Menimme aamulla aikaisin töihin ja olinkin jo yliopiston pihalla varttia vaille kahdeksan. Voin sanoa, että parkkipaikka oli täysin autio =). Sain juuri luettua päivän uutisannoksen, kun oli aika lähteä asunnon lopputarkistukseen. Se oli vartissa tehty. Yritimme selostaa miehelle, että asunto on 10 vuotta vanha, eikä niitä tummia jälkiä keittiön osista ovista saa irti. Hän oli sitä mieltä, että kyse on vaan siitä, miten kovia myrkkyjä käyttää. Lisäksi kaappien ovien päälle oli jäänyt hieman pölyä, jonka hänen siitä huomautettuaan, pyyhimme välittömästi. Silti saimme tuomioksi "heikohkosti siivottu", mikä mielestäni oli täyttä hölönpölyä. Yrittäisi itse siivota sellaisia jälkiä, jotka olivat siellä jo ennen meidän muuttoamme... murr... No, kuitenkin hän totesi, että asunto on ok, eikä tarvitse uutta siivousta tai uudelleen tarkistusta. Meidän siis pitäisi (huom! pitäisi) saada koko takuuvuokra miinus kahdeksan päivän vuokra takaisin. Asunto-oikeuden hinta, joka myös siis palautuu meille, hurahtaa iloisesti autolainan takaisinmaksuun jättäen vain enää kohtuullisen summan rahaa maksettavaksi pankille. Aika jännää, että joskus ei ollut yhtään lainaa. Nyt odotan aikaa, jolloin olisi vain yksi. Emme kuitenkaan kiirehdi autolainan takaisinmaksussa, vaan maksamme sen, kun siltä tuntuu.
Työn aloittaminen on ollut haasteellista. Työilmapiiri ei ole kaikkein herkullisimpia, enkä koe olevani kotona siellä. Lisäksi unohtelen kaulureitani kotiin, minkä takia tänäänkin piti poistua aikaisemmin, eikä kotona enää jaksanut tehdä mitään. Niskaa särkee ja olo on aivan liian kuuma, että saisi mitään aikaan. Riku puolestaan potee akuuttia lämpöhalvausta. Yritän auttaa kylmäpakkauksillani. Selvästikään viisi ei riitä meille. =) Tänään sain kuitenkin viimeinkin uuden työtuolini ja odotan innolla, että pääsen asentamaan sen itselleni sopivaksi (ja siinä kyllä säätöjä riittää) ja kokeilemaan. Lopputuloksellakaan ei ole kiire, sanoi toimittaja. Kerron heille sitten kuin tiedän. Se tuntui hyvältä.
Riku on joskus sanonut, että kaksi viikkoa loman jälkeen menee ihan mönkään alkuvaikeuksien johdosta. Kun kerran olen osapäiväinen, riittäisiköhän se tekosyyksi neljäksi viikoksi? Kaksi ensimmäistä eivät ainakaan ole olleet lupaavia.
Huomenna alkaa kuitenkin uusi fysioterapia uuden tyypin kanssa (jo neljäs) Laitilassa, joten en mene Turkuun. Nyt vielä pitää huomenna olon mukaan miettiä, käyttääkö taksia vai polkupyörää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti