Eilen ja tänään olivat Valkon vanhan palokalustovajan kunnostustalkoot, paikalla oli eilen varmaan perikymmentä ja tänäänkin reilu kymmenen ihmistä. Vanha vaja oli kyllä päässyt kauheaan kuntoon, suurin osa sienälaudoisat oli lahoja ja vaja oli 'pudonnut' peruskiviltäänkin sekä siirtynyt melkein kolmekymmentä senttiä kohti naapurin tonttia. Eilen purettiin kaikki paitsi katto ja runkorakenteet ja nostettiin runko uusille perutuskiville. Tänään laudoitettiin seinät, ja korjattiin sekä maalattiin katto. Lisäksi käsitoimiselle pumpulle rakennettiin vajan päätyyn 'laveri' jossa se pääsee nyt seisomaan lahoamatta tai ruostumatta. Laitan jonnekin joskus ennen ja jälkeen kuvat (ehken työvaihekuviakin).
Tämä aktiviteetti tuntuu jalkapohjissa, oikeastaan vain ja ainoastaan. Hullu naulaaminen ei tunnu käsissä, nostelu ei tunnu missään mutta jalkapohjat huutavat armoa. Aloitin sandaalikauden (eli 'uudet' jalkineet) mutta muuten asiaa selittää se etten enää niinkään seisoskele paikallani tai kävele kuten ennen. Perhana, täytyy kaivaa jostakin se puoli tuntia päivässä joka nykyiseen kävelyretkeeni kuluisi.
Toisena asiana verottaja muisti minua reilun tuhannen euron mätkyillä. Havaitsin kuitenkin ettei hyväkseni oltu laskettu työpaikkani ja kotini välisiä kilometrejä joten lähdin heti laskemaan miten paljon sieltä tulisi helpotusta. 140 kilometriä tekee noin 30 euroa per työpaikalla vierailu, ja niitä työpäiviähän puoleen vuoteen mahtuu...
... 29. Olen käynyt viime vuonna kesälomien jälkeen toimistolla 29 kertaa. Muut päivät reissussa, lomalla tai etätyössä. Enkä muista kovin montaa etätyöpäivääkään päässeeni pitämään... Kaiken kaikkiaan tuo vähennys laskenee mätkyni noin 900 euroon, sitten vain odottelemaan saisiko Satu nostettua omaa 50 euron palautustaan hieman suuremmaksi työhuonevähennyksin ja vastaavin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti