iPadilla kirjoittaessa tulee sitten mitä todennäköisimmin kirjoitusvirheitä. Mutta: kissataloudessa on harvoin tylsää. Pieniä tarinoita, söpöjä sattumuksia ja joitain ärtymyksiä tulee jatkuvalla syötteellä. Söpöimmästä päästä on Sasu-kissamme rohkaistuminen. Jokin aika takaperin vietin lähes kaiken aikani makkarissa Sasun kanssa mutta nyt olen täällä lähinnä vaan öisin, joten Sasu tulee puolestaan etsimään minua. Toissapäivänä hän tuli Saliin ensin pöydän alle istumaan ja kun sai olla siellä rauhassa, hän päätti nousta minun syliini istuksimaan. Se oli toinen kerta ikuna, kun Sasu on tullut tietääksemme kenenkään syliin ja näytin ilmeisesti sen verran onnelliselta asiasta, että Riku valitteli kameran puutetta. Jonkin ajan kuluttua Sasu poistui sylistä.
Koska ulkona on märkää, ovat kissat joutuneet olemaan sisätiloissa eivätä ole päässeet talon ja terassin alle, koska sieltä ronttaavat niin paljon multaa ja mutaa tassuissaan sisälle. Tämä muutos alkaa kuitenkin näkyä useilla eri tavoilla kissojen käyttäytymisessä. Keskinäiset kinailut ovat lisääntyneet ja voimistuneet. Kummallista kyllä Sasu on saanut olla rauhassa ja tuntuu, että Noki saa nyt eniten turhautumista niskaansa, mutta se voi johtua siitä, että hän on vain vokaalisin kissakinoissa. Noki on muutenkin levoton. Hän haluaa leikkiä, mutta ei kuitenkaan jaksa leikkiä kuin hetken. Hänen leikkihalunsa näkyvät siten, että hän kulkee naukuen ympäri taloen satunnainen sukka suussaan. Ei hän sillä sukalla halua leikkiä, kertoopa vain näin siitä, että nyt voisi vähän leikähtää.
Isojen kissojen leikityksessä on se pieni ongelma, että pikkuset tulevat paikalle ja vievät leikin. Vaikka meidän pienet eivät enää ole kovinkaan pieniä, sallitaan tämä vielä ainakin useimmiten. Sitten on tilanne, missä huomaa leikittäneensä Nöpön, Töpön ja Tuiskun ja sitten Noki tulee tuoden uutta sukkaa. Sivuilmiönä on tietenkin myös se, että sukat katoilevat, koska he saava sukkalaatikkoni auki.
Tuisku on osoittanut myös selviä kaikkiryokaisuuden merkkejä. Olemme huomanneet Tuiskun arvostavan mm. bataatin kuoria (paistettuja) ja porkkanakeittoa (jossa tuorejuustoa ja hieman kermaa). Maidon kanssa hän on ihan pöhkö. Sasuun on vaikea verrata, kun hän ei pyöri keittiössä jaloissa, mutta ainakin muihin verrattuna uskoisin Tuiskun olevan meidän kaikkiruokaisin kissa. Olen hyvin iloinen siitä, että hän on alkanut tulla syliin, vaikka se onkin sitten lähinnä Rikun syli, johon Tuisku tulee. Hänellä on ihan omanlaisensa tapa tulla syliin. Hän tulee ihan lähelle, mutta katsoo tiukasti alas eli vaikutelma on todella ujo.
Nöpön saa tulemaan syliin rapisuttamalla muovipussia. Silloin tämä usein tulee puskemaan sitä ihan pöhkönä ja pörräämään sylissä. Töpökin on alkanut käydä sylissä. Kyllä heistäkn vielä sylikissoja muodostuu, knhan vähä ikää tulee. Sieviä ovat he kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti