Eilinen IA eteni pidemmälle kuin kuvittelin. Kahden hengen delegaatio laskeutui Atlantikseen tutkimaan kuolleen kaupungin geometriaa ja arkkitehtuuria muiden joko odotellessa laivalla tai käyttäessä tarpeettoman raakaa väkivaltaa tiedonjanoista velhoa vastaan. Nyt hahmoilla on jälleen uusia teorioita ja uusia muinaiskielisiä kirjoituksia tulkittaviksi, lisäksi mukana on vanki jonka kuulustelu voi johtaa johonkin. Toisin sanoen en tiedä pitäisikö minun edes yrittää kirjoittaa seuraavaa pelikertaa, vai olettaa että avointen asioiden käsittely syö väistämättä aikaa.
Toki hahmot olivat poissa sivistyksen ja uutisvirran parista reilun kuukauden ja maailmallakin tapahtuu, joten jotain kirjoitustyötä toki tarvitaan.
Kun IA alkoi olivat hahmojen salaisuudet henkilökohtaisia (olen harrastelijanäyttelijä, olen koulutettu demimondaine), pelin aikana ne etenivät poliittisiksi (minulla on syytä olettaa että hallitsija on vastuussa veljensä salamurhasta, kuulun salaseuraan) ja nyt on jälleen palattu henkilökohtaisiin (osaan magiaa, olen vampyyri, minulla on kuudes aisti, olen murhaaja). Yhtä kaikki kampanjassa aloittaneet hahmot eivät olisi varmasti halunneet olla kampanjassa nyt vaikuttavien hahmojen kanssa missään tekemisissä.
Mielenterveyden edistämisen nimissä pitäisi varmaan kehittää peli jossa vainoharhaiset rikolliset pikku hiljaa oppisivat luottamaan kanssaihmisiinsä ja viranomaisiin sekä hylkäisivät rikollisen uransa ja löytäisivät lahjansa puutarhanhoidossa tai vastaavassa. Tässä vain on se ongelma että kunnon vainoharhainen pystyy kyllä tulkitsemaan kaikkea niin että se vain vahvistaa vainoharhaa. Toki jos tekisi kunnon sääntöjärjestelmän mielialalääkkeille ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti