Kävimme tänään katsomassa uuden kotikaupungimme kulttuurista yms. tarjontaa ja täytyy sanoa, että jälkikäteen suuhun jäi melko mielenkiintoinen maku. Ensin oli virheettömästi toimiva ja riittävän tyhjä uimahalli, joka tosin on kiinni lauantaisin ja koulujen loma-aikoina (koska kuka silloin voisi haluta uida...).
Toisena kävimme Laitilan Kinossa. Sali oli pieni, vaikkakin esim. vanhan Julian pienempien salien kokoa. Siellä oli kylmä, kuten kaikissa elokuvateattereissa tuppaa olemaan. Tuolit olivat yhtä epämukavia ja jos halusi edes hieman mukavuutta, niin vierekkäisissä penkeissä ei kannattanut istua (näin molempien kädet mahtuivat jollain tavalla olemaan ei-päällekäin). Penkkirivit olivat myös niin lähellä, ettei edelliseen voinut nostaa jalkoja vaikka tilaa olisi ollut. Ja tilaahan oli. Ilmeisesti näytös järjestään vain jos sitä on tulossa katsomaan yli 5 henkilöä. Tämä käytäntö tuntuisi viittaavan siihen, että näin ei ollenkaan aina ole. Tässä näytöksessä meitä taisi olla 7. Teatterin viehättäviin piirteisiin kuului valaistus, joka oli huvittava; mustavalkoinen Charlie Chaplin-kuva seinällä sekä Laitilan Virvoitusjuomien mahdollisesti uudet, mutta vanhanaikaiseen malliin tehdyt mainosjulisteet. Erityisen hyvänä piirteenä oli kuitenkin se, että näytöksessä ei ollut lainkaan mainoksia alussa ja viehättävää oli myös se, että alussa kuvaa tarkennettiin hiljalleen. Elokuva itsessään (National Treasure - Book of Secrets) oli ensimmäisen osan melkein täydellinen kopio ja näin melko turha. Kuitenkin se vetosi minussa siihen puoleen, joka ei vähään aikaan halua ajatella yhtään mitään ja antaa järjettömän toiminnan, ihmissuhteiden tarpeettomien monimutkaisuuksien ja elämän ja kuoleman pakolliset kysymykset vain valua tajunnan läpi yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin ja ääni oli tosiaan sellaista tasoa, että ei tarvinnut korvatulppia =).
Sitten vain syömään. Kävimme Laitilan toisessa ravintolassa (Laitilan Kukko muistaaksemme) syömässä ja olimme ainoat asiakkaat ravintolapuolella ja listassakin oli kaksi kalaruokaa, viitisen liharuokaa, naposteltavaa ja pitsoja. Pihvimme olivat hinta- ja laatutasoltaan Turun luokkaa ja ainoaksi ongelmaksi ja huvituksen aiheeksi nousi paikan pubin pienen kaupungin elämä, jossa puhutaan liian kovaa ja liian humalassa (tuli mieleen Mäen kuvaukset Vares-kirjoissaan Turun pubeista) sekä jukebox, joka riitelee äänellisesti ravintola-puolen äänimaailman kanssa, joka siis on -en enää muista minkä kanavan- geneeristä ohjelmaa.
Huomasimme myös, että useat asiat Laitilassa ovat pareittain: kebab-paikat (jossa kummassakaan ei harrasteta kasvis-vaihtoehtoja), luontaistuotekauppoja, grillejä, kahviloita, r-kioskeja, ravintoloita. Lounasravintoloja on jopa kolme ja kolmessa paikassa myös tarjotaan pitsoja. Kauppojen (ruoka) määrä yllättää. Niitä on jopa 5 ja rakennustarvikkeiden kauppoja myös ainakin kolme. Ilmeisesti siis väkeä n. 8000 kaupungissa riittää kattamaan näin monipuolisen valikoiman katemarginaalit.
Taloomme olemme sopeutuneet hienosti ja Riku pitää paikkaa jo kotonaan. Itsellä ehkä liiallisesta sisällä olemisesta on vielä tietty vierauden tunne. Toinen selitys siihen voi olla ystävien puute täällä tai remontti, jossa mitään ei löydä, koska kaikki tavarat muuttavat jatkuvasti sijaintia ja joka paikassa törmää jatkuvasti remontti- yms. tarvikkeisiin.
Ihmisistä täällä sen verran, että on niitä, jotka ottavat heti ns. ystäväkseen/naapurikseen eikä minkäänlaisia ongelmia ole. Näihin olemme törmänneet. Muista emme ole kuulleet mitään ja tiedossa on, että täällä voi asua 20 vuottakin ilman, että koetaan paikalliseksi. Kuitenkin vastaanotto on ollut lämmin ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, miten sitten on, kun tutustumme naapurustoomme paremmin =).
Remontista sen verran, että vaikka tekemistä varmasti löytyy, haluamme nyt jo pitää rentoja viikonloppuja ja päiviä ilman remonttia, sillä kolme vuotta remonttia on PITKÄ aika. Toisin sanoen kaikkia vieraitamme ei välittömästi passiteta johonkin remonttiin liittyvään asiaan, kuten tällä hetkellä tarjolla olisi hirsiseinän puhdistusta ja värineuvoja saliimme =). Mutta tosiaan melkein pitää miettiä, että mitä tehdä seuraavaksi, koska aika vähän voi tehdä ennen kesää. Kesällä sitten tapahtuukin enemmän asioita, kuten yläkerran eristys ja ehkä kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen vesieristykset ja piha ensin menettää n. 30cm pintaansa ja sitten saa uuden kerroksen joko polun tai multa/ruohokerroksen muodossa. Kukat tulevat sitten myöhemmin, kun sinne asti keretään. Mutta tuolloin on aikaakin, kun Rikulla on lomaa 6-7 viikkoa, joten silloin asiat etenevätkin ja pihalla työt tulevat toivottavasti tekemään naapurimme (todennäköisesti kohtuullista maksua vastaan) isoilla koneilla.
Kaiken kaikkiaan siis olo on sekä huvittunut että rentoutunut. Sitten vaan nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti