Aaro lähti eilen takaisin kohti kotia ja kiitos hänelle vielä hyvin viihdyttävästä ja rentouttavasta vierailusta. Se antoi ainakin minulle hyvän tekosyyn levätä ja ottaa rennosti (eikä siis remontoida hullun lailla - kirjaimellisesti ja monella eri merkityksellä). Tiistai-ilta sujui hyvin mukavasti ja tehokkaasti pelatessamme Dungeon of Dorukania. Tällä kerralla hahmot arvottiin. Aarolla oli se pieni ja verenhimoinen, jonka nimeä en nyt muista. Rikulla oli Durkon ja minulla Elan. Hyvin hitaan alun jälkeen Elan alkoi rulettaa (se sai jopa yhden hyökkäys stichkin ja omasi jo paljon bard songeja ja sai lisäksi keinon käyttää näitä itse hyväksi omissa hyökkäyksissään). Lopputuloksena oli se, että sen lisäksi, että Elan onnistui surmaamaan olentoja, Elanilta todella kannatti pyytää apua. Peli loppuikin siihen, että Elan (miten ihmeessä mahdollista?) surmasi pääpahiksen, jonka nimeä en myöskään muista, ja lisäksi voitti koko pelin. Hämmentävää vai mitä? Grillaus siirtyi sisätiloihin ja pelin lomaan johtuen ulkoilmassa olevasta trooppisesta sadekaudesta, jonka johdosta koen sympatiaa monia maanviljelijöitä kohtaan. Lähes valmis vilja lakoontui kyllä tosi tehokkaasti laajalla alueella.
Eilen sitten palasin töihin. Kaksi - kolme päivää lepoa valmisti minua hieman sen rasitteisiin, mutta ei ihan täysin. Aamulla täällä kävi Mediviren fysioterapeutti neuvomassa työasentoja ja valitsimme minulle hyvät työtuolin ja rahin, jonka tilasin koekäyttöön. Lounaan piti olla Rikun ja Aaron kanssa Trattoria Romanassa, jonka aukeamista olemme odottaneet innolla. Sen suunnitelman pilasi kuitenkin suuri määrä vettä, joka alkoi valua ravintolan puolelle keittiöstä juuri kun olimme valmiita tilaamaan. Menimme sitten Teiniin, jossa ruoka oli kyllä erinomaista. Työpäivä sujui loppuun asti tehokkaasti ja innokkaasti uusiessani projektisuunnitelmaa, käyden läpi papereitani ja heittäessäni valtavasti puolen vuoden jälkeen turhaksi käynyttä kamaa roskiin. Niska kuitenkin otti itseensä ja ilta meni sekä kivun että suuren väsymyksen kanssa painiskellessa, kunnes uni otti vallan.
Voin sanoa, että tämä kuudelta herääminen juilii ja meinasinkin tänään nukahtaa autoon. Onneksi Riku ajoi =). Tänään vuorossa hepatiitti-B:n elinikäisen suojan varmistava viimeinen pistos ja projektisuunnitelman jatkotekoa ja epätoivoista yritystä pysyä hereillä. Riku puolestaan jatkaa Kolon pakkaamista sekä etsii uuden vessanoven sen tilalle, jonka muokkasimme itsellemme sopivaksi kissanluukulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti