Minulla on taipumus vetää itseni ihan puhki, jos kipu ei sitä estä, joten hyvällä kaudella rakensin kirjahyllyjä, purin laatikoita, tein väitöskirjaa (sain kaikki kirjat luettua viimeinkin!), kirjoitin peliä, pelautin, jne. kunnes olin niin väsynyt, että keskiviikkona vain itkeskelin. Torstaiksi en ollut vielä paljoa paremmassa tilanteessa, kun tein töitä ja sitten oli ratsastus. Voin muuten sanoa, että oma väsymys ja sen helppo muuttuminen ärtymykseksi ei ole hyvä asia hevosen kanssa, joka on herkkä ja lopussa olimmekin molemmat ärtyneitä ja oli juuri sellainen olo, että tähän loppui tämä harrastus. Kuitenkin olen päättänyt, ettei huonoina hetkinä tehdä päätöksiä, niin menimme jälleen tänään ratsastamaan. Viimeksi ratsastin Tirrillä, joka ei ole helpoimpia näin ei-kovin-helläkätiselle. Tänään sain ratsastettavakseni Hjeelan, joka on ilmeisesti vielä herkempi. Kun sen kuulin, niin ajattelin, että se siitä. Tunti taistelua jo valmiiksi hieman ärtyneen hevosen kanssa. Tilanne osoittautui kuitenkin paljoa paremmaksi kuin pelkäsin. Kääntäminen oli edelleen vaikeaa, koska käytin pohkeitani väärin ja väärässä kohdassa (kun oikeaa asentoa olen vielä hakemassa), mutta muuten aloin paremmin taas tajuta, miten hommat toimii. Aina oppii jotain. Alan kuitenkin hiljalleen miettimään, että olisi hyvä muistaa viimeinkin ne asiat seuraavallakin tunnilla =).
Viikonloppuna kävin taas opettelemassa kiinalaista lääketiedettä. Tällä kerralla viikonloppu ei ollut niin raskas kuin viimeksi, koska olin varautunut kaikkeen. Tosin sanelukoneeni ei toimnut ollenkaan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta kaikkea ei voi aina saada. Mutta jälleen huomasin, että kipu ja väsymys ei merkittävästi auta keskittymistä ja ymmärtämistä, tai ympäristössä olevien ihmisten idioottimaisuuksien sietoa.
Lisäksi, kiitos Rikun, olen saanut oivalluksen : puolet viikostani menee terveydestäni huolehtimiseen eri tahojen kanssa. Puolet voin sitten tehdä väitöskirjaa. Tästä tilanteesta ei kannata stressaantua, kun se vain on sellainen nyt. Sitten on viikonloput, jotka voin sitten käyttää a) ropeen b) kiinalaiseen lääketieteeseen ja c) remonttiin, miten mikäkin vaatii huomiota ja mikä oloni on.
Yleisesti ottaen oloni on pitkän aikaa ollut hyvä, vaikka vaikeita päiviä on välillä ollut. Mutta eiköhän tämä tästä. Jälleen uskon ns. parempaan ja kivuttomampaan tulevaisuuteen ja olen jälleen onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja ihan pöhkösti rakastunut mieheeni ja kissoihini enkä ollenkaan tyytymätön taloonkaan =).
Ai niin: sain kolmannen vuoden apurahan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti