Keskiviikko ja torstai veti minulta voimat ihan täysin. Lisäksi en ole aamuihminen, olen aika huono nukahtamaan ajoissa (tapa, jonka unohdin sairaslomallani) ja kaiken päälle taipuvainen torkkuihin, joten se on sitten aiheuttanut mielenkiintoisia lopputuloksia. Perjantaina oli periaatteessa lepopäivä ja keho huuti sen tarvetta äänekkäästi. Olinkin aika huono apu Rikulle sisäisessä muutossamme, jossa tupakammarista tuli meidän makuuhuoneemme ja ent. pojan huoneesta nyk. salikammarista tuli tv/peli/tietokone/jne. huone. Hieman sain autettua, mutta aivan liian vähän. Riku sai kuitenkin upeasti aikaan ja siinä prosessissa totesimme, että talon zen vaatii ehdottomasti aukinaisen oven tupakammarin ja salikammarin väliin (sen aukko siis on siinä, mutta se on peitetty kirjahyllyllä, joka tulee noin 6cm tupakammarin puolelle ja upotettu seinään salikammarissa. Kuitenkin tässä vaiheessa tarvitsemme vielä kaiken kaappitilan, mitä täällä on (mikä on silti aivan liian vähän), uhrasimme tämän idean toistaiseksi. Toteutamme sen siinä vaiheessa, kun tupakammarista tulee vierashuone ja meillä on makuuhuone yläkerrassa.
Lauantaina menimme taas kololle pakkaamaan. Jälleen minusta oli vain vähän apua, sillä jostain syystä nukahtelin kuin paraskin narkoleptikko aina kun vain pysähdyin paikalleni. Kuitenkin sain vaatteeni käytyä läpi (mahtuvat päälle -> käyttöön/eivät mahdu-> varastoon) ja laatikoitua vaatteet sen mukaan. Sitten aloin käydä muistolaatikoitani läpi (iso virhe, josta toipuminen vaati jonkin aikaa). Tällä aikaa Riku pakkasi ja pakkasi ja pakkasi. Nyt Kolo on aikalailla kunnossa muuttoa varten. Siellä on paljon laatikoita täynnä mutta vielä monta käyttämättä. Keksimme niille jotain veikeää sitten täällä Villassa. Isoin kiroilun kohteeksi muodostui Rikun sanojen mukaan markiisin perkele. Seuraavat asukkaat eivät halunneet ostaa sitä ja mainoksistamme huolimatta eivät myöskään lähinaapurimme, joten nyt meillä on 5mx ehkä noin 2m kokoinen markiisi käyttämättä ja se maksoi uutena liikaa (400e), jotta sen vain hylkäisi. Enkä todellakaan halua jättää sitä seuraaville, kun eivät kerran siitä halunneet maksaa (pikkumaista, tiedän). Riku myös halusi irroittaa sen seinästä, mutta siitä prosessista tuli varsinainen murheenkryyni. Kaksi pulttia, jotka pitivät markiisin kiinni seinätelineessä, irtosivat hienosti. Kolmas ei lähtenyt millään. Siinä prosessissa kuului paljon kiroilua ja lopputuloksena oli hyvin ärtynyt Riku. Onneksi hän toipuu moisesta nopeasti. Seuraavan kerran hän lähtee markiisin kimppuun paremmilla pihdeillä (tai mitäs ne nyt onkaan) ja/tai rautasahalla.
Kotimatkalla pysähdyimme Myllyyn syömään ja löysimmekin ihan kivan tex-mex paikan, jonka annokset ovat aivan liian suuria, mutta ihan hyvän makuisia. Sorruimme myös ostamaan kotiin Arnoldsin donitseja ja kultakaupan alennuksesta johtuen yhdet kappaleet korvakoruja yhteen kalevala-sarjaani sekä sormuskissan. Sormuskissa on erisievä. Se on nyt kylppärissämme sitä varten, että siihen voi laittaa sormukset hyvään talteen sillä aikaa, kun pesee käsiään tai rasvaa niitä jne. Saimme siis sisustuskissan sinnekin huoneeseen.
Tänään on myös ollut lepopäivä. Riku on vain raivannut valtavasti tavaraa paikasta toiseen valmistautuessamme muuttoon. Minä hieman touhustelin puutarhassa, hoidin lounaan ja maalasin parit listat, jotka alunperin maalattiin väärällä värillä laskuvirheeni johdosta. Nyt ne ovat jälleen valkoiset (mutta sävysävyyn avainkaappimme kanssa =). Seuraavaksi minut on kutsuttu pelaamaan petankkia pihalle. Tämän jälkeen taidankin mennä sinne sillä on hieman sellainen olo, että jos menen makkariin lukemaan Wodehousen "Antaa Psmithin hoitaa", nukahdan kuitenkin. Suosittelen kirjailijaa. Ainakin suomennokset ovat juuri niin hauskoja kuin Jeevesin kirjoittajalta uskoisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti