On niin monta asiaa, mitä ei saa tehtyä, kuten väitöskirja, veroasiat, tämän bloggerin pitäminen ja nukkuminen. Ehkä väitöskirjan tekoa haittaa mm. vaikeampi jakso ja se, että esim. en saanut tuntiakaan unta viime yönä. Kissat kuitenkin saivat ja ne olivat mukavia seuralaisia, kunnes päätin siinä neljän jälkeen nousta ja hiljaa katsella tietokoneelta paria sarjaa. Riku heräsi sitten noin klo 6.30 ja oli kieltämättä mukava nähdä hänet ennen hänen lähtöään töihin. Selvästi kuitenkin viime yön nukkumattomuus oli peräisin jonkinlaisesta adrenaliinin tai stressihormoonin ylituotannosta, sillä päivällä oli ihan ylitehokas olo. Sainkin aikaan melkolailla (no paitsi sitä väitöskirjaa).
- Järkkäsin meille tänne tyypin katsomaan tuota meidän ongelmallista koivua ja hän kävi äsken ja sanoi tekevänsä sen ensi viikolla urakkapalkalla hyvin kohtuulliseen hintaan ja tällä tavalla hän myös ottaa vastuun, jos jotain menee pieleen. Olemme jo kesäkuusta asti yrittäneet löytää jonkun, joka hoitaisi homman ja nyt viimein homma toimi seuraavasti: sain fyssariltani vinkin kysyä vapaapalokunnalta. Sitten kävi ilmi, että Laitilassa ei ole, mutta palolaitokselta kai kerrottiin firmasta, joka hoitaa näitä hommia ja heti tärppäsi. Tuli tosiaan samana päivänä ja paikalla ei tarvitse olla, kun puuta kaadetaan. Hyvä diili siis.
- Yritin hoitaa meille yhtä ihmistä hoivaamaan takapihamme kahta vanhaa omenapuuta. Hänen aikataulunsa olivat kuitenkin niin kiireisiä, että elokuussa kannattaa varata aika ensi vuodelle. No, omenapuu on saanut villiintyä jo 5 vuotta, joten tuskin yksi vuosi enää tässä on niin kriittinen.
- Ostin itselleni uuden puhelimen ja kävin kaupassa. Tarve uudelle puhelimelle kävi hyvin ilmeiseksi, kun aikaisemmasta hajosi yksi ohjelma toisen perään. Valitettavasti ensimmäinen, joka hajosi, oli Bluetooth, joten jännitin oikeastaan tähän päivään asti, hävittäisinkö hurjan määrän tärkeitä kuvia (koska puhelin on usein lähempänä kuin kamera), mutta LTO:ssa (Laitilan virallinen puhelinyhtiö) ne voitiin siirtää antiikkiselta muistikortiltani uuteen muistikorttiin ja siitä sitten siirsimme ne tänään koneelle turvaan. Nyt on sitten turvassa kuvia Neelan kastajaisista (veljeni tytär), Kikistä, pikkukissojen pentuvaiheista ja tietenkin rakkaista isosistamme. Olen oikein tyytyväinen uuteen puhelimeen. Kerrankin ei pitänyt ostaa sitä kaikkein halvinta eikä puhelimeni myöskään ollut Rikun vanha puhelin, eli on oletettavaa, että se toimii vielä ihan hyvän aikaa. Tietenkin siinä on koko joukko aivan turhia ominaisuuksia, mutta niin niissä tuntuu nykyään olevan. Tietenkin myös äänet ovat kamalia, mutta onneksi siihen saa siirrettyä soittoääneksi haluamansa kappaleen. Nyt vain pitää päättää, mikä se olisi... Lisäksi hankin itselleni headsetin, joka saattaa oikeasti pysyäkin korvassa eikä jatkuvasti putoa, kuten aikaisemmat ovat tehneet (no nekin ovat olleet Rikun vanhoja ja sellaisia, jotka eivät pysyneet hänelläkään, joten minä sitten sain ne, mutta eivät ne minullakaan pysyneet).
- Lisäksi kävin kaupassa ja ostin muutaman pussin nyt piakkoin viljeltäviä siemeniä (kukkia), joiden olemusta pitää vielä hieman tutkia. Oletan niiden olevan siementäviä ja itseään näin ylläpitäviä kasveja, mutta voin olla väärässäkin. Kuitenkin mieleni tekee kiskoa maasta kyseisessä penkissä kasvavan muistaakseni vuorikilven nimisen kasvin, josta en pidä. Lehdet ovat vielä ok, mutta kukista en pidä lainkaan. Mutta nyt sitten pitää selvittää lisää kukista netistä, jotta selviää niiden tarkempi luonne.
Sitten meninkin aika pian n. kahden tunnin torkuille ja loppuilta tuntuu menevän enemmän hitaasti ja sumussa kuin aktiivisessa toimimisessa.
Vanhempia tapahtumia, kun aika kiitää aivan liian nopeasti:
- Kävimme lauantaina Uudenkaupungin teatterissa katsomassa pienoisnäytelmää "Kosinta", jonka oli kirjoittanut Anton Tsehov. Kyseessä oli puoli tuntia kestävä hyvin mukava ja hauskakin näytelmä, jossa oli paljon monologeja ja kiistoja, mutta ei sellaista perinteistä (erityisesti kesä-) teatterihuumoria, jota en oikein jaksa. Lisäksi lopussa esitykseen kuului kappale Uralin pihlaja, joka toi miellyttävästi mieleen häämme. Ensimmäinen kokemuksemme kyseisestä teatterista oli siis hyvin miellyttävä ja menemme siis uudelleenkin sinne. Seuraavaksi onkin itse asiassa vuorossa Sound of Music, johon liput ovat jo varattu.
- Hane, Katriina ja Joona kävivät meillä sunnuntaina, mikä oli valtavan mukavaa. Pientä oli hauska seurata, vaikka tuntuu, että joka kerta hänet nähdessäni hän on kasvanut aivan valtavasti. Oli erittäin mukavaa viettää aikaa Hanen ja katriinan kanssa pitkästä aikaa tälleen isommalla kokoonpanolla. Katriinan kanssa olen käynyt "kahvilla", mutta se on kuitenkin aina hieman eri asia. Lisäksi saimme jälleen mahdollisuuden näyttää taloamme, johon ei taida varmaan kyllästyä ainakaan niin kauan, kunnes talo on ollut hetken aikaa valmiina. Nyt sitten odotamme, että Hane lupauksensa mukaisesti saapuu metallin ilmaisemisen kanssa tänne. Maillamme pitäisi mahdollisesti olla rautakautinen hauta ja sitten varmasti metsässä on kaikkea mahdollista metalliromua, mikä olisi hyvä saada pois maasta =).
- Riku pääsi jo kokeilemaan hankkimaamme moottorisahaa, jolla on tarkoitus viikonloppuna kaataa useampi puu. Saas nähdä, mitä siinäkin käy. Eiköhän mene ihan hyvin. Riku kaataa, minä pysyn pois tieltä ja soitan ambulanssin, jos jotain käy =). Puutarhatyöt ovat jo hyvässä vauhdissa ja niitäkin varmaan jatketaan viikonloppuna.
- Eilen oli ratsastustunti ja alan tosissani olla sitä mieltä, että minun ja Pian tyyli menee niin pahasti ristiin, että ei oikeastaan enää haittaa, jos talli muuttaisikin Huittisiin. Miten se ihminen saakin jopa kohteliaisuuden kuulostamaan loukkaukselta? Ratsastin tällä kertaa Ellillä, mikä oli hyvin miellyttävää, joskin olin unohtanut, että se hevonen ei vain kävele nopeammin, mutta toisaalta sain tahattomasti aikaan avotaivutuksen. Nyt kun vain muistaisi, mitä tuli silloin tehtyä... Mutta siis en varsinaisesti pidä siitä, että tunnilla on tarkoitus harjoitella ympyrälle kääntämistä kaikilla ratsukoilla ja lopuksi käy ilmi, että minulla ei ollut tarkoituskaan niin tehdä, koska kerrankin istuin hyvin eikä Pia halunnut rikkoa toimivaa kokonaisuutta (hevonen meni kauniissa muodossa ja minä istuin oikein). hän on ilmeisesti jälleen unohtanut, että jännitykseni ei ole yleistä eikä hevoskohtaista vaan kipu- ja päiväkohtaista. En tiedä, miten usein hänelle pitäisi asiasta sanoa. Hetken piti itseään vakuuttaa siitä, ettei ole oikeasti niin huono, kun miltä hän saa minut kuulostamaan. Hän tuntuu jatkuvasti aliarvioivan minut, joten alkaa hiljalleen miettiä, miltä siellä hevosen selässä oikeasti näyttää. Esim. hän pelkää minun putoavan, kun en tunne olevani vähääkään siinä vaarassa jne. Jokseenkin rasittavaa. Kuitenkin Asentoni ja istuntani olivat hyviä ja sain salaa harjoitella myös kääntämistä. Jos hän näki, niin tuli käsky palata uralle, tai pikemminkin väärinymmärrys siitä, mitä yritin tehdä ja välitön tulkinta hänen kannaltaan, että hevonen saa minulta vääriä apuja ja sen takia poistuu uralta. Tilanne oli erityisen rasittava siksi, että samalla tunnilla oli muutama, jotka eivät saaneet hevosta itsenäisesti edes pysähtymään, joten perässähiihtäjiä riitti ja piti jatkuvasti liikuttaa varsin pöllömäisesti (siis 180 astetta ainakin) taaksepäin, että voiko tähän nyt pysäyttää hevosen vai tuleeko se takana tuleva kiinni omaan hevoseen kiinni. Tietenkin on aina hyvä, että heikompaa autetaan eteenpäin, joten ehkä sitten vain pitää tulkita sanat kohteliaisuutena äänensävystä yms. huolimatta. Ja lakata kuuntelemasta jatkossa =).
Riku ratsasti Tirrillä, joka on minulle ollut haastava sikäli, että sillä on valtava ahdistus, jos sen edessä ei ole riittävän lähellä toista hevosta. Riku sai kuitenkin upeasti Tirrin pysähtymään ja muutenkin näytti tosi hyvältä. Riku itse sanoi seuraavaa: Tirrillä alku lähti menemään pieleen alussa eikä hänelle saisi puhua ensimmäiseen 10 minuuttiin, koska silloin hän vielä kokoaa ratsastustaan ja hänestä oli käytännön pila, että Tirri, joka ei tee mitään yksistään, laitettiin ensin menemään kehää, kunnes hän näki, ettei ne muut osanneet mitään. Hjeelaa ja Kampuria ei taidettu saada edes pois uralta. Kampur ei pysähtynyt kertaakaan itsenäisesti. Että sellaista tällä kertaa. Nyt sitten vain käydään ne jo maksetut tunnit ja ehkä sitten pyritään niille itsenäisille ratsastuksille, joissa Pia ei ole opettamassa (halvempaa ja vähemmän hermoille käyvää ehkä) ja sitten siirrymme Kuumaan, vaikka se sitten tarkoittaakin, että käymme selkeästi harvemmin ratsastamassa, mutta ainakin ohjaus on erinomaista.
Että sellaista täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti