Baldurin toisella kerralla (viime maanantaina) päädyimmekin yllätysmaastoon, mikä oli varmaan hevosten motivaation kannalta hyvä päätös, mutta olisin halunnut kokeilla kyseistä opettajaa kentällä, joten sitä raporttia pitää vielä odottaa. Ilmeisesti kyseessä ei ole mikään alan huippuammattilainen siinä mielessä kuin esim Tanja (Ufer, jonka tunneilla olimme Alfurissa), Sirpa (Brompton Kuuman tallista) tai nämä ovat. Pikemminkin on pitkän matkan kokenut issikoiden kanssa (14v tai jotain) ja sinä aikana hankkinut yhtä sun toista tietoa asiasta. Tallin sivuilla olevan Pallen kanssa ilmeisesti taival lähti. Pia on omistanut Pallen noin 14vko ikäisestä lähtien ja omien sanojensa mukaan tehnyt varmaan kaikki virheet, mutta niiden kautta oppii. Tuolla hevoset menevät ilmeisesti tietyin väliajoin ja hevosia jaksottaen uudelleen koulutukseen ja herkistämiseen, mikä sitten tekee sen, etteivät ihan kyllästy ja kovetu. Hieno juttu mun mielestäni.
Saamani hevonen Elli kyllä kaipaisi hieman herkistämistä tai sitten vaan taidot oli ihan hakusessa. Ilmeisesti teen niin paljon töitä korjatakseni istuntaani Tanjan ohjeiden mukaisesti, että tasapainoni ja keskittymiseni ei ole ihan kohdallaan (oma huomio ja arvio). Elli sen sijaan aina huomatessaan vähänkin epätasapainoa, hidastaa tahtia, koska on hyvin kiltti heppa eikä halua, että sen selästä pudotaan. Hyvin miellyttävä oli, mutta liian hidas minun makuuni. Ilmeisesti kuitenkin vauhtiakin löytyy, kun vaan ratsastaja osaa asiansa. Puolen vuoden kokemus ei minulle tätä osaamista ole vielä suonut =). Riku ratsasti Tirrillä, millä itse menin viimeksi ja piti kovasti.
Opettaja tuntuu varsin symppikseltä, mutta uskoakseni osaa antaa aikalailla tietoja kentälläkin. Olen kuitenkin päätynyt aikalailla täysin siihen, että ohjeet ovat issikoilla hyvin pitkälti talli- ja hevoskohtaisia. Aina kun muuttaa tallia niin saa uudet ohjeet käteen. mites siinä sitten oppii, miten se kuuluu tehdä? Pian (Piia?) vastaus kai olisi, että hevosesta riippuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti