Unettomuus ei ole kivaa

Heräsin viime yönä noin klo 1.40. Kiki oli pääni vieressä ja meillä oli oikein herkkää rapsuttaessani suloista otusta, joka aina välillä vaihtoi asentoa saadakseen paremmat rapsut. Piki puolestaan oli jalkojeni välissä nukkumassa. iPodista tuli Mark Twainin kirjoittama The Adventures of Tom Sawyer ja kuuntelin sitä yrittäessäni nukahtaa. Kiki lähti pois ja palasi jonkin ajan päästä takaisin ja rapsuttaminen jatkui. Nokikin tuli jalkojeni väliin nukkumaan vähäksi aikaa ja lähtiessään sai aikaan aallon, jossa kaikki kolme kissaa poistuivat. Olin juuri nukahtamassa joskus kolmen aikoihin, kun pihaan ajoi auto ja taisi ilmeisesti kääntyä siellä ja jatkaa matkaa. Epäilyt kuitenkin jäivät mieleeni ja piti käydä katsomassa ulos. Piha näytti tyhjältä, mutta saunassa oli valot. Vedin takin päälleni ja kävin hieman arkana sammuttamassa ne, mutta mitään hädän aihetta ei ilmennyt. Tulin sisälle ja säikähdin kovasti Rikun tullessa vessassa. Säikähdys taisi olla molemminpuolinen. Riku oli herännyt valoihin, jotka sytytin aulaan sekä itseäni varten, estääkseni kissoja menemästä takkikaappiin (tai ainakin nähdäkseni jos he sen tekevät) että varoitukseksi mahdollisille varkaille, että talossa ollaan herätty. Palasimme pian sänkyyn ja pian Riku jo kuorsasikin pehmeästi. Minä sen sijaan en saanut unta. Makasin siinä kissojen vieraillessa välillä, kunnes herätyskello soi kuudelta. Riku nousi ylös ja laittoi minullekin aamiaista. Kiitin häntä kovasti, sillä nälkä oli kova. Hän oli hyvin sympaattinen huonosti vietetystä yöstäni. Päätin olla menemättä töihin, kun olo oli sen verran kehno. Menin mediahuoneeseen ja yritin nukahtaa tv:n ääreen. Se joskus toimii. Kettu ei nukuttanut, mutta luontodokkari vei tajun hetkessä. Torkuin sitten yhdeksään-kymmeneen ja sen jälkeen olen sitten ollut pystyssä. Olo on melko kehno ja päänsärkyinen. Toivon parempaa onnea ensi yönä.