Saavutin eilen ensimmäisen kuntotavoitteeni: kävelin yhtäjaksoisesti kilometrin. Olin lisäksi aamulla kävellyt puoli kilometriä, joten saavutus oli sitäkin hienompi. Niille, jotka liikkuvat normaalisti, voi saavutus kuulostaa mitättömältä, mutta minulle, joka käveli noin pitkään viimeksi kerran syyskuussa, se on iso asia. Saatoin minä kävellä kerran pidemmän matkan tuossa välissäkin, en ole varma. Kiputilanteeni ja erilaisten lääkkeiden sivuvaikutukset ovat viimeaikoina pitäneet minut aika paikallani. Nyt viimein olen siinä kunnossa, että olen voinut alkaa jälleen kuntoilla ja se tuntuu upealta. Olen kaivannut sitä. Nyt seuraavana tavoitteena on kävellä päivän aikana kaksi kilometria. Esimerkiksi neljä kertaa puoli kilometria olisi hyvä tapa saavuttaa tavoite.
Huonompana juttuna on se, että kehoni (tai pääni) kokee unen tarpeettomaksi yleellisyydeksi. Viime yönä unta taisi tulla jotain neljä tai viisi tuntia. Kyllähän se menee niin, että tarpeeksi huonosti nukuttua yötä johtavat sitten pariin hyvin nukuttuihin yöuniin, mutta kaipaan hyviä yöunia joka yö. Unettomuus myös hankaloittaa elämää muutenkin: kivut tuntuvat kovemmilta, ajatukset takkuilevat, tunnekuohut iskevät varoittamatta, onnistuneesti liikkeelle lähtenyt painonpudotus hidastuu. Keho tarvitsee unta eikä se muutenkaan pahaa tekisi. Onneksi voin tehdä etätöitä, joten ehkä siirryn elämäntapaan, jossa nukun milloin vain voin mihin aikaan vain voin. Riku on sen verran paljon poissa, että tämän voi tehdä.
Kissat ovat pääosin todella suloisia. Sasu on rohkaistunut ja nyt, kun vietän pääosan ajastani muualla kuin makkarissa, hänkin on rohkaistunut ja tulee etsimään minua. Noki on todella hellyyshömppä nykyisin. Pikkuiset (eivät he tosin enää niin pieniä ole) tulevat hekin syliin aina välillä ja Tuiskua erityisesti aina palkitaan siitä leikityksellä. Nöpöllä on jokin outo muoviaddiktio ja jos muovipussia rapisuttaa, hän tulee syliin puskemaan ja nuolemaan pussia. Tuisku on tosi leikkisän suloinen. Kissat eivät kuitenkaan aina ole niin suloisia. Esimerkiksi, kun keskellä yötä Noki kuljettaa minun sukkiani suussani makkariin naukuen, kun hän haluaa huomiota. Tai kun kissa pudottaa kukkaruukkuja lattialle. Tai joku (emme tiedä kuka) pissaa kasviin tai sängylle tai kissaluukun luo, koska eivät pääse ulos. Silloin ei huvita. Onneksi nekin ongelmat selviävät imurilla, vedellä, siivousaineilla ja ihmesuihkeella nimellä 'pissi pois'. On kissoista silti niin paljon enemmän iloa kuin harmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti