttävällä suomenkielellä (ja hän siis ei tarttunut tähän järkyttävään kielioppiin, missä jonkin kielinen teksti on vedetty nettipohjaisen babelin kalan lävitse, mutta tarttuu kyllä minun pilkkuvirheisiini...) ja mitä sille pitäisi tehdä? Onneksi sieltä löytyi joku, joka oli a) tilanteen tasalla (monellakin tavalla) ja b) nopea sanomaan, että älkäätte vastako tämänlaiseen ja deletoikaa avaamatta. Täytyy sanoa, että on asioita, jotka eivät koskaan lakkaa hämmästymättä, mutta joiden jo tässä vaiheessa pitäisi. Toivottavasti liian moni ei pomon käskystä lähtenyt selvittämään asiaa, sillä muuten ATK-keskus saa omalta osaltani erityisen paljon sympatiaa.

c) työt etenevät, vaikka koneeni virtajohto on niin höllässä, että kissa saa sen lähes hännällään katkaisemaan virran koneestani. Refleksiksi onkin tullut tapa tallettaa tiedostot kissan lähestyessä. koti"työhuoneeni" siirryttyä eteiseen kissat ovat kuitenkin jatkuvasti läsnä, joten toivottavasti Rikun tuoma uusi virtajohto poistaa tämän ongelman.

Sitten vaan tekemään yöllistä suoritusmääritteistä määrää töitä, jos vaikka saisi jossain vaiheessa unta.

Flunssa ja PearC

Flunssa kaatoi sängyn pohjalle keskviiikkona ja ylösnousemus tapahtui viikonlopun aikana. Koska minulla oli päivät hyvin tylsää, ei tilaamani kone tietenkään tullut perille. Paitsi että lauantaina kun päätin katsoa joko se olisi kirjautunut Suomen Postin järjestelmään sainkin ihmetyksekseni havaita että kone oli nöpöttänyt Laitilan postissa perjantaista alkaen. Eikun hakemaan, asentamaan ja käyttöönottamaan.
Kaikkiaan noin kaksi tuntia sen jälkeen kun kone oli noudettu, se (Dr Schlock) oli jo korvannut Bun-bun:in (Mac Mini) mediakeskuksenamme. Neliydinprosessori ja 8 Gigaa muistia sekä teratavun levy takaavat sen että tehot riittänevät YLEn HD-lähetysten alkuun saakka, tai kunnes rauta luonnostaan väsyy ja lakkaan toimimasta. Ainakaan klooni ei tahmaa samalla tavalla useampien prosessien käynnissä ollessa kuin Mini teki, ihmekkös tuo kun tehoero on valtava. Ainoastaan macin kaukosäädin ei toimi, eli Front Row:ta ei oikein voi käyttää tällä uudella raudalla. Enköhän toivu siitäkin :)
Leikkimisvaihe on jo takana, se kesti siis neljä tuntia. Jos kyseessä olisi winkkari tai linukkakaan niin olisin vielä kuukaudenkin päästä säätämässä kaikenlaisia pikkujuttuja kohdilleen. On se Macci vaan aika helppo.
Sunnuntaina pelauttelin toisen osa IA127:stä. Peli eteni hahmojen varovaisuuden vuoksi vähemmän toimintapainotteiseksi kuin olin kaavaillut, mutta ihan haustaa oli silti. Nyt täytyy vain työstää taas uutta kamaa ennen seuraavaa pelikertaa...
Nyt särkee päätä ja on kuuma. Toimisto ja minä emme ole yhteensopivia. Onneksi oli kertynyt tehtävää nk tarpeeksi viime viikon aikana joten aika ainakin lentää...

Elämää ja elektroniikkaa

Sanoi joku mainos aikoinaan. Se kuitenkin kuvaa hyvin viime viikkoa, joten olkoot otsikkona. Rikkoutuneen kannettavan tilalle tilasimme uuden Applen 13" Macbookin joka saapui perjantaina, tätä odotellessamme kävin keskiviikkona ostamassa meille Nintendon Wii -pelikonsolin, ynnä tarvittavaa oheiskrääsää. Nyt olemme pelailleet jonkin verran tennistä jossa olemme aika tasaväkisiä sekä Virtual Consolessa Super Mario Bros (alkuperäistä) ja vanhasta kunnon kuusnelkusta tuttua Int Karate Plussaa.
Varsinaisina peleinä olemme testailleet Mario Kart:ia jossa Satu on ihan ok ja minä imen kymmenmetrisen letkun läpi sekä Resident Evil The Umbrella Corporationia joka on jonkinlainen glorified shooting range experience. Avaamattomina odottava vielä Wii Fit ja Zelda:n uusin osanen. Ostoslistalla makailevat Tunguska ja Agatha Christien murhamysteeri.
Wii itsessään löysi verkon samantien ja käyttöönotto sujui muutenkin vailla ensimmäistäkään ongelmaa. Mukavan yksinkertaista teknologiaa ja kaukosäädinohjain tuntuu käteen yllttävän toimivalta (toisin kuin Mario Kart:in ratti minulle :)
Tämä uusi kannettava on aivan sairaan kaunis. Suorastaa söpö. iBook G4:än verrattuna tämä on toki leveämpi (laajakuvanäyttö), mutta ohuempi. Akunkestoksi lupaillaan noin kuutta tuntia jolla päästään samaan sarjaan kuin työ-ibarillani. Riittävä about kaikkeen käyttöön. Tehojakin tuntuu riittävän, Handbrake-rippaustestin perusteella tämä on noin neljä kertaa iBookia tehoisampi. Käyttööntossa ei myöskään mitään mainittavampia ongelmia.
Sen sijaan EyeTV3 asennuksessa oli riittävästi ongelmia, tai ei asennuksessa itsessään, mutta toiminnassa. Asennuksen jälkeen kun ei tallennukset toimineet lainkaan. Ei muuta kuin asentamaan kakkonen takaisin ja vikailmoitusta väkertämään. Käsittely kesti nelisen päivää jonka jälkeen kerrottiin ettei ole tietoa mistä on kyse, mutta kannattaa asentaa uudelleen. No kunhan nykyiset exportit on käsitelty niin täytyy laittaa menemään :)
Sadulla on ollut kipeämpi kausi, mutta se tuntuu olevan jäämässä taaksen. Itse olen reissannut mielipuolisia määriä ja näyttäytynyt kotona vain nukkumassa. Että semmoista elämää. Onpahan Sadulla kuintekin Wiin muodossa jotain jonka parissa tappaa aikaansa kun olen poissa (vaikka ruoja käyttääkin aikaansa harjoitellen kaikkia pelejä niin ettei minulla ole enää kohta mitään jakoa missään... ;)
Tunnin päästä pitää lähteä ratsastamaan (maastoratsastus Baldurissa), tuleepahan taas nähtyä hevonenkin.
Roolipelillisesti näyttää siltä että Marraskuun 7-10 päivä on pelautusta joka päivänä, sen jälkeen toivoisin voivani vetää yhden kunnon pelin IA:ta tänä vuonna ja sitten se onkin siinä.

Liian kuuma elää

Ulkona paukkuu helleraja taas ilolisesti, sisällä myös. Äskeisen tarkistuksen mukaan meillä on tuvan (ja makuuhuoneen) päässä taloa noin 27 astetta lämmintä, Salin pää on viileämpi.
Eilen ladoimme paikalleen saunan eteisen korkkilattian ja kokosimme sinne minikeittiön. Korkkilattian asennus oli niin helppoa että epäilyttää, moderni lattaiaelementti ei todellakaan vaadi asentajaltaan ihmeempiä kykyjä. Sen sijaan minikeittiön kokoaminen oli hieman haastavampaa, ohjeet olivat pelkästään saksaksi, enkä ole edes varma että ohjeet olivat oikeasta keittiöstä. Niin sitä kuitenkin sitetn ruuvattiin kaappi suoraan jääkaapin kylkeen kiinni, ratkaisu joka ei ollut intuitiivinen mutta vakautti rakenteen. Nyt puuttuu enää seinälevyjen asennuksen lisäksi vesiputkiston uusiminen ja saunan suihkun sekä minikeittiön hanan asennus ja se osa remontista on valmis siltä osin kuin se on meidän työllämme valmiiksi saatettavissa. Takka olisi kuitenkin kiva vielä teettää.
Mediakeskuksen uudelleenorganisaointi osoittautui kaikkea nopeuttavaksi. Siirsin tv-virittimien kiintolevyn USB-väylästä fireworeen ja eron todella huomaa. Antennin asennus katrolle on myös lopettanut kuvaa vaivanneen nykimisen. Kaikki pelaa jälleen elokuun alkuun saakka jolloin YLE suuressa viisaudessaan taas kiusaa meitä tietokonetta digivirittimenä käyttäviä poistamalla 1+ kanavan lopullisesti. Sitten taas loppuu YLEn kanavilta eurooppalaisten elokuvien ja sarjojen tallettelu.

Huomenna on vuorossa pihapelejä, grillaamista, saunomista ja illanviettoa syntymäpäiviäni tekosyynä käyttäen.

Edistystä ja takapakkia

Josko välillä kirjoittelisi tännekin. Ulkoisen kovalevyn virtalähde saapui lopultakin ja nyt koko järjestelmä on konfiguroitu uudelleen ja kytketty mahdollisuuksien mukaan UPSiinkin. Periatteessa johtosotku on nyt vähäisempi, käytännössä siitä on vain suurempi osa piilossa :)
Yläkerran purkaminen on virallisesti aloitettu uudelleen, ensimmäisen seinän 'ulkopuoli' eli ullakolle näkyvä puoli on pian purettu. Työ on paljon vähemmän pölyistä kuin luulin, joten se voi jopa edetä kun hengityssuojaa ei tarvitse käyttää ihan koko aikaa.
Sen sijaan auto temppuilee, ajotietokone päättelee että moottorilla on jokin hätänä ja heittää päälle automaattisen suojamekanismin joka rajaa maksimikierrosluvut noin 3500 kierrokseen minuutissa. Käytännössä tämä tarkoittaa että kaupunkiajo sujuu jouhevasti, mutta moottoritiellä ei ole hauskaa kun auto hidastuu ylämäissä jopa alle 90 kilometrin tuntinopeuteen. Saas nähdä riittääkö päivä auringossa korjaukseen, vai pitääkö viedä ihan oikeasti huoltoon. Seuraavaan määräaikaishuoltoon ei olisi kuin pari-kolme viikkoa, joten ylimääräinen huoltokäynti tässä vaiheessa harmittaa hieman. Onneksi menee takuun piikkiin...
Saunan eteisen työt voidaan aloittaa, uusi lattiamateriaali on soputunut riittävän aikamäärä ja tarkoitus olisi saada se asennettua huomenissa (voi venyä lauantaillekin). Sitten siihen päälle vielä minikeittiön kokoaminen ja jälleen ollaan vähän lähempänä kuin aiemmin. Putkitöille olen periaatteessa varannut 14.-15.6 viikonlopun, siihen mennessä pitäsi muistaa käydä ostamassa suihkun ja minikeittiön hanat.

Raporttia

Edistymistä on tapahtunut lähinnä pienissä asioissa, vilvoittelutilassa on kiinteä penkki, saunassa laudeliinat, reikä talon päädyssä on saanut suojakseen muovin, saunan eteinen ja talon eteinen on tyhjennetty laatikoista.
Saunaan pitäisi seuraavaksi hankkia parillasadalla eurolla korttilattiaa ja asentaa se, tämän jälkeen täytyisi hankkia jonkin verran seinälevyä ja asentaa se ja kun tämäkin on tehty pitäisi hankkia ja asentaa paikalleen minikeittiö, joka tosin edellyttää vesi- ja sähkötöiden tekemistä ja saunan vedenlämmittimen käyttökuntoon kytkemistä.
Tänään lähden Lahteen terveydenhuollon atk-päiville. Tämän päivän ohjelmassa on vuorossa matkan lisäksi vain ilmoittatuminen ja kilpailijan kustantama iltaohjelma, huomenna koko päivä luentoja ja lisää iltaohjelmaa ja tiistailla vielä luentoja noin kello kolmeen asti. Keskiviikkona puolipäiväinen Harjavallassa ja sitten loppuviikko meneekin Turussa ja (toivottavasti) etätöissä.
Eilen Satu pelautti jälleen VD:tä, jossa hahmoni toipuminen palvelijansa ampumahaavasta ei edennyt toivottuun suuntaan traagisen rakkaustarinan johdosta. Ahdistavuudestaan huolimatta pelikerta oli onnistunut ja hahmojemme kyvyt ja tavat (tai niiden puutteet) täydentävät kyllä toisiaan erinomaisesti.
Pienenä sivuhuomautuksena voinen vielä lisätä että eilisen pelin jälkeen tuli taas halu kirjoittaa peliä, mutta ei sitä uutta ideaa, vaan Aamunkoittoa.
Ainiin. Minulla tuntuu olevan huono varaosakarma. Autoon piti odotella erilaisia varaosia melkein kaksi kuukautta ja nyt kun ulkoisen kovalevyni poweri poksahti, ovat nekin Lacielta loppu ja lisää tulee kun tulee...

200!

Kahdessadas posti on saavutettu samoin juhlattomuuksin kuin sadas posti aikanaan. Juhlaan on kuitenkin aihetta, koska teratavun verkkolevymme ei olekaan rikkoutunut, Ainoastaan sen virtalähde on mennyt kaput ja uusi toimitettaneen meille lähiaikoina. Viikonlopun ajan lainassa on virtalähde töistä, ja sen perusteella diagnoosi tarkentukin.

Hohhoijaa

Viikko on taas mennyt ihmetellessä. Sauna on uuden lampun ja selkänojien asennusta vaille valmis (lamppu on jo hankittu, selkänojien puita ei) ellei lasketa koko Navetan putkistojen uusimista ja uuden-vanhan vedenlämmittimen asentamista. Seuraavaksi vuorossa taitaakin (lopulta) olla yläkerran purkutöiden aloittaminen ja sitten ehken saunan terassin rakentaminen.
Eilen kävimme viikottaisella ratsastuksella ja vaihteeksi maastossa. Satu sai alleen Tirrin ja minulle arvottiin Hjela, jolla en muista maastossa käyneeni ainakaan yhtä kertaa useammin (siis ennen eilistä). Maasto oli tallillekin ensimmäinen ryhmämaasto pariin kuukauteen ja sen kunniaksi jonon etunenässä kulkenut Atla sai ihan ihme hepulin alkukävelyn aikana. Minä ja Hjela selvisimme ilman kummempaa säikkymistä, mutta Tirri (yllätys) ja sen takana tullut Kampur onnistuivat hankkiutumaan eroon ratsastajistaan (kuten siis myös Atla). Eli Satu ja kaksi muuta ratsastajaa putosivat hevosen selsätä. Mitään pahempaa ei sattunut (tärähdys toki teki Sadun jo valmiiksi arasta niskasta tuli kipeän) ja matka jatkui.
Tölttäiltiin ja laukattiin ja minäkin alan pikkuhilja oppia ratsastamaan laukassa. Osaan jo lisätä ja vähentää nopeutta laukastsa putoamatta, mutta rento laukka-istunta on vielä hakusessa. Kaipa sekin tulee, kun on sen aika.
Tänään oli vuorossa viikon aikoa matkapäivä Helsinkiin, kasitiellä on jotain päällysteen uusimista tekeillä Maskun ja Turun välissä ja se sitten seisotti aamulla jonossa melkein puoli tuntia. Huomisesta täytyy päättää mennäkö töihin ajoissa vai myöhässä ja jotenkin olen kallistumassa myöhässä:n puoleen vaikka se tarkoittaakin ettei parkkipaikkaa varmaan löydy mistään.
Tiistaina kävimme katsomassa Iron Manin, joka ei erityisemmin vedonnut kumpaankaan meistä. Onttoja hahmoja, ei-niin-hyvää toimintaa, saman tasoista huumoria ja ennalta-arvattava juoni. Elokuvan jälkeen kävimme kuitenkin syömässä Sikharissa Tainan ja Matin kanssa ja ruokaa saimme jälleen riittävästi ja se oli maultaan erinomaista. Minulla on taito valita ruokia joihin sisältyy salaatti, muilla ei tätä taitoa ollut. Sen sijaan Sadulla on taito valita ruoka josta minä pidän enemmän kuin itse valitsemastani, se on vain traagista. En muista mikä oli Sadun annoksen nimi (numero taisi olla 32) mutta se oli maultaan kuitenkin aivan tyädellinen. Lempeä, mutta maukas eikä liian tulinen, herkkua.
Töissä sain niskoilleni virallisesti hankkeen kokonaiskoordinaation (en siis kehitys, vaan käyttöönottohankkeen) joka työllistää minut enemmän tai vähemmän onnellisesti vuoden 2011 maaliskuun loppuun (ellei aikataulua jatketa). Tiedänpähän ainakin mitä teen seuraavat vuodet :)
Pikkuiset kissat ovat vaihtaneet persoonallisuuksiaan, ennen niin riekkuisa Töpö vaikuttaa nyt hiljaiselta ja rauhalliselta (ja hiljaisella en tarkoita äänetöntä, koska Töpö keskustelee hyvinkin ahkerasti ja moninaisesti) kun taas Nöpö säntäilee päättömästi paikasta toiseen ja on muutenkin pikku tuholainen. Piki ja Noki viettäväy aikaa talon alla ja päällä, Piki ollen hyvin hellyyttäkaipaava työpäivien päätteeksi, oikeastaan riippumatta siitä onko työpäivä ollut oikeissa töissä vai remontoidessa vietetty. Kevään aikana olemme kuluttaneet toistaiseksi noin 7000 euroa ja kesälle on tulossa lisää hankintoja. Onneksi Satukin on taas töissä, joten rahapula on pienempi ongelma kuin aikapula...
Ainiin. Yhden teratavin asemamme sanoi työsopimuksen irti keskiviikkona, onneksi takuuta on jäljellä yli kaksi vuotta, joten uuden aseman ainakin saamme, mutta selvittelyssä on miten datat saisi pelastettua)